Terveyttä halvalla

20.1.2009 · Aihe: _ 

(Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lääkärilehdessä)
Terveydenhuollon hyvä tuottavuus on sitä, että ihmiset pidetään terveinä pienin panostuksin. Tuottavuus voidaan jakaa komponentteihin seuraavasti.

1.       Toimenpiteet tehdään tehokkaasti (tuotannollinen tehokkuus)

2.       Tehdään oikeita toimenpiteitä (allokatiivinen tehokkuus)

3.       Toimenpiteet kohdistetaan oikeille ihmisille (sosiaalinen tehokkuus)

4.       Elämäntavat tukevat terveyttä. (ennaltaehkäisyn tehokkuus)

Monelle tehokkuus on vain tuotannollista tehokkuutta. Heidän lääkkeensä on kilpailu ja yksityistäminen.

Suuret sairaalat toimivat tehottomasti, joskin hoito niissä on hyvää. Lääkäreiden pitäisi hyväksyä, että monimutkaisen organisaation pyörittämisessä parhaita ovat tuotantotalouden asiantuntijat. Usein potilasta tutkii peräkkäisillä käynneillä eri lääkäri, joka joutuu aloittamaan papereihin tutustumisen alusta, mikä ei voi olla tehokasta. On kuulemma mahdotonta järjestää potilaalle aina samaa lääkäriä. Ei se ole mahdotonta, mutta ehkä vaikeata – ellei sitä osaa.

Yksityiset lääkäriasemat voittavat tarjouskilpailuissa julkiset sairaalat, vaikka maksavat parempia palkkoja.  Kermankuorinta ei kelpaa yksin selitykseksi. Ehkäpä julkisten sairaaloiden hinnoittelukin on niin julkista, että kilpailijan on helppo voittaa.

Yksityistämistä on yleensä seurannut toiminnan tehostuminen, mutta tämä voi olla näköharha. Vertailussa julkista terveydenhuoltoa edustavat sen huonoimmat yksiköt, jotka kunnat ovat yksityistäneet toiminnan jumiuduttua.

Kansainväliset selvitykset yksityisten ja julkisten organisaatioiden tuottavuudesta ovat ristiriitaisia. Ovatko ne edes relevantteja, kun toiminnot on organisoitu niin eri tavoin eri maissa?

Yksityissektorin etuna on työntekijän kannalta työaikojen parempi joutavuus elämäntilanteen mukaan. Mikä estää kuntia ja julkisia sairaaloita olemasta yhtä joustavia?   Nyt työnvuokrausfirmat huolehtivat työvuorojen joustavuudesta varsin hyvää korvausta vastaan.

Allokatiivisessa tehokkuudessa verorahoitteinen järjestelmä on vakuutuksiin ja yksityisiin palveluihin perustuvaa selvästi parempi. Yksityisessä terveydenhuollossa on houkutus ylihoitoon, koska se kannattaa sekä potilaalle että sairaalalle eikä vakuutusyhtiö voi kuin maksaa. Vakuutusrahoitteinen terveydenhuolto on kallista ja asiakkaat tyytymättömiä. Hoitojonoja ei tosin ole.

Vakuutusyhtiöt muistavat pitkään sen, kun ne tarjosivat halpoja sairausvakuutuksia lapsille 1980-luvun lopulla. Maailman terveimmät lapset tarvitsivat yllättäen moninkertaisesti aiempaa enemmän lääkärin palveluja.

Sosiaalisessa tehokkuudessa terveydenhuoltojärjestelmämme on surkea, vaikka luulisi verorahoitteisen mallin olevan hyvä juuri siinä. OECD:lle v. 2006 tehdyn selvityksen mukaan olemme terveydenhuollon palveluiden kohdentumisessa tutkituista 21 maasta kolmen eriarvoisimman joukossa yhdessä Yhdysvaltojen ja Portugalin kanssa.

Rikkaiden ja köyhien väliset terveyserot ovat meillä huomattavan suuret – erityisesti suhteessa tulonjaon tasaisuuteen. Erot ovat niin suuret, ettei kyse voi olla vain korjaavan hoidon palvelujen saatavuudesta vaan  elämäntavoista.

Terveysvalistus on tepsinyt eri väestöryhmissä eriarvoisesti. Koulutettujen keski-ikäisten terveysintoilu tuntuu joskus jopa liioitellulta. Huono-osaisiin kohdistuva terveysvalistus on terveydenhuollon tuottavuutta ajatellen suurin haasteemme.

Toiseksi suurin haasteemme on, miten yksityisen terveydenhuollon hyvä tuotannollinen tehokkuus tuodaan julkiseen terveydenhuoltoon ja miten julkisen puolen hyvä allokatiivinen tehokkuus voidaan istuttaa yksityiseen terveydenhuoltoon.

Kommentit

35 Vastausta artikkeliin “Terveyttä halvalla”

  1. spottu kirjoitti 20.1.2009 kello 16:37

    “Lääkäreiden pitäisi hyväksyä, että monimutkaisen organisaation pyörittämisessä parhaita ovat tuotantotalouden asiantuntijat.”

    Jännä väite jota pitäisi tutkia tarkemmin. Oma näppituntumani on ettei tuotannon organisoinnin osaaminen ole lopulta kovinkaan relevanttia työssä jossa ratkaisevaa on tieto siitä mitä tiedetään.

    Nykyinen malli toimii tavallaan optimaalisesti sikäli että julkisen terveydenhuollon piiristä siirtyvät yksityiselle puolelle helpommin organisoitavat toiminnot ja vaativat tietointensiiviset moniasiantuntijatehtävät joihin tuotantotalouden keinoja ei voida samalla tavoin soveltaa jäävät julkiselle sektorille.

    IT-alalla puhutaan eri tasojen tuesta (first line, second line jne.). Yksityisessä terveydenhuollossa toimitaan samankaltaisesti, mutta kalliit ongelmatapaukset voidaan aina eskaloida julkiselle sektorille. Samat erikoislääkärit joilta erikseen loppuvat rahkeet yksityisvastaanotolla saavat julkisen sektorin päivätöissään yhteisönä ja organisaation tuella ja resurssein potilaan hoidettua. Totta kai tämänkaltaisessa mallissa julkisen sektorin toiminta näyttää tehottomalta ja kannattamattomalta.

    Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon tehokkuutta on muutenkin vaikea verrata yleisellä tasolla. On kustannusteknisesti (ja vaativuudeltaan) aivan eri asia hoitaa perusterveitä ihmisiä työterveyshuollossa tai yksityisellä lääkäriasemalla kuin monisairaita vanhuksia julkisessa terveyskeskuksessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. GranpaIgor kirjoitti 20.1.2009 kello 17:55

    Perustatko väitteesi “Lääkäreiden pitäisi hyväksyä, että monimutkaisen organisaation pyörittämisessä parhaita ovat tuotantotalouden asiantuntijat” tutkimustietoon?

    En halua väheksyä tuotantotalouden insinöörien management osaamista mutta sitä management osaamista voi aivan hyvin olla lääkärikoulutetullakin. Eikä sitä osaamista välttämättä ole kaikilla tuotantotalouden asiantuntijoillakaan.

    Asiantuntijaorganisaation johtaminen taitaa muutenkin monessa suhteessa poiketa esimerkiksi jonkun monimutkaisenkin tuotantolaitoksen johtamisesta. Lineaarista optimointia yms voi lääkärivetoinen johto ostaa alihankintana niiltä tuotantotalouden asiantuntijoiltakin 😉

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Ville Teittinen kirjoitti 20.1.2009 kello 18:13

    “Asiantuntijaorganisaation johtaminen taitaa muutenkin monessa suhteessa poiketa esimerkiksi jonkun monimutkaisenkin tuotantolaitoksen johtamisesta. Lineaarista optimointia yms voi lääkärivetoinen johto ostaa alihankintana niiltä tuotantotalouden asiantuntijoiltakin.”

    Optimointiin voisi kyllä oikeasti satsata. Jokaisella on varmasti kokemuksia siitä, miten väheksyvästi varsinkin julkisen puolen terveydenhoito-organisaatiot suhtautuvat potilaan aikaan. Miten voi olla, että yksinkertaiseen sisäänkirjautumiseen tai ajanvaraukseen menee tuntitolkulla aikaa.. ja miten sama ruljanssi alkaa uudelleen vastaanotossa.. ja miten irrationaalisen pieni osa hoitoprosessiin menevästä ajasta on hoitamista..

    Muutaman kerran olen miettinyt itsekseni, että voiko tämä olla tottakaan vai onko kyseessö vain huono vitsi.

    Ilman muuta insinööri kirjaamaan ja arviomaan terveydenhoitoprosesseja..

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Joku kirjoitti 20.1.2009 kello 18:20

    Paljon hyviä huomioita kirjoituksessa. Sosiaalisen tehokkuuden ongelma lienee hankalin ongelma, koska sen ratkaiseminen vaatii ensimmäiseksi hyväksymisen sen osalta, että ihmiset eroavat toisstaan sosiaalisesti ja biologisesti.. Toisin sanoen kaikki eivät tarvitse samoja palveluita (tässäkään kokonaisuudessa) ja että se ei ole välttämättä muilta pois, jos joku saa määrällisesti tai laadullisesti kattavammat palvelut.

    Tuotantotalouden ammattilaisten “hehkuttamisen” sijaan olisit kenties voinut todeta myös, että tuotannon johtamiseen lääketieteellinen koulutus ei antane kovinkaan laajaa valmiutta. Vaan kyseessä on oma tietotaidollinen kokonaisuutensa, jolle on omia koulutusohjelmia.

    Toisaalta Suomestahan löytyy käsittääkseni hyviä ja innovatiivisia lääkäreitä johtamassa julkisen ja yksityisen sektorin toimintoja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Artturi Björk kirjoitti 20.1.2009 kello 19:54

    “2. Tehdään oikeita toimenpiteitä (allokatiivinen tehokkuus)”

    Tämä ongelma korjaantuu ylivoimaisesti tehokkaimmin silloin, kun maksaja ja hoidon saaja ovat sama ihminen tai heillä on mahdollisimman yhteneväiset kannustimet.

    Jos ihmiset olisivat itse vastuussa terveydestään ja jos vakuutusyhtiöitä ei säädeltäisi mitenkään, niin on todennäköistä, että markkinoille ilmestyisi vakuutuksia, joissa nämä kannustimet olisivat yhteneväisemmät. (Esim. vakuutukset, jotka maksaisivat hoidosta 50% tai vakuutuksia, jotka maksaisivat yli 50 000 euron menevät hoitokustannukset yms.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Teemu K kirjoitti 20.1.2009 kello 20:16

    Osmo S:
    “Rikkaiden ja köyhien väliset terveyserot ovat meillä huomattavan suuret – erityisesti suhteessa tulonjaon tasaisuuteen. Erot ovat niin suuret, ettei kyse voi olla vain korjaavan hoidon palvelujen saatavuudesta vaan elämäntavoista.”

    Nyt älä Osmo huku sinne tilastotietoon vaan käytetään hieman järkeäkin välillä:

    Itsestään välittävä, terveitsetuntoinen ihminen kouluttautuu, kehittää itseään ja menee töihin joissa häntä arvostetaan. Hän myös liikkuu ja huolehtii terveydestään. Seuraus? Yllättäen tulot ovat keskimääräistä korkeammat, samoin kuin terveys keskimääräistä parempi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Osmo Soininvaara kirjoitti 20.1.2009 kello 20:31

    Kummallista, että näin käy vain Suomessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Henri Weijo kirjoitti 20.1.2009 kello 20:54

    “Lääkäreiden pitäisi hyväksyä, että monimutkaisen organisaation pyörittämisessä parhaita ovat tuotantotalouden asiantuntijat.”

    Jännä väite jota pitäisi tutkia tarkemmin. Oma näppituntumani on ettei tuotannon organisoinnin osaaminen ole lopulta kovinkaan relevanttia työssä jossa ratkaisevaa on tieto siitä mitä tiedetään.

    Itse opiskellessani vielä kauppakorkealla sain tästä varsin käsinkosketeltavia esimerkkejä.

    Ostamisen kurssilla luennoitsijamme esitteli HYKS:in osto- ja varastokirjanpitoa, jonka hän oli saanut jostain käsiinsä. Jo niillä perustiedoilla, mitä meillä oli kurssin varsin alkuvaiheilla, pystyimme toteamaan, että varastonhallinta ja ostaminen oli toteutettu pöyristyttävän hövelisti. Lääkkeitä ja välineitä oli ostettu milloin sattuu, ja millaisia määriä sattuu. Usein isoja määriä piti heittää pois vanhentuneina ja niin edelleen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Osmo Soininvaara kirjoitti 20.1.2009 kello 21:38

    “Lääkäreiden pitäisi hyväksyä, että monimutkaisen organisaation pyörittämisessä parhaita ovat tuotantotalouden asiantuntijat.”

    Jännä väite jota pitäisi tutkia tarkemmin. Oma näppituntumani on ettei tuotannon organisoinnin osaaminen ole lopulta kovinkaan relevanttia työssä jossa ratkaisevaa on tieto siitä mitä tiedetään.

    Henri Weijon vastaukseen voisin lisätä, että kalliit laitteet ja leikkaussalit ovat käytössä puolitehoisesti, koska vuorottelua ei osata organisoida. Päivystyksen mitoituksessa ei osata käyttää hyväksi tilastotietoja viikonpäivävaihtelusta vaan sama vahvuus on maanantaina ja tiistaina, vaikka maanantaina on enemmän potilaita; avauksessa mainittu osaamattomuus siinä, että samalla potilalle saataisiin sama lääkäri seuraavaan käyntiin; vaikeiden ja helppojen potilaiden hinnoittelu, jolloin helpot lahjoitetaan ylihintaisina yksityiselle sektorille ja niin edelleen.

    Edelleen kyvyttömyys ottaa huomioon henkilökunnan työaikatoiveita, jolloin henkilökunta irtisanoutuu ja tulee takaisin työnvuokrausfirmasn kautta, joka kyllä osaa räätälöidä työajat kunkin toiveiden mukaisiksi ja veloittaa siitä hyvän korvauksen.

    Tämä nyt vaikka alkuunsa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. vk kirjoitti 20.1.2009 kello 21:39

    Luin Osmo kirjoituksesi jokin aika sitten Lääkärilehdestä. Olin hieman pettynyt.

    Sairaanhoito ei ole pelkkää tuotantoa. Terveyshyödyllä voidaan toki mitata sairaalan tehokkuutta mutta se jättää paljon kertomatta. Sairauden parantaminen on suhteellisen tuore ilmiö lääketieteen historiassa. Parantajia on silti ollut aina. Tämä johtuu siitä, että ihmiset hakevat apua hätäänsä ja tuo apu on myös toivoa, elämän rajallisuuden kohtaamisen auttamista ja kuuntelemista. Näiden tuotantoa ei voi mitata.

    Monilla on sellainen käsitys, että sairaanhoito on erillisten pakettimuotoisten hoitojen toimittamista insinöörimäisesti tilaajalle. Lääkärin tehtävä on aina lohduttaa, usein lievittää kärsimystä ja joskus myös parantaa. Kärsimys, kuolema ja toivo ovat vaikeiden sairauksien hoidossa potilaalle keskeisempiä käsitteitä kuin leikkaus, injektio tai pallolaajennus. Sairaus on usein odottamista, kestämistä, kipuilua, anteeksipyytämistä ja -antamista sekä luhistavia todennäköisyyksiä, yksilölle ja myös hänen läheisilleen.

    Valtava osa terveydenhuollon resursseista menee sellaiseen elämän loppuvaiheen hoitoon, joka ei ikinä nosta sitä jonkun äitiä tai isää enää omille jaloilleen. Kuinka tuottavaa on pitää kuolevaa elossa.

    Hoitojen tuottavuutta terveyshyötynä voi ja pitää mitata mutta näiden “toimenpiteiden” ulkopuolella on myös toinen todellisuus.

    Insinöörit ovat varmasti hyviä suunnittelemaan ajanvarausta ja heidät mielelläni sinne otankin mutta potilaiden hoidosta he eivät voi vastata, koska sitä he eivät osaa tai ymmärrä. Tämä onneksi myös HUS:ssäkin ymmärrettiin pienen väännön jälkeen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Osmo Soininvaara kirjoitti 20.1.2009 kello 21:45

    Artturei Björkin kannattaisi tutustua epäsymmetrisen informaation ongelmiin. jotka vaivaavat sekä autokorjaamoja että lääketiedettä. Koska lääkärit aina vetävät pultit, jos heidän moraaliaan epäillään, otetaan esimerkki autokorjaamosta. Mitä teet, kun korjaamo sanoo, että jarrut ovat kuluneet, laakerit pitää uusia, jousitus kaipaa rempnttia. Mistä tiedät, ettei kyse ole siitä, että autokorjaamolla on puutetta työstä?

    Maailma on täynnä maita, jotka ovat yrittäneet kehittää vakuutusmuotoista terveydenhoitoa, mutta aina vain se mee vikaan. Yhdysvaltain järjestelmässä vakuutusayhtiöt käyttävät tavattomasti kallispalkkaisia työtunteja sen vahtimiseen, etteivät lääkärit käytä liian kalliita hoitomenetelmiä. Tästä muuten on Krugman illa loistava artikkeli.

    Suomessakin tätä kokeiltiin lapsilla, eikä sitä säädelty mitenkään, joten Artturin mukaan kaiken piti tapahtua optimaalisesti. Vakuutusmaksu jouduttiin yli kymmenkertaistamaan, koska maailman terveimmät ihmiset, suomalaiset lapset, tarvitsivat kymmenkertaisesti enemmän lääkärinpalveluja kuin ennen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. vk kirjoitti 20.1.2009 kello 21:55

    Osmo: “Päivystyksen mitoituksessa ei osata käyttää hyväksi tilastotietoja viikonpäivävaihtelusta vaan sama vahvuus on maanantaina ja tiistaina, vaikka maanantaina on enemmän potilaita; avauksessa mainittu osaamattomuus siinä, että samalla potilalle saataisiin sama lääkäri seuraavaan käyntiin; vaikeiden ja helppojen potilaiden hinnoittelu, jolloin helpot lahjoitetaan ylihintaisina yksityiselle sektorille ja niin edelleen.

    Edelleen kyvyttömyys ottaa huomioon henkilökunnan työaikatoiveita, jolloin henkilökunta irtisanoutuu ja tulee takaisin työnvuokrausfirmasn kautta, joka kyllä osaa räätälöidä työajat kunkin toiveiden mukaisiksi ja veloittaa siitä hyvän korvauksen.”

    Monet noista ongelmista johtuvat siitä, ettei kunnassa tai kuntayhtymässä ole annettu ylilääkäreille tarpeeksi valtaa järjestää noita asioita. Kyseessä on pikkupoliitikkojen joustamattomuus ja asenteellisuus. Ei asia siitä parane, että kuntaan palkataan yksi insinööri asiaa ratkaisemaan. MedOnea johtavat lääkärit ja se pyörii hyvin, koska heidän toimintaansa ei sanele satunnainen kunnanvaltuutettu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Osmo Soininvaara kirjoitti 20.1.2009 kello 22:02

    Olen ollut sekä HYKS:n että HUS:in hallinnossa ja fvoin vakuuttaa, etteivät poliitikot puutu ylilääkäreiden järjetämiin työvuorolistoihin eivätkä paljon mihinkään muuhunkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Ville kirjoitti 20.1.2009 kello 22:14

    Lasten sairaus- ja vahinkovakuutusta myytiin aikoinaan “honkkelivakuutuksena”. Hiukan sillä ajatuksella, kuin että vanhempien ei tarvitse enää valvoa lapsiaan, kun vastuun kantaa vakuutusyhtiö; tai että jos on vaikka pienikin vaiva pääsee heti “ilmaiseksi” yksityiselle erikoislääkärille eikä tarvitse jonottaa terveyskeskuksessa yleislääkärille.
    Ei ihme, että vakuutusyhtiöille tuli maksettavaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. vk kirjoitti 20.1.2009 kello 22:17

    “Olen ollut sekä HYKS:n että HUS:in hallinnossa ja fvoin vakuuttaa, etteivät poliitikot puutu ylilääkäreiden järjestämiin työvuorolistoihin eivätkä paljon mihinkään muuhunkaan.”

    Mainitsemasi mammuttiorganisaatio on varmaankin tässä asiassa erilainen, mutta Suomi on täynnä pieniä kuntia ja kuntayhtymiä, joissa ylilääkäreillä ei käytännössä ole valtuuksia järjestää toimintaa tarpeeksi vapaasti. Miten muuten vuokralääkärifirmat voisivat kannattaa? Kunta ei jousta, vuokrafirma joustaa. Palkassa ja työajoissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Markku Vainio kirjoitti 20.1.2009 kello 22:52

    Esimerkki tuosta yhteiskunnan hoidosta: vaimollani on Crohnin-tauti (IBD) ja hän käy tutkimuksissa/hoidoissa aika usein HYKS:ssä. Useimmiten kysymyksessä on kolonoskopia tahi Remicaden infuusio? (olikohan oikea termi?)Aina ennen on lääkärin tapaaminen. Näitä ihmisiä(“gastroja”) on tietysti HYKS:ssä monta. Vaimoltani saaman infon mukaan hänellä on ollut 10:llä kerralla 9 eri lääkäriä. Olen itse DI (evp), mutta jotenkin tuntuu tuo hullulta. Lääkäreiltä kuluu kuuleman mukaan aika tovi lukiessaan läpi vaimoni epikriisiä joka ainut kerta. Onko tuo järkevää???
    Sitten Osmolle ja muille, koettakaa käyttää suomenkielisiä termejä, ettei tartte aina apua hakea NSSK:sta. Ite äsken käytin joitain piruuttani, eivätkä ne tietty olleet ees vaikeita. Tämä, mikäli haluatte, että tätä lukevat myös muut kuin korkeasti koulutetut. Halla-aholla alkoi olla vähän samaa, mutta sehän olikin akavalaisten juttu.
    YT
    MIVa

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. PS kirjoitti 21.1.2009 kello 1:04

    Yksi seikka vielä, jota ei koskaan huomata mainita: suomalaisten terveys on eurooppalaisittain huono, jopa huonoin. Siinä on haastetta ja kulujen lähde myös terveydenhuollolle.

    Sen lukuun en terveystilannetta laittaisi, sillä kansantautimme liittyvät ruokaan yllättävän usein. Eivät edes elintapoihin, kuten alkoholinkäyttöön tai lihavuuteen. Alkoholia Suomessa on kulutettu eurooppalaisittain hyvin vähän, lähes vähiten, eikä ylipaino-ongelma ole sekään niin mittava kuten on – no valehdeltu – jos suoraan sanoo.

    Tässäpä “terveystaulukko”: http://bp1.blogger.com/_X9oDoa__w9g/SHeG4nmKZUI/AAAAAAAAAG4/08VWvGalX90/s1600-h/activity.jpg

    Ja koko artikkeli ja lähdetiedot edellä kerrottuihin seikkoihin:

    http://pseudonyymi.blogspot.com/2008/07/onko-ruoan-kemikaaleilla-ja.html

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Artturi Björk kirjoitti 21.1.2009 kello 8:06

    Osmo: “Mistä tiedät, ettei kyse ole siitä, että autokorjaamolla on puutetta työstä?”

    Otan selvää muilta asiakkailta, että onko autokorjaamo luotettava. Jos tälle informaatiolle on enemmänkin tilausta ostan sen yritykseltä, joka seuraa ammatikseen autokorjaamoita ja paljastaa korjaamot, jotka keksivät vikoja tai jättävät niitä korjaamatta.

    Väitätkö, että lasten vakuutukset olivat parhaalla mahdollisella tavalla suunnitellut, niin että asiakkaan ja maksajan kannustimet olivat saman suuntaiset? Minä uskon, että tuossa tuotteessa on huomattavasti parannettavaa ja että markkinat pystyvät nämä parannukset tekemään, kunhan sen toimintaa ei häiritä. Luultavasti kyse oli siitä, että asiakas ei joutunut maksamaan riittävästi turhista lääkärikäynneistä.

    Missään nimessä tätä ei voi jättää lääkäreiden ammattietiikan varaan. Virkamiesten ja poliitikkojen kykyyn arvioida kansalaisten tarpeita en jaksa uskoa. Näinkään monimutkaisessa asiassa kuin terveydessä. Jäljelle jää kansalaiset itse, eli markkinat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Artturi Björk kirjoitti 21.1.2009 kello 8:37

    Osmo kärsit muuten oletuksesta, että yksityisellä sektorilla ihmiset reagoivat kannustimiin, mutta julkisella sektorilla eivät.

    Miksi julkisesti palkattu autokorjaaja ei pyrkisi tekemään turhia korjauksia, jos häntä uhkaa irtisanominen työn puutteen vuoksi? Yksityisesti tuotetuissa palveluissa kuluttajalla on sentään valinnan varaa, jos hän epäilee vilunkipeliä.

    Esimerkkisi autokorjaamoista muuten vahvistaa mielestäni argumenttia, että asiakkaat pystyvät itse valitsemaan palveluntarjoajan, vaikka eivät ymmärtäisikään juuri mitään itse palvelusta. Vaikka lääkärintyö on monelle varmasti aivan yhtä mystistä kuin autokorjaajankin, niin useimmat meistä ovat parempia asiantuntijoita oman terveytensä suhteen kuin ovat autonsa kunnon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Tiedemies kirjoitti 21.1.2009 kello 10:09

    Joku sanoi Sairaanhoito ei ole pelkkää tuotantoa.

    Sairaanhoito ei ole pelkkää tuotantoa, mutta sairaanhoito on myös tuotantoa ja jos tuotannollinen osuus sairaanhoidosta on hoidettu tehottomasti, se tarkoittaa, että sille muulle jää vähemmän aikaa.

    Jos lääkäri käyttää ajastaan vaikka 25% sellaiseen työhön, joka olisi vältettävissä paremmalla organisoinnilla, sitä aikaa on sitten 25% enemmän niiden potilaiden kanssa olemiseen ja juttelemiseen jne,

    Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että terveydenhuollon tuotannollinen tehostuminen tarkoittaisi pahempaa liukuhihnamentaliteettia. Tämä kuvitelma on väärä. Tehokkaimmilla yksityisillä lääkäriasemilla palvelu on erittäin hyvää, eikä lainkaan liukuhihnamaista. Siitä maksaa sen 50-100 euroa ihan mielellään, sen harvan kerran kun siellä käy. Verrattuna siis julkiseen, jossa poliklinikalla nihkeillään ja joutuu silti maksamaan muutaman kympin.

    Tampereen korvayksikkö on raikas poikkeus julkisella puolella. Siellä on mennyt aina hyvin ja palvelu on joustavaa. Ongelma on saada sinne lähete, vaadittiin puolen vuoden korvakierre.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Rotwang kirjoitti 21.1.2009 kello 10:45

    A. Björk:
    “Vaikka lääkärintyö on monelle varmasti aivan yhtä mystistä kuin autokorjaajankin, niin useimmat meistä ovat parempia asiantuntijoita oman terveytensä suhteen kuin ovat autonsa kunnon.”

    No tuskinpa sentään. Juuri terveys on sellainen asia, josta suurimmalla osalla on vankka näkemys, vaikka tietopohja olisi olematon. Tämän puolesta puhuu mm. kaikenlaisten hokkuspokkushoitojen suosio. Autoja harva huoltaa energiakivillä tai lisäämällä homeopaattisia lisäaineita bensan sekaan. Nimenomaan terveydenhoidolle on tyypillistä, että hoitoja halutaan varmuuden vuoksi, vaikka niille ei lääketieteellisiä perusteita olisikaan. Harva nimittäin on tyytyväinen saamaansa palveluun, jos lääkäri toteaa, että asianmukainen hoito sairauteen on vuodelepo. Koska moni sairaus paranee ajan myötä spontaanisti ja toiset sairaudet eivät koskaan huipputasoisesta hoidosta huolimatta, asiakkaan on hyvin hankalaa vertailla palveluntarjoajien todellista substanssia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Teemu K kirjoitti 21.1.2009 kello 11:00

    Osmo S:

    “Kummallista, että näin käy vain Suomessa.”

    Vain Suomessa koulutuksen hankkivat ja terveyttään ylläpitävät ihmiset ovat keskimäärin hyvätuloisempia ja terveempiä? Oletko tosissasi?

    Minusta sinun kirjoituksessasi paistaa sosialismi ja fatalismi läpi. Käytät sanoja “rikas” ja “köyhä” kuin ne olisivat jotakin polttomerkintöjä. Suomessa ei juuri edes ole rikkaita. Mutta täällä voi jokainen itse vaikuttaa tuloihinsa. Moni köyhästä perheestä lähtenyt on nykyään hyvätuloinen. Sen eteen vain on nähtävä vaivaa.

    Tupakkaa polttavat keskikaljajuopot lähiöbaarissa tietenkin ovat köyhiä ja sairaita mutta se on pääosin heidän oma vikansa. Mikään terveydenhuolto tai hallinto ei pelasta ihmistä joka ei halua itse pelastaa itseään. Tällaiseen tervejärkiseen ajatteluun ei vasemmispolitiikko yllä. Vasemmiston mielestä köyhät rassukat ovat köyhiä koska sairaalat ovat tehottomia ja rikkaat asuvat Nurmijärvellä omakotitalossa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Riitta kirjoitti 21.1.2009 kello 11:03

    “Harva nimittäin on tyytyväinen saamaansa palveluun, jos lääkäri toteaa, että asianmukainen hoito sairauteen on vuodelepo.”

    Nono, kyllä minä olen joka kerta hyvin tyytyväinen, jos lääkäri toteaa lapsen korvien olevan siistit ja flunssan paranevan ajan kanssa. Ei sitä aina sitä lääkitystä ole hakemassa, vaan sitä, että hyvillä laitteilla tutkitaan, onko jotain vialla (kolmivuotias ei vielä oikein osaa kertoa, missä se pipi on, tai siis osaa, mutta usein niitä pipejä löytyy mitä mielikuvituksellisemmista paikoista sen oikean pipin lisäksi).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. Artturi Björk kirjoitti 21.1.2009 kello 12:52

    Rotwang: Tämä johtuu enimmäkseen siitä, että auton toiminta on paljon objektiivisempi kokemus kuin ihmisen kokemus omasta terveydestään.

    Harva tulee “huijatuksi” lumelääkevaikutuksesta silloin, kun hoitoa annetaan autolle.

    Tämä ei ole mikään syy kieltä lumehoitoja niin autoille kuin ihmisillekään. Jos joku kokee niistä hyötyvänsä, niin silloinhan niitä kannattaa käyttää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Liian vanha kirjoitti 21.1.2009 kello 14:30

    “Yksityissektorin etuna on työntekijän kannalta työaikojen parempi joutavuus elämäntilanteen mukaan. Mikä estää kuntia ja julkisia sairaaloita olemasta yhtä joustavia? Nyt työnvuokrausfirmat huolehtivat työvuorojen joustavuudesta varsin hyvää korvausta vastaan”

    Nuo joustot koskevat yksityisellä vain lääkäreitä , kunnalla taas tasavertaisuuden vaatimus on se verran kova ettei tuo onnistu elleivät muutkin saa samoja joustoja .
    Lääkärillä on sen varran hyvä palkka, että hän voi lomaillakin pitempään ja hän voi myös tehdä töitä urakalla,koska työaikalaki ei koske häntä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. vk kirjoitti 21.1.2009 kello 16:14

    Terveyspalveluiden saattamisessa täysin markkinapohjaisiksi on hyvin käytännöllisiä ongelmia. Suomi on iso maa ja suppeiden erikoisalojen kuten esimerkiksi veritautien, gastroenterologian, nefrologian, urologian tai reumatologian erikoislääkäreitä, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni, on Suomessa joistain kymmenistä muutamiin satoihin. 1.1.2008 Suomessa oli esimerkiksi 23 suu- ja leukakirurgia, 44 käsikirurgia, 72 nefrologia ja 57 veritautien eli hematologian erikoislääkäriä. Suomessa on tällä hetkellä 20 sairaanhoitopiiriä ja koska erikoislääkärit vielä keskittyvät yliopistopiireihin niin monissa sairaanhoitopiireissä on vain aivan muutama edustaja valtaosasta suppeita erikoisaloja. Nämä ovat yleensä vielä kavereita tai ainakin tuttuja keskenään niin järjestä siinä sitten jotain markkinaehtoista kilpailua. Yliopistopiireissä ne muutamat hassut superspesialistit ovat vielä yleensä erikoistuneet oman suppean alansa johonkin osa-alueeseen, jossa he ovat kenties selvästi parhaimpia jopa miljoonan asukkaan alueella.

    Tämä oli vain käytännön realiteetti keskusteluun. Isojen erikoisalojen kilpailu isoissa kaupungeissa ja helpoissa sekä yleisissä toimenpiteissä ja hoidoissa voisi edes periaatteessa toimia mutta tarkempaan osaamiseen se ei päde.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Artturi Björk kirjoitti 21.1.2009 kello 18:56

    vk: Käytännön realiteetti: erikoissairaanhoidon toimenpiteitä voi teettää muuallakin kuin Suomessa. Sen lisäksi niitä voi tietysti teettää niillä paikkakunnilla, jossa kilpailua on. Nämä mahdollisuudet pitävät pienempienkin paikkakuntien lääkärien palkkiot aisoissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. Pekka Vitikainen kirjoitti 21.1.2009 kello 20:45

    Artturi Björk kirjoitti 21.1.2009 kello 8:37
    “Miksi julkisesti palkattu autokorjaaja ei pyrkisi tekemään turhia korjauksia, jos häntä uhkaa irtisanominen työn puutteen vuoksi? Yksityisesti tuotetuissa palveluissa kuluttajalla on sentään valinnan varaa, jos hän epäilee vilunkipeliä.”

    Ei pidä paikkaansa. Jos auto on rikki se on korjattava, eikä siinä paljon vaihtoehtoja ole. Menet merkkikorjaamoon, tai takuut laukeaa. Jos nyt ylipäätänsä saat sen auton muualla korjatuksi.

    Eikä tämä koske pelkästään autoja; minulla hajosi Sony Vaio raahattavasta toinen sarana. Takuuta jäljellä, mutta mitä sanoo Sony. Meillä on linjana, että kaikki saranaviat ovat asiakkaan aiheuttamia, eivätkä kuulu takuun piiriin. Olisin kyllä saanut raahattavan huoltoon maksamalla etukäteen n 250€ ja jälkikäteen loput. Hauskaksi homman tekee se ettei tätä voi korjata missään muualla koska Sony ei anna varaosia muille kuin omille huoltoliikkeilleen.

    Muuten olen sitä mieltä, että lääkäri on täysin väärä henkilö johtamaan sairaalaa. Hommaa pitäisi hoitaa johtamiseen koulutuksen saanut hallintomies.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. vk kirjoitti 21.1.2009 kello 20:48

    Erikoissairaanhoidon erilaisia kiireettömiä rutiinileikkauksia voi toki teettää ulkomailla tai suurissa kaupungeissa. Näissä kilpailu toimii jo nyt, koska ne on helppo ja turvallinen tehdä sekä koska niiden osaajia on paljon ja niitä voi lähteä kauempaa hakemaan. Ihmisillä on silti myös vaivoja, joihin polvi-, lonkka- tai kaihileikkaus ei auta.

    Erikoissairaanhoidosta valtaosa on päivystyksellistä toimintaa ja muuta kuin leikkauksia. Suurin osa sairauksista vaatii pidempää hoitoa eikä vain yhtä maagista “toimenpidettä” jolla kaikki ratkeaa. Näitä on käytännössä aika hankala ja kallis toteuttaa kovin kaukana. Ja kuten sanoin, ei se pienempien erikoisalojen kilpailu Suomen suurissakaan kaupungeissa voi toimia.

    Suomessa on erittäin halpaa ja hyvää hoitoa. Koitetaan pitää siitä kiinni.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  30. Liian vanha kirjoitti 21.1.2009 kello 23:10

    “1.1.2008 Suomessa oli esimerkiksi 23 suu- ja leukakirurgia, 44 käsikirurgia, 72 nefrologia ja 57 veritautien eli hematologian erikoislääkäriä”

    Terveydenhoidossa pyörii erikoissairaanhoidosssa n 7500 lääkäriäja terveyskeskuksissa n 3700.
    Luvut ovat aika muuttumattomia vuodesta 2003 ja terkkareissa vuodesta 1992.
    Erikoissairaanhoidossa hoitojen määrä on aika vakio ja sairas-ja hoitopäivät vähenemässä.

    Mikään indikaattori ei siis näytä kasvua suoritteissa

    Suurin muutos on ollut kunnallinen lomalaki, joka pidensi vuosilomaa 9 viikkoon. Jos ei siinä ajassa lääkäri ehdi rentoutua ja viettää vapaata ja on aika erikoista jos yksityinen antaa enemmän lomaa.

    Sairaanhoitajien määär on ollut pienessä nousussa samasta lomailusyystä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  31. Liian vanha kirjoitti 21.1.2009 kello 23:14

    “1.1.2008 Suomessa oli esimerkiksi 23 suu- ja leukakirurgia, 44 käsikirurgia, 72 nefrologia ja 57 veritautien eli hematologian erikoislääkäriä”

    Jäi vielä sanomtta, että näillä erikoissairaanhoidon erikoisuuksilla ei terveydenhoidon kustannuskriisiä ratkaista , ne ovat kuin hyttysen pieru.
    Jos haluaa lähteä tästä päästä ratkomaan ongelmia niin ne eivät sillä ratkea ellei suurta joukkoa viedä johonkin taka-Siperaiaan leikattavaksi

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  32. Liian vanha kirjoitti 21.1.2009 kello 23:18

    “Päivystyksen mitoituksessa ei osata käyttää hyväksi tilastotietoja viikonpäivävaihtelusta vaan sama vahvuus on maanantaina ja tiistaina, vaikka maanantaina on enemmän potilaita; avauksessa mainittu osaamattomuus siinä, että samalla potilalle saataisiin sama lääkäri seuraavaan käyntiin; vaikeiden ja helppojen potilaiden hinnoittelu, jolloin helpot lahjoitetaan ylihintaisina yksityiselle sektorille ja niin edelleen”

    Tämähän on työnjohto-ongelma, puuttuu työnjohdo ote lääkäreiden työn johtamisesta.
    Monet lääkärit käyvät tekemääs lyhyen ja kevyen päivän julkisessa sairaalassa ja sen jälkeen täyden päivän yksityisellä vastaanotolla.

    Jos mikään indikaattori työkuormassa ei ole muuttunut 6-7 vuodessa niin syitä on haettava johtamisesta.
    Yksi syy on tuo pidentynyt loma

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  33. Artturi Björk kirjoitti 22.1.2009 kello 7:54

    Pekka Vitikainen:

    “Ei pidä paikkaansa. Jos auto on rikki se on korjattava, eikä siinä paljon vaihtoehtoja ole. Menet merkkikorjaamoon, tai takuut laukeaa. Jos nyt ylipäätänsä saat sen auton muualla korjatuksi.”

    “Hauskaksi homman tekee se ettei tätä voi korjata missään muualla koska Sony ei anna varaosia muille kuin omille huoltoliikkeilleen.”

    Takuu on tuotteen ominaisuus siinä missä mikä tahansa muukin. Kannattaa ottaa selvää itselle tärkeistä ominaisuuksista ennen ostopäätösten tekemistä.

    Osta auto, jonka voi korjata muualla kuin merkkikorjaamossa ilman että takuu laukeaa tai anna takuun laueta. Jos kumpikaan ei onnistu, niin sitten merkkikorjaamossa korjauttaminen on osa auton hankinnan hintaa. Osta halvempi auto, jos ei ole varaa pitää kallista.

    Osta tietokone, jonka saranaviatkin menevät takuuseen, tai tietokone jota voi korjata muualla kuin merkkikorjaamossa. Jos kumpikaan ei onnistu, niin sen korjaaminen merkkikorjaamossa on osa tietokoneen hintaa. Osta halvempi tietokone, jos ei ole varaa pitää kallista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  34. vk kirjoitti 22.1.2009 kello 16:40

    Otetaan esimerkiksi keskisuuri erikoisala. Neurologian erikoislääkäreitä on Suomessa noin 300. Heistä puolet on yliopistosairaanhoitopiireissä. Loppuihin viiteentoista sairaanhoitopiiriin jää keskimäärin kymmenen lääkäriä kuhunkin. Nämä kymmenen ovat työskennelleet yhdessä, tekevät tutkimusta yhdessä ja käyvät samoissa kongresseissa. Suuri osa neurologisesta hoidosta on kiireellistä eli sitä ei voi usein tehdä kaukana ilman helikopterikuljetusta.

    Toimivat yksityiset markkinat ei ole vaihtoehto.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  35. Pekka Vitikainen kirjoitti 22.1.2009 kello 19:45

    Artturi Björk kirjoitti 22.1.2009 kello 7:54
    “Osta tietokone, jonka saranaviatkin menevät takuuseen, tai tietokone jota voi korjata muualla kuin merkkikorjaamossa. Jos kumpikaan ei onnistu, niin sen korjaaminen merkkikorjaamossa on osa tietokoneen hintaa. Osta halvempi tietokone, jos ei ole varaa pitää kallista.”

    Oh hoh. Sehän sattui. Aivan lyhyesti jottei bloginpitäjä hermostu; kyllä saranat menevät takuuseen myös Sonylla. Tässä vaan Sony tehtaili omia sääntöjään ja yritti rahastaa. No, se on tullut Sonylle jo paljon kalliimmaksi kuin nopea 5€ maksava saranakorjaus, minkä muuten minä olisin jopa tehnyt itse kun olisin vaan saanut muutaman ruuvin ja prikan, mutta kun ei niin ei. Sony on boikotissa.
    Asiaan; tästä tuli mieleen omien sääntöjen ja tulkintojen huippu, Turussa joku vuosi sitten.
    Eduskunta ja hallitus väänsivät sosiaalialan päätöksiä ja nuijivat ne normaalin käytännön mukaisesti L ja A voimaan.
    Turussa on tietenkin omat systeemit joten sikäläinen sosiaalialan johtajatar antoi lausunnon turkkarille, että eivät ne voi tarkoittaa sitä mitä ovat päättäneet. Jätti kylmästi eduskunnan ja hallituksen päätökset noudattamatta. Sillälailla… Ei mikään kumma, että joku Sonyn huoltopätijä on ottanut samat käytännöt takuisiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus