Lyhyempi työaika individualistisesti vai kollektiivisesti

4.1.2009 · Aihe: _ 

“Soininvaara käsittelee teoksessaan mielenkiintoisesti kysymystä, joka lukijalle varmasti tulee mieleen edellä sanotusta: eikö vapaa-ajan ja työskentelyyn käytetyn ajan keskinäisen suhteen ongelmaa kannattaisi ratkaista yksilötasolla? Onko se missään mielessä poliittinen ongelma, joka edellyttäisi lainsäädännöllistä ohjausta? Tosiasiahan on nimittäin se, että suomalaisilla on jo nykyiselläänkin yleisesti ottaen huomattavan paljon valinnanvaraa tässä suhteessa. Jos hyväksyy alhaisemman tulotason, on yleensä mahdollista löytää esimerkiksi osa-aikaista työtä. Monille peritty tai aiemmin ansaittu omaisuus mahdollistaa työntekoon käytetyn ajan puristamisen todella vähiin.”(Arto Tukiainen)

Kun aloin kirjoittamaan kirjaa, olin siinä käsityksessä, että tarvitsemme kollektiivisia päätöksiä, mutta kirjoittamisen edetessä muutin mieltäni. Riittää, että annetaan ihmisille oikeus valita. Tuota oikeutta ei nimittäin ole kaikilla, ei esimerkiksi suurimmalla osalla kuntien ja valtion virkamiehiä, eivätkä yksityiset työnantajatkaan ajatukseen kovin suopeasti suhtaudu.

Päädyin ennustamaan, että suomalaiset alkavat käyttäytyä kuten länsieurooppalaiset jo nyt ja lyhentävät työaikaansa osa-aikatyöhön siirtymällä. Tämä seuraa yleisestä elintason noususta ja siitä, että kaupungeissa syntynyt sukupolvi alkaa saada asuntonsa perintönä. Vapaa valinta ei johda optimaaliseen tulokseen, koska jos ajattelemme muita olosuhteina arvostamme tuloja liian paljon ja vapaa-aikaa liian vähän. Koska oma asema oikeasti paranee, kun lisää tulojaan ilman, että muut lisäävät, mistä seuraa aiemmin mainittu vaurastumisen kilpavarustelu. Toisaalta vapaa-ajasta ei ole iloa, jos muut ovat työssä.

Tätä harhaa kuitenkin progressiivinen verotus korjaa vähän liiankin tehokkaasti; niin tehokkaasti, että työajan lyhentämisessä voidaan edetä jopa liian nopeasti. Onhan Suomi muuttunut nopeasti myös kotiäitiyhteiskunnaksi, mikä osoittaa arvojen muuttumista vähemmän rahaa palvoviksi. Siksi uskon, ettei mitään erityisiä toimia tarvita – paitsi se, että otettaisiin periaatteeksi, että ellei ylivoimaisia esteitä ole, työntekijän tulisi saada itse päättää, kuinka paljon työvoimaansa myy. Näin on nyt pienten lasten vanhemmilla, joten ei se mahdotonta olisi.

Ranska lyhensi työaikaa lakimääräisesti kaikilta (ja on nyt perumassa sitä). Hollanti ja Norja ovat noudattaneet Tukiaisen epäpoliittiseksi leimaamaa individualistista linjaa ja päätyneet Ranskaa lyhyempään keskimääräiseen työaikaan. Tämä “epäpoliittisuudessa” on sekin hyvä puoli, että se toteutuu väistämättä. Kollektiivista päätöstä työajan lyhentämisestä ei nykyisessä asenneilmastossa saada aikaan.

Tämä sarja päättyy nyt tähän. Kiitän Arto Tukiaista mielenkiitnoisesta ja pohditusta arvostelusta, joka auttoi menemään kirjan argumentoinnin ytimeen.

Kommentit

6 Vastausta artikkeliin “Lyhyempi työaika individualistisesti vai kollektiivisesti”

  1. Esko Niemi kirjoitti 4.1.2009 kello 21:46

    Yksityiset työnantajat eivät tietenkään suhtaudu kovin suopeasti sooloiluun kokonaistyöajoissa, koska se vaikuttaa kustannuksiin ja vaikeuttaa johtamista.

    Jokaiseen työntekijään liittyy kertakustannuksia kuten kouluttaminen, henkilökohtaiset työpisteet ja -välineet jne. Henkilötyön tuottavuus laskee hitaamman oppimisen kautta kun työntekijämäärä suhteessa työaikaan kasvaa. Moniin projektityyppisiin töihin liittyy tilaus- ja työntekijäkohtaisia kertakustannuksia. Samoin tarvitaan enemmän kommunikointia kun tekijöitä on enemmän. Puhumattakaan siitä, että töitä on tehtävä silloin kun niille on tarvetta. Asiakkaat kun ostavat tuotteita ja palveluja silloin kun heille sopii. Vaihtelevan kysynnän olosuhteissa työaikajärjestelyt ovat käytännössä niin hankalia, että mitään ylimääräistä mutkikkuutta työntekijöiden yksilöllisten mieltymysten muodossa ei mielellään suvaita.

    Tietysti voidaan ajatella, että työntekijä myy hänelle sopivan työpanoksen niin halvalla, että työnantaja suostuu ottamaan hänen toiveensa huomioon. Mutta em. syistä hinta on helposti niin alhainen, että se ei enää kiinnosta työntekijää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Seppo Ryväs kirjoitti 5.1.2009 kello 8:35

    “Toisaalta vapaa-ajasta ei ole iloa, jos muut ovat työssä.”

    Hehheh. Itseasiassa vapaa-ajasta on iloa juuri siksi, että muut ovat töissä. Nimittäin se joukko, joka viettää vapaa-aikaa nimenomaan virka-aikana eroaa merkittävän positiivisesti työtä tekevistä taviksista. Tietty joukossa on näyttelijöitä ja muita luonostaan värikkäämpiä ihmisiä, mutta tyypillisesti tämä jengi harrastelee aina kypällä ja haastavampia asioita.

    TyöTavisten elämänsisältö taas on vain työ ja harrastukset ovat löysää tuulipuvussa löllöttelyä virka-aikojen välissä. Viikonloppuna ei kovin mielellään ulkoile, sillä nämä työtavikset voivat olla niin musertavan masentavia. Siis rumia ja tyhmiä ja lihavia. Harrastusten päätavoite on useimmalla laihduttaminen.

    Kuten Osmo mainitsi niin tämä kokoaikaharrastaminen on ollut muiden länsimaiden tapaan lisääntymässä. Tokihan meillä on vielä matkaa amerikkalaistyyppiseen asenteeseen, jossa viikon pyöräretkellekin pitää heti saada sponsori ja mainostarra.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Liian vanha kirjoitti 5.1.2009 kello 10:29

    Työika lyhenee moenellakin tavalla, yleisin on työvuosien väheneminen. Työelämään tullaan selvästi vanhempana ja lähdetään aikaisin.

    Minä tulin työelämään jo 15-vutiaana, mutta työnantaja alkoi pukkaamaan eläkeputkeen heti 57-vuotiaan ja varmaan kohta onnistuu . Olen syntynyt 50-luvulla, joten työttömyyseläke ei koske minua. Entisenä valtion työntekijänä minun henkilökohtainen eläkeikäni on 65-vuotta, jos eläköidyn päinäkin nenen tuota ikää niin valtion eläekktä leikatan rajusti.

    Eipä tässä auta muuta kuin sinnitellä 6-7-vuotta työkkärin listoilla ja matkustuskiellossa .

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Markku af Heurlin kirjoitti 5.1.2009 kello 10:38

    MIKÄ IHMEEN KOTIÄITIYHTEISKUNTA?

    Ode kirjoitti:

    “Tätä harhaa kuitenkin progressiivinen verotus korjaa vähän liiankin tehokkaasti; niin tehokkaasti, että työajan lyhentämisessä voidaan edetä jopa liian nopeasti. Onhan Suomi muuttunut nopeasti myös kotiäitiyhteiskunnaksi, mikä osoittaa arvojen muuttumista vähemmän rahaa palvoviksi.”

    Onkohan tässä näköharhaa:

    Onko Suomi muuttumassa kotiäityhteiskunnaksi tai ollut muuta kuin “kotiäitiyhteiskunta”.

    V 1987 äideistä oli likimain suhteellisesti sama osuus kotona hoitamassa lapsiaan kuin nykyäänkin (noin 6- 80.000 äitiä, siis äitiyslomalisten lisäksi) . Moodi tosin muuttunut: ne jotka olivat olivat pitempään, ja ½ heistä teki samalla muuta työtä esim. perhepäivähoitajina. Kannattaa maintia, että tuntemani perhepäivähoitajat olivat käyneet keskikoulun ja usein myös vuoden puutarhakoulun, kauppakoulun tms. Ikäkohortistaan he siis kuuluivat koulutetumpaan puolikkaaseen.

    Samoin kotiäideissä on nyt enemmän korkeakoulun käyneitä, mutta niinhän on maassa muutenkin.

    Jotenkin ei voivälttyä vaikutelmalta, että Oden ja muidenkin vihreiden perspektiivi rajoittuu vain kaupunkien ylempään toimihenkilöväestöön.

    Useimmat ihmiset menevät töihin sen takia, että se on toimeentulon kannalta välttämtätöntä. Tämä muuten on erittäin terve asenne.

    Vähemmäläkin voi selvitä semminkin kun yleinen tulostaso on suunnilleen kahdentunut siitä kun nykyiset äidit ja isät olivat syntyneet. Aineellisen toimeentulon lisäksi on olemassa aineeton toimeentulo, mm. perheen sosiaaliset suhteet. Perheen sosiaalitalouden ylläpitäminen on yllättävän aikavaa puuhaa, ja toimivassa perhessä se useimmiten on naisen vastuulla.

    Lopuksi todettakoon, että luonnovarojen säästäminen edellyttä kotitalouksissa tehtävän tuotanto- ja uusintamistyön lisäämistä. Sitä on helppo tehdä lastenhoidon yhteydessä, edellyttäen että osaa. Voin perustella tämän, mutta toivon, että tämän palstan lukijolle se ei ole tarpeen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. az kirjoitti 5.1.2009 kello 18:12

    Suomalaisten keskimääräinen työaika näyttäisi olevan länsieurooppalaista keskitasoa OECD:n tilastojen mukaan: http://ic.pressflex.com/249.pressflex.net/images//2570.photo.jpg

    Kirjassasikin (muistaakseni) esimerkiksi nostamasi Hollanti vaikuttaisi yksittäiseltä poikkeustapaukselta. Norja on mahdollisesti toinen, mutta voiko reilua vertausta tehdä he kun ovat onnensa johdosta niin paljon rikkaampia (wikipedia/IMF: Norja BKT henkeä kohden 98k, Suomi 55k epäreilua).

    Olisi mielenkiintoista ymmärtää, kuinka Hollannin systeemi poikkea yleisesti muista maista, ei vain Suomesta. Hollannin BKT/henkeä kohden näyttäisi olevan lähes identtinen Suomen kanssa. Pitäisi käydä gapminderilla jossain vaiheessa katsomassa kuinka trendit maiden välillä poikkeavat.

    Kuitenkin, Suomen vertaaminen yleisesti länsi-eurooppaan enemmän työtä tekevänä ei ehkä ole ihan perusteltua sillä Suomi vaikuttaisi olevan aika lähelle mainittua keskitasoa.

    Keskustelu on ollut mielenkiintoista, kiitokset siitä, mutta ydinkysymykset koskien lisääntyvän vapaa-ajan konkreettista jakamista julkisen sektorin (korkeasti koulutetuille) tuottavuudeltaan staattisille aloille jäivät ainakin itselleni epäselviksi. Keskustelun jälkeen ne tuntuvat yhä korostetummin ajatusrakennelman akilleenkantapäältä tai vaihtoehtoisesti elefantilta olohuoneessa.
    Tuntuu jopa siltä, että näiden alojen asema heikkenisi entisestään verotulojen mahdollisesti vähentyessä.
    En pysty hahmottamaan mistä saataisiin rahat uusien terveyskeskuslääkärien, hammaslääkärien, opettajien, hoitajien (jne.) kouluttamiseen ja palkkaamiseen, jotta hekin ammattiryhminä voisivat ottaa lungimmin mahdottomaan (suhteelliseen) palkkakuoppaan tippumatta. Heidän työmäärästään kun ei voi leikata. Päinvastoin tuo työmäärä tulee kasvamaan väestön vanhenemisen ja monietnistyvän ja -kielistyvän nuorison sujuvan peruskouluttamisen vaatimuksien johdosta.

    Näiden alojen osuus työvoimasta, ja heidän merkityksensä yhteiskunnan toimivuudella ja hyvinvoinnille on niin keskeinen, että ilman tämän kysymyksen selkeämpää ratkaisemista, en ainakaan itse pysty tällä hetkellä hahmottamaan kokonaiskuvaa “soininvaaralaisuudesta”. Sinänsä tavoite liiallisen roinan muuttamisesta vapaa-ajaksi on kannatettava, mutta sen dynamiikka vain vaikuttaa kansallisessa ja globaalissa kontekstissaan hyvin monimutkaiselta ja vaikealta.

    Keskustelu varmasti jatkuu tulevaisuudessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Riitta kirjoitti 6.1.2009 kello 23:01

    “Onkohan tässä näköharhaa:

    Onko Suomi muuttumassa kotiäityhteiskunnaksi tai ollut muuta kuin “kotiäitiyhteiskunta”. ”

    Osmo kirjoittaa tapansa mukaan vähän huolimattomasti… siihen on aina helppo takertua, mutta kyllä minä Osmon tarkoittaman ilmiön tunnista.

    Ennen maailmassa ei varsinaisesti kotiäitejä ollut, koska kaikki kynnelle kykenevät olivat kiinni talon töissä ja lapset kulkivat mukana.

    Sitten tuli se vaihe, jolloin naiset olivat joko kokonaan kotona, tai kokonaan töissä. Työssäkäyvien äitiyslomat olivat hyvin lyhyitä, joitakin kuukausia vain.

    Kun kaikki äidit saivat oikeuden jäädä kotiin siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta, sitä oikeutta alettiin myös käyttää. Nykyään tätä oikeutta käyttävät myös hyvätuloiset äidit varsin laajasti, vaikka kahden tai kolmen tuhannen euron kuukausipalkan menettämistä eivät ne kotihoidontukena maksettavat muutamat satalappuset juurikaan korvaa. Tämä Osmon sanojen mukaan “osoittaa arvojen muuttumista vähemmän rahaa palvoviksi”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus