Epätasainen tuottavuuden kehitys

Jatkan Arto Tuki­aisen kir­ja-arvostelun ruo­timista. Itse arvostelun voi lukea tästä.

“Kuten Soin­in­vaara teok­ses­saan esit­tää, tuot­tavu­u­den kasvu työvoimati­las­to­jen pääaloil­la on hyvin epä­ta­saista. Suurin osa kasvus­ta tapah­tuu teol­lisu­udessa. Maat­aloudessa, rak­en­tamises­sa ja palveluis­sa kasvu on yleen­sä hitaam­paa. Pääsään­tönä on usei­den tutkimusten mukaan se, että teknolo­gian kehit­tymi­nen selit­tää kasvus­ta suurim­man osan, ja etenkin palveluelinkeinois­sa järkevä tek­nol­o­gisoi­tu­mi­nen on usein mah­do­ton­ta. Pääalo­jen sisäl­läkin tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen vai­hte­lut ovat tietysti suuria, eli tuot­tavu­u­den parane­m­i­nen on selvästi paikallista. Jos tuot­tavu­us yhdel­lä työ­paikalla tai ‑alal­la lisään­tyykin, niin kuin­ka tämä oikein muun­tuu muiden käytet­tävis­sä ole­vak­si vapaa-aikape­li­v­arak­si? Vaik­ka tuot­tavam­mak­si trim­matun tehtaan työn­tek­i­jät voisi­vatkin neu­votel­la itselleen Soin­in­vaaran ohjel­man mukaises­ti sekä lyhyem­mät työa­jat että kohoa­van ansio­ta­son, meil­lä on tuskin lupaa odot­taa vas­taavaa men­estys­tä heikom­min kehit­tyneel­lä tehtaalla.”

Tämä mielestäni virheelli­nen argu­ment­ti on yleinen ja sitä käytetään joskus myös tulopoli­it­ti­sis­sa neu­vot­teluis­sa. Alat, joil­la tuot­tavu­u­den kasvu on nopein­ta, ovat tämän mukaan luon­nol­lisia keräämään hyödyt kehi­tyk­ses­tä niin, että sil­lä alal­la palkat nou­se­vat enem­män. Näin markki­na­t­alous ei toi­mi; jos toimisi, alat, joil­la on opit­tu säästämään ener­giaa, mak­saisi­vat var­maankin myös sähköstä enem­män kuin muut. Näin kävisi vain, jos tuot­tavu­us nousisi yhdessä suo­ma­laises­sa yri­tyk­sessä, mut­ta ei sen kilpailijoissa.

Kehi­tys­tä on paljon helpom­pi hah­mot­taa kuvitellen, että palkat pysyvät koko ajan saman­su­u­ruise­na ja hin­nat alenevat tuot­tavu­u­den kas­vaes­sa. Vaik­ka itse työsken­telee alal­la, jos­sa tuot­tavu­us ei kas­va lainkaan (par­tu­rit esim.) hyö­tyy hin­to­jen alen­tu­mis­es­ta. Jos par­turi päät­tää tehdä työtä niin paljon, että säi­lyt­tää van­han elin­ta­son­sa, hän voi vähen­tää työn­tekoaan vuosit­tain, vaik­ka ei olekaan kiristänyt omaa työ­tah­ti­aan. Min­ul­la ei ole osaa eikä arpaa maat­alouden tuot­tavu­u­den monikym­menker­tais­tu­miseen, mut­ta hyö­dyn ruuan halpen­e­mis­es­ta suh­teessa ansio­ta­soon, mut­ta joudun tekemään yhtä kauan työtä kuin 70-luvul­lakin ansaitak­seni rahat parturiin.

Tuot­tavu­u­den kehi­tys koituu lop­ul­ta kulut­ta­jien hyödyk­si riip­pumat­ta siitä, mil­lä alal­la nämä toimi­vat. Palkkaerot johtu­vat aivan muista asioista kuin alako­htai­sista eroista tuot­tavu­u­den kasvus­sa. Sik­si kansan­talouden keskimääräi­nen tuot­tavu­u­den nousu on muutet­tavis­sa vapaa-ajak­si kaikille, kun­han vauhti ei ole niin nopeaa, etteivät ihmiset ehdi siir­tyä nopean tuot­tavu­u­den kasvun aloil­ta   (kuten maat­alous) hitaan kehi­tyk­sen aloil­la (partrureik­si ja opettajiksi).

(Todet­takoon, että sadan vuo­den aikana tuot­tavu­us maat­aloudessa on nous­sut selvästi nopeam­min kuin kansan­taloudessa keskimäärin, vaik­ka tuot­tavu­u­den nousua on yritet­ty keinotekois­es­ti jarruttaa.)

30 vastausta artikkeliin “Epätasainen tuottavuuden kehitys”

  1. Vaikea uskoa tässä esitet­tyä, kos­ka isoisä isän puolelta oli kansak­oulun rehtori ja isoäi­ti äidin puolelta ham­maslääkäri. Siinä kak­si ammat­tia, joiden tuot­tavu­us ei ole juuri nous­sut. Noiden ammat­tien tuloil­la 50–60 vuot­ta sit­ten pär­jäsi suh­teessa aivan eri taval­la (oli varaa palkata koti­palveli­ja jos halusi, talo­rahat oli suh­teel­lisen nopeasti kerät­ty ym.) ja sosi­aa­li­nen sta­tus oli sitä myöten myös toista luokkaa.

    Nyky­isin opet­ta­jat ovat syväl­lä palkkakuopas­sa työn vaa­tivu­u­teen näh­den ja ainakin julkisen sek­torin ham­maslääkärit duunare­i­ta siinä kuin muutkin, eikä ole help­po nähdä kuin­ka tähän olisi saatavis­sa muu­tos­ta. Päin­vas­toin hei­dän ase­mansa voisi heiketä entis­es­tään lönköt­te­ly-yhteiskun­nas­sa kos­ka siitä työstä ei voi leika­ta. Las­ten pitää oppia luke­maan ja laske­maan ja reiät tul­la paikatuiksi.

  2. “Tuot­tavu­u­den kehi­tys koituu lop­ul­ta kulut­ta­jien hyödyk­si riip­pumat­ta siitä, mil­lä alal­la nämä toimivat.”

    Viimeisenä tilas­tovuote­na 2006 val­tio­hallinnon tuot­tavu­us las­ki 1,9 pros­ent­tia — Val­tio­varain­min­is­ter­iön peräti 4,1 prosenttia. 

    Kun­tien tuot­tavu­us las­kee kaiken aikaa. Samoin esim. poli­itikko­jen johta­man Yleis­ra­dion (lupa­mak­suau­tomaat­ti käy ja tar­jon­ta huononee).

    Väestön ikään­tymi­nen ei todis­te­tusti ole ongel­ma ja sitä­pait­si eläköi­tyvä väestönosa koulutet­ti­in 50 ja 60 ‑luvuil­la. Julkisen hallinnon negati­ivi­nen tuot­tavu­u­den kehi­tys se ongel­ma on.

  3. Julkisen hallinnon huono tuot­tavu­u­den kehi­tys on toki ongel­ma, mut­ta mis­tä se ker­too? En ole näh­nyt tilas­to­ja enkä tiedä miten tuot­tavu­ut­ta mitataan. Mitä ovat kun­tien ns. ydin­li­ike­toimin­nat? Ter­vey­den­huolto, perusk­oulut, päiväkodit, perus­in­fra ja raken­nus­valvon­ta, uno­hdinko jonkun? Entäs val­tion? Yliopis­tot, maan­puo­lus­tus, poli­isi, lain­säädän­tö, mitä vielä?

    Näis­sä kaikissa on sama ongel­ma kuin muis­sakin täm­möi­sis­sä palveluis­sa: niiden tuot­tavu­ut­ta on vähän vaikea mita­ta ja vielä vaikeampi, kun ne hoide­taan julkisesti.

  4. Saanko hie­man jatkaa eli seu­raavaa tuottavuudesta…

    Osaan lukea yri­tys­ten tulok­sia ja tuot­tavu­ut­ta. Yleis­ra­dio vaik­ka on osakey­htiö, sen tuot­tavu­ut­ta ei rapor­toi­da? Eikä rapor­toi­da pörssiy­htiö For­tu­min tuot­tavu­ut­ta ja sen kehi­tys­tä! Kumpikin on joka päivä suo­ma­lais­ten kukkarol­la. Tietääkö Soini­vaara, mikä on asian laita?

    p.s. ennus­tan sil­lä perus­teel­la, kun suuret ikäpol­vet oli­vat opinahjos­sa, niin tuot­tavu­us nousi kohis­ten. Kun nämä samat ikäpol­vet ovat eläk­keel­lä, tuot­tavu­us nousee jälleen kohisten.

  5. Ansain­nan kannal­ta opti­maa­li­nen työai­ka voi työn­tek­i­jän kannal­ta olla aivan eri asia kuin työ­nan­ta­jan kannal­ta. Työn­tek­i­jä myy työtään, joten hänen kan­nat­taisi rajoit­taa sen myyn­tiä siihen määrään, jol­la vapaa-ajan ja palkan suhde on paras. Työ­nan­ta­jal­la on palkan lisäk­si paljon mui­ta meno­ja kuten tilo­jen, lait­tei­den ja konei­den sekä rahoi­tusku­lut, jot­ka ovat aikasi­don­naisia. Siten työ­nan­ta­jan kan­nat­taa usein pitää työn­tek­i­jää töis­sä mah­dol­lisim­man paljon ajal­lis­es­ti, vaik­ka lyhyem­pi työai­ka olisi suh­teel­lis­es­ti tuot­tavam­paa. Käytän­nössä on helpom­paa palkata yksi osaa­ja tekemään pitkää päivää kuin kak­si osaa­jaa tekemään lyhyt­tä päivää.
    Mie­lenki­in­toisem­pi kysymys on, onko “objek­ti­ivis­es­ti” tai kansan­taloudel­lis­es­ti parem­pi nou­dat­taa työn­tek­i­jän vai työ­nan­ta­jan etua…?

  6. No, niin kauan kun teol­lisu­us hoitaa mam­mon­aa vero­ta­jalle, niin ainakin tänä aikana kun­tien ja val­tion työn­tek­i­jät pää­sevät naut­ti­maan vapaae­htoi­sista opin­to­va­paista, vuorot­telu­va­paista, aikuisopin­to­tu­ista ja juuri työt­tömik­si jäävät koulu­tus­tu­ista. Mil­loinka­han paper­im­iehen tulee työt­tömäk­si jää­tyään ryhtyä opiskele­maan tuo­hivir­su­jen ja päreko­rien tekoa.

  7. “Noiden ammat­tien tuloil­la 50–60 vuot­ta sit­ten pär­jäsi suh­teessa aivan eri taval­la (oli varaa palkata koti­palveli­ja jos halusi, talo­rahat oli suh­teel­lisen nopeasti kerät­ty ym.) ja sosi­aa­li­nen sta­tus oli sitä myöten myös toista luokkaa.”

    Vaikea uskoa, etteikö noiden ammat­tien tuloil­la olisi varaa ostaa (koti­talousvähen­nyk­sen avit­ta­mana) viikkosi­ivous­ta sekä tarvit­ta­vat kodinkoneet. Kyl­lä senkin jäl­keen per­heen emän­nälle töitä jää, mut­ta oli sitä emän­näl­lä tekemistä isoäidin aikaankin. Sosi­aa­li­nen sta­tus on sit­ten toinen asia, kos­ka monel­la muul­lakin on tuo­hon jo varaa.

  8. az kir­joit­ti:

    “Vaikea uskoa tässä esitet­tyä, kos­ka isoisä isän puolelta oli kansak­oulun rehtori ja isoäi­ti äidin puolelta ham­maslääkäri. Siinä kak­si ammat­tia, joiden tuot­tavu­us ei ole juuri nous­sut. Noiden ammat­tien tuloil­la 50–60 vuot­ta sit­ten pär­jäsi suh­teessa aivan eri taval­la (oli varaa palkata koti­palveli­ja jos halusi, talo­rahat oli suh­teel­lisen nopeasti kerät­ty ym.) ja sosi­aa­li­nen sta­tus oli sitä myöten myös toista luokkaa”

    Mikäköhän point­tisi mah­taa olla? Eihän Osmo väit­tänyt, että tuot­tavu­u­den kasvun hedelmät jakau­tu­isi­vat tasan kaikkien kesken. Hän sanoi: 

    “Tuot­tavu­u­den kehi­tys koituu lop­ul­ta kulut­ta­jien hyödyk­si riip­pumat­ta siitä, mil­lä alal­la nämä toimivat”

    Kiistätkö tämän väit­teen? Lie­nee melko selvää, että nyky­ham­maslääkärin tai rehtorin absolu­ut­ti­nen elin­ta­so on suun­nat­toman paljon korkeampi kuin 100 vuot­ta sit­ten, vaik­ka hei­dän tuot­tavuuten­sa ei olekaan juuri kas­vanut. Se, että hei­dän statuk­sen­sa suh­teelli­nen ase­ma on saat­tanut laskea jonkin ver­ran, ei kumoa Osmon argu­ment­tia mil­lään tavalla. 

    Ja kyl­lä ainakin ham­maslääkärit tien­aa­vat palkkatyöläisik­si melkoisen hyvin ja ovat arvos­tuk­seltaankin korkeal­la edelleen.

  9. Ja lisäisin vielä, että ham­maslääkärin tuot­tavu­us on itse asi­as­sa saat­tanut kas­vaa melko paljon viimeisen sadan vuo­den aikana, riip­puen hie­man tavas­ta, jol­la tuot­tavu­u­den kasvua mitataan. Käsit­tääk­seni ham­maslääkärit tekevät nykyään paljon oper­aa­tioi­ta, joista 100 vuot­ta sit­ten ei oltaisi voitu unek­si­akaan ja tämä voita­neen laskea tuot­tavu­u­den kasvuk­si. Lisäk­si välinei­den ja ammat­ti­taidon paran­tu­mi­nen on var­masti lisän­nyt työn nopeut­ta sekä laatua.

  10. Rogue, minä en nyt vas­taavasti ymmär­rä ollenkaan, mikä sin­un point­tisi on. Tarkoituk­seni ei todel­lakaan ollut tehdä kuvas­ta mus­tavalkoista, enkä kokon­aan tyr­mää Osmon ajat­telua, siinä on myös puolensa.

    Tot­ta kuitenkin on, että tuot­tavu­u­den kasvun hyödyt eivät jakaudu lainkaan tasais­es­ti, eikä niitä ole help­poa jakaa tasais­es­ti. Tässä tulee ottaa huomioon myös suh­teelli­nen var­al­lisu­us (kuten Osmokin tekee). En tiedä onko kansak­oulun rehtori tänäpäivänä varakkaampi kuin 50 vuot­ta sit­ten, mut­ta ainakaan hän ei ole suh­teessa varakkaampi. (Se kateus, sta­tus jne.) Siis suh­teessa muuhun yhteiskun­taan. Toisin sanoen edel­lis­ten 50 vuo­den tuot­tavu­u­den kasvu, vaik­ka rehto­ri­akin on uuden teknolo­gian ym. muo­dos­sa hyödyt­tänyt, ei ole lainkaan samoissa määrin kohen­tanut hänen suh­teel­lista asemaansa.

    Minä nyt argu­men­toin tätä lisäk­si hie­man “pimeässä”, kos­ka en tiedä (tai en muista, jos niitä esit­ti) Osmon tarkko­ja ajatuk­sia tämän suh­teen. Kuin­ka tähän ongel­maan voitaisi­in vas­ta­ta? Kuin­ka kom­pen­soi­da, hyvit­tää, aut­taa alo­ja, joil­ta tuot­tavu­u­den kasvua ei juuri ole odotet­tavis­sa? Vero­tu­loin toki, mut­ta vero­tu­lo­jen suh­teelli­nen osu­us tuskin on nouse­mas­sa ellei sit­ten todel­la saa­da aikaisek­si jotain tun­tu­vaa ympäristöver­ou­ud­is­tus­ta tms. ja uusia meno­er­iä on var­masti tulos­sa mm. väestön ikään­tymisen myötä.

    Lisäk­si se Osmon argu­ment­ti työa­jan vähen­tämis­es­tä. Se edel­lyt­täisi uusien opet­ta­jien, sairaan­hoita­jien, ham­maslääkärien ym. koulut­tamista ja palkkaamista, jot­ta hei­dänkin vapaa-aikaansa voitaisi­in lisätä, kos­ka työn tuot­tavu­ut­ta ei voi­da nos­taa. Samaan aikaan muiden työmäärän vähen­tämi­nen vähen­täisi yhteiskun­nan vero­tu­lo­ja. Ei help­po yhtälö, vai mitä arvioit?

    Haaveilut vapaa-ajas­ta sik­seen. Nyt joka tapauk­ses­sa konkreet­tise­na vaarana on, että julkisen sek­torin korkeasti koulutet­tu­jen työn­tek­i­jöi­den suh­teelli­nen ase­ma uhkaa entis­es­tään heiketä. Tämä on sääli, kos­ka har­va ase­ma on yhteiskun­nan kannal­ta yhtä merkit­tävä kuin perusk­oulun opet­ta­ja. Työ ei ole enää pitkään aikaan houkutel­lut ikäpol­ven­sa lah­jakkaimpia ja nyky­isin opet­ta­jik­si valmis­tu­vista n. puo­let suun­nit­tel­e­vat että eivät aio opet­ta­jan työtä tehdä koko työuraansa. 

    Ham­maslääkäreistä sanois­in vielä, että äiti­ni jatkoi oman äitin­sä työtä ja jäi eläk­keel­lä vas­ta aivan viime vuosi­na. Soitin hänelle juuri ja varmistin asian. Eri­laisia vaa­tivia oper­aa­tioi­ta voidaan toki tehdä nyky­isin paljon parem­mal­la teknolo­gial­la, mut­ta itse tarkas­tus/­po­raus/­paikkaus-ruti­inin (jota työstä on val­taosa ja niitä mui­ta töitä tekevät usein spe­sial­is­tit) tuot­tavu­us ei ole kohen­tunut sit­ten tur­bi­ini­po­ran kek­simisen ja yleistymisen 60–70-luvuilla.

    Olen toki näh­nyt mm. isoäi­ti­ni ensim­mäisen poran 1940-luvul­ta, sitä pol­jet­ti­in jalal­la mut­ta ham­maslääkäri 35 vuot­ta sit­ten ja ham­maslääkäri vuon­na 2009 hoitaa samas­sa ajas­sa suun­nilleen yhtä mon­ta potilasta.

  11. Tämä kansak­oulun rehtori-kysymys on käsitel­ty kir­jas­sani. Muodol­lises­tri Pih­la­jamäessä asu­va duu­nari on nyt varakkaampi kuin säätyläis­per­he sata vuot­ta sit­ten, kun asi­aa tarkastel­laan reaal­i­t­u­lo­jen (nimellistulot/hintaindeksi) mukaan. Onhan duu­nar­il­la paljon sel­l­aista, jota säätyläis­per­heel­lä ei ollut. Etelän hedelmiä, pesukone, ulko­maan­matko­ja, auto etc. Silti voisi väit­tää, että kolme palveli­jaa pitänyt säätyläis­per­he oli varakkaampi kuin duu­nar­iper­he nyt.

    Tämä vahvis­taa point­ti­ni: ei kai kukaan voi väit­tää, ettei säätyläis­per­heen ase­ma olisi heiken­tynyt, jos se olisi jäänyt sille tulota­solle, jol­la se oli sata vuot­ta sit­ten muun yhteiskun­nan vaurastues­sa ja suh­teel­lis­ten hin­to­jen muuttues­sa? Paikalleen jäämi­nen muiden rikastues­sa merk­it­see köyhtymistä.

  12. Olisi mie­lenki­in­toista, jos voisit alus­taa tuo­ta kansak­oulun opet­ta­ja ‑kysymys­tä laa­jem­min. Luin kir­jan kyl­lä, mut­ta siitä on jo n. vuo­den ver­ran, en sitä kovin hyvin muista.

    Tuki­aiselle http://www.artotukiainen.net/soini.html näyt­täisi jääneen sama mieliku­va, hänkin kirjoittaa:

    En oikein näe, miten esimerkik­si elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­u­den tai koneen­raken­nuk­sen hyvä tuot­tavu­uske­hi­tys trans­for­moidaan hiero­jien tai perusk­oulun opet­ta­jien lyhyem­mik­si työa­joik­si. Soin­in­vaara tun­tuu ole­van tietoinen näistä han­kaluuk­sista, mut­ta jotenkin hän onnis­tuu sivu­ut­ta­maan ne varsin kevyesti.

    Tuo opet­ta­jakysymys on tärkeä laa­jem­minkin. Jos edel­lis­ten 50 vuo­den kehi­tys jatkuu vielä muu­ta­mankin vuosikymme­nen, niin rupeaa ylipään­sä ole­maan pulaa lah­jakkaista ihmi­sistä jot­ka opet­ta­jik­si halu­aisi­vat. Sil­lä taasen tulisi ole­maan pitkäaikaisia kansan­taloudel­lisia ja mui­ta vaiku­tuk­sia. Yksi­tyiset koulut sal­lit­taisi­in laa­jem­min / yleisty­i­sivät jos­sain vai­heessa väistämättä.

    Prob­lemati­ik­ka kos­kee toki muitakin ammat­te­ja, mut­ta perusk­oulun opet­ta­ja olisi tästä ehkä se paras esimerk­ki, joka nos­taa esille.

  13. Tuot­tavu­u­den mit­taus ei se ole yksinker­taista. Se ei ole yksinker­taista edes pörssino­teer­at­tu­jenkaan yri­tys­ten kohdalla.

    Tuot­tavu­us tarkoit­taa panos-tuo­tos-suh­teen parane­mista. Aja­tus on yksinker­tainen mut­ta mon­esti mon­imutkainen toteut­taa käytännössä. 

    (1) Miten mitataan panos­ta? Tämä on jonkun ver­ran helpom­pi, mut­ta ei paljon. Yleen­sä käytetään valmis­tuk­seen käytet­tyä työtä ja pääo­maa. Mut­ta mon­et yri­tyk­set ovat moni­alayri­tyk­siä, voi johtaa harhaan ottaa kaik­ki yri­tyk­sen työn­tek­i­jät ja koko taseen pääo­ma mukaan tuot­tavu­us­lasken­taan. Ja sil­loin taas kun ali­hank­in­nal­la on merkit­tävä osu­us arvoketjus­sa, pitäisi koko ketju­un sitoutunut kokon­ais­pääo­ma ja kokon­aistyö saa­da mukaan laskelmaan.

    (2) Miten mitataan tuo­to­s­ta? Mas­sat­uotan­nos­sa, kuten paper­in­valmis­tuk­ses­sa, helpom­paa — niin ja niin mon­ta ton­nia tiet­tyä paper­i­laat­ua. Mut­ta miten taas tietotekni­sis­sä palveluis­sa? Mitä ovat Log­i­can tuo­tok­set? Log­i­can sisäl­lä toimi­va työn­tek­i­jä voi ne vielä saa­da las­ke­tuk­si hyvän palvelun­tuotan­toseu­ran­nan avul­la, mut­ta täysin mah­do­ton­ta ulkop­uoliselle ana­lyytikolle. Vielä vaikeam­mak­si tuo­tok­sen mit­taus käy julk­i­sis­sa palveluis­sa. Onko ope­tus­toimes­sa tuo­tos oppitun­ti? Vai perusk­oulun oppimäärän suorit­ta­mi­nen? Vai aikayk­sikössä opete­tut asi­at? Vai aikayk­sikössä opitut asi­at per oppi­las? Voiko opit­tu­jen asioiden lasken­taa yhteis­mi­tallis­taa mitenkään? Ope­tus­toimes­sa helpoim­mat keinot nos­taa näen­näis­tuot­tavu­ut­ta on suurentaa ope­tus­ryh­mää ja tin­kiä perusk­oulun oppimäärästä.

    Johtopäätök­seni tästä on se, että on alo­ja, joil­la tuot­tavu­u­den nousua ei voi­da havai­ta. Ja väit­täisin, että on alo­ja, jois­sa tuot­tavu­u­den paran­tamiseen ei pitäisi edes suo­raan pyrk­iäkään, esimerkkinä ope­tus­toi­mi. Tärkeim­pänä tavoit­teena näil­lä aloil­la pitää olla tuo­tok­sen laadun varmis­t­a­mi­nen ja parantaminen.

  14. Öster­man sanoi, että on alo­ja joil­la tuot­tavu­u­den paran­tamiseen ei pitäisi edes pyrk­iä. Tämä meni pahan ker­ran huti. 

    Tot­ta kai lapset hyö­ty­i­sivät siitä, että tuot­tavu­us koulus­sa nousisi. Samat asi­at opit­taisi­in parem­min ja nopeam­min. Koulus­ta pää­sisi pois aikaisem­min. Mei­dän muiden rahaa kuluisi vähemmän.

  15. Olisi tietysti hyvä, jos koulus­sakin voitaisi­in oppia entistä tehokkaam­min ja nopeam­min. Mut­ta: oppia mitä: fak­to­ja, tietokoneen tehkäyt­töä, vai sosi­aal­isu­ut­ta, itsen ja muiden ymmärtämys­tä ja kykyä tul­la tois­t­en kanssa toimeen. Kyky toimia yhdessä muiden kanssa ja oppia myös toisil­ta on olen­naista myös taloudel­lisen tuot­tavu­u­den kannal­ta, mut­ta voidaanko näitä taito­ja oppia “nopeasti ja tehokkaasti”.
    Kun ajatel­laan julkisen sek­torin tuot­tavu­ut­ta, aika ei voi olla yksiselit­teis­es­ti vaan panos. Van­huk­sille voidaan viedä ruokaa entistä nopeam­min ja tehokkaam­min, mut­ta jos ruo­ka jää syömät­tä, mikä on tulos? Ja ruo­ka jää syömät­tä, ellei van­hus saa myös ihmil­listä kanssakäymistä, tois­t­en ihmis­ten aikaa.
    Julkisen sek­torin tuot­tavu­ut­ta pitäisi osa­ta laskea myös pitkän ajan tulok­se­na. Jos syr­jäy­tymis­vaaras­sa ole­vaan nuoreen investoidaan esim yhden sosi­aal­i­työn­tek­i­jän työ­panois vuo­den ajal­ta, se on kan­nat­tavaa jos siten saadaan nuores­ta hyvä veron­mak­sa­ja (hyvä päämäärä ihmisen elämälle!) ja toise­na vai­h­toe­htona on pikkurikolli­nen, joka työl­listää poli­ise­ja ja vankilo­i­ta ja elää välil­lä sosiaalituella.

  16. az:

    Point­ti­ni oli, että tuot­tavu­u­den kasvu on selvästi hyödyt­tänyt myös niitä alo­ja, joil­la kasvu on ollut hitaam­paa. Esim. lääkärei­den tulota­so on niin korkea, että he voivat hel­posti pitää yllä hyvää elin­ta­soa tekemäl­lä 15–20 tun­nin työvi­ikkoa. Min­ul­la on muu­ta­ma juuri lääkärik­si valmis­tunut ystävä, jot­ka ovat välil­lä näin tehneetkin ja hei­dän mukaansa heil­lä on läh­es raja­ton vapaus vali­ta viikot­tainen työmäärän­sä. Ja kyseessä ole­vat lääkärit ovat vielä vas­tavalmis­tunei­ta, joiden luulisi ole­van huonom­mas­sa ase­mas­sa kuin alal­la pidem­pään olleiden. 

    Suh­teel­lis­ten asemien muu­tok­ses­ta on vaikea sanoa. Näin muu­ta­ma kuukausi sit­ten tutkimuk­sen, jon­ka mukaan lääkäri on arvoste­tu­in ammat­ti täl­lä het­kel­lä. Toise­na oli palomies:D Kum­mankaan tuot­tavu­us ei liene niitä nopeim­min kas­vanei­ta. Eli se, että jonkun tuot­tavu­us on kas­vanut nopeam­min kuin toisen, ei tarkoi­ta automaat­tis­es­ti sitä, että suh­teelli­nen arvoase­ma olisi kas­vanut vas­taavas­sa määrin. 

    Jos ajat­telee vaik­ka jotain teol­lisu­ustyön­tek­i­jää, jon­ka tuot­tavu­us on teknolo­gian kehi­tyk­sen myötä kas­vanut 100-ker­taisek­si. Onko liukuhi­h­nan vai­h­tu­mi­nen parem­paan nos­tanut liukuhi­h­nan ääressä puur­ta­jan suh­teel­lista arvoa eri­tyisen paljon? Väit­täisin, että lääkärin suh­teelli­nen ase­ma teol­lisu­ustyön­tek­i­jöi­hin ver­rat­tuna ei ole oleel­lis­es­ti kärsinyt, vaik­ka jälkim­mäis­ten tuot­tavu­us on kas­vanut paljon voimakkaammin.

    Ei kai suh­teelli­nen ase­ma ole myöskään ain­oa asia, jol­la on ihmisille merk­i­tys­tä? Kai sil­lä absolu­ut­tisel­la hyv­in­voin­nil­lakin on jotain merk­i­tys­tä. Eli jos suh­teelli­nen ase­ma jol­lain hie­man huonon­tuu absolu­ut­tisen hyv­in­voin­nin selkeästi kas­vaes­sa, tyy­tyväisyy­den muu­tos jää kysymys­merkik­si ja toden­näköis­es­ti vai­htelee henkilön pref­er­enssien mukaan.

  17. Väitän, että viime aiko­jen paras koulu­tusjär­jestelmän ja muun yhteiskun­nan tuot­tavu­ut­ta paran­ta­va tehokku­us­paran­nus on inter­net, ja tätä aasin­sil­taa päästään palaa­maan hyvin ulkoisi­in verkos­to­vaiku­tuk­si­in (olkoonkin, että ne eivät enää ole kuuminta hottia).

    Ne merkit­tävät tehokku­ut­ta paran­ta­vat edis­tysaskeleet eivät usein ilmene juuri samal­la alal­la, vaan ovat koko yhteiskun­taa mullis­tavia asioi­ta. Esimerkik­si löy­hä ketju pankkiy­htey­det — pankki­työn automa­ti­soi­tu­mi­nen — nopeam­mat rahan­si­ir­rot — paperi­ton kir­jan­pito — EU-mak­su — euro.

    Ei näi­den vaiku­tus­ta voi eritel­lä tai kohdis­taa yhdelle alalle. Voin tietysti itse sanoa yrit­täjänä säästäneeni näi­den ansios­ta pari pros­ent­tia per ulko­maan­mak­su ja pari tun­tia viikos­sa vähem­män raha-asioiden hoitoa. Sama hyö­ty on koitunut kaikille näi­den asioiden kanssa tekemi­sis­sä oleville.

    Tuot­tavu­u­den paran­tamiseen ei näis­sä yleisim­mis­sä tapauk­sis­sa siis varsi­nais­es­ti tarvitse pyrk­iä, se tapah­tuu itses­tään, kun­han ei jää elämään men­neisyyt­tä (karikatyy­ri­na pankkikont­tor­eis­sa asioivat).

  18. Juha, taisit laina­ta tek­stiäni väärin. Lainaan itse vähän sanatarkem­min: on alo­ja, jois­sa tuot­tavu­u­den paran­tamiseen ei pitäisi edes suo­raan pyrk­iäkään. Ero siis sanas­sa “suo­raan”. Tuot­tavu­u­den paran­tamiseen ei pidä sil­loin suo­raan pyrk­iä, jos tavoit­teen saavut­tamista on läh­es mah­do­ton­ta mita­ta. Kaik­ki sel­l­aiset tavoit­teet, joiden saavut­tamista ei voi­da mita­ta, ovat melko hyödyttömiä.

    Lisään vielä, jot­ta ei tule väärinkäsi­tyk­siä: Min­ul­la ei ole mitään tuot­tavu­u­den paran­tu­mista vas­taan, päin­vas­toin. Kuten Osmo kir­joit­taa, ja sinäkin Juha tuot esi­in, tuot­tavu­u­den paran­t­a­mi­nen lisää kaikkien hyvinvointia.

    Vas­tus­tan huonos­ti suun­nitel­tu­ja tuot­tavu­u­den paran­tamis­toimen­piteitä, jois­sa mitataan vain kus­tan­nus­ta­son pienen­e­mistä, kun varsi­naista tuot­tavu­ut­ta ei oikeasti pystytä mittaamaan.

  19. Öster­manil­ta harv­inaisen hyviä kommentteja.

    Min­ul­la on sel­l­ainen epäilys, että taloudel­liset käsit­teet kuten tuot­tavu­us niin kuin niitä käytämme ovat järke­viä per­in­teisen teol­lisu­us­tuot­tei­den kohdal­la, ja varsinkin palvelui­hin sovel­lut­tuna ontu­via. Epäilen myös etten ole ain­oa joka epäilee moista.

    Öster­man kysyi mitä Log­i­ca tuot­taa. Log­i­ca tuot­taa IT-palvelu­ja ja ohjelmis­to­ja. Se mikä näi­den tuo­tos eli lisäar­vo on ei vaan oikein riipu Log­i­cas­ta, kos­ka se syn­tyy niiden käytössä.

  20. Suh­teel­lisel­la statuk­sel­la ja suh­teel­lisel­la tien­aamisel­la on sikäli merk­i­tys­tä, että se tilas­tol­lises­sa otan­nas­sa ohjaa ihmis­ten uraval­in­to­ja (eri­lais­ten ura­vai­h­toe­hto­jen houkut­tele­vu­ut­ta). Jos esimerkik­si perusk­oulun opet­ta­jan tulo­jen ja statuk­sen suh­teelli­nen houkut­tele­vu­us vajoaa liian alas työn vaa­tivu­u­teen ja yhteiskun­nal­liseen merk­i­tyk­seen näh­den, kuten on jo pitkän aikaa hil­jat­tain tapah­tunut, niin työ ei enää lop­ul­ta houkut­tele niin osaavaa ja lah­jakas­ta porukkaa kuin toivoisimme. Kaik­ki kun­nia nyky­isillekin opet­ta­jille, mut­ta täl­laises­sa kehi­tyk­sessä opetuk­sen taso lop­ul­ta kärsii.
    Tulee myös muis­taa, että työolo­suhteil­la on myös merk­i­tys­tä, työn tekemisen edel­ly­tyk­sil­lä ja mielekkyy­del­lä, ei vain palkkauk­sel­la. Se, miten kun­nat ovat esim. keplotelleet ole­mal­la vak­i­nais­ta­mat­ta opet­ta­jien virko­ja, on ollut törkeää.

    Kehi­tyk­sen päätepis­teenä on sel­l­ainen mm. Bri­tan­ni­as­sa ja Yhdys­val­lois­sa käytössä ole­va malli, jos­sa van­hem­mat tule­vat yhä halukkaam­mik­si mak­samaan kun­non opetuk­ses­ta lapselleen ja lop­ul­ta yhteiskun­nal­lisen paineen joh­dos­ta sal­li­taan yksi­tyiset koulut ja oppi­laiden eri­ar­voisu­us lisään­tyy. Yksi­ty­is­ten koulu­jen tar­joa­mat palkat ja etu­isu­udet houkut­tel­e­vat sosi­aalis­es­ti ja älyl­lis­es­ti lah­jakkaimpia opiske­li­joi­ta suun­tau­tu­maan ope­tustyöhön nyky­istä suurem­mis­sa määrin. Tulok­se­na sekä ope­tus­resurssien että opet­ta­ja-ainek­sen joh­dos­ta tasokkaam­paa ope­tus­ta. Osalle oppi­laista. Kulut mak­sa­vat ne van­hem­mat kenel­lä varaa on lapsen­sa yksi­tyiseen koulu­un lait­taa. Tämä on tietysti yksinker­tais­tet­tu kuvaus, mut­ta karkeasti tämän suuntaisesti.

    Aihe on kon­tro­ver­saali, mut­ta itse olisin tämän joh­dos­ta Suomes­sakin valmis yksi­tyiset koulut sal­li­maan. Nyky­isil­lä resurs­seil­la ja opet­ta­ja-ainek­sel­la ei pystytä tar­joa­maan riit­tävän mielekästä ja virik­keel­listä ope­tus­ta lah­jakkaim­mille oppilaille.

  21. Öster­man: ok, väärinkäsi­tys minulta.

    Mai: jos tuot­teek­si määritel­lään sosi­aal­is­ten taito­jen kehit­tymi­nen ja läs­näo­lo van­hus­ten kanssa, niin sil­loin myös näil­lä aloil­la tuot­tavu­ut­ta kan­nat­taa yrit­tää nos­taa. Lisätä koulun kykyä sosi­aal­is­ten taito­jen kehi­tyk­seen ja van­hus­ten kanssa läs­näolooon. Mah­dol­lisim­man laadukkaasti ja systemaattisesti. 

    Point­ti on siis, että tuot­tavu­ut­ta ei kan­na­ta kat­soa vain kus­tan­nusten näkökul­mas­ta. Ensin täy­tyy määritel­lä halut­tu tuote. Seu­raavak­si täy­tyy miet­tiä, että mitä oikeas­t­aan halu­taan. Ja sit­ten miet­tiä, miten tätä hyvää saadaan tehokkaam­min lisää.

  22. Hin­to­jen alen­e­m­i­nen tuot­tavu­u­den parantues­sa ei liene aivan selviö. Usein niin käy, mut­ta tuskin aina. Vaa­di­taan tar­jon­ta­puolen intres­siä siirtää osa edus­ta kulut­ta­jalle, ja markki­nati­lanteen pitää mah­dol­lis­taa hin­to­jen alen­t­a­mi­nen. Kulut­ta­japuolel­la taas täy­tyy olla valmi­ut­ta hyväksyä halvem­pi­en tuot­tei­den laatu ja sta­tusar­vo. Joku työsken­telee mielu­um­min ekstratun­nin saadaak­seen sak­salaiset laa­tu­san­daalit sen sijaan, että lähtisi heti töistä osta­maan edullisemmat.

    Mah­dol­lisu­u­teen ja halukku­u­teen lyhen­tää työaikaa vaikut­ta­vat tietysti myös mon­et muut tek­i­jät kuin elämän mate­ri­aal­is­ten edel­ly­tys­ten hin­ta. Se, että kau­pas­ta saatavien elin­tarvikkei­den hin­nan osu­us kulu­tus­po­tista on vähäi­nen, voi lop­ul­ta olla aika pieni asia opet­ta­jan, autokaup­pi­aan tai soft­afir­man suun­nit­telupääl­likön kokon­aisharkin­nas­sa (ajan ja rahan välil­lä). Hän saat­taa esimerkik­si haaveil­la suh­teel­lisen var­al­lisu­usase­mansa parane­mis­es­ta ja jatkaa työn­tekoa entiseen malli­in, vaik­ka tulisi toimeen vähemmällä.

  23. Kat­so­taan vielä isoa kuvaa. 1900-luvul­la maat­alous, tavaran­tuotan­to ja ener­giantuotan­to teknistyivät val­tavas­sa mit­takaavas­sa. Maail­man­laa­juiset han­k­in­taketjut näis­sä asiois­sa oli­vat toinen tren­di. Seu­rauk­se­na on jonkin­lainen laiskurin parati­isi, jos­sa ruo­ka, ener­gia ja vaat­teet eivät mak­sa paljon mitään. Onko soin­in­vaar­alaisu­us jonkin­laista hyvien aiko­jen filosofi­aa? Olem­meko jo näkemässä muu­tos­ta siihen suun­taan, että kaup­pias ei yksinker­tais­es­ti myy meille näitä kolmea asi­aa yhtä hal­val­la kuin mihin olemme tot­tuneet? Eli hyödyket­tä tar­joa­va osa­puoli kat­soo esimerkik­si, että resurssien niukku­us, vero­tus ja niin edelleen pakot­ta­vat hin­to­jen koro­tuk­seen? Jos et koro­ta hin­to­ja, olet ulkona bisneksestä.

  24. Osmo hoi…

    Kaipaisin täs­men­nys­tä tähän väitteeseesi:

    “Tuot­tavu­u­den kehi­tys koituu lop­ul­ta kulut­ta­jien hyödyk­si riip­pumat­ta siitä, mil­lä alal­la nämä toimi­vat. Palkkaerot johtu­vat aivan muista asioista kuin alako­htai­sista eroista tuot­tavu­u­den kasvussa.”

    Toki olen samaa mieltä siitä, että tuo osit­tain pitää paikkansa. Palkat ovat määräy­tyneet paljolti tes:sien poh­jalle ammat­tiryh­mit­täin. Toimi­alako­htaiset liuku­mat sit­ten päälle, mut­ta kyl­lä niitäkin on. 

    Ja koulu­tus­ta­so vaikut­taa sekin yhä palkkaan, vaik­ka poikkeuk­sia on (lähin­nä nais­val­taisia, usein “human­is­tis­es­ti” koulutet­tu­ja ammattiryhmiä).

    Mut­ta kai sen­tään myön­nät:) että toimi­alako­htaiset tuot­tavu­userot ovat suurestikin vaikut­tanut ns. liuku­mi­in Suomes­sa ainakin 50-luvul­ta alka­en ellei jo aikaisemmin? 

    Sieltä ne tietysti vähitellen tihku­vat muillekin aloille kos­ka ainakin hyv­inä aikoina ja ainakin hyvästä työvoimas­ta kil­pail­laan, mut­ta esimerkik­si 60–70-lukujen Suomessa
    kan­nat­ti pyrk­iä esim. paperite­htaaseen töi­hin. Nyt on maail­ma sit­ten muuttumassa…

    Pieni ret­ki eri ammat­tialo­jen palkkata­soon 1900-luvun vuosikymmenillä(aina saman koulu­tus­ta­son sisäl­lä ver­rat­en) ker­too kyl­lä mielestäni, että alan tuot­tavu­uske­hi­tys­tä on kyet­ty siirtämään myös työn­tek­i­jöille (tai kuten Eteläran­nas­sa san­o­taan, ulosmittaamaan:/)

    Tot­ta kai tässä vaikut­ta­vat mon­et muutkin seikat; lakkoaseen teho, alan sukupuoli­jakau­tu­makin valitettavasti…

  25. Jos ver­taamme kah­ta väitettä

    1) Palkat kehit­tyvät kansan­taloudessa tasa­tah­tia riip­pumat­ta kunkin alan tuottavuuskehitykestä
    2) Palkat kehit­tyvät kul­lakin alal­la tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen mukaisesti,

    molem­mat ovat tietysti vähän väärin, mut­ta väite (1) on huo­mat­tavasti lähempänä totu­ut­ta kuin väite (2).

    Lyhyel­lä aikavälil­lä toki voi olla toisin, mut­ta pitkässä juok­sus­sa ei. Puunko­r­juu työl­listi 1960-luvul­la yli satatuhat­ta met­suria, nyt muu­ta­man tuhan­nen, mut­ta palkat eivät ole alal­la monikym­menker­tais­tuneet. Erot alo­jen välisessä tuo­tavu­uske­hi­tyk­ses­sa ovat viimeisen 50 vuo­den aikana olleet huimia ja oikeut­taisi­vat monikym­menker­taisi­in palkkaeroi­hin alo­jen välil­lä, mut­ta ei sel­l­aisia ole näkynyt.

  26. Arto Tuki­ainen, en ymmär­rä kir­joi­tus­tasi 5.1. klo 8.25.. Ensin ajat­telin, että olet sarkasti­nen. Mut­ta toisel­la luke­mal­la tulin siihen tulok­seen, että ehdo­tat vakavasti harkit­tavak­si mah­dol­lisu­ut­ta, että hal­vat perushyödyk­keet oli­si­vat vain hyvien aiko­jen erityispiirre.

    Kir­joitin aikaisem­min tuot­tavu­uskäsit­teen ongelmista mon­imutkaisten tuot­tei­den tai palvelu­iden aloil­la. Vastapain­ok­si tässä lyhyt tuot­tavu­u­den puo­lus­tus: Luet­tele­masi hyödyk­keet ovat tuot­teina yksinker­taisia, ja tuot­tavu­us­paran­nuk­set näitä tuot­tavil­la aloil­la ovat olleet todel­lisia. Parem­pi tuot­tavu­us on tek­noekonomisen inno­vaa­tion tulos, eivätkä nämä inno­vaa­tio­hyödyt häviä edes rankem­mas­sakaan lamassa. 

    Ihme­tys­tä herät­tää lauseesi, “jos et koro­ta hin­to­ja, olet ulkona bis­nek­ses­tä”. Bis­nek­ses­tä ulos voi joutua, jos kulut ovat suurem­mat kuin tulot. Ehkä tarkoi­tat tätä? Et kuitenkaan esitä mekanis­mia, miten kaup­pi­aan kulut oli­si­vat kasvussa.

    Viime aiko­jen kehi­tys on enem­mänkin esit­tänyt päin­vas­taista trendiä: Lidl on kaa­pan­nut osu­u­den Suomen vähit­täiskau­pas­ta tehokkaam­mal­la kus­tan­nus­rak­en­teel­la, jon­ka tulok­se­na se on myynyt kil­pail­i­joitaan halvem­mal­la. Tämän seu­rauk­se­na joidenkin hyödykkei­den (esim. keski­olu­en) hin­ta on laskenut selvästi. Tämä sik­si, että yleen­sä enem­män pätee lause jos et laske hin­to­ja, olet ulkona bis­nek­ses­tä 😉

    Toki on paikallaan tode­ta, että globaal­isti ruoan hin­ta on nous­sut huolestut­tavasti. Ja että öljyn maail­man­markki­nahin­nan heilahtelu­iden myötä ben­san hin­ta vai­htelee jopa 50% ylös alas. Mut­ta en vielä esite­tyn datan val­os­sa niele väitet­tä, että Suomes­sa näi­den kehi­tyskulku­jen tulok­se­na muil­la kuin köy­hillä olisi minkään­laisia vaikeuk­sia saa­da raho­ja riit­tämään vaat­teisi­in, ruokaan, asumiseen ja energiaan.

    Jot­ta kom­men­tis­tani ei tulisi ennä­tyk­sel­lisen pitkää, en lis­taa kaikkia mieleen­tule­viani inno­vaa­tiope­rus­taisia syitä argu­men­toi­da kohtu­ullisi­na pysyvien hin­to­jen puoles­ta. Mut­ta viihdyt­tävää lukemista löy­tyy Paul Erlichin ja Julian Simonin välis­es­tä kymme­nen vuo­den vedonlyön­nistä, joka rauke­si vuon­na 1990. Erlich val­it­si parhaan kykyn­sä mukaan viisi hyödyket­tä, joiden hin­ta nousisi näi­den kymme­nen vuo­den aikana. Val­i­tun viiden hyödyk­keen korin hin­ta las­ki aikalailla.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Simon-Ehrlich_wager

    Ruoan hin­nan nousu on ongelmista mielestäni aku­utein. Sen takia vielä pari point­tia tästä: Ruoan hin­nan nousua voitaisi­in lieven­tää tai ehkä kokon­aan ehkäistä lopet­ta­mal­la pel­to­jen käyt­tö biodieselin tai etano­lin valmis­tuk­seen polt­ton­es­teek­si. Lisäk­si geen­imuun­nel­tu­jen kasvi­la­jikkei­den avul­la pel­to­jen tuot­tavu­ut­ta voitaisi­in nos­taa, joka toden­näköis­es­ti myös lask­isi ruoan hintaa.

  27. Puhuin tosi­aan kym­me­nien ja sato­jen vuosien per­spek­ti­ivistä. Voi olla — tai sit­ten ei, riip­puu mon­es­ta tek­i­jästä — että “viihde­bud­jetin” osu­us koti­talouk­sien menoista ei ole tule­vaisu­udessa niin suuri kuin nykyään, kos­ka resurssien niukku­us ja väen suuri määrä kohot­ta­vat perus­tarpei­den hin­to­ja. Esimerkik­si hal­pa tuon­tiruo­ka ei ole itses­tään­selvyys. Mut­ta tämä on tietysti aika iso aihe, joka liit­tyy olen­nais­es­ti teknisi­in keksin­töi­hin. Ruo­ka ja ener­gia ovat kivi­jal­ka, ja jos tekni­ik­ka mah­dol­lis­taa niiden edullisen tuotan­non, tavoit­tele­mamme laiskurin parati­isi ei vält­tämät­tä ole uhattuna.

    Vielä palkoista. Var­masti pätee, että palkat kohoa­vat muual­lakin kuin tuot­tavu­ut­taan paran­taneil­la aloil­la. Mut­ta Soin­in­vaaran kir­jan tee­man kannal­ta on olen­naista, kohoa­vatko ne taval­la tai toisel­la tuot­tavu­u­den ansios­ta. Esimerkik­si lääkärien palkoil­la ei vält­tämät­tä ole mitään suo­raa yhteyt­tä siihen, että paperite­hdas saa vähem­mil­lä panok­sil­la enem­män aikaan. Niuk­ka tar­jon­ta yhdis­tet­tynä elin­tärkeisi­in kulut­ta­jan intres­sei­hin on lähempänä totuutta.

  28. Tämän blo­gin tuoreena luk­i­jana jäin eniten miet­timään näkökul­maa, jota en lukemis­tani kom­menteista löytänyt, mut­ta joka itseäni vaivaa. Eli jos me vaik­ka Suomes­sa kek­sisimme jonkin todel­la tehokkaan ja inno­vati­ivisen tavan siirtää tuot­tavu­u­den kehi­tys­tä — lisään­tyneek­si vapaa-ajak­si muun­net­tuna — tasais­es­ti kaikille väestö- ja ikäryh­mille, niin koi­tu­isiko se sit­ten kuitenkaan eduk­semme kansana?

    Tarkoi­tan täl­lä sitä, että jos kansakun­tien välisessä ver­tailus­sa muut­tuisimme ylivoimaisek­si “laisku­u­den jakamises­sa”, niin eikö siinä sil­loin kävisi niin, että vähänkin pidem­mäl­lä aikaper­spek­ti­ivil­lä Suomen “suh­teelli­nen tehokku­us” vähenisi? Olet­taen että sitä tehokku­ut­ta saadaan lisää vain koval­la työl­lä, jos­ta siis halu­taan eroon. Mik­si ihmeessä val­tio­val­lan toimen­pitein tätä pitäisi eri­tyis­es­ti kannustaa?

    Sinäl­lään alku­peräi­nen aja­tus yli­työeu­ro­jen vai­h­tamis­es­ta lisään­tyvään vapaa-aikaan on mielestäni ajatuk­se­na houkut­tel­e­va, mut­ta jotenkin en pysty näkemään sitä muu­na kuin itse kunkin henkilöko­htaise­na val­in­tana. Se ettei tämän option käytet­tävyys jakaudu kansan kesku­udessa tasan, ei kait ole sen epäoikeu­den­mukaisem­paa kuin vaik­ka se, että älykkyys, pitu­us tai vaik­ka urheiluk­il­pailumen­estys eivät nekään jakaudu kovin tasaisesti.

  29. Se, että vapaa-ajan ja työa­jan väli­nen trade-off tapah­tu­isi henkilöko­htaisen valin­nan kaut­ta, olisi jo isohko muu­tos nykyiseen ver­rat­tuna, kun ihmiset tekevät lak­isääteistä työaikaa ja koko yhteiskun­ta on viritet­ty pyöreästi “kahdek­san tun­tia päivässä, 5 päivää viikos­sa” — tahtiin. 

    Mitä tulee vapaa-ajan epä­ta­saiseen jakau­tu­miseen, niin suurin ongel­ma siinä on se, että vapaa-aikaa on yleen­sä eniten niil­lä, jot­ka oli­si­vat halukkai­ta vai­h­ta­maan osan siitä vähän parem­paan elin­ta­soon, mut­ta kan­nustin­loukut estävät. Tois­si­jais­es­ti ongel­mana on myös ehkä se, että osal­la ihmi­sistä työai­ka on pidem­pi kuin se olisi, jos he saisi­vat vapaasti valita. 

    Yllät­tävän moni tut­tunikin sanoo otta­vansa mielu­um­min läh­es kaiken loman, mitä tar­jo­taan, jos vai­h­toe­htona on enem­män rahaa. Pro­gres­si­ivi­nen vero­tus ohjaa tähän, kun mar­gin­aa­li­nen ansio on niin vähäistä.

  30. Tuot­tavu­u­den kasvu tulee pääasi­as­sa maan­omis­ta­jan eduk­si Ricar­don maako­ron­lain kaa­van mukaan. Tästä syys­tä Soin­in­vaara ei työl­län­sä voi ostaa enem­pää palvelu­ja nyt, kuin 70-luvul­la. Ehkäpä 1800-luvun renkikin sai par­turin samal­la työmääräl­lä kuin Soin­in­vaara nyt. Mut­ta koeta­pa myy­dä 1 hehtaari maa­ta 1800-luvul­la, 70-luvul­la ja nyt 2000-luvul­la ja ver­taa sit­ten kuin­ka mon­ta ker­taa voit näil­lä sum­mil­la käy­dä par­turis­sa. Taa­tusti saat nyt paljon enem­män par­turi­palvelu­ja kuin ennen.
    Sum­ma sum­marum: Maako­rot syövät tuot­tavu­u­den kasvun ansiot (eli työ­palkan ja pääo­man tuo­tot) anta­mat­ta yhtään mitään. Maa on luon­non antimia ja sitä ei tuote­ta työl­lä ja pääomalla.
    Lue Osmo todel­lisen talousti­eteen oppikir­ja eli Hen­ry Geor­gen “Edis­tys ja köy­hyys” vuodelta 1879. Kään­nös suomek­si Arvid Järne­felt vuodelta 1908.

Vastaa käyttäjälle tpyyluoma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.