Miksi on juostava muiden mukana

Val­tuoti­eteen tohtori Arto Tuki­ainen on kir­joit­tanut kanavaan mie­lenki­in­toisen arvion kir­jas­tani “Vau­raus ja aika”  Sovin­nais­tavoista poiketen vas­taan arvostelu­un, kos­ka tuki­ainen menee arvios­saan aivan kir­jan ytimeen. Näitä kir­joituk­sia tulee use­ampia, jot­ta voin palo­p­itel­la keskustelun pienem­pi­in aihealueisi­in. Itse arvostelun voi lukea tästä.

“Vau­rau­den suh­teel­lisu­us johtaa tilanteeseen, jota Soin­in­vaara nimit­tää vau­rau­den kil­pavarusteluk­si. Jokaisen yksit­täisen toim­i­jan on yritet­tävä vauras­tua, kos­ka muus­sa tapauk­ses­sa hän saat­taa huo­ma­ta ole­vansa muiden vauras­tu­misen takia köy­hempi kuin nyt. … Soin­in­vaara siis todel­la kan­nat­taa melko radikaalin tun­tu­ista käsi­tys­tä, jon­ka mukaan vauras­tu­va ihmi­nen aiheut­taa muille aitoa hait­taa: nykyiselle vau­raus­ta­solleen jäävät ihmiset köy­htyvät, ja haitak­si voita­neen laskea myös tuo juok­semiseen pakot­ta­mi­nen. Kil­pavarustelu on kollek­ti­ivis­es­ti kat­soen irra­tionaal­ista, kos­ka jos kaik­ki vauras­tu­vat, kukaan ei suh­teel­lis­es­ti ottaen vauras­tu, aivan kuten kylmän sodan varustelukierre ei lisän­nyt super­val­to­jen turvallisuutta.”

Ja hän jatkaa myöhemmin:

Kan­nus­tavista keinoista Soin­in­vaara pitää merkit­tävim­pänä ansio­tu­lo­jen vero­pro­gres­sio­ta. Hänen perustelun­sa vero­pro­gres­si­olle on ensiku­ule­mal­ta aika eriskum­malli­nen: kos­ka työsken­te­lyl­lään vauras­tu­va ihmi­nen heiken­tää muiden ase­maa eli aiheut­taa negati­ivisia sivu­vaiku­tuk­sia, on oikeutet­tua pienen­tää ylen­määräisen työn­teon kan­nus­timia. Vero­pro­gres­sio on hait­tavero. Tähän ehkä tek­isi mieli vas­ta­ta, että eihän ihmiselle pitäisi aset­taa suurem­paa vero­taakkaa vain sik­si, että muut ovat tarpeek­si hölmöjä uskoak­seen todel­la köyhtyneensä. 

Tuo aja­tus pro­gres­si­ivis­es­ta tuloveros­ta hait­taverona ei ollut tarkkaan­ot­taen min­un vaan siteerasin siinä Richard Layardia. Arvoste­tul­ta kansan­talo­pusti­eteil­i­jältä mielipi­de oli min­unkin mielestäni yllättävä.

Mut­ta mik­si väitän, että ihmiswen ase­ma huononee, jos hänen tulota­son­sa pysyy ennal­laan, kun muiden tulota­so nousee?

1) Kateus ja ver­taami­nen mui­hin. Tähän liit­tyy myös se, että suh­teelli­nen tulota­so vaikut­taa yhteiskun­nal­liseen arvos­tuk­seen, parisuhde­merkki­noi­hin ja muuhun sel­l­aiseen. AT näyt­tää kuvit­telev­can, että kyse on vain tästä, mut­ta ei ole.

2) Kun kansakun­ta rikas­tuu se saa enem­män hyödykkeitä, joi­ta voidaan valmis­taa lisää, siis mas­saku­lu­tushyödykkeitä.   Jos joku saa enem­män mas­saku­lu­tushyödykkeitä kuin minä, se ei ole min­ul­ta pois. On kuitenkin hyödykkeitä, joi­ta ei voi valmis­taa lisää. Asun­to parhaal­la ton­til­la kaupun­gin keskus­tas­sa oin täl­lainen, mut­ta samaan joukkoon kuulku­vat myös työ­val­taiset palve­lut, joi­ta ei voi automa­ti­soi­da. JHos muut rikas­tu­vat ja minä en rikas­tu, min­un mah­dol­lisuuteni päästä naut­ti­maan näistä niukoista hyödykkeistä vähe­nee.   Tilalle saan hal­ven­tu­via mas­saku­lu­tushyödykkeitä, mut­ta jos en arvos­ta niitä, tilanteeni heikke­neeni huononee.

3) Kun muu­ta vauras­tu­vat, hei­dän elämän­ta­pansa myös muut­tuu. Jos minä jään 1950-luvun kulu­tus­ta­solle ja sen mukaiseen elämän­muo­toon, eristäy­dyn muista ihmi­sistä ja sik­si ase­mani on huonom­pi kuin olisi ollut 1950-luvul­la. jol­loin muutkin eliv­ät sitä elämää. Sil­loin ei tarvit­tu autoa eikä kän­nykkää, nyt tarvitsee.

82 vastausta artikkeliin “Miksi on juostava muiden mukana”

  1. “3) Kun muu­ta vauras­tu­vat, hei­dän elämän­ta­pansa myös muut­tuu. Jos minä jään 1950-luvun kulu­tus­ta­solle ja sen mukaiseen elämän­muo­toon, eristäy­dyn muista ihmi­sistä ja sik­si ase­mani on huonom­pi kuin olisi ollut 1950-luvul­la. jol­loin muutkin eliv­ät sitä elämää. Sil­loin ei tarvit­tu autoa eikä kän­nykkää, nyt tarvitsee.”

    Tämä on pikkuisen turhan radikaali kom­ment­ti: Palkkata­son alen­t­a­mi­nen 80%:iin tarkoit­taa lähin­nä halpo­ja har­ras­tuk­sia (esmes. par­tio vs. golf tai hiih­to vs. las­ket­telu) ja kodinelek­tron­i­ikan uusimista vas­ta sitä mukaa kun van­hat lait­teet hajoa­vat (kuva­putk­i­laa­jaku­va-TV ‑vai­he jäi meil­lä kokon­aan väli­in). Ison auton/asunnon voi ostaa/rakentaa vas­ta sit­ten, kun tilalle on tarvet­ta, ei heti ensi­a­sun­tona (odot­ta­maan niitä lap­sia, joi­ta ei edes vält­tämät­tä koskaan saa).

  2. Mik­sei vapaa-ajan lisäys voisi lisätä myös joidenkin huonoa ase­maa? Sama kateus ja ver­taami­nen mui­hin pysy­isi yhä. Ei niihin suosit­tu­jen pilleisi­in ja kekkerei­hin kut­sut­tu luokan nört­te­jä, vaan kau­ni­it ja rohkeat.

  3. Asi­at ovat suh­teel­lisia. Sata vuot­ta sit­ten yliopis­ton lehtori saat­toi asua Esplanadil­la koko ker­roksen kokoises­sa asun­nos­sa ja pitää palvelusväkeä. Nyky­isin yliopis­ton rehtorikaan tuskin pää­sisi ident­tiseen elin­ta­soon — jos koh­ta ei luul­tavasti haluaisikaan.
    Tietenkin nykypäivänä saa paljon sel­l­aista, mitä ennen ei ollut ole­mas­sakaan. Yhä isom­pi osa lisään­tyneestä vau­raud­es­ta on pääosin imma­te­ri­aal­isia asioi­ta, kuten eloku­vat, tv, kän­nykkä- tai net­tiy­htey­det ja niihin liit­tyvät palve­lut. Niitä voidaan tar­jo­ta ihmisille läh­es rajat­tomasti, mut­ta palvelusväkeä ja keskus­ta-asun­to­ja on vain rajal­lis­es­ti. Kum­matkaan eivät ole vält­tämät­tömiä, mut­ta rajal­lisem­pi­en hyödykkei­den hin­ta nousee enem­män, niin että pitää suh­teel­lis­es­ti rikas­tua varsin paljon, että niihin on varaa samal­la taval­la kuin ennen. Tietenkin Helsin­ki nyt ja 100 vuot­ta sit­ten on aivan eri asia ja palveli­joiden palkkaami­nen sil­loin ja nyt on eri asia. Tai vaikka­pa leipä sil­loin oli eri asia kuin leipä nyt. Oikeas­t­aan tun­tuu varsin mah­dot­toma­l­ta ver­ra­ta ajal­lis­es­ti vähänkään kauem­pana toi­sis­taan ole­vien asioiden arvoa. Kengät, puku tai talo, jot­ka tehti­in 100 vuot­ta sit­ten, kestivät luul­tavasti paljon pidem­pään kuin nyt tehdyt. Siten niiden arvo oli paljon korkeampi, vaik­ka raha kier­sikin hitaam­min. Tuotan­non lisään­tymi­nen ei vält­tämät­tä tarkoi­ta, että saataisi­in enem­män, vaan voidaankin saa­da vähemmän.

  4. ““Mut­ta mik­si väitän, että ihmiswen ase­ma huononee, jos hänen tulota­son­sa pysyy ennal­laan, kun muiden tulota­so nousee?

    3) Kun muu­ta vauras­tu­vat, hei­dän elämän­ta­pansa myös muut­tuu. Jos minä jään 1950-luvun kulu­tus­ta­solle ja sen mukaiseen elämän­muo­toon, eristäy­dyn muista ihmi­sistä ja sik­si ase­mani on huonom­pi kuin olisi ollut 1950-luvul­la. jol­loin muutkin eliv­ät sitä elämää. Sil­loin ei tarvit­tu autoa eikä kän­nykkää, nyt tarvitsee.””

    Aivan. Hyvin ajatel­tu. Mielestäni tästä voidaan johtaa että mitä alem­malle tasolle brut­tokansan­tuot­teen saamme sitä vähem­män olisi ihmisil­lä kade ja “paha mieli”. Ehdotankin koko yhteiskun­nan siir­toa kun­nol­la ajas­sa taak­sepäin, jot­ta kenenkään ei tarvit­sisi kade­htia toisia. Olemme var­masti kaik­ki yhtä mieltä että 1950-luku ei ole tarpeek­si kun­ni­ahi­moinen hanke. 

    Meil­lähän on paljon hyviä esimerkke­jä kult­tuureista joiden elämän­muo­to ja arvot ja lait perus­tu­vat yli tuhat vuot­ta van­haan opuk­seen, joiden nou­dat­ta­mi­nen on johtanut totaaliseen talouden stag­naa­tioon. Eli osin eletään 600-lukua. Mielestäni tuo voisi olla hyvä tavoite näin ensialku­un. Mitään sta­tis­ti­ikkaa siitä ovatko ihmiset tuol­la vähem­män kateel­lisia kuin Suomes­sa tänään ei ole esit­tää, mut­ta kos­ka luotan kir­joit­ta­jan järkeilyyn niitä ei tarvinne?

    Entä miten päästä alku­un. Ei hätää, sil­lä malli löy­tyy. Ran­skas­sa aina akti­iviset (kateel­liset?) ihmiset ovat pistäneet töpinäk­si uute­na vuote­na. He eivät jääneet marise­maan näi­hin blo­gei­hin tumput suo­rana. Siel­lä ei tyy­dyt­ty odot­ta­maan val­tio­val­lan toimia kateu­den ja eri­ar­voisu­u­den vähen­tämisessä. Se olisikin var­masti ollut turhaa. Kos­ka tulevas­sa yhteiskun­nas­sa ei tarvi­ta autoa, niin kehi­tys­tä joudut­taak­seen ja omaa kateut­ta lievit­tääk­seen, samal­la ahneelle kap­i­tal­is­tille palveluk­sen tehden, polt­ti­vat 1100 autoa.

  5. Tämä tärkeä aihe vaikut­taa ajanko­htaiselta. Osmo, tutus­tu­in ajatuk­seen ensim­mäisen ker­ran lukises­sani tan­noin ko. Vau­raus ja Aika ‑kir­jaasi. Kiitokset!

    Myös The Econ­o­mist kir­joit­ti vau­rau­den suh­teel­lisu­ud­es­ta tuoreesa joulunumerossaan. Econ­o­mist selit­tää ilmiötä näin evoluu­tio­teo­ri­an syn­tymäpäivän kyn­nyk­sel­lä ihmisen tarpeel­la tehdä vaiku­tus vas­takkaiseen sukupuoleen jälkikasvun han­kkimisek­si. Eli siis tukee Osmon ykköskohtaa.

    Ihan hyvä lukupaketti:
    http://www.economist.com/science/displaystory.cfm?story_id=12795581

    Nuo koh­tien 2) ja 3) argu­men­tit eivät ole kyl­lä irral­lisia argu­men­tista 1). Hyväl­lä alueel­la asumisen ja arvokkaiden har­ras­tusten onnel­lisek­si tekevä vaiku­tus liit­tyy usein sosi­aaliseen pär­jäämiseen ja yhteenku­u­lu­vu­u­teen. Kuten muutkin tässä kom­ment­tiketjus­sa ovat osoit­ta­neet, hyvin monel­la on varaa tilavaan asumiseen ja hyvi­in har­ras­tuk­si­in. Vain hyvän statuk­sen asum­i­nen ja har­ras­t­a­mi­nen menee sivu suun.

  6. Onko Adele tämä sin­un logi­ikkasi älyl­listä epäre­hellisyyt­tä vai pelkästään epäre­hellisyyt­tä. Ymmärsin itse, että tulo­ero­jen suh­teelli­nen kasvu aiheut­taa tietyn pis­teen jäl­keen liikaa negati­ivista ulkois­vaiku­tus­ta. Tietenkin tulo­eroil­la on myös posi­ti­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia. Kukaan ei ehdo­ta kivikaudelle palaamista tosin sekin voisi olla kiin­nos­ta­va koe. Human­is­tit, psykolog­it jne voisi­vat tutkia miten kielet, kult­tuu­rit, kansat, ryh­mä­dy­nami­ik­ka etc. syntyvät.

    En tiedä uskotko Ran­skan taloudel­lis­ten ongelmien johtu­van etni­sistä vähem­mistöistä, mut­ta sel­l­aisen käsi­tyk­sen sain sin­un heikos­ta sarkas­tis­es­ta heitos­ta. Totu­ushan tietenkin on se, että Ran­skan taloudel­liset ongel­mat johtu­vat useista tek­i­jöistä: työaikalain­säädän­tö, koulu­tus, vero­tus etc. Mon­o­cle viime numerossa oli Paula Scherin kolum­ni, mis­sä käsitelti­in ihmis­ten ja varsinkin poli­itikko­jen tapaa selit­tää mon­imutkaisia yhteiskun­nal­lisia ongelmia mus­tavalkois­es­ti ja manipulatiivisesti. 

    On aika turhaa yrit­tää niput­taa kaikkia mus­lim­i­mai­ta yhteen. Turkin taloudelli­nen tilanne on hyvin eri­lainen ver­rat­tuna Male­si­aan, jol­la on taas täysin eri­lainen tilanne ver­rat­tuna Egyp­ti­in tai Emiraatteihin. 

    Tuhatvuo­tisen kir­jan pitämi­nen syypäänä kym­me­nien val­tioiden ongelmi­in on aika nau­ret­ta­va idea. Ihan kuin syytet­täisi­in Beowulf­fia Englan­nin tämän het­ken talouden ongelmista.

    Tietenkin Maa­han­muu­tol­la on negati­ivisa sekä posi­ti­ivisa vaiku­tuk­sia, mut­ta pelkkä maail­man­lop­un povaami­nen ei ole järkevää tai kehit­tävää keskustelua.

  7. Tässä on taustal­la sel­l­ainen ongel­ma, että mon­et jot­ka sanovat tulk­it­se­vansa talout­ta “arvo­va­paasti” tekevät kuitenkin implisi­it­tis­es­ti sel­l­aisen ole­tuk­sen, että “kateus” on niin hal­pa­mainen tunne, että sen aiheut­ta­maa mieli­pa­haa ei pidä ottaa huomioon mitenkään.

    Tosi­asi­as­sa kuitenkin ihmis­ten käyt­täy­tymiseen vaikut­taa erit­täin paljon sta­tuskil­pailu. Markki­na­t­alousjär­jestelmä toimii sik­si, että täl­laiset kil­pailut tuot­ta­vat yleen­sä sivu­vaiku­tuk­se­na kaiken­laista hyvää muillekin, ääries­imerkkinä nyt vaik­ka kil­pailu siitä, kuka kek­sii ensin poliorokotteen. 

    Sen­si­jaan on vaikea nähdä, miten kil­pailu isom­mista asun­noista keskus­ta-alueel­la johtaa hyö­ty­i­hin muille, mut­ta help­poa nähdä että kil­pailu­un osal­lis­tu­jien määrän kas­vaes­sa kil­pailun voit­ta­ja joutuu mak­samaan aina vaan enem­män voittaakseen. 

    Tässä kohtaa kan­nat­taa kuitenkin palaut­taa mieleen Eif­fel-tornies­imerk­ki. Niukat resurssit allokoitu­vat kuitenkin jotenkin. Kieltäy­tymi­nen sta­tus­lu­on­teis­es­ta vau­rau­den kas­vat­tamis­es­ta kar­sii mah­dol­lisuuk­sia kulut­taa näitä niukko­ja resursse­ja, kuten Osmo sanoikin. 

    Mut­ta vaik­ka kaik­ki kieltäy­ty­i­sivät, ei niitä resursse­ja tule lisää. Ja palvelu­iden kohdal­la niitä voi tul­la jopa vähem­män. Olen jos­sain määrin samaa mieltä siitä, että pro­gres­si­ivi­nen vero­tus voi kor­ja­ta ongel­maa tuhoa­mat­ta näitä niukko­ja resursse­ja kauhean paljon, mut­ta kyl­lä se hyv­in­voin­ti­tap­pio sieltäkin tulee. Par­tu­rit sulke­vat aiem­min, hiero­jat otta­vat vähem­män asi­akkai­ta, rav­in­tolois­sa on huonom­pi palvelu, vähem­män paikko­ja ja korkeam­mat hin­nat jne.

  8. Tiedemies: Kil­pailu keskus­ta-asun­noista johtaa siihen, että keskus­ta-alueelle kan­nat­taa rak­en­taa tiheästi uusia asun­to­ja. Ja var­masti raken­net­taisi­in enem­män ja korkeam­min, mikäli kaavoitus ei olisi estämässä. 

    Tiheämpi asun­tokan­ta keskus­tas­sa mah­dol­lis­taisi keskus­ta-asumisen use­am­mille ja näin ollen tämä kil­pailu olisi hyödyllistä.

  9. Tuo kol­mosko­h­ta on kiin­nos­ta­va. Auto ja kän­nykkä ovat hyviä esimerkke­jä mukavuuk­sista joista on tul­lut vält­tämät­tömyyk­isä, kumpikin voi olla edel­ly­tys esimerkik­si työn saan­nille. Tai parisuhteelle.

    Teknolo­gias­ta on tapana sanoa että lait­teet eivät ole olen­naisia vaan jär­jestelmät. Siis sel­l­aiset laa­jal­lalle levin­neet keksinöt jot­ka ovat nivoutuneet osak­si muu­ta yhteiskun­taa. Kuten luku- ja kirjoitustaito.

    Fak­si on klassi­nen esimerk­ki verkos­to­hyödys­tä, maail­man ain­oal­la fak­sil­la ei tee yhtään mitään, se on sitä hyödyl­lisem­pi mitä use­am­malle sel­l­ainen on. Mut­ta täys­mit­tainen hyö­ty edel­lyt­tää myös inte­groin­tia mui­hin jär­jestelmi­in, esimerkik­si sitä että oikeuslaitos tun­nus­taa fak­sat­un allekir­joituk­sen validik­si, ja tietenkin myös sitä että käyt­tö­taito leviää.

    Vält­tämät­tömyyshyödyke on usein aluk­si sta­tushyödyke, esim. kän­nykkä. Mut­ta statuk­sen kaup­paamisen kannal­ta tämä on taval­laan pyra­midi­hui­jaus, tarpeek­si laa­jalle levin­neenä sta­tusar­vo romahtaa.

  10. Tämä evoluu­tioso­si­ologi­nen ja/tai ‑psykologi­nen näke­mys mater­ian merk­i­tyk­ses­tä parisuhde­markki­noil­la on nykyään hie­man yksioikoinen. Päti kyl­lä 1800-luvul­la ihan pelkistettynä. 

    Tätäkin pal­staa lukenevat lukuisat naiset, jot­ka eivät juurikaan välit­täisi nähdä Vesa Keskistä puolisonaan. 

    Miehen sta­tus on mon­imutkainen vyy­hti eri­laisia tun­nus­merkke­jä, jot­ka pain­ot­tuvat viiteryh­mästä riip­puen hyvin eri tavoin. 

    Antero Kos­ki edel­lä jo tote­sikin, että nuoret pain­ot­ta­vat kauneut­ta ja rohkeut­ta, ei sitä mil­lainen tietokone tup­pisu­ul­la finni­naa­mal­la sat­tuu ole­maan. Mut­ta taas: eipä siitä uusim­mas­ta läp­päristä hait­taakaan ole, jos muut asi­at ovat kohdal­laan. Ville Valo kuitenkin olisi var­masti kuuma totaa­likonkurssinkin jälkeen. 

    Eli kyse on paljon mon­imutkaisem­mas­ta ilmiöstä parisuhde­markki­noil­la kuin puh­taasti rahas­ta. Köy­hyy­dessä on myös naisia kiehto­va romant­ti­nen puoli. Mut­ta aina­han se Hjal­lis missin­sä löytää yhä uud­estaan ja uud­estaan. Kuten mis­sit rikkaat miehensä. 

    Ehkä pin­ta­julkkisten elämän esil­läo­lo medi­as­sa näis­sä merkeis­sä vähän vääristää todel­lisu­ut­ta. Oikeasti fik­sut miehet etsivät mui­ta kuin mis­se­jä ja oikeasti fik­sut naiset mui­ta kuin koulut­ta­mat­to­mia moukkia, joil­la sat­tuu ole­maan jättiomaisuus.

  11. Heh, Soin­in­vaaran mukaan kun joku yrit­tää ja onnis­tuu, muut kär­sivät. Tästä syys­tä sit­ten kehitetään mon­imutkaisia perustelu­ja sille, mik­si sen yhden onnis­tu­jankin olisi vaan kan­nat­tanut vetää lonkkaa.

  12. “Mik­si on juosta­va muiden mukana” ?

    Kos­ka on vielä pitkä mat­ka kul­jet­ta­vana? Tuskin vai­h­toe­htoisia ener­gialähteitä, AIDS-lääkkeitä, 3D-inter­net­tiä, tekoälysovel­luk­sia, kuiv­ien aluei­den vil­jala­jikkei­ta (jne.) tutkivien toiv­otaan otta­van lönkötellen. Ope­tushenkilöstöä ja sairaan­hoita­jia ja lääkäre­itäkään tuskin toiv­otaan köpöttelemään.
    Kun yhteiskun­tamme ottaisi lönkötellen, niin Suo­mi ei enää pär­jäisi taloudel­lises­sa kil­pailus­sa yhtä hyvin, ja tämä heiken­täisi ase­maamme kan­sain­välisessä ver­tailus­sa, asteit­tain yhä huonom­mak­si. Julkisen talouden osu­us muo­dos­tu­isi suh­teet­tomak­si (kun opet­ta­jia ja sairaan­hoita­jia pitäisi palkata yhä enem­män, että hekin saa­vat lisää aikaa, kun hei­dän työmäärän­sä ei kuitenkaan vähene), samal­la vero­tu­lot alenisivat.
    Mitä olisi sil­loin ostovoimainen poten­ti­aal­imme hypätä mukaan naut­ti­maan kehi­tyk­sen hedelmistä, kun tämän vuo­sisadan nan­ot, biot ja tekoä­lyt tule­vat markki­noille? Emme kai sen­tään halua joutua kär­ven­telemään eestiläisiä ja ruot­salaisia kadehtien?

    Vau­raudessa ja Ajas­sa esite­tyt ajatuk­set eivät ole kovin konkreet­tis­es­ti hyö­dyn­net­tävis­sä yksit­täisen val­tion kohdal­la, eivät juuri poli­it­tis­es­ti ohjail­tavis­sa, eivätkä kokon­ais­val­tais­es­ti työvoiman hyödynnettävissä.

    Tuki­aisen kri­ti­ik­ki on pitkälle samoil­la lin­joil­la kuin mitä itsekin tuumin kir­jaa lukiessani.
    Ehkä globaalil­la tasol­la jotain täl­laista ruve­taan ihan itses­tään toteut­ta­maan 100 vuo­den päästä, mut­ta maail­makin on sil­loin ihan jotain muu­ta, ja sitä kohti me nyt juok­semme. Muiden mukana.

  13. Tpyy­lu­o­ma, käyte­tyn kän­nykän saa nykyään par­il­la kympil­lä. City­car­clu­bin jäsenek­si kuudel­la kympil­lä, ja päälle kympin kuukausi­mak­su, sekä muu­ta­ma kymp­pi yhdestä tai kahdes­ta kuukausikäyt­tök­er­ras­ta (työn­haku ja tre­f­fit). Kaikil­la ei ole tähän varaa, mut­ta melkein kaikilla.

    Eli­na, olet oike­as­sa. Sta­tuskil­pailu­un kuu­luu paljon muu­takin kuin raha. Tutk­in­to arvoste­tus­ta koulus­ta tekee yleen­sä isom­man vaiku­tuk­sen kuin iso omaisu­us. Sik­si Yhdys­val­lois­sa mak­se­taankin opiskelus­ta arvok­ouluis­sa sievoisia sum­mia. Onnek­si Suomes­sa köy­hän huip­puopiskelu ei ole stipendis­tä kiin­ni. Ensim­mäistä “kun­non” työ­paikkaa haetaan kovasti, jot­ta se tek­isi omaan tut­tava­pi­iri­in oikean­laisen vaikutuksen.

    Olen Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä, että sta­tuskil­pailus­sa häviämi­nen, ja siitä aiheutu­va “kateus”, muu mieli­pa­ha, huonom­muu­den tunne yms. on todel­li­nen ja merkit­tävä rasite yksilölle. Ja sitä ei pidä leima­ta hal­pa­maisek­si tai pikkusieluisek­si. Uskon, että Richard Wilkin­sonin löytämät erot kuolleisu­udessa eri yhteiskun­talu­okkien välil­lä johtu­vat tästä:
    http://www.sochealth.co.uk/history/ennals.htm

    Mielestäni on ratio­naa­li­nen val­in­ta yhteiskunnal­ta suosia pro­gres­si­ivista vero­tus­ta, jos se johtaa korkeam­paan elin­iän odotuk­seen, vaik­ka se pienen­täisikin bruttokansantuotetta.

    Mut­ta en silti pyrk­isi kokon­aan pois­ta­maan tulo­ero­ja. Työn­teon pitää säi­lyä kan­nat­ta­vana. Kansakun­nan vauras­tu­mis­es­ta on aitoa hyö­tyä, vaik­ka vau­raus onkin yksilön näkökul­mas­ta suhteellista. 

    Olen siinä määrin pes­simisti, että uskon sta­tuskil­pailun kuu­lu­van ihmisyy­teen. Väitän, että kaik­ki ihmiset jot­ka kuu­lu­vat johonkin sosi­aaliseen yhteisöön (eli eivät siis ole erakoituneet), kiin­nit­tävät statuk­seen­sa huomio­ta, ja pyrkivät sitä ainakin sil­loin täl­löin kohen­ta­maan niiden silmis­sä, joiden arvos­tus merk­it­see. Emme siis pääse siitä eroon, jos pois­taisimme tulo­erot. Ryhty­isimme vain kil­paile­maan muil­la sta­tuskil­pailun osa-alueil­la. Vaik­ka sil­lä, kenen blo­gi saa eniten luk­i­joi­ta. Osmo on vahvoilla :-).

  14. Kun en ole lukenut Tuki­aisen jut­tua, niin en tiedä, käsit­teleekö hän onnel­lisu­ut­ta. Sehän tässä elämässä on kaiken aa ja oo. Olen samaa mieltä Uppo-Nallen kanssa.

    “Ihmiset tah­to­vat kaikenlaista,
    Vierai­ta tavaroi­ta vieraista maista.
    Pian ovat kaapit täyn­nä kamaa,
    Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
    Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
    Onneen ei tarvi­ta edes pankkia.”

    -Eli­na Kar­jalainen; Uppo-Nalle-

  15. Tulo­ero­ja sosi­aal­isia vaiku­tuk­sia arvioitaes­sa tulee mielestäni huomioi­da myös muut katkeru­ut­ta aiheut­ta­vat asi­at, mitä edel­lä on san­ot­tu. Ei kai sille hyvä­palkkaiselle nör­tille voisi sanoa, että nyt tas­apalk­ka ja kaik­ki on hyvin, jos muut katkeru­ut­ta aiheut­ta­vat asi­at pysy­i­sivät. Kul­tainen keski­tie, mitä se ikinä sit­ten onkin, lie­nee paras.

  16. Sinän­sä has­sua, että empi­iris­ten havain­to­jen poh­jal­ta arvioitu­na vasem­mis­to­laisem­min ajat­tel­e­vat syyl­listyvät vähin­tään yhtä paljon sosi­aaliseen syr­jimiseen kuin por­var­il­lisem­mat ihmiset. Ihmisiökö tässä kaik­ki ollaan, vai onko met­sää han­kala nähdä puilta?

  17. Antsu Kos­ki,

    Vähän jää ilmaan mitä oikein vihjailet…

    Ker­toisitko näistä empi­iri­sistä havain­nois­tasi enem­män? Voisimme sit­ten keskustel­la asi­as­ta oikeis­to-vasem­mis­to ‑näkökul­mas­ta.

    Se sanomasi lie­nee kuitenkin tot­ta, että ihmisiä tässä kaik­ki ollaan ja jonkin­lainen statuk­sen ver­tailu on sisään­raken­net­tua suo­ras­taan. En ainakaan kek­si heti yhteisöä, jos­sa siltä olisi vältytty. 

    Stein­er-koulus­sa­han sitä yritetään, mut­ta käsit­tääk­seni huonol­la menestyksellä.

  18. No en tiedä, olenko käsit­tänyt jotain väärin, mut­ta min­ul­la on kuva, että per­in­teis­es­ti vasem­mis­to sym­bol­oisi syr­jäy­tymisen estämistä ja heikoim­mas­ta välittämistä. 

    Jos tietyt ihmiset luo­vat pahoin­voin­tia ympärilleen arvostele­mal­la vaikka­pa tois­t­en ulkonäköä tai ujout­ta ja sulke­mal­la tiet­tyjä ihmisiä yhteisön ulkop­uolelle jostain syys­tä, niin on aika outoa, että samat ihmiset vaa­ti­vat pieniä tulo­ero­ja, jot­ta ympäril­lä paha olo vähenisi. Samaan aikaan kuitenkin ulkois­te­taan oma vas­tuu ympäristöstä pois, ja ollaan yhtä töykeitä kuin ennenkin.

    En tässä siis halua mol­la­ta vasem­mis­toa, ja kan­natan itsekin suh­teel­lisen pieniä tulo­ero­ja. Tässä vasem­mis­to-oikeis­to-esimerkissäni vain toin esille, että ihmisiä tässä kaik­ki ollaan. On has­sua, että puhutaan toista, mut­ta tehdäänkin toisin, vaik­ka kuin­ka olisi aiem­min saaranat­tu muille oikeista tavoista toimia.

  19. Tuo sta­tus-kysymys vähän vai­htelee, riip­puen siitä mikä on ala ja kiin­nos­tuk­sen kohde. Kaikil­la se ei ole raha. Yllä­tys yllä­tys. Itsel­läni se oli aikaisem­min tiede- ja taide­pi­ir­it, ja arvos­tus niis­sä. Sit­ten tuli per­he ja lap­sia. Ja tarve saa­da työ, jos­ta saa kohtu­ullisen kor­vauk­sen — ja jotenkin sta­tus liit­tyikin taas rahan ansaintaan.
    Sitä vaan, että kohtu­ulli­nen toimeen­tu­lo (= asun­to, toimi­va auto/joukkoliinne, kodinkoneet, läm­pö ym.) riit­tää. Näkökul­mat eri elämän­ti­lanteis­sa ovatt niin eri­laisia — mikä kullekin on sta­tus­ta. Itsel­leni taas jälleen työs­ta­tus on hyvin tärkeä, että olisi siinä primus inter pares. Mut­ta eihän sitä koskaan ole. Kaikesta tästä vähän alaku­los­sa ja huoli­mat­ta, kos­ka rahaa tun­tuu tule­van edelleen kas­saan liian vähän, autoni on vielä ja edelleen Alfa Romeo — se sta­tus, se status!
    Mut­ta sämpylät teen itse, mer­im­iespi­hvin ja paalu­sol­mun. Täl­lä pääsee jo pitkälle. Eikä tarvitse kadehtia.

  20. Eli­nalle:

    “Tätäkin pal­staa lukenevat lukuisat naiset, jot­ka eivät juurikaan välit­täisi nähdä Vesa Keskistä puolisonaan”

    Tän lauseen point­ti jää hie­man mys­tisek­si. Var­maan läh­es kaikille miehille loy­tyy lukuis­ten nais­ten joukko, jot­ka eivät hän­tä halua puolison­aan nähdä. Mut­ta väitätkö siis, ettei Keskisen var­al­lisu­us ole nos­tanut hänen sta­tus­taan ja arvoaan parisuhde­markki­noil­la? Jos et väitä, niin mikä oli yo. lauseen ajatus?

    “Miehen sta­tus on mon­imutkainen vyy­hti eri­laisia tun­nus­merkke­jä, jot­ka pain­ot­tuvat viiteryh­mästä riip­puen hyvin eri tavoin”

    Tot­ta. Raha ja val­ta ovat kuitenkin selkein ja varmin tapa nos­taa sta­tus­taan. Yleis­es­ti miehelle on tärkeää olla omas­sa viiteryh­mässään miesten välisessä hier­arki­as­sa korkeal­la, jos halu­aa saa­da naisia. 

    “nuoret pain­ot­ta­vat kauneut­ta ja rohkeut­ta, ei sitä mil­lainen tietokone tup­pisu­ul­la finni­naa­mal­la sat­tuu olemaan” 

    Nuorten nais­ten ei tarvitse välit­tää var­al­lisu­ud­es­ta yms. vielä niin paljon, kos­ka heil­lä ei ole aiko­mus­ta lisään­tyä mah­dol­lis­ten poikaystäväe­hdokkaiden kanssa lähi­t­ule­vaisu­udessa. Miehen sta­tus ja var­al­lisu­us nou­se­vat merkit­täviksi tek­i­jöik­si nais­ten läh­estyessä odotusar­voista lisään­tymisikään­sä, joka nyky-yhteiskun­nas­sa on jos­sain 25–30v välillä. 

    “Oikeasti fik­sut miehet etsivät mui­ta kuin mis­se­jä ja oikeasti fik­sut naiset mui­ta kuin koulut­ta­mat­to­mia moukkia, joil­la sat­tuu ole­maan jättiomaisuus”

    Kaik­ki miehet arvosta­vat nai­sis­sa miel­lyt­tävää ulkonäköä ja fik­su­ista miehistä ne, joil­la on siihen mah­dol­lisu­us, val­it­se­vat erit­täin toden­näköis­es­ti hyvän­näköisen naisen. Sil­lä taas ei vält­tämät­tä ole tekemistä mis­sey­den kanssa, mut­ta oletin että käytit sitä syn­onyyminä hyvälle ulkonäölle. 

    Naiset eivät tietenkään tarkoi­tushakuis­es­ti etsi “moukkia, joil­la on jät­tiomaisu­us”, mut­ta omaisu­us tuskin vähen­tää moukan men­estys­tä parisuhdemarkkinoilla. 

    Yhteen­ve­to:

    Miehen statuk­sel­la on suun­na­ton vaiku­tus miehen halut­tavu­u­teen nais­ten silmis­sä. Sta­tus­ta saa sijoit­tumal­la korkealle miesten välisessä hier­arki­as­sa jos­sain sel­l­aises­sa viiteryh­mässä, jota tarpeek­si moni nainen pitää arvos­sa. Yksinker­taisin ja varmin tapa nos­taa sta­tus­taan on han­kkia rahaa ja val­taa ja tämä onnis­tuu helpoiten työelämässä, jos ei omaa eri­ty­is­lah­jakku­ut­ta taiteen(laaja määrit­te­ly) tai urheilun saralla.

  21. Osmon ajat­telus­sa on sosi­aalip­sykolo­gian näkökul­mas­ta iso virhe: 

    Ihmiset eivät ver­taa eli­nolo­suhteitaan, tekemisiään ja tavaraka­so­jaan mihinkään abstrak­ti­in kansal­liseen keskiar­voon, vaan oman viiteryh­män­sä vastaaviin. 

    Jos myl­ly­puro­laisel­la yksin­huolta­jal­la on poi­ka, joka pelaa jalka­pal­loa siinä mis­sä naa­purinkin yksin­huolta­jan poi­ka, on tälle yksin­huolta­jalle ver­rat­en yhden­tekevää, että Nordean talousjo­hta­jan tytär rat­sas­taa oma­l­la hevosella. 

    Kateus käsitetään nyt väärin! Kade­htia voi vain läheltä. Kateus on voimakas henkilöko­htainen tunne, jol­la on konkreet­ti­nen kohde. Isot tulo­erot voi tietysti kokea sosi­aalise­na epäoikeu­den­mukaisuute­na ja se on eri asia.

  22. Olen tuos­ta kyl­lä Eli­nan kanssa osit­tain eri mieltä osit­tain samaa mieltä. Kyl­lä mm. media ja main­ok­set tekevät dynami­ikas­ta kokon­ais­val­taisem­man. Voihan se yksin­huolta­jaa lohdut­taa jos par­il­la saman rapun yksin­huolta­jal­la menee vielä huonom­min / yhtä huonos­ti taloudel­lis­es­ti, mut­ta ei se kuitenkaan poista riit­tämät­tömyy­den ja kateu­den tun­tei­ta joi­ta eri­laiset syn­nyte­tyt haaveet ja tarpeet yleis­es­ti ylläpitävät. Se ettei niil­lä kahdel­la muul­lakaan yksin­huolta­jal­la ole varaa siihen “Thaimaan lomaan” [tai jokin muu ympäristön syn­nyt­tämä tarve] hie­man lieven­tää mut­ta ei poista sitä pet­tymys­tä kun kaik­ista säästöyri­tyk­sistä huoli­mat­ta huo­maa taas jäävän vain ropo­ja käteen.

  23. Rogue,

    Juu.. eihän tietenkään yhdenkään miehen päämäärä ole nai­da mah­dol­lisim­man ruma nainen.

    Mis­sil­lä tarkoitin tässä yhtey­dessä naista, jon­ka tavoite on päästä pyl­lis­telemään iltapäiväle­hteen, juon­ta­maan Miss Jout­sa ‑kiso­ja paikalliseen City­mar­keti­in ja jääkiekkoil­i­jan vaimok­si. Tämä tietysti puetaan sana­muo­toon “pon­nah­dus­lau­ta haas­tavi­in työte­htävi­in”. En siis tarkoit­tanut vain ulkonäköä. 

    Kesk­i­nen oli sym­boli miehelle, jon­ka sta­tus on tietyis­sä piireis­sä negati­ivi­nen, mut­ta jol­la on jät­tiomaisu­us. Raiskaussyyt­teet ja seu­rustelu (huhu­jen mukaan luku- ja kir­joi­tus­taidot­toman) kolumbialaisen tein­i­tytön kanssa ei var­maankaan nos­ta hän­tä omaisu­ud­estaan huoli­mat­ta kovaan sarjaan. 

    Var­masti hyvän­näköisiä naisia riit­tää tule­vaisu­udessakin, mut­ta ns. henkises­tä alalu­okas­ta. Keskisel­lähän oli alun perin kau­nis ja fik­su vaimo, mut­ta hak­sah­t­a­mi­nen pornom­alli­in rikkoi suh­teen. Kaik­ki eivät ole Eli­na Kiikkoja.

    Pitääkö sit­ten parisuhde­markki­noil­la men­estymisenä mah­dol­lisim­man paljon osum­ia vai jotain muu­ta, on sekin tässä määrit­telemät­tä. Onko Kesk­i­nen “men­estynyt” nyt sit­ten parisuhde­markki­noil­la vai onko men­estyneem­pi se, jol­la on pysyvä suhde päärynä­var­taloisen pot­tunenän kanssa?

    Point­ti min­ul­la oli se, että ei ole yksiä parisuhde­markki­noi­ta, vaan monia markki­noi­ta, jois­sa aivan vas­takkaisetkin odotuk­set, arvot ja moti­iv­it vallitsevat. 

    Alakult­turien rajo­ja ei vält­tämät­tä ylitetä suurtenkaan omaisuuk­sien vuok­si. Apu­ra­hal­la sin­nit­televä taiteen mais­teri on monille kovem­paa val­u­ut­taa kuin hir­silin­nas­sa asu­va putk­i­fir­man omistaja.

    Tietysti alakult­tuurien sisäl­lä raha yleen­sä on voimavarais­ta­va resurssi. Rikas putkimies on parem­mas­sa ase­mas­sa kuin köy­hä putkimies. Kuten on pitkä putkimies 170-sent­tiseen kol­le­gaansa näh­den. Ole­tuk­se­na siis tietenkin, että muut omi­naisu­udet ovat identtiset. 

    Vaiku­tus­val­ta yhteiskun­nas­sa on jo rahaa yksiselit­teisem­pi sek­sikkyyt­tä luo­va ele­ment­ti. Eli Osmo on yksi seksikkäimmistä 😉

  24. Kateu­den psykolo­gias­ta vielä: 

    Kateu­den määritelmään­hän ei sisäl­ly vain oma halu saavut­taa jotain, jota toisel­la on. Siihen sisäl­tyy myös toive siitä, että kateu­den kohteelta halut­tu asia pois­tuu tai kateu­den kohteelle tapah­tuu jotain pahaa. 

    Tämä jälkim­mäi­nen määritelmän osa voi olla jopa voimakkaampi kuin ensim­mäi­nen. Kateut­ta ei siis ole se, että huokailen: oi, jospa minäkin osaisin laulaa noin kau­ni­isti, vaan pahan­suop­u­us, jos­sa tätä taitoa en soisi kyseiselle laulajallekaan. 

    Kateut­ta ehkä vähän erheel­lis­es­ti luul­laan kohdis­tu­vak­si yksit­täisi­in omi­naisuuk­si­in tai ulkoisi­in seikkoi­hin. Aito kateus on kokon­ais­val­taista huonom­muu­den tun­net­ta johonkin henkilöön näh­den. Kateu­den kohteena tuskin ovat eniten kaikkein rikkaim­mat henkilöt, vaan pikem­minkin attrak­ti­ivisim­mat ja eniten huomio­ta saa­vat persoonat. 

    Sis­arka­teu­den arkaaiset pis­tok­set voivat tois­tua työy­hteisössä tai tut­tava­pi­iris­sä. Se on usein epämääräistä huonoa oloa ja tukah­dutet­tua aggres­sio­ta. Kade­hti­ja ei aina itse ymmär­rä kade­hti­vansa, vaan mitätöi toisen per­soo­nan ja saavu­tuk­set. Tästähän on se kulunut sanan­laskukin: hap­pamia sanoi kettu.….

  25. Muu­tamia lyhy­itä kommentteja:

    “1) Kateus ja ver­taami­nen muihin.”

    En ole vaku­ut­tunut, että vero­pro­gres­sio­ta kan­nat­taa lähteä oikeut­ta­maan viit­taa­mal­la kateu­teen tai mui­hin negati­ivisi­in tun­teisi­in. Näi­den tun­tei­den sitkey­teen voidaan kyl­lä sopeu­tua veropoli­ti­ikas­sa, mut­ta se on jo eri asia — jonkin­laista tyy­tymistä siihen, mitä ei voi muut­taa. Pro­gres­sion oikeu­tuk­sen pitäisi ehkä lähteä jostain posi­ti­ivis­es­ta asi­as­ta, joka köy­hem­mälle (tai yhteiskun­nalle tai maail­malle ylipäätään) halu­taan tur­va­ta. Ja en ollenkaan kiel­lä, ettei näitä asioi­ta olisi.

    2) “Jos muut rikas­tu­vat ja minä en rikas­tu, min­un mah­dol­lisuuteni päästä naut­ti­maan näistä niukoista hyödykkeistä vähenee.”

    Köy­h­dynkö minä todel­la, jos naa­puri kyke­nee vauras­tut­tuaan osta­maan suuren kaupunki­a­sun­non meren rannal­ta ja minä en? Siis suh­teel­lis­es­ti ottaen olen tietysti köy­hempi, mut­ta oikeut­taako tämä vero­pro­gres­sio­ta? Ehkä jankkaan tässä samo­ja asioi­ta kuin artikkelissani…

    3) “Jos minä jään 1950-luvun kulu­tus­ta­solle ja sen mukaiseen elämän­muo­toon, eristäy­dyn muista ihmi­sistä ja sik­si ase­mani on huonom­pi kuin olisi ollut 1950-luvul­la, jol­loin muutkin eliv­ät sitä elämää.”

    Tämä on näistä ehkä vahvin peruste pro­gres­si­olle, kuten sanoin jo Kana­va-arvios­sani — siis osal­lisu­us täy­si­val­taiseen elämään lähipi­iris­sä ja yhteiskun­nas­sa laa­jem­minkin. Mut­ta tässähän nimeno­maan aloite­taan perustelu jostain posi­ti­ivis­es­ta seikas­ta, joka pitää tur­va­ta kaikille.

  26. Eli­nalle:

    “Kesk­i­nen oli sym­boli miehelle, jon­ka sta­tus on tietyis­sä piireis­sä negati­ivi­nen, mut­ta jol­la on jät­tiomaisu­us. Raiskaussyyt­teet ja seu­rustelu (huhu­jen mukaan luku- ja kir­joi­tus­taidot­toman) kolumbialaisen tein­i­tytön kanssa ei var­maankaan nos­ta hän­tä omaisu­ud­estaan huoli­mat­ta kovaan sarjaan”

    Miehen sta­tus on toden­näköis­es­ti aina jois­sain naispi­ireis­sä negati­ivi­nen. Väitän edelleen, että Keskisen saa­ma julkisuus(vaikka onkin osin negati­ivista) ja hänen omaisuuten­sa ovat kas­vat­ta­neet hänen valin­nan­mah­dol­lisuuk­si­aan nais­ten suh­teen huikeasti. Se, että Kesk­i­nen on seukan­nut kolumbialaisen teinin kanssa ja saanut raiskaussyyt­teen ei taas liity mil­lään taval­la tähän keskustelu­un. Ne var­masti huonon­ta­vat hänen sta­tus­taan, mut­ta se ei mitenkään poista sitä, että omaisu­us ja medi­anäkyvyys yleis­es­ti nos­ta­vat statusta. 

    Tiivis­tet­tynä: Keskiseen yhdis­te­tyt negati­iviset mieliku­vat ovat johtuneet omaisu­ud­es­ta riip­pumat­tomista teoista. Omaisu­us edelleen vaikut­taa hänen statuk­seen­sa positiivisesti. 

    “Var­masti hyvän­näköisiä naisia riit­tää tule­vaisu­udessakin, mut­ta ns. henkises­tä alaluokasta”

    Tämä väite tuskin perus­tuu mihinkään. Jos väite olisikin tot­ta, tarkoit­taisi se ain­oas­taan sitä, että omaisuuten­sa ansios­ta Kesk­i­nen saa edes hyvän­näköisiä henkisen alalu­okan edus­ta­jia kun ilman omaisu­ut­ta jou­tu­isi tyy­tymään rumi­in henkisen alalu­okan edus­ta­ji­in. Vai meinaatko, että samo­jen tyh­mien teko­jen jäl­keen Kesk­i­nen saisi hyvän­näköisiä “henkisen ylälu­okan” edus­ta­jia, jos hänel­lä ei olisi omaisuutta? 

    “Onko Kesk­i­nen “men­estynyt” nyt sit­ten parisuhde­markki­noil­la vai onko men­estyneem­pi se, jol­la on pysyvä suhde päärynä­var­taloisen pot­tunenän kanssa?”

    Mah­do­ton sanoa ilman tarkem­pia fak­to­ja. Riip­puu siitä onko pot­tunenän kanssa seu­rustel­e­va henkilö valin­nut pot­tunenän suures­ta joukos­ta ehdokkai­ta vai tyy­tynyt tähän parem­pi­en vai­h­toe­hto­jen puut­teessa. Arvon parisuhde­markki­noil­la määrää keskimäärin valin­nan­mah­dol­lisuuk­sien suu­ru­us. Se, että joku nainen ei pidä John­ny Dep­pistä, ei tarkoi­ta etteikö John­nyn markki­na-arvo olisi silti korkea.

    “Point­ti min­ul­la oli se, että ei ole yksiä parisuhde­markki­noi­ta, vaan monia markki­noi­ta, jois­sa aivan vas­takkaisetkin odotuk­set, arvot ja moti­iv­it vallitsevat.
    Alakult­turien rajo­ja ei vält­tämät­tä ylitetä suurtenkaan omaisuuk­sien vuok­si. Apu­ra­hal­la sin­nit­televä taiteen mais­teri on monille kovem­paa val­u­ut­taa kuin hir­silin­nas­sa asu­va putk­i­fir­man omistaja”

    Jos­sain määrin tämä on tot­ta. Mut­ta se, ettei omaisu­us aina mene kaiken edelle, ei edelleenkään kumoa argu­ment­tia, jon­ka mukaan omaisu­udel­la on suuri vaiku­tus parisuhde­markki­noil­la. Jos alakult­tuurien rajo­ja “ei vält­tämät­tä ylitetä suurtenkaan omaisuuk­sien vuok­si”, niin vielä selvem­pää on, että ilman omaisuutta(tai muu­ta sta­tus­ta), niitä ei ylitetä mis­sään tapauksessa.

    “Vaiku­tus­val­ta yhteiskun­nas­sa on jo rahaa yksiselit­teisem­pi sek­sikkyyt­tä luo­va elementti”

    Näin on. Useim­mille miehille raha on käytän­nöl­lisin ja varmin tapa han­kkia vaiku­tus­val­taa, kuten jo aikaisem­min sanoin.

  27. The Econ­o­mistin joulunumerossa oli erit­täin kiin­toisa artikke­li jos­sa tarkastelti­in erinäisiä sosi­aal­isia kysymk­siä evoluu­tiop­sykolo­gian vinkke­listä, mm. tätä vau­rau­den merk­i­tys­tä par­i­u­tu­misen kannal­ta. Vaik­ka jois­tain kohdista voi olla eri mieltä (esim. että miesten ja nais­ten väli­nen tulo­ero selit­ty­isi pelkästään miesten suurem­mal­la kil­pailu­vi­etil­lä), kokon­aisuute­na mielestäni oikein pätevää ana­lyysiä. Joku tuol­la toises­sa keskustelus­sa tämän jo linkkasikin, mut­ta tuo­daan se tähänkin kun asi­aan vah­vasti liittyy:

    http://www.economist.com/science/displaystory.cfm?story_id=12795581

    Tuon artikke­lin mukaan vau­raus itsessään ei ole se tek­i­jä joka miehen ase­maa parisuhde­markki­noil­la paran­taa vaan vau­raus nimeno­maan statuk­sen mit­ta­ri­na. Hyvä sta­tus taas kielii keskiver­toa parem­mas­ta älystä, ter­vey­destä ym. men­estys­tä avit­tavista tek­i­jöistä, joil­la taas ainakin osin per­i­tyv­inä tek­i­jöinä on suuri merk­i­tys myös jälkeläis­ten kannalta.

  28. Juu­so Kopo­nen kirjoitti:

    “Vaik­ka jois­tain kohdista voi olla eri mieltä (esim. että miesten ja nais­ten väli­nen tulo­ero selit­ty­isi pelkästään miesten suurem­mal­la kil­pailu­vi­etil­lä), kokon­aisuute­na mielestäni oikein pätevää analyysiä”

    Ei siinä san­ot­tu, että tulo­ero selit­ty­isi pelkästään miesten suurem­mal­la kil­pailu­vi­etil­lä. Erit­täin hyvä artikke­li kyllä.

  29. Mietin juuri itsekin tuo­ta Juu­son esi­in otta­maa näkökulmaa. 

    Tietysti var­al­lisu­us usein kor­reloi miehen niiden omi­naisuuk­sien kanssa vah­vasti, jot­ka miel­lyt­tävät naista. 

    Varakas on suurem­mal­la toden­näköisyy­del­lä älykäs, sosi­aa­li­nen, hyvän­näköi­nen ym. kuin ammat­ti­taido­ton köyhimys. 

    Itse luo­tu var­al­lisu­us kielii myös sitou­tu­miskyvys­tä, määräti­etoisu­ud­es­ta ja vas­tu­unkan­nos­ta, jot­ka nainen ainakin ali­ta­juis­es­ti liit­tää kykyyn huole­htia myös per­heestä. Perit­ty omaisu­us viit­taa sit­ten edes hyvi­in geenei­hin ja kas­vatuk­seen näis­sä asioissa. 

    Liian kova markki­na-arvo parisuhdeto­ril­la näyt­tää kuitenkin tuo­van onnet­to­muut­ta enem­män kuin men­estymistä. Aina tun­tuu nurkan takana ole­van jotain parem­paa. Surullisen kuu­luisa esimerk­ki tästä on tiet­ty Keskisen lisäk­si Karpela-Saarela-Karpela. 

    Saa nyt nähdä, miten Niin­istölle käy 30 vuot­ta nuorem­man mor­sion­sa kanssa… Siinä par­in­valin­nas­sa oli nyt puhutul­la statuk­sel­la pienen pieni osansa.

  30. Keskises­tä ja Karpelas­ta vielä sen ver­ran Roguelle, että kyl­lä näis­sä tapauk­sis­sa sanois­in valikoiman jo kaven­tuneen siihen näh­den, että oltaisi­in taval­lisia työtä teke­viä, mukavia ja hyvän­näköisiä miehiä ja naisia. 

    Kesk­i­nenkin on komea kuin mikä; poika­maiset, kivat kasvot. Mut­ta kyl­lä se hie­man syö naista ottaa Mari­ka Fin­geroosin jäliltä mies.. Usko tai älä! Ole­tan että olet itse mies, mut­ta näin naise­na ker­ron tämän. 

    Määräl­lis­es­ti tyrkkyjä on tiet­ty enem­män, mut­ta laatu­ta­so kärsii. 

    Sama Karpelan kohdal­la. Kyl­lä asial­lisen miehen on vähän vaikea esitel­lä suku­laisilleen tun­net­tua kier­rä­tys­tavaraa. Eli näitä onnenonki­joi­ta joudumme vast­ede­skin lööpeis­sä tui­jot­tele­maan. Aina­han joku poikkeuskin saat­taa löy­tyä eli en minä tässä mikään ennus­ta­ja ole…l

  31. Eli­nalle:

    “Liian kova markki­na-arvo parisuhdeto­ril­la näyt­tää kuitenkin tuo­van onnet­to­muut­ta enem­män kuin men­estymistä. Aina tun­tuu nurkan takana ole­van jotain parem­paa. Surullisen kuu­luisa esimerk­ki tästä on tiet­ty Keskisen lisäk­si Karpela-Saarela-Karpela”

    Mis­tä tiedät onko Kesk­i­nen tyy­tyväi­nen vai tyy­tymätön omi­in nais­seikkailui­hin­sa tai Karpela lukuisi­in avi­o­li­it­toi­hin­sa? Oleel­lista on lähin­nä se, että heil­lä on ollut mah­dol­lisu­us niihin ja he ovat ne valin­neet. Val­in­to­jen seu­rauk­sil­la ei ole juurikaan merk­i­tys­tä teo­ri­an pätevyy­den kannalta. 

    “Keskises­tä ja Karpelas­ta vielä sen ver­ran Roguelle, että kyl­lä näis­sä tapauk­sis­sa sanois­in valikoiman jo kaven­tuneen siihen näh­den, että oltaisi­in taval­lisia työtä teke­viä, mukavia ja hyvän­näköisiä miehiä ja naisia”

    Tässähän oli kysymys omaisu­u­den ja statuk­sen merk­i­tyk­ses­tä miehen halut­tavu­u­teen parisuhde­markki­noil­la. Mitä tekemistä Keskisen sekoilul­la julk­isu­udessa on näi­den asioiden kanssa? Jos Keskisen valin­nan­vara on kaven­tunut, se ei var­masti johdu omaisu­u­den koos­ta vaan näistä kysei­sistä sekoiluista.

    Karpelan kohdal­la en oikeas­t­aan edes ymmär­rä mitä ajat takaa, kos­ka en ole mis­sään vai­heessa väit­tänyt naisen markki­na-arvon kohoa­van oleel­lis­es­ti statuk­sen tai var­al­lisu­u­den myötä. Naisen markki­na-arvo perus­tuu lähin­nä ulkonäköön, luon­teen piirteisi­in ja sosi­aal­isi­in omi­naisuuk­si­in. En myöskään ole väit­tänyt naisen halut­tavu­u­den kohoa­van avi­o­li­it­to­jen ja suku­nimien määrän myötä, mikä olisikin melko jär­jetön väite. Kuitenkin ikään kuin kumosit täl­laisen väit­teen min­un väitteenäni?

  32. Rogue: No OK, ei san­o­ta suo­raan, mut­ta kyl­lä tuos­sa aika sel­l­ainen vaikutel­ma annetaan:

    The con­se­quence, as Len Shack­le­ton, the IEA report’s main author, puts it, is that: “The wide­spread belief that the gen­der pay gap is a reflec­tion of deep-root­ed dis­crim­i­na­tion by employ­ers is ill-informed and an unhelp­ful con­tri­bu­tion to the debate. The pay gap is falling but is also a reflec­tion of indi­vid­u­als’ lifestyle pref­er­ences. Gov­ern­ment can’t reg­u­late or leg­is­late these away, and shouldn’t try to.” He failed to add, how­ev­er, that these pref­er­ences are often the result of bio­log­i­cal dif­fer­ences between the sexes.

    Kiistämät­tä merkit­tävä osa miesten ja nais­ten tulo­eros­ta palau­tuu ihan miesten suurem­paan tarpeeseen kerätä statusta

  33. Hups, liian nopea liipasin­sor­mi. Siis: 

    Kiistämät­tä merkit­tävä osa miesten ja nais­ten tulo­eros­ta palau­tuu ihan miesten suurem­paan tarpeeseen kerätä sta­tus­ta, mut­ta ei se kokon­aan siihen palaudu.

  34. “Kiistämät­tä merkit­tävä osa miesten ja nais­ten tulo­eros­ta palau­tuu ihan miesten suurem­paan tarpeeseen kerätä sta­tus­ta, mut­ta ei se kokon­aan siihen palaudu”

    Tästä oon samaa mieltä. Puh­taana mutu­na oman koke­muk­sen poh­jal­ta sanois­in myös, että lop­pu­osas­ta tulo­eroa melko suuri osa selit­tyy sukupuolten eri­laisel­la omi­naisu­us­profi­ilil­la. Suurem­man moti­vaa­tion lisäk­si miehillä on keskimäärin enem­män omi­naisuuk­sia, joil­la pär­jää kil­pailullisil­la työ­markki­noil­la. Se mik­si miehillä näitä omi­naisuuk­sia enem­män on, palau­tunee taas tuo­hon samaan evoluutioteoriaan.

  35. Rogue,

    Otin ikään kuin annet­tuna, että naisen ulkonäkö on miehen var­al­lisu­u­teen ver­rat­tavis­sa ole­va voimavara. Sik­si Karpela-Kesk­i­nen ‑kuvio tekstissäni

    En siis kat­sonut tarpeel­lisek­si selit­tää lähtöko­htaa. Oletin sen ole­van itses­tään selvää. 

    Kysyt, mitä voin tietää em. ihmis­ten tyy­tyväisyy­destä. Sat­un ihan tietämään jotain toisen tyy­tyväisyy­destä, mut­ta siitä en voi nyt tässä sen enem­pää kirjoittaa.

    Aika selvää kai on ihan yleisen elämänkoke­muk­sen perus­teel­la, että päätön repimi­nen ihmis­suh­teesta toiseen ei tuo­ta onnellisuutta.
    Ehkä se tuo het­ken mieli­hyvän samoin kuin kos­sun kit­taami­nen tun­nin sisään tai se kuu­luisa housu­un kusem­i­nen pakkasella. 

    Eli ei kai tässä nyt perusasioi­ta tarvitse Roguellekaan selittää…?

  36. Eli­na:

    Eksyt aiheesta jo niin pahasti, että alkaa olla vaikeaa vas­ta­ta. Kyse oli siitä, ovatko raha ja val­ta merkit­täviä tek­i­jöitä miehen parisuhde­markki­noil­la men­estymisen kannal­ta. Jotenkin onnis­tu­it sotke­maan tähän Karpelan ja hänen ihmis­suh­teen­sa, joi­hin en ole ottanut mitään kan­taa, kos­ka ne eivät liity aiheeseen mitenkään. 

    Sisäpi­ir­i­ti­etosi Karpelan tai Keskisen tyy­tyväisyy­destä elämään­sä ei myöskään liity aiheeseen.

    Jos mielestäsi monogami­nen koko elämän kestävä parisuhde on ain­oa tapa tul­la onnel­lisek­si, olet oikeutet­tu siihen mielip­i­teeseen, mut­ta “perusasi­ak­si” en sitä hyväksy ilman perustelu­ja. Lukuisat miehet ja jotkut naisetkin har­ras­ta­vat paljon yhden illan suhtei­ta ja mui­ta lyhy­itä suhtei­ta. Uskon, että moni heistä on aivan tyy­tyväi­nen elämäänsä. 

    Edelleen kehot­taisin sin­ua palaa­maan aiheeseen ja pohti­maan sitä, mitkä asi­at esim. Keskisel­lä vaikut­ta­vat hänen markki­na-arvoon­sa posi­ti­ivis­es­ti ja mitkä negati­ivis­es­ti. Mielestäni on täysin triv­i­aalia, että omaisu­us vaikut­taa posi­ti­ivis­es­ti. Keskisen julk­isu­u­den vaiku­tuk­set ovat mon­imutkaisem­pia. Osaan nai­sista jopa negati­ivi­nen julk­isu­us saat­taa vaikut­taa kiin­nos­tus­ta lisäävästi, osaan epäilemät­tä kiin­nos­tus­ta vähentävästi.

  37. Lukuisat miehet ja jotkut naisetkin har­ras­ta­vat paljon yhden illan suhtei­ta ja mui­ta lyhy­itä suhteita.

    Kos­ka tähän tarvi­taan kak­si, uskoisin, että naiset ja miehet har­ras­ta­vat näitä yhtä paljon.

  38. Osmo,

    Ei! Nais­ten joukko on pienem­pi (esim. Kon­tu­la). Ker­to­ja on luon­nol­lis­es­ti saman ver­ran. Nuorem­mis­sa ikäpolvis­sa tämä kuitenkin lie­nee tasiottumassa. 

    Rogue,

    Liitän men­estymis-sanaan tyy­tyväisyy­den siten, että men­estyjä on tyy­tyväisem­pi kuin ei-men­estyjä. Eikö tämä ole näke­mys, jota tässä ei sen kum­mem­min tarvitse perustella? 

    Sik­si on minus­ta ihan rel­e­vant­tia tässä pohtia, mikä on men­estymistä parisuhdemarkkinoilla. 

    Ihan biol­o­gises­sa mielessä se tietysti on lisään­tymistä eli osum­ia. Mut­ta ihmisy­hteisö on sen ver­ran kom­plisoidumpi raken­nel­ma, että ihan näin kai sitä ei voi ajatel­la. Mut­ta jos näin ajatel­laan, niin osumat ratkai­se­vat. Kesk­i­nen lie­nee lapseton?

    Tajuan kyl­lä ihan hyvin kuitenkin mitä tarkoi­tat. Mitä minä taas tarkoi­tan, löy­tyy tuol­ta edeltä. Tietenkin omaisu­us muiden tek­i­jöi­den ollessa samat on plus­saa. Mitä enem­män omaisu­ut­ta, sitä parem­mat mah­dol­lisu­udet kom­pen­soi­da puut­tei­ta, esim ikä­vam­maa. Köy­häl­lä kuusikymp­pisel­lä tuskin on saumaa kolmikymp­pisi­in men­estyneisi­in naisiin?

    Eli en kai mis­sään kohdas­sa ole muu­ta väit­tänyt? Jos olen, niin sit­ten olen ilmais­sut huonosti.

  39. Min­ul­la on tässä nyt selvästi sel­l­ainen “aja­tusvirhe”, että koen niin voimakkaasti men­estymisen par­in­valin­nas­sa laadullise­na kysymyksenä. 

    Eli parhait­en men­estynyt on se mies, joka on löytänyt viisaan ja tas­apain­oisen vai­mon ja lap­silleen hyvän äidin. Joukko, jos­ta val­in­ta on tapah­tunut voi olla määräl­lis­es­ti paljonkin pienem­pi kuin esim. Keskisel­lä tänä päivänä, mut­ta se on valio­joukko. Eli tapah­tuuko val­in­ta viidestä timan­tista vai viidestä kilo­sta sepeliä, on merkit­tävää. Täl­lä miehel­lä ei ehkä ole ollut mah­dol­lisu­ut­ta Mar­ti­na Aitole­htoon tai Johan­na Tukiaiseen. 

    Miten muuten tässä kokeessa kävisi mielestäsi, Rogue: 

    Tehdään Osmos­ta rikas putk­i­fir­man omis­ta­ja, jol­ta aikoinaan jäi kansalaisk­oulu kesken. Ei tehdä liian rikas­ta, mut­ta annetaan 20 mil­liä käteen. 

    Lähetetään oikea Osmo ja rikas Osmo (Ros­mo) Helsin­gin yöhön, vaikka­pa Sto­ryvilleen. Ros­mol­ta menee sor­mi suuhun, kun pöytäseu­rueen keskustelu­ai­he kään­tyy demografi­aan, mut­ta selväk­si tulee, että täp­piä löy­tyy… Ros­mo ei ole julk­isu­u­den henkilö, mut­ta muuten ihan saman­näköi­nen ja muutkin ulkoiset seikat ovat samat. 

    Kumpi saa parem­min naista Osmo vai Ros­mo ja mil­laisia naisia?

  40. Ei! Nais­ten joukko on pienem­pi (esim. Kon­tu­la). Ker­to­ja on luon­nol­lis­es­ti saman verran.
    Ajat­telit, etträ syr­jähyp­pyjä teke­vien nais­ten joukko on miehiä pienem­pi, mut­ta nämä ovat sit­ten sitäkin vil­limpiä. Kon­tu­lan tutkimus perus­tuu haas­tat­telu­un, jol­loin siinä on tiet­ty harhaisu­u­den riski.

  41. Osmo kir­joit­ti:

    “Kos­ka tähän tarvi­taan kak­si, uskoisin, että naiset ja miehet har­ras­ta­vat näitä yhtä paljon”

    Eli­na jo kor­jasikin tämän, mut­ta täy­den­netään hie­man. Sek­sik­er­to­jen määrä on luon­nol­lis­es­ti yhtä suuri miehillä ja naisil­la ryhminä(jos puhutaan het­erosek­suaal­i­sista suhteista), mut­ta ne eivät jakaudu samal­la taval­la sukupuolten sisäl­lä. Oman koke­muk­sen ja aiheesta luke­mani mate­ri­aalin mukaan suh­teel­lisen pieni osa miehistä har­ras­taa elämän­sä aikana sek­siä suh­teel­lisen suuren osan nai­sista kanssa. Jostain yhtey­destä muis­tan maini­tun, että 15% miehistä har­ras­taisi sek­siä 90% nai­sista kanssa per sukupolvi tms. En tiedä tuon luvun paikkansa pitävyy­destä, mutu­na veikkaisin, että tuo 90% nai­sista on hie­man liian suuri. Mut­ta point­ti tuli var­maan selville.

    Käytän­nössä tämä tarkoit­taa tietenkin sitä, että miehissä on melko pieni joukko niitä, joil­la on todel­la paljon sek­sikump­panei­ta ja lop­ut miehistä saa­vat sek­siä melko vähän tai eivät ollenkaan ja toden­näköis­es­ti pääasi­as­sa ollessaan parisuh­teessa. Nai­sis­sa taas selväl­lä enem­mistöl­lä on sek­sikump­panei­ta “keskimääräis­es­ti”, mitä se sit­ten onkaan ja täysin sek­siä vaille jääviä on erit­täin vähän samoin kuin niitä, joil­la kump­panei­ta on erit­täin paljon(suljen tästä arvios­ta pois maksulliset). 

    Asialle kek­sii hel­posti myös teo­reet­tisen perustelun. Miehet prefer­oi­vat sek­sikump­panei­den suur­ta määrää. Ne, joil­la on siihen mah­dol­lisu­us, har­ras­ta­vat sek­siä erit­täin monien kump­panei­den kanssa. Kos­ka naiset ovat valikoivia ja hei­dän pref­er­enssin­sä kohdis­tu­vat pääasi­as­sa hier­arki­as­sa korkeal­la ole­vi­in miehi­in, paljon kump­panei­ta saavien miesten määrä jää pienek­si. Kos­ka naisia harvem­min kiin­nos­taa sek­si puh­taasti sen itsen­sä takia kump­panista riip­pumat­ta ja heil­lä on yleen­sä varaa vali­ta kump­panin­sa, hier­arkian alapäässä ole­vat miehet voivat käytän­nössä jäädä täysin ilman seksiä. 

    Naisil­la ensisi­jaise­na päämääränä on parisuh­teen han­kkimi­nen. Sen löytääk­seen nainen joutuu tietysti ksekimäärin käymään läpi muu­tamia miehiä, joista sit­ten lop­ul­ta val­it­see jonkun. Kos­ka hier­arkian yläpäässä ole­vat miehet har­ras­ta­vat sek­siä myös sel­l­ais­ten nais­ten kanssa, joiden kanssa heil­lä ei ole aiko­mus­ta parisuh­teeseen, val­taos­alle nai­sista ker­tyy “keskimääräis­es­ti” kump­panei­ta poten­ti­aal­isia ehdokkai­ta läpikäy­dessään. Nai­sista ilman kump­panei­ta jäävät lähin­nä ne, jot­ka sen tien itse val­it­se­vat. Erit­täin paljon kump­panei­ta on melko har­voil­la naisil­la, johtuen toden­näköis­es­ti sekä biolo­gias­ta että yhteiskun­nan normeista. 

    Maini­taan nyt vielä var­muu­den vuok­si, että poikkeuk­sia toki löy­tyy. On miehiä, jot­ka eivät prefer­oi suur­ta määrää kump­panei­ta ja on naisia, jot­ka har­ras­ta­vat yhden illan suhtei­ta pelkän seksin takia. Nämä ryh­mät lienevät kuitenkin marginaalisia.

  42. Osmo kir­joit­ti:

    “Ajat­telit, etträ syr­jähyp­pyjä teke­vien nais­ten joukko on miehiä pienem­pi, mut­ta nämä ovat sit­ten sitäkin vil­limpiä. Kon­tu­lan tutkimus perus­tuu haas­tat­telu­un, jol­loin siinä on tiet­ty harhaisu­u­den riski”

    En tiedä mitä Kon­tu­la on ihmisiltä kysel­lyt, mut­ta pääasi­as­sa­han nuo miesten ja nais­ten eri­laiset määrät tule­vat sinkku­jen yhden illan suhteista, eivät syr­jähypy­istä. Itse arvioisin kyl­lä, että miehet har­ras­ta­vat enem­män myös syr­jähyp­pyjä. Tämä johtunee siitä, että miehillä on yleen­sä houku­tus syr­jähyp­py­i­hin, vaik­ka parisuhde olisi kun­nos­sa, kun naisil­la taas houku­tus syn­tyy lähin­nä sil­loin kun suhde on huonol­la tolalla. 

    Naisil­la myös irto­suhtei­den kus­tan­nuk­set ovat huo­mat­tavasti miehiä suurem­mat. Naiselle on aina jonkin suu­ru­inen ris­ki lähteä baarista tun­tem­at­toman mukaan. Lisäk­si on raskau­den pelko, joka tietysti voi ras­sa­ta myös miestä jos­sain määrin, mut­ta tuskin yhtä paljon kuin naista. Yhteiskun­nan nor­mit suo­si­vat miesten irto­suhtei­ta ja pahek­su­vat nais­ten, vaik­ka pahek­sun­ta onkin onnek­si vähentynyt. 

    Em. seikat huomioon ottaen on melko luon­nol­lista, että miehet prefer­oi­vat irto­suhtei­ta naisia enemmän.

  43. Kaikki­in haas­tat­te­lu­tutkimuk­si­in liit­tyy eri­laisia harhaisu­u­den riske­jä, mut­ta vaikea tätäkin on tutkia muul­la keinoin. Tai ehkä jokin kent­tä­tutkimus­menetelmä toimisi, par­tic­i­pa­to­ry action research PAR 😉

    Itse asi­as­sa en tarkoit­tanut pelkkiä syr­jähyp­pyjä, vaan ihan sinkkuih­mis­tenkin sek­sikäyt­täy­tymistä. Haavio-Man­ni­lan mukaan miehistä on parisuh­teesa pet­tänyt joka toinen ja nai­sista joka kol­mas, mut­ta kuten san­ot­tu otta­mal­la mukaan vain esim. alle 35-vuo­ti­aat ei tämä ehkä enää pidä paikkaansa. Haavio-Man­ni­la itse pitää tulok­si­aan luotettavina. 

    On myös muis­tet­ta­va, että tilas­tois­sa ovat mukana homosek­suaaliset miehet, joiden sek­suaa­li­nen käyt­täy­tymi­nen poikkeaa val­taväestöstä huo­mat­tavasti viri­ilimpään suun­taan. Pitkät parisuh­teet ovat huo­mat­tavasti harvinaisempia.

  44. Eli­na kirjoitti:

    “Ihan biol­o­gises­sa mielessä se tietysti on lisään­tymistä eli osum­ia. Mut­ta ihmisy­hteisö on sen ver­ran kom­plisoidumpi raken­nel­ma, että ihan näin kai sitä ei voi ajatel­la. Mut­ta jos näin ajatel­laan, niin osumat ratkai­se­vat. Kesk­i­nen lie­nee lapseton”

    Niin no, väitän että se biolo­gia ohjaa edelleen ihmisiä har­ras­ta­maan lisään­tymis­toim­intoa, eli sek­siä, vaik­ka lop­putu­lok­se­na ei ehkäisys­tä johtuen olisikaan jälkeläistä. Ja väitän myös että kyseisen toimin­nan har­ras­t­a­mi­nen tuot­taa tyy­tyväisyyt­tä ja useim­mis­sa tapauk­sis­sa toden­näköis­es­ti vielä enem­män, jos sitä las­ta ei syn­ny. “Osumak­si­han” miehet nimeno­maan laske­vat “saamisen”, eivät lapsen syn­tymistä. Lapsen syn­tymä irto­suh­teen seu­rauk­se­na las­ke­taan lähin­nä “bad beatik­si” noin pokeritermein;)

    Ilmeis­es­ti näke­myk­semme eroa­vat siinä, että sin­un mielestäsi suureen irto­suhtei­den määrään ei voi olla tyy­tyväi­nen ja min­un mielestäni voi. En oikein ymmär­rä, mil­lä selität todel­lisu­udessa tapah­tu­vien irto­suhtei­den suuren määrän, jos ne aiheut­ta­vat ain­oas­taan tyy­tymät­tömyyt­tä. Ehkä tässä tulee esille juuri se miesten ja nais­ten väli­nen ajat­telun ero. Monille naisille irto­suh­teet todel­la voivat aiheut­taa tyy­tymät­tömyyt­tä, kos­ka heil­lä on ollut tarkoituk­se­naan han­kkia parisuhde ja se ei selvästikään ole onnis­tunut. Joidenkin nais­ten on ehkä vaikea ymmärtää, että miehet oikeasti voivat naut­tia irtosek­sistä itsessään, ilman että siinä on mui­ta tarkoitusperiä.

  45. Piti ihan tark­istaa aloituk­sen otsikko, kun en enää yhtään muis­tanut, mis­tä alun perin on ollut puhe… 

    Ilok­seni huo­masin, että sopi­ihan se tähän syr­jähyp­pyai­heeseenkin.. “Mik­si on juosta­va muiden mukana” 🙂

  46. Eli­na:

    “Min­ul­la on tässä nyt selvästi sel­l­ainen “aja­tusvirhe”, että koen niin voimakkaasti men­estymisen par­in­valin­nas­sa laadullise­na kysymyksenä”

    Niin se sun aja­tusvirhe tuos­sa on se, että olet ottanut itselle­si oikeu­den määritel­lä mitä laatu on. Mielestäsi laat­ua on “viisas ja tas­apain­oinen hyvä äiti”. Tätä näke­mys­tä eivät kaik­ki miehet jaa kanssasi ja tässä piilee aja­tusvirheesi. Pref­er­enssit eroa­vat yksilöstä toiseen ja aika har­voin mies, jol­la on paljon valin­nan­varaa, pystyy val­it­se­maan ain­oas­taan homogeenis­es­tä pohjasakasta. 

    Osmon ja Ros­mon sinän­sä hupaisas­sa esimerkissä taas ei ole pahem­min point­tia, kos­ka ole­tat jo annet­tuna Ros­mon ole­van surkea tyyp­pi. Siitäkin huoli­mat­ta väit­täisin Ros­mol­la ole­van esimerkissä huo­mat­tavasti enem­män valin­nan­varaa, joskin Osmo var­masti vetoaisi enem­män älykkö­tyyppei­hin. Ongel­mana on vaan se, että val­taosa miehistä ei mitenkään ensisi­jais­es­ti prefer­oi nai­sis­sa älykkyyt­tä. Sinän­sä tietysti valitet­tavaa, että naiset prefer­oi­vat Ros­mon kaltaisia ryökäleitä, joil­la on rahaa.

  47. Kor­jaus Osmo ja Ros­mo esimerkkiin:

    Ajat­telin aluk­si esimerkissä Osmon tun­tem­at­tomak­si älykkö­tyypik­si. Tästä lähtöko­hdas­ta vas­tauk­seni oli, että Ros­mol­la olisi enem­män vien­tiä. Jos ote­taan huomioon Osmon sta­tus korkean profi­ilin poli­itikkona, tilanne on täysin toinen. En myöskään suosit­telisi Ros­molle Storyvilleä;) 

    En mis­sään vai­heessa ole väit­tänyt, että raha itsessään olisi aina muu­ta sta­tus­ta tärkeäm­pää. Medi­anäkyvyy­del­lä, etenkin posi­ti­ivisel­la, on yleen­sä voimakkaampi vaiku­tus kuin rahalla.

    Olen pain­ot­tanut rahan merk­i­tys­tä nimeno­maan statuk­sen han­kkimisen väli­neenä. Useim­mille miehille raha on ain­oa real­isti­nen tapa han­kkia statusta.

  48. En tiedä onko viisas­ta sorkkia muu­ra­hais­pesää nimeltä “sukupuolten palkkatasa-arvo”, mut­ta sen ver­ran on todet­ta­va, että mielestäni Roguen seli­tys on aivan liian sup­pea. Sukupuolten väliset palkkaerot ovat hyvin mon­imutkainen ongel­ma ja sik­si yksinker­taiset seli­tyk­set menevät yleen­sä met­sään. Itse uskon että asi­aan vaikut­tavia osatek­i­jöitä on monia, joista jo maini­tun miesten sta­tushakuisu­u­den lisäk­si tulee mieleen ainakin:

    - Nykyi­nen malli, jos­sa palkat neu­votel­laan eri osa­puolten välil­lä suosii kova­p­in­taisem­pia neu­vot­telijoi­ta ja miehet yleen­sä osaa­vat olla häikälemät­tömämpiä tässä asi­as­sa. Puh­das tulospalkkaus suo­sisi uskoak­seni naisia nyky­mallia enemmän.
    — Alo­jen jakau­tu­mi­nen selkeästi miesten ja nais­ten aloi­hin vaikeut­taa ver­tailua, etenkin jos kyse on julkisen sek­torin töistä joiden tuot­tavu­ut­ta on vaikea mita­ta. Näin palkkaerot pää­sevät hel­posti kas­va­maan. Käytän­nön esimerkkinä esimerkik­si opet­ta­jien ja eläin­lääkärei­den palkkaus on jäänyt jäl­keen muiden alo­jen palkkanousus­ta samaa tah­tia kun nais­ten suh­teelli­nen osu­us alal­la on lisääntynyt.
    — Työelämässä eten­e­misessä keskeisiä ovat verkos­tot ja ne tup­paa­vat ole­maan sukupuolis­es­ti eriy­tyneitä. Kos­ka van­has­taan miehiä on enem­män korkeis­sa ase­mis­sa, toisil­la miehillä on verkos­to­jen­sa kaut­ta etu­lyön­ti­ase­ma naisi­in nähden.
    — Äitiy­den kus­tan­nuk­set kohdis­tu­vat suh­teet­tomasti äidin työ­nan­ta­jalle, jolle on pienem­pi taloudelli­nen ris­ki palkata hyvi­in tehtävi­in ennem­min mui­ta kuin nuo­ria naisia joil­la saat­taa olla lapsen­teko edessä. Tämä luon­nol­lis­es­ti näkyy ase­mas­sa ja palka­s­sa myöhem­mäl­läkin työuralla.

    Point­ti on tiivis­te­tysti, että toden­näköis­es­ti maail­man tap­pi­in miehet tule­vat tien­aa­maan jonkin ver­ran enem­män, mut­ta tämän­hetk­istä eroa on vielä varaa kuroa. Mie­lenki­in­toista on, että tasa-arvoisimp­ina pide­tyis­sä Pohjo­is­mais­sa tämä ero on EU:n suurim­mas­ta päästä (1. Kypros, 2. Viro, 3. Ruot­si, 4. Tan­s­ka, 5. Suo­mi, lähde: http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=MEMO/07/297&format=PDF&aged=1&language=EN&guiLanguage=en). Äkkiseltään voisi kuvitel­la, että tämä osit­tain selit­tyy sil­lä, että naiset ylipään­sä käyvät näis­sä mais­sa enem­män töis­sä jol­loin erot tule­vat näkyvi­inkin selkeämmin…

  49. Nuoret naiset har­ras­ta­vat enem­män syr­jähyp­pyjä kuin nuoret miehet, van­hem­mat miehet har­ras­ta­vat enem­män syr­jähyp­pyjä kuin van­hem­mat naiset. 

    Olen läh­es var­ma, että suurem­pi osa nai­sista pet­tää “maltil­lis­es­ti” eli jotain seu­rustelukump­pa­ni­aan. Miehistä sit­ten löy­tyy enem­män niitä, jot­ka ei petä ketään ja niitä, jot­ka pet­tävät aivan kaikkia kump­paneitaan ja koko ajan.

  50. Kor­jaan vielä itseäni sen ver­ran että tuos­sa palkkaero­jen ver­tailus­sa sijal­la 4 pitäisi olla Sak­sa eikä Tan­s­ka, meni DE ja DK silmis­sä sekaisin. Tan­s­ka on oikeasti sijal­la 8.

  51. Hmph Rogue,

    Jos miehet tosi­aan prefer­oi­vat irto­suhtei­ta, niin mik­si he ylipään­sä vaki­in­tu­vat. Val­taosa miehistä kuitenkin avioituu ja halu­aa jälkeläisiä. Ja har­voin niiden yhden yön hoito­jen­sa kanssa. Mik­si he eivät vain jat­ka elämän­ta­paansa, mikäli se on niin tyy­dyt­tävää kuin kuvailet?

    Puhut miehistä aiv­ot­tom­i­na olen­toina, jot­ka penis pystyssä saal­is­ta­vat sitä sin­un määritelmäsi mukaista paras­ta naista eli heku­mallisim­man näköistä? 

    Min­un miesku­vani on eri­lainen. Miehel­lä on aivan samat läheisyy­den, kiin­tymyk­sen ja rakkau­den tarpeet kuin naisel­lakin. Irto­suhteis­sa näitä tarpei­ta on vaikea toteut­taa. On tietysti erik­seen miehet, jot­ka eivät vaki­intues­saankaan luovu irto­suhteista, mut­ta suurin osa var­masti ainakin pyrkii niistä luopumaan. 

    Koke­muk­seni naisen älynkin arvostamis­es­ta on eri­lainen. Älykkäät miehet arvosta­vat naises­sa älyä sil­loin kun kyseessä on parisuhde­markki­noil­la vaka­va siir­to. Kyl­lähän jokainen mies tietää, että fik­sun ja koulute­tun naisen lapset toden­näköisem­min ovat kyvykkäitä ja men­estyviä kuin kaakat­ta­van kana-aivon. 

    Mielestäni yksinker­tais­es­ti nyt määrit­telemme men­estymisen parisuhde­markki­noil­la eri tavoin. Minä kat­son, että men­estymi­nen on se lop­putule­ma eli parisuh­teen muo­dost­a­mi­nen, sinä puolestasi pidät men­estyk­senä yökerhouskottavuutta. 

    Paras flak­si yhden yön jutuis­sa on hauskalla, ver­baalisel­la ja komeal­la miehel­lä, joka saa naisen tun­temaan itsen­sä kuningattarek­si. Siinä ei muodolli­nen sta­tus ole lainkaan niin merkit­tävää kuin pariutumisvaiheessa.

  52. Osmo osuu nyky­talouden ongelmien ytimeen ver­rates­saan ihmis­ten vauras­tu­mispyrkimyk­siä kylmän sodan varustelukier­teeseen. Osuma on täy­del­lisem­pi kuin hän ehkä itsekään oival­taa. Kyse on taloudessakin ensisi­jas­sa val­tak­il­pailus­ta, ei toimeen­tu­lok­il­pailus­ta eikä parisuhdekilpailusta.

    Var­al­lisu­us on mah­dol­lisu­ut­ta han­kkia omis­tuk­sia ja val­taa käyt­tää niitä ja niiden tuot­to­ja halun­sa mukaan. Vaik­ka kil­pailu talouden tuot­teista ei ole nol­la­summapeli, kil­pailu talouden val­las­ta on. Toisen val­ta on toiselta pois. Tehtaan, öljyläh­teen, keksin­nön, pankin omis­t­a­mi­nen on juuri sitä, että omis­ta­jal­la on val­ta määrätä keille auto­jaan, öljyjään, keksin­töjään, raho­jaan antaa tai myy, kei­den kanssa kaupoista neu­vot­telee, keille tieto­jaan jakaa ja keille ei. Var­al­lisu­u­den tärkein sisältö on sen anta­mas­sa val­las­sa muo­dostaa ja hal­li­ta organ­isaa­tioi­ta kil­pail­taes­sa kaikesta halut­tavas­ta. Sik­si val­tio­val­lat ja yri­tyk­set määräävät talouden kulun, eivät palka­nsaa­jat ja vielä vähem­män kuluttajat.

    On myös huo­mat­ta­va, että eräs keskeinen omis­tuskil­pailu, kil­pailu maan omis­tamis­es­ta, on nol­la­summapeli; maata­han ei enää valmis­te­ta. Kil­pailu siitä on ankaraa ja sitä on aina käy­ty ja edelleen käy­dään pait­si rahal­la myös aseil­la. Poli­it­ti­nen ja taloudelli­nen val­ta on pohjim­mil­taan samaa globaal­isti määrit­tyvää val­taa. Sik­si taloudel­lisenkaan kil­pavarustelun ongel­malle ei ole kansal­lista ratkaisua. Mene­tys­ten pelos­sa kansalais­ten on juosta­va ja tais­telta­va vaik­ka kukaan ei halu­aisi ja vaik­ka kansal­lis­es­ti tehtäisi­in mil­laisia palk­ka- tai veroratkaisu­ja tahansa.

    Tässä lyhyesti käsi­tyk­seni siitä, mik­si on juosta­va muiden mukana – tuskin se paljon poikkeaa Osmonkaan ajatuk­sista. Kos­ka kyseinen ongel­ma on kuitenkin aivan keskeinen kat­sot­ti­in­pa talout­ta luon­non kestokyvyn, ihmis­ten keskinäisen sovun tai itse talousjär­jestelmän toimivu­u­den kannal­ta, jatkan vielä aja­tusjuok­sua mah­dol­lisen ratkaisun puolelle.

    Ver­taus ase­varustelukier­teeseen on eri­tyisen hyvä sik­si, että osoit­taes­saan ongel­man se osoit­taa myös ratkaisun suun­nan. Kos­ka ongel­ma on talouden val­tak­il­pailu­un käytet­tävien panos­ten kasvu, ratkaisu on tietysti kyseis­ten panos­tusten vähen­tämi­nen. Mah­dol­lisia keino­ja on kak­si. Sovi­taan globaal­isti kil­pailu­un käytet­tävien panos­tusten rajoit­tamis­es­ta ja/tai palk­in­to­jen pienen­tämis­es­tä. Rajoit­tamisen huono puoli on se, ettei ole ole­mas­sa teo­ri­aa, jol­la voitaisi­in erot­taa talouden val­tak­il­pailu­un tärvään­tyvät panos­tuk­set niistä, joil­la talout­ta kehitetään yhteisek­si hyödyk­si. Teo­ri­an puut­tumi­nen tekee rajoit­tei­den aset­tamis­es­ta poli­it­tisen kil­pailun, joka vain siirtää ongel­mat toisaalle. 

    Jäl­jelle jää talouden val­tak­il­pailun palk­in­to­jen pienen­tämi­nen; mitä pienem­pi on palk­in­to, sitä vähem­män kil­pailu­un kan­nat­taa panos­taa. Peri­aat­teessa taloudelli­nen val­ta on omaisu­udel­la kiristämisen val­taa: et saa käyt­tää omis­ta­maani asi­aa, ellet .. ; en myy sin­ulle omis­ta­maani asi­aa, ellet .. ; en anna sin­ulle tieto­ja omis­tuk­sis­tani, ellet .. . Val­lankäyt­töä kyseiset ehdot ovat kuitenkin vain, jos ne ovat alis­tavia tai syr­jiviä: .. ellet tee niin kuin käskemme; .. ellet kuu­lu tai liity mei­hin; tms. Jos ehtona on vain tietyn, kaikille saman rahamäärän suorit­ta­mi­nen, kyse on vain kau­pas­ta, ei vallankäytöstä. 

    Palkin­non pienen­tämi­nen tarkoit­taa siten sitä, että alis­tavien tai syr­jivien kau­pan ehto­jen käyt­töä vähen­netään joko kieltämäl­lä sel­l­ai­sista haitallisim­mat tai, mikä riit­tää pitkälle, pois­ta­mal­la lain tur­vaa­ma omis­tu­soikeus sel­l­aisil­ta kau­pan kohteil­ta, joil­la on vain kil­pailullista käyt­töä. Näitä ovat mm. eri­laiset yksi­noikeudet sekä markki­natiedot eli tiedot koko tuotan­toketjun tuot­tei­den laaduista, hin­noista ja kaupoista. 

    Mielestäni tämä on kiin­toisa ratkaisu eikä vähiten siltä näkökannal­ta, että se on sekä antikap­i­tal­isti­nen, vas­tus­taes­saan taloudel­lista eri­ar­voisu­ut­ta, että anti­sosial­isti­nen, vähen­täessään val­tio­val­lan suorit­ta­maa ohjausta.

  53. Tot­ta puhut.

    Kun­pa kaik­ki ottaisi­vat totu­u­den niin kuin se on eikä niin kuin sen pitäisi olla. Var­maan on “type­r­ää” kade­htia naa­pure­i­ta — ja 50v tai 60v tai 70v sen alkaa jo ehkä sisäistääkkin — mut­ta turha sitä on muille saarnata.

    Prag­ma­tismia.

  54. Juu­so Kopo­nen kirjoitti:

    “En tiedä onko viisas­ta sorkkia muu­ra­hais­pesää nimeltä “sukupuolten palkkatasa-arvo”, mut­ta sen ver­ran on todet­ta­va, että mielestäni Roguen seli­tys on aivan liian suppea”

    Ei min­un seli­tyk­seni sukupuolten palkkaeroille ole pelkästään miesten statuk­sen hakem­i­nen ja sukupuolten väliset erot pref­er­enssien ja omi­naisuuk­sien suh­teen. Väitän vain, että ne selit­tävät yhdessä melko suuren osan palkkaeroista. Tässä yhtey­dessä nyt puhe sat­tui ole­maan em. tekijöistä.

    Itse olen sitä mieltä, että “muu­ra­hais­pesää nimeltä sukupuolten palkkatasa-arvo” tulisi sorkkia, kos­ka fem­i­nis­tit ovat luoneet illu­u­sion, jon­ka mukaan palkkaerot johtu­vat ain­oas­taan syr­jin­nästä, “patri­arkaal­i­sista hier­arkioista” ja “hyväveli-ker­hoista” jne. Täl­lä het­kel­lä val­tavir­ras­sa käytävässä tasa-arvokeskustelus­sa sivu­ute­taan läh­es täysin se, että sukupuolten välil­lä on todel­lisia keskimääräisiä ero­ja sekä pref­er­essien että omi­naisuuk­sien suh­teen. Niin kauan kuin ero­ja pref­er­ens­seis­sä ja omi­naisuuk­sis­sa on, niistä johtu­vien palkkaero­jen tasoit­ta­mi­nen jol­lain kiin­tiöpoli­ti­ikalla tms., on erit­täin epäoikeudenmukaista. 

    Min­ulle on jo pitkään ollut vaikeaa ymmärtää, miten fem­i­nis­tit ovat saa­neet näke­myk­sen­sä palkkaero­jen syistä(patriarkaaliset hier­arki­at yms) ujutet­tua val­tavir­ran hyväksymäk­si absolu­ut­tisek­si totu­udek­si. He eivät ole mis­sään vai­heessa anta­neet mitään näyt­töä siitä, että erot eivät pääasi­as­sa joh­tu­isi yksilöl­li­sistä eroista. 

    Help­po konkreet­ti­nen esimerk­ki: Suuri osa suhteista päät­tyy nykyään eroon. Val­tavas­sa enem­mistössä eroista lapset jäävät naiselle. Useim­miten las­ten jäämi­nen naiselle tapah­tuu yhteisym­mär­ryk­sessä. Tämä imp­likoi selkeää eroa miesten ja nais­ten pref­er­ens­seis­sä. Ja kaikille lie­nee selvää, että las­ten hoit­a­mi­nen vaikut­taa haitallis­es­ti urake­hi­tyk­seen. Siinä ei kuitenkaan ole mitään epäko­htaa, niin kauan kuin kyse on ihmis­ten omista valin­noista. Naisil­la on tietenkin oikeus muut­taa pref­er­ensse­jään, mut­ta niin kauan kuin he prefer­oi­vat per­het­tä suh­teessa työhön enem­män kuin miehet, luon­nolli­nen seu­raus on, että miesten keskipalk­ka on korkeampi. Tämä ei tietenkään ole ain­oa selit­täjä, mut­ta näin esimerkkinä…

  55. “Min­ulle on jo pitkään ollut vaikeaa ymmärtää, miten fem­i­nis­tit ovat saa­neet näke­myk­sen­sä palkkaero­jen syistä(patriarkaaliset hier­arki­at yms) ujutet­tua val­tavir­ran hyväksymäk­si absolu­ut­tisek­si totuudeksi.”

    Sitä samas­ta syys­tä kuin nat­sit sai­vat usko­muk­sen­sa että “juu­ta­lais­ten hävit­tämi­nen on väistämätön asia” ja kom­mu­nis­tit väit­teen­sä että “sosial­is­mi on his­to­ri­alli­nen vält­tämät­tömyys” niin että Kekko­nenkin uskoi sen puoliksi.

    Ihmi­nen on sel­l­ainen otus että syys­tä tai tois­es­ta JOTKUT tuol­laiset opinkap­paleet lev­iävät erään­laisen oppimisen kaut­ta väestöön.

    Ihmisel­lä on voimakas taipumus kon­formis­mi­in eli val­lit­se­vien mielip­iteit­ten imi­toin­ti­in: ihmiset sisäistävät ne nor­mit, joi­ta enem­mistö kan­nat­taa tai joi­ta heille medi­as­ta val­lit­sev­ina normeina esitetään. Vähem­mistöön jäävät ovat moraalis­es­ti arve­lut­tavia, paho­ja tai nau­ret­tavia. Kun väit­teen p kri­ti­soin­ti demon­isoidaan, keskustelu tyrehtyy.

    Tiet­ty mielipi­de (“Naisen euro on 90 senttiä”)
    saa erään­laisen mielipi­de­mo­nop­o­lin aseman. 

    Ihmiselle on sosi­aalise­na laji­na tyyp­il­listä nähdä moraaliväit­teitä (norme­ja) siel­läkin, mis­sä niitä ei ole. Tosi­asi­aväit­teestä p (“Naisen euro on 90 sent­tiä”) tehdään moraaliväite “on väärin sanoa ei‑p” (“on väärin sanoa, että Naisen euro ei ole 90 senttiä”).

    Tosi­asi­aväit­teen kiistäjästä tulee moraalisen normin rikko­ja ja hän­tä rangaistaan.

  56. Eli­nalle taas: 

    Luet kyl­lä joidenkin maag­is­ten vääristävien lasien kaut­ta tek­ste­jäni. Kirjoitat:

    “Jos miehet tosi­aan prefer­oi­vat irto­suhtei­ta, niin mik­si he ylipään­sä vaki­in­tu­vat. Val­taosa miehistä kuitenkin avioituu ja halu­aa jälkeläisiä. Ja har­voin niiden yhden yön hoito­jen­sa kanssa. Mik­si he eivät vain jat­ka elämän­ta­paansa, mikäli se on niin tyy­dyt­tävää kuin kuvailet?”

    Mitä tarkoi­tat “irto­suhtei­den prefer­oin­nil­la”? Lauseesta saa sen käsi­tyk­sen, että minä olisin väit­tänyt miesten prefer­oivan irto­suhtei­ta parisuhteisi­in ja jälkeläis­ten han­kkimiseen näh­den. Ensin­näkään en ole sanonut näin ja toisek­si irto­suh­teet ja parisuh­teet eivät ole mitenkään toisen­sa pois­sulke­via saati sit­ten irto­suh­teet ja jälkeläis­ten hankkiminen. 

    Minä sanoin, että miehet voivat olla tyy­tyväisiä suureen irto­suhtei­den määrään. Tässä kan­nas­sa pysyn edelleen. En käsitä miten tätä voi kieltää. 100% miehistä ei var­maankaan suun­nat­tomasti nau­ti irto­suhtei­den har­ras­tamis­es­ta, mut­ta moni naut­tii. On käsit­tämät­tömän kapeakat­seista sanoa, että kukaan ei voi naut­tia jostain mis­tä itse ei satu naut­ti­maan. Etenkin kun ihmis­ten havait­tu käytös tukee omaa näke­mys­täsi päin­vas­taista näkemystä. 

    Ja toki miehet usein halu­a­vat myös parisuh­teen. Tätä en ole kieltänyt mis­sään vai­heessa. En vain ymmär­rä miten parisuh­teen halu­ami­nen ja irto­suhtei­den halu­ami­nen ovat ris­tiri­idas­sa. Molem­pia voi halu­ta ja henkilöstä riip­puen niitä molem­pia voi toteut­taa joko eri elämän­vai­heis­sa tai vaik­ka yhtäaikaises­ti, etenkin jos omaa korkean statuk­sen. Kaut­ta his­to­ri­an­han on ollut suh­teel­lisen yleistä monis­sa ihmisy­hteisöis­sä, että korkean statuk­sen omaa­vat miehet pitävät vai­mon­sa tai vas­taa­van vak­i­tuisen kump­panin lisäk­si rakas­ta­jat­taria, jalka­vaimo­ja jne. Tätä tapah­tuu edelleen melko paljon. Esim. urheilu- ja eloku­vatäh­tien sta­tus on monien nais­ten silmis­sä niin korkea, että he ovat valmi­ita kat­so­maan staran irto­suhtei­ta läpi sormien. Samoin on var­masti monil­la rikkail­la miehillä. 

    Itse asi­as­sa väit­täisin, että useimpi­en (viri­ilis­sä iässä olevien)miesten opti­maalises­sa utopi­as­sa miehel­lä olisi vak­i­tu­inen parisuhde sen naisen kanssa, jon­ka kanssa viihtyy parhait­en ja siinä ohes­sa val­it­se­mansa määrä val­it­semi­aan sat­un­naisia sek­sikump­panei­ta. Se, että tämä ei ole useim­mille miehille mah­dol­lista, ei tarkoi­ta etteivätkö useim­mat miehet tätä halu­aisi opti­maalises­sa maail­mas­saan. Useim­mat uskol­liset miehet ovat uskol­lisia sik­si, että pelkäävät kiin­ni­jäämistä ja parisuh­teen­sa lop­pumista tai sik­si etteivät halua louka­ta itselleen tärkeän ihmisen tun­tei­ta. Harvem­min syynä uskol­lisu­u­teen on se, että miehen ei tek­isi mieli mui­ta naisia. 

    “Puhut miehistä aiv­ot­tom­i­na olen­toina, jot­ka penis pystyssä saal­is­ta­vat sitä sin­un määritelmäsi mukaista paras­ta naista eli heku­mallisim­man näköistä?”

    En näe mitään aiv­o­ton­ta siinä, että jah­taa jotain mis­tä saa iloa. En myöskään ole sanonut, että heku­mallisen näköi­nen nainen on paras nainen. Sanoin, että mon­et miehet pitävät naisen ulkonäköä tärkeänä omi­naisuute­na ja tälle väit­teelle on run­saasti empi­iristä tukea. 

    “Min­un miesku­vani on eri­lainen. Miehel­lä on aivan samat läheisyy­den, kiin­tymyk­sen ja rakkau­den tarpeet kuin naisellakin.”

    Siitä olen samaa mieltä, että miehillä on näitä tarpei­ta. Siihen, että ne oli­si­vat täs­mälleen samat kuin naisil­la, en yhdy. 

    “Koke­muk­seni naisen älynkin arvostamis­es­ta on erilainen. ”

    Vaikea sanoa kuin­ka eri­lainen. Kyl­lä mon­et miehet min­unkin mielestäni arvosta­vat naises­sa älykkyyt­tä. Itse esimerkik­si kuu­lun tähän mies­ryh­mään. Monille miehille se ei kuitenkaan ole naises­sa mikään ensisi­jainen ominaisuus. 

    “Minä kat­son, että men­estymi­nen on se lop­putule­ma eli parisuh­teen muo­dost­a­mi­nen, sinä puolestasi pidät men­estyk­senä yökerhouskottavuutta”

    Täysin väärä tulk­in­ta. Kor­jaus: Sinä kat­sot, että men­estymi­nen on se lop­putule­ma eli parisuh­teen muo­dost­a­mi­nen, minä kat­son, että jokainen yksilö arvioi men­estyk­sen­sä omien pref­er­enssien­sä poh­jal­ta. Toiset halu­a­vat paljon sek­siä lukuis­ten kump­panei­den kanssa, toiset eivät. Ei se ole sen monimutkaisempaa. 

    “Paras flak­si yhden yön jutuis­sa on hauskalla, ver­baalisel­la ja komeal­la miehel­lä, joka saa naisen tun­temaan itsen­sä kuningattarek­si. Siinä ei muodolli­nen sta­tus ole lainkaan niin merkit­tävää kuin pariutumisvaiheessa”

    Tot­ta. Tästä syys­tä taviksel­lakin on saumo­ja yöelämässä, jos­sa käy pääasi­as­sa nuo­ria naisia, joille lisään­tymi­nen ei yleen­sä ole vielä ajanko­htaista. Statuk­sen merk­i­tys kas­vaa iän myötä. On statuk­ses­ta kuitenkin erit­täin paljon apua yöelämässäkin. 

    Täähän alkaa käymään jo työstä;D Har­mi ettei net­tikir­joit­telus­ta saa sta­tus­ta;) Tai no, voihan siitä saa­da, mut­ta tuskin ainakaan täl­lai­sista tek­steistä nais­ten silmissä…

  57. Rogue kyl­lästyy (eikä ihme) :

    “Täähän alkaa käymään jo työstä;D Har­mi ettei net­tikir­joit­telus­ta saa statusta;)”

    Älä sano! Osmo­han lait­toi val­taisan kun­tavaal­imen­estyk­sen­sä suurelta osin blo­gin piikkiin.. 

    Ja jos me kohtaamme sta­di by night, niin muista ker­toa min­ulle, että olet Rogue Osmon blogilta, niin sitähän ei ikinä tiedä mitä siitä statuk­ses­ta seuraa 😉

  58. Rogue, sitä ei var­mas­tikaan kukaan ole kiistänyt, että miehet ja naiset suun­tau­tu­vat — osit­tain — eri tyyp­pisi­in töi­hin. Mut­ta se on kokon­aan toinen kysymys mis­sä määrin kyse on biolo­gias­ta ja mis­sä määrin kult­tuurista. Ja edelleen väit­tää että nais­ten tekemä työ on kat­e­goris­es­ti vähempiar­voista kuin miesten on vielä asia erikseen.

    Jos hyväksytään tosi­asiana, että naiset sovel­tu­vat parem­min las­ten­hoitoon ja miehet sotimiseen ja että soti­laan palk­ka on parem­pi kuin las­ten­hoita­jan, ei tästä minus­ta voi vetää sitä johtopäätöstä, että soti­laan työ on arvokkaam­paa kuin las­ten­hoita­jan ja että on siis oikein että miehille mak­se­taan enem­män kos­ka he parem­min sopi­vat tähän arvokkaaseen työhön. Sitähän tarkoi­tat puhues­sasi sukupuolten eri­lai­sista ominaisuusprofiileista?

  59. Juu­so Kopo­nen kirjoitti:

    “sitä ei var­mas­tikaan kukaan ole kiistänyt, että miehet ja naiset suun­tau­tu­vat — osit­tain — eri tyyp­pisi­in töi­hin. Mut­ta se on kokon­aan toinen kysymys mis­sä määrin kyse on biolo­gias­ta ja mis­sä määrin kulttuurista”

    Niin­pä, enkä ole muu­ta väit­tänytkään. Mut­ta oli­pa kyse kum­mas­ta tahansa, niin kyse ei ole syr­jin­nästä. Jos kyse on biolo­gias­ta, asialle ei juurikaan voi mitään. Jos kyse on kult­tuurista ja ollaan sitä mieltä, että kult­tuuri on “huono”, pitää muut­taa kult­tuuria eikä vaa­tia kiin­tiöitä tai mui­ta vas­taavia apartheid-toimenpiteitä. 

    Jos on ole­mas­sa kult­tuuri, joka aiheut­taa nais­ten suun­tau­tu­misen huonos­ti palka­tu­ille aloille, niin naisethan voivat hel­posti vaikut­taa asi­aan. Naiset vas­taa­vat ylivoimais­es­ti suurem­mas­ta osas­ta las­ten kas­vatuk­ses­ta sekä kotona että kouluis­sa, joten heil­lä on täysi mah­dol­lisu­us kas­vat­taa tyt­täristään insinööre­jä, it-nört­te­jä tai betoni­rau­doit­ta­jia. Jos kuitenkin on niin, että naiset eivät yksinker­tais­es­ti halua työsken­nel­lä “miesten aloil­la”, niin on turha valit­taa. En mitenkään usko, että yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la palkat määrit­ty­i­sivät jonkin mys­tisen syr­jin­tämekanis­min kaut­ta siten, että “miesten aloille” tulee korkeam­mat palkat kysyn­nästä ja tuot­tavu­ud­es­ta riip­pumat­ta ja “nais­ten aloille” mata­lat, vaik­ka oli­si­vat kuin­ka tuottavia. 

    Sotilas/lastenhoitaja ‑esimerk­ki on huono, kos­ka ainakin suomes­sa molem­mat työt kuu­lu­vat pääasi­as­sa julkiselle sek­to­rille. Kun työn hin­ta ei määräy­dy markki­noil­la, on ainakin min­un tiedoil­lani mah­do­ton arvioi­da minkä ver­ran mis­täkin julkisen sek­torin työstä tulisi uni­ver­saalin oikeu­den­mukaisu­u­den nimis­sä mak­saa. Itse otan siis kan­taa lähin­nä yksi­tyisen sek­torin työ­markki­noi­hin tämän aiheen tiimoil­ta. Mielestäni fem­i­nis­titkään eivät ole väit­täneet, että räikein epäoikeu­den­mukaisu­us tapah­tu­isi julkisen sek­torin sisällä.

  60. Juu­so Kopo­nen kirjoitti:

    “Sitähän tarkoi­tat puhues­sasi sukupuolten eri­lai­sista ominaisuusprofiileista?”

    Jos toisen sukupuolen omi­naisu­us­profi­ili sopii parem­min hyvin tuot­tavi­in töi­hin ja kyseisen sukupuolen edus­ta­jia näi­hin töi­hin enem­män pää­tyy, en näe mitään syytä painaa alan palkko­ja lak­isääteis­es­ti alas “syr­jin­nän vält­tämisek­si”. Vas­taavasti tuot­ta­mat­tomien töi­den palkko­jen hinaami­nen ylem­mäs aiheut­taa lähin­nä inflaa­tio­ta. En myöskään näe syytä pakot­taa kiin­tiöil­lä huonom­min sovel­tuvan sukupuolen edus­ta­jia hyvin tuot­tavalle alalle. Itse asi­as­sa näk­isin molem­mat edel­lä maini­tut toimen­piteet melko katas­tro­faal­isi­na. Kuitenkin tämän tyyp­pisetkin toimen­piteet voivat nykyisessä fem­i­nis­min läpitunke­mas­sa poli­it­tises­sa ilmapi­iris­sä saa­da kannatusta.

  61. Eli­na kirjoitti:

    “Ja jos me kohtaamme sta­di by night, niin muista ker­toa min­ulle, että olet Rogue Osmon blogilta, niin sitähän ei ikinä tiedä mitä siitä statuk­ses­ta seuraa”

    Tuopilli­nen päin näköä?;D

  62. Eli­na: paras flak­si yök­er­hos­sa on niil­lä miehillä, jot­ka osaa­vat tun­nistaa sinä iltana anta­vat naiset.

  63. Rogue: Teet nyt sen virheen, että vedät siitä tosi­asi­as­ta että mies­val­taisil­la aloil­la on parem­pi palk­ka sen johtopäätök­sen että näil­lä aloil­la tehtävä työ on arvokkaam­paa, siis että markki­namekanis­mi toimii opti­maalis­es­ti ja palkat vas­taa­vat työn absolu­ut­tista arvoa. 

    Hyökkäät myös olk­inukkea vas­taan puhues­sasi kiin­tiöistä ja syr­jin­tämekanis­meista. Vään­nän rauta­lan­gas­ta oman pointtini:

    1) Miesten ja nais­ten välil­lä on palkkaero­ja jot­ka eivät seli­ty pelkästään sil­lä että miehet sta­tushakuisemp­ina hakeu­tu­vat akti­ivisem­min vaa­ti­vampi­in tehtävi­in ja tekevät ankaram­min töitä.
    2) Tämä ei ole hyvä asia.
    3) Siis: Jot­ta maail­mas­ta saataisi­in parem­pi paik­ka, on mietit­tävä, miten nämä palkkaerot saisi katoamaan.

    En ole sanonut, että patri­arkaatin salali­it­to tahal­lis­es­ti painaa nais­ten palkko­ja alas ja että ratkaisu löy­tyy kiin­tiöistä. Kyse on mon­imutkaises­ta, syväl­lä kult­tuuris­sa olev­as­ta rak­en­teel­lis­ten ongelmien vyy­hdis­tä johon ei ole mitään catch-all-ratkaisua. 

    Ehdotan seu­raa­vankaltaisia konkreet­tisia ratkaisu­ja palk­ka-tasa-arvon edistämiseen:

    - Palkkauk­sen läpinäkyvyy­den lisäämi­nen. Myös koko kansan­talouden, mut­ta myös yksit­täis­ten työ­paikko­jen tasol­la. Kaikkien palkkakuitit vaik­ka kahvi­huoneen seinälle näkyvi­in niin tulee helpom­mak­si ver­tail­la mil­laista palkkaa kukakin mil­läkin työ­panok­sel­la saa.
    — Tulospalkkauk­sen lisäämi­nen, sil­loin kun se työn luon­teen huomioonot­taen on mielekästä. Sil­loin kun kyse on työstä, jos­sa voidaan hel­posti kohdis­taa työn­tek­i­jälle hänen työn­sä tuo­ma osu­us yri­tyk­sen liike­vai­h­dos­ta tai ‑voitos­ta, tämän pitäisi olla merkit­tävä palkkaa määrit­tävä kom­po­nent­ti. Pitää kuitenkin varoa tilantei­ta, jos­sa väärin määritel­ty tulospalkkaus luo vääristyneitä kannustimia.
    — Henkilöko­htaisen palkan määräy­tymisen pitäisi ylipään­sä liit­tyä enem­män mitat­tavis­sa ole­vi­in seikkoi­hin eikä pelkkään neu­vot­telu­un. Tyyp­il­lis­es­ti­hän miehen ja naisen alku­palk­ka voi olla sama, mut­ta palkanko­ro­tuk­sis­sa mies kirii vuosien var­rel­la ohi kos­ka osaa parem­min vaa­tia kovem­paa liksaa.
    — Mies- ja nais­val­tais­ten alo­jen sukupuoli­jakau­man tasoit­ta­mi­nen akti­ivis­es­ti houkut­tele­mal­la alalle taval­la tai toisel­la enem­män vähem­mistö­sukupuolen edus­ta­jia. Joskus pelkkä markki­noin­ti voi riit­tää mut­ta tässä kohdas­sa minus­ta voisi varovais­es­ti harki­ta kiin­tiöi­den tai lisäpis­tei­den antamista esimerkik­si opiskelu­paikko­jen jaos­sa. Toki pitää pitää pää kylmänä ja kiintiöt/lisäpisteet pien­inä — var­masti koskaan ei las­ten­hoita­jista puo­let ole­maan miehiä eikä sel­l­aisen jakau­man yrit­tämis­es­tä var­maankaan hyvää seu­raisi. Mut­ta olisi hienoa jos edes 10 tai 20 pros­ent­tia olisi. (Tässä tapauk­ses­sa myös itse työn tekemisen kannal­ta olisi hyödyl­listä saa­da enem­män miehiä mukaan, vrt. esim. keskustelu puut­tuvas­ta miehen mallista yksinhuoltajaperheissä.)

  64. Juu­so Kopo­nen kirjoitti:

    “Rogue: Teet nyt sen virheen, että vedät siitä tosi­asi­as­ta että mies­val­taisil­la aloil­la on parem­pi palk­ka sen johtopäätök­sen että näil­lä aloil­la tehtävä työ on arvokkaam­paa, siis että markki­namekanis­mi toimii opti­maalis­es­ti ja palkat vas­taa­vat työn absolu­ut­tista arvoa”

    Käsi­tit väärin. En tee tuo­ta virhet­tä. Mut­ta en usko,että yksi­ty­isil­lä markki­noil­la palkat määräy­ty­i­sivät sen mukaan, kumpaa sukupuol­ta alal­la on enem­män töis­sä. Jos jol­lain on antaa näyt­töä täl­lais­es­ta, olen valmis tark­ista­maan kan­taani. Se, että markki­namekanis­mi ei toi­mi opti­maalis­es­ti, ei ole näyt­töä siitä, että palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la sukupuolen mukaan. 

    Julkisen sek­torin kohdal­la sanoin, etten osaa arvioi­da oikeaa palkkaus­ta eri töille, kos­ka min­ul­la ei ole niistä koke­mus­ta eikä muu­ta tarvit­tavaa tietoa. Mut­ta kyl­lä julkisen sek­torinkin tapauk­ses­sa täy­tyy olla näyt­töä siitä, että alo­jen palkkaerot johtu­vat sukupuoles­ta, ennen kuin palkkauk­sia lähde­tään sil­lä perus­teel­la muut­ta­maan. Voisitko maini­ta jonkun esimerkin julkisen sek­torin sisältä, jos­ta nais­ten palkkasyr­jin­tä ilme­nee? Käsit­tääk­seni esim. sairaan­hoita­jien, poli­isien ja palomi­esten palkat ovat erit­täin lähel­lä toisiaan. 

    Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la mies­val­taiset hyvä­palkkaiset alat ovat yleen­sä sel­l­aisia, joil­la tuot­tavu­us on erit­täin korkea. Nämä alat ovat useim­mi­tan huo­mat­tavaa teknistä osaamista vaa­tivia alo­ja, enkä näe miten sukupuoli olisi näil­lä aloil­la merkit­tävä palkkauk­seen vaikut­ta­va tek­i­jä. En myöskään näe mik­si yksikään liikeyri­tys mak­saisi kenellekään enem­pää kuin mitä heille kan­nat­taa mak­saa mak­si­maalisen työ­panok­sen saamisek­si. En myöskään näe mik­si yri­tys ei mak­saisi samaa palkkaa yhtä osaavalle naiselle.

    En väitä absolu­ut­tise­na totuute­na, etteivät mitkään palkkaerot voisi johtua mis­sään määrin syr­jin­nästä. Point­ti­ni on, että syr­jin­nästä tulee olla näyt­töä, ennen kuin sen perus­teel­la ryhdytään toimen­piteisi­in. Näyt­töä ei ole se, että eri aloil­la on eri palkat ja toisil­la aloil­la on enem­män miehiä ja toisil­la naisia. 

    “1) Miesten ja nais­ten välil­lä on palkkaero­ja jot­ka eivät seli­ty pelkästään sil­lä että miehet sta­tushakuisemp­ina hakeu­tu­vat akti­ivisem­min vaa­ti­vampi­in tehtävi­in ja tekevät ankaram­min töitä.”

    Niin, mielestäni palkkaerot selit­tyvät pääasi­as­sa tuol­la sta­tushakuisu­udel­la JA keskimäärin eri­laisil­la omi­naisuuk­sil­la. Mm. mainit­se­masi palkanko­ro­tusten vaa­timi­nen, jota miehet sin­un mukaasi har­ras­ta­vat aggres­si­ivisem­min, on täl­lainen keskimääräi­nen omi­naisu­us, jos­sa sukupuo­let eroa­vat. Tämäkään ei ole varsi­nais­es­ti epäoikeu­den­mukaista. Kyl­lähän taipumus palkan vaa­timiseen vai­htelee run­saasti myös sukupuolten sisäl­lä. Jos kuitenkin kyseistä asi­aa halu­taan muut­taa, pitää nai­sista kas­vat­taa aggres­si­ivisem­pia palkan vaatijoita. 

    En myöskään vas­tus­ta ehdot­tami­asi toimen­piteitä, mut­ta suh­taudun hie­man epäilevästi siihen, kumpaan suun­taan ne vaikuttaisivat.

    Palkkauk­sen läpinäkyvyy­den lisääminen: 

    Se, että palkat näky­i­sivät kahvi­huoneen seinäl­lä saat­taisi hyvinkin kas­vat­taa palkkaero­ja miesten eduk­si. Sehän entis­es­tään kan­nus­taisi miehiä kohen­ta­maan sta­tus­taan, kun “sta­tusti­lanne” olisi kaikkien nähtävil­lä joka päivä! Tästähän tässä keskustelus­sa oli alun perin kyse. Myös yleinen kateus tietysti lisään­ty­isi, minkä voi tulki­ta joko hyväk­si tai huonok­si asiaksi. 

    Tulospalkkauk­sen lisääminen: 

    Arvioisin, että myös tämä vaikut­taisi palkkaero­ja kas­vat­tavasti miesten eduk­si. Täl­lä het­kel­lähän naiset sijoit­tuvat miehiä enem­män julkiselle sek­to­rille, jos­sa ei pahem­min tulospalkkaus­ta har­raste­ta. Luuletko, että pakot­ta­mal­la naiset tulospalkkauk­sen piiri­in, hei­dän tyy­tyväisyyten­sä lisään­ty­isi? Tai vält­tämät­tä edes palkkata­son­sa? Itse asi­as­sa uskon, että moinen muu­tos syn­nyt­täisi pitkälti nai­sista koos­t­u­van vas­tar­in­tali­ik­keen, joka vas­tus­taisi kil­pailua korostavaa yhteiskuntaa.

    Kiin­tiöitä ja aloille houkut­telua kan­natan ain­oas­taan sel­l­ai­sis­sa tapauk­sis­sa, jois­sa voidaan osoit­taa, että alalle on haitallista kokon­aisuute­na, jos siel­lä on liian suuri enem­mistö toista sukupuol­ta. Las­ten­hoito saat­taa olla täl­lainen ala. 

    Yhteen­ve­to:

    En väitä, että syr­jin­tää ei esi­in­ny työ­markki­noil­la ollenkaan. Väitän vain, että suurim­man osan palkkaeroista selit­tävät sukupuolten väliset erot omi­naisuuk­sis­sa ja moti­vaa­tios­sa. Jäl­jelle jäävä osa voi selit­tyä his­to­ri­al­la, kult­tuuril­la, ennakkolu­u­loil­la jne., mut­ten usko tämän osan ole­van kovin suuri.

    Huomioitavaa on myös, että nais­ten ja miesten väli­nen ero koulu­tus­ta­sos­sa on kuroutunut umpeen vas­ta viime vuosikym­meninä. Osan palkkaeroista selit­tää siis yksinker­tais­es­ti se, että van­hem­mas­sa sukupolves­sa miesten koulu­tus­ta­so on selvästi korkeampi, eikä siten ole yllät­tävää, että yri­tys­ten johdois­sa istuu enem­män miehiä. Nyt kun naiset ovat monil­la aloil­la jo miehiä koulute­tumpia, ero piene­nee väistämät­tä joil­takin osin ajan kulues­sa. Tämä yksi epäko­h­ta on siis jo selkeästi korjaantunut.

  65. Kopo­nen sanoi:

    - Henkilöko­htaisen palkan määräy­tymisen pitäisi ylipään­sä liit­tyä enem­män mitat­tavis­sa ole­vi­in seikkoi­hin eikä pelkkään neuvotteluun. 

    Tämä on kyl­lä täy­del­lisen väärin ajatel­tu. Tot­ta kai jokaisel­la pitää olla oikeus ulos­mi­ta­ta työ­nan­ta­jal­taan niin suur­ta palkkaa kuin vain tysopimus­ta neu­voteltaes­sa mahdollista. 

    Jos palkat määrit­tyvät joidenkin leik­isti “mitat­tavien” asioiden suh­teen, työ­nan­ta­ja pystyy hal­lit­se­maan palkkata­soa juuri täl­laiseen keskinäiseen kateu­teen ja kyt­täyk­seen perustuen. Sen sijaan nämä yksilöt, jot­ka onnis­tu­vat saa­maan neu­vot­tele­mal­la korkeam­man palkan kuin muut aiem­min, ovat sankare­i­ta, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat meille muillekin palkkata­son nousun.

    Kopo­nen: olet suuri tas­apäistäjä. En kan­na­ta tällaista.

  66. Eli­na, Rogue ja Juu­so Koponen:

    Kumpi tässä nyt on pääl­lim­mäi­nen ongel­ma, miesten ja nais­ten väli­nen palkkaero vai se että nykyi­nen talousjär­jestelmä mit­taa työn arvoa ihmis­ten yhteisen hyv­in­voin­nin kannal­ta väärin? 

    Eikö tasa-arvokysymyk­sessäkin suurin ongel­ma ole se, että nykyiset ”markki­nat” palk­it­se­vat val­tak­il­pailus­sa men­estymistä aivan liikaa ver­rat­tuna siihen, mikä minkin työn arvo kulut­ta­jille on.

    Jos ja kun näin on, niin eikö sil­loin ennem­minkin pitäisi löytää keino­ja kyseisen ongel­man ratkaisemisek­si kuin vatvoa sukupuoliero­jen merkitystä?

  67. Mat­ti H. kirjoitti:

    “vai se että nykyi­nen talousjär­jestelmä mit­taa työn arvoa ihmis­ten yhteisen hyv­in­voin­nin kannal­ta väärin? ”

    Mit­taako se? Ja jos mit­taa, niin minkälainen jär­jestelmä mit­taisi sitä oikein? Ilmeis­es­ti markki­na­jär­jestelmää parem­paa sys­teemiä työn arvon määrit­tämisek­si ei tähän men­nessä ole keksitty. 

    “Eikö tasa-arvokysymyk­sessäkin suurin ongel­ma ole se, että nykyiset ”markki­nat” palk­it­se­vat val­tak­il­pailus­sa men­estymistä aivan liikaa ver­rat­tuna siihen, mikä minkin työn arvo kulut­ta­jille on”

    Nais­ten pref­er­enssit ovat sel­l­aiset, että ne palk­it­se­vat miehiä val­tak­il­pailus­sa men­estymis­es­tä. Sinän­sä ei ole merk­i­tys­tä mil­lä areenal­la kamp­pailua käy­dään. Nais­ten pref­er­enssien muut­ta­mi­nen voi olla melko vaikeaa, kos­ka kaut­ta his­to­ri­an ne ovat olleet suh­teel­lisen saman­laisia, eli val­tak­il­pailus­sa men­estyviä miehiä palk­it­se­via. Niin kauan kuin kil­pailus­sa pär­jäämis­es­tä palk­i­taan parisuhde­markki­noil­la, kil­pailua tapah­tuu. Voi tosin olla mah­dol­lista, että yhteiskun­ta pysty­isi vai­h­ta­maan “tais­te­lu­tan­tereen” johonkin muualle kuin työ­markki­noille. En kuitenkaan pidä sen onnis­tu­mista toden­näköisenä. Ja asia erik­seen on, seu­raisiko siitä mitään nykyti­lan­net­ta parempaa.

  68. “Jos palkat määrit­tyvät joidenkin leik­isti “mitat­tavien” asioiden suh­teen, työ­nan­ta­ja pystyy hal­lit­se­maan palkkata­soa juuri täl­laiseen keskinäiseen kateu­teen ja kyt­täyk­seen perustuen.”

    Kun palkkaus tai edes osa siitä, määräy­tyy jonkun mitat­ta­van asian mukaan, niin ihmiset tekevät sitä, mikä saa tuon mit­tarin nos­tet­tua mah­dol­lisim­man ylös, ei sel­l­aista mikä on oikeasti tärkeää.

    Yksi esimerk­ki on päiväkodeista: kos­ka kodin ja päiväkodin yhteistyö on tärkeää, niin työn­tek­i­jöitä palk­i­taan siitä. Mitat­ta­van suureena (ainakin lehti­ti­eto­jen mukaan) on puo­livu­osit­tain käytävät vasu-keskuste­lut, lähin­nä onko ne käy­ty . Ainakin min­ulle van­hempana on kuitenkin vasu-keskustelu­ja paljon tärkeäm­pää päivit­täi­nen yhtey­den­pito, keskuste­lut las­ta viedessä ja tuodessa: näi­den keskustelu­jen suju­mista ja niis­sä välit­tyvää tietoa ei vain voi mitenkään mitata.

  69. Rogue kir­joit­ti:
    ”Ilmeis­es­ti markki­na­jär­jestelmää parem­paa sys­teemiä työn arvon määrit­tämisek­si ei tähän men­nessä ole keksitty.”

    Ei min­unkaan mielestäni. Ongel­ma onkin siinä, että nykyi­nen kap­i­tal­isti­nen ”markki­na­t­alous” poikkeaa muu­ta­mas­sa olen­naises­sa kohdas­sa sel­l­ai­sista markki­noista, jot­ka markki­na­teo­ri­an mukaan mit­taa­vat työn arvoa oikein. Näi­hin eroi­hin viit­tasinkin jo lyhyesti kir­joituk­ses­sani 5.1.2009 kel­lo 13:12 tämän saman otsak­keen alla. Taisi jäädä lukematta? 

    Siinä olet oike­as­sa, ettei kil­pailemis­es­ta päästä eikä tarvit­sekaan päästä. Sen sijaan me voimme yhteisel­lä sopimuk­sel­la pienen­tää palk­in­toa ja tehdä kil­pailus­ta vähem­män aggres­si­ivisen. Se on poli­ti­ikas­sa ja suures­sa mit­takaavas­sa jo tehtykin siel­lä, mis­sä rajoit­ta­mat­tomas­ta yksin­val­las­ta on siir­ryt­ty demokratiaan.

    Sivu­men­nen voi tode­ta, että kun meil­lä kap­i­tal­is­tista talout­ta pide­tään oikeana markki­na­t­aloute­na, siinä on jotain hyvin samaa kuin joskus sosial­is­ti­sis­sa mais­sa pidet­ti­in kansandemokra­ti­aa oikeana demokra­tiana. Val­taapitävien esit­tämiä määrit­te­lyjä on hyödyl­listä uskoa – niin miesten kuin naistenkin.

  70. Rogue: Ver­taa näitä kah­ta pätkää:

    Se, että markki­namekanis­mi ei toi­mi opti­maalis­es­ti, ei ole näyt­töä siitä, että palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la sukupuolen mukaan.

    vs.

    En myöskään näe mik­si yksikään liikeyri­tys mak­saisi kenellekään enem­pää kuin mitä heille kan­nat­taa mak­saa mak­si­maalisen työ­panok­sen saamisek­si. En myöskään näe mik­si yri­tys ei mak­saisi samaa palkkaa yhtä osaavalle naiselle.

    Minus­ta nämä väit­teesi ovat keskenään ris­tiri­idas­sa. Toki markki­namekanis­mi voi toimia jonkin muun asian suh­teen epäop­ti­maalis­es­ti mut­ta tasoit­taa sukupuolten väliset palkkaerot, jos sitä tarkoitit. Mut­ta siis tuos­sa jälkim­mäisessä selvästi esität että nimeno­maan markki­namekanis­mi opti­moi sukupuolten palkat kohdalleen.

    Mut­ta kyl­lä julkisen sek­torinkin tapauk­ses­sa täy­tyy olla näyt­töä siitä, että alo­jen palkkaerot johtu­vat sukupuoles­ta, ennen kuin palkkauk­sia lähde­tään sil­lä perus­teel­la muut­ta­maan. Voisitko maini­ta jonkun esimerkin julkisen sek­torin sisältä, jos­ta nais­ten palkkasyr­jin­tä ilme­nee? Käsit­tääk­seni esim. sairaan­hoita­jien, poli­isien ja palomi­esten palkat ovat erit­täin lähel­lä toisiaan.

    Ensin­näkin halu­aisin huo­maut­taa, että sana “syr­jin­tä” viit­taa akti­iviseen toim­intaan ja siitä tuskin on kyse. Jär­jestelmässämme on rak­en­teel­lisia ongelmia jot­ka johta­vat nais­ten alem­pi­in ansioi­hin. En usko, että käytän­nössä kukaan akti­ivis­es­ti ja tietois­es­ti syr­jii naisia palkkauksessa.

    Mut­ta käytän­nön esimerkkejä:

    Ilta-Sanomien mukaan (http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/muut.asp?id=1545113) mainit­semiesi alo­jen palkat ovat:

    - sairaan­hoita­ja 2 507
    — van­hempi kon­staapeli 3 117
    — palomies 2 561

    Palomiehen ja sairaan­hoita­jan palkat ovat siis lähel­lä toisi­aan. Toisaal­ta palomi­esten koulu­tus on lyhyem­pi (1,5 tai 2,5 vuot­ta oppi­laitok­ses­ta riip­puen vs. sairaan­hoita­jil­la 3,5 vuot­ta). Aiem­min myös palomi­esten eläkeikä oli alhaisem­pi (ja IMO se pitäisi myös sille tasolle palaut­taa), mikä voi näkyä edelleen palkkata­sos­sa. Sen sijaan miehistö­ta­son poli­isi (nuorem­pi kon­staapeli on vielä opiske­li­ja) tien­aa jo selvästi enemmän.

    Ote­taan samas­ta taulukos­ta vielä muu­ta­ma muu eri­tyisen mies- tai nais­val­tainen julkisen sek­torin ammatti:

    Nais­val­taisia

    - sosi­aal­i­jo­hta­ja 3 877
    — koti­talouden lehtori 3 177
    — eläin­lääkäri (kun­nalli­nen) 2 692
    — sosi­aal­i­työn­tek­i­jä 2 577
    — las­ten­tarhanopet­ta­ja 2 153
    — koulunkäyn­ti­avus­ta­ja 1 758

    Mies­val­taisia

    - toimi­ala­jo­hta­ja (kun­nalli­nen) 6 025
    — nuorem­pi upseeri 4 039
    — matem­ati­ikan, fysi­ikan ja kemi­an lehtori 3 595
    — raken­nus­tarkas­ta­ja 3 209
    — van­hempi rajavar­ti­ja 2 855
    — vah­times­tari (val­tion) 2 088

    Näyt­täisi siis täl­lä sup­peal­la otok­sel­la siltä, että mies­val­tai­sis­sa ammateis­sa tien­ataan julkisel­la sek­to­ril­la myös saman alan sisäl­lä, mut­ta varsinkin alo­jen välil­lä enem­män kuin naisvaltaisissa.

    Opet­ta­jien ja eläin­lääkärei­den ammat­ti­jär­jestöt ovat puhuneet julk­isu­udessa siitä, että näi­den alo­jen palkkaus on jäänyt selvästi jäl­keen niiden nai­sistues­sa. Koitin löytää tarkem­paa sta­tis­ti­ikkaa palkko­jen kehi­tyk­ses­tä aloit­tain, mut­ta sitä löy­tyi todel­la nihkeästi. Tilas­tokeskuk­sen parista eri kan­nas­ta sain par­sit­tua vähän jotain palkko­jen muu­tok­sista 1990–2007 suh­teessa sukupuoli­jakau­maan. Aika­jak­so on vähän lyhyen­puoleinen ja ala­jaot turhan karkei­ta, että tästä saisi kauheasti irti, mut­ta tässä nyt kuitenkin mitä taulukko­lasken­nas­sa sain aiheesta pyöritet­tyä (hie­man yhteis­mi­tat­toman lähtö­datan takia jotain virheitäkin voi olla). Val­itsin melko fiil­ispo­h­jal­ta ver­tailu­un muu­tamia mies­val­taisia, muu­tamia nais­val­taisia ja muu­tamia sukupuoli­jakau­mal­taan tasaisia alo­ja, aineis­tossa on toki muu­takin kuin vain nämä.

    Keskimäärin palkat ovat nousseet 1990–2007 57,1 %. Seu­raavas­sa alako­htais­es­ti eritel­tynä alan nimi, miesten/naisten keskimääräi­nen osu­us työn­tek­i­jöistä jak­sol­la, suluis­sa sukupuo­lio­su­u­den muu­tos (posi­ti­iviset luvut viit­taa­vat alan miehistymiseen, negati­iviset nai­sis­tu­miseen) ja palkko­jen muutos:

    Mies­val­taisia aloja

    Met­sä- ja puu­te­ol­lisu­us 76,5/23,5 % (+3,3 %) +110,7 %
    Rak­en­t­a­mi­nen 92,6/7,4 % (+4,2 %) +62,6 %
    Kul­je­tus 78,0/22,0 % (-1,4 %) +68,1 %

    Nais­val­taisia aloja

    Hotel­li- ja rav­in­to­la-ala 25,4/74,6 % (+6,7 %) +38,4 %
    Rahoi­tus- ja vaku­u­tus­toim­inta 28,9/71,1 % (+17,9 %) +84,6 %
    Koulu­tus 33,4 %/66,6 % (+1,3 %) +52,6 %
    Ter­vey­den­hoito 14,2 %/85,8 % (-1,3 %) +68,4 %
    Sosi­aaliala 7,0 %/93,0 % (+7,2 %) +51,0 %

    Tasaisen sukupuoli­jakau­man aloja

    Media ja graafinen ala 54,0/46,0 % (+2,1 %) +54,3 %
    Liike-elämän palve­lut 58,5 %/41,5 % (+0,3 %) +70,6 %

    Näistä luvuista ei saa mitään kovin selkeää irti, mut­ta noin keskimäärin mies­val­tais­ten alo­jen ansiot ovat nousseet nais­val­taisia enem­män ja nais­val­tai­sista aloista suurin nousu on ollut rahoi­tus- ja vaku­u­tus­toimin­nas­sa jos­sa taas miesten osu­us on hyvin voimakkaasti kas­vanut tarkastelu­jak­sol­la. Tasaisen sukupuoli­jakau­man aloista voi tode­ta, että liike-elämän palveluis­sa palkko­ja nos­ti jonkin ver­ran mies­val­taisen “tietojenkäsittelypalvelu”-ryhmän merkit­tävä kasvu (palkka­sum­ma kasvoi viisinkertaiseksi).

    Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la mies­val­taiset hyvä­palkkaiset alat ovat yleen­sä sel­l­aisia, joil­la tuot­tavu­us on erit­täin korkea.

    Onko­han se nyt ihan noinkaan? Jos nyt nopeasti pyörit­tää taulukko­lasken­taan vaik­ka viimeisim­mät Helsin­gin pörssin päälis­tan yri­tys­ten osavu­osi­t­u­lok­set (http://www.taloussanomat.fi/osavuositulokset/2008/q3), pudot­taa pois ne toimi­alat joil­la on vain yksi tai kak­si yhtiötä (liian pieni otos) ja jät­tää huomiotta rahoi­tusalan jon­ka Q3 tun­netusti oli katas­tro­faa­li­nen johtuen pitkälti syistä joil­la on vähän­lais­es­ti tekemistä sen suh­teen kuin­ka hyvin Suomes­sa asioi­ta on hoidet­tu, eri toimi­alo­jen keskimääräi­nen liikevoiton suhde liike­vai­h­toon oli:

    Perus­te­ol­lisu­us ‑0,4 %
    Teol­lisu­us­tuot­teet ja ‑palve­lut 7,6 %
    Kulu­tus­tavarat ja palve­lut 10,9 %
    Päivit­täis­tavarat 2,2 %
    Ter­vey­den­huolto 8,8 %
    Infor­maa­tiote­knolo­gia 5,7 %

    Nais­val­taiset alat päivit­täis­tavarakaup­paa luku­unot­ta­mat­ta men­estyivät ainakin tässä ver­tailus­sa mies­val­taisia alo­ja parem­min, mikä ei vas­taa aja­tus­ta niiden huonom­mas­ta tuot­tavu­ud­es­ta. Taas ker­ran on myön­net­tävä, että otos on hyvin sup­pea ja tarkastelta­va ajan­jak­so ehkä poikkeuk­selli­nen (tosin teol­lisu­udessa pitkien sopimusten ja toim­i­tu­saiko­jen vuok­si tuskin vielä Q3 näkyy tilausten vähen­e­m­i­nen dra­maat­tis­es­ti). Olisi mie­lenki­in­toista ver­tail­la vähän laa­jem­min miten yri­tys­ten mies- tai nais­val­taisu­us vaikut­taa tulok­seen. Oma hypo­teesi­ni, jota tämä pieni aineis­to tukee, siis on, että nais­val­taisil­la aloil­la pienem­mät palkat näkyvät isom­pana tulok­se­na suh­teessa liikevaihtoon.

    Mm. mainit­se­masi palkanko­ro­tusten vaa­timi­nen, jota miehet sin­un mukaasi har­ras­ta­vat aggres­si­ivisem­min, on täl­lainen keskimääräi­nen omi­naisu­us, jos­sa sukupuo­let eroa­vat. Tämäkään ei ole varsi­nais­es­ti epäoikeu­den­mukaista. Kyl­lähän taipumus palkan vaa­timiseen vai­htelee run­saasti myös sukupuolten sisäl­lä. Jos kuitenkin kyseistä asi­aa halu­taan muut­taa, pitää nai­sista kas­vat­taa aggres­si­ivisem­pia palkan vaatijoita.

    Olet siis sitä mieltä, että kyky agres­si­ivi­su­u­teen palkka­neu­vot­teluis­sa on sel­l­ainen hyödylli­nen omi­naisu­us, jon­ka suosimi­nen on kansan­taloudelle hyväksi?

    Minus­ta on epäoikeu­den­mukaista, että palkkaan vaikut­taa tek­i­jä, joka ei mil­lään taval­la kor­reloi itse teh­dyn työn laatu­un, määrään tai hyödyl­lisyy­teen tai mui­hinkaan organ­isaa­tio­ta tai yhteiskun­taa hyödyt­tävi­in omi­naisuuk­si­in tai seikkoi­hin. Toki täl­laisia tek­i­jöitä on muitakin, enkä väitä, että ne kaik­ki olisi mah­dol­lista elim­i­noi­da tai sitä pitäisi yrittääkään. 

    Yhtä kaik­ki, mielestäni on kaikkien etu, että jär­jestelmä sääde­tään mah­dol­lisim­man hyvin sel­l­aisek­si, että suurem­man henkilöko­htaisen hyö­dyn tavoit­telu koituu aina myös ympäröivän yhteiskun­nan eduk­si. Agres­si­ivi­su­u­den suosimi­nen esimerkik­si tulok­sel­lisu­u­den sijaan ei mielestäni vas­taa tätä tavoitet­ta. Eri asia on, onko ole­mas­sa mitään ratkaisua, jon­ka avul­la siitä voitaisi­in päästä eroon samal­la aiheut­ta­mat­ta kah­ta kauheam­paa vahinkoa jol­lain muul­la taval­la. Tämä on laa­jem­pi keskustelu ja sitähän tässä käydään.

    Se, että palkat näky­i­sivät kahvi­huoneen seinäl­lä saat­taisi hyvinkin kas­vat­taa palkkaero­ja miesten eduk­si. Sehän entis­es­tään kan­nus­taisi miehiä kohen­ta­maan sta­tus­taan, kun “sta­tusti­lanne” olisi kaikkien nähtävil­lä joka päivä!

    Luulen, että työy­hteisö ei ole ensisi­jais­es­ti se, jos­sa mies sta­tus­taan rahal­la rak­en­taa. Jos olisi, kuvit­telisi palkoista puhut­ta­van paljon kovem­paan ääneen työ­paikoil­la, nyt kun ne tun­tu­vat ole­van jos ei val­tion­salaisu­us niin jonkin­laisen häpeän aihe. Joka tapauk­ses­sa on vaikea nähdä, miten läpinäkyvyy­den lisäämi­nen olisi pahaksi.

    Luuletko, että pakot­ta­mal­la naiset tulospalkkauk­sen piiri­in, hei­dän tyy­tyväisyyten­sä lisään­ty­isi? Tai vält­tämät­tä edes palkkata­son­sa? Itse asi­as­sa uskon, että moinen muu­tos syn­nyt­täisi pitkälti nai­sista koos­t­u­van vas­tar­in­tali­ik­keen, joka vas­tus­taisi kil­pailua korostavaa yhteiskuntaa.

    Jos naisille mak­se­taan nyt vähem­män kuin mitä hei­dän tuot­tavuuten­sa perus­teel­la kuu­luisi, sil­loin toimi­va ja oikeu­den­mukainen tulospalkkausjär­jestelmä väistämät­tä nos­taisi hei­dän ansioitaan. Kokon­aan toinen jut­tu on, että tulospalkkaus ei monille aloille sovi, mut­ta työssä jos­sa suorite on yksiselit­teis­es­ti mitat­tavis­sa, käytän­töä soisi lisät­tävän. Puhun nyt siis pääasi­as­sa yksi­tyisen sek­torin töistä, julkisel­la puolel­la tulospalkkauk­ses­ta on paljon huono­ja koke­muk­sia ja vähän­lais­es­ti hyviä. Toki niistä har­voista hyvistä kan­nat­taa ottaa oppia. 

    En väitä, että syr­jin­tää ei esi­in­ny työ­markki­noil­la ollenkaan. Väitän vain, että suurim­man osan palkkaeroista selit­tävät sukupuolten väliset erot omi­naisuuk­sis­sa ja moti­vaa­tios­sa. Jäl­jelle jäävä osa voi selit­tyä his­to­ri­al­la, kult­tuuril­la, ennakkolu­u­loil­la jne., mut­ten usko tämän osan ole­van kovin suuri.

    No, miten on, löy­tyykö sin­ul­ta fak­tati­etoa väit­teesi tuek­si? Itse olen tässä jo jonkin ver­ran heit­tänyt numeroi­ta oman kan­tani puolustukseksi. 😉 

    Juha:

    Jos palkat määrit­tyvät joidenkin leik­isti “mitat­tavien” asioiden suh­teen, työ­nan­ta­ja pystyy hal­lit­se­maan palkkata­soa juuri täl­laiseen keskinäiseen kateu­teen ja kyt­täyk­seen perustuen. Sen sijaan nämä yksilöt, jot­ka onnis­tu­vat saa­maan neu­vot­tele­mal­la korkeam­man palkan kuin muut aiem­min, ovat sankare­i­ta, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat meille muillekin palkkata­son nousun.

    Mis­tä “leik­isti” mitat­tavista asioista sinä oikein puhut? Itse viit­tasin kyl­lä “ihan oikeasti” mitat­tavis­sa ole­vi­in asioi­hin. Jos esimerkik­si työn­tek­i­jä tekee työtä, jol­la on tiet­ty lasku­tush­in­ta, palkan tulisi mielestäni osit­tain olla sidot­tu työn­tek­i­jää kohti gen­eroitu­vaan lasku­tuk­seen. Miten tämä sinus­ta tas­apäistää yhtään mitään?

    Miten itselleen kovan palkan neu­vot­tel­e­va mah­dol­lis­taa sen muille? Eikö pikem­minkin työ­nan­ta­jal­la ole vähem­män rahaa jaet­tavina muille jos yksi kova tin­kaa­ja siitä isom­man osan omaan tasku­un­sa repii?

    Mat­ti H:

    Kumpi tässä nyt on pääl­lim­mäi­nen ongel­ma, miesten ja nais­ten väli­nen palkkaero vai se että nykyi­nen talousjär­jestelmä mit­taa työn arvoa ihmis­ten yhteisen hyv­in­voin­nin kannal­ta väärin?

    Ensin­mainit­tu on jälkim­mäisen alako­h­ta. =) Olen kyl­lä Roguen kanssa samaa mieltä siitä, että pääpi­irteis­sään jär­jestelmä on (kehit­tyneis­sä talouk­sis­sa, hyvin köy­hissä mais­sa ja muis­sa poikkeu­solois­sa näin ei vält­tämät­tä ole) sinän­sä paras tiedos­sa ole­va, mut­ta ilmeis­es­ti eri mieltä siitä etteikö siinä olisi vielä aika paljon viilat­tavaa, liit­tyen esimerkik­si juuri tähän sukupuolten väliseen palkkaeroon.

    Riit­ta:

    Kun palkkaus tai edes osa siitä, määräy­tyy jonkun mitat­ta­van asian mukaan, niin ihmiset tekevät sitä, mikä saa tuon mit­tarin nos­tet­tua mah­dol­lisim­man ylös, ei sel­l­aista mikä on oikeasti tärkeää.

    Näin juuri. Sik­si tulospalkkaus sopii huonos­ti julkisen sek­torin töi­hin, vaik­ka joitain toimivia malle­ja sieltäkin voinee kek­siä. Erään­lainen tulospalkkauk­sen sukuinen jär­jeste­ly päiväkodis­sa voisi olla, jos jokaises­ta hoidet­tavas­ta laps­es­ta mak­set­taisi­in työn­tek­i­jälle bonus, jol­loin työ­nan­ta­jalle tulisi nopeasti hyvin kalli­ik­si pitää ryh­mäkoko­ja kovin suu­ri­na ja näin kyn­nys seu­raa­van työn­tek­i­jän palkkaamiseen olisi nyky­istä mata­lampi. Tietenkin tässäkin on riskinä, että hoita­jat sit­ten haal­i­si­vat tietois­es­ti ylisu­uria ryh­miä bonusten toivos­sa. Näitä jär­jestelmiä on aina pun­nit­ta­va huolel­la ja arvioita­va tarkkaan mitä kaikkia seu­rauk­sia niil­lä voi olla. 

    Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la, kun työn on viime kädessä tarkoi­tus tuot­taa rahaa omis­ta­jille, on aika luon­te­vaa kytkeä palk­ka työn­tek­i­jän tuot­ta­man rahan määrään sil­loin kun se on hel­posti kohden­net­tavis­sa yhdelle työn­tek­i­jälle. Toki tässäkin jär­jestelyssä on omat sudenkuop­pansa, varoit­ta­vana esimerkkinä investoin­tipankki­irien bonusjär­jestelmä joka kan­nusti aivan mielipuoliseen riskinot­toon lyhyen aikavälin lasken­nal­lisen voiton perässä.

  71. Juu­so Koposelle:

    Jos olet kanssani samaa mieltä siitä, että sukupuolten väli­nen palkkaero on osa suurem­paa ongel­maa, mikä johtuu siitä, että nykyi­nen talousjär­jestelmä mit­taa työn arvoa ihmis­ten yhteisen hyv­in­voin­nin kannal­ta väärin, niin eikö täl­löin olisi kaikin puolin parem­pi yrit­tää ratkaista tämä peru­songel­ma kuin yrit­tää viila­ta vain sen yhtä ilmen­e­mis­muo­toa. Kun yhtä epäko­htaa yritetään viila­ta pois, sehän vain siir­tyy kyseisen suurem­man ongel­man sisäl­lä toisaalle. Niin kuin on nähty.

  72. Mat­ti H: Näen tilanteen niin, että täy­del­listä ratkaisua ei ole ja nykysys­tee­mi on perusteil­taan hyvä, vaik­ka kaipaakin mon­en­laista muokkaus­ta. Mut­ta toki on hyvä etsiä ratkaisu­ja jot­ka vaikut­ta­vat epä­ta­saiseen palkkauk­seen kokon­ais­val­taisem­min kuin vain sukupuolten välisen “rin­ta­ma­l­in­jan” yli, siitä olen ehdot­tomasti samaa mieltä.

    Vielä yleisenä täy­den­nyk­senä aiem­paan tek­sti­i­ni, että varsi­naisen tulous­palkkauk­sen lisäk­si jo se että tulok­sia ylipään­sä jol­lain taval­la mitataan ja tämä tieto ote­taan mukaan palkka­neu­vot­telui­hin poh­jak­si, olisi plus­saa ja monis­sa tapauk­sis­sa yksi­u­lot­teista tulospalkkaus­ta parem­pi. Ts. sen sijaan että opet­ta­jan palkkaus kytket­täisi­in vain suo­raan siihen moniko oppi­las läpäisee vaik­ka yliop­pi­lasko­keen ja mil­lä arvosanoin (mikä voisi ruokkia ns. “teach­ing to the test” ‑ilmiötä jos­sa ope­tus keskit­ty­isi vain kokeen läpäisemiseen val­men­tamiseen jät­tämäl­lä laa­jem­man kon­tek­stin opetuk­ses­ta pois), pidet­täisi­in tästä tiedos­ta kir­jaa, mut­ta sitä käytet­täisi­in vain kehi­tyskeskustelun poh­jana jol­loin opet­ta­jan ansioi­ta saataisi­in arvioitua hienojakoisemmin.

  73. Pitäisi jo pikkuhil­jaa lopet­taa tämä fem­i­nisti­nen höpö­tys nais­ten huonom­mista palkoista. Se on täyt­tä roskaa ja pro­pa­gan­daa. Naiset vain halu­a­vat hakeu­tua ammat­tei­hin, aloille ja alo­jen sisäl­lä asemi­in pain­ot­taen mui­ta asioi­ta kuin palkkaus­ta. Miehille taas raha ratkaisee.

    Kaiken­lais­es­ta täl­lais­es­ta pitäisi val­tion ja julkisen sek­torin pysyä kaukana. Naiset ja miehet saa­vat vali­ta ammat­tin­sa ja työ­paikkansa omil­la perusteil­laan, jokainen pain­ot­taen niitä asioi­ta, joitä pitävät tärkeinä.

  74. Tästä palkan ja neu­vot­telu­voiman suh­teesta; toki aggres­sivi­nen neu­vot­te­lu­taito on har­vois­sa töis­sä kovin merkit­tävä tuot­tavu­ut­ta nos­ta­va omi­naisu­us (vaik­ka sel­l­aisi­akin on!), joten neu­vot­tele­mal­la han­ki­tuis­sa palkanko­ro­tuk­sis­sa on pieni harha ns. han­kalien ihmis­ten hyödyksi.

    Onnis­tunut neu­vot­telu on kuitenkin yleen­sä jotain ihan muu­ta kuin kiristämistä ja aggres­sio­ta, kuten tääl­lä on annet­tu ymmärtää. Neu­vot­telus­sa tuo­daan esi­in vahvu­udet ja heikkoudet. Tässä on jonkin­lainen harha miesten eduk­si, mut­ta fik­su työ­nan­ta­ja osaa kom­pen­soi­da tämän, jos hän ajaa omis­ta­jan etua. Lisäk­si palkka­neu­vot­telus­sa tulee ilmi se, että työ­nan­ta­jan täy­tyy pelätä, että työn­tek­i­jä läh­tee muualle. Jos vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­set huomioiden (siis uuden palkkaamis­es­ta tule­va vai­va) palkanko­ro­tuk­sen jäl­keen työn­tek­i­jä edelleen tuot­taa työ­nan­ta­jalle, hänelle kan­nat­taa antaa palkanko­ro­tus jos on todel­li­nen ris­ki, että tämä muuten lähtee. 

    Jos naiset ovat, kuten on väitet­ty, vähem­män aggres­sivisia neu­vot­telijoi­ta ja jos naiset, kuten olen näh­nyt väitet­tävän, kart­ta­vat riske­jä enem­män kuin miehet, miesten palk­ka muo­dos­tuu ceteris paribus keskimäärin nais­ten palkkaa korkeam­mak­si. Ero ei kuitenkaan voi olla kovin suuri, kos­ka jos se olisi, nai­sista tulisi entistä halu­tumpia työn­tek­i­jöitä (kos­ka he ovat halvem­pia) ja siten työ­nan­ta­jien kan­nat­taisi palkata vain naisia, kunnes palkat — nämä yllä­maini­tut kor­jauk­set huo­moioiden — tasoittuisivat.

    En väitä, ettei syr­jin­tää ole. Väitän, että kyse on pääasi­as­sa prin­ci­pal-agent-ongel­mas­ta. Jos se, joka työn teet­tää (ja mak­saa) voisi päät­tää asioista suo­raan, hän kyl­lä pitäisi huolen siitä, että miehet ja naiset saa­vat keskimäärin samaa palkkaa samas­ta työstä, kos­ka se olisi hänen etu­jen­sa mukaista. Palkkauk­ses­ta päät­tävä väli­por­taan pomo voi hyvinkin mak­saa miehelle enem­män silkkaa sovin­is­mi­aan, jos ei joudu tilille rahankäytöstä.

    Palkkauk­sen tekem­i­nen läpinäkyväk­si voisi kor­ja­ta tätä ongel­maa, mut­ta olen myös skepti­nen sen suh­teen, kor­jaako se miesten ja nais­ten palkkaepä­suh­taa. Jos se ei kor­jaa, niin mitä sit­ten tehdään? Kuin­ka pitkälle on lupa men­nä tilas­tol­lisen anom­alian kor­jaamises­sa ja toisaal­ta, mitä muut­tu­jia on lupa tarkastella? 

    Jos esimerkik­si tuot­tavu­us mitataan ja havaitaan naisil­la alhaisem­mak­si ja havaitaan myös, että korkean tuot­tavu­u­den omaa­vat naiset myös tien­aa­vat enem­män, miten siihen reagoidaan? Tämä kysymys on minus­ta olen­nainen, kos­ka vas­taus ker­too, halu­am­meko mak­saa sukupuo­lil­isiä vai emme.

  75. Jos voidaan osoit­taa että nais­ten tekemän työn tuot­tavu­us, vaa­tivu­us tai määrä on kat­e­goris­es­ti alhaisem­pi kuin miesten niin tältä osin palkkaero selvästikin on oikeutet­tu. Tois­taisek­si en ole näh­nyt kovinkaan paljoa tutkimuk­sia jois­sa tämä olisi kyet­ty osoittamaan. 

    Miesten ja nais­ten palkois­sa on de fac­to merkit­tävä ero, tämä on mitat­tavis­sa ole­va asia. Kaipaisin nyt sen väit­teen, että tämä ero olisi kokon­aisu­udessaan selitet­tävis­sä nais­ten työn tuot­tavu­udel­la, vaa­tivu­udel­la, määräl­lä, tms., perusteluik­si myös empiri­aa eikä pelkästään “järkeilyä”. Voin järkeilemäl­lä esimerkik­si osoit­taa että nat­sien ei ollut järkevää tap­paa juu­ta­laisia en masse ainakaan niin kauan kuin sota oli käyn­nis­sä, mut­ta todis­tu­saineis­to puhuu sen puoles­ta että näin kuitenkin tapah­tui. Kaipaisin näyt­töä siitä, että palkka“syrjintää” ei tapah­du, eikä vain perustelu­ja sille mik­si se ei ole rationaalista.

  76. Juu­solle:

    Kiitos vaival­la naputel­lus­ta vas­tauk­ses­tasi. Yritän vas­ta­ta mah­dol­lisim­man lyhyesti.

    Kir­joitit:

    “Rogue: Ver­taa näitä kah­ta pätkää:

    Se, että markki­namekanis­mi ei toi­mi opti­maalis­es­ti, ei ole näyt­töä siitä, että palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la sukupuolen mukaan.

    vs.

    En myöskään näe mik­si yksikään liikeyri­tys mak­saisi kenellekään enem­pää kuin mitä heille kan­nat­taa mak­saa mak­si­maalisen työ­panok­sen saamisek­si. En myöskään näe mik­si yri­tys ei mak­saisi samaa palkkaa yhtä osaavalle naiselle.

    Minus­ta nämä väit­teesi ovat keskenään ris­tiri­idas­sa. Toki markki­namekanis­mi voi toimia jonkin muun asian suh­teen epäop­ti­maalis­es­ti mut­ta tasoit­taa sukupuolten väliset palkkaerot, jos sitä tarkoitit. Mut­ta siis tuos­sa jälkim­mäisessä selvästi esität että nimeno­maan markki­namekanis­mi opti­moi sukupuolten palkat kohdalleen.”

    Eivät nuo asi­at ole ris­tiri­idas­sa. Tulk­it­sit sanomani väärin. Se, että en usko liikeyri­tys­ten tarkoituk­sel­lis­es­ti mak­sa­van palkko­ja tehot­toma­l­la taval­la tai syr­jivästi ei tarkoi­ta, että uskoisin markki­namekanis­min toimi­van aina opti­maalis­es­ti. Se, että markki­namekanis­mi ei toi­mi aina opti­maalis­es­ti ei silti tarkoi­ta, että se automaat­tis­es­ti syr­jisi naisia. 

    “Jär­jestelmässämme on rak­en­teel­lisia ongelmia jot­ka johta­vat nais­ten alem­pi­in ansioihin”

    Saat­taa olla. Tulisi kuitenkin selkeästi osoit­taa mitä ne rak­en­teel­liset ongel­mat ovat eikä vain väit­tää niitä ole­van. Tulisi myös osoit­taa, että kyseiset rak­en­teet oikeasti aiheut­ta­vat epäoikeu­den­mukaisu­ut­ta. Muuten kor­jaus­toimen­piteet voivat hel­posti aiheut­taa lähtöti­lanteeseen näh­den suurem­paa epäoikeudenmukaisuutta. 

    Esit­tämistäsi tilastoista:

    Kuten itsekin sanoit, luvuista ei saa juuri mitään irti. Lähin­nä sen, että on ole­mas­sa mies­val­taisia alo­ja ja nais­val­taisia alo­ja. Luvuis­tasi ei ilmen­nyt edes fiil­ispo­h­jal­ta selkeästi epäoikeu­den­mukaisia palkkaero­ja jos­sain määrin ver­tailukelpoisil­la aloil­la. Yleis­es­ti se, että jol­lain alal­la mak­se­taan parem­min kuin toisel­la ja siel­lä on esim. miesen­em­mistö, ei itsessään imp­likoi epäoikeu­den­mukaisu­ut­ta. Epäoikeu­den­mukaisu­ut­ta imp­likoisi se, että pystyt­täisi­in jotenkin osoit­ta­maan, että naisille mak­se­taan samaa osaamista vaa­ti­vas­ta yhtä tuot­tavas­ta työstä vähem­män kuin miehille. 

    Ote­taan esimerk­ki luvuistasi: 

    Koti­talouden lehtori vs. matem­ati­ikan lehtori. 

    Sin­un mukaasi matem­ati­ikan lehtori tien­aa muu­ta­man satasen enem­män. Täl­laises­sa ver­tailus­sa moni näkee hel­posti epäko­hdan, kos­ka lehtorit tekevät näen­näis­es­ti “samaa työtä”. Totu­us on kuitenkin se, että matemaat­ti­nen lah­jakku­us on jos­sain määrin niuk­ka omi­naisu­us ihmis­pop­u­laa­tios­sa, eikä kyseisen aineen yliopis­to­tutk­in­toa pysty suorit­ta­maan kuka tahansa. Väitän vah­val­la mutul­la, että pop­u­laa­tios­ta huo­mat­tavasti suurem­pi osa kyke­nee halutes­saan suorit­ta­maan koti­talouden opet­tamisen vaa­ti­van tutkin­non kuin matem­ati­ikan opin­not yliopis­tol­la. Täl­löin ceteris paribus on luon­nol­lista, että niukem­paa omi­naisu­ut­ta vaa­ti­vas­ta työstä mak­se­taan hie­man enem­män. Ja mikä estää naista koulut­tau­tu­mas­ta matem­ati­ikan lehtoriksi?

    Tästä väitän myös ole­van osit­tain kyse monis­sa muis­sakin mies­val­tais­ten ja nais­val­tais­ten alo­jen ver­tailuis­sa. Tästä ei saa irtopis­teitä, mut­ta totu­us on, että miehet tekevät keskimäärin enem­män erikoisosaamista ja niukko­ja omi­naisuuk­sia vaa­tivia töitä. 

    Miet­tikää het­ki, kuin­ka moni ydin­voimala pyörisi pelkäl­lä naisvoimal­la? Kuin­ka moni raken­nus saataisi­in pystyyn ilman miehiä? Sähköverkot? Putket? Tietoli­ikenne ja inter­net? En sano, että naiset eivät voisi kyetä näi­hin tehtävi­in, mut­ta syys­tä tai tois­es­ta he eivät ole ainakaan tähän asti niitä suures­sa määrin halun­neet tehdä. 

    Luin muuten het­ki sit­ten jutun, jos­sa mainit­ti­in suuren osan viimeisen parinkymme­nen vuo­den aikana syn­tyneistä uusista miljonääreistä ole­van erinäis­ten tietotekni­ik­ka- ja inter­ne­ta­lan yri­tys­ten perus­ta­jia tms. nört­te­jä. Onko se, että läh­es jokainen näistä nörteistä on mies, jonkin­laista rak­en­teel­lista syr­jin­tää vai yksinker­tais­es­ti sukupuolten väli­sistä eroista johtu­vaa? Täl­laiset asi­at kuitenkin vaikut­ta­vat tilas­tois­sa keskimääräisi­in tuloeroihin. 

    “Olet siis sitä mieltä, että kyky agres­si­ivi­su­u­teen palkka­neu­vot­teluis­sa on sel­l­ainen hyödylli­nen omi­naisu­us, jon­ka suosimi­nen on kansan­taloudelle hyväksi?”

    En vält­tämät­tä. Mut­ta en myöskään automaat­tis­es­ti olet­taisi sen ole­van haitalli­nen. Eikä omi­naisu­u­den ole­mas­sao­lo ja vai­htelu yksilöstä toiseen ole mielestäni epäoikeu­den­mukaisu­ut­ta. Yhtä hyvin voisi sanoa, että kaik­ki yksilöl­liset erot ovat epäoikeudenmukaisia. 

    “Joka tapauk­ses­sa on vaikea nähdä, miten läpinäkyvyy­den lisäämi­nen olisi pahaksi.”

    Samaa mieltä. Edelleen olen eri mieltä kanssasi toimen­piteen vaiku­tuk­sen toden­näköis­es­tä suunnasta.

    “Jos naisille mak­se­taan nyt vähem­män kuin mitä hei­dän tuot­tavuuten­sa perus­teel­la kuu­luisi, sil­loin toimi­va ja oikeu­den­mukainen tulospalkkausjär­jestelmä väistämät­tä nos­taisi hei­dän ansioitaan”

    Tot­ta. Mut­ta tämä lähtöo­le­tus pitäisi perustel­la jotenkin, jos sitä halu­taan käyt­tää. Ole­tat monis­sa kohdis­sa ikään kuin annet­tuna, että naisille mak­se­taan hei­dän tuot­tavu­ut­taan huonom­min. Ja perus­teek­si tun­tuu riit­tävän se, että nais­ten keskimääräi­nen tulota­so on pienem­pi. Et siis edes näe mah­dol­lisuute­na sitä, että miesten tuot­tavu­us voisi todel­lisu­udessa olla korkeampi kuin naisten. 

    “No, miten on, löy­tyykö sin­ul­ta fak­tati­etoa väit­teesi tuek­si? Itse olen tässä jo jonkin ver­ran heit­tänyt numeroi­ta oman kan­tani puolustukseksi”

    Niin väitin siis, että tulo­erot johtu­vat pääosin yksilöl­li­sistä eroista omi­naisuuk­sien ja moti­vaa­tion suh­teen. Mielestäni tämä ole­tus on yhteiskun­nas­sa val­lit­se­va “triv­i­aali” ole­tus. Yleis­es­ti ajatel­laan, että ihmiset voivat kyvy­il­lään ja tah­dol­laan vaikut­taa elämään­sä. En osaa tätä sen kum­mem­min perustel­la. En ymmär­rä mik­si tuo yleinen peri­aate ei pätisi nais­ten ja miesten välil­lä, kun sen tun­nuste­taan pätevän ihmis­ten välil­lä yleen­sä. Mielestäni todis­tus­taak­ka on sil­lä, joka väit­tää että kyse ei ole pääasi­as­sa yksilöl­li­sistä eroista. 

    No eipä tästä taas kovin lyhyt tul­lut, mut­ta onneks ees työa­jal­la puserrettu;)

  77. Tiedemies kir­joit­ti:

    “Jos esimerkik­si tuot­tavu­us mitataan ja havaitaan naisil­la alhaisem­mak­si ja havaitaan myös, että korkean tuot­tavu­u­den omaa­vat naiset myös tien­aa­vat enem­män, miten siihen reagoidaan? Tämä kysymys on minus­ta olen­nainen, kos­ka vas­taus ker­too, halu­am­meko mak­saa sukupuo­lil­isiä vai emme”

    Tämä on olen­nainen asia ja se tun­tuu joil­tain keskustelijoil­ta uno­htu­van. Keskustelun lähtöko­htana on olta­va se, että ote­taan huomioon se mah­dol­lisu­us, että sukupuolten keskimääräi­nen tuot­tavu­us ei ole sama. Jos tätä mah­dol­lisu­u­ut­ta ei ote­ta huomioon, koko keskustelus­sa ei ole mitään järkeä.

  78. Juu­so kirjoitti:

    “Miesten ja nais­ten palkois­sa on de fac­to merkit­tävä ero, tämä on mitat­tavis­sa ole­va asia”

    Tuos­ta merkit­tävyy­destä en ole ollenkaan var­ma. Luin jokin aika sit­ten Kaup­pale­hdestä tutkimuk­sen, jon­ka mukaan läh­es leg­en­daari­nen “Naisen euro on 80 sent­tiä” ‑väite ei perus­tu mihinkään ja todel­lisu­udessa naiset tien­aa­vat täl­lä het­kel­lä keskimäärin 95% miesten tuloista. Ja tuo 5%:n erokin selit­tyi jutun mukaan nimeno­maan eri aloil­la työsken­te­lyl­lä, eikä sil­lä, että samas­ta työstä mak­set­taisi­in eri palkkaa. Har­mi ettei ole esit­tää linkkiä kyseiseen jut­tuun. Jos joku löytää luotet­ta­van läh­teen, jos­ta ilme­nee tämän het­ki­nen tilanne, niin linkatkaa mielel­lään tänne.

    Jos ero­ja mitataan vuosi­t­u­loil­la, niin osan eros­ta selit­tää tietysti se, että miehet tekevät enem­män tun­te­ja. Tämäkin on syytä muistaa.

  79. Juu­so kirjoitti:

    “Jos voidaan osoit­taa että nais­ten tekemän työn tuot­tavu­us, vaa­tivu­us tai määrä on kat­e­goris­es­ti alhaisem­pi kuin miesten niin tältä osin palkkaero selvästikin on oikeutet­tu. Tois­taisek­si en ole näh­nyt kovinkaan paljoa tutkimuk­sia jois­sa tämä olisi kyet­ty osoittamaan”

    Tuon osoit­ta­mi­nen saat­taisi olla poli­it­tis­es­ti melko han­kalaa. Yksi­ty­isil­lä markki­noil­la asian mit­ta­mi­nen ei var­maankaan olisi eri­tyisen vaikeaa, jos tuot­tavu­u­den mit­tayk­sikkönä saa käyt­tää rahaa. Itse en kek­si parem­paa mit­taria tähän hätään, kos­ka töi­den tuot­ta­maa sub­jek­ti­ivista onnel­lisu­ut­ta on mah­do­ton mita­ta luotettavasti.

  80. Juu­so Koposelle:
    Olemme nyt käsit­telemässä aivan eri asioi­ta ja sik­si var­maan puhumme tois­temme ohi. Talouden kil­pa­juok­sus­ta sinä olet jotain kaut­ta pää­tynyt suo­ma­lais­ten nais­ten ja miesten välisen palkkaeron mah­dol­lis­ten epäko­h­tien ruo­timiseen ja minä olen puolestani yrit­tänyt selvit­tää, mik­si maail­man­talouden kil­pailu on niin kovaa ja miten sitä ken­ties voitaisi­in pehmentää. 

    En ollenkaan tah­do vähätel­lä niitä epäko­htia, joi­hin suo­ma­laiset naiset palk­ka-asiois­saan tör­määvät, mut­ta eikö niin miehillä kuin naisil­lakin suurem­pi huoli ole kuitenkin siitä, mil­laiseen maail­maan maail­man­talouden kil­pavarustelu johtaa. Eiköhän kotoiset palk­ka-asi­atkin riipu lop­ul­ta enem­mänkin maail­man­talouden aset­tamista vaa­timuk­sista kuin päin­vas­toin. Tästä jos sin­ul­la olisi jotain aja­tus­ta esitet­tävänä, niin sitä olen odot­tanut. Miesten ja nais­ten palkkaerolle tulikin jo oma keskusteluareenansa.

    Tiedemies kir­joit­ti:
    ”Onnis­tunut neu­vot­telu on kuitenkin yleen­sä jotain ihan muu­ta kuin kiristämistä ja aggres­sio­ta, kuten tääl­lä on annet­tu ymmärtää.”

    Jos olen joku noista ymmär­ryk­senan­ta­jista, niin pieni sel­ven­nys. Tietysti onnis­tuneet neu­vot­te­lut käy­dään yleen­sä hyvässä ilmapi­iris­sä, muuten­han ne eivät onnis­tu. Luulisin, että esimerkik­si kaik­ki ne luke­mat­tomat liikeneu­vot­te­lut, joiden kaut­ta Bernard Mad­off neu­vot­teli ura­putken­sa ja palkkansa ja asi­akas­suh­teen­sa, oli­vat vail­la minkään­laista kiristämistä, aggres­sioista puhu­mat­takaan. Se ei kuitenkaan tarkoi­ta sitä, etteivätkö täl­laiset neu­vot­te­lut saa­ta sisältää ele­ment­te­jä, jot­ka ovat osa­puoltenkin kesken epä­tas­apain­os­sa ja kol­man­si­in osa­puoli­in näh­den syr­jiviä. Yleen­sä kyse on sil­loin tiedol­lis­es­ta epä­tas­apain­os­ta. Kiristämiset ja aggres­siot ovat vas­ta täl­lais­ten ”onnis­tu­mis­ten” onnet­to­mia seu­rauk­sia, joi­hin sit­ten joudu­taan hyvien vai­h­toe­hto­jen huvetessa.

    Todet­takoon, että Mad­of­fin – vain yhden korkeas­t­a­tus­miehen – hui­jauk­ses­ta puhutaan samas­sa suu­ru­us­lu­okas­sa kuin kaikkien Suomen nais­ten vuo­tuis­es­ta palkka­sum­mas­ta. Näitä on ja lisää tulee niin kauan, kun markki­natiedot ymmär­retään yksi­tyisen omis­tuk­sen kohteik­si eikä julk­isik­si, kaikille avoimik­si tiedoik­si parem­pi­en kaup­po­jen tekemiseksi.

  81. Tuo tuot­tavu­us-ter­mi vähän tökkii perus­teena nais­ten ja miesten palkkaeroille. Esim nousukaudel­la auto­myyjä (mies) saat­toi tien­ata todel­la hyvin. Mitä älyl­lisiä omi­naisuuk­sia kyseinen työ vaatii, pitkää koulu­tus­ta ym? Mitä tuo myyn­ti tuot­taa? Negati­ivisia asioi­ta: ilman saas­tu­mista, liiken­neru­uhkia, jopa vam­mo­ja, kuole­man­ta­pauk­sia. Entä las­ten hoito tai ope­tus? Miten niiden tuot­tavu­us las­ke­taan? Paper­im­i­esten tai liiken­ne­len­täjien palkkaus on vit­si. Mik­si moisille bus­sikuskin tasoisia töitä tekeville mak­se­taan niin hyvää palkkaa? Onko oikea vas­taus siis, että nais­ten tulisi tuot­teis­taa naisel­lisia omi­naisuuk­si­aan ja alkaa rahas­taa niistä ylimääräistä markki­noil­ta? Näinkö siis toimii älykäs ihmi­nen? Joidenkin ali-ihmis­ten käsi­tys siitä, että joidenkin ihmis­ten tyy­tymi­nen huonoon palkkaan on pelkkää tyh­myyt­tä ja kyvyt­tömyyt­tä on ala-arvoinen älyl­lisiltä perusteil­taan ja moraalil­taan. Täl­laisen kom­mentin tar­joa­ja on jäänyt moraalin ja emootioiden kehi­tyk­seltään jon­nekin alle kouluikäisen tasolle. Mut­ta läh­den­pä tästä nyt kah­mi­maan muiden ihmis­ten rahoja.

Vastaa käyttäjälle Antero Koski Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.