Uutisten sisältö vaikuttaa myös. Miksi lukea poliittisesti värittynyttä uutisointia sanomalehdistä kun objektiivisempaa informaatiota saa internetistä? Netti haastaa perinteisen median paitsi helppoudellaan ja ilmaisuudellaan, niin myös kontroloimattomalla sisällöllään.

Jos esimerkiksi Hesari jatkaa vääristelevää journalistista linjaansa, on aivan yhdentekevää miten hyvin se onnistuu siirtymään nettiin, kehittelemään helppoja laskutustapoja ymv., sillä lukijakato jatkuu entiseen malliin. Netissä muunneltu totuus paljastuu välittömästi ainakin valveutuneimmille lukijoille. Ja lopulta se paljastuu muillekin erilaisten keskusteluforumeiden, blogien ja muiden vastaavien kommentointiväylien kautta.

Ei minun mielestäni. Normaalikokoiset sanomalehdet ovat mielestäni erittäin hankalia luettavia, koska ne ovat niin hiton kookkaita ja niissä on irtonaisia liitteitä. Jos niitä lukee muualla kuin tyhjällä pöydällä tai lattialla, niiden kanssa tappeluun menee hermot. Tabloidikoko on ainoa toimiva sanomalehden koko ja se onkin iltalehtien ainoa hyvä puoli sen ohella, että ne on nidottu yhdeksi nipuksi luukuun ottamatta urheilusivuja, jotka joutavatkin välittömästi roskiin.

Suomessa asiaan vaikuttaa Kärkimedia, sanomalehtien yhteinen markkinointiyhtiö, jonka kautta niiden ilmoitustila myydään, yhtenäisillä spekseillä. Koska Hesari on lehdistä ylivoimaisesti tärkein, Kärkimedian ilmoituskoot ovat riippuvaisia Hesarin valinnoista ja kun Sanomalan painokone uusittiin 2003 ja sen odotettavissa oleva käyttöikä on kolmisenkymmentä vuotta, vaikuttaa siltä ettei tähän asiaan ole muutosta tulossa pitkään aikaan.

“Heh, näinhän se menee, että Hesarin jutut voi lukea netistä jo edellisenä iltana ja sitten aamulla ihmettelee kahvia juodessa, että onpa tutun näköisiä otsikoita.

Osmon koluminit taas voi lukea täältä, ei sitä varten SK:ta tarvitse tilata.

Voi tuota paperilehteä, ei se enää kauaa elä…”

Ei nyt vielä vietetä paperilehden peijaisia. Odotellaan kaikessa rauhassa kun metsästäjät tulevat takaisin… vai karhuko sieltä kömpii.
Mjoo, kyllähän paperille painettu nykymuotoinen lehti ennenpitkää lopahtaa. Vaan koska. Luulen, että siihen menee kauan, ja rapiat päälle.
Netti täydentää paperilehteä mainiosti ja siinä se onkin omiaan.
Turun Sanomien lukijana “kiroilin” alvariinsa kun netistä ei löytänyt juuri sitä juttua mitä olisi tarvinnut. Kaikki muut kissan ristiäiset kyllä olisi ollut. No, hesari on tässä piirun edellä ja tarjoaa kaikki jutut myös netissä.
Lehden koosta, siis fyysisestä koosta, joku jo mainitsikin ja luulen, että joko Suomessakin siirrytään tabloid kokoseen paperijulkaisuun tai katsotaan kun oma lehti näivettyy pikkuhiljaa. Tabloid koko + hyvä netti höysteenä.

Osmon koluminit taas voi lukea täältä, ei sitä varten SK:ta tarvitse tilata.

Voi tuota paperilehteä, ei se enää kauaa elä…

Ihmiset arvostavat laatua ja helppoutta, ja ovat valmiita siitä myös maksamaan. Uskon siis painettuun lehteen, mutta esim. Hesari tulee kyllä joutumaan todella lujille. Veikkaan, että nykyisen kaltaista Hesaria ei 20 (meinasin laittaa 10)vuoden kuluttua ole.

Osmo Soininvaara:

“Jori Montonen on oikeassa. Tämä juttu on julkaistu sivuillani kahteen kertaan.”

Sinivihreä:

Jotenkin se juttu tuntuikin perjantaina tutulta. En kuitenkaan ole lopettamassa SK:n tilausta tästä syystä

Tämä näkemys on yleinen ns. Connectorien keskuudessa. Nämä ova tyyppejä jotka tuntevat ja tapaavat tuhansia ihmisiä, poimivat kaikilta hyvät ideat, laittavat muutaman idean kerrallaan kolumniin tai Sitran raporttiin ja elättävät tällä itsensä. Vaikka kolumnia tai raporttia luetaan, ja ideoita saatetaan pitää mielenkiintoisina, ne unohdetaan heti kun luetaan seuraava raportti tai kolumni. Innovaattoreilla taas on asiaan hieman toisenlainen näkökulma.

Erinomainen idea voi tuntua sen kuulemisen tai lukemisen jälkeen päällisin puolin niin itsestäänselvältä että kuvittelee itse keksineensä sen. Yhden yksinkertaiselta vaikuttavan idean takana voi kuitenkin olla joskus valtava määrä lukemista ja analyysiä. Jos tätä ei tuoda mukaan idean esittelyyn, idea jää roikkumaan ilmaan. Pahimmillaan idean huomioarvo valjastetaan jopa jonkun oman keppihevosen ajamiseksi. Vähän liioitellen voisi puhua ideaprostituutiosta.

Mikä motivoi ihmisiä kommentoimaan ja jakamaan omia pohdintojaan? Yksi motivaattori on varmasti aina ego, joka on oikein valjastettuna valtava voimavara. Mutta jos ideat “varastetaan” antamatta kunniaa sinne minne se kuuluu, ego kääntyy kommentointia vastaan. Jos taas kunniaa jaetaan kursailematta, vahvistetaan egon motivaatiota jakaa parhaita ideoita jatkossakin.

Tästä syystä en Osmo vähättelisi kommentoijien osuutta tämän artikkelisi syntyyn. Alkuperäisen blogimerkinnän ja tämän version eron pystyy erottamaan lukemalla. Merkittävät uudet huomiot merkinnässäsi löytyvät kyseisen ketjun keskustelusta, vaikka eivät olekaan kaikki kiteytyneet yksittäisiin kommentteihin.

A proopos, sanoi komisario Palmu.
Paljonkohan eräs kirja maksoi?

Se on arkinen kirja, muistaakseni joku maanviljelysopus. Ihan käyttöesine. Alkuun on musteella kirjoitettu:

“Tämän kirjan osti Juho Antinpoika Kustaa H…
vuonna 1789 ja maksoi siitä viisi taaleria hopiassa.”

Minkähänlainen summa tuo nyt sitten on ollut? Kuulostaa aika paljolta.

ei ne tutkimukset oikeasti näytä mitä ihmiset tahtoisivat, jos sitä olisi tarjolla. Tutkimus näyttää mikä tarjolla olevasta kiinnostaa, mutta tuotekehitystä ei voi ulkoistaa tutkimuslaitokselle tai yleisölle.

Aamiaipöydässä on kyllä edelleen kaksi läppäriä, niin voi katso postit, Osmon blogin ja Facebookin samalla.