Pärjättäisiinkö neljällä tunnilla?

“EU-jäsenyys on ajanut suomen maat­alouden alas” Tuo­ta väitet­tä kuulee tois­tet­ta­van yht­enään, mut­ta mitä sil­lä tarkoite­taan? Ymmärtääk­seni maat­alous­tuotan­non määrä Suomes­sa ei ole alen­tunut, vaan alen­tunut on maatilo­jen ja maanvil­jeli­jöi­den määrä.  Maat­alous­tuotan­non määrää pide­tään niin mie­lenki­in­not­tomana asiana, ettei sen selvit­tämi­nen ole ihan yksinker­taista. Tämä osoit­taa, että tuotan­non tarkoi­tus on tuot­taa työ­paikko­ja sen sijaan, että työn tarkoi­tus olisi tuot­taa tuot­tei­ta. Tämä ei koske vain maat­alout­ta, vaan koko yhteiskun­taa. Sur­raanko meil­lä niitä paperi­ton­ne­ja, jot­ka jäävät tuot­ta­mat­ta, kun paperite­hdas suljetaan?

Työtä tehdään osal­lisu­u­den, ei tuotan­non vuok­si. Sik­si pyrimme koko ajan kek­simään työtä, jota ei oikeas­t­aan tarvit­sisi tehdä.

Entä jos päämäärä kään­net­täisi­in toisin päin: yrit­täisimme tuot­taa muka­van elin­ta­son mah­dol­lisim­man vähäl­lä työn­te­ol­la.  Olisimme siis esimerkik­si iloisia siitä, että maat­alouden eteen tarvit­see tehdä entistä vähem­män työtä. Väitän lonkalta, että osa­puilleen nykyi­nen kulu­tus­ta­so voitaisi­in tur­va­ta, vaik­ka työtä tehtäisi­in vain neljä tun­tia päivässä; ei heti huomen­na, mut­ta kymme­nen vuo­den kuluttua.

Mil­lainen olisi lyhyen työa­jan maailma?

Kir­jas­sani Vau­raus ja aika (jon­ka kiitet­tävän moni blo­gin luk­i­ja on tilan­nut “Julka­isut” painikkeen takaa)  yritän hah­motel­la sitä, miten osal­lisu­u­den tarve tuot­taa paljon päällekkäistä, vajaate­hoista tar­jon­taa ja tätä kaut­ta oikeas­t­aan aivan hyödytön­tä työtä. Krug­manin esimerk­ki (sor­ry, taas Krug­man) ovat kiin­teistön­välit­täjät, jot­ka saa­vat vuodessa myy­tyä vain muu­ta­man asun­non. Työstä pääosa on toimek­sianto­jen met­sästämistä ja vain pieniosa itse myyn­ti­työtä. Asun­not myymiseen riit­täisi mur­to-osa kiin­teistön­välit­täjistä — itse asi­as­sa Inter­net-poh­jainen pörssi oli tehokkain.  Tässä päällekkäisessä tar­jon­nas­sa meil­lä on val­ta­va työvoimare­servi, joka vapau­tu­isi, jos työaikaa voimakkaasti lyhennettäisiin.

Pelko työ­paikko­jen menet­tämis­es­tä estää toim­into­jen ratio­nal­isoin­tia yri­tyk­sis­sä, mut­ta eri­tyis­es­ti julkisel­la sek­to­ril­la. Jos tätä muu­tosvas­tar­in­taa ei olisi, pär­jäisimme paljon vähem­mäl­lä työn­te­ol­la ja elämä olisi hauskempaa.

Vas­taväit­teitä?

58 vastausta artikkeliin “Pärjättäisiinkö neljällä tunnilla?”

  1. Neljä tun­tia päivässä kuu­lostaa hyvältä sil­loin, jos työ ei miel­lytä. Jos työ on sel­l­aista, jos­sa pääsee flow-tilaan, voisin tehdä sitä vaik­ka 12 tun­tia päivässä. Työaiko­jen sijaan kiin­nit­täisin enem­m­män huomio­ta työn sisältöön, työolo­suhteisi­in, johtamiseen, …

  2. Mei­dän alal­la neljän tun­nin työpäivä tarkoit­taisi toden­näköis­es­ti töi­den lop­pumista. Mei­dän asi­akkail­ta lop­puisi­vat työt, kos­ka toim­i­tu­sai­ka on tärkeä kilpailuvaltti. 

    Sil­lä on suuri merk­i­tys, saadaanko esimerkik­si ydinvoimala/paperitehdas käyn­nis­tet­tyä ensi vuon­na vai vas­ta kol­men vuo­den kulut­tua. Lisäk­si töi­den luonne on sel­l­ainen ettei tek­i­jää voi noin vain vai­h­taa kesken työn. Sen­si­jaan jos­sain pikaruokalas­sa pihv­in­pais­ta­jan voi vai­h­taa uuteen kah­den tun­nin välein ilman että rav­in­tolan toim­inta kärsii.

  3. Pidem­mät lomat ajaisi­vat saman asian parem­min kuin lyhyt työai­ka. Lyhyessä työpäivässä matkoi­hin kuluu suh­teel­lis­es­ti enem­män aikaa ja käytän­nössä pitäisi olla vuorotyö, että tilat ja lait­teet oli­si­vat tehokkaasti käytössä. Ja toim­i­tu­saikakysymyk­set ym. ovat myös merkit­täviä. Jos päästäisi­inkin siihen, että viisi vuot­ta kun tehdään ahk­erasti töitä (korkea­suh­danne), voidaan sit­ten pitää viisi vuot­ta lomaa (laskusuh­danne), ilman että tämä olisi mitenkään merkil­listä ja pitäisi vouhot­taa elvy­tyk­ses­tä ym.

  4. Työaikaa olisi todel­lakin lyhennettävä. 

    Minä olen elänyt tehtaan var­jos­sa. Van­hempia ukko­ja kun kuun­telee, niin kuva työn­teosta muo­dos­tuu hyvin eri­laisek­si kuin tänäpäivänä. Heil­lä taisi olla se neljän­tun­nin työpäivä ja muu työssäoloai­ka oli sit­ten jotain aivan muuta.

    Kau­ni­ina kesäpäivänä tehdas ajet­ti­in alas ja men­ti­in porukalla uimaan. Pelat­ti­in jalka­pal­loa pihal­la jne. Eräskin nyt eläk­keelle siir­tynyt ker­toi tulleen­sa tehtaalle lumitöi­hin, joi­ta teki alku­un vuo­den ympäri, myös kesällä.

    Itse vietin tääl­lä joitakin vuosia pätkätöis­sä. Oma toimeni oli varsin muka­va, mut­ta vielä kahdek­sankym­men­tälu­vul­la sama työ tehti­in neljäl­lä henkilöl­lä. Lait­teet oli edelleen samat, joten hyväl­lä omatun­nol­la voin tode­ta, että tässä tapauk­ses­sa yksi ihmi­nen tekee saman kuin neljä kahdek­sankym­men­tälu­vul­la. Työ ei edelleenkään ollut eri­tyisen raskas­ta tai vaa­ti­vaa. Muu­tos on siinä, että nyky­isin työaikana ei paljon muu­ta tehdä kuin työtä.

    Suuren laman saa­pues­sa 90-luvul­la tilanne oli vielä hyvin eri­lainen kuin tänäpäivänä. Tältä tehtaal­ta ei laitet­tu pois ketään. Halukkaat pää­sivät eläkeput­keen. Ystäväni raken­nus­miehenä ajeli pitkään ympäri kaupunkia toimet­tomana, mut­ta ei palkat­tomana. Kenkää ei tul­lut ennen konkurssia, vaik­ka työtä ei ollut.

    Tänä päivänä työ­nan­ta­ja mak­saa palkkaa juuri siitä min­uutista, joka tehdään työtä. Hiipumista on tapah­tunut, mut­ta töitä tehdään täysil­lä aina lomau­tuk­seen saak­ka. Työ­nan­ta­jat eivät enää pidä työ­maal­la tuot­tam­a­ton­ta porukkaa. 

    Jos olete­taan, että seu­raa­vat vuodet men­nään siten, että paine­taan aina kolme kuukaut­ta täysil­lä ja sit­ten ollaan kolme lomautet­tuina, niin edelleen tuotan­to ylit­tää 80-luvun lopun. 

    Yksit­täisen työn­tek­i­jän tekemän työn määrä ylit­tää myös 80-luvun lop­un, vaik­ka nykyisel­lään töis­sä ollaan vain puo­let ajasta.

    Yri­tyk­sel­lä ei ole enää vas­tu­u­ta työn­tek­i­jöistään. Tässä on myös posi­ti­ivi­nen puolen­sa. Aikoinaan heikot ajat menivät yri­tys­ten kas­sas­ta, nyky­isin val­tion ja ammattiliittojen. 

    Tas­apain­oa työn­teon ja vapaa-ajan välil­lä ei enää oikein ole. En mis­sään tapauk­ses­sa halua palu­u­ta van­haan, sil­lä minä ainakin halu­an päät­tää siitä, mitä vapaa-ajal­lani teen. En halua viet­tää sitä työmaalla.

  5. Antti: Mon­et ihan taval­liset työt otta­vat nyky­isin sen 12-tun­tia päivässä. Aikaa itselle ja per­heelle jää lähin­nä lom­i­na ja sun­nun­taisin. Lauan­taille ei voi oikein suun­nitel­la mitään, kun on vielä niin väsynyt.

  6. Työa­jan lyhen­tämi­nen tosi­aan paran­taisi ihmis­ten hyv­in­voin­tia ja onnellisuutta. 

    Mikäli muu­tos toteu­tu­isi niin se olisi lisäk­si riemas­tut­ta­va osoi­tus siitä että ihmis­ten arvot oli­si­vat siir­tyneet onnel­lisu­u­den etsimis­es­tä kulu­tuk­ses­ta sen löytämiseen ystävistä, laiskot­telus­ta, itsen­sä kehit­tämis­es­tä ja rauhoittumisesta.

    Tämä tosin edel­lyt­täisi myös palkkat­u­lo­jen laskemista. Jo nyt mon­et ovat valmi­ita vai­h­ta­maan osan palka­s­taan las­ten kanssa leikkimiseen ja muuhun päät­teen tui­jot­tamista ja taulutele­vi­sio­ta mukavam­paan siir­tymäl­lä osa-aikaisik­si duunareiksi.

  7. “Van­hempia ukko­ja kun kuun­telee, niin kuva työn­teosta muo­dos­tuu hyvin eri­laisek­si kuin tänäpäivänä. Heil­lä taisi olla se neljän­tun­nin työpäivä ja muu työssäoloai­ka oli sit­ten jotain aivan muuta.”
    Tämä lie­nee tot­ta monel­la alal­la. Tuotan­non tehost­a­mi­nen on toisaal­ta nos­tanut myös työn­tek­i­jöi­den elin­ta­soa. Jotain kuvas­taa silti se, että jos työn tuot­tavu­us on kas­vanut esim. kolminker­taisek­si, tekemäl­lä töitä vain kol­ma­sosan elin­ta­so ei yllä lähellekään entistä.

  8. “Oma toimeni oli varsin muka­va, mut­ta vielä kahdek­sankym­men­tälu­vul­la sama työ tehti­in neljäl­lä henkilöllä.”

    “Tältä tehtaal­ta ei laitet­tu pois ketään. Halukkaat pää­sivät eläkeput­keen. Ystäväni raken­nus­miehenä ajeli pitkään ympäri kaupunkia toimet­tomana, mut­ta ei palkat­tomana. Kenkää ei tul­lut ennen konkurssia, vaik­ka työtä ei ollut.”

    Olisiko­han noil­la asioil­la ja konkurssil­la ollut jotain tekemistä tois­t­en­sa kanssa? 

    Ei yri­tys­toimin­nas­sa ole mitään järkeä, jos fir­man tarkoituk­se­na on olla työn­tek­i­jöi­den puuha­pa­ja. Mik­si kukaan antaisi raho­jaan tai lait­taisi itsen­sä likoon tuol­laisen pelleilyn puolesta?

  9. Sylt­ty on oike­as­sa. Monel­la alal­la työ on pro­jek­tilu­on­toista ja halu­taan saa­da pian valmi­ik­si. Pro­jek­tien välil­lä taas kel­lään ei ole mitään kan­nus­timia elät­tää työn­tek­i­jää. Se on vähän vaikea yhtälö. Sel­l­aises­sa työssä pitkät lomat voisi­vat olla parem­pi vai­h­toe­hto kuin neljän tun­nin työpäivä.

    Itse työsken­te­len pääsään­töis­es­ti 8–16, mut­ta välil­lä teen pidem­pään ja välil­lä pidän “rokulipäiviä”. Per­he-elämä pakot­taa aika sään­nöl­liseen elämään, päiväko­tien organ­isoimi­nen epäsään­nöl­lisemään työa­jan ympärille voisi olla aika moinen haaste.

  10. Krug­manin kiin­teistön­välit­täjäes­imerk­ki on hyvä toisel­lakin tavalla. 

    Sosial­is­tis­sa yhteiskun­nis­sa­han tuol­laista resurssien tuh­laus­ta ei tapahtuisi. 

    Olisi yksi ain­oa viralli­nen kiin­teistön­väl­i­tysyri­tys eikä siel­lä resursse­ja tuh­lat­taisi kap­i­tal­is­tisen yhteiskun­nan tavoin turhaan kil­pailu­un. Itse asi­as­sa siel­lä ei edes tuh­lat­taisi myyn­ti­työhön. Kun­han autet­taisi­in asi­akkai­ta täyt­tämään viralli­nen byrokratia.

    Mietin minäkin Krug­manin tavoin joskus miten help­poa ja tehokas­ta voisi esimerkik­si varaos­a­l­o­gis­ti­ik­ka olla jos henkilöau­to­ja olisi vain 4–5 eri mallia kuten Jal­ta, Moskvitsh, Vol­ga, Tshai­ka ja Zil. Minä olisin tuos­sa edus­tusautolu­okas­sa jopa yhdis­tänyt Tshaikan ja Zilin. Enkä tiedä olisiko tuol­la kansa­nau­topäässäkään tarvit­tu erik­seen Jaltaa.

    Teo­ri­as­sa­han yhteiskun­ta voisi noinkin toimia. Mut­ta kai tuol­lainen “turha” työ kuu­luu ainakin osit­tain tähän markkinamekanismiin.

    Muis­taak­seni Joan Robin­son nimi­nen brit­tiläi­nen talousti­eteil­i­jä esit­teli vas­taavia kap­i­tal­is­min tehot­to­muuk­sia jo 60–70 vuot­ta sitten.

  11. Sinän­sä hyvä idea, mut­ta Osmo uno­htaa yhden asian mielestäni. Ihmiset syn­tyvät eri geeniper­im­il­lä. Joku voi saa­da kaiken, joku ei mitään. Uskallan väit­tää, että moni tekee itses­tään “urao­hjuk­sen” paikatak­seen geeniper­imän­sä ja kas­vatuk­sen­sa jät­tämiä aukko­ja. Esimerkik­si kaik­ista ei ole ulti­maat­tisek­si nais­ten­miehek­si. Osmo mainit­si “osal­lisu­u­den tarpeen”. Kaik­ista ei ole otta­maan osaa kaikkeen.

    Geen­i­ma­nip­u­laat­tori 2000:ta odotelllessa.

  12. Perusideaa vas­taan en halua väit­tää, mut­ta en ole var­ma kan­nat­taako päivit­täistä työaikaa lyhen­tää. Suuria etu­ja saataisi­in kol­mi- tai nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta. Jo sen aiheut­ta­ma liiken­teen vähen­e­m­i­nen olisi huikea askel eteen­päin olet­taen, etteivät ihmiset sit­ten has­saisi samo­ja kilo­me­tre­jä ja ben­sal­itro­ja huvikseen.
    Kos­ka itse olen yksi­ty­isyrit­täjä, jon­ka tavoite on työl­lään han­kkia toimeen­tu­lo, mut­ta ei hirvit­tävästi kas­vat­taa tulosta ja toim­intaa, pyrin esimerkik­si näin pimeään aikaan siihen, että tarvit­see lähteä pois kotoa mah­dol­lisim­man har­vana päivänä viikos­sa. Koton­akin voi monia töitä tehdä, mut­ta kun sit­ten paine­len toimip­is­teeseen saatan olla siel­lä samal­la nor­maalia työpäivää pitem­män ajan ja yöpyäkin tarvit­taes­sa sohvalla.
    Tuotan­nos­sa ja työn­teossa on monia eri­laisia toim­into­ja ja tilantei­ta, sik­si saisi olla myös eri­laisia toimintatapoja.
    Kun tuos­sa alus­sa blo­gin pitäjä puut­tui maat­alouteen niin siinä todel­la huikei­ta työaikavähen­nyk­siä saataisi­in eläin­tuotan­toa vähentämällä.
    Jos esimerkik­si Suomeen rehuk­si tuo­ta­va soi­ja jalostet­taisi­in eri­laisik­si ihmisen syötäviksi elin­tarvikkeik­si syöt­tämät­tä niitä eläimille, vapau­tu­isi myös joukko maat­alousyrit­täjiä miljoon­ahin­tais­ten navet­to­jen, sikaloit­ten ja siipikar­jatilo­jen rak­en­tamisen aiheut­ta­mas­ta velkataakas­ta ja stressistä.

  13. “EU-jäsenyys on ajanut suomen maat­alouden alas”
    (…)
    Maat­alous­tuotan­non määrää pide­tään niin mie­lenki­in­not­tomana asiana, ettei sen selvit­tämi­nen ole ihan yksinkertaista. ”

    Eipä niin. Tuol­la linkissä alimpana on yksi yri­tys. Näyt­tää mielestäni kohta­laiselta — ainakin herät­tää ajatuksia.

    http://pseudonyymi.blogspot.com/search/label/Maatalouspolitiikka

  14. Sylvesteri: “Olisiko­han noil­la asioil­la ja konkurssil­la ollut jotain tekemistä tois­t­en­sa kanssa?”

    Sori epä­selvyys. Raken­nus­fir­ma ja tehdas on eri yri­tyk­siä, joten tekemistä keskenään niil­lä ei ollut.

    Oliko työn­teko aikoinaan yleis­es­ti pelleilyä? Tulosta tehti­in silloinkin. 

    Onko kenel­läkään muuten taulukkoa siitä, miten teh­dyn työn tulo on jakau­tunut yhteiskun­nas­samme vuosien saatossa? Löy­tyy ainakin Karis­ton ym. “matkalla nykyaikaan” kir­jas­ta, joka on ihan pas­seli teos sosi­aalipoli­it­tiseen men­neisyy­teemme. Muis­tista heitän, että se oli noin vuosi 80, jol­loin puo­let tulok­ses­ta mak­set­ti­in palkkoina. Olisiko tänään 20%?

    Tärkeä point­ti on siinä, että ainakin minä pidän ansiosi­don­naista työt­tömyysko­r­vaus­ta parem­pana kuin työn­tekoa. Lomau­tus on kuin pieni lottovoitto. 

    Yleis­es­ti ollaan ennem­min pienen­tämässä työt­tömyys­tur­vaa, kuin paran­ta­mas­sa työolo­ja. Palkkaor­ju­ut­ta pahen­ta­mal­lako parem­paan maailmaan?

    Kat­sokaa­pa huvikseen verotiedoista, mitä nyt lomaut­ta­vat yri­tyk­set tuot­ti­vat edel­lisel­lä verokaudel­la. Mekin pääsimme lehteen. Parhait­en tuot­tavia yri­tyk­siä. Silti esim. työter­vey­teen ei kuu­lu sairau­den­hoito, kos­ka sitä ei laki vaadi. 

    ————————

    Lomau­tuk­ses­ta vielä. Mik­si hitossa lomaute­tul­ta on elämä kiel­let­ty? Itse ainakin halu­aisin tent­tiä pois yliopis­to-opin­to­ja, mut­ta se ei käy. Peri­aat­teessa myös matkustelu taitaa olla kiellettyä.

  15. Jos amma­tis­satoimi­va väestö tek­isi neljä­tun­tista työpäivää, niin mitä he tek­i­sivät sen 20 tuntia.

  16. Val­taosa maat­alous­tuotan­nos­ta on Suomes­sa kan­nat­tam­a­ton­ta. Mate­ri­aaliset panok­set ovat kalli­impia kuin tuo­tos, ilman että mukaan edes las­ke­taan työ­panos­ta. Maid­on­tuotan­to taitaa olla suurin poikkeus.

  17. Vas­tauk­se­na Jounille:
    Tähän men­nessä on käynyt niin, että täs­mälleen saman ajan kuin työai­ka on 60-luvul­ta vähen­tynyt, tele­vi­sion kat­selu­un käytet­tävä aika on lisääntynyt.

    Toden­näköis­es­ti ihmiset siis kat­soisi­vat tele­vi­sio­ta neljä tun­tia enem­män päivässä.

  18. Aiheut­taisiko se ongelmia, jos jotkut viihty­i­sivät työssään niin, että halu­aisi­vat yhä tehdä vaikka­pa 6–8‑tuntisia päiviä? Reilul­ta tun­tu­isi, että he saisi­vat pidem­män päivän­sä tehdä ja saisi­vat myös palkan työstään. 

    Tämä taas tarkoit­taisi sitä, että heil­lä olisi merkit­tävästi (50–100 %) parem­mat tulot kuin neli­tun­tis­ten tek­i­jöil­lä. Eikö tämä aika nopeasti ajaisi 4 tun­nin työpäivän tek­i­jät suh­teel­liseen köy­hyy­teen? Syn­ty­isikö työn­tek­i­jöi­den välille työaikak­il­pailu, joka johtaisi kuta kuinkin samaan tilanteeseen kuin nyt?

    Point­ti­ni on se, että 8 tun­nin raja ei ole pelkästään sopimus. Ainakin oma­l­la kohdal­lani 8 tun­tia on (biologi­nen) jak­samisen raja. Alle 8 tun­tia jak­saa hyvin työsken­nel­lä, yli 8 tun­tia käy jatku­vasti epämiellyttävämmäksi. 

    Aika moni saat­taisi miet­tiä, mik­si tek­isi puo­likas­ta päivää, jos voisi elel­lä (suh­teel­lis­es­ti ottaen) her­roik­si, kun näk­isi vaivaa vain pari tun­tia enem­män päivässä, pari tun­tia, jot­ka hyvin jaksaisi.

  19. Lomautet­ta­va:
    “Antti: Mon­et ihan taval­liset työt otta­vat nyky­isin sen 12-tun­tia päivässä.”

    Höpöhöpö, jos tuol­laisia päiviä tekee niin on itse halun­nut ase­maan, jos­ta tulee sekä vas­tu­u­ta että tuo­h­ta (tai sit­ten vain on tyh­mä). Kyl­lä Suo­mi on täyn­nä sel­l­aisia asiantun­ti­jate­htäviä, jois­sa ei aikataulut paljoa paina. Tosin ren­nom­mista hom­mista mak­se­taan harvem­min yli kolmea ton­nia kuukaudessa.

    Duu­nar­ipuolel­la noi­ta pitk­iä päiviä ei nyt ole juuri muil­la kuin komen­nus­miehillä ja sekin on myös uravalinta.

    Itse olen yrit­tä­ja ja meil­lä ei kyl­lä omis­ta­jien lisäk­si muut tee 12-tun­tisia päiviä kuin äärim­mäisessä hätäti­lanteessa. Me omis­ta­jatkin teemme tuol­laisia päiviä hyvin harvoin.

    Muuten komp­paan Hämäläistä. Kun se 8‑tuntista päivää paina­va kol­le­ga ostaa uuden auton, alka­vat 4‑tuntista päivää paina­vat pyytämään lisä­tun­te­ja. Käytän­nössä neli­tun­ti­nen päivä sopisikin vain väli­aikaisratkaisuk­si johonkin rajoitet­tuu elämän­ti­lanteeseen kuten vai­mon äitiys­lo­man ajaksi.

  20. Min­ul­la ei ole lähde­vi­itet­tä, mut­ta jokin aika sit­ten luin tutkimuk­ses­ta, jon­ka mukaan teholli­nen työai­ka päivässä olisi 5 tun­tia. Tarkoit­taen ilmeis­es­ti, että sen ver­ran nor­maal­isti päivässä oikeasti tehdään “oikeasti” työtä. 1800-luvul­la 16-tun­ti­nen työpäivä oli tavanomainen ja vain sun­nun­tait vapai­ta. Tehtais­sa ainakin tehol­lista työtä oli tuos­ta suuri osa. Toki tämä johti työ­ta­p­atur­mi­in, ja elin­iän odote oli ehkä jotain 30 vuo­den paikkeil­la. Eli kaiken kaikki­aan ihmi­nen sopeu­tuu mihin tahansa työaika­jär­jeste­lyyn, mut­ta se, mitä oikeasti saadan aikaan, ja mitä vaiku­tuk­sia ter­vey­delle ja elin­iälle on, on sit­ten oma jut­tun­sa. En lähde veikkaile­maan, kun tutkimuk­sia aiheesta en tunne, ja olisi sel­l­aisia ehkä vaikea tehdäkin.

  21. Työa­jan lyhen­tämi­nen var­maan olisi enem­män posi­ti­ivi­nen kuin negati­ivi­nen asia. Tämä voisi merk­itä joillekin sään­nöl­listä neli­tun­tisu­ut­ta, toisille pitk­iä viikon­lop­pu­ja tai lomia.

    Mut­ta Hämäläi­nen yllä kuvaa hyvin asi­aan liit­tyvän suh­teel­lisen köy­hyy­den ongel­man. Jonkun ver­ran asi­aa voisi tasa­ta hyvän perus­tu­lo­ma­llin avul­la, mut­ta kyl­lä palkkarak­en­teen pitää olla myös tulok­sel­lisu­u­teen kan­nus­ta­va. Sen takia mata­la­palk­ka-aloil­la neli­tun­ti­nen päivä voi tuot­taa liian pienen tulon, jot­ta las­ten har­ras­tuk­si­in voi sat­sa­ta yhtä paljon kuin naapuri.

    Sitä vas­toin kivasti palkat­tu asiantun­ti­ja voisi siir­tyä neli­tun­tiselle ilman suh­teel­lisen köy­hyy­den ongel­maa. Sik­si suurin hyö­ty neli­tun­tisu­ud­es­ta koi­tu­isi täl­laiselle (ylem­mälle) keskiluokalle.

  22. His­to­ri­aa. Kun mam­mut­ti saati­in nurin, sitä syöti­in niin kauan kuin sitä oli. Siitä ei ole tietoa, kui­v­at­ti­inko tai hap­atet­toon­ki lihaa säilömisessä.

    Met­sästäjät tuskin tekivät mitään ennen seu­raavaa saal­ista. Björn Kurten on kir­joit­tanut näistä ajoista. Kysymys kuu­luu, kuka kek­si työn­teon, mik­si joka vuosi on tehtävä enem­män auto­ja kuin edel­lisenä vuonna.

  23. “Muuten komp­paan Hämäläistä. Kun se 8‑tuntista päivää paina­va kol­le­ga ostaa uuden auton, alka­vat 4‑tuntista päivää paina­vat pyytämään lisätunteja. ”

    Entäs kun se vain joka toinen kuukausi töitä tekevä kol­le­ga on joka toinen kuukausi neljä viikkoa mil­loin mökil­lä, mil­loin pat­tay­al­la? Muis­taak­seni Osmoa lainatak­seni, ensi ker­ran kun pyy­dätte 10% palkanko­ro­tus­ta, muis­takaa, että se vas­taa toista 4 viikon kesälomaa.

  24. Jos lomista, eläkkeistä ja työa­joista ei olisi lail­la määrät­ty, mil­laisik­si ne muo­dos­tu­isi­vat vapaan kil­pailun ympäristössä? Ollaanko jo sel­l­aises­sa jälki­te­ol­lises­sa yhteiskun­nas­sa, jos­sa työläisen ase­maa ei tarvitse joukkovoimal­la puo­lus­taa vaan yksilö pysty­isi neu­vot­tele­maan ehdois­taan? — ehkä ei.

  25. Joo, pakko oli kom­men­toi­da kun ymmärsin työsken­televäni ihmis­lu­on­teen testilaboratoriossa.

    Eli, pro­vi­siopo­h­jainen myyn­ti­työ. Työaiko­ja ei ole ja niitä ei seu­ra­ta. Saisi olla vapaasti miten halu­aa. Työn tuot­tavu­ut­ta on help­po mita­ta kovil­la arvoilla.

    Toinen onnis­tuu myymään tuot­tei­ta oleellses­ti vähem­mässä ajas­sa kuin toinen. Teo­ri­as­sa­han tämä sal­lisi ko. henkilön tehdä vapaasti lyhyem­pää työaikaa ja molem­mat tien­aisi­vat saman ver­ran. Käytän­nössä näin ei kuitenkaan ole, vaan nopeampi kaveri tekee enem­män töitä ja myy enem­män ja tien­aa enem­män ja näitä jumaloidaan “kov­ina” jätk­inä. Työ­paikan kult­tuuri hakee esiku­vaa “äijistä ja kovista myyjistä”. On miehekästä lähet­tää työmeil­iä kotoa kel­lo 01:34 ja tosi äijää vas­ta­ta siihen samantien.

    Taitaa olla vain niin, että kovi­in arvoihin siir­tyneessä yhteiskun­nas­sa täl­laiset asi­at eivät onnis­tu ennkuin suuri mas­sa on siihen valmis. Ihmis­lu­onne taitaa vain olla men­estys ja rahakeskeisen AHNE. Yhteiskun­nan täy­tyy voi­da todel­la pahoin, ennekuin vaakakup­pi heit­tää toiselle puolelle.
    Ihmi­nen onnis­tuu saa­maan itsen­sä pahoin­voivak­si kuin lap­si ilman van­hempi­en valvon­taa nukkuma-ajoista.

    Noh, kyl­lähän työn­tek­i­jän täy­tyy pystyä tar­joa­maan osak­keen­o­mis­ta­jille kas­vavaa tuot­toa vuosi vuodelta.

  26. Osmo: Hieno kir­joi­tus! Oon kaikesta samaa mieltä. Just tämä Make-work bias on pahin este työn hah­mot­tamise­na yht­enä resurssi­na muiden joukossa.

    Kaik­ki val­tion aset­ta­mat esteet työa­jan sopimiselle yri­tyk­sen ja työn­tek­i­jän välil­lä pitäisi pois­taa. Meille tulisi antaa vapaus vali­ta 10% lyhempi työai­ka eikä aina sitä 10% palkankorotusta.

  27. “Osal­lisu­u­den tarve” on yksi avain­sanoista. Voi olla, että pär­jätään neljäl­lä tun­nil­la työtä — mut­ta mitä se tarkoit­taa. Itse teen noin kahdek­san tun­tia työtä työ­paikalla, mut­ta myös osa ns. vapaa-aikaani menee ammatil­lis­ten asioiden seu­raamiseen ja pohtimiseen. En osaa oikein vetää rajaa työlle ja… mille — mitä se on, että on 24h kiin­nos­tunut tiety­istä asoista, ja työ on täl­lä samal­la tietyl­lä alueel­la. Mitä tämä neljä tun­tia tarkoit­taisi jatkos­sa. Että jatkos­sa mak­set­taisi­in vain neljästä tun­nista kahdek­san sijaan vaik­ka ajankäyt­töprofi­ili­ni pysy­isi samana.
    “Osal­lisu­u­den tarve” on erit­täin suuri myös ns. syr­jäy­tynei­den paris­sa. Hekin halu­a­vat pääsäänöis­es­ti tehdä töitä ennemän kuin neljä tun­tia vaik­ka kor­vaus on sama.
    Mitä tarvet­ta palvelee neljän tun­nin työai­ka? “Osal­lisu­ut­ta” se vähen­tää, eikä ker­ta kaikki­aan ole mah­dol­lista asiantun­ti­jate­htävis­sä ole­valle (kuin hyvin rajoite­tus­sa tehtävis­sä). Mitä me muuten sit­ten teemme täl­lä lisään­tyneel­lä vapaa-ajal­la? Lisää las­ten­hoitoa (siinä on aja­tus­ta, mut­ta pian ne kas­va­vat) ja romaanien lukemista (sitä ehtii sit­ten eläk­keel­lä ja ‘vanki­las­sa’?)? No tulee sitä luet­tua romaane­ja muutenkin mut­ta, vielä neljä tun­tia lissää…

  28. Lomautet­ta­va:

    “Onko kenel­läkään muuten taulukkoa siitä, miten teh­dyn työn tulo on jakau­tunut yhteiskun­nas­samme vuosien saatossa? — - Muis­tista heitän, että se oli noin vuosi 80, jol­loin puo­let tulok­ses­ta mak­set­ti­in palkkoina. Olisiko tänään 20%?”

    Täy­tyy kyl­lä men­nä men­neisy­teen aina jon­nekin feo­daaliy­hteiskun­taan saak­ka, että luvut oli­si­vat olleet tuol­laiset, vaik­ka ne työn­tek­i­jöi­den kannal­ta ovatkin viime vuosikym­meninä nopeasti huonon­tuneet. Tuotan­nos­sa syn­tyneestä arvon­lisäyk­ses­tä työ­tu­lo­jen osu­us oli 1980-luvul­la 75–80 pros­ent­tia, mut­ta 1990-luvun lop­ul­la ja 2000-luvun alus­sa osu­us vaki­in­tui noin 65 pros­entin paikkeille. Voit­to­jen osu­us on vas­taavasti kas­vanut 20–25 pros­en­tista noin 35 prosenttiin.

    Lähde: http://www.ollisavela.fi/M12.pdf

    Osmo:

    “Mil­lainen olisi lyhyen työa­jan maailma?”

    Niin, mil­lainen?

    Eräs mie­lenki­in­toinen näköko­h­ta työa­jan lyhen­tämisessä on se, kuin­ka aiem­mat odotuk­set sen suh­teen ovat men­neet pieleen. Kun ajatel­laan esimerkik­si 1800-luvun ja 1900-luvun alun kaunokir­jal­lisu­udessa ja muual­lakin esi­in­tyneitä futur­is­tisia koneu­to­pi­oi­ta, niin on merkillepan­tavaa, kuin­ka niis­sä olete­taan aivan jär­jestään, että työn tuot­tavu­us on kas­vanut sil­loiseen nyky­het­keen ver­rat­tuna aivan huimaavasti — kuten se onkin — mut­ta että tämän työn tuot­tavu­u­den kasvun aikaansaa­ma hyv­in­voin­nin kasvu tul­taisi­in jaka­maan mekaanisen tasais­es­ti kaikille yhteiskun­nan jäse­nille — mikä tietenkään ei pidä paikkaansa. Saman ole­tuk­sen jakoi­vat yhteiskun­nal­liset kir­joit­teli­jat Marx­ista aina Oscar Wildeen ja Keynesiin.

    Sen sijaan ollaan tul­tu omi­tuiseen huonoim­paan mah­dol­liseen maail­maan, jos­sa koneet ovat vie­neet ihmisiltä työt, mut­ta jos­sa ihmis­ten aineelli­nen toimeen­tu­lo edel­lyt­tää yhä vieläkin, että myös he samaan aikaan tekevät ne samat konei­den heiltä viemät työt. Ja silti me län­si­maiset nykya­jan kas­vatit tuskin sanois­imme, että 1800-luvun alun englan­ti­laiset lud­di­itit, jot­ka särkivät tehtaista työ­paikat vieneitä konei­ta, oli­vat hekään oikeassa.

    Vielä vuo­den 1967 Mitä Mis­sä Mil­loin ennusti, että vuon­na 2000 “vain 10 % ihmi­sistä tekee työtä, muille mak­se­taan ‘ikuis­es­ta lomas­ta’ — -. Työtä tekemät­tömil­lä per­heil­lä on ole­va 40 000–50 000 markan vuosi­t­u­lot nykyisen raha­nar­von mukaan las­ket­tuna (= n. 55 000–70 000 euroa). Ylimääräi­nen työ on ole­va yhtä tuomit­tua kuin kaksiavioisuus.”

    Ylimääräi­nen työ on ole­va yhtä tuomit­tua kuin kak­si­avioisu­us. Ja todel­lisel­la, toteu­tuneel­la 2000-luvul­la Suomen päämin­is­teri vaatii, että kaikkien on tehtävä jatkos­sa työtä vain entistä pitempään…!

  29. Otit­pa Ode mie­lenki­in­toisen aiheen! 

    Markki­na­t­alous jatku­van kasvun tavoit­teluineen ei var­maan juuri muuhun taivu kuin mak­si­maalisen työmäärän teet­tämiseen mah­dol­lisim­man hal­val­la. Rahan val­ta johtaa siihen. Tuot­tavu­u­den ulos­mi­tataan tulok­sen kasvu­na, ei esim. vapaa-ajan lisään­tymisenä. Olemme rak­en­ta­neet koko talouden ja yhteiskun­tamme ”jatku­van kasvun” peri­aat­teen varaan, ja sit­ten jos ei kas­vakaan, tai kas­vaa vähem­män kuin on odotet­tu, menee huonos­ti, irti­san­o­taan, lomaute­taan, pide­tään ikävää ja surkute­laan omaa kur­ju­ut­ta. Mut­ta jos kat­so­taan vaik­ka vain kymme­nen vuot­ta ajas­sa taak­sepäin, sil­loinkin meni ihan hyvin ja olti­in onnel­lisia. Voidaan hyväl­lä syyl­lä kysyä, onko ”kasvu” ollut kaiken sen vaivan ja ham­mas­tenkiristyk­sen arvoista?

    Jos palau­tamme mieleen Maslow’n tarve­hier­arkian, kuin­ka korkeal­la olemme? Pitäisikö hier­arkian alem­mat tasot olla jo koh­ta saavutet­tu, jol­loin voitaisi­in keskit­tyä johonkin muuhun? 

    Minä uskon, että nykyi­nen tapamme toimia ei jatku kovin pitkälle. Jatku­van ”kasvun” tavoit­telu yhä lisän­tyvine ener­gianku­lu­tuksi­neen, mate­ri­aalivir­toi­neen ja turhan tavaran ja krääsän lisään­tymisi­neen kohtaa fyy­sisen maail­mamme rajat ennen kuin huo­maam­mekaan. Itse asi­as­sa raja on jo ylit­tynytkin, emme vain ole tiedosta­neet sitä vielä. Puhutaan ympäristöon­gelmista, joista ilmas­ton­muu­tos ehkä suurim­pana. Näi­den, ja ”turhan työn teet­tämis­es­tä” työ­paikko­jen takia, että ”mure­hdi­taan työ­paikko­ja eikä tekemät­tä jääneitä paperi­ton­ne­ja”, näi­den välil­lä löy­tyy suo­ra, loogi­nen syy-seu­raus –suhde. Useim­mat ympäristöon­gel­mat ratkeaisi­vat läh­es itses­tään jos vain hiljen­täisimme vauh­tia ja tyy­ty­isimme nykyiseen mate­ri­aalisen hyv­in­voin­nin tasoon, tai vaik­ka vähän alem­paan, siihen kymme­nen vuo­den takaiseen. Esim. siir­tymi­nen nelipäiväiseen työvi­ikkoon pakot­taisi pienen­tämään volyymiä jo 20 %. Elinkei­noelämän luon­non­va­ro­jen kulu­tus ja liiken­teen määrä vähenisi vas­taavasti. Sodas­sakin hal­lit­tu vetäy­tymi­nen on yleen­sä viisaam­paa kuin toiv­ot­toman tais­telun jatkaminen.

    Aja­tus taitaa silti olla aikaansa edel­lä. Esteitä on monia, joista ihmis­ten ahneus ja oman edun tavoit­telu var­maan niitä suurimpia. Nyt ihmiset ovat markki­na­t­alout­ta varten. Mikä olisi sel­l­ainen talousjär­jestelmä, jos­sa pääosas­sa oli­si­vat ihmiset? Voimme vain kuvitel­la, mil­laisia inno­vaa­tio­ta ja luo­muk­sia syn­ty­isi, jos aikaa ja rauhaa elämiseen ja ajat­telemiseen olisi nyky­istä huo­mat­tavasti enem­män. Se olisi joka tapauk­ses­sa lähempänä min­un käsi­tys­täni hyv­in­voin­nista ja onnellisuudesta.

  30. Jos tehtäisi­in 4 h työpäivää, niin palkkakin liki puolit­tuisi. Mon­et eivät sit­ten söisikään kuin perunoi­ta mak­set­tuaan vuokran.

  31. Jois­sakin hom­mis­sa neljä tun­tia katoaa pelkkien sähkö­postien setvimiseen.

    Suurin ongel­ma nykyisessä tuotan­tokeskeisessä kul­tu­uris­sa on, ettei ideoin­ti­in käytet­ty aika mah­du taulukoi­hin, joten se vaikut­taa liian usein tuot­ta­mat­toma­l­ta. Syn­tyy tilanne, jos­sa on hel­poin­ta teesken­nel­lä tehokas­ta, eli miel­lyt­tää byrokratiaa.

    Usea työ saat­taisi olla mielekkääm­pää, jos voisi tehdä reilusti pitk­iä päiviä, mut­ta vain eism. neljänä päivänä viikos­sa. Tai miten kuka räätälöisi itse parhait­en tuntinsa. 

    Nyky­malli­nen viras­toauki­o­lo ei ole tuot­tavin mah­dolli­nen. Eikä edes toimi­vakaan, jos toimii kan­sain­välisel­lä alal­la, tarkoit­taen, että muil­la aikavyöhykkeil­lä toimi­vat ihmiset otta­vat yhteyt­tä oman kel­lon­sa mukaises­ti. Joil­lain aloil­la­han tämä on kor­vat­tu siten, että on olta­va aina tavoitet­tavis­sa, mikä tarkoit­taa käytän­nössä vapaa-ajan loppua.

  32. Entäpä miten globaali kil­pailu ja työa­jan lyhen­tämi­nen sopi­vat yhteen?

  33. Sanois­in niin, että keskiver­tokansalaisen toimeen­tu­loon vaa­dit­ta­va työmäärä on vakio, riip­pumat­ta tuot­tavu­u­den kasvus­ta. Lop­pu­pelis­sä ne pan­naan kaik­ki joko näyt­telemään tai vält­telemään työn­tekoa tai kyt­täämään noi­ta edel­lisiä. Täyspäiväistä hom­maa muuten jokikinen.

    Näin­hän se juuri menee maa­han­muut­ta­jia työl­lis­tet­täessä. Kun yksi sukupolvi on käynyt koulut läpi, niin 30% lop­ul­ta oikeasti työl­listyy kytik­si ja vas­taa­va osu­us kan­takytistä siir­tyy näytelmään tai lämpiöön. Työvoima­pu­la on edelleenkin huu­ta­va, ja se johtuu aina ja vain siitä, että lämpiössä olo on liian mukavaa ja juo­mat liian halpoja.

  34. Olisiko elämä hauskempaa… ?

    Monille ei olisi!

    Itsen­sä viihdyt­tämi­nen alka­isi käy­dä työstä. Masen­nus ja päi­hdeon­gel­mat lisään­ty­i­sivät entisestään. 

    Ihmisel­lä on tarve tavoit­teel­liseen toim­intaan ja meistä kaik­ista ei ole kek­simään sitä itse. En ota siihen kan­taa onko tämä tarve kult­tuuri­nen vai sisäsyn­tyi­nen, mut­ta useim­mil­la suo­ma­laisil­la se on aika vahva. 

    Tavalli­nen autonkul­jet­ta­ja Jäp­pinen käy työpäivän päät­teek­si nos­tele­mas­sa punt­te­ja ja ryys­tämässä kak­si tuop­pia karhua lähikup­pi­las­sa. Kun punt­ti­salil­ta J. ulk­outuukin jo kel­lo 14.00 tuop­pi­en määrä ei jää kah­teen. Alko­holin palami­saikaa on piden­net­ty neljäl­lä tunnilla. 

    Jos kotona odot­taa vain tele­vi­sio, niin kyl­lä se päivä pitkäk­si käy neljän tun­nin työn jäl­keen. Eivät kaik­ki koe tarpeel­lisek­si opiskel­la tai tehdä muu­takaan henkises­ti rikas­tut­tavaa vapaa-aikanaan. Pien­ten las­ten van­hem­mille­han tämä sopisi, se on selkeästi hyö­tyvä ryhmä. 

    Muuten aja­tus on jos­sain määrin elit­isti­nen ja poh­jau­tuu liian posi­ti­iviselle ihmiskäsitykselle. 

    Tääl­lä pal­stal­la hilluu ihmisiä, jot­ka eivät vält­tämät­tä seu­rustele lainkaan taval­lisen rah­vaan kanssa. BB:n voit­ti aikuinen nainen,kosmetologi-kampaaja, joka ei osan­nut määritel­lä sanaa pes­simis­mi. Ja nyt ei kyseessä ollut mikään ekstak­ti määritelmä, vaan sana oli hänelle tui­ki tuntematon. 

    Nyt en tietenkään halua sanoa, että juuri tämä nimeno­mainen ihmi­nen ei osaisi ottaa iloa irti vapaa-ajas­taan ja muutenkaan leima­ta tässä koulut­ta­mat­to­mia ihmisiä, mut­ta kyl­lä liika vapaa-aika monille olisi turhaut­tavaa ja epämielekästä.

  35. Tom­mi Uschanov:“Sen sijaan ollaan tul­tu omi­tuiseen huonoim­paan mah­dol­liseen maail­maan, jos­sa koneet ovat vie­neet ihmisiltä työt, mut­ta jos­sa ihmis­ten aineelli­nen toimeen­tu­lo edel­lyt­tää yhä vieläkin, että myös he samaan aikaan tekevät ne samat konei­den heiltä viemät työt.”

    Koneet ei vie kenenkään töitä. Ne vapaut­taa resurssin tuot­tavam­paan käyt­töön. Se, että resurssia ei tarvitse käyt­tää samoin kuin ennen ei tarkoi­ta, että sitä ei pidä käyt­tää ollenkaan.

    Kaj Luukko: Markki­na­t­alous jatku­van kasvun tavoit­teluineen on kas­vat­tanut elin­ta­soamme niin huimasti, että työpäivä on lyhen­tynyt puoleen noin 200 vuodessa.

    Markki­na­t­alous on talousjär­jestelmä, jos­sa ihmiset ovat pääosas­sa. He saa­vat mitä haluavat.

    Hämäläi­nen: Ne sopi­vat yhteen eri­no­mais­es­ti. Globaali kil­pailu on kil­pailua tehokku­udessa ei volyymis­sä. Jos Suomes­sa onnis­tu­taan tekemään enem­män vähem­mil­lä resurs­seil­la etu­mat­ka kil­pail­i­joi­hin kas­vaa. Ongel­ma on se, että ihmiset arvosta­vat mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­tia vapaa-aikaa enem­män. Val­tio ei voi käskeä ihmisiä muuttumaan.

  36. Voi olla, että työa­jan lyhen­tämi­nen pakot­taisi ennen pitkään myös täs­men­tämään joitain talouden alueen käsitteitä.
    Esimerkik­si edel­lä joku tote­si, että maat­alous ei ole kan­nat­tavaa toim­intaa taloudel­lises­sa mielessä. Ei ole, ei Suomes­sa eikä mon­es­sa muus­sakaan maassa.
    Kuitenkin se on siitä harv­inainen toimi­alue, että sen tuot­teet ovat vält­tämät­tömiä. Vaik­ka kek­sit­täisi­in tuhat kän­nyköi­hin perus­tu­vaa kan­nat­tavaa liike­toim­intaa, pitäisi ilmeis­es­ti rav­in­toa tuot­taa kuitenkin.
    Liike­taloudel­lisen kan­nat­tavu­u­den ohel­la kan­nat­taisi ottaa laa­jem­pia näkökul­mia yleiseen keskustelu­un. Sil­loin saat­taisi olls hyö­tyä töit­ten jaot­telus­ta esimerkik­si näin: 1. Vält­tämät­tömät työt, 2. Hyödyl­liset työt 3. Yhden­tekevät työt ja 4. Haitalliset työt.
    Esimerkkinä vält­tämät­tömästä työstä toimii var­masti juuri maat­alous, haitallis­es­ta työstä olen yleen­sä main­in­nut esimerkkinä for­mu­la-autoilun, joka tosin lie­nee rahat­aloudel­lis­es­ti hirvit­tävän kannattavaa.

  37. bertrand rus­sellil­la on aiheesta haus­ka kir­joi­tus “in praise of idle­ness” (1932)
    http://www.zpub.com/notes/idle.html

    ehkä muu­tos ajat­te­lu­tavas­sa voisi tapah­tua sitä kaut­ta, että annet­taisi­in työn­tek­i­jöille mah­dol­lisu­us vali­ta ensin kuu­den tai seit­semän tun­nin työpäivät kahdek­san sijaan. täl­löin myös palk­ka olisi samas­sa suh­teessa pienem­pi kuin työai­ka. luulisi, ettei tämä työ­nan­ta­jan näkökul­mas­ta ole niin ongel­mallista. mon­et var­maan tek­i­sivät jopa samat työt lyhyem­mässä ajas­sa ja pienen­tyneel­lä palkalla.

    …monil­la työ­paikoil­la ensi­askel tietysti olisi, että pudotet­taisi­in reaa­li­nen työai­ka halukkaille edes siihen kahdek­saan tuntiin

    minäkin olen eli­nan tavoin pelän­nyt, että mon­et rupeaisi­vat vain dokaa­maan, jos vapaa-aika lisääntyisi.

    mut­ta itse ainakin halu­aisin ehdot­tomasti lyhyet työa­jat. en näe mielekkäänä tehdä pitkää päivää, kun opin­to­tu­ki (+ sen asum­is­lisä) riit­ti min­ulle jo suht hyvin elämiseen (ehkä pari sataa siihen päälle ois OK). täl­laisia töitä en nyt mais­te­ri­na kovin hel­posti tietenkään löy­dä. lähin­nä toimit­ta­jan työ voisi täm­möi­nen omaa koulu­tus­ta jota kuinkin vas­taa­va työ olla.

    lisäk­si kom­muu­ni­a­sumiseen pitäisi kan­nus­taa ihmisiä. nyt yksin asum­i­nen on sinkuille nor­mi, mikä on vähem­män ekol­o­gista ja sosi­aal­ista ja kalliimpaa.

  38. Lois­ta­va aihe Osmo!

    Olen itse omas­ta tah­dostani tehnyt pari vuot­ta 6h työpäivää, joka samal­la tarkoit­taa 20%:n laskua brut­to­tu­lois­sa. Koke­muk­seni täl­lais­es­ta jär­jestelystä ovat pelkästään posi­ti­ivisia. En voisi kuvitel­lakaan myyväni vas­taaval­la net­to­tu­lo­jen lisäyk­sel­lä toista viikon­lop­un vapaapäivistäni (sitähän tuo 20% vas­taa) työnantajalle.

    Työ­paikoil­lani jär­jeste­ly on useim­miten aiheut­tanut kol­le­gois­sa ihme­tys­tä. Hyvin usein tois­tet­tu kysymys on ollut “Mik­si?”. Nopein ja helpoin tapa on ollut perustel­la kotona olevil­la pie­nil­lä lap­sil­la, kos­ka hyvin har­voin keskustelulle koke­mas­tani elämän­laadun olen­nais­es­ta parane­mis­es­ta on ollut mahdollisuutta.

    En osaa sanoa miten rahanah­neus on onnis­tut­tu iskosta­maan ihmisille niin voimakkaak­si ajatuk­sek­si. Suo­ma­laista yhteiskun­taa ei mielestäni voi kut­sua hyv­in­voin­tiy­hteiskun­naksi, vaan pikem­minkin meil­lä on suori­tuskeskeinen kilpailuyhteiskunta.

    Min­ul­la oli tänään mah­dol­lisu­us taas käp­päil­lä suures­sa puis­tossa Pekingis­sä (~17 miljoon­aa asukas­ta). Matkustin puis­toon fil­lar­il­la naut­tien hyvistä kevyen­li­iken­teen jär­jeste­ly­istä. Täl­lä pui­s­tor­eis­sul­la pari tähänkin aiheeseen liit­tyvää asi­aa tuli havait­tua usei­ta kertoja. 

    Ensin­näkin osal­lisu­ut­ta voi onnek­si kokea mon­een muuhunkin asi­aan kuin työn­tekoon. Puis­tossa oli paljon ihmisiä pelaile­mas­sa lau­tapele­jä isois­sa porukois­sa, lennät­tämässä lei­jo­ja, sekä naut­ti­mas­sa talvipäivästä ystävien ja per­heen kanssa muil­la tavoin. Jos use­am­mat Suomes­sa lyhen­täi­sivät työaikaansa, syn­ty­isi tilalle usko­mat­toman poten­ti­aali muun­laiseen osal­lisu­u­den kokemiseen. Olen var­ma, että tilalle muo­dos­tu­vat ajan­vi­et­to­ta­vat paran­taisi­vat elämän­laat­ua enem­män kuin se osal­lisu­us, joka nyt kohdis­tuu vain työn­tekoon. Muu­tos ei toki tapah­tu­isi yhdessä yössä, mut­ta siihen var­masti voitaisi­in oppia, jol­loin TV:n kat­selu ei olisikaan se paras vaihtoehto.

    Toinen havain­to taas oli se, että kun työt tehdään tehot­tomam­mil­la välineil­lä, riit­tää tekemistä use­am­mille. Yht­enä esimerkkinä tästä vaikka­pa se, että tuo­hon lähistölle on raken­net­tu muu­tamia pil­ven­pi­irtäjiä asuin­taloik­si. Jot­ta ihmis­ten ei tarvitse kulkea kauas han­kki­maan sis­us­tus- ja remont­ti­ma­te­ri­aale­ja, on läheiselle vapaalle ton­tille perustet­tu markki­na­paik­ka eri­laisille rautakaup­pa-alan tuot­teille. Tuol­ta markki­na­paikalta suurin osa isoista ja painav­is­takin kuormista kul­jete­taan asun­nolle polkupyöril­lä ja kaikkea tätä tekemään tarvi­taan paljon porukkaa. Näky on mielestäni lähin­nä usko­ma­ton, mut­ta osal­lis­tu­misen kokemista riit­tää monille, jopa touhua ihmettelevälle ulko­maalaiselle. Suori­tuskeskeisyys täl­laises­sa toimin­nas­sa lois­taa havain­to­jeni mukaan pois­saolol­laan, enkä usko ihmis­ten ole­van yhtään onnettomampia.

    Onko yksi osa haastet­ta se, että Suomes­sakin läh­es ain­oa käytet­ty vai­h­don väline on nykyään raha?

  39. Osmo — ei vas­taväit­teitä, mut­ta kuten muu­ta­mat muut jo yllä, määrit­te­len työa­jan vähän toisin. 40 000 tun­tia, elämän­mit­taise­na työaikana, riit­tää hyvin — vähempikin mahdollisesti.

    Phan­tom of the Aster­oid — kiitos Russell-linkistä.

  40. Eli­nal­la on point­tia. En nyt varsi­nais­es­ti vas­tus­ta Oden ideaa, mut­ta johtaisi­han se neljän tun­nin työai­ka min­ul­la ja Jäp­pisil­lä toden­näköis­es­ti sel­l­aiseen hil­lu­miseen, jol­laista ei vihreis­sä (eikä oikein mis­sään muis­sakaan urbaaneis­sa ja koulute­tuis­sa) piireis­sä liiem­min sympatisoida.

    “Masen­nus ja päi­hdeon­gel­mat lisään­ty­i­sivät entisestään.”

    Ja avio­erot.

  41. T.Sipilä: Et vis­si­in pidä hyödyl­lisenä ihmis­ten halu­jen ja tarpei­den täyttämistä?

  42. Käsit­tääk­seni EU:ssa pyritään kehit­tämään ja saa­maan käyt­töön BKT:n rin­nalle onnel­lisu­ut­ta ja elämän laat­ua kuvaavia kom­posi­it­ti-indikaat­tor­e­i­ta. Ehkä poli­ti­ikan perus­t­a­mi­nen elämän laadun paran­tamiseen veisi asioi­ta oikeaan suuntaan.

    Enhän minä asi­as­ta mitään tiedä, mut­ta eikö siinä jo ole ongel­man ydin, kun samankaltainen rahalli­nen arvo annetaan sekä mate­ri­alle että pätkälle ihmisen elämää? Mitä jos nämä eivät olisi yhteismitallisia?

  43. Kum­mallista olk­iukkoilua mon­es­sa kom­men­tis­sa. Ymmärtääk­seni Osmo sen enem­pää kuin juuri kukaan muukaan ole vaa­ti­mas­sa neljän tai kuu­den tun­nin mak­sim­i­työaikaa yleis­maal­lis­es­ti, vaan lähin­nä suurem­paa vapaut­ta ihmisille vali­ta työaikansa, sil­lä ole­tuk­sel­la, että jos tätä vapaus olisi, use­at ihmiset alka­isi­vat vähen­tää työaikaansa vapaae­htois­es­ti. Tämä työa­jan mah­dolli­nen pienen­e­m­i­nen taas tietysti riip­puu vah­vasti työte­htävistä ja elämän­ti­lanteesta. Joku halu­aa tehdä viisi­tun­tista päivää, että on kotona kun lapset tule­vat koulus­ta, joku ei pysty ole­maan töistä viikkokau­pal­la pois, mut­ta halu­aa tehdä vain kolme tai neljä päivää viikos­sa ja viet­tää pidem­mät viikon­lop­ut mökil­lä, har­ras­ta­mas­sa tai rav­in­to­las­sa, joku raataa muu­ta­man kuukau­den pro­jek­te­ja ympäripyöre­itä päiviä, ja pro­jek­tin pää­tyt­tyä läh­tee muu­ta­mak­si kuukaudek­si lep­äämään thaimaaseen. Teo­ri­as­sa­han tämä on jo nyt mah­dol­lista, mut­ta suurin hidaste tässä vaikut­taisi ole­van kult­tuuri. Jostain syys­tä työ­nan­ta­jat tun­tu­vat ole­van halut­to­mia täl­laiseen jous­tamiseen (mikä sinän­sä on vähin­täänkin kum­mallista, kos­ka nimeno­maan työ­nan­ta­jat ovat kovaan ääneen vaati­neet työelämään jous­to­ja. Ilmeis­es­ti ovat kuitenkin tarkoit­ta­neet vain työn­tek­i­jän jous­tamista työ­nan­ta­jan pillin mukaan.) 

    Jos nyt Jäp­pinen ei kek­si elämään­sä sisältöä, ja halu­aa työskenel­lä 7,5 tun­tia päivässä ja käyt­tää rahansa isom­paan taulutelkkari­in, niin ei sitä tässä kukaan ole kieltämässä.

    ”Sen sijaan ollaan tul­tu omi­tuiseen huonoim­paan mah­dol­liseen maail­maan, jos­sa koneet ovat vie­neet ihmisiltä työt, mut­ta jos­sa ihmis­ten aineelli­nen toimeen­tu­lo edel­lyt­tää yhä vieläkin, että myös he samaan aikaan tekevät ne samat konei­den heiltä viemät työt.”

    Olen tot­tunut luke­maan Uschanovil­ta suh­teel­lisen terävää ana­lyysiä, mut­ta vaik­ka olen nyt lukenut tuon use­am­paan ker­taan, niin joudun totea­maan, että tässä on jotain kummallista.

    Nimeno­maan aineelli­nen toimeen­tu­lo ei vaa­di sitä, että ihmiset tek­i­sivät yhtä paljon töitä kuin 1800-luvul­la. Paljon 1800-lukua parem­pi elin­ta­so (vaat­teet, hygien­ia, ruo­ka, ter­vey­den­huolto, läm­min asun­to ja koulu­tus) on nyky-Suomes­sa saavutet­tavis­sa melkoisen pienel­lä työ­panok­sel­la. Se, että suurin osa ihmi­sistä jostain syys­tä halu­aa vält­tämät­tä mak­saa sato­ja euro­ja parin euron arvoi­sista (tuotan­tokus­tan­nuk­set ilman markki­noin­tikus­tan­nuk­sia) lenkkareista, 10 euroa eloku­vas­ta ilmaisen kir­jas­ton kir­jan sijaan, kym­meniä tuhan­sia euro­ja autos­ta kol­men tuhan­nen euron sijaan, on pääosin ainee­ton­ta hyv­in­voin­tia. Ja tuon aineet­toman hyv­in­voin­nin tuot­tamiseen on val­jastet­tu läh­es koko yhteiskun­ta, ja sen aineet­toman hyv­in­voin­nin saavut­tamisek­si ihmiset joutu­vat edelleen tekem­män täysipäiväistä työtä.

    “Entäpä miten globaali kil­pailu ja työa­jan lyhen­tämi­nen sopi­vat yhteen?”

    Jos päätetään, että kukaan ei saa työsken­nel­lä yli 4 tun­tia päivässä, huonos­ti. Jos ihmisille annetaan mah­dol­lisu­us vali­ta, ne sopi­vat main­iosti yhteen. Mantra, jon­ka mukaan talouden pitää kas­vaa, perus­tuu vain ja ain­oas­taan kyseenalaiseen ole­tuk­seen, että työl­lisyy­den ei halu­ta pienen­tyvän. Jos tuo sal­li­taan, ei ole mitään syytä mik­si talouden pitäisi kas­vaa tai edes pysyä ennallaan.

    “Jos tehtäisi­in 4 h työpäivää, niin palkkakin liki puolit­tuisi. Mon­et eivät sit­ten söisikään kuin perunoi­ta mak­set­tuaan vuokran.”

    Nämä var­maan sit­ten halu­aisi­vat tehdä 7,5 tun­tia päivässä, jot­ta saisi­vat sen jauhelihakastikkeenkin.

  44. Minus­ta on kyl­lä varsin elit­isti­nen tuo aja­tus, ettei taval­lis­ten duu­nar­ien työai­ka saisi lyhen­tyä, kun “ne” käyt­täi­sivät sen lisään­tyvän vapaa-ajan kum­minkin vain ryyp­päämiseen tai muuhun läh­es yhtä turhaan.

  45. Olen ollut työelämässä yli 30 vuot­ta. Jokaises­sa työ­paikas­sa on tehty turhia tai vääriä asioi­ta, joi­ta joku on myöhem­min kor­jail­lut. Hyvin suun­nitel­tuna ja johdet­tuna puo­let työa­jas­ta saataisi­in pois lop­putu­lok­sen kärsimättä. 

    Sen jäl­keen kun ryhdyin yrit­täjäk­si min­un ei ole tarvin­nut tehdä älyt­tömiä raport­te­ja, joi­ta kukaan ei lue tai muu­ta turhaa työtä. Työni on motivoivem­paa ja vapaa-aikaa on enem­män. Kek­simäärin neljän tun­nin työai­ka ei kuu­losta optimistiselta.

  46. Käsit­tääk­seni meil­lä on usei­ta alo­ja, jois­sa liian pieni työn­tek­i­jöi­den (eli tehty­jen työ­tun­tien) määrä on ainakin yleisen mielip­i­teen mukaan jatku­va ongel­ma. Sairaan­hoitoon, van­hus­ten­hoitoon ja koulu­toimeen ihmiset tun­tu­vat halu­a­van lisää porukkaa töi­hin pienen­tämään “asiakas/työntekijä”-suhdetta. Poli­ise­jakin mon­et halu­a­vat lisää. Ja mikäs siinä, ei luokkakoko­jen pienen­tämisel­lä, sairaan­hoita­jien lisäämisel­lä ja use­am­mil­la koti­a­pukäyn­neil­lä var­masti mitään negati­ivisa vaiku­tuk­sia ole. Pait­si julkiseen talouteen, joidenkin mielestä.

    Ongelma­han on se, että samal­la kun alku­tuotan­to ja teolli­nen tuotan­to on suh­teessa hal­ven­tunut, työvoimaval­taiset työt ovat suh­teessa kallis­tuneet. Yhteiskun­ta ei kuitenkaan nähtävästi ole ollut valmis muut­ta­maan samas­sa tahdis­sa sitä, mihin työ­panos eli käytän­nössä talouden kier­toku­lus­sa liikku­va raha suunnataan.

    Mon­et työvoimaval­taiset työt ovat yhteiskun­nan hoidet­tavak­si annet­tu­ja (kuten nyt maini­tut koulu­tus ja ter­veys) ja niiden saa­man suh­teel­lisen työ­panok­sen kasvu tarkoit­taisi käytän­nössä vero­jen nos­toa. Mut­ta jos tuot­tavu­u­den kasvun tuo­ma arvon­lisä nap­ataankin yksi­tyiseltä sek­to­ril­ta pois sitä mukaa kun sitä ker­tyy kat­ta­maan kas­vavia julk­isia meno­ja, sen tuot­tavu­u­den kasvun uskoo var­maan hidas­tu­van muukin kuin aivan änkyrä markkinaliberaali.

    Talousti­eteil­i­jät, apua!

  47. Riit­ta,

    En oikeas­t­aan tarkoit­tanut “duunare­i­ta”, vaik­ka esimerkissä nyt sel­l­aiset sat­tui­v­at olemaan. 

    Lähin­nä tarkoitin ihmisiä, jot­ka tarvit­se­vat ohjat­tua toim­intaa etteivät liikaa rupea kelaa­maan elämän tarkoi­tus­ta ja mure­hti­maan olemat­tomista tekemisen puut­teessa. Näitäkin on ole­mas­sa, vaik­ka se kuin­ka elit­is­tiseltä kuulostaisi. 

    Enem­män kuin koulu­tus ja ammat­ti vapaa-ajan viet­toon vaikut­taa tietysti perhetilanne. 

    Osmo aina hehkut­taa vapaa-ajan autu­aak­si tekevää vaiku­tus­ta, mut­ta itse painaa kel­lon ympäri kuin pieni eläin. Eli en oikein ymmär­rä, mis­tä tämä aja­tus tulee, että hyv­in­voi­va ihmi­nen tekee mah­dol­lisim­man vähän töitä. 

    Kaik­ki mah­dol­liset tilas­tot osoit­ta­vat, että työtön voi huonos­ti. Juo liikaa, sairastelee, on yksinäi­nen ja onneton.… Tietenkään tämä ei ole lin­eaari­nen yhtälö eli liika työ on myös pahas­ta, mut­ta kyl­lä neljä tun­tia tun­tuu liian vähältä per­heet­tömälle ihmiselle ainakin. Pää voi seo­ta ja monil­ta sekoisikin.

  48. “Lähin­nä tarkoitin ihmisiä, jot­ka tarvit­se­vat ohjat­tua toim­intaa etteivät liikaa rupea kelaa­maan elämän tarkoi­tus­ta ja mure­hti­maan olemat­tomista tekemisen puutteessa.”

    “Noi­ta” löy­tyy kyl­lä ihan yliopis­tois­takin, jopa tohtor­e­i­ta. Kitkut­tel­e­vat apu­ra­hoil­la tai tun­tiope­tustöil­lä ja roikku­vat netis­sä, purka­vat pahaa mieltään vaik­ka kir­joit­ta­mal­la blogia.

  49. Kaip­pa tuo vaa­di­tun työn määrä piene­nee kaiken aikaa. Ajat­telisin niin, että yhteisö­jen määrä tulee lisään­tymään (inter­netis­sä tiet­ty suurene­va osa) ja yhteiseen kivaan annet­tu työ­panos tulee ole­maan se ihmistä palk­it­se­va. Toimi­ihan tuo hom­ma nykyäänkin… ei ihmiset joil­la ei ole iltaisin tekemistä aina juo viinaa vaan esimerkik­si osal­lis­tu­vat jonkin yhteisön toim­intaan. Esimerkik­si wikin ylläpi­toon, tekemäl­lä kau­ni­ita taus­taku­via muiden ihme­teltäväk­si, jär­jestämäl­lä las­ten ker­ho­toim­intaa, mitä nyt mieleen tulee.
    Arvelisin, että ihmiset tun­te­vat velvol­lisu­ut­takin esim. Suomea ja sen apua tarvit­se­via kohtaan… Jos ei ole palkkatyötä ja sin­ulle annetaan kaik­ki tarvit­ta­va, eikö nouse aja­tus että voisi antaa jotain takaisin päin esim. käymäl­lä moikkaa­mas­sa vanhuksia.
    Avoimen lähdekood­in pro­jek­teis­sa tämä ainakin näkyy voimakkaana. Halu antaa jotain takaisin.
    Eikö tääl­läkin ole tois­tel­tu mon­een ker­taan, että kan­nustin­ta siir­tyä hant­ti­hom­mi­in kortis­tos­ta ei oikein ole… ja silti osa ihmi­sistä ei jää kortis­toon vaan tekevät hant­ti­hom­mia. Pieni ajat­telun muu­tos, että ilmaisek­si tehtävät työt on yhtä arvokkai­ta tai arvokkaampia kuin palkkatyöt. Joskus tule­vaisu­udessa har­va elää kuitenkaan muul­la kuin perusturvalla.
    Vai onko min­ul­la turhan ruusu­iset ajatukset?

  50. Jos elää tuki­aisil­la voi hyvinkin lyhen­tää työaikaa. Jos esim. ei huole­h­di jätevesien puhdis­tamis­es­ta (mikä olisi kallista ja työtä vaa­ti­vaa) vaan kipataan puhdis­ta­moli­et­teet luon­toon toimitet­taviksi Itämereen sade­vesien mukana, on hyvinkin mah­dol­lista lyhen­tää työaikaa. Tätä tule­vien sukupolvien rahoit­ta­maa menetelmää on esim. Helsingis­sä käytet­ty menestyksellä.
    Toinen tapa, jol­la voi elää tule­vien sukuolvien mak­samil­la tuki­aisil­la, on polt­taa kivi­hi­iltä ja jät­tää CO2-päästö­jen aiheut­ta­mat kus­tan­nuk­set jälkipolvien riesaksi.

  51. Riit­ta,

    Kyl­lä mata­la koulu­tus ja päi­hdeon­gel­mat liit­tyvät toisi­in­sa. Tänään on asi­as­ta isohko jut­tu Helsin­gin Sanomissa. 

    Sehän on oikein hyvä, että voi purkaa pahaa oloaan kir­joit­ta­mal­la blo­gia. Joku van­hem­man pol­ven muu­rari ei vält­tämät­tä osaa, vaan viina vir­taa ja nyrk­ki puhuu… 

    Tot­ta kai kaiken­laisia ilmiöitä on ihan kaiken­lai­sis­sa ryh­mis­sä, mut­ta yleisel­lä tasol­la mata­lasti koulute­tut ovat riskiryh­mää. Ei tarvitse olla mikän sosi­olo­gi tämän tietääkseen.

  52. Täl­lä het­kel­lä suo­ma­lais­ten (viralli­nen) työai­ka on 1 700h/vuosi. Yhdys­val­lois­sa työai­ka on 1 900h/vuosi ja Kiinas­sa sekä Inti­as­sa 2 200h/vuosi. Suomes­sa tehdään siis ajal­lis­es­ti vähiten työtä niin, että työn­tek­i­jän kokon­aisvu­osikus­tan­nuk­set eläkkei­neen, vaku­u­tuksi­neen ja lom­i­neen ovat toden­näköis­es­ti korkeimmat. 

    Jot­ta työai­ka voitaisi­in puolit­taa niin että työ­nan­ta­ja ei jou­tu­isi perika­toon, ei kah­den neljän tun­nin työn­tek­i­jän pitäisi tuot­taa kokon­aiskus­tan­nuk­sia enem­pää kuin yhden kahdek­san tun­nin työn­tek­i­jän. Tämä olisi han­kalaa, ellei jopa mah­do­ton­ta, kun ajatel­laan minkä määrän äitiys­lo­mia, sairaslo­mia, koulu­tusku­lu­ja ym. työn­tek­i­jämäärän tuplaami­nen generoisi.

  53. “Sehän on oikein hyvä, että voi purkaa pahaa oloaan kir­joit­ta­mal­la blogia.”

    Näin­pä. Voi jopa päästä valtuustoon 😉

  54. Ongel­ma on pikem­min niin, että suurin osa oikeasti tarpeel­lis­es­ta ihmistyöstä on julkisel­la sek­to­ril­la, joka on määritel­ty säästökohteeksi. 

    Mieheni on viime­vu­osi­na päässyt kahdek­san­tun­tiseen työpäivään ain­oas­taan vapaapäiv­inään. (Nyt on kyl­lä palkkaa­mas­sa apua.)

  55. Kir­joit­telin vuosi tai pari sit­ten Kanavaan arvion Soin­in­vaaran kir­jas­ta Vau­raus ja aika. Sen voi lukea täältä: 

    http://www.artotukiainen.net/soini.html

    Tämä on seka­va vyy­hti, jos­sa on hirveän paljon yksilöko­htaisia pref­er­ensse­jä ja elämän­ti­lantei­ta (joku naut­tii työstään ja halu­aa tehdä sitä paljon, joku halu­aa mielu­um­min rahaa kuin aikaa, joskus työn osit­ta­mi­nen on vaikeaa jne.), mut­ta yksi pointeis­tani oli, että tuot­tavu­u­den kasvun hedelmät eivät ole nykyään yhteistä hyvää, jota sit­ten voitaisi­in jakaa kansalaisille lisään­tyneenä vapaa-aikana. Tom­mi Uschanov ehkä viit­toili yllä samaan tuos­sa yllä: “Kun ajatel­laan esimerkik­si 1800-luvun ja 1900-luvun alun kaunokir­jal­lisu­udessa ja muual­lakin esi­in­tyneitä futur­is­tisia koneu­to­pi­oi­ta, niin on merkillepan­tavaa, kuin­ka niis­sä olete­taan aivan jär­jestään, että työn tuot­tavu­us on kas­vanut sil­loiseen nyky­het­keen ver­rat­tuna aivan huimaavasti — kuten se onkin — mut­ta että tämän työn tuot­tavu­u­den kasvun aikaansaa­ma hyv­in­voin­nin kasvu tul­taisi­in jaka­maan mekaanisen tasais­es­ti kaikille yhteiskun­nan jäse­nille — mikä tietenkään ei pidä paikkaansa. Saman ole­tuk­sen jakoi­vat yhteiskun­nal­liset kir­joit­teli­jat Marx­ista aina Oscar Wildeen ja Key­ne­si­in.” Soin­in­vaara kuu­lostaa välil­lä siltä kuin halu­aisi kuu­lua tähän porukkaan.

  56. Jos asi­aa tarkastel­laan rahat­alouden ter­mein, tuot­tavu­u­den kasvun hedelmät ovat pitkässä juok­sus­sa jakau­tuneet yllät­tävän tasais­es­ti. Onhan tulon­jako sadas­sa vuodessa (Suomess­sa) tasoit­tunut eikä eri­ar­vois­tunut. Asia voi näyt­täy­tyä toisen­laise­na, jos omnavaraistalouden arvo muute­taan rahaksi. 

    Arvo Tuki­aisen arvostelua en ollut ennen näh­nytkään. Se oli hyvin mie­lenki­in­toinen. Suomes­sa on jostakin syys­tä tapana, ettei kir­jail­i­ja saa arvostel­la arvostelu­ja, mikä tap­paa keskustelun tehokkaasti. Olen Tuki­aisen ana­lyysin kanssa jois­takin asioista kuitenkin niin selvästi eri mieltä ja kos­ka erim­ielisyy­dx­en aiha on olen­nainen, ajat­telin tulev­ina päiv­inä analysoiu­da arvostelua.

Vastaa käyttäjälle Marko Jalonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.