Tulin myrskyssä ja sateessa Säteilyturvakeskuksen neuvottelukunnasta. Kluuvikadulla tuli vastaan mustaan nahkatakkiin pukeutunut, pitkätukkainen narkkarilta näyttävä kaveri. Kun olimme jo ohittaneet toisemme, hän pysähtyi ja puhutteli minua. “Hei, haluan kiittää sinua siitä, mitä olet tehnyt meidän narkkareiden hyväksi. Sinun ansioistasi pääsin korvaushoitoon ja irti kamasta. Kiitos tästä elämästä!
Olin vähän hämmentynyt, koska tuo keskenjäänyt projekti on pikemminkin tuottanut minulle huonoa omaa tuntoa juuri keskenjäämisensä takia.
Kun Lipposen toista hallitusta muodostettiin vuonna 1999, peruspalveluministerin posti jaettiin kahtia minun ja Eva Biaudet’n kesken. Hänen piti olla kaksi ensimmäistä vuotta ja minun kaksi seuraavaa. Evan yllättävän raskauden takia oma vuoroni aikaistui. Olin joka tapauksessa vuoden verran tuleva ministeri. Siinä asemassa ei tietääkseni ole ollut kukaan muu, ellei sitten Juha Rehula (kesk) ole juuri jnyt siinä samassa asemassa.
Vuonna 1999 Suomen akatemia ja lääkäriseura Duodecim järjestivät konsensuskokouksen huume hoidosta. Minut oli kutsuttu sinne maallikkojäseneksi. Suureksi yllätyksekseni minut pantiin johtamaan alajaostoa, jonka piti ottaa kantaa korvaushoitoon. En tiennyt asiasta mitään, mutta tarkoitus olikin, että oppisin. Opin. Noiden kolmen vuorokauden aikana tulin vakuuttuneeksi, että heroiiniriippuvaisille on järkevintä antaa lääkkeeksi jotai hidastettua huumetta, buprenorfiinia tai metadonia.
Korvaushoito oli tuolloin hyvin kiistelty hoitomuoto. STM:n virkamiehet suhtautuivat siihen varsin penseästi, mutta ministeriö on päällikkövirasto. Oltuani viikon ministerinä ilmoitin, että ministeriön kanta on korvaushoidolle myönteinen. Virkamiehet sopeutuivat uuteen linjaan kiitettävän nopeasti. Tein korvaushoidosta kaksikin asetusta, jotka liberalisoivat sen käyttöä.
Silloin laaditussa kompromississa lääkehoito yhdistettiin psykososiaaliseen kuntoutukseen. Tämä psykososiaalinen kuntoutus tuli niin kalliiksi, että hoitopaikat loppuivat pian. Minusta olisi ollut parempi antaa kaikille tyydyttävää hoitoa kuin kymmenelle prosentilla parasta mahdollista hoitoa ja jättää 90 prosenttia heitteille,mutta en ollut enää ministeri. Tuo vastaan tullut entinen narkkari oli noiden onnellisten 10 prosentin joukossa.
Erityisen vaikea minun on ymmärtää, miksi Helsingin kaupunki pihtailee korvaushoidossa. Korvaushoito on kallista, mutta huumerikollisuus on vielä kallimpaa. Heroinisti ei voi olla ilman päivittäistä annostaan. Hoidotta jäänyt narkkari on huumekauppiaan ylin toive. Miksi Helsingin on tyydytettävä huumekauppiaiden toiveita? Rahat hän hankkii rikollisuudella tai prostituutiolla.
Katso lisää huumepolitiikasta tästä.
Noh…, toppuuttelen nyt vähän Osmoa itseihailun huuman syövereissä.
Oliko se “hoito” nyt sitten tätä kohtaamaasi kaveria paljonkin auttanut, jos vieläkin silmiinpistävästi näytti narkkarilta?
Tuskin myöskään olisi ilman ainetta ottanut sinuun kadulla kontaktia. Se kun ei kansallispiirteisiimme kuulu. Narkki siis edelleen?
Ei tuossa nyt juurikaan ollut itseihailua. Tai sitten minä en sitä tajunnut. Kyllä Elina vatii nyt liikoja. Paitsi että huumevieroituksen olisi tehottava, samalla olisi myös opittava kokonaan uusi tapa pukeutua ja mikä pahinta, hesalaisten puhumattomuus.
Vaalien jälkeen Osmo epäili blokinsa tuoneen paljon uusia äänestäjiä. Saataa ollakin, tosin… olen edelleenkin sitä mieltä, että teot puhuvat. Kuten nyt tuossa ex. narkkarin tapauksessa.
Jotenkin Elinan kirjoitus tuntui mauttomalta. Noinko kepeästi sitä leimataan vastaantulijoita? Kun pilalle menneiden hampaiden tilalle ei ole kasvanut uusia, on se selvä näyttö huumeiden käytön jatkumisesta! Korvaushoito katkeaa, jos sortuu aineisiin.
Mautonta tai ei, mutta…
Miten minä voisin leimata vastaantulijasi, kun en koko jannua nähnyt?
Itse sanoit, että näytti narkkarilta. Ihminen ei yleensä näytä narkkarilta olematta sitä. Siitä epäilyni.
Suomessa on todella vaatimaton huumeongelma. Ehkä siksi, että täällä ei ole juurikaan lähdetty korvaushoitohöpinöihin ja “puhdas neula suoneen kuin suoneen” ‑kampanjoihin mukaan, vaan huumeiden käyttö on pidetty yksinomaan rikoksena.
En epäile yhtään tämä Vihreitä varmastikin kannattavan henkilön aitoa kiitollisuutta auttajaansa kohtaan, mutta muuten huumepolitiikka on mielestäni epäonnistunutta.
Huumekaupasta saatavat voitot ovat niin suuria ettei tarjontaa saada mitenkään täysin nollaan, sitä ei ole saatu edes niissä maissa joissa rikollisia rangaistaan kuten Saudi-Arabiassa tai vaikka E‑Koreassa, joten joidenkin “kovan” linja poliitikkojen ratkaisuehdotukset tuomioiden koventamisesta ovat tehottomia vaikka sinänsä kannatettavia.
Tietty siivu nuorisosta päätyy itsetuhoiselle uralleen ja osaa tästä joukosta ei kyllä pelastaisi muu kuin esim. orjuus soutajana kaleerissa, mutta valtaosaa tietenkin voitaisiin auttaa. En tiedä kuinka suuri osa narkkareista toipuu, osuus ei liene suuri..?
Mielestäni nykymuotoinen kuntoutus korvaushoitoineen tulisi lopettaa kokonaan ja korvata uudella kriminaalipolitiikalla. Käyttö muutettaisiin rangaistavaksi teoksi: 1. kerrasta päivä pari, 2. viikko pari, 3. muutamia kuukausia, 4. vuosi, 5. vuosia.. jne. Mihinkään tavallisiin oikeusistuimiin ei näitä narkkareita kannttaisi viedä resursseja syömään vaan ylläkuvatun kaltaisesta taulukosta kakku päälle kun käyttö on kiistatta todettu.
No entä jos vaan vaan vahinkossa pisti tai lappua imeskeli kun karkkipaperiksi luuli ym. selitykset. Siinäpä se; eipä tuo päivä putkassa niin paha ole vaikka olisi syyttäkin, emmää ainakaan ole siitä koskaan katkeroitunut poliisille.
Rangaistuspaikoiksi kohdasta 2. eteenpäin sopisi joku lakkautettu varuskunta jossa vieroitus hoidettaisiin kerrasta poikki menetelmällä, muutenkin kuhne-amme ja muut perinteiset työkalut olisivat kunniassa ja vieroituslääkkeiden sijaan! Heti tolpille pääsyn jälkeen vieroitettavat voisivat vaikka lajitella jätteitä tai tehdä muuta hyödyllistä raitapuvut päällä. Tämä veisi glorian koko scenen ympäriltä: ei olisikaan mustakaapuista joukkoa hautakivienkaatajia kamoissaan joiden valintoja omaiset surevat tms. vaan olisi vain surkea joukko raitapukuisia vieroitusoireisia loosereita..
Joku tietysti sanoo että narkkarit menisivät piiloon heti kun niitä alettaisiin keräämään jonnekin. Niin tietysti menisivätkin, hetkeksi. Kyllä ne sieltä esiin kömpisivät kuka minnekkin, sossun, varastelemaan, persettä tai kamaa myymään. Ei niitä sinne piiloihin kukaan kauaa huolla.
Rahaa ja terveydenhuollon resursseja säästyisi taas valtavasti! Narkkareitakin pelastusi ainakin 1XX kertaa enemmän.
Hmm, ei näytä narkkarilta olematta sitä… Tarkoitatko tosiaan, että vastaantuleva, huoralta näyttävä nainen, myös on huora?
Lainaan Elinaa
Suomessa on todella vaatimaton huumeongelma.
Vaatimaton tai ei niin tuskin likaisten neulojen “kierrättäminen” mitenkään tilannetta parantaa.
Kyllä maksullisen naisen tunnistaa kadulla hyvinkin.
Tunnistanet sinäkin?
En tiedä, mikä Suomen tilanteen tässä huumeakysymyksessä tekee niin monikertaisesti paremmaksi kuin Keski-Euroopassa tai Ruotsissakaan. Näin se kuitenkin joka tilaston mukaan on.
Jos on parempia selityksiä kuin nollatoleranssi asian suhteen, niin kertokaa toki.
Tietysti puhdas, uutuuttaan kiiltävä neula sossun tiskiltä hymyn kera jaettuna voi hetkellisesti tuoda helpotusta yksittäisen ihmisen elämään, mutta jos nyt yhteiskunnallisella tasolla pysytään…
Kannatan Travellerin ehdottamaa linjaa alkoholismiin, joka on kotimaassamme huomattavasti huumeidenkäyttöä suurempi ongelma. En puolusta huumeiden tai minkään päihteen käyttöä.
Sama rangaistusskaala esim. seuraaviin rötöksiin:
Rattijuopumus, yli 0,5 promillen humalassa tehdyt väkivallanteot kotiväkivalta mukaanlukien, humalatilan vuoksi ravintolasta poistamiset (maija kuskaa ovelta jatkotoimenpiteisiin), sammuminen ja maijaan joutuminen mistä tahansa noudettuna, kotibileissä humalassa häiriköinti ja poliisin saapuminen rauhoittamaan (maija kuskaa jatkotoimenpiteisiin), krapulasta johtuvat rokulipäivät (vaikea todentaa tosin) jne.
Voisi olettaa, että humalahakuinen ja humalatilaa ylistävä juomakulttuurimme muuttuisi sukupolven kuluessa. Meillä olisi myös pian käytössämme kymmeniä tuhansia pakkotyöläisiä rakentamassa lihasvoimalla hmm. vaikkapa metrotunneleita isoimpiin kaupunkeihin. Vähitellen ihmiset alkaisivat tiedostaa mäyräkoiraa kotiin kantaessaan, että kannattaako tämä kumminkaan riskit huomioiden.
En tiedä kirjoittiko Traveller tosissaan. Lienee aiheena vieläkin vaikeampi kuin maahanmuutto. Ylläoleva siksi, että ne jotka eivät tunne lainkaan huumeongelmaa ymmärtäisivät, etteivät narkkarit ole pelkästään jokin nuorisomarginaaliryhmä, vaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin kuka tahansa alkoholistikin tai muutaman kerran elämässään alkoholin kanssa töpeksivä, siis tavallisia ihmisiä.
Singaporen linja toimii omalla tavallaan, humaani korvaushoitolinja toimii omalla tavallaan, siis arvo- ja periaatekysymys.
Noniin, rosvot kiinni, eikös juu?
Mutta siis vakavissaan, “rankaisemalla raittiiksi”- linjan ongelmat ovat kyllä tiedossa. Huumeidenkäytön ongelma on se, että se ei jousta kauhean paljon rangaistuksia koventamalla. En tiedä syytä tähän, mutta empiirisesti näin näyttäisi olevan. Voidaan tietenkin argumentoida, että ei se mitään, täytetään sitten vankilat narkkareilla, mutta minusta se ei kuulosta kovin tehokkaalta eikä fiksulta.
Travellerin huumepolitiikka olisi valtavan kallista. Kun vankien määrää leikataa muutenkin melkein 20%, niin miten ihmeessä tuollainen politiikka auttaisi mitään?
Btw, kannattaa varautua siihen että tulevaisuudessa entistä harvemmasta rikoksesta tulee minkäänlaista tuomiota. Toisin sanoen jos joku etuilee nakkarijonossa, kannattaa vain suoraan pamauttaa yllätyksenä voimien takaa suoraan naamaan sillä tappelu siitä kuitenkin tulee (mutta kunnollisia tuomioita ei kenellekään -> on turvauduttava oman käden oikeuteen).
Tulisi tosiaan paljon halvemmaksi vain laittaa kaikki narkit korvaushoitoon, kuin linnaan. Lopputulos on tavallisen ihmisen kannalta melkolailla sama (narkit ja rötökset pois katukuvasta), toinen keino on vain humaanimpi ja paljon halvempi.
Korvaushoidossa on kyse laillistetun huumeen ottamisesta. Huumekauppias jää kuviosta pois. Narkkaria kuvio ei paranna. Tätä ei Osmokaan näytä ymmärtävän.
“Kyllä maksullisen naisen tunnistaa kadulla hyvinkin.”
Kerro se kaikille niille naisille, jotka eivät ole saaneet olla rauhassa, kun ovat vahingossa osuneet väärälle kadulle.
En tiedä kirjoittiko Traveller tosissaan.
Silleen vähän kieli poskessa kuten aina mutta esittämäni kuvaava malli auttaisi nimenomaan niitä narkkareita eikä sitä “auttavaa” (=hyysäävää) koneistoa kalliisti palkattuine kädestäkiinnipitäjiin joita tässä maassa on muutenkin jo helvetisti liikaa.
Nykyisessä systeemissä ymmärretään loputtomasti niin juoppoja, narkkareita kuin nuorisorikollisia koska tämäkin on tyypillinen aikamme kuva. Kitisevä korppu pyytää rahaa (itsensä työllistämiseksi) ja huolekas pää antaa sitä (maailman pelastamiseksi koska äänestäjät tykkää), mikäpä sitä rahaa on jakaessa kun sen eteen ei tarvitse itse mitään tehdä.
Ongelmat vain pahenevat ajan myötä ja esimerkiksi nuorisorikollisille opetetaan kädestäpitäen se ettei mistään seuraa mitään.. Mikäli ongelmia haluttaisiin ratkaista, katkaistaisiin kierteet jo alkuvaiheessa, ei järjestettäisi tyhjänpäiväisiä palavereja joihin itse autettava ei itse viitsi yleensä edes osallistua ym. täysin turhaa pierunpidätystä.
Singaporen mallissa vieroitushoiden teho on kyllä 100 % mutta minun mielestäni sitä tulisi käyttää ainoastaan kaikkein vakavimpiin rikoksiin. Minun mallissani pienestä hairahtelusta ei seuraisi siis muuta kuin varoitus.
Tämä “korvaushoito ei paranna”-juttu on sillä tavalla ongelmallinen, että vaikka se tavallaan on totta, kemiallinen riippuvuus ei korvaushoidolla parane, niin ei se kuitenkaan ole. Psykososiaalinen kuntoutuminen on erittäin vaikeaa muutenkin ja erityisen vaikeaa se on silloin, jos aineen himo vie kaikki ajatukset muualle.
Korvaushoidosta puhutaan paljon pahaa ja paljon hyvää. Minusta kumpikin on tavallaan väärässä. Korvaushoitopotilaista aika iso osa tekee, tai ainakin on joskus tehnyt niin, että piikittää ne subutexit, jolloin annoksesta riittää myös myyntiin.
Korvaushoito on silti parempi kuin se vaihtoehto, ettei ole hoidossa, koska silloin kun ei ole hoidossa, jengi turvautuu rikoksiin ja sotkee muutenkin elämänsä aivan totaalisesti. Vankila ei auta siihen hommaan. Travellerin ehdotus pitenevästä vankilakierteestä ei myöskään auta. Vankiloita ei ole saatu huumeettomiksi huolimatta paikoin täysin epäinhimillisistä tarkastuksista jne, joten ei ole mitään syytä olettaa, että sullomalla narkkarit vankilaan, ongelmaa saadaan vähenemään. Pikemminkin luodaan vain hyvä markkinapaikka huumeille.
Kannatan laajamittaista korvaushoitoa sitä tarvitseville. Kurvin huumekatkolla ja Peijaksen yksikössä tapasin lukemattomia narkkareita, jotka näyttivät aivan tavallisilta kunnon työssäkäyviltä ihmisiltä. Jotkut vieläpä olivat sitä. Jotkut eivät näyttäneet, mutta tämän suhteen ulkonäöstä ei voi päätellä oikeastaan mitään.
Olen 100% Oden kannalla tässä.
Ehkä nämä “travellerit” kannattaisi todella matkustaa oikeasti ja kokea maailmassa, avartaa mielensä, sielunsa, ja siten huomata että ei voi olla maailma oman kuvan ja toivomuksien peili.
Samoin ajattelevat bin laden travellerit ja muut fanatikot. Elämä ei ole pelkkää seikkailua tai pelkkää painajaista. Perheet eivät ole täydellisiä eikä yhteiskuntakaan. Kaikki eivät pärjää tai pysy vauhdissa mukana, ja ei niitä voi rangaista vaan pikemminkin auttaa. Ei voi kaikki laskea talouden näkökulmasta, ihmiset eivät ole euroja.
Joillekin huumeet ovat estoja alentavia toisille itsetuntemuksen lisäämiseen, yleensä paikka mihin paetaan maailman koetetusta vaaroista, monet ovat heikkoja ja menevät virran mukana. Voi elää tietoisesti tai sitten ei, mutta varmasti kaikki haluavat elää tietoisesti. Kun joku kompastuu, ei voi siitä rangaista tai uhkailla vaan auttaa, että ei kompastu uudestaan.
Maailma täynä suvaitsemattomia, kylmiä kuivia ihmisiä jotka käyttäytyvät vastaavasti muita kohtaa. “Tee kuin minä haluan tai kuole pois” historia kertoo että tämä ajattelutapa johtaa ainoastaan tuhoon.
Korvaushoidossa saatavaa subutexia ei voi piikittää, koska se on imeskeltävä hoitohenkilökunnan läsnä ollessa; juuri tuosta syystä. Nuo piikittäjät eivät ole päässeet korvaushoidon piiriin ja tuovat lääkettä omaan käyttöönsä hyvin kalliilla esimerkiksi Ranskasta. Koska tämä on hyvin kallista, lääkettä on käytettävä säästeliäästi ja siksi se on melkein pakko piikittää. Samalla siitä jotkut saavat euforiaa, jota korvaushoidolla ei pitäisi saada. Moni myös jakaa matkakustannukset myymällä osan lääkkeestä kaverilleen, mikä onkin sitten kiellettyä.
Subutexia on mylös ammattimaisessa huumekaupassa. Lääkeyhtiöitä kannattaisi kysyä, mistä kauppiaat ovat lääkkeen saaneet. On paljon parempi, että päänsä sekoittamista haluavat tekevät sen subutexilla kuin heroiinilla. Itse joskus leikkauksen jälkeen opiaatteja saaneena en kyllä voi ymmärtää, mitä siinä tavoitellaan.
Subutexista on nyt tullut markkinoille “pilattu versio”, johon on lisätty euforiaa estävää naloksiinia, eikä lääkettä enää voi käyttää väärin.
Elinalle: meillä oli sodan seurauksena paljon heroiiniriippuvaisia, joita oli joko lääkitty vähän ronskilla kipulääkityksellä tai joille oli annettu heroiinipitoista yskänlääkettä (!) Heille annettiin kaikessa hiljaisuudessa lääkkeeksi vieroitusoireita vastaan ei mitään metadonia, vaan reilusti heroiinia. He elivät olosuhteisiin nähden normaalia elämää, joku toimi jopa yliopiston professorina. Elina ehkä kertoo meille, miksi näin oli väärin menetellä.
Catilina,
Noin päin se tietysti on eli jotkut nyt tekivät kategoriavirheen. Ei kaikista huumeiden käyttäjistä näy todellakaan päällepäin huumeiden käyttö.
Mutta jos joku on ihan ensi silmäyksellä “narkkarin” näköinen eli ylilaiha, huonokuntoisen ja sekavan näköinen ja silmistään sumea, niin hän mitä todennäköisemmin on jonkin aineen väärinkäyttäjä.
Ehkä Osmo tarkoitti sanoa “entisen narkkarin näköinen”.. mutta siihen luonnehdintaan nyt ei riitä mainittu pitkä nahkatakki ja pitkät hiukset. Ne puuttuvat hampaatkin tietysti olisi luullut raitistuneen laittavan kuntoon.
Sama tässä prostituutioasiassa. Tietenkään kadulta ei voi tunnistaa kaikkia tavalla tai toisella itseään vaikkapa netissä myyviä, mutta jos joku tarjoaa itseään läsnäoleville kadulla tai ravintolassa, niin kaipa siitä voi jotain päätellä. Tietynlainen vaatetuskin on tietty tyypillinen.
Uskon, että Riitan mainitsemaan ilmiöön on syynä pikemminkin miesten vallankäyttö katuprostituution valtaamilla alueilla. Ei se, etteivätkö he erota maksullista naista kauppakasseja kantavasta perheenäidistä. Miehet toteuttavat vain paikasta villiintyneinä eräänlaista reviirikäyttäytymistä. Prostituoidut tulevat ihan itse tarjoamaaan kyllä palveluksiaan, ei heidän peräänsä tarvitse huudella.
Hei Traveller
Puhut sinä osittain vakavaa asiaa. Käräjäoikeuden lautamiehenä toimiessani olin järkyttynyt kohdatessani käytännössä kaksi minulle käsittämätöntä periaatetta.
Alkoholi- ja huumetörttöilyyn liittyen ehdonalaiset tuomiot herättivät oikeasti lähinnä oikeuden ja yhteisten pelisääntöjen halveksuntaa noilta alkavilta nuorilta pikkurikollisilta. Se kun ei ole mikään rangaistus, eikä herätä minkäänlaista ajatusta, että tein jotain kenties vahingollista syyllisen selvitessä kuin koira veräjästä. Ehdonalaistuomioita jopa kasautui lukuisia peräkkäin ainakin silloin 90-luvulla, jolloin se tuleva rikollinen ja alkoholisti/narkomaani saattoi vajota useita vuosia kaikessa rauhassa entistä syvemmälle pikkurikollisuuden ja päihderiippuvuuden syövereihin kun oikeudesta selvisi aina ilman mitään rangaistusta, pelkillä varoituksilla. Edes symbolisen rangaistuksen pitäisi iskeä vakavana varoituksena heti ensimmäisestä rikkeestä.
Toinen järkytyksen aihe olikin tajuta se miten heikosti pelkkä rankaiseminen sakoilla ja vankilalla oikeasti vaikuttaa yhtään mihinkään ihmisen jouduttua väärille urille. Selkeimmin se tuli ilmi alkoholin kanssa ja nimenomaan rattijuoppoudessa. Kun ihmistä tuomitaan monennettakymmenettä kertaa ehdottomaan vankilatuomioon humalassa ajelusta (kenties ilman korttia ja varastetulla autolla, pitäähän baarista päästä kotikylille), niin tulee pakosta mieleen koko touhun absurdius. Eikö sitä ihmistä pitäisi laittaa hoitoon ja muuhun laajempaan olemista korjaavaan prosessiin. Vankilasta päästyään tietenkin juhlitaan raskaasti ja jäädään pahimmillaan kiinni jo samana iltana samasta syystä, humalassa ajelusta varastetulla autolla.
Senkin huomasi selkeästi, että monilla ja kenties useimmilla oli siellä pohjimmaisena jokin muu ongelma, yleensä mielenterveydellinen, jolloin käy aika selväksi, ettei koko kierre olisi käynnistynyt lainkaan, jos siihen alkuperäiseen ongelmaan olisi puututtu ennen kuin ihminen alkaa lääkitä esim. hoitamatonta depressiota ja syrjäytymistä päihteiden sekakäytöllä.
Onpa näitä surullisia tapauksia sattunut omaan kaveripiiriinkin. Ihminen hakee turhaan apua mielenterveydellisiin ongelmiin, ei saa sitä kun kysyntä ylittää tarjonnan, aletaan lääkitä oloa päihteillä, useampien vuosien päästä ollaankin jo tilanteessa, jossa vedetään kamaa suoneen samana päivänä kun vieroitus päättyy, koska palattiin samaan jengiin eli kotiin. On ilmiselvää, että mielenterveysresurssien lisääminen olisi ollut halvempaa kuin toistuva vieroitushoito ja ihmisen aiheuttama kustannus työkyvyttömänä pikkurikollisena, myös se korvaushoito olisi ollut halvempaa kaikin tavoin.
Summa summarum, mitä varhemmin näihin asioihin puututtaisiin sitä kalliimmilta harmeilta säästyttäisiin inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti. Tästä olen samaa mieltä Travellerin kanssa. Keinoja onkin sitten monenlaisia.
Väärin se on siksi, että itse ongelma eli riippuvuus sivuutetaan.
Korvaushoidoissa huumeiden käyttö institutionalisoidaan ja tehdään sallituksi, jolloin viesti yhteiskuntaan on vaarallinen.
Eli näen tämän periaattellisena kysymyksenä. Voi olla, että korvaushoidoilla olevat yksilöt voivat paremmin kuin heroiinikoukussa, mutta yhteisön kannalta korvaushoito on vähintäänkin arveluttavaa.
En muuten jaksa nyt nähdä hyvänä asiana, että yliopiston professorina on heroiinin käyttäjä. En oikein ymmärrä pointtia. Esittelisitkö asian noin positiivisena, jos alkoholisti naukkailisi krapulaansa pitkin päivää työpaikallaan? Jotta tuntuisi paremmalta ja ei tulisi vierotusoireita.…
Hei mitä eroa on sillä, että jaetaan subutexia eikä heroiinia paitsi se, että aineen nauttija ei saa hyviä fiiliksiä?
Eikö voitaisi vaan laillistaa heroiini, niin sen hinta putoaisi yhtä alas kuin alkoholin, eikä narkkareiden tartteis turvautus rötöksiin hankkiakseen varoja päihteenkäyttöön.
Juho:
“Alkoholi- ja huumetörttöilyyn liittyen ehdonalaiset tuomiot […]
Olet siis toiminut lautamiehenä tietämättä, että ehdonalaisuus ei ole tuomio? Hämmästyttävää!
Tuomioita ovat Suomessa sakkorangaistus, ehdoton ja ehdollinen vankeusrangaistus tai yhdyskuntapalvelu.
En ymmärrä ollenkaan korvaushoidon vastustusta sillä perusteella, ettei se paranna.
Suoraan sanottuna minulla ei kiinnosta he*n ***tun humpan veraa parantuvatko jotkut paatuneet narkkarit vai eivät. Hyvä tietenkin olisi jos parantuisivat, koska se on kaikkien kannalta kätevintä, mutta tärkeintä meikäläisen kannalta on etteivät narkomaanit ryöstäisi minua, varastaisi autostereoitani, ripottelisi käytettyjä ruiskuja pitkin puistoja ja siinä sivussa ylikuormittaisi kaikkia mahdollisia instansseja sairaaloista oikeuslaitokseen ja vankiloihin.
En välitä pätkääkään, mikä on ratkaisu, kunhan se on
1. toimiva
2. kustannustehokas
Korvaushoito on näitä kumpaakin. Ei minua kiinnosta vaikka narkkien hampaat pehmenisivät nestemäisestä metadonista, kunhan pysyvät pois jaloista.
Koska amfetamiinille ei taida olla korvaushoitoa, niiden väärinkäyttäjille taas vois minun puolesta jakaa nappeja otsan tai niskan tienoille.
Terveisin “narkkareihin v***nut tavallinen kansalainen”
Joo, no jos kerran korvaushoidossa on noin, niin ymmärrän yskän, mutta se taitaa olla vähän kallista hoitoa, jos se tabletti pitää imeskellä paikanpäällä valvottuna, siellä kun pitää sitten käydä joka päivä. Olenkin ihmetellyt mistä ne jonot tulevat.
“Korvaushoidoissa huumeiden käyttö institutionalisoidaan ja tehdään sallituksi, jolloin viesti yhteiskuntaan on vaarallinen.”
Politiikan perusteluissa viesti yhteiskuntaan on koodikieltä, ja tarkoittaa sitä, että politiikalla ei oikeastaan ole tekemistä tavoitteiden kanssa, mutta pinnallisesti äänestäjille voidaan asiaa näin markkinoida.
Ymmärrän, että narkkarien kärsimys ei paljon keskusteluissa paina, mutta eikö huumevalistukseen ja viestintään voisi löytyä inhimmillisempiäkin keinoja? Huumeet ovat vaarallisia ‑argumentti olisi vielä paljon helpompi myydä nuorille, jos sen ei pitäisi olla huumeet ovat vaarallisia KOSKA jos yrittää lopettaa niiden käytön joutuu vankilaan!
Yliopiston professoreina on paljon alkoholin käyttäjiä. Pitäisikö heiltä vaatia kaikilta täysraittiutta. Jos opiaattia käyttää pieninä annoksina vieroitusoireiden torjumiseen, pysyy täysin työkykyisenä toisin kuin alkoholia pitkin päivää naukkailevat.
Elinan mukaan siis niitä,jotka olivat joutuneet sodassa heroiinikoukkuun, ei olisi saanut päästää töihin. Koskiko tämä virkakielto vain yliopiston professoreita vaan kaikkea palkkatyötä? Elina ei kuitenkaan vastannut alkuperäiseen kysymykseen: oliko oikein hoitaa vieroitusoireita vai olisiko heidät pitänyt jättää tulemaan heroiinikierteen kanssa toimeen omin nokkinensa?
Koskeeko Elinan vaatimus ihmisoikeuksien poistamisesta myös niitä, jotka ovat turvautuneet nikotiinikorvaushoitoon?
Mulle tulee mieleen Cops-ohjelmassa näkemäni skene. Huumehemmot olivat hankkineet kimpassa jättilastin ja linnottauneet pieneen huoneeseen nauttimaan ainetta kypällä. Huoneessa ei ollut veskiä ja iso kannellinen saavi oli varattu tarkoitusta varten. Ruokaa ja juomaa oli myös varattu viikoiksi. Tarkoitus oli tosiaan vetää kamaa kunnes henki lähtee.
Onneksi Cops-ohjelmat erikoiskytät ehtivät paikalle ennenkuin kaikilta oli mennyt henki. Ylpeänä nuo lainvartijat esittelivät saavutuksiaan, pari selvästi aivonsa paskaksi vetänyttä epäkoherenttia invalidia, joiden lopullinen matka helevettiin onnistuttiin lykkämään vuosiksi..
Täältä ääni “travellerin mallille”. Mielestäni selkeä ja ennakoitavissa oleva toimintatapa, joka on yksittäisen hairahduksen tapauksessa hyvin anteeksiantavainen, mutta rikoksen toistuessa myös suhtautuminen rikokseen kovenee.
Soininvaara: “Korvaushoito katkeaa, jos sortuu aineisiin.”
Ei pidä paikkaansa käytännössä. Nollatoleranssi katkaisisi korvaushoidon melkein kaikilta tyypillisiltä narkkareilta.
Elina huolehtii: “Korvaushoidoissa huumeiden käyttö institutionalisoidaan ja tehdään sallituksi, jolloin viesti yhteiskuntaan on vaarallinen.”
Eduskuntamme silloin tällöin säätää moraalipaniikin vallassa lakeja joita ei voi valvoa ja joita ei noudateta, ihan vaan “lähettääksen signaalin”. Kun maassamme on televisio, radio, sanomalehdet ja internet vilkkaassa käytössä lakikirjat tuntuu vaan aika erikoiselta viestintäkanavalta.
Toki jos huumeongelman syy on että huumeita ei pahaksuta riittävästi, niin voitaisiin esimerkiksi velvoittaa korvaushoitoa saavia käyttämään hassuja hattuja. Lisäksi tulisi pikaisesti organisoida kansallinen arvokeskustelu yleisradion toimestaa jossa huumeita käyttämättömät tavalliset kunnon kansalaiset toteavat että huumeiden käyttö on todella paha asia.
Elina
“Korvaushoidoissa huumeiden käyttö institutionalisoidaan ja tehdään sallituksi, jolloin viesti yhteiskuntaan on vaarallinen.”
Sinun suosmia viestitysmuoto on vain perhanan kallis ja kaikille huono. Minua ärsyttää kaikenlainen pelleily näiden signaalien kanssa. Ei pitäisi lähetell kalliita signaaleja jotka eivät kuitenkaan mene perille.
“Olet siis toiminut lautamiehenä tietämättä, että ehdonalaisuus ei ole tuomio? Hämmästyttävää! ”
Jos se kävelee kuin ankka, ääntelee kuin ankka ja vaappuu kuin ankka, se on ankka. Puolikriminaalien maailmassa ehdollinen ei näytä tuomiolta, ei tunnu tuomiolta eikä sillä ole mitään todellisen tuomion vaikutuksia. Se ei siis ole tuomio.
Artturi Björk:
“Eikö voitaisi vaan laillistaa heroiini, niin sen hinta putoaisi yhtä alas kuin alkoholin, eikä narkkareiden tartteis turvautus rötöksiin hankkiakseen varoja päihteenkäyttöön.”
Päihteiden käyttöön vaikuttaa hinnan lisäksi saatavuus ja laillistetun heroiinin saatavuus olisi aivan eriluokkaa kuin laittoman -> tooodella pahoja ongelmia. Korvaushoito iskee siksi kätevästi huumediilerin kukkarolle, koska se vie asiakkaat ilman että heroiinia tulvisi ei-käyttäjien markkinoille.
Esimerkiksi itse en tiedä tällä hetkellä yhtään ketään, jolta voisin lähteä heroiiniä kyselemään, mikäli “tarvetta” alkaisi esiintymään esimerkiksi jonkun musertavan elämäntilanteen takia.
Laittomasta huumeiden käytöstä tehdään laillista korvaushoidolla. Mutta itse ongelmaa se ei ratkaise. Sitten vielä se ilmaisten neulojen jakaminen. Sillähän edistetään puuhaa.
Kannabista ajetaan lailliseksi ihan yhdistyksen voimin.
Uusin huumetyyppi on khat, jonka myynnistä ja käytöstä saa pienempiä tuomioita kuin muiden aineiden koska kyse on erään vähemmistön “kansallisesta tavasta”.
Katsoisin että heikosti ollaan onnistuttu huumeiden käytön vähentämisessä vaikka maassa on maailman tiukimpiin kuuluvat huumelait.
Osmo kysyy, Elina viisaampana vastaa:
“Yliopiston professoreina on paljon alkoholin käyttäjiä. Pitäisikö heiltä vaatia kaikilta täysraittiutta.”
-Kyllä työaikana pitää olla selvin päin, ei alkoholin eikä minkään muunkaan päihteen alaisena. Vapaa-ajan alkoholin käyttö (niin kauan kuin se ei työssä näy) on sitten tietysti eri asia. Aika tyhmä kysymys minusta, sori vaan.…
“Elinan mukaan siis niitä,jotka olivat joutuneet sodassa heroiinikoukkuun, ei olisi saanut päästää töihin. Koskiko tämä virkakielto vain yliopiston professoreita vaan kaikkea palkkatyötä?”
-Hmm.. Mielestäni en kirjoittanut virkakiellosta mitään. Mutta yliopiston virat ovat veronmaksajien kustantamia, joten maksajilla mielestäni on oikeus edellyttää, että työtä ei tehdä huumeiden vaiktuksen alaisena.
Päästäisitkö itse esim. ambulanssinkuljettajan alias ensihoitajan töihin heroiinin vaikutuksen alaisena. Hänhän mielestäsi on työkykyinen siis? Menisitkö heroinistin leikattavaksi? Kyllähän kirurginkin on saatava olla töissä ongelmastaan huolimatta, niinkö?
Yksityiset työnantajat ovat vähän eri asemassa. He tehkööt mitä haluavat, mutta on selvää, että huumeiden käyttäjän palkatessaan he ottavat todella kovan riskin. Huumeiden vaikutuksen alaisena ei saa esim. ajaa autoa. Tämä lienee sinunkin tiedossasi.
“…oliko oikein hoitaa vieroitusoireita vai olisiko heidät pitänyt jättää tulemaan heroiinikierteen kanssa toimeen omin nokkinensa?”
Ei ollut oikein hoitaa heroiinin käyttäjiä heroiinilla. Väärin hoidettu, eikä se itse asiassa ole mitään hoitoa. Väärä sanakin vielä..
“Koskeeko Elinan vaatimus ihmisoikeuksien poistamisesta myös niitä, jotka ovat turvautuneet nikotiinikorvaushoitoon?”
No… rauhoitu nyt! Ehkä huumeiden käyttö ei ole varsinainen ihmisoikeus? Nikotiinia on laillisessa tuotteessa eli savukkeissa ja yhtä laillinen se on laastarissa ja purukumissakin.
Olen yllättynyt huumemyönteisyydestäsi. Olen pitänyt legendana mainettasi “huumeministerinä”, mutta en pidä enää.
Huumekysymystä pitäisi tarkastella niinkuin mitä tahansa muutakin kysymystä. Ensin pitää katsoa, mitä mieltä ollaan itsensä vahingoittamisesta, onko se noin ylipäätään sallittua. Jos kerran itsemurhan yritys ei ole enää laissa kielletty, niin huumeidenkäytön tämä ulottuvuus on aika kyseenalainen.
Toiseksi pitää katsoa muille aiheutettua haittaa. Käytöstä tulee kiistatta haittaa muille (Sylvesteri tuossa luetteli niitä) ja siinä haaskataan resursseja ja sosiaalitukia aika tavalla. Toisaalta, kun huumeidenkäyttöön puututaan politiikalla, niin siihen liittyy kustannuksia: kriminaalipuolella tarvitaan vankiloita, poliiseja jne, ja näiden kustannukset eri tilanteissa jakautuvat eri lailla. Myös politiikan dynaamiset vaikutukset pitää ottaa huomioon tarkkaan.
Mikä tahansa politiikka joka tähtää johonkin muuhun kuin näiden kustannusten minimoimiseen, on periaatteessa paitsi typerä, myös tehoton eli moraaliton. Ja “rankaisemalla raittiiksi”-linja on osoittautunut tehottomaksi. En nytä väitä olevani täysin vakuuttunut, että Sveitsin tai Hollannin malli olisi sellaisenaan meille sopiva. Mutta nykyisessä järjestelmässä löytyy varmasti parantamista ilman, että täytyy turvautua tähän kyykyttämiseen. Toistuva käyttö on toistuvaa koska kaveri ei enää oikein pysty muuhun, aika harvoin pelkkää kovapäisyyttä tai kiusantekoa.
Ihmetyttää kyllä hieman, että missähän tynnyrissä täällä kirjoittelevat oikein ovat elämänsä viettäneet. Asenne tuntuu olevan, että “ne” narkkarit ja alkoholiriippuvaiset ovat ainoastaan yhteiskunnallinen ongelma ja menoerä, joka sitten hoidetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Minäpä voin kertoa, että useimmat päihdeongelmien kanssa taistelevat — varsinkin juuri ne, jotka sitä hoitoa hakevat — ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka huonoista geeneistä, väärästä tuttavapiiristä, nuorena tehtyjen virheiden takia tai sattuman oikusta ovat joutuneet riippuvuussuhteeseen. Mitä enemmän näitä ihmisiä marginalisoidaan ja ajetaan heidät “pois silmistä”, sitä korkeammaksi nousee kynnys päästä takaisin “tavalliseen” elämään.
Olisi itse kullekin tervettä ajatella joskus sellaista vaihtoehtoa, että “entäpä jos minä olisin joutunut vastaavaan tilanteeseen”. Jos itse onkin ollut onnekas, niin ei voida lähteä siitä, että niitä jotka eivät ole olleet ei sitten pidettäisikään enää muuna kuin menoeränä ja niin “huonoina ihmisinä”, ettei edes normaaleja ihmisoikeuksia (puolueeton oikeusjärjestelmä) tarvitsisi noudattaa.
Mielestäni on suuri yhteiskunnallinen epäkohta, että henkilö jolla on mielenterveys‑, alkoholi- tai huumeongelma ei useimmiten saa _itse sitä hakiessaankaan_ mitään apua (hyvällä tuurilla ajan psykiatrille jonnekin kuukausien päähän). Tämä on tietenkin yheiskunnan kannalta typerää, koska touhu tulee lopulta meille paljon kalliimmaksi (ongelmista tulee yhä vaikeampia, rikollisuus lisääntyy, jne.), mutta mielestäni se ei ole olennaisin kysymys. Olennaisesti kyse on inhimillisyydestä ja ihmisarvosta.
Kari
Opiaatit ovat olleet aivan vapaata käsikauppatavaraa. Hienostotädit hoitelivat jatkuvasti “yskäänsä” oopiumiteellä. Jostain syystä Euroopan yhteiskunnat eivät siihen silloin sortuneet.
Modernin kirurgian isä prof Haldane oli riippuvainen morfiinista kai koko aikuisikänsä.
Kiitos Juho kannustuksesta! 🙂
Aikainen puuttuminen auttaisi monia kuten terveemmät arvot yhteiskunnassa muutenkin. Meille on muodostunut sosiaalitätien ja kalalaatikkopäisten pierunpidättäjien ihanneyhteiskunta jossa kenenkään ei tarvitse tehdä mitään eikä kantaa vastuuta mistään, vastapainona lähes kaikki on kielletty. Tärkeintä on päästä julkisuuteen siksi 15 minuutiksi. Eipä siis ihme että kouluissakin paukkuu..
Osmo se taas laittaa parastaan, tässähän se onkin narkkarin kuva: sodassa haavoittunut sankari ja professori, joka (arvattavasti vieläpä ilkeän nazi)lääkärin hoitovirheen seurauksena ajautui käyttämään äärimmäisen pieniä määriä opiaatteja vieroitusoireiden ja tuskien lievittämiseksi. Olisko tämä kuitenkin sellainen yksittäistapaus jota ei voi yleistää? Nykyisin joka tapauksessa heitä ei taida olla ainakaan montaa jäljellä..?
Sitten tuo vertailu yliopistojen juoppoihin.. ja tupakoinnin lopettaneisiin. Hiukan tässä on nyt sellaista makua että narkkarit pitäisi nostaa jollekin jalustalle, tai ainakin ymmärtää ja käytellä runsaasti resurssejakin heidän moninaisten ongelmiensa hoitamiseen. Minä en vain ymmärrä miksi?
Alkoholin ja huumeiden käyttö ovat yksilön vapaita valintoja joten yksilöiden pitäisi myös kestää seuraukset. Osmon esimerkistä poikkeavasti narkkari todellisessa maailmassa on se terveyskeskuksen mölypetteri, sekava huutelija lasten leikkipaikan vieressä, uhkaavasti käyttäytyvä varasteleva hörhö missä tahansa.
Mun ehdotus oli sikäli naiivi että tosiaan sen huumeettoman vankilan luominen on todella vaikeaa. Mutta jos sen yhdistäisi siihen Singaporen malliin..? Monet vasemmistolaiset varmaan kauhistuvat näitä minun ehdotuksia, miten siis olisi neuvostoliittolainen malli? Siellähän oli tunnetusti maailman korkeatasoisin terveydenhuolto jne. Neuvostomallissahan ‘narkoman’ tuomittiin aina jollain perusteella useiksi vuosiksi vankeuteen, ehdollisia ei tietenkään edes tunnettu sillä mitäs tuomioita ne sellaiset.., ja sitten ne oikeat rikolliset panivat näitä ‘galubinkejä’ perseeseen koko tuomion ajan. Näin sosialismissa voitiin yhdistää niin rangaistus, harrastustoiminta kuin koulutuskin uuteen tuomion jälkeiseen ammattiin.
Juanito voisi ensin sivistää itseään edes peruskoulun oppimäärän verran historiassa. Länsimaissa tällä hetkellä vallitseva systeemi, jossa tehdään valtaisia tulonsiirtoja paitsi oman maan työhaluttomille niin myös muiden maiden köyhille, on maailmanhistoriassa paitsi erittäin lyhyt niin myös aivan ainutkertainen tapaus. Sellaiseksi se jääneekin, ainutkertaiseksi ja lyhyeksi.
Lähinnä kysymys on siitä, onko yksilö haitallinen ympäristölleen vai ei ja kuinka vakavaa haittaa siedetään.
Jos huumeidenkäyttäjä saa kohtuuhintaan huumeensa (alkoholi, tupakka) hänen ei tarvitse tehdä rikoksia päivän annoksen saamiseksi. Haittaa ympäristölle aiheuttavat kaikki kovien huumeiden käyttäjät (alkoholi on yksi kovimmista — ja se näkyy tilastoissa). Realismia on kuitenkin se, että alkoholin käyttöä ei pystytä enää kieltämään. Näin ollen yhteiskunta on jo pitkään sallinut alkoholin myynnin ja korvannut valmistusmonopolilla sen aiheuttamia haittoja. En näe mitään syytä, miksi muiden huumeiden kanssa ei meneteltäisi samoin.
Perustelkaa minulle, miten alkoholi eroaa muista huumeista. Paljonko pilvenpolttelijat tai kokaiinihöyryiset aiheuttavat rikoksia, lukuunottamatta sitä, että heidän on hankittava huumeensa rikoksen avulla? Entä alkoholin käyttäjät rikostilastoissa?
Jos alkoholi ei eroa muista huumeista, ei ole argumenttia puolustamaan huumeiden nollatoleranssia.
Alkoholi tappaa hitaasti (pääsääntöisesti) ja heroiini yleensä nopeammin, mutta onko se enää yhteiskunnan asia ryhtyä kontrolloimaan sitä, miten ihminen itseltään hengen ottaa, kunhan ei vahingoita muita?
En nyt viitsi kertoa yksityiskohtia, mutta kyllä minä olen katsellut päihdeongelmia vähän turhankin läheltä.
Siinä on vissi ero miten yhteiskunta suhtautuu asiaan ja miten me, yksilöinä ja ihmisinä suhtaudumme. Ihmiset kohtaavat toisiaan ihmisinä, mutta tuossa yllä puhuttiin huumepolitiikasta. Silloin on täysin järjetöntä tarkastella sellaisia asioita kuin “välittäminen” tms., jotka ovat yksilöiden välisiä asioita. Niitä ei voi laeilla ja asetuksilla määrätä eikä niitä voi rahalla ostaa. Niistä on toki hyvä puhua julkisestikin, mutta ei niillä voi politiikkaa tehdä.
Kaikki tällaiset “tätipuolueet”, jotka paasaavat siitä, kuinka pitää “välittää” tai “huolehtia”, ovat vähän väärässä. Ymmärrän tällaisen puheen vetoavuuden, mutta asiat pitää tehdä kustannustehokkaasti. Ei siksi, että raha on tärkeämpää kuin ihmiset vaan siksi, että mikä tahansa on samaa kuin ikkunoiden rikkomista, kaivojen myrkyttämistä ja paikkojen sotkemista ja sairaiden hoitamattajättämistä.
Jos euro perusterveydenhuollossa hyödyttää 0.02 yksikköä (miten se lasketaankaan; en tiedä mitä mittaria käytetään) ja euro narkomaanien korvaushoidossa pelastaa 0.04 yksikköä, niin ceteris paribus rahaa otetaan sitten perusterveydenhuollosta ja annetaan narkkareille buprenorfiinia tai mitä se nyt sitten onkaan mitä annetaan. Jos suhdeluku on toisinpäin, niin tehdään toisinpäin.
Miksi tämä “kylmä” suhtautuminen? Ei siksi, että ei “välittäisi”, vaan siksi, että politiikantekijän ei pitäisi välittää jostain ihmisestä enemmän kuin jostain toisesta. Tottakai me voimme ottaa sellaisen kertoimen näihin laskelmiin, että koska narkomaanit ovat “itse aiheuttaneet” ongelmansa, niin heidän hoitonsa kerrointa veivataan sitten alaspäin sen mukaisesti. Mutta sekin raja tulee jossain vastaan. Annetaanko yhdelle sotaveteraanille kultaiset tekohampaat ennemmin kuin korvaushoitoa 50 narkomaanille vuodeksi?
Ainakaan itselläni ei näiden analyysien taustalla ole mitään “kovia arvoja”, vaan sen myöntäminen, että ihmisiä on paljon ja että kaikki ovat yksilöitä.
“Alkoholin ja huumeiden käyttö ovat yksilön vapaita valintoja joten yksilöiden pitäisi myös kestää seuraukset.”
Eivät ole. Yleensä väärinkäyttö alkaa hyvin nuorena ja vajaavaltaisena, kaveriporukan paineesta, siis kaikkea muuta kuin aikuisena.
Hei
Osmo on ministerinä ollessaan mahdollistanut opioidien käyttäjien korvaus- ja ylläpitohoidot. Hän ei kuitenkaan ole niistä omasta päästään keksinyt, kuten osa kommentoijista tuntuu uskovan. http://www.terveyskirjasto.fi kertoo huumeidenkäyttäjien korvaushoidosta opioidiriippuvaisille seuraavasti:
” Tehokaskaan lääkkeetön, psykososiaalinen hoito ei lopeta opioidien väärinkäyttöä eikä yksinään riitä opioidiriippuvuuden hoidoksi. Tarvitaan korvaushoitoa. Siinä estetään pistoksena käytetyn heroiinin, buprenorfiinin tai muun laittoman opioidin pääsy aivojen opioidireseptoreihin antamalla potilaalle suun kautta metadonia tai buprenorfiinia. Vieroitusoireet estyvät, ja opioidihimo poistuu. Keskeinen tavoite on kuitenkin kiinnittää potilas hoitoon.
Hoidon tavoitteena on pysäyttää rikollisuus ja syrjäytyminen, estää muiden päihteiden käyttö sekä mahdollistaa psykososiaaliset hoidot, psyykkinen ja fyysinen kuntoutuminen sekä opiskelu ja työllistyminen. Pyrkimyksenä on myös estää ruiskujen ja neulojen kautta leviävät HIV ja C‑hepatiitti.
Sekakäyttö ei estä korvaushoitoa eikä ole aihe hoidon lopettamiselle. Potilaalla on oltava hoitosuunnitelma, jossa lääkehoidon ohella määritellään muu hoito. Hoitopaikka luovuttaa potilaalle enintään kahdeksan vuorokauden lääkemäärän, jota ei koskaan toimiteta lääkemääräyksellä.
Tutkimukset osoittavat, että opioidiriippuvuuden korvaushoito on tehokkaampaa kuin pitkä, psykososiaalisella hoidolla täydennetty vieroitushoito.”
Korvaushoidolle on siis oleva vankka kansainvälinen lääketieteellinen näyttö. Ongelmana ovat olleet pitkät hoitojonot, joista Ode blogissaan kirjoittaa. Helsinki on onneksi lisäämässä hoitopaikkoja ensi vuonna. Budjettineuvotteluissa kaupunginjohtajan ehdotukseen lisättiin määräraha huumehoidon jonojen poistamiseksi. Lisäksi ylläpitohoidossa ollaan siirtämässä osa potilaista terveysasemine hoidettaviksi. Siirto koskee sellaisia potilaita jotka eivät enää tarvitse psykososiaalista tukea tms. Aiempi tilanne, jossa osa potilaista saa korvaushoitoa + psykososiaalista tukea, ja osa jonottaa kuukausia/vuosia hoidon piiriin, on mielestäni verrattavissa siihen että osa diabeetikoista saisi insuliinia sairaalan poliklinikalla, ja osa odottaisi kotona, josko hoitopaikka vapautuisi hoidon piirissä olevan poistuessa siitä. Sellainen ei olisi inhimillistä eikä järkevää.
Keskustelussa on sivuttu myös puhtaiden neulojen vaihtamista narkomaaneille. Tämä ei liity korvaus- tai ylläpitohoitoon. On kuitenkin järkevää vähentää huumeiden käytön haittoja, tarjoamalla narkomaaneille mahdollisuus puhtaiden neulojen saamiseen. C‑hepatiitti on varsin yleinen narkomaanien keskuudessa. Ilman puhtaita neuloja, epidemia leviää käytännössä kaikkiin käyttäjiin. Osalla narkomaaneista on myös HIV. Neulavaihdon aloittaminen pysäytti huumeidenkäyttäjien HIV-epidemian Helsingissä. Vaihtopisteissä kerätään myös käytettyjä neuloja tarpeen, joka ilahduttanee jokaista joka ei halua näitä kaduille tai puistoihin. Toki apteekit voisivat myydä neuloja ja ottaa vastaan käytettyjä pistosvälineitä. Apteekit eivät kuitenkaan toimi näin, ja siksi kaupunki on järjestänyt neulavaihdon.
Välittäminen on osin institutionalisoitu kaikkialla ja Pohjoismaiden kaltaissa paikoissa pitkälti valtion/kuntien toimesta — varsin hyvin tuloksin.
Välittämisen väittämien yksilöiden väliseksi asiaksi on tuttu oikeistolainen keppihevonen, jolla toivon, että ei ruveta Suomessa kovin paljoa ratsastamaan. Että ei esimerkiksi lopeteta koulukuraattoreiden hommia ja sanota, että välittäkää toisistanne yksilötasolla sen sijaan. Tai että narkkari voi kävellä terveyskeskukseen ja toivoa saavansa välittämistä osalleen ja vieläpä ihan ilmaiseksi. ettei tarvi kadulla kysellä vastaantulijoilta, että voisitko sinä minusta hiukan välittää.
Tomppeli ymmärsi tahallaan väärin. Lääkärin tehtävänä on parantaa, ei välittää. Sama pätee kaikkeen hoitotyöhön. Me ihmiset välitämme toisistamme ja ilmaisemme tämän siten, että tuemme sellaisia asioita kuten ilmaista tai subventoitua terveydenhuoltoa. Valtion tms byrokraattien tehtävänä ei ole välittää, vaan toteuttaa tätä ihmisten tahtoa.
Nämä ovat eri asioita. Välittäminen on sitä, mitä me, yksilöinä teemme. Valtio tai kunta ei välitä, eikä sen kuulukaan välittää. Se jakaa ne resurssit, jotka me valtuutamme sen keräämään tavalla, jonka me olemme päättäneet (tai siis meidän valitsemamme päättäjät)
Kun mietimme sitä, miten näitä resursseja tulee jakaa, meidän täytyy yksilöinä miettiä kenestä välitämme, neuvotella siitä, miten se ilmenee resurssien jaossa ja sen jälkeen miettiä, miten tämä jako tehokkaimmin toteutuu. Jos siihen väliin mennään lykkäämään ylimääräinen kerros “välittämistä”, tai kuten jotkut täällä ovat esittäneet vaikka “moraalista närkästystä”, niin homma ei toimi. Lopputulos ei ole se, mistä kansalaiset ovat yhdessä päättäneet.
Elina: “Suomessa on todella vaatimaton huumeongelma.”
Suomessa on noin seitsemän kertaa enemmän huumekuolemia kuin Unkarissa, Slovakiassa, Bulgariassa, Tsekeissä ja Ranskassa.
Suomessa on noin 3,5 kertaa enemmän huumekuolemia kuin Puolassa, Alankomaissa ja Latviassa.
Suomessa on noin 2 kertaa enemmän huumekuolemia kuin Italiassa, Romaniassa ja Belgiassa.
Suomessa on noin puolet enemmän huumekuolemia kuin Kyproksella, Ruotsissa, Kreikassa, Saksassa ja Maltalla.
Suomessa on enemmän huumekuolemia kuin Liettualla, Slovenialla ja Portugalilla.
Itävallan kanssa ollaan tasoissa.
(EMCDDA: http://www.emcdda.europa.eu/publications/annual-report/2008 )
Odella oli hieno kokemus aamulla ja heti ollaan turpa auki, että väärin sammutettu.
Montako kertaa tämän ketjun jänkkääjiä on tänä vuonna tuntematon kiittänyt elämästään?
Nimimerkki Jotain… sanoikin sen,mitä minun piti sanoa. Suomessa käytetään vähän huumeita, jos huumeilla tarkoitetaan niitä aineita, jotka YK määrittelee huumeiksi, mutta tällä vähäisellä käytöllä saamme aikaa kovin suuret kuolleisuusluvut ja sosiaaliset haitat. Koska en ole enää huumepolitiikasta vastuussa, eikä se ole ydinkiinnostuksenkohteitani, tietoni ovat vanhoja, mutta samansuuntaisia.
Suomessa ei eritellä mietoja ja vahvoja huumeita,vaan niiden välittämisestä saa saman rangaistuksen. Tämä seurauksena meillä käytetään vähän kannabista, mutta paljon amfetamiinia.
Tilanne pahenee entisestään, jos laajennamme tarkastelun laittomista huumeista päihteisiin yleensä. Myös meidän perushuumeemme, alkoholi, luokiteltaisiin vahvaksi huumeeksi, jos se luokiteltaisiin huumeeksi. Suomessa on vähän laskutavasta riippuen 15 000 huumeiden ongelmakäyttäjää ja 300 000 alkoholin ongelmakäyttäjää.
Huumeongelma on vaikea myös keskusteluaiheena, koska se on moni-ilmeinen ja kietoutunut erottamattomasti moneen muuhun ongelmaan. Aivan samalla tavalla kuin alkoholismi ja itse asiassa monipäihteisyyden/sekakäytön yhä kasvavan osuuden myötä kiinteä osa myös alkoholiongelmaa.
Esim. http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/113-monipaihteisyys josta linkkejä muihin aiheisiin.
Huumeongelma on osa laillista huumeidenkäyttöä myös siksi, että se huumekierre ei ala ensimmäisestä marisätkäkokeilusta, vaan usein ensimmäisistä keppanakänneistä tupakanpolttoineen alaikäisessä kaveripiirissä.
Huumeongelma on Suomessakin jo sillä tasolla, ettemme saa tänne enää huumeetonta yhteiskuntaa. Monipäihteisyyden / sekakäytön yhä yleistyessä käy huumeettomuuteen pyrkiminen vaikeammaksi, koska riippuvaiset käyttävät myös laillisia huumeita, joiden käyttöön lainsäädäntö rangaistuksineen ei oikein toimi.
Kovemmat rangaistukset saattaisivat purra lähinnä huumeiden satunnaiseen ns. viihdekäyttöön, joka on yleisin huumeidenkäyttömuoto Suomessakin, mutta ylempänä tulikin jo esille kuinka se haittaisi hoitoonhakeutumista siinä kriittisessä vaiheessa kun käyttö on muodostumassa ongelmaksi. Suurin osa ihmisistä osaa käyttää alkoholia kohtuudella ja sama pätee myös huumeisiin, vaikka näin ei tietenkään saisi sanoa julkisesti. En puolusta mitään päihdettä, eikä meidän kannata ehdoin tahdoin tuoda alkoholin rinnalle cannabisongelmaa, kuten jotkut haluaisivat.
En tiedä missä määrin ongelmakäyttäjiksi valikoitivat henkilöt, jotka ovat vaan luusereita, geneettisesti riippuvuuteen taipuvaisia, mielenterveysongelmaisia tai sattuvat vain väärään porukkaan elämän vaikeassa murrosvaiheessa. Joka tapauksessa pelkkä rangaistusten tie ei tunnu oikealta inhimillisesti ajateltuna, eikä ole oikein tehokaskaan tämän porukan osalta missään päin maailmaa, koska uusia ongelmakäyttäjiä ilmaantuu rangaistustasosta huolimatta. Singaporessa on onnistuttu pienentämään huumeongelmaa, muttei poistamaan helposti saatavista kuolemanrangaistuksista huolimatta.
Aikainen asioihin puuttuminen estää ongelmien syntymistä ja ongelmien hoitamisessa tulisi keskittyä sen tehokkuuteen, eikä esim. signaaliin, koska yksikään huumeriippuvuuden partaalla roikkuva ihminen ei ajattele pätkääkään mitään signaaleja.
Komppaan edelleen Travelleria siinä, että varhainen asiaan puuttuminen myös tuomioistuimissa auttaisi meitä yleisen piittaamattomuuden torjunnassa ja saisi sen ensimmäisen rangaistuksen kohdalla yhdistettynä muihin prosesseihin sen tulevan narkkarin kenties pelastettua. Ongelmakäytön edettyä ammatti- ja taparikollisuuteen ja koviin huumeisiin narahtamisen tasolle, ehdottomilla vankilatuomioilla on enää se vaikutus, ettei henkilö ole kadulla varastamassa läppäreitä autojen takapenkeiltä. Itse ongelmaa se ei enää ratkaise millään tavalla. Tässäkin mielessä valvotusti imeskelty korvaushoitotabletti on halvempi kuin vankilapäivä.
Hei Osmo!
Kun opiaatteja käytetään “oikean syyn”, kuten kirurgisen toimenpiteen aiheuttaman kivun hoitoon, tai vaikkapa syöpöpotilaan kivunhoitoon, minkäänlaisia “kiksejä” ei ole tiedossa. Lääkitys suunnitellaan yksilöllisesti ja sitä aste asteelta vähennetään, tai lisätään. Kivunhoito nykyisillään ei tee kenestäkään narkomaania. Eksyi vähän asiasta, mutta en malttanut olla kommentoimatta.
Tiedemiehelle (ja vähän muillekkin),
En tiedä, viittasitko aiempaan kommenttiini vai johonkin muuhun, mutta ehkäpä täsmennän kuitenkin hieman, mitä tarkoitin. Minä en puhunut välittämisestä, vaan ihmisoikeuksista ja moraalista. Tai siitä, mitkä ovat “sivistyneen” yhteiskunnan minimivaatimukset.
Yhteiskunnan kannalta olisi mahdollisesti tehokasta sallia esimerkiksi kuolemantuomio. Luultavasti kannattaisi myös lahdata kehitysvammaiset (tai ainakin osa heistä). Jos siis puhutaan “tehokkuudesta” tai vaikkapa kokonaishyvinvoinnin maksimoinnista.
Mutta jo kuolemantuomio, eli yhteiskunnan — siis meidän kaikkien — tekemä murha, on ainakin minulle niin iso arvokysymys, että siinä alkavat tehokkuuslaskelmat olla yhtä tyhjän kanssa. Mielestäni päihderiippuvuudesta tai vaikkapa mielisairaudesta (jotka jossain määrin samaistan) kärsivää ihmistä, joka itse hakee apua, tulee auttaa (lähes) täysin riippumatta siitä, onko se yhteiskunnan kannalta “kannattavaa” tai ei.
Ns. “välittämisellä” on tämän asian kanssa hyvin vähän tekemistä. Ammattiapua tarvitsevaa ihmistä ei “välittämällä” pelasteta, mutta ammattiavulla hyvinkin. Ja nykyisellään ainoastaan yhteiskunnalla on resursseja järjestää sitä ammattiapua.
Tietenkin asiaa voidaan perustella tehokkuusnäkökannoin. Minäkin luulen, että päihderiippuvaisten auttaminen olisi yhteiskunnan kannalta halvempaa kuin muiden seurausten korjailu, mutta mielestäni heitä pitää auttaa myöskin siinä tapauksessa, että näin ei olisi.
Kari
Tuota noin, “jotain” ja Osmo, onkohan teillä ihan oikeat tilastot? Osmon erityisesti pitäisi tilastotieteilijänä tietää tämä asia.
Suomessa on käsittääkseni “huumekuolemat” tilastoitu perinteisesti niin, että jos joku jää junan alle ja verestä löytyy kannabista, niin se on “huumekuolema”. Erikseen huumeisiin kuolleita ihmisiä en ole tilastoituna nähnyt. Ja tuossa lähteessä on sama mittari. Sillä tavalla mitattuna kuolleisuus on tietysti hurja.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että nuorison kuolleisuus on Suomessa muutenkin aika korkea ja esimerkiksi itsemurhat ovat täällä melko yleisiä.
Näistä tilastoista olen nähnyt kieli poskessa — kuitenkin ihan oikeasta datasta — tehdyn regression, että kun aikasarjasta selitetään kuolemantapauksia ikäryhmässä huumeidenkäytön määrällä, niin huumeidenkäytön lisääntyminen vähentää kuolleisuutta. Tällainen trendi löytyy muistaakseni mm. 90-luvun lopulta.
En viittaa tällä nyt siihen, että huumeissa olisi sinänsä jotain hyvää, vaan siihen, että tilastoja laaditaan usein tarkoitushakuisesti, ja että nuo maidenväliset erot kuolleisuudessa eivät ole vertailukelpoisia. Niistä voi laatia vaikka minkälaisia “johtopäätöksiä”, kun sopivasti jätetään selittäviä tekijöitä mallista pois.
Erityisesti toisistaan riippuvaiset asiat — esimerkiksi mielenterveysongelmat, itsemurhat ja huumeet, niillä lienee melko vahvoja korrelaatioita keskenään — ovat tässä suhteessa vaarallisia. Jättämällä joku pois tarkastelusta, saadaan näitä “jäätelö pitää kieltää koska se hukuttaa ihmisiä”-tulkintoja.
O.S: “Suomessa ei eritellä mietoja ja vahvoja huumeita,vaan niiden välittämisestä saa saman rangaistuksen. Tämä seurauksena meillä käytetään vähän kannabista, mutta paljon amfetamiinia.”
Vai siitäkö se johtuukin. Tapasin taannoin joukon espanjalaisia sirkustaiteilijoita, joille oli melkoinen järkytys, että he eivät Helsingistä mistään löytäneet pilveä, mutta Kalliosta olisi ollut helppo ostaa vaikka mitä vahvoja huumeita.
Tämä kommentti on offtopic ja liittyy aiempaan automatisointikeskusteluun.
World’s Largest Truck Goes Robotic. Kaivoskuorma-auto toimii jatkossa ilman kuljettajaa. Niin se käy.
Tilastoihin kannattaa aina suhtautua kriittisesti. Tuo EU:n Lissabonissa olevan huumeviraston tilasto on yritetty tehdä samoin kriteerein.
Tietoni huumeongelmasta ovat vanhentuneita, mutta silloin kun olin niistä vastuussa, meillä oli huumeriippuvaisia ja piikkihuumeiden käyttäjiä huomattavan paljon. Yliannostukseen kuolleita oli myös kohtuuttomasti, mutta ne luvut saatiin nopeasti alas.
täh, hasiskilon välittämisestä saa noin vuoden vankeutta ja amfetamiinikilon 3–4 vuotta. Noin suuntaa-antavasti.
Ihan samaa olin laittamassa jo näppis valmiudessa tavallisella paikallaan, mutta Tiedemies ehtikin ensin.
Eli tuosta Jotaimen antamasta linkistä en kyllä löytänyt mitään yhteneväistä prinsiippiä, miten kuolemat on tilastoitu. Eli epäilen vahvasti, että hyvin eri tavoin per valtio.
Mikä tosiaan on alkoholin/muiden päihteiden aiheuttama kuolema? Kyllä ihmiset ajavat kolareita, tappelevat ja kaatuilevat selvinkin päin. Mikä on se oikea taho määrittelemään, mistä mikäkin johtui. En minä ainakaan muuta tee kuin nostan kädet pystyyn. Ei pysty!
Pitäisi sen lisäksi erottaa tässä keskustelussa “huumeongelman kustannukset” ja itse kuolemat. Kuolemahan voi vähentää yhteiskunnan taloudellista taakkaa.
Ja jos nyt joku haukkuu kylmäksi, niin minusta Tiedemies jo selitti kylmyyden osuuden tähän kommentissaan ylempänä.
Täysin OT:
Jantunen, olin viime keväänä seminaarissa kuuntelemassa kaivostekniikkaa valmistavan Sandvikin IT-pomoa, ja hänen mukaansa jatkossa kaivostoiminta hoidetaan niin että pari kaveria istuu kaivoksen suuaukolla valvomossa ja vääntää välistä vähän joystickiä. Koneet tekee hommat, ja hyvä niin.
Jos tuo pitää paikkansa, niin valtion tapa (a) jakaa kaivosoikeudet ilmaiseksi, ja (b) tehdä rata ja muita kaivosten vaatimia investointeja työllisyyssyistä on jokseenkin kummallista politiikkaa.
Elina kirjoitti:
“Eli tuosta Jotaimen antamasta linkistä en kyllä löytänyt mitään yhteneväistä prinsiippiä, miten kuolemat on tilastoitu. Eli epäilen vahvasti, että hyvin eri tavoin per valtio.”
Hyvin sää vedät. Jos tilastot ja Elinan ennakkoluulot ovat ristiriidassa, todennäköisemmin tilastot ovat siis virheellisiä :-).
Miksi ylipäätään tutkia asioita, kun meillä on ihmisiä jotka tietävät oikeat vastaukset ilman tutkimuksiakin.
Kyllä kuolemansyitä tilastoidaan hyvinkin eritellysti, myös alkoholin osuuden suhteen. Esim.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/yhteistyoprojektit/tapaturmat/tapaturmat_lukuina/kuolemansyyt/ tarjoaa vähäksi aikaa tutkittavaa.
Elina:“Jos on parempia selityksiä kuin nollatoleranssi asian suhteen, niin kertokaa toki.”
Moni on jo kertonutkin. Mutta olisiko sinusta kieltolain jatkaminen ollut aikoinaan oikea ratkaisu. Olen antanut itseni ymmärtää, että se kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Tosin alkoholi luokitellaan vain päihteeksi ja se on ollut osa kulttuuriamme iät ja ajat.
Raportissa todetaan: “Eurooppaa koskevien tietojen laadun ja luotettavuuden paraneminen viime vuosina on parantanut yleisten ja kansallisten suuntausten kuvausmahdollisuuksia, ja useimmat maat ovat nyt ottaneet käyttöön EMCDDA:n mukaisen määritelmän. Silti maiden väliset erot raportoinnin laadussa ovat niin huomattavia, että suoria vertailuja on tehtävä varoen.”
Taulukon arvo Suomen huumekuolemista on noin 16% pienempi kuin luku, jossa on kaikki huumeita sisältäneet kuolemat (231). Voidaanko siis todeta jotain tapahtuneen lukujen vertailukelpoiseksi saamiseksi?
Varsinaisten huumekuolemien lisäksi pitää huomioida se, että suomessa huumeisiin kuollaan poikkeuksellisen nuorina. Huumekuolemat ovat tällä hetkellä taas nousussa. Nuorten huumekuolemat ovat kaksinkertaistuneet välillä 05–07.
Suomen kuolleisuusluvut selittyvät vain osaksi sillä, että täällä on huomattavan paljon kovien huumeiden käyttöä. Esimerkiksi Alankomaihin verrattuna ero käyttäjämäärissä oli viime vuoden lukujen mukaan noin 35%.
No höh. En ymmärrä miten minun tekstistäni voi mitenkään vetää jotain “lahdataan vammaiset”- tyyppisiä johtopäätöksiä.
Demokratia toimii rankasti yksinkertaistaen niin, että valitaan edustajia ja näin ilmaistaan mitä päämääriä kannatetaan. Edustajat ja toimeenpaneva puoli sitten miettivät, miten näihin päämääriin tehokkaimmin päästään.
Jos yhdessä päätetään, että narkkareita ei auteta, niin sitten ei auteta. Se on karu peli, mutta demokratiassakin joskus tehdään rumia asioita. Tällaisia päätöksiä ei yleensä tehdä, enkä niitä kannata, koska kannatan monen muun tavoin ihmisoikeuksia. Jos päätetään että autetaan, niin täytyy jotenkin määrittää se, mikä on tehokkainta auttamista. Muu on pelleilyä ja “kaivon likaamista”.
Elinalle vielä, että vaikka tuo tilasto voi olla harhaanjohtava, niin ei se suomalainen huumeongelma mikään mitätön ole. Kyllä siellä on todellisia ihmisiä ja todellista hätää. Olen itse kotoisin alueelta, jossa itseäni hieman nuoremmasta ikäpolvesta joku neljännes päätyi huumeiden ongelmakäyttäjäksi. Se on todella karua katseltavaa. Aika tylyyn tapaan täälläkin meidän naapurinpojille oltaisiin niskalaukauksia jaeltu, joten epäilen ettei ole näillä niin läheltä tämä ilmiö liipannut. Tai jos on, niin aika synkäksi on sielunelämän vetänyt.
sylvesteri: Tottakai saatavuus paranee, jos heroiini laillistettaisiin. Alkoholinkin saatavuus on aika hyvä. Pointti oli se, että huumeidenkäyttäjien ei tarvitse turvautua rötöksiin hankkiakseen varoja heroiiniin, jonka hinta pidetään keinotekoisesti ylhäällä rajoittamalla sen tarjontaa ja saatavuutta.
“Esimerkiksi itse en tiedä tällä hetkellä yhtään ketään, jolta voisin lähteä heroiiniä kyselemään, mikäli “tarvetta” alkaisi esiintymään esimerkiksi jonkun musertavan elämäntilanteen takia.”
Tarkoitatko, että sinusta on hyvä, että heroiinia ei ole saatavilla vaikka sille olisi tarvetta?
Tiedemies: Tarkoitit varmaan sanoa, mistä enemmistö on kaikkien puolesta päättänyt… eikä mistä yhdessä on päätetty.
Traveller: Historia on tullut luettu ja seurattu. Näytät ymmärtävän historia ainoastaan omista näkökulmalta. Työhaluttomia on pieni joukko, ja sen sisällä vielä pienempi narkkareita. Huumet ovat kalliita, ja suurempi joukko huume käyttäjiä ovat työssäkäyviä ja menestyneitä.
Heroinin käyttäjät ovat erittäin pieni vähemmistö huumekäyttäjien keskuudessa, joiden aiheutetut kustannukset ovat huomattavasti pienempiä kuin esim. alkoholin aiheuttamat kustannukset.
Työhaluttomia (narkkareita tässä yhteidessä) ovat myös ihmisiä joilla on oikeus elämään ja vapaus valintoihin vaikka virhellisiin, historia kertoo sitäkin, kuten köyhys on aiheutettu muiden rikastumisesta ja mahdollisuuksien puutteista.
Kaikissa systeemeissä on putoajia ja syrjäytyneitä. Hitler puhui juutalaisesta kuin sinä työhaluttomista. Piti heidät “ei ihmisinä”, kuten sinä narkkaritkin. Puhu lisää sivistyksestä!
Ei ole monta vuotta sitten kun päihtyneitä annettiin lapio käteen ja laitettiin rakentamaan seutulan lentokenttää, jotain julkiksia taisi olla joukossa, ehkä vastavaa voisi toimia nykyään, se kohentaa kuntoa, mieltä ja elämän halua.
Jos vailla mitään muita tietoja valita pitäisi, niin työmaalleni opiaattien käyttäjä tulisi amfetamiinin käyttäjän ohi.
Ai niin. Mikään lääkeaine itsessään ei ole kategorinen este autolla ajamiselle. Kolmio on varoitusmerkki, ei kieltomerkki. Aika monet kipupotilaat ajavat menestyksekkäästi autoa varsin vahvassa opiaattiluokan kipulääkityksessä, eikä heistä edes välttämättä mitään päälle huomaakaan.
Joku täällä oli huolissaan, että millaisen viestin yhteiskunta antaa, jos narkomaaneille on korvaushoitoa tarjolla. Se antaa sellaisen viestin, että elämässään tyrineilläkin on mahdollisuus yrittää aloittaa uusi parempi elämä. Tulee mieleen ihan lapsena kuulemani tarinat siitä yhdestä galilealaisesta ja hänen levittämästään sanomasta.
“Kivunhoito nykyisillään ei tee kenestäkään narkomaania.”
Sota-aikaan ei taidettu olla niin tarkkoja. Jos Osmon puheisiin on luottamista (ja miksei olisi) niin sodan jälkeen korvaushoito piti monen elämässä kiinni. Ja hyvä niin.
Tässä on ihan turha hurskastella, että kyse oli huumeista. Kyllä nykyäänkin moni työssäkäyvä käyttää masennus- tai mielialalääkkeitä ja hoitaa työnsä ihan kelvollisesti. Huumeita nekin ovat.
Björk
“Tottakai saatavuus paranee, jos heroiini laillistettaisiin. Alkoholinkin saatavuus on aika hyvä. Pointti oli se, että huumeidenkäyttäjien ei tarvitse turvautua rötöksiin hankkiakseen varoja heroiiniin, jonka hinta pidetään keinotekoisesti ylhäällä rajoittamalla sen tarjontaa ja saatavuutta.”
Kerropa järkeä on ratkaista heroiininkäytön rahoitus rikoksilla siten, että saatavuutta helpottamalla luodaan massiivinen ongelmakäyttö?
“Tarkoitatko, että sinusta on hyvä, että heroiinia ei ole saatavilla vaikka sille olisi tarvetta?”
Kyllä. Oletko itse koskaan kuullut ulkoisvaikutuksista. Esimerkiksi saasteilla, huumausaineilla ja ydinaseilla on kaikilla melko huomattavia vaikutuksia sivullisiin.
sylvesteri: mitä ulkoisvaikutuksia huumeilla on?
“Kerropa järkeä on ratkaista heroiininkäytön rahoitus rikoksilla siten, että saatavuutta helpottamalla luodaan massiivinen ongelmakäyttö?”
Miksi kukaan loisi massiivisen ongelmakäytön? Suosittelen lukemaan tämän linkin ennen kuin väität, että huumeiden käyttö räjähtäisi käsiin, jos ne olisivat halvempia.
http://mises.org/story/3051
“Miksi kukaan loisi massiivisen ongelmakäytön? Suosittelen lukemaan tämän linkin ennen kuin väität, että huumeiden käyttö räjähtäisi käsiin, jos ne olisivat halvempia.”
En väittänyt noin, vaan että hHuumeiden käyttö räjähtäisi käsiin, mikäli ne olisivat halvempia ja yleisesti saatavilla. Halpaa heroiinia ei paljoa käytellä, mikäli sitä on tarjolla vain rapanarkeille.
Björk; tuo artikkeli on kyllä aika lailla kieli poskessa kirjoitettu. Että okei, Mötley Crue-kaverit selvisivät hengissä biletettyään 20 vuotta huumeiden voimalla.
Mutta heillä oli työpaikka, jonka ansiosta, ei ainoastaan huumeet, vaan myös ruoka, asuminen jne, kaikki oli heille käytännöllisesti katsoen ilmaista. Näin ei ole tavalliselle pulliaiselle. Vaikka tavallisella pulliaisella olisi ilmaista heroiinia, hän joutuisi todennäköisesti taloudellisiin vaikeuksiin, jos vetäisi huumeita rock-tähtien tapaan.
Ei sellaista elämää viettävä pysty normaalia palkkatyötä tekemään, vaikka ylläpitoannoksella pystyisikin.
Kiitos tästä elämästä!
Hei Osmo,
kaveri luuli sinua varmaan Hesarin toimittajaksi.
Tiedemies: Artikkeli oli tottakai vähän kieli poskessa kirjoitettu, mutta et silti tainnut ymmärtää sen pointtia.
Kirjoittaja esittää teorian, että huumeiden käytön kustannuksista ainoastaan hyvin pienen osan muodostaa huumeen hinta ja sen hankkimiseen käytetty vaiva ja hyvin suuren osan huumeiden käyttöön kulunut aika ja sen aiheuttamat “kärsimykset”. Eli pointti oli, että Mötley Cruella oli varaa käyttää huumeita, koska heidän ei tarvinnut “raataa” elantonsa eteen ja kerätä varallisuutta. Tavallaan, että niillä ei ollut mitään parempaa tekemistä.
Suuri osa kansasta ei kuitenkaan ole samassa onnellisessa tilanteessa jolloin huumdein käytön (aika- ja terveys)kustannukset kohoavat liian suuriksi.
Tämän teorian mukaan huumeiden laillistaminen eli niiden hinnan lasku ja saatavuuden paraneminen ei lisäisi huumeiden käyttöä radikaalisti koska hinta ja saatavuus eivät nytkään muodosta merkittävää osaa kustannuksista. (Vähän sama kuin ydinvoima ei juuri kallistu kun uraanin hinta nousee…)
sylvesteri: luitko linkin?
sylvesteri: voitko myös kertoa niistä huumeiden käytön ulkoisvaikutuksista?
Ei tarvinnut kuin lukea yksi kommentti ja heti pisti vihaksi. “Oliko se “hoito” nyt sitten tätä kohtaamaasikaveria paljonkin auttanut, jos vieläkin silmiinpistävästi näytti narkkarilta?” Niin jos henkilö x oli jo ehtinyt elää riippuvuutensa orjana liian monta vuotta saamatta kunnon hoitoa ja täten todennäköisesti jo rappeuttanut ulkonäkönsä niin se olisi sit sun mielestä voinu hoidon sijasta vaikka kuolla pois!? Tällä hetkellä kun nyt sattuu suomessa olemaan sellainen tilanne että subutex on hallitseva päihde kaduilla. Sen käyttäjämäärät nousee huimaa tahtia koko ajan. Itse tästä katu perspektiivistä katsottuna tilanne on jo katastrofaalinen. Ja kun subua ei saa (joka ei rappeuta esim. ulkonäköä kuten esim heroiini ja amfetamiini puhumattakaan alkoholista! ) niin sitten otetaan sitä mitä on tarjolla että olot helpottaa. Ja heti perään leiskautat toisen aivopierun: “Tuskin myöskään olisi ilman ainetta ottanut sinuun kadulla kontaktia. Se kun ei kansallispiirteisiimme kuulu. Narkki siis edelleen?” Ne jotka ovat elämässä ainakin jossain vaiheessa kokenut äärimmäistä köyhyyttä ja tuskaa on monesti sisältä emotionaalisesti rikkaampia. Kansallispiirre. Hah. Jos suboxone/subutex korvaushoito saatais nyt vielä näistä lasten kengistä siihen pisteeseen että hoitoon pääsisi nopeammin ja lääkkeet saisi apteekista niin että viikon lääkkeet saa haettua vaikka lauantaina niin kuinkakohan paljon valtio säästäisi ettei jengin tarviis joka aamu käydä klinikalla hakemassa lääkkeensä ja sen jälkeen olla toimettomana. Niin moni olis töissä. Eikä rötöstelemässä jonku 50euron subu napin takii. Kun hoitoon ei vieläkään pääse tarpeeksi nopeasti! Jakelun kankeutta perustellaan tietenkin aina väärinkäytön riskillä, että kaduille ne muuten päätyy. Niin päätyy nyt ja niin tulee aina päätymään. Mutta huomattavasti vähemmän kun vähän viilailis asioita oikeeseen suuntaan.JA Narkkarin ajatusmaailmaan nyt ei vaan ihan ensimmäisenä sovi ajatus 8kk-24kk byrokratia helvetistä ja sit jos asuu huonolla paikkakunnalla ettei ole paikkoja niin sut lähetetään hakee ne lääkkeet jostai huitsin nevadasta joka päivä. Muuttakaa nyt helvetti joku asioita tai kohta on helvetti irti uusien käyttäjien kasvun käsittämättömasta noususta. Ruohonjuuritason reportteri päättää.
Ja hyvät ihmiset älkää puhuko jos ette tiedä mistä puhutte. Heroiinia ei juurikaan maassamme enää ole. Kaduille se ei ainakaan päädy.Siitä kiitos Subutexille ja Pentti Karvoselle. Lähinnä läpikulkumaana olemme. Veikkaisin että venäläiset ei haluu tuoda sitä tänne joko sen takia että liian vähän asiakkaita pienen väkilukumme ansiosta tai koska ne haluu pitää suomen puhtaana siitä. Voi sitte tulla huume rahoilla ostelee tontteja ja mökkejä. Lomailla rauhallisessa suomessa.