Vielä pienaseista

24.9.2008 · Aihe: _ 

Tulipa melkoinen keskustelu käsiaseiden panemisesta lukkojen taakse. Tässä oli myös muutama aika hyvä puheenvuoro, joista yritän tehdä yhteenvedon.

Ongelmalle on tehtävä jotain. Nämä kouluampumiset tulevat saamaan seuraajia, koska lehdistö tekee näistä kahjoista sankareita. Siksi on tehtävä jotain sille, että ampumaurheilun nimissä kuka tahansa, jolla ei ole rikosrekisteriä, saa ongelmitta luvallisen aseen.

Minustakin ei voi olla perusteltua, että poliisi ei saa tietää hakijan mielisairaudesta. Olin aikanaan aloitteellinen siitä, että lääkärin tulee ilmoittaa viranomaisille, jos potilas ei pysty enää ajamaan turvallisesti autoa. Samoin perustein minusta poliisin tulee saada aselupaa harkitessaan tietää sellaisista potilaan terveyteen liittyvistä seikoista, jotka olisivat este aseen hankkimiselle. Hallitus aikoo tätä kaiketi esittää, mutta se EI poista ongelmaa. Potilaan skitsofrenia tulee tätä kautta poliisin tietoon, mutta luonnehäiriöt tai ominaisuus, jota kutsuttiin ennen psykopatiaksi ja nyt kai sosiopatiaksi, ei tule kuin satunnaisesti hoitojärjestelmän piiriin, koska nämä eivät hakeudu hoitoon, vaan salaavat tautinsa. Nämä psykopaatit ovat tässä se olennainen ryhmä. Toinen ryhmä ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriö (maanis-depressiivisuus), joka yleensä puhkeaa vasta, kun kouluterveydenhuolto on teoriassakin päättynyt.

Siksi pitää keksiä jotain muuta. Ampumaurheilun harrastajien kannattaisi olla asiassa aloitteellisia eikä väittää, ettei mitään voi eikä tarvitse tehdä. Sillä asenteella ei menesty.

Monessa Euroopan maassa ampuminen on sallittua vain turvallisilla ja valotuilla ampumaradoilla, joissa aseet myös usein säilytetään. Tämä tietysti maksaa, mutta muissa maissa tämä on katsottu osaksi harrastuksen kustannusta. Kaupunki-Suomessa, jossa valtaosa suomalaisista asuu, tämä olisi järjestettävissä kohtuukustannuksin, mutta on pakko myöntää, että maaseudulla tämä olisi hankalaa. Kaupungeissa kannattaisi toimia niin, että ampumarata omistaa aseen siinä missä keilahalli pallon.

Keskustelussa tuotiin esille mielestäni kaksi rakentavaa ehdotusta: joko uusi, nuori ampumaurheilun harrastaja saa tuekseen joksikin aikaa, vaikkapa pariksi vuodeksi, mentorin, joka ohjaa häntä harrastukseen ja säilyttää – tai antaa tämän ampua mentorin omalla aseella. Toinen vaihtoehto on, että ensimmäiseksi henkilökohtaiseksi aseeksi annetaan ilmapistooli. Ruutiaseen saisi vasta, kun on harrastanut ilmapistooliammuntaa tarpeeksi.

Mikä on tarpeeksi?

Se voisi perustua joko aikaan – vaikkapa kolme vuotta – tai ampumatulokseen. Minusta jälkimmäinen on parempi, koska tuleva olympia-ampuja voisi edetä nopeammin kuin sunnuntaiharrastaja. Mutta koska asia ei kuulu minulle, alan harrastajat esittäköön kantansa.

Jos  alan harrastajat ovat sitä mieltä, että nämä uhrit meidän on vain hyväksyttävä – sellaistakin blogeillani esitettiin – he häviävät koko väittelyn.

 

Kommentit

126 Vastausta artikkeliin “Vielä pienaseista”

  1. Osmo Soininvaara kirjoitti 2.9.2008 kello 23:59

    Ampumaurheilijalle:

    Minulla ei ole mitään itse ampumaurheilua vastaan. Suomessa on vain sellainen outo tapa, että jos sanot jostain asiasta jotain negatiivista, olet sitä vastaan kokonaisuudessaan ja jos kannatat jotain, kannatat sitä aina ja ehdoitta, etkä näe siinä mitään negatiivisia piirteitä.

    Olen sanonut, ettei kivääri- ja haulikkoaseidin ampumarata sovi tiiviin asutuksen keskelle aiheuttamansa meluhaitan vuoksi ja olen sitä mieltä edelleen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. riku kirjoitti 24.9.2008 kello 20:37

    Tämä hinta on liikaa. Jos ampumaharrastajat ovat poikkiteloin kaikkeen – voidaan koko harrastus lopettaa. Yhteiskunta ei menetä mitään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Catilina kirjoitti 24.9.2008 kello 20:52

    Jos minun olisi jaettava kymmenen käsiasetta joko A kymmenelle valitsemalleni henkilölle, joista jokaisen on sairastettava skitsofreniaa, tai B kymmenelle satunnaiselle henkilölle, joista kenelläkään ei saa olla psykoottista sairautta, valitsisin tavan A.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Catilina kirjoitti 24.9.2008 kello 21:04

    http://www.spreekillers.org/

    Tässä taulukossa pitäisi vallitsevan tanttakraattisen viisauden mukaan olla yliedustettuina sellaiset maat, joissa hyvin pukeutuvan miehen asuun kuuluu tulivoimainen ase. Kuitenkaan näin ei näytä olevan. Miksi?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Seppo Hyttinen kirjoitti 24.9.2008 kello 21:05

    Turhanaikaista vouhotusta koko ampumaharrastus! Jos on pakko sitä harrastaa, niiin eikö ilmapyssyt riitä?!?
    Ei kai Suomen tarvitse mikään Jenkkilä eli villi länsi olla – vaikka amerikkalaisuutta niin yleisesti kritiikittä ihaillaankin.
    Eli turhat pyssyleikit pois!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. make kirjoitti 24.9.2008 kello 21:10

    Onko parempi että seuraava kahjo käyttääkin laitonta 9mm puoliautomaatti pistoolia, jonka lippaaseen mahtuu 15 panosta… tai metaanipommia.

    Se tarve tappaa näyttää olevan melkoinen

    Jotain tarttis tehdä, kyllä… ratkaisua ongelmaan etsisin yhteiskunnan asenteista.

    Tiukempi aselaki olisi siitä hyvä, että se suojelisi aseharrastajia sekä metsästäjiä kaikenmailman hihhuleilta, joista kaikki ei ammu aseilla ===> http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Elina kirjoitti 24.9.2008 kello 21:14

    Tulee tyhmää tekstiä, kun asiasta ei Osmo selvästikään oikein ymmärrä…

    Sosiopaatti ei salaa mitään, koska hänellä ei ole mitään salattavaa. Sosiopatia ei ole mikään sairaus, jonka voisi salata. Sosiopaatti ei tunne itseään sairaaksi, vaan itse asiassa terveemmäksi ja vahvemmaksi kuin muut. Sosiopatiaa ei voi myöskään mitenkään havaita missään normaalissa kouluterveydenhuollossa. Hän on usein lahjakas, ulospäinsuuntautunut ja manipuloiva, ei kiusattu, vaan usein kiusaaja.

    Ihmiset voivat olla ihan oikeasti pahoja ja vihata muita. Ikään kuin se olisi unohtunut. Auvinen ja Saari olivat ehkä äärimmäisen narsistisia ja jossain määrin depressiivisiä, mutta eivät välttämättä varsinaisesti sosiopaatteja puhumattakaan, että he olisivat olleet mielisairaita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Traveller kirjoitti 24.9.2008 kello 21:19

    Jos alan harrastajat ovat sitä mieltä, että nämä uhrit meidän on vain hyväksyttävä – sellaistakin blogeillani esitettiin – he häviävät koko väittelyn.

    Sillä väittelyn häviämisellä ei taida olla kovin paljoa merkitystä. Poliitikot keräävät nyt jaossa olevat irtopisteet ennen kuin kalmot kerkeävät kylmenemään ja kieltävät kaikki aseet. Siis kaikki sellaiset aseet joita keskustan peruskannattaja ei käytä. Maamme tuskin tulee sen turvallisemmaksi mutta maatamme johtavat vasemmistolaiset hoblofoobikot, julkisuusriippuvaiset irtopisteiden keräilijät ja muut hysteeriset ämmät (tämä määrittely ei riipu sukupuolesta) saavat täyttymyksensä.

    Seuraavaa pamausta odotellessa.

    Muuten, Kalevi Sorsa on sanonut kirjassaan:

    Hyvinvointivaltion suuri riski on siinä itsessään. Kun valtio ottaa yhä useammalla alueella vastuun kansalaisen elämästä, huolehtii hänestä kehdosta hautaan, huolehtii toimeentulosta, liikkumisesta, työstä, koulutuksesta, terveydestä ja mistä kaikesta, niin se samalla vapauttaa yksilön sitoutumasta yhteisöönsä – ja tällöin menettää paljon niin yksilö kuin yhteisökin… Monet kokevat yhteiskunnan vastuunoton signaaliksi yksilölle vastuusta vapautumisesta… Hyvää tarkoittavakin lainsäädäntö – ja usein vielä hyviä tuloksiakin tuottava lainsäädäntö – tuo usein mukanaan seurauksia, joita ei aavistettu eikä missään tapauksessa tavoiteltu.

    Olisiko tämä äärimmäisen valitettava tapaus juuri niitä ennalta aavistamattomia seurauksia?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Martina Aaltonen kirjoitti 24.9.2008 kello 21:25

    Koulukiusaamisesta

    Murhaajamme oli koulukiusattu, joka tappoi luokkatovereitaan. Mielestäni nyt olisi sopivaa panostaa koululaisten empatiakyvyn kasvattamiseen konkreettisilla esimerkeillä siitä, minkälaisiin henkisiin ongelmiin koulukiusaaminen voi johtaa. Jatkuva kiusaaminen muovaa identiteettiä ja aiheuttaa häpeää ja vahvan uskomuksen kiusatulle, että hänessä on oikeasti jotakin muita huonompaa. Äärimmillään se voi johtaa jopa itsemurhaan tai krooniseen masennukseen.

    Haluaisin kuulla taas opetettavan (kristillistä) ajatusta siitä, että jokainen ihminen on arvokas ja kaunis, koska on ihminen, ei menestyksen kautta tai sen kautta kuinka haluttua seuraa on. Mikään mielenterveystyö ei voi täyttää meidän tarvettamme tulla hyväksytyksi sellaisina kuin olemme. Jokainen terapeutti on tässä mielessä vain maksettua seuraa. Rakkaus vain voi muuttaa. Kokemus siitä että on olemassa edes yksi ihminen joka tuntee sinut ja haluaa tuntea sinut auttaisi varmasti jo pitkälle. Yksin ei kukaan kestä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Syitä monia kirjoitti 24.9.2008 kello 21:45

    Aina on ollut niin sotien jälkeen, että poliisi on voinut myöntää aseenostoluvan ja -kantoluvan omalla harkinnallaan. Jopa on ollut niin, että poliittisesti epävakaissa olosuhteissa esim. 1970-luvulla poliisi myönsi “aselupia” sen perusteella, että hirvi taikka poro saattaa juosta aseluvan anojan auton alle, ja näin tarvitseen pienois-asetta lopettaakseen kituvan eläimen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Elina kirjoitti 24.9.2008 kello 21:55

    Martina Aaltonen,

    Kiusaamishistoriat ovat hyvin ristiriitaisten kertomusten varassa sekä Auvisen että Saaren tapauksissa.

    Nämä muuten eivät pitäneet itseään mitenkään huonompina, vaan nimenomaan parempina ja “ylempinä”. Kannattaa hieman lukea taustoja ennenkuin niin kovasti kiinnittyy johonkin tiettyyn syyhyn. Kiusaamisesta on tullut nyt kestosuosikki joka vaivaan. Ikävä ilmiö, muttei nyt sentään joukkoteurastuksia aiheuta. Sitäkään ei sanota ääneen, että kiusatuksi joutuvat ovat epämiellyttäviä tapauksia ikätovereiden näkökulmasta jo alun perin. Kukapa reilua ja kivaa kaveria kiusaisi?

    Hyvin harva uskaltaa näistä väkivaltapeleistä olla mitään mieltä. Neljää viimeistä tappajaa yhdisti kuitenkin väkivaltapelit paremmin kuin mikään muu asia, jos sukupuoli jätetään huomiotta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Anne Mattila kirjoitti 24.9.2008 kello 21:58

    Ihme juttu, että missään ei syitä pohdittaessa ole tullut vastaan vahvemman valta ja vahvemman vallan väärinkäyttäminen.

    Ovatko vahvemman vallan alla tai järjestelmän puristuksessa olevat ihmiset niin väsyneitä, että eivät jaksa reagoida netissä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Elina kirjoitti 24.9.2008 kello 22:04

    Catilina,

    Pakkohoitovangeista suuri osa sairastaa paranoidista skitsofreniaa. Eli ennen tappamistaan ovat kokeneet uhkaa avaruudesta, kuulleet ääniä ym. Rapussani asui aikoinaan skitso, joka seisoi aina vahtimassa ovella metsurikypärä päässä ja pesäpallomaila kädessä. Käsiase olisi varmasti kelvannut myös.

    Paranoidinen skitsofreniaa moninkertaistaa väkivaltaisen käyttäytymisen riskin. Lähteitä löytyy helposti.

    Eli mitähän höpäjät? En usko, että olet psykiatri niin kuin edellisessä ketjussa annoit ymmärtää tai sitten provoilet täällä ajanvietteeksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Jyri kirjoitti 24.9.2008 kello 22:35

    Jos kyseessä olisi hetken vastoinkäymisestä seonneesta yksilöstä joka äkkipikaistuksissaan vetää lähimmäisensä mukanaan pelkän epätoivon ja romahduksen hetkellä ymmärtäisin vielä sen että keinoja rajoittamalla ja rauhoittumisaikaa antamalla tapahtunut voitaisiin estää mutta jos pysähdytään ajattelemaan asiaa niin jos joku kehittää kuuden vuoden ajan itselleen synkkää ja systemaatista missiota vihata ja tappaa niin voidaanko kuvitella etteikö hän löytäisi siihen keinoja vaikka yksi käsiaseluokka rajattaisiinkin pois ulottuvilta. Syksyä 2002 voidaan muistella.

    Ja mitä tulee ampumaratasäilytyksen autuuteen niin jos henkilö on kehittänyt itselleen tuon mission niin jääkö hän enää noudattamaan radallakaan lakia ja säilyttämään asettansa siellä missä sen pitää oikein olla. Vai käykö vain niin että vimman ensimmäiseksi uhriksi valikoituu korkeintaan radan valvoja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Riitta kirjoitti 24.9.2008 kello 22:44

    “Sitäkään ei sanota ääneen, että kiusatuksi joutuvat ovat epämiellyttäviä tapauksia ikätovereiden näkökulmasta jo alun perin. Kukapa reilua ja kivaa kaveria kiusaisi?”

    Mikäs älynväläys tämä nyt oikein oli? Kuka tahansa voi joutua kiusatuksi: siinä on aika lailla kyse ihan tuuristakin. Itse asiassa melkein jokaista yritetään testata härnäämällä. Niiden kohdalla härnääminen voi muuttua kiusaamiseksi, jotka jotenkin palkitsevat härnääjän esimerkiksi suuttumalla tai pillahtamalla itkuun.

    Jo pikkulapset tekevät tuota: jos äiti palkitsee häntä purevan lapsen parkaisemalla, niin lapsesta se on kiva leikki ja äitiä yritetään nauraen purra yhä uudestaan ja uudestaan, jotta saa äidistä irti sen hauskan äänen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Jonsku kirjoitti 24.9.2008 kello 22:48

    Osmo hyvä, oletko unohtanut metsästäjät? He tarvitsevat aseita, ei niitä voi heiltä kieltää.
    Hirvikiväärin / haulikon ostoluvan saaminen lienee lupamenettelyltään samanmoinen kuin pistoolilla, samoin säilytys. Eli miksi keskittyä ainoastaan pieniin pistooleihin, niillä ei suurta tuhoa saa aikaiseksi..
    Toki tuollainen pikkupistooli on helppo taloudellisestikin hommata, ja sikäli olen samaa mieltä että ilmapistoolikin riittäisi ampumaharrastukseen, ainakin aluksi.

    Mutta mutta, vaikka kuinka kiellettäisiin pistoolit ja rangaistaisiin sellaisen hallussapidosta, ei se näitä hulluja estäisi. Jos on valmis tappamaan kylmäverisesti useita luokkatovereitaan, on myös valmis hommaamaan “pimeän aseen” esim. Tallinnasta, kiinnijäämisen uhallakin. Suomessakin niitä on tarjolla.

    Ja ennenkuin aletaan syyllistämään sotapelejä, internettiä, väkivaltaisia tv-ohjelmia ja nykyajan suorituspaineita, pitäisi miettiä miten olemme saaneet tämän yhteiskunnan ajettua tällaiseen jamaan ja miten tästä pääsee pois. Kielloilla, rajoituksilla ja asioiden peittelyllä ei saavuteta mitään tervehdyttävää, vaan ajetaan autoa syvemmälle suohon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. urheiluampuja kirjoitti 24.9.2008 kello 22:53

    Varsin asiallinen artikkeli. Täytyy myöntää että yllätyin positiivisesti muistaessani aiemmat Soininvaaran ampumarata-aiheiset kirjoitukset, joista olin silloin aistivinani yleistä asevastaisuutta.

    Mentorointi olisi mielestäni järkevin ratkaisu aloittelevien ampumaharrastajien osalta. Säilytysongelma hoituisi näppärästi ja mikä vielä tärkeämpää, mentori oppisi tuntemaan aloittelijan hyvin osatakseen puoltaa tai olla puoltamatta aloittelijan aselupaa ja sen jatkamista.

    Listaanpa vielä muutaman muun ehdotuksen joilla asekäytäntöjä voisi parantaa. Postasin samat aiemmin myös HS-sivustolle jos joku nyt asiaa ihmettelee.

    1. Pidempi (vähintään puolen, mielellään parin vuoden) “koeaika” uudelle ampujalle ennenkuin saa hankkia oman aseen
    2. Ei lupia sotilas/viranomaisaseita matkiviin .22 pistooleihin vaan vain vähemmän seksikkäisiin oikeisiin tarkkuusaseisiin
    3. Lääkärintarkastus ja psykologiset testit pakollisiksi
    4. Pakolliset haastattelut
    5. Vähintään kahden henkilön suositukset (suosittelijoille sanktiot mikäli suositeltu törttöilee, vähintään ei saisi jatkossa toimia suosittelijana)
    6. Ei lupia “ramboaseisiin” vaan vain todellisiin tarkkuus- ja metsästysaseisiin. Esim. metsästysaseeksi riittää pulttilukkokivääri (max 5 patr lipas) ja kaksipiippuinen haulikko, ei räyhäköitä pumppuhaulikoita tai puoliautomaatteja.
    7. Aseet säilytettävä aina lukituissa kaapeissa ja osiin purettuina
    8. Viranomaisille oikeus pistotarkastuksin varmistaa että kohtaa 7 noudatetaan
    9. Lupaviranomaisille pääsy luvanhakijan terveystietoihin
    10. Tappamisella uhkailu youtubessa tai missätahansa syy lupien peruuttamiseen
    11. Kaikki muukin vastuuttomuutta ilmentävä käyttäytyminen syy lupien eväämiseen tai peruuttamiseen
    12. Korkeammat ikärajat itsenäiseen aseenkäsittelyyn (erittäin tiukka seula koululaisten kohdalla, lisäsuosittelijoita, pidempi koeaika, muuta näyttöä jne)
    13. “Aseajokortti” tutkintoineen pakolliseksi kaikille ampujille
    14. Todellinen harrastusaktiivisuuden seuranta uudelle ampujalle ensimmäisten vuosien aikana, tämä ehtona määräaikaisen luvan uudistamiselle/muuntamiselle toistaiseksi voimassa olevaksi. Suosittelijoiden jututtaminen osaksi prosessia.
    15. Aseluvan hinnan korottaminen (välttämätön yllämainittujen asioiden rahoittamiseksi)
    16. Lupaviranomaiselle harkintaoikeus olla myöntämättä lupaa ilman erillistä perustetta eli pelkästään sen tunteen pohjalta ettei henkilö sovi aseenhaltijaksi. Näissä tapauksissa päätöksestä mahdollisesti valittavan luvanhakijan tapaus käsiteltäisiin sisäministeriön asehallintoyksikössä jonka asiantuntijat tekisivät lopullisen päätöksen asiasta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Elina kirjoitti 24.9.2008 kello 23:08

    Riitta,

    Tarkoitin jatkuvaa kiusaamista siis, en satunnaista härnäämistä.

    Siihen valikoituvat kohteeksi ne, jotka eivät osaa syystä tai toisesta suojautua. Usein kiusattu on syrjäytynyt hieman tavalla tai toisella ja ei osaa ikätovereiden käyttäytymiskoodeja.

    Kiusaaminen on vuorovaikutusta kuten kaikki ihmisten välinen toiminta. Ei todellakaan ole sattumaa, keitä kiusataan ja ketkä ovat kiusaajia. Itsekin oikeastaan sanot samoin. Itkuun pillahtava poika on altis kohde, samoin hän joka on heti nyrkit pystyssä ja ikään kuin naurettava.

    Efektiä saattaa tehostaa jokin ulkonäön tai vaatetuksen poikkeava piirre, mutta yksin syy uhriutumiseen sellainen ei ole.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Catilina kirjoitti 24.9.2008 kello 23:11

    Erikoistun psykiatriaan. Toimiessani julkisessa virassa annan lausuntoja psykiatrian erikoisalan puolesta. Minulla on virkavelvollisuus antaa näitä lausuntoja.

    Tunnen myös ystävinä useita skitsofreenikkoja, ja hoitanut heitä olen satoja. En ole vain joskus rapussa nähnyt yhtä.

    Sattumalta olen työskennellyt myös valtion mielisairaalassa, enkä ole vielä tavannut käsitettä “pakkohoitovanki”. Jos vanki on mielisairas, hänet hoidetaan psykiatrisessa vankisairaalassa, Anneksessa, ja hän on vanki. Jos taas psykiatrinen potilas on TEO:n määrämänä kriminaalipotilaana Vanhassa Vaasassa tai Niuvassa, tai ihan tavallisessakin sairaalassa, hän on potilas.

    Toistetaan siis lause:

    “Jos minun olisi jaettava kymmenen käsiasetta joko A kymmenelle valitsemalleni henkilölle, joista jokaisen on sairastettava skitsofreniaa, tai B kymmenelle satunnaiselle henkilölle, joista kenelläkään ei saa olla psykoottista sairautta, valitsisin tavan A.”

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Elina kirjoitti 24.9.2008 kello 23:23

    Tässä kiusaamisesta alan gurun Dan Olweuksen mukaan:

    “Yleisesti kuvitellaan, että kiusaaminen johtuu jostain ulkoisesta poikkeavuudesta. Kiusaamisen todellisia syitä on kuitenkin etsittävä kiusattujen persoonallisuudesta. Kiusattu lapsi on yleensä varovainen, herkkä, hiljainen ja koulussa yksinäinen. Etenkin kiusatut pojat ovat usein fyysisesti heikompia kuin ikätoverinsa.

    Kiusatut voidaan jakaa kahteen ryhmään: passiivisten ja provokatiivisten kiusattujen ryhmä. Passiiviset kiusatut ”lähettävät” ympäristölleen signaaleja siitä, että he ovat pelokkaita ja epävarmoja yksilöitä, jotka eivät uskalla puolustautua. Kiusattujen tuntomerkkejä ovat ahdistuneisuus, epävarmuus, negatiivinen käsitys itsestä sekä stressaantuneisuus. Kiusattu on alun perin usein eristäytynyt ja syrjäänvetäytynyt, jota kiusaaminen vahvistaa.

    Provosoivalle kiusatulle on ominaista aggressiivisuus ja ahdistuneisuus. Hän on yleensä lyhytjännitteinen ja hänellä voi olla keskittymisongelmia koulussa. Provosoiva uhri käyttäytyy siten, että saa koulutoverinsa ärsyyntymään ja hermostumaan. Hän voi olla sekä muiden kiusaama että kiusaaja itse.

    Useimmiten kiusattu ei ole ulkonaisesti mitenkään poikkeava. Tietyt ulkoiset tekijät, kuten lihavuus, änkytys, karsastus, omaperäinen vaatetus, ärsyttävät eleet ja niin edelleen saattaa kuitenkin lisätä kiusatuksi tulemisen riskiä. ”

    On minusta käsittämätön myytti tämä: kiusatuksi voi tulla kuka tahansa. Ei voi! Kiusaajien kirjo sen sijaan on paljon runsaampi, lähes jokainen lapsi voi ainakin passiivisesti kiusata hihittelemällä taustalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. 8/80 Myyrmannissa kirjoitti 24.9.2008 kello 23:49

    Vuonna 2002 Myyrmannissa Myyrmäessä n. 20 vuotias opiskelija surmasi pommillaan muistaakseni 8 ihmistä ja haavoitti n. 80 kauppakeskuksessa olijaa.

    Tästä tapauksesa onkin oltu hiljaa. Kuinkahan kävi noille 80 haavoittuneelle. Mediakaan ei ole asiasta sen koommin kommentointut. Ei ollut räjäyttäjällä luvallista eikä luvatonta käsiasetta käsissään. Käytti yleistä tietoa jonka oli saanut laillisista lähteistä.

    Pistoolit on pientä verrattuna siihen, kun pommeja ryhdytään räjäyttämään julkisilla paikoilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Ano Nyymi kirjoitti 24.9.2008 kello 23:54

    “Se voisi perustua joko aikaan – vaikkapa kolme vuotta – tai ampumatulokseen. Minusta jälkimmäinen on parempi, koska tuleva olympia-ampuja voisi edetä nopeammin kuin sunnuntaiharrastaja.”

    Niin, olin yksi tuon ilma-aseen esittäjistä eli harrastuneisuuden todentamisesta vaikkapa noin.

    Tulos ei ole oikein hyvä todiste, koska joku aina pääsee äkkiä “määrätylle tasolle” eikä siitään kehity. Kyllä aika ja harrastuksen määrä yleensä on parempi. Se seuloo pois ne toiseksi pahimmat. Pahimpiahan ei seulo mikään seula eivätkä he seulaan – tässä tapauksessa seuraan – hakeudukaan. Aika on siitäkin hyvä, että “seulan” väellä on aikaa katsoa aikomuksia ja samalla kannustaa ja valmentaa.

    Jos joku osoittaa lahjakkuutta, hän voi ampua valvotuissa oloissa ihan laillisesti vaikka valmentajan ruutiaseella. Tämä on sikälikin perusteltua, että ilmapistooliammunta on aika lailla eri laji kuin ruutiaseilla ammuttavat ja jos jälkimmäisissä aikoo menestyä, pitää lajiin päästä kohtalaisessa ajassa kiinni.

    Tuo mentori on periaatteessa oikein hyvä mutta käytännön toteutus voi olla vaikeampi juttu. Toiseksi en pidä ihan reiluna sitouttaa jotain henkilöä toisen harrastukseen. Voipa syntyä “ammattimentoreitakin”, jotka säilyttävät asetta rahasta tmv. ja saattavat lätistä mentoroitavansa puolesta mitä sattuu.

    Miten tahansa, kyllä joku kohtuullinen kontrolli pistoolin saamiseen on paikallaan. Ei sitä koskaan mikään asiallinen taho ole vastustanutkaan. Kontrollia ei ole vain harjoitettu vaikka laki sallii sen jo. Tämä pitää poliisin ja poliitikkojenkin tunnustaa eikä paeta uuden lain taakse. Se vasta karkuruutta on meidän sisäministeriltämme.

    Pitkien aseiden kohdalla metsästäjäntutkinto on jo hyvä kontrolliväline. Ei sitä saa läpi ilman aitoa intoa ja paneutumista. Sanotaanko, että se on vaivannäöltään ja vaativuudeltaan verrattavissa suurin piirtein henkilöauton ajokortin suorittamiseen.

    (Hyvin näyttää sillä puolella oppi menneen perille. Tänäkin syksynä olin jahdissa ja hemmetin hyvin pojat käyttäytyivät paukuttimineen. Sitä varovaisuutta teroitetaan niin paljon että näyttää menneen selkäytimeen. Metsästyspuolella on sitä mentorointiakin: isät ja vanhemmat kaverit opettavat jo omaksi turvallisuudekseen sitä asiallista tapaa. Ja siihen sitä on sitten luottaminen kun seisot ventovieraiden pojankossien haulikon kantamalla. Josta sitten tuleekin mieleeni “asekortti” ei-metsästäjille. Sietäisikö harkita eräänä vaihtoehtona?)

    Toinen assii: Aamulehdessä oli harvinaisen populistinen ja asiavirheitä viljelevä pääkirjoitus aiheeseemme. Ote:

    “Viime marraskuussa Jokelassa Pekka-Eric Auvinen murhasi ihmisiä Sig Sauer -merkkisellä käsiaseella. Tiistaina Matti Juhani Saari levitti kuolemaa aseella, joka todennäköisesti oli samantyyppinen, 22-kaliiperinen Walther-pistooli. Ne ovat tehokkaita, läpäisykykyisiä ja nopeita aseita.

    Ne ovat yksinkertaisesti liian tehokkaita ja nopeita kenenkään käsiin.

    Walther P22 ei ole sarjatuliase, mutta sillä voi ampua 10 patruunaa nopeu-della joka ei juuri jää jälkeen sarjatulesta. Normaalijärjellä on vaikea ymmärtää mitä asiallista sellaisella aseella tehdään. Siihen saa ostaa lisävarusteena lasertähtäimen. Mikä harrastus edellyttää lasertähtäintä?”

    Olisi hyvä tietää, että teholtaan nämä mainitut aseet ovat sieltä aivan kaikkein heikoimmasta päästä. Pieni kaliiberi, ja lyhyt piippu -> heikko läpäisy. Tulinopeus on se, mikä itselataavalla aina on.

    Laser taas oli asiaton veto. Ja asiantuntematon. Pitäisi kauhistella ennemmin vaikka sitä, että tussareihin saa paljon pätevämpiä valopistetäihtäimiä “maitokaupasta”. Laseriahan ei käytetä esimerkiksi practical-ammunnassa, koska se on tähtäimekseen kehno: jos piste ei ole kohteessa, ei näe missä se harhailee ja kohdistaminen on vaikeaa. Mutta laser kuulostaa vaaralliselta jostakin toimituksen pimusta. Siitä, joka aamupalaverissa katsoo tietämättään laserin pistettä pomonsa laserosoittimesta. Se on noin 1:1 sama laite kuin lasertähtäin mutta värimaailmassa ja sit niinku muatokieles on niiku silee snadisti eroo, niinku tiätsä…

    Ja jos pääkirjoituksen laatija olisi tiennyt, miten tehoton pienoispistooli on, olisi hän vasta kauhistunutkin siitä tunnekylmyydestä, jota surmaajan on täytynyt toistuvasti ja lehtietojen mukaan kymmenin laukauksin osoittaa. (Tämän hyvin huonon tehon tiedän siitä, mitä maalaispennut aina joulun alla näkivät. Aina se ei ollut lasten katseltavaa mutta kun pillitti aikansa äitimuorin helmoissa niin ei jäänyt niitä traumoja. Eivätkä ne olleet silloin 60-luvulla edes muodissa…)

    Nyt toimittaja siis erehtyy mainitsemaan surmat aseen syyksi ja helpoiksi tehdä noilla aseilla. Siinä kohdistuu syyttävä sormi myös poliisiin, josta voidaan tuon perusteella sanoa, että myöntävät löysästi lupia tehokkaille aseille. Vaarallisille aseille kylläkin, sitä aseet vaan ovat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Sampo Smolander kirjoitti 24.9.2008 kello 23:55

    Osmo, onko sinulla jonkinlainen sokea piste koulukiusaamiselle? Vai etkö jostain perustellusta syystä usko mielipiteisiin joiden mielestä selitys näille tapauksille löytyy siitä että vuosia rääkätty ja pahasti kiusattu ihminen lopultakin päättää antaa takaisin?

    Hesarikin otsikoi että Saari oli tuttavien mielestä kiusattu ja syrjäytynyt, ja Hesari otsikoi että rehtorin mielestä mitään kiusaamista ei ole ollut. Pari viikkoa aikaisemmin, kun Myllypuron ala-asteelta alkoi lapsia poistua liian kiusaamisen takia, rehtori siellä totesi (Hesarin mukaan) kiusaamisesta että “se on vanhempien näkökulma”.

    Minusta pitäisi vakavasti harkita sitä, että tässä ratkaisu löytyy ihan muulta suunnalta kuin aselakien muokkaamisesta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. Osmo Soininvaara kirjoitti 25.9.2008 kello 0:10

    En ole sanonut koulukiusaamisesta mitään. On ennen aikaista ylipäänsä sanoa mitään niistä syistä, jotka johtivat Saaren elämän raiteiltaan.

    Totta kai on puututtava ongelman syihin, mutta esimerkiksi kaikkea koulukiusaamista ei maailmasta saa koskaan kokonaan poistetuksi. Siksi on puututtava myös ulkopuolisille koituviin seurauksiin.

    Tämä oli laajennettu itsemurha. Suomessa tehdään noin tuhat itsemurhaa vuodessa. Suuri osa tekijöistä on nuoria miehiä. Miesten itsemurhien määrä on vähentynyt vuodesta 1990 huomattavasti. Jotain mielenterveyden alalla menee siis myös parempaan suuntaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Martina Aaltonen kirjoitti 25.9.2008 kello 0:36

    Elina

    “Kiusattu lapsi on yleensä varovainen, herkkä, hiljainen ja koulussa yksinäinen.”

    Varmasti tietyt piirteet vaikuttavat vahvastikin siihen, keitä kiusataan. Mutta ei kai se oikeuta kiusaamista mitenkään. Herkkä lapsi on siis sekä altis kiusatuksi joutumiselle, että todellisessa vaarassa saada siitä vakavia seurauksia – koska on herkkä ja kokee asiat vahvasti! Ne jotka ehkä tarvitsisivat tavallista enemmän tukea, nujerretaan. Tässäkin pätee varmasti jonkin näköinen lumipalloefekti, jos kiusaaminen saadaan loppumaan ajoissa, niin lapsi ei syrjäydy tavalla, joka taas kannustaisi kiusaamiseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Sampo Smolander kirjoitti 25.9.2008 kello 1:20

    Elina kirjoitti:
    “…kiusatuksi joutuvat ovat epämiellyttäviä tapauksia ikätovereiden näkökulmasta jo alun perin.”

    Ja:
    “Usein kiusattu on syrjäytynyt hieman tavalla tai toisella ja ei osaa ikätovereiden käyttäytymiskoodeja.”

    Itse olen kyllä sitä mieltä, ettei poikkeavuus ja käyttäytymiskoodien osaamattomuus (vääränmerkkiset lenkkarit?) kuitenkaan missään tapauksessa saisi oikeuttaa ainakaan fyysisen koskemattomuuden rikkomista. Kyllä kouluihin pitäisi sen verran järjestystä saada ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi elää päivittäisessä väkivallan pelossa. Ei vaikka olisi kuinka poikkeava.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Sampo Teikari kirjoitti 25.9.2008 kello 1:36

    “Hyvin harva uskaltaa näistä väkivaltapeleistä olla mitään mieltä. Neljää viimeistä tappajaa yhdisti kuitenkin väkivaltapelit paremmin kuin mikään muu asia, jos sukupuoli jätetään huomiotta.”

    Asiahan on nyt niin, että tämän ikäryhmän miespuolisista suomalaisista niitä harrastaa selvä enemmistö. Elämänkatsomuksesta riippumatta, tunnevammaisuudesta riippumatta, poliittisista näkemyksistä riippumatta, koulukiusattuudesta riippumatta, ampumaharrastuksesta riippumatta. En nyt ala kaivamaan tilastoja enkä tiedä onko niitä koottukaan, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että pelaajien prosenttiosuus nuorista on lähempänä sataa kuin nollaa. Joten jos mennään sille linjalle, että tappajia yhdistivät “väkivaltapelit paremmin kuin mikään muu asia”, niin suurin piirtein yhtä hyvin voidaan sanoa, että esimerkiksi veden juominen, ilman hengittäminen, suomen kielen puhuminen (tms.) yhdisti tappajia “paremmin kuin mikään muu asia”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. Keijo kirjoitti 25.9.2008 kello 1:57

    “maatamme johtavat vasemmistolaiset hoblofoobikot”

    Puhutaanko nyt siis Suomesta? Samasta Suomesta, jossa me muutkin asumme? Mitkä kaikki hallituksessa olevat puolueet täyttävät tämän määritelmän? Vai johdetaanko maata salaisesti hallituksen ulkopuolelta?

    Vakavasi ottaen: väite, että aseita vastustavat ovat vasemmistolaisia ja kannattajat oikeistolaisia, on hyvin pelottava. Samanlaisia käsityksiä esitellään yleensä vain asefanaatikkojen omilla sivuilla. Yksi selkäkarvat pystyyn nostattava sellainen on tämä: http://guns.connect.fi/gow/petepai3.html

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. Kiusattu kirjoitti 25.9.2008 kello 2:29

    Elinalle:

    En ymmärrä mitä ajat takaa kiusaamiskommenteillasi. Onko siis kiusattujen syy, että heitä kiusataan? Eikö vika olekaan siinä, että joku kiusaa eli nauttii toisen ihmisen pahoinpitelyn (henkinen ja tai fyysinen) tuomista näennäisistä ja tai suorista eduista.

    Jatkuuko sama uhriperäinen syyllistäminen myös aikuisten maailmassa mm. työpaikkakiusaamisessa?

    Onhan se sinänsä totta, että kuka tahansa ei valikoidu kiusatuksi. Entä sitten. Miten se liittyy millään tavalla sen enempää Auviseen kuin Saareenkaan. Minä valitettavasti ymmärrän varsin hyvin Auvisen ja Saaren kostoa, jos niissä oli kysymys koulukiusaamisen johdosta syntyneistä traumoista (“traumoista”). Täysin siitä riippumatta miten he ovat mahdollisesti valikoituneet mahdollisen koulukiusaamisen uhreiksi.

    Huomautan myös ettei ymmärtäminen tarkoita hyväksymistä.

    Itse vuosia kestäneestä kiusaamisesta jotain tietävänä ja itseni kaltaisia passiivisia kiusattuja tuntevana tiedän miten me passiiviset kiltiksi kasvatetut yliystävälliset ihmiset keräämme paskaa kontollemme kunnes se malja sitten osalla meistä kuohuu yli pahemman kautta.

    Omalla kohdalla ala-astekiusaaminen lakkasi valitettavasti vasta sitten kun hakkasin sen pahimman kundin palasiksi maljan pettäessä. Joku tuli väliin ja pelasti sen tyypin hengen, sitä ennen opettajat eivät välittäneet koko asiasta lainkaan ja sittenkin surkuttelivat ainoastaan tuota ensiapuun kärrättävää piinaajaa.

    Kyllä me puhuimme jo silloin 70-luvulla epätoivoisina aikuisten välinpitämättömyyden varjossa, että olisipa pistooli niin pääsisi pälkähästä. Onneksi ei ollut ja onneksi meistä ei kukaan ollut niin nyrjähtänyt, että olisi moiseen ryhtynyt.

    Näin aikuisena en todellakaan ymmärrä sitä edelleen Suomessa yleistä vähättelyä millä koulumaailmassa suhtaudutaan kiusaamiseen peittäen asioita koulun mainetta varjellakseen ja sitä ymmärtämättömyyttä muka perinteen nojalla millä mm. Helsingissä on yritetty puolustaa häpeään perustuvia ns. koulukastajaisia vai millä nimellä noita sallittuja kiusaamispäivä oikein kutsutaankaan, joissa annetaan se viesti koulun ja aikuisten taholta, että kiusaaminen on hubaa hauskaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  30. Elina kirjoitti 25.9.2008 kello 7:33

    Martina Aaltoselle ja Kiusatulle,

    Jonkin ilmiön valtavirrasta poikkeava analyysi, ei välttämättä ota siihen mitään arvottavaa kantaa. Pyrin olemaan neutraali, mutta aihe on sellainen, että kuulijoiden on vaikea olla.

    Eivät kiusatut ominaisuuksiinsa ole syypäitä. Sen sijaan vanhemmat hyvinkin usein ovat. Kiusatut ovat pääsääntöisesti ylisuojeltuja lapsia, joilla on heti äiti tai isä selän takana, kun joku vie hiekkalaatikolla lapion kädestä. Tämä sitten jatkuu kouluiässä, kun vastapuolen pelaaja vie jalkapallon jne. Lapsi ei pääse kehittämään mitään omia suojamekanismeja, vaan saa itkuraivareita pienimmistäkin vastoinkäymisistä tai vetäytyy täysin kuoreensa, semminkin kun huomaa olevansa ei-toivottu.

    Koska lapsia ei koskaan voi pakottaa pitämään (niinkuin ei ketään muutakaan) kenestäkään, niin vanhempien vastuulla on kasvattaa lapsesta kestävä, oikeudenmukainen ja sosiaalisesti pystyvä. Minusta ikätovereita on täysin epäreilua syyttää syrjimisestä, jos joku ei sopeudu joukkoon.

    Aktiivisilla kiusaajilla on oma problematiikkaansa, mutta ei siitä tässä enempää, koska ilmeisesti he eivät ole kuitenkaan kiusattuja ampuneet, vaan nimenomaan nämä kiusatut tai “kiusatut”.

    Saaren ja Auvisen tapausekssa kertomukset kiusaamisesta ovat niin ristiriitaiset, että vaikuttaisi kyseessä olevan vain syrjintä. Syrjintäkin on muita liian syyllistävä sana, koska totta kai näistä tyypeistä jotain vastenmielistä on huokunut.

    Saarta vielä tutkitaan, mutta Auvisen omissa nettiteksteissä mikään ei viitannut kiusaamiskokemuksiin. Luulisi nyt jotain löytyneen, jos se oli niin iso motiivi. On myös huomattava, että Petri Gerdt ei ollut kiusattu eikä myöskään J-P Kukka. Eli selityksenä nyt vähän heikko, mutta aina eniten framilla

    En minä jaksa uskoa, että se reilu ja kiva tyyppi teurastaa ihmisiä ja huutaa netissä vihaa ja tuoretta verta. Kyllä lähipiiri vaistoaa jotain kammottavaa, joka johtaa erilaisiin puolustusmekanismeihin. Saari teloitti täysin kylmäverisesti maassa makaavia ihmisiä. Tuskin nämä hänen “kiusaajiaan” edes olivat.

    Tällaistako ihmistä sitten olisi pitänyt kohdella ystävällisesti? Hyvä sanoa sieltä ruudun takaa, kun tuskin tunsitte häntä.

    .

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  31. Elina kirjoitti 25.9.2008 kello 7:40

    Sampo Teikari,

    En suoralta kädeltä usko, että väkivaltaisimpia pelejä pelaa “selvä enemmistö”. Pelejä kyllä pelataan, mutta kyllä monet nuoretkin kokevat ne aivot pihalle -räiskinnät epämiellyttävinä tai eivät nyt vain ole niihin viehtyneitä.

    Mikä saa uskomaan, että selvän enemmistön mielestä on hauskaa tehdä virtuaalisesti paloittelumurhia, raiskauksia jne. Jos näin tosiaan on, niin pulassa ollaan. Aina löytyy joku joka näistä saa virikkeitä. Pelit vielä eri asemassa kuin elokuva-kauhu, koska peleissä pelaaja on aktiivinen toimija ja saa tyydytyksensä siitä.

    Minulla on siis nuoria poikia kotona ja tunnen heidän kaveripiiriään, joten tämä ei ollut mikään moraalinen vanha piika -kommentti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  32. Teemu kirjoitti 25.9.2008 kello 8:49

    “tehdä virtuaalisesti paloittelumurhia, raiskauksia jne.”

    Kun heitellään tällaisia kuvauksia pelien sisällöistä, niin tulee aina mieleen, että nyt kirjoittaja panee mukaan vähän omiaan.

    Tuhansissa peleissä ammuskellaan, mutta “paloittelumurhat” ovat varmasti hyvin harvassa. Raiskauksia taas ei taideta tehdä yhdessäkään “oikeassa” pelissä. (Vrt. oikeita kissoja ei tapeta “oikeissa” elokuvissa, vaikka jossain kokeellisessa taide-elokuvassa taiteilija kissan mestaisikin.)

    Keskustelua väkivaltaviihteen ja pelien vaikutuksesta olisi paljon mukavampi käydä, jos lähdettäisiin liikkeelle yhteiseltä faktapohjalta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  33. lurkki kirjoitti 25.9.2008 kello 9:01

    Nykyinen käytäntö on ilmeisesti ollut ainakin paikoin paljon löysempi, kuin monet ovat luulleet. Itse harkitsin ampumaharrastusta pari vuotta sitten, mutta jätin väliin, kun huomasin, että käytännössä seuran jäsenyys ja siihen liittyvä jatkuva harjoittelu ja kilpailu veisi enemmän aikaa kuin mitä olin valmis käyttämään. Ei tullut mieleenkään, että harrastus olisi ihan ilmoitusasia ja luvansaanti automaattinen.
    Toisaalta olisi syytä välttää ‘jotain on pakko tehdä, tämä on jotain, siispä tämä on pakko tehdä’ -logiikkaa. Meillä on jo ihan tarpeeksi kallista turvallisuusteatteria, jossa kohdellaan kaikkia kansalaisia hulluina itsemurhapommittajina.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  34. Markus kirjoitti 25.9.2008 kello 9:03

    Osmo: “Tämä oli laajennettu itsemurha. Suomessa tehdään noin tuhat itsemurhaa vuodessa. Suuri osa tekijöistä on nuoria miehiä.”

    Aamun Hesarissa joku Akatemian tutkija kirjoittikin, että tätä tapausta tulisi tarkastella itsemurhaiskuna eli terrorismina. Terrorin määritelmä on toki epäselvä, mutta lähdetään nyt tuosta liikkeelle.

    Pitkään on puhuttu “yhteisöllisyydestä” ja vaadittu sitä lisää. Yhteisöllisyys ja nationalismi ovat vaikeasti erossa pidettäviä asioita, mutta yhteisöllisyys voidaan nähdä myös kuten USA:ssa, missä kansalaisia yhdistää ennen kaikkea usko taloudellisen hyvinvoinnin kasvattamiseen. Tätä kutsutaan kapitalismiksi, ja moni Suomessakin on tyytyväisenä myhäillyt Amerikan talouskriisin pahetessa nähden sen enteenä kapitalismin tuholle.

    Missä tahansa eurooppalaisessa mielenosoituksessa, joka kohdistuu kapitalismin ikoneihin (WTO, G8 jne.) tai yrityksiin (Sellafield, Fortum, UPM, turkistarhaus jne.), joiden arvioidaan “tuhoavan” ympäristöä, syntyy mellakoita. Yhtälailla kaikkien mellakoiden keskipisteenä ovat viher-vasemmistolaiset. Samalla tavalla Suomessa työpaikkakiusaaminen on Eurooppalaista huipputasoa. Mitä isot edellä, sitä lapset perässä.

    Osmokin eilen kirjoitti, että Englannissa on rodullisia jännitteitä, mistä johtuen ampuma-asein tehty rikollisuus on kasvussa. Minä olen täällä jo aiemminkin kirjoittanut, että viher-vasemmisto tukee maahanmuuttoa, koska enemmistö maahanmuuttajista äänestää ja asettuu ehdolle vihreissä tai vasemmistossa. Uskallan väittää, että viher-vasemmistolainen ideologia on tänä päivänä väkivaltainen ja väkivaltaa ihannoiva. Suomalaisissakin mielenosoituksissa nuoret (TM) peittävät kasvonsa palestiinahuiveilla kuin Gazassa konsaan. Palestiinalais-aktivismi Suomessa pyörii pitkälti Vasemmistoliiton nuorisojärjestöjen voimin.

    Vastavuoroisesti kapitalistin uhri on tyypillisesti liikenneonnettomuuksissa ja työmailla sattunut turma, jossa tekijä itsekkäästi ja muista piittaamatta pitää kiinni omasta edustaan. Näitä on lukumääräisesti enemmän, mutta ne hanakasti tuomitaankin läpi koko yhteiskunnan, kuten muistamme Huopalahdentien ja Konginkankaan tapauksista.

    Kun ahdistunut nuori yrittää päästä takaisin raiteillen, hän nojaa perheeltään, muilta auktoriteeteilta tai kulttuuristaan saamiinsa arvoihin. Kauhajoen itsemurhaiskujen kaltaisia tekevät myös islamistiterroristit, joiden mielestä vääräuskoisten kuolema on hyvästä. Suomalaisissa itsemurhaiskuissa on sama teema vääräuskoisista. Suomessa uskonnon sijaan äiti-Gaia oikeuttaa linkolalaiseen tyyliin likvidoimaan väestöä. Jokelan jälkeen kylmäsi lukea Linkolan haastattelua, jossa hän sanoi, että ampuja tuskin seurasi hänen esimerkkiään, koska uhreja oli kovin vähän. Linkola on puhunut samaa jo 40 vuotta ja silti hän eräänlainen vihreänliikkeen kunniajäsen.

    Tämän päivän puolueista viher-vasemmistolaisilla on eniten tehtävää profiloituakseen irti mellakoinneiksi äityvistä mielenosoituksista, tuomittava laittomat iskut ja paheksuttava kansalaistottelemattomuutta. Omaa arvomaailmaansa vielä sisäistämätön nuori voi epätoivoisena hakea turvaa väkivallasta, jos poliittinen eliitti edes peitellysti hyväksyy väkivallan.

    Vihreä liike voisi ottaa ensimmäisenä puolueena asian esille ja todeta, että kaikkien ihmisten henki on arvokas ja arvokkaampi kuin luonto. Ilmastonmuutos ei ole peruste väheksyä kenenkään tekemisiä tai henkeä. Nuorille voidaan kertoa, että luonnossa hiljentyminen on arvostettava tapa rauhoittua, askeettisuus voi olla hyve, mutta jos joku päättää elää toisin, se ei oikeuta minkäänlaiseen agressioon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  35. Riitta kirjoitti 25.9.2008 kello 9:03

    Elina,

    Kyllä suurin riskitekijä sille, että joutuu koulussa kiusatuksi on huono opettaja, joka ei kiusaamiseen puutu. Omilta kouluajoiltani muistan niitä jämäköitä opettajia, jotka toteavat, että heidän luokallaan ketään ei saa kiusata ja sitten niitä, jotka alkavat lässyttää, ettei ole yhden vika jos kaksi tappelee. Ei ole vaikea arvata, kummalla asenteella kiusaaminen saadaan loppumaan.

    Se, että tietyt persoonallisuuden piirteet ovat yleisiä kiusatuiksi joutuvilla on varmasti mielenkiintoinen tutkimusaihe ja siitä saa varmasti kivoja julkaisuja. On kumminkin pelottavaa, jos ammattikasvattajat tällaisista tutkimustuloksista päättelevät, että “se on oma (tai vanhempien) vika, jos kiusatuksi joutuu” ja ettei heillä ole mitään vastuuta asiaan. Kyllä se vika löytyy aikuisissa, jotka eivät opeta lapsia hyväksymään erilaisia ihmisiä.

    Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikista, mutta se ei millään tavalla oikeuta kiusaamaan niitä, joista ei tykkää.

    Osmo,
    en minäkään usko, että kaikkea kiusaamista koskaan saadaan kokonaan loppumaan jo siitäkään syystä, että jotkut opettajat ovat tässä parempia kuin toiset.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  36. Elina kirjoitti 25.9.2008 kello 9:10

    Catilina,

    Yritin sanoa korrektimmin pyttyvanki. Tarkoitin pakkohoitoon määrättyjä rikoksentekijöitä. Ymmärsit varmasti.

    Pyttyvangeista huomattavalla osalla on paranoidinen skitsofrenia. Viimeinen tapaus on tämä itseään Väinämöiseksi luullut Kalevala-persoona, joka varmasti käsiaseella olisi tyttöystävän lisäksi saanut vähintään isän hengiltä.

    Itsemurhariski on skitsofreenikoilla 40-kertainen muuhun väestöön nähden.(Lähde Kansanterveyslaitos, Hannele Heilä). Tämäkään ei siis hätkähdytä, täytyyhän sinun tämä tietää.

    Juttusi on suoraan sanottuna sen verran pimeä, että minä en nyt tästä enempää keskustele. Onnea erikoistumiseen!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  37. Sylvesteri kirjoitti 25.9.2008 kello 9:27

    “Onko parempi että seuraava kahjo käyttääkin laitonta 9mm puoliautomaatti pistoolia, jonka lippaaseen mahtuu 15 panosta… tai metaanipommia.”

    On täysin naurettavaa väittää, että nämä elämää pelästyneet syrjäänvetäytyjät tuntevat rikollisia piirejä, joista saa noin vain ostettua mitä tahansa. Ensiksi pitäisi olla kontakteja. Miten sosialisia tilanteita pelkäävä kaveri hommaa rikollisia ystäviä? Ei mitenkään.

    Ja jo pelkästänä aseen vaatima rahoitus voi tuottaa ylitsepääsemättömän esteen, sillä ymmärtääkseni laittomat aseet ovat melko hintavia.

    Mitä tulee omatekoisiin pommeihin, niin ne ovat huomattavasti epäluotettavampia kuin kaupasta ostetut käsiaseet. Sellainen voi lasahtaa jo rakennusvaiheessa näpeille tai sytytin voi prakata tai räjähtää liian aikaisin (ehkäpä myös Gerdillä kävi näin?), näitä pommimiehiä on ihan Suomessakin räjähtänyt jo rakennusvaiheessa taivaan tuuliin.

    Lupakäytännön tiukentaminen ei tarkoita koko harrastuksen kieltämistä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  38. Tiedemies kirjoitti 25.9.2008 kello 9:33

    Osmo on tässä asiassa minusta aivan oikeassa.

    Realiteetti on nyt se, että ampuma-aseet koetaan liian vaarallisiksi. Itse pidän tätä kehitystä erittäin valitettavana, mutta jos aseharrastajat eivät halua keskustella kompromisseista, heidän harrastuksensa tulee päättymään nopeasti.

    Se olisi erittäin ikävä asia monestakin syystä. Itse näen vapauden – ja myös vapauden omistaa ase – itsessään arvokkaana asiana. Sitä vapautta täytyy kuitenkin jotenkin voida rajoittaa sellaisten yksilöiden kohdalla, joilla on suuri riski vahingoittaa muita. Ja vaikka tämä ei täysin pragmaattista ja tilastollista päivänvaloa kestäisikään, niin ajan henki on nyt, että tämä riski on erittäin suuri nuorilla miehillä.

    En olisi vielä vuosi sitten uskonut ajattelevani näin, mutta en olisi kauhean pahoillani, jos aseenkantolupaa ei pääsääntöisesti myönnettäisi ihmiselle, joka ei ole suorittanut asepalvelusta kokonaisuudessaan, so. jolla ei ole sotilaspassia. Ja mikä on kaikkein kamalinta, huomaan ajattelevani, että alle kolmekymppisille, joilla on historiaa koulukiusattuna olemisesta tms. ei pitäisi niitä myöskään myöntää.

    Tämä on tavattoman ikävää. On tavallaan luonnollista priorisoida turvallisuudentunnetta. Kuitenkin, mielestäni Benjamin Franklin oli jotakuinkin oikeassa: se, joka uhraa vapauden turvallisuuden nimissä, ei ansaitse kumpaakaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  39. Ano Nyymi kirjoitti 25.9.2008 kello 9:56

    “maatamme johtavat vasemmistolaiset hoblofoobikot”

    Tuo hoblofoobikko on Suomen tunnetumman, jo edesmenneen asekirjoittelijan keksimä termi. Hän vierasti vasemmistolaisia ja ympäristöväkeä aika lailla. Samoin poliiseja, aseviranomaisia, tummaihoisia, ihan kaikkea itselleen vierasta, ja tartutti omat fobiansa tuhansiin. Seurailijansa palvovat ja ihailevat häntä edelleenkin.

    Mikä oudointa, tällä johtavalla asegurulla ei koskaan ollut yhtään laillista asetta mutta kanniskeli joskus laitonta housunkauluksessaan ja vilautteli kavereilleen. Sitä eivät innokkaat lukijansa tienneet. Ja oli toinenkin salaisuus: kaveri oli erittäin sairas. Tämä guru ei olisi saanut koskaan niin paljon lukijoita alan kirjoista ja lehdistä, jos nuo olisi tiedetty.

    Depressionsa aikoina tämä hautoi itsemurhaa, jätti hyvästejä ja oli allapäin. Maanisessa vaiheessan tämä suolsi vihantäyteisiä ja polveilevia tekstejä ja piirsi kömpelöitä ase- ja räjähdekuvia kasapäin. Ja riiteli jutuissaan salaliittoja vastaan, joita näki joka puolella: oli hämäriä asetarkastajia, juonittelua asenormeilla, kotimaisen aseteollisuuden kähmintää ja lehdenkustantajien salaliittoja häntä vastaan, milloin mitäkin.

    Syntyi konepistoolien valmistusohjeita, laskentakaavoja eri osien liike-energian punnitsemiseen, työstöohjeita ja kemian kaavoja pomminrakenteluun. Välillä jutut polveutuivat rähjäämään lääninhallituksen virkamielille, maolaississeille, korealaisille ja kenraaleille kunnes mies taas eksyi varsinaiseen asiaansa eli maaliballistiikkaan ja silpomiseen.

    Enimmät hänen lukijansa uskovat hänen sairaan mielensä tuotteisiin ilman muuta. Myös Erä-lehden päätoimittaja uskoi. Kustantaja ei ja molemmat ukot saivat monoa. Se pelasti lehden, jossa sitä ennen oli ollut juttuja majavan ampumisesta Uzi-kp:lla jne.

    Sen jälkeen hän pestautui Ase ja Erä -lehteen. Siitä syntyi jotain erikoista: avustajalle annettiin erikoistoimittajan nimike ja tilaa liki rajattomiin. Tämä ryhtyi täyttämään sivuja, noh, hullun raivolla. Ja Suomi luki. Ja viranomaiset siunailivat mutta kumminkin väljensivät lupaehtoja ja aseita alkoi virtaamaan pirtteihin pienoisiin.

    Rynnäkkökivääreitä ja konepistooleja kertatuliversioina ja pistooleita sekä melkein mitä tahansa kannettiin aseliikkeistä selkä väärällään. Syntyi tukku menestyviä asemaahantuojia ja aseliikkeitä. Myös nyttemmin perustetun NRA:n puheenjohtaja Runo Kurkolla oli sellainen kunnes möi havaittuaan, että tulee lama ja markkinat ovat kyllästyneet. Kurko muuten kertoi varsin äsken pitävänsä pistoolia aseensa hansikaslokerossa kaiken varalta.

    Tuo aseguru ajautui myöhemmin paitsioon. Syynä oli tietenkin loputon riitaisuutensa. Hänen laajempi “tilauksensa” loppui sitten internetin yleistymiseen. Se varsin laaja ase- ja räjähdetietämys joka gurulla kieltämättä oli, löytyi siis ainakin räjähdekemian osalta verkosta. Sinne tämäkin asetietäjä pyrki mutta menehtyi leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon. Sanoisin, että ennen kuin ehti surmata itsensä.

    Meidän kiivaimmalla aseväellä on siis erikoisempi oppimestari kuin itse arvaavatkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  40. Sampo Teikari kirjoitti 25.9.2008 kello 10:11

    “Mikä saa uskomaan, että selvän enemmistön mielestä on hauskaa tehdä virtuaalisesti paloittelumurhia, raiskauksia jne.”

    Yhden ainoan esimerkin mainitakseni vaikkapa se, että Grand Theft Auto -pelisarja, jonka viehätys perustuu suureksi osaksi sille, että siinä voi tehdä kymmeniä erilaisia tämän tason hirmutekoja, ja jonka äärimmäinen väkivaltaisuus kääntyy välillä jo melkein omaksi parodiakseen, on eräs koko viihdealan suurimpia menestystarinoita koskaan.

    Sarjan tuorein osa Grand Theft Auto IV, joka julkaistiin viime huhtikuussa, on jo nyt eräs maailman kaikkien aikojen myydyimmistä peleistä. Esimerkiksi viimeistä Harry Potter -kirjaa myytiin 220 miljoonan dollarin edestä ensimmäisenä päivänä, mutta GTA IV:tä 310 miljoonan. Ensimmäisen viikon aikana GTA IV:tä myytiin yli 500 miljoonalla dollarilla, mihin ei ole koskaan aiemmin yltänyt avajaisviikollaan yksikään toinen viihdetuote, edes menestyneimmät Hollywood-elokuvat. Suomessa peli meni välittömästi listaykköseksi, myös täällä ennätyksiä hipovalla myynnillä, ja Suomen kolmen myydyimmän pelin joukossa se oli taukoamatta kolme kuukautta. Pelkkiä ennakkotilauksia tehtiin Suomessa noin 50 000 – enemmän kuin Mikkelissä tai Hämeenlinnassa on asukkaita.

    “Minulla on siis nuoria poikia kotona ja tunnen heidän kaveripiiriään, joten tämä ei ollut mikään moraalinen vanha piika -kommentti.”

    Itse tunnen useita kymmeniä pelaavia nuoria, joista yksikään ei paheksu väkivaltapelejä tai ole kauhuissaan niistä; päinvastoin, he ovat todella ihmeissään, miksi kukaan haluaisi puuttua heidän rakkaaseen harrastukseensa, josta ei ole mitään harmia kenellekään. Joukkoon mahtuu muun muassa useita aseistakieltäytyjiä, mutta ei yhtään aseita ja tappamista todellisessa elämässä ihannoivaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  41. Sinivihreä kirjoitti 25.9.2008 kello 10:53

    Elina:

    “Sitäkään ei sanota ääneen, että kiusatuksi joutuvat ovat epämiellyttäviä tapauksia ikätovereiden näkökulmasta jo alun perin. Kukapa reilua ja kivaa kaveria kiusaisi?”

    Sinivihreä:

    Jos olisit tullut selittämään 70-luvulla silloiselle kiivashenkiselle ja pahapuheiselle tukioppilaalle tuota teoriaasi, olisit jo silloin saanut kuulla, mitä olen mieltä ajatuksestasi: Ajatuksesi on mielestäni jokseenkin älytön.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  42. Antero Koski kirjoitti 25.9.2008 kello 11:13

    Kultainen noutaja- farmarivolvopeheillehän olisi hyvä, jos tämänkaltaiset tilanteet välttyisivät todella sillä, että laitettaisiin rahaa lisää mielenterveyspalveluihin. Silloin tämän kaltaisiin ongelmiin olisi ratkaisu.

    Luin muilta keskustelupalstoilta mielenkiintoisia spekulaatioita henkilön mahdollisesta naisvihasta. Henkilö oli jättänyt mm. treffipalstoille ilmotuksia. Ehkä henkilöllä oli ennen ollut uskoa elämään, joka oli rapissut jatkuvien vastoinkäymisten ja naisten torjuntojen johdosta. Suomessa elää lukematon määrä yksinäisiä miehiä, jotka ovat valovuoden päässä samassa bussissa olevien naisten maailmasta. Miten lyhyt, ei miellyttävän nköinen ujo mies voisi toteuttaa itseään?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  43. Michel Foucault kirjoitti 25.9.2008 kello 11:39

    Kun olin tuossa 12-vuoden tienoilla, luokassamme oli kolmen idiootin porukka, joka terrorisoi muita. Jostain itselleni tuntemattomasta syystä en suostunut terrorisoitavaksi, ja pian pipipäät alkoivat kiusata erityisesti minua. Homma loppui vasta, kun haastoin pääkortson tappaluun. Turpiin tuli odotetusti, mutta kohta minut toisaalta äänestettiin luokan puheenjohtajaksi.

    Myöhemmin lukiossa todistin mm. kahden hiukan tavallisesta poikkeavan tyypin kiusaamista. Toisesta tuli myöhemmin johtava kirurgi itäsuomalaiseen sairaalaan, toisesta eräs maan suosituimmista artisteista. Varsinkin näitä jälkimmäisiä tapauksia, esiintyjinä ja taiteilijoina myöhemmin menestyviä koulukiusattuja, on muisteloiden perusteella paljon.

    Elinan kommentit, joissa kiusatut kuvataan pelkästään onnettomiksi urveloiksi, ovat opettavaisia.

    Sen voin omasta kokemuksesta sanoa, että koulukiusaaminen sekoittaa nopeasti pään. Pian ei maailmassa muuta oikein olekaan. Mutta jos siitä seuraa halu massamurhata “koulukavereita”, kaikki valot eivät varmasti ole päällä pääkonttorissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  44. Mirka kirjoitti 25.9.2008 kello 11:43

    Mikään ei viittaa siihen, että kysymyksessä olisi mielenterveyshäiriö tai syrjäytyneisyys.

    Tähän liittyen mielenkiintoinen yliö tämän aamun Hesarissa: Kysymyksessä on poliittisluontoinen ideologinen toiminta, joka on rinnastettava itsemurhaiskuihin ja yleiseen kansainväliseen terrorismiin. Muoti-ideolgia, joka sai alkunsa USA:sta ja joka leviää internetissä. Tekijöinä ei ole syrjäytyneet vaan ylimieliset, itseään muita parempana pitävät keskiluokkaiset nuorukaiset.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  45. T.Sipilä kirjoitti 25.9.2008 kello 12:01

    Palaan tähän aseasiaan, koska sattumalta taisin esittää ilma-aseita ainoiksi sallituiksi ampumaharrastusaseiksi keskustelussa, jossa OS valitteli ampumaradan aiheuttamaa melua.
    Myönnän etten ole itse harrastanut ammuntaa, enkä ole aseistakieltäytyjänä joutunut ottamaan niihin kontaktia edes sotaväen kautta.
    Pikkupoikana muitten mukana tosin ammuskelin tyhjiä viinapulloja säpäleiksi Diana-merkkisellä ilmakiväärillä ja liki teini-ikäisenä taisin kerran tai kaksi olla mukana jahdissa, jossa käytiin kaatopaikalla hämärän aikaan ammuskelemassa rottia hiukan tehokkaammilla ilma-aseilla. (Tuo tapahtui muuten jopa poliisien hiljaisella hyväksynnällä, vaikka ainakin tuohon aikaan oli laitonta käyttää ilma-asetta minkään eläimen surmaamiseen.)
    Jaksan kuitenkin olla sitä mieltä, että ilma-aseilla voisi saada kaiken sen nautinnon/mielihyvän, minkä tarkkuusammunta varmaan voi joissakuissa aiheuttaa.
    Sinänsä aseiden kieltäminen ei epäilemättä pysty yksin estämään edes joukkomurhia tai ns. laajennettuja itsemurhia, mutta jonkun positiivisen ja rauhoittavan viestin tuollainen kontrollin tiukentaminen kuitenkin varmaan antaisi.
    Toisaalta on Suomessa tapettu ainakin yksi ihminen myös ilma-aseella aika äskettäin.
    Metsästäminen saattaa olla ihan hienokin harrastus, mutta sitä pitäisi kehittää ammattimaisempaan suuntaa, jossa suurilla ihmismassoilla olisi tehtävää lähinnä avustajan roolissa ilman pyssyjä. Näin aseiden määrää saataisiin rajoitetuksi ja todennäköisyys niitten joutumisesta vaarallisten henkilöitten käsiin vähenisi, vaikka koko ongelma ei tietenkään poistuisi.
    Hyvä vertailukohta on liikenne. Siinä on uskallettu tehdä ratkaisuja, esimerkiksi nopeusrajoitukset tai turvavyön käyttöpakko, joita vauhtiautoilun vapauden kannattajat ja harrastajat ovat vastustaneet aikanaan ankarasti. Ihmishenkiä on kuitenkin säästynyt todella paljon ja se lienee tärkeämpää kuin joittenkin harrastusten vapaus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  46. GB kirjoitti 25.9.2008 kello 12:45

    Elinan väheksyvä asenne koulukiusaamista kohtaan on täysin käsittämätön. Reilu ja mukava tyyppikö ei joutuisi kiusatuksi? Saattaa olla, että näin on, jos reilu ja mukava tyyppi on siihen päälle vielä sosiaalisesti lahjakas, terävä ja hyvä suustaan, mutta jokainen lasten kanssa työskennellyt tietää, että kiusatuksi joutuminen ei edellytä lapselta luonnevikaa, huonoa kasvatusta tai yleistä kusipäisyyttä. Pienikin erilaisuus on hyvä peruste eristää lapsi ryhmästä ja kohdistaa häneen vielä jotain ylimääräistä piikittelyä. Jo eristyksiin joutuminen on epävarmalle lapselle riittävän raskas taakka kantaa päivästä toiseen koulussa. Ylipaino, karsastus, etninen tausta, puhevika, outo harrastus, vääränlaiset vaatteet, idiosynkraattinen tapa kantaa penaalia; kaikki ovat riittäviä perusteita koulukiusaamiseen.

    Lapset eivät kiinnitä tällaisiin asioihin muuten huomiota, mutta useimmiten kiusaaminen syntyy siitä, että muiden erilaisuuteen kohdistetulla pahanteolla nostetaan omia pisteitä ryhmän sisällä. Tämän Elinakin varmaan ymmärtää, ehkä jopa hyväksyy, onhan hyppääminen kiusaajien kelkkaan helpoin tapa “sopeutua joukkoon”.

    Penikat ei tunne sääliä. Ne ovat aikuisia julmempia.

    Elina on siinä oikeassa, että lapsia ei voi pakottaa pitämään kenestäkään. Elina on oikeassa siinäkin, että lapsesta pitäisi yrittää kasvattaa kestävä, oikeudenmukainen ja sosiaalisesti pystyvä. Jos kasvatukseen lisätään vielä ripaus empatiaa, niin lapset voivat oppia kohtelemaan toisaan kunnioittavasti siten, että lapsilla olisi ymmärrystä myös niitä kohtaan, joista eivät pidä.

    Koulukiusaaminen on vakava ongelma, riippumatta siitä, tekevätkö kiusaajat lopulta Carriet.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  47. GB kirjoitti 25.9.2008 kello 12:45
  48. Kiusattu kirjoitti 25.9.2008 kello 14:03

    Menee Osmon aiheen ohi, mutten malta olla edelleen puuttumatta Elinan kiusaamiskäsityksiin.

    “Minusta ikätovereita on täysin epäreilua syyttää syrjimisestä, jos joku ei sopeudu joukkoon.”

    Tarkoittaako tämä sinusta Elina sitä, että syrjiminen on oikein niitä kohtaan, jotka ovat perusjoukosta poikkeavia?

    Jos useampikin suomalainen ajattelee vielä aikuisena näin, niin ei ole ihme, että täällä Suomessa myös työpaikkakiusaaminen on valitettavan yleistä.

    “Syrjintäkin on muita liian syyllistävä sana, koska totta kai näistä tyypeistä jotain vastenmielistä on huokunut.”

    Entä sitten vaikka huokuisikin jonkun toisen mielestä? Antaako se perusteen toisen ihmisen kaltoinkohtelulle, joka ainoastaan edistää tilanteen kärjistymistä.

    Ei kenenkään tarvitse eikä pidä olla kaikkien kaveri ja olla hyvää pataa ihan kaikkien kanssa, mutta aktiivinen syrjintäkin on aina julmaa sen kohteen kannalta ja aiheuttaa aina henkisiä vaurioita kohteelleen.

    Minä kun luulin, että kulttuurimme ideana olisi vanhentunut(?) käsitys, että kanssaihmisiä pitäisi kohdella kunnioittaen heidän henk. koht. ominaisuuksistaan riippumatta. Vihaideologin kanssa voi olla ääneen ja perustellusti eri mieltä, mutta se ei anna oikeutta hänen aktiiviselle syrjimiselleen.

    “En minä jaksa uskoa, että se reilu ja kiva tyyppi teurastaa ihmisiä ja huutaa netissä vihaa ja tuoretta verta.”

    Olen harrastanut pitkään natsien historiaa pohtiessani kulttuurimme piilevää väkivaltaisuutta jne ja kyllä se perusväittämä, että leirien vartijat ja aktiiviset juutalaisten vainoajat olivat juuri näitä reiluja ja kivoja perheenisiä, aivan tavallisia ihmisiä. Juutalaisissakin kun oli näitä faktuaalisia epämiellyttäviä piirteitä, eikö niin. Reiluja ja kivojahan he eivät koronkiskureina tietenkään olleet.

    Minusta on tästä perussyystä, että ihminen on niin helposti taivutettavissa epäinhimillistämään uhrinsa ja liittämään tähän perusteettomia tunnusmerkkejä, erittäin tärkeää korostaa kasvatuksessa kanssaihmisten kunnioittavaa käytöstä, jottei tähän mentäisi niin herkästi mm. julmassa koulumaailmassa.

    “Kyllä lähipiiri vaistoaa jotain kammottavaa, joka johtaa erilaisiin puolustusmekanismeihin.”

    Ilmeisesti kiusatut nyt vaan ovat jotenkin uhkaavia, jotka täytyy saada kuriin ja järjestykseen. Niinkö?

    “Tällaistako ihmistä sitten olisi pitänyt kohdella ystävällisesti?”

    Nimenomaan! Eivät he muuten olisi harvojen kavereidensa mielestä perusmukavina tyyppeinä eristäytyneet omaan suljettuun piiriinsä ja kasvattaneet omana puolustusmekanisminaan ihmisvihaa ja kostofantasioita.

    Mulla ei ole tilastollista faktaa, mutta omalla kohdalla ja tuntien lukuisia kiusattuja, niin yhdistävänä tekijänä kaikissa tapauksissa on perheväkivallasta ja tai alkoholiongelmasta kärsivä koti, jossa lapsi uhriutuu jo hyvin nuorena nyrkkien alla sen sijaan, että kyseessä olisivat jotkut naivin hyväuskoiset “maailmassa ei ole pahaa” vanhemmat. Mutta ilmeisesti sä Elina pidät siis oikeutettuna, että sama uhriutuminen jatkuu sitten myös koulussa ilman, että yhdenkään ihmisen pitäisi ensimmäistä kertaa näiden ihmisten elämässä suhtautua heihin ystävällisesti.

    Toistan: En tiedä oliko yhdenkään laajennetun itsemurhan taustalla todellista kiusaamisongelmaa, mutta yhteys tuntuisi luonnolliselta ristiriitaisesta informaatiosta huolimatta, koska kaikkia kiusattuja yhdistävänä tekijänä toimii valitettava patoutunut purkamaton viha yhdistettynä tuhottuun itsetuntoon, joka on räjähdysherkkä yhdistelmä.

    Raakaakin kiusaamista on erittäin helppo jättää huomaamatta ja sulkea siltä silmänsä, josta syystä pidän itse mahdollisesti huolestuttavana pelkkiä syrjintä-väitteitä. Ainakaan opettajien ei pitäisi lähteä mukaan tähän vähättelyyn, vaan puuttua kiusaamiseen nollatoleranssilla, kuten täällä jo tuotiinkin esille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  49. metsästäjä kirjoitti 25.9.2008 kello 14:34

    T.Sipilä:
    “Metsästäminen saattaa olla ihan hienokin harrastus, mutta sitä pitäisi kehittää ammattimaisempaan suuntaa, jossa suurilla ihmismassoilla olisi tehtävää lähinnä avustajan roolissa ilman pyssyjä. Näin aseiden määrää saataisiin rajoitetuksi ja todennäköisyys niitten joutumisesta vaarallisten henkilöitten käsiin vähenisi, vaikka koko ongelma ei tietenkään poistuisi.”

    Ymmärrän pointtisi mutta hieman kärjistäen ilmaistuna: vierastan ajatusta että harrastuksetkin pitäisi hoitaa virkamiestyönä.

    Arvelen kuitenkin että kehitys kulkee automaattisesti toivomaasi suuntaan. Hyvin suuri osa metsästäjistä on varttuneita mieshenkilöitä, ja vaikka metsästäjien määrä onkin vielä aivan viime vuosina kasvanut, on melko oletettavaa että määrä vähenee selvästi parissa vuosikymmenessä.

    Kaupungistumisen myötä metsästys käy vieraaksi yhä suuremmalle osalle nuoresta ikäluokasta. Vain ne kenellä on todellista kiinnostusta metsästykseen tai muihin luontoharrastuksiin hakeutuvat enää näiden pariin. Muita (kaupunkilaisnäkökulmasta ehkä hieman “helpompia” tai muutoin nuoria kiinnostavampia) vaihtoehtoja on tarjolla yllin kyllin toisin kuin aikanaan maaseudun nuorilla.

    Mielestäni tällainen kehitys on varsin suotavaa, sillä sen kautta metsästykseen valikoitunevat siihen parhaiten soveltuvat henkilöt. Asian pariin ajautuneet maaseudun peräkammarinpojat eivät välttämättä ole sen paremmin metsästäjinä kuin aseenhaltijoinakaan ihan parhaita valintoja.

    Arvelen myös että halukkaita metsästäjiä on jatkossakin riittävästi jottei riistakolarien ja -vahinkojen välttämiseksi tehtävää “pakollista metsästystäkään” tarvitse virkatyönä hoitaa. No, aika näyttää.

    Puuttuisin vielä siihen mielikuvaan, että suomalainen metsästys olisi mahdollisten “avustajien” kanssa harjoitettavaa seuruemetsästystä. Seuruemetsästys on muualla maailmassa melko yleistä, johtuen usein siitä, että metsästysmahdollisuuksia on vähän ja että metsästys on usein varsin elitististä klubitoimintaa. Se on luonteeltaan hyvin erilaista kuin perinteinen suomalainen metsästys jossa yleensä vapaa luonnossa liikkuminen yksin tai koiran kanssa on se homman juju. Toki Suomessakin hirvenmetsästys tapahtuu seuruemetsästyksenä.

    Metsästyksestä kirjoittelu meni ehkä hivenen offtopiciksi, mutta jos palataan kouluammuskeluihin ja niiden ehkäisemiseen, metsästyksen näkökulmasta esimerkiksi seuraavat asiat olisivat harkitsemisen arvoisia:
    – Metsästysaselupakäytäntöjen tiukentaminen esimerkiksi vaatimalla vahvempaa näyttöä metsästysharrastuksesta ja tarkoituksellisesti vaikeuttamalla metsästäjäntutkinnon suorittamista ja pidentämällä sen suorittamisen vaatimaa aikaa. Lisäksi metsästäjätutkintoon tulisi sisällyttää pakolliseksi osioita jotka vaativat sosiaalista kanssakäymistä. Nykyisinhän tutkinnon voi halutessaan suorittaa pelkät kirjat lukemalla. Nykyisin metsästysaseen saakin kohtuuttoman helposti jos vaan tutkinnon jaksaa suorittaa.
    – Metsästysaselupien rajoittaminen vähemmän tulivoimaisiin perinteisiin metsästysaseisiin pumppuhaulikoiden ja puoliautomaattikiväärien sijaan.

    Tämänkaltaisilla toimilla voitaisiin pienentää sitä riskiä että kouluammuskelijat löytävät metsästysaseet korvikkeiksi pistoolilupien tiukentuessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  50. Jussi Halla-aho kirjoitti 25.9.2008 kello 14:56

    Kannattaisi muistaa, että kun Jokelan nostattama hysteria oli laantunut, NRA Finland, siis kollektiivisesti aseharrastajat, oli *ainoa* taho, joka teki aloitteita hankkimislupakäytännön tiukentamiseksi. Kansanedustajia tai hallitusta nämä aloitteet eivät kiinnostaneet pätkän vertaa. Jokela haluttiin unohtaa, koska uskottiin, että se jäisi viimeiseksi.

    Nyt, kun korjataan hallituksen ja kansanedustajien välinpitämättömyyden hedelmiä, käydäänkin sitten taas aseharrastajien kimppuun.

    Kun ministerit, edustajat ja toimittajat nyt kiihkeästi kyselevät, miksei mitään tapahtunut, he voisivat ensin kertoa, missä he itse ovat piileskelleet viimeisen vuoden ajan. Millaisia konkreettisia esityksiä he itse ovat tehneet aselain parantamiseksi?

    Jälkiviisaus se on hyvää viisautta. Vuotava katto kannattaisi paikata silloin, kun ei sada, eikä paniikissa sitten, kun sataa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  51. Ano Nyymi kirjoitti 25.9.2008 kello 15:31

    “Metsästäminen saattaa olla ihan hienokin harrastus, mutta sitä pitäisi kehittää ammattimaisempaan suuntaa, jossa suurilla ihmismassoilla olisi tehtävää lähinnä avustajan roolissa ilman pyssyjä.”

    Jahas. Olet kenties kuullut hirvenmetsästyksestä ajomiesketjun avulla? Hirvenmetsästys on sikälikin ammattimaista, että se tuottaa lihaa paljon enemmän kuin porotalous.

    Se on peräti pakko tuottaa, jotta tämä lätinämme täällä voi jatkua häiriintymättä. Et usko tietenkään ilmakiväärillä pullon ampuneena, että vain 3-4 vuoden rauhoitusjakson jälkeen hirvikanta olisi niin suuri, että se söisi taimikot ja metsätalouden tulevan tuoton.

    Perustan tuon metsätaloudesta sanomani RKTL:ltä hankkimaani ensikäden tietoon. Mutta voihan olla, että rotan ampuminen kaatopaikalla tuottaa parempaa. Tai hauskempaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  52. B.J kirjoitti 25.9.2008 kello 16:33

    “Olin aikanaan aloitteellinen siitä, että lääkärin tulee ilmoittaa viranomaisille, jos potilas ei pysty enää ajamaan turvallisesti autoa. ”

    Tämä oli todella järjetön teko. Lääkäreille tulisi palauttaa vaitiolovelvollisuus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  53. Jari Herranen kirjoitti 25.9.2008 kello 16:58

    “Realiteetti on nyt se, että ampuma-aseet koetaan liian vaarallisiksi. Itse pidän tätä kehitystä erittäin valitettavana, mutta jos aseharrastajat eivät halua keskustella kompromisseista, heidän harrastuksensa tulee päättymään nopeasti.”

    No se ei välttämättä ole ihan läpihuutojuttu.

    Aseharrastajilta on kuitenkin tullut ihan hyviä ehdotuksia kompromisseiksi, esim. NRA:n kannanotot. On vain jotenkin turhaa puhua kompromisseista kun monen ampumaharrastajan mielestä esim. ratasäilytys oli huono idea joka ei ratkaise mitään, on hankala toteuttaa ja aiheuttaa uusia ongelmia.

    Väite, että ampumaharrastajat eivät olisi valmiita kompromisseihin on väärä. He ovat paitsi valmiita kompromisseihin niin heidän ehdotuksensa ovat olleet minusta harkitumpia ja paremmin toteutettavissa. Toivooisin kyllä vähän aktivoitumista useammilta järjestöiltä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  54. Ano Nyymi kirjoitti 25.9.2008 kello 17:24

    “NRA Finland, siis kollektiivisesti aseharrastajat, oli *ainoa* taho, joka teki aloitteita hankkimislupakäytännön tiukentamiseksi.”

    Sillä oleellisella tarkennuksella, että NRA on käytännössä vain ex-asekauppias Runo Kurko ja NRA edustaa de facto ainoastaan NRA:ta, ei aseharrastajia. Sillä ei ole siihen tarvittavaa laajan jäsenkunnan antamaa mandaattia.

    Se ei tietenkään estä NRA:ta puhumasta suulla suuremmalla eikä toimittajia soittamasta NRA:n puheenjohtajalle. Hänelle, joka ilmoitti asealan lehdessä ajelevansa pistooli hansikaslokerossaan. Jos olisin aseisiin tai metsästykseen arvelen suhtautuva toimittaja, soittaisinkin aina ensimmäisenä NRA:lle. Sieltä saa todennäköisesti hyvin kapea-alaisen kommentin laajempaankin kysymykseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  55. az kirjoitti 25.9.2008 kello 17:37

    Asiallista pohdintaa Osmolta tämän traagisen tapahtuman tiimoilta. Yhdysvalloissa on tutkittu tällaisten tekojen esiintyvyyttä, vaikutteita ja piirteitä, ja tultu siihen johtopäätökseen, että massapsykologian näkökulmasta voidaan puhua “epidemiasta”, tarttuvasta käytösmallista. Ilman tarjolla olleita esikuvia tämänkaltaisiin tekoihin, olisi tekijöiden sisäinen pahaolo suuntautunut jollakin erilaisella tavalla. Kun tämä ymmärretään, mitä ei ikävä kyllä ole riittävästi vielä suomalaisessa keskustelussa tapahtunut, niin myös media muuttaa tapaa, jolla näistä tapauksista uutisoi. Näyttävä uutisointi, mihin kaikki suomalaiset tiedotusvälineet ovat syyllistyneet, lisää uusien iskujen todennäköisyyttä. Toisaalta tulee huomioida, että kysymys ei ole alkuunkaan yksinkertainen. Ainakin raflaavan kuvamateriaalin näkyvyyttä voisi rajoittaa.
    Nyt M.J. Saari sai 15-minuuttisensa lähes miljardin ihmisen silmien edessä, ja sellainen voi varmasti toimia monen vastaavanlaista misantropiaa tuntevan nuoren fantasioiden polttoaineena.

    Vielä syyllisten etsimisestä. Yleisten hokemien vastaisesti nuorten mielenterveysongelmat ovat “vanhoihin hyviin aikoihin” verrattuna vähentyneet ja nuorten väkivaltaisuus on vähentynyt. Pahiten syrjäytyneiden tilanne ei kuitenkaan ole parantunut.
    Saaren oppilaitos oli em. ongelmien käsittelyn suhteen edistyksellinen, ja oppilaitoksella oli palkattuna myös oma vakituinen psykiatrinsa. Entä jos oppilas ei itse halua hoitoa ja pystyy ongelmansa peittämään?

    Kaikkein vastenmielistä on ollut lukea oikeisto/vasemmisto-akselilla tapahtunutta syyttelyä siitä kuinka vastapuolen ideologia on synnyttänyt yhteiskunnalliset edellytykset/motivaation tällaisille teoille.

    Massapsykologia ja vertaisryhmiin samaistumisen tutkimus auttavat jo erittäin pitkälle asian hahmottamisessa. Potentiaalia tällaisille teoille on ollut aina. Mikä on muuttunut, on esikuvien syntyminen tällaisille teoille, sekä vertaisryhmien (internet) nouseminen, joissa tällaisia tekoja oikeutetaan. Ennen ahdistunut useimmin tappoi vain itsensä, nyt monelle tarjoutuu punnittavaksi myös tämänkaltainen vaihtoehto, joka tietynlaisesta emotionaalisesta kehyksestä katsottuna voi olla hyvinkin houkutteleva oman merkityksen esille tuomisen fantasioineen.

    Näiden sosiaalisten taustatekijöiden korjaaminen on lyhyimmilläänkin vuosikymmenten mittainen prosessi. Tällaisia vaikutteita ei kitketä hetkessä, eikä poliisi pysty niitä millään valvomaan muutamia selkeitä ilmiantoja lukuunottamatta.
    Itseilmaisu ja toisten kuunteleminen/ymmärtäminen erillisenä oppiaineena on yksi mahdollisuus pidemmällä aikavälillä vähentää tämänkaltaisen syrjäytymisen esiintyvyyttä (kuten monia muitakin ongelmia, alkaen koulukiusaamisesta ja mm. nuorisorikollisuudesta). Tästä on saatu hyvää näyttöä niin Japanista, Britanniasta kuin Yhdysvalloistakin.

    Osmo, ja muut vastaavanlaisesti asian esille tuoneet ovat kuitenkin akuutissa tilanteessa oikeassa kiinnittäessään huomionsa lyhyen aikavälin lainsäädännöllisiin vaikuttamismahdollisuuksiin.

    Vertaaminen puukkoihin on ontuvaa, koska esimerkiksi 170-senttinen Saari ei puukon kanssa olisi välttämättä ehtinyt saamaan ensimmäistäkään uhria hengiltä.
    Vertaaminen Yhdysvaltoihin on niinikään ontuvaa, koska Yhdysvaltojen sosiaalinen ja kulttuurillinen ympäristö on hyvin poikkeava Suomeen nähden.
    Ajatus siitä, että humalaisten härmäläisten snagari-tappelijoiden maassa ihmisiä kehotettaisiin aktiivisesti kantamaan aseita mukanaan, on vähintäänkin karmaiseva.
    Mielikuva siitä, että ammuskelu tapahtuisi Clint Eastwood -tyyliin kasvotusten kuivan villinlännen aron hiekan hieman maasta pölistessä, ja sankarin kaataessa rikollisen Morriconen musiikin soidessa taustalla on naiivi. Häiriintynyt yksilö voisi ampumisensa toteuttaa mm. väijyksistä sellaisen mieliteon syntyessä.

    Näiden häiriintyneiden yksilöiden psykologinen profilointi on myös äärimmäisen vaikeaa, ja koskettaa monia lain tasavertaisuus-pykäliä. Moni terve ihminen jäisi vainoharhaisessa ilmapiirissä haaviin, ja moni häiriintynyt pääsisi seulasta lävitse. Vaikka arvioinnin johdonmukaistaminen on suositeltavaa, ei se yksinään riitä juurikaan vähentämään tällaisten tekojen todennäköisyyttä.

    Ainoa konkreettinen keino, jolla lyhyellä aikavälillä voimme vaikuttaa, on ykskantaan käsiaseiden saatavuuden vaikeuttaminen riski-ikäluokille, ammuntaharrastuksen kuitenkin huomioiden.
    Itse olisin valmis kieltämään käsiaseen omistusoikeuden alle 25-vuotiaalta (riski-ikäryhmäksi arvioidaan 16-25), poikkeuksena nuoret, jotka valvonnan alaisessa harrastuksessaan ovat jo kouliintuneita ja kilpailutasolla pärjänneitä.
    Se, että jokainen 40- tai 50-vuotiaskin ammuntaharrastaja joutuisi säilyttämään aseitaan yleisissä säilöissä on ainakin maaseudulla täysin mahdoton ajatus. Uusien ampujien valvominen on myös helpompaa.

    Vaikka tällaiset lainmuutokset eivät tulevia tragedioita täysin estäisikään (voihan aseen mm. lainata pahaa aavistamattomilta vanhemmilta ja näennäisesti harrastaa tarkkuusammuntaa lähimetsän radalla), niin voi kuitenkin olettaa, että se vaikeuttaisi monen tulevan yrittäjän mahdollisuuksia.

    Vähäkaverinen, sosiaalisesti varautunut nuori ei luo niitä sosiaalisia verkostokytkentöjä, joiden kautta hän kovin helpolla laittoman aseen hankkisi.
    Tilastollinen vertaus aselakeihin, ja jengiväkivallasta syntyviin murhalukuihin on siksi epäjohdonmukainen.

    Myöskin vertaus liikenteessä kuolevien määrään on tunnekyvytöntä pragmatisointia, joka jättää huomiotta tällaisten tekojen vaikutukset koko yhteiskunnan psyykeelle, mm. lasten ja nuorten turvallisuudentunteelle.

    Vielä:

    Elina, näkemyksesi koulukiusaamisesta on, mikä se termi oli, lähes sosiopaattinen? Anteeksi kovan termin käyttäminen, mutta saman on tuonut esille useampi muukin kirjoittaja ylempänä. Tunnut kovasti halveksivan näitä hiljaisia ja herkkiä ressukkapoikia (joiden luonne on usein synnäinen kuten psykologian lukemisesta ehkä tietänet eikä kotikasvatuksen tulosta). Kiusaamisen syyksi voivat käydä mitä moninaisimmat syyt, vääränlaisesta pukeutumisesta, puheviasta ja “naurettavista” harrastuksista lähtien.

    Yleisin kiusattu ryhmä lienevät hiljaiset, kiltit ja koulussa hyvin menestyvät tytöt. Halveksitko heitäkin? Ainakin tutkimusten valossa sosiaalisista syistä johtuvaa masentuneisuutta, ahdistusta ja itsetuhoisuutta on ollut em. ryhmän tytöillä hyvin paljon.
    He ovat vielä siitä epämukavassa asemassa, että heitä kiusaavat usein myös vastakkaisen sukupuolen edustajat, mikä poikien kohdalla on harvinaisempaa. Kuinka monta anoreksiaakin on laukaissut se, että täysin sopusuhtaista tyttöä on koulussa nimitelty tavan mukaa läskiksi?
    Tai kuinka monta vuosia kestävää paniikkikohtausta esim. sellainen teko, että tällaisen hiljaisesti rääkätyn tytön penaalista/repusta on joku sankari käynyt kaivamassa vihkon esille, löytänyt sieltä vaikkapa piirretyn kuvan jostakin luokan pojasta ja sydämen ja helliä sanoja kuvan vierestä, ja kailottanut sen kovaan ääneen koko koulun käytävälle, ja vihko on kiertänyt monissa käsissä, useimpien nauraessa säälittömästi ja jonkin rikkoutuessa peruuttamattomasti tytön sisimmässä.
    Tällaiset tytöt ovat usein oikein hyviä ihmisiä, kilttejä, toisia huomioonottavia jne. toisin kuin “reippaat” kiusaajansa.

    Kuinka moni yliopistolla opiskeleva nuori nainen, joista jopa 1/3 on arvioitu olevan jonkinasteisia henkisiä ongelmia, purkaa tuossa ikävaiheessa edelleen peruskouluajoilta juontavia kokemuksia omasta riittämättömyydestään? Olisi mielenkiintoista tietää, onko tätä tutkittu.

    (Tulipa taas pitkä viesti. Osmolle propsit asiallisista kannanotoista.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  56. az kirjoitti 25.9.2008 kello 18:16

    Pari huomiota vielä:

    Epäilen, jonkin verran psykologiaa tuntevana en asiantuntijana, että psyko/sosiopatia on väärä termi käytettäväksi tällaisten iskujen tekijöistä. Ehdottaisin ennemmin persoonallisuushäiriötä. Ts. näistä tyypeistä olisi voinut toisenlaisessa ympäristössä, toisenlaisin elämänkokemuksin kasvaa aivan erilaisia, aivan hyvin ihmisyyttä rakastaviakin henkilöitä, tai heistä olisi voinut tulla sellaisia esim. 30-40 vuotiaina, jos olisivat päässeet tämän syövyttävän ja kaiken vääristäneen vihan vaiheen ylitse. Sosiopatiaa pidetään pitkälti synnynnäisenä, neurologisena vammana. Erottaisin nämä toisistaan.

    Petri Gerdtiä ei tulisi ainakaan varauksetta listata samassa yhteydessä muiden kanssa. Hän ei jättänyt jälkeensä minkäänlaista itsemurhaviestiä, eikä hänen koneeltaan tai hänen internetyhteyksistään löytynyt mitään em. teon kaltaisen suunnitteluun viittaavaa. Sen sijaan hänen tiedettiin jo aiemmin räjäytelleen ajastimen kanssa läheisessä metsässä näitä omatekoisia pommejaan, joiden valmistelu taisi olla hänelle jonkinasteinen pakkomielle.

    Eikö ole uskottavampi se selitys, jonka esim. Petrin isä toi aikanaan julkisuuteen, että Petri oli menossa räjäyttämään pommia em. metsään, kuten oli mennyt niin monta kertaa aikaisemminkin, ja pommi laukesi vahingossa.

    Pommin vahingossa laukeamista ymmärtääkseni poliisitutkimukset tukivat. Tai näin asiasta uutisoitiin.
    (Itse)murhaiskuun viittasivat lähinnä pommiin sullotut haulit ja lasinsirut, mutta niillä on tuhovoimansa myös räjäytettävää kiinteää kohdetta vastaan, ja se on aivan mahdollinen selitys.

    Petri Gerdtin kohdalla, emmekä ikinä voi saada varmuutta, epäilisin kyseessä olleen “pommihullulle” tapahtuneen kauhean tragedian, en columbine-henkisen ihmisvihan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  57. Traveller kirjoitti 25.9.2008 kello 19:00

    Puhutaanko nyt siis Suomesta? Samasta Suomesta, jossa me muutkin asumme? Mitkä kaikki hallituksessa olevat puolueet täyttävät tämän määritelmän? Vai johdetaanko maata salaisesti hallituksen ulkopuolelta?

    Kaikki hallituksessa olevat puolueet edustavat samaa sosiaalitäti-hirmuverotus politiikkaa kuin nyt tilapäisesti oppositiossakin olevat eduskuntapuoleet. Puolueiden määrittely perinteisesti oikeistoon ja vasemmistoon ei ylipäätään enää toimi koska kaikki oikeistopuolueet ajavat monessa mielessä äärivasemmistolaista politiikkaa, mutta toisaalta ns. vasemmisto ei todellakaan aja niiden heikko-osaisten asiaa.

    Jos näistä esimerkkejä halutaan niin vaikkapa se että hallitus käyttää tuhansia miljoonia erilaisiin mielettömiin maailmanparannushankkeisiin samaan aikaan kun hyvätuloiset maksavat maailmanennätystason tuloveroa ja kaikki polttoaineveroa. Toisaalta äärimmäistä vasemmistoa, siis vasemmistoliittoa, edustava ministeri myi taannoin suomalaisten ylivelkaantuneiden velat pilkkahinnalla ylikansalliselle koronkiskurifirmalle. Äärivasemmisto on myös torpannut tarmokkaasti henkilökohtaisen konkurssin mahdollistavan lainsäädännön syntymisen. Itsemurhaluvut ovat ilmeisesti vielä liian pieniä..

    Minulle on turha vittuilla salaliitoista, en usko niihin. Poliitikkojen lisäksi valtaa käyttää myöskin valtaisa virkamieskunta joka on suurelta osin valittu ainoastaan jäsenkirjojen perusteella mikä näkyykin tasossa selvästi. Niitä oikeasti äärimmäisen vasemmistolaisia virkamiehiä ei ole vaikea löytää, puolenkymmentä nimeä voisin sanoa vaikka heti mutta Osmo tuskin siitä tykkäisi.

    Mitä tulee siihen hoblofoobiseen äärvasemmistolaiseen.. kun liittää monumentaalisen tietämättömyyden alasta mitä hänen olisi pitänyt hoitaa, fanaattisen vaivoin hallitun vihan ja vihamielisyyden, äärimmäisen omahyväisyyden, Turun kaupungin ja 90-luvun niin asioiden kanssa tekemisissä olleet tietävät kyllä ketä minä tarkoitan..

    Vakavasi ottaen: väite, että aseita vastustavat ovat vasemmistolaisia ja kannattajat oikeistolaisia, on hyvin pelottava. Samanlaisia käsityksiä esitellään yleensä vain asefanaatikkojen omilla sivuilla. Yksi selkäkarvat pystyyn nostattava sellainen on tämä:

    Kyseinen kaverihan on kuollut jo puolenkymmentä vuotta sitten kuten sivuston etusivulla muistaakseni lukee. Vieläpä varattomana ja sairaana pitkän ajojahdin jälkeen. Mutta hauska kuulla että PT nostattaa vielä haudan takaakin pikkuberijoiden käsikarvat pystyyn 😀 olisi mielissään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  58. Elina kirjoitti 25.9.2008 kello 19:02

    Vastaan kiusatulle, joka sanoo:

    “Tarkoittaako tämä [ei ole ikätovereiden vika, jos joku on syrjäytynyt… ] sinusta Elina sitä, että syrjiminen on oikein niitä kohtaan, jotka ovat perusjoukosta poikkeavia? ”

    Jotta tähän voisi tyhjentävästi vastata, pitäisi tietysti määritellä syrjiminen, perusjoukko ja poikkeama..

    Mutta lähden nyt määritelmien puuttuessa siitä, mitä itse niillä tarkoitan:

    Minusta on luonnollista, että jollain tavoin uhkaavan ja omituisen tuntuista ihmistä ei haluta joukkoon oli kyseessä synttärit tai sulkistunti. Kuten jo sanoin, en usko nuoriakaan ihmisiä niin puusilmiksi, ettei tulevaa teurastajaa havaittaisi jo alkumetreillä. Terve ihminen karttaa pahaa… Ja tässä ei minusta ole mitään pahaa.

    “Entä sitten vaikka huokuisikin [vastenmielisyys] jonkun toisen mielestä? Antaako se perusteen toisen ihmisen kaltoinkohtelulle, joka ainoastaan edistää tilanteen kärjistymistä.”

    Antaa oikeuden kartaa ja vältellä tätä ihmistä eli vastaus on kyllä. Ja mikä olisi enemmän kaltoin kohtelua kuin välttely, jopa haukkuminenkin on parempaa. Silloin edes tulee huomatuksi. Jokainen saa valita seuransa, niin leikkikaverinsa, bilekaverit kuin rapujuhliin kutsuttavat. Se on ihmisen oikeus.

    Työtilanteissa niin luokassa kuin palaverissa pitää sietää inhotuksiakin, mutta vapaa-ajalla ei.

    “Minä kun luulin, että kulttuurimme ideana olisi vanhentunut(?) käsitys, että kanssaihmisiä pitäisi kohdella kunnioittaen heidän henk. koht. ominaisuuksistaan riippumatta.”

    No, väärin luulet. Minä kunnioitan niitä, joita kunnioittamisen arvoisena pidän. Miksi ihmeessä pitäisin jotain Jammu-setää tai murhaaja-Auvista kunnioittettavana persoonana? Outoa hurskastelua.

    “Ilmeisesti kiusatut nyt vaan ovat jotenkin uhkaavia, jotka täytyy saada kuriin ja järjestykseen. Niinkö?”

    Mitään tällaista en ole sanonut eli ihan itse nyt näin sanot.. Ihan muuten perusasioita lastenkasvatuksessakin on antaa valmiudet erottaa omat puheet ja toisten puheet, omat ajatukset ja toisten ajatukset.. ehkäisee paranoialta kummasti. Ehkäpä jopa joukkoteurastuksilta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  59. Elina kirjoitti 25.9.2008 kello 19:14

    Gb moittii Elinaa:

    “Elinan väheksyvä asenne koulukiusaamista kohtaan on täysin käsittämätön.”

    En lainkaan väheksy koulukiusaamista. Se saa usein aikuisen näkökulmasta käsittämättömän julmia muotoja. Lapsille ja nuorille ei useinkaan ole vielä sattunut tarpeeksi kolhuja ja nöyryytyksiä elämän varrella, jotta empatia olisi kehittynyt. Eli kiusaaja ei välttämättä ole paha, vaan ymmärtämätön.

    Kuulin hiljattain tapauksesta, jossa luokan rumahkolle ja lihavalle tytölle oli luokan suosikkipoika kesken koulupäivän lähettänyt tekstarin, jossa esitti ihastanutta ja ujoa ja kertoi laittaneensa meiliin tytölle rakkauskirjeen.

    Tyttö oli tietysti sydän pamppaillen ja mieli pakahtuen koulun jälkeen avannut sähköpostinsa. Siellä oli hänen järkytyksekseen irvokasta pilailua tytön kustannuksella… Ehkä hän oli oikeastaan odottanutkin tätä, mutta toivonut silti muuta.

    Jossain tilanteessa tällainen voi laukaista jopa itsemurhan. Mutta ei tarvetta tappaa ulkopuolisia. Enpä usko! Syyt ovat muualla, mikäli nyt on mitään syitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  60. Elina kirjoitti 25.9.2008 kello 19:24

    Riitta keksi viisasten kiven:

    “Kyllä suurin riskitekijä sille, että joutuu koulussa kiusatuksi on huono opettaja, joka ei kiusaamiseen puutu.”

    Aivan! Opettajathan tietysti ovat syypäitä. Kaiken pahan alku ja juuri. Tätä ei vielä ole ollutkaan lehdissä..

    Lapset (kuten aikuisetkin) hakevat yhteisöönsä hierarkiaa. Lapset vielä suoraviivaisemmin ja paljaammin kuin aikuiset. Jos nyt kiusaamiselle jotain syitä etsitään, niin syy on niinkin triviaali kuin biologia.

    Joka halvatun eläinlaumassa on oma järjestyksensä, joka lajista riippuen haetaan tavalla tai toisella.. Kanalasta tulee käsite nokkimisjärjestys.

    Susilla ja apinoilla onkin jo sofistikoituneempia keinoja. Ihmisillä vielä siitäkin kehittyneempiä, jopa lapsilla.

    Mutta kaikki yhteisöt toimivat siten, että vahvimmat saavat vallan, vaikka kaikki siihen pyrkivät. Siksi en jaksa syyllistää paikkaansa hakevia lapsia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  61. random kirjoitti 25.9.2008 kello 19:33

    Miksi emme suoraan kiellä kaikkia aseita? Eipähän olisi saatavilla. Turvallisuus nousisi, sillä kun aseet kielletään, ei niitä ole saatavilla. Esimerkiksi murhaa suunnitteleva henkilö ei kehtaa rikkoa lakia saadakseen laittoman aseen. Huolestuttavaa on myös, ettei veitsien suhteen kehitellä ostolupaa.
    Niillähän tehdään enemmän henkirikoksia kuin tuliaseilla. Olisi hienoa saada siihen jotain sääntelyä – turvallisuus nousee.

    Kukaan ei kärsi, sillä eihän nyt kukaan harrasta ampumista. Ainakaan minä en tunne ketään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  62. Arawn kirjoitti 25.9.2008 kello 19:50

    Tämä on ehkä niitä harvoja kertoja, joina olen samaa mieltä Elinan kanssa, ainakin suurimmaksi osaksi; ei ole sattuma, keitä kiusataan ja/tai syrjitään eikä ole sattumaa sekään, ketkä ovat kiusaajia tai ainakin niitä pääpukareita.

    Minä olin ala-asteella koulukiusattu ja yläasteella jossain määrin syrjitty. En tietenkään katso ansainneeni sitä, mutta totuus on, että minä en ollut reilu ja mukava. En ole koskaan ollut ominaisuuksiltani tai luonteenpiirteiltäni sen kaltainen, että ihmiset mielellään tutustuisivat minuun tai että pystyisin keräämään ympärilleni laajan, rempseän seurapiirin. Kun muistelen lapsuuttani, olin nimenomaan koulukiusaajien unelma, yhdistelmä passiivista ja provosoituvaa kiusattua; herkkä, syrjäänvetäytyvä, yksinäinen, toisinaan kiivas ja väkivaltainenkin, armoitettu valehtelija jne. Saatoin ärsytettynä käydä kimppuun tai muuten vaan vetää pultit. Toisaalta taas kukaan ei pitänyt minusta mitenkään erityisesti, joko suhtauduttiin neutraalisti tai kielteisesti, jolloin kukaan ei tietenkään puolustanut minua.

    Ei ole lapsen syytä se, millainen hän on. Se on perintötekijöiden, sattuman, vanhempien ja olosuhteiden syytä. Siksi ei ole lapsen syytä, että häntä kiusataan VAIKKA ainakin osa syistä, jotka johtavat kiusaamiseen, löytyvät itse lapsesta. Merkittävä syyllinen kiusaamiseen ovat tietysti kiusaajat, mutta itse ajattelen, että kiusaajatkin hakevat nimenomaan tietynlaisia yksilöitä tallattavakseen. Voisi ajatella, että kiusaaja on kemiallinen aine A ja kiusattu kemiallinen aine B. Kun ne laittaa yhteen, syntyy räjähdys. Mutta sitten joku kolmas henkilö on kemiallinen aine C, joka yhdistettynä A:n tai B:n kanssa EI räjähdä.

    Kiusattu: “Ei kenenkään tarvitse eikä pidä olla kaikkien kaveri ja olla hyvää pataa ihan kaikkien kanssa, mutta aktiivinen syrjintäkin on aina julmaa sen kohteen kannalta ja aiheuttaa aina henkisiä vaurioita kohteelleen.”

    Mitä on aktiivinen syrjintä? Onko se sitä, ettei haluta jotakuta porukkaan? Ettei haluta hengailla tämän kanssa porukalla eikä kaksin?

    On tosiaan ihmisiä, jotka eivät ole kovin miellyttäviä. On ihmisiä, jotka ovat epäilyttäviä tai vaikuttavat vaarallisilta tai joissa tuntuu olevan jotain vialla tai joiden seurassa ei yksinkertaisesti viihdy. Onko syrjintää se, että ei halua viettää aikaansa tällaisen ihmisen seurassa? Jos juuri kukaan ei viihdy tämän ihmisen seurassa, onko syrjintää se, ettei juuri kukaan sitten vietäkään hänen kanssaan seuraansa vaan hän joutuu olemaan käytännössä lähes yksin? Onko se aktiivista syrjintää?

    “Mulla ei ole tilastollista faktaa, mutta omalla kohdalla ja tuntien lukuisia kiusattuja, niin yhdistävänä tekijänä kaikissa tapauksissa on perheväkivallasta ja tai alkoholiongelmasta kärsivä koti, jossa lapsi uhriutuu jo hyvin nuorena nyrkkien alla sen sijaan, että kyseessä olisivat jotkut naivin hyväuskoiset “maailmassa ei ole pahaa” vanhemmat. ”

    Minulla oli ihan hyvä koti, joskaan vanhempani eivät olleet kyllä ylisuojeleviakaan millään lailla. Ja silti kiusattiin. Trallala.

    Mutta, kuten sanoin, minä olin erinomainen uhri. Kiusaajat haistavat kyllä hyvät uhrit.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  63. Elina kirjoitti 25.9.2008 kello 20:15

    Az olettaa..

    “Yleisin kiusattu ryhmä lienevät hiljaiset, kiltit ja koulussa hyvin menestyvät tytöt. Halveksitko heitäkin?”

    Silloin kun ei asiasta mitään tiedä, kannattaa olla hiljaa. Ihan hyvä neuvo muuten jo lapsille. Ehkäisee mahdollisesti joukkomurhia.

    Sekä kotimaisten että kansainvälisten tutkimusten mukaan tyypillinen koulukiusattu on poika, vain yksi viidestä on tyttö. Googlaamalla löytyy.

    En tiedä mistä tempaiset halveksunnan tähän? Selventäisitkö sitä, niin voimme ehkä keskustella. En itse pidä kovin tunnepohjaisesta keskustelusta ainakaan netissä, mutta yritetään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  64. ?? kirjoitti 25.9.2008 kello 20:16

    Klo 9.56 kommentoineelta Anonyymilta mainio lapsus:

    “Kurko muuten kertoi varsin äsken pitävänsä pistoolia aseensa hansikaslokerossa kaiken varalta.”

    Virkkeessä mainituista aseista pistooli on edelleen se, jonka hallusapito-oikeudelle ei ole kuultu oikein perusteita. Hansikaslokeroisella saa toki kamalaa tuhoa aikaan, mutta sille on laajemmin hyötykäyttöäkin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  65. slummisti kirjoitti 25.9.2008 kello 20:16

    Elina:
    “Eivät kiusatut ominaisuuksiinsa ole syypäitä. Sen sijaan vanhemmat hyvinkin usein ovat. Kiusatut ovat pääsääntöisesti ylisuojeltuja lapsia, joilla on heti äiti tai isä selän takana, kun joku vie hiekkalaatikolla lapion kädestä. Tämä sitten jatkuu kouluiässä, kun vastapuolen pelaaja vie jalkapallon jne. Lapsi ei pääse kehittämään mitään omia suojamekanismeja, vaan saa itkuraivareita pienimmistäkin vastoinkäymisistä tai vetäytyy täysin kuoreensa, semminkin kun huomaa olevansa ei-toivottu. ”

    Aika toivotonta kyökkifilosofiaa. Kiusatuksi tuleminen valikoituu usein kylläkin hyvin sattumanvaraisesti jonkin akuutin tilanteen johdosta ja jos kiusattava ei pysty tai halua tapella, on kierre helposti valmis. Vanhemmilla on harvoin näissä asioissa sijaa. Sinä puhut tuossa lähinnä lellitellyistä mammanpojista, jotka itse asiassa jätetään usein rauhaan melko pian, koska he eivät ole erityisen kiinnostavia kiusattavia.
    Kannattaa pitää Elina omat tunteet kurissa ja tarkastella asioita viileästi.

    Elina:
    “Koska lapsia ei koskaan voi pakottaa pitämään (niinkuin ei ketään muutakaan) kenestäkään, niin vanhempien vastuulla on kasvattaa lapsesta kestävä, oikeudenmukainen ja sosiaalisesti pystyvä. Minusta ikätovereita on täysin epäreilua syyttää syrjimisestä, jos joku ei sopeudu joukkon.”

    Aivan uskomatonta puhetta. Kiusatulla siis on tässä vastuu kiusaamisesta eikä kiusaajilla? Päteekö sama pissislogiikka raiskauksiin?
    Eiköhän nyt ole niin, että niitä hyviä käytöstapoja tulee tehokkaasti opettaa pienestä pitäen niin kotona kuin koulussa ns. vahvoille ja ns. heikoille. Hyvien käytöstapojen ja toveruuden taidot ovat elämässä paljon tärkeämpiä avuja kuin fysiikan tai maantiedon osaaminen.

    Elina:
    “Aktiivisilla kiusaajilla on oma problematiikkaansa, mutta ei siitä tässä enempää, koska ilmeisesti he eivät ole kuitenkaan kiusattuja ampuneet, vaan nimenomaan nämä kiusatut tai “kiusatut”.

    Me emme tiedä Auvisen tai Saaren kiusatuksi tulemisesta oikeastaan mitään. En usko että se on tässä kovinkaan merkittävä asia. Suurempi vaikutus on mediaväkivallalla (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin), yksinäisyydellä ja ennen kaikkea eristäytymisellä (joka ei siis lainkaan välttämättä johdu kiusatuksi tulemisesta, vaan vaikkapa siitä, että henkilöä vieroksutaan omalaatuisten ajatusten vuoksi). Esimerkin voima vaikuttaa myös (kouluampumiset USA:ssa).
    Tuon ikäisillä kavereilla on kautta aikojen ollut uhoamishaluja, mutta ennen vanhaan kynnys oli paljon korkeampi toteuttaa mitään sairaita fantasioita. Nyt se kynnys on ratkaisevasti madaltunut.

    Elina:
    “En minä jaksa uskoa, että se reilu ja kiva tyyppi teurastaa ihmisiä ja huutaa netissä vihaa ja tuoretta verta. Kyllä lähipiiri vaistoaa jotain kammottavaa, joka johtaa erilaisiin puolustusmekanismeihin. Saari teloitti täysin kylmäverisesti maassa makaavia ihmisiä. Tuskin nämä hänen “kiusaajiaan” edes olivat. ”

    Minä en jaksa uskoa, että kiusattu tekee tällaista yhtään sen helpommin. Kiusatut ovat maan hiljaisia. Yhteiskunnan väkivaltaistuminen, vihanlietsonta nettipiireissä, saadut esimerkit ja eristäytyminen ovat paljon suurempia vaikuttavia tekijöitä.

    Elina:
    “Tällaistako ihmistä sitten olisi pitänyt kohdella ystävällisesti? Hyvä sanoa sieltä ruudun takaa, kun tuskin tunsitte häntä.”

    Ja sinäkö tunsit? Kyllä, olisi pitänyt kohdella ystävällisesti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  66. Annukka Karonen kirjoitti 25.9.2008 kello 20:29

    “Aivan! Opettajathan tietysti ovat syypäitä. Kaiken pahan alku ja juuri. Tätä ei vielä ole ollutkaan lehdissä..
    Mutta kaikki yhteisöt toimivat siten, että vahvimmat saavat vallan, vaikka kaikki siihen pyrkivät. Siksi en jaksa syyllistää paikkaansa hakevia lapsia.”
    – Syyllistämistä ei tarvita, ellei syyllistämiseksi lueta sitä, että opettajalla on (tai pitäisi olla) valta ja auktoriteetti, jolla voi puuttua kiusaamiseen. Kaikki yhteisöt eivät toimi siten,että valta on vain vahvimmilla, jopa demokratiassamme vähemmistölläkin on perustuslailliset oikeutensa. Kasvatustavoitteena lasten kehittymättömien – ja valitettavasti joskus aikuisilta omaksuttujenkin – ennakkoluulojen hyväksyminen luonnonvalintana on surkea. On tietysti arvovalinta, haluaako ihmisessä nähtävän muutakin kuin ensivaikutelman. Tässä kai on juuri se ymmärryksen kehittämisen paikka. Koulussa kasvatusvastuu on opettajilla, kotona vanhemmilla, yhteisössä vastuu on sen jäsenillä. Jos jäisimme kanalan tasolle hierarkiassa, voisimme kai muussakin tyytyä kanalinnun elämään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  67. Elina kirjoitti 25.9.2008 kello 20:51

    Slummisti neuvoo:

    “Kannattaa pitää Elina omat tunteet kurissa ja tarkastella asioita viileästi. ”

    Näin nähdäkseni olen tehnytkin. Tunteet rönsyilevät nyt ihan muualla.

    “Kiusatulla siis on tässä vastuu kiusaamisesta eikä kiusaajilla? Päteekö sama pissislogiikka raiskauksiin?”

    Mistään vastuusta kiusattujen osalta en ole täällä sanonut halaistua sanaa. Raiskauksista vielä vähemmän. Vanhempien kasvatuusvastuusta kyllä jotain olen tokaissut.

    Onko muuten tämä “pissislogiikka” jotenkin kohdistettu juuri minun ajatteluuni vai mitä oikein tarkoitat? Olen kyllä yli 40-vuotias.

    “Me emme tiedä Auvisen tai Saaren kiusatuksi tulemisesta oikeastaan mitään.”

    Vihdoinkin yhteinen teema. Tätä olen yrittänyt sanoa moneen otteeseen. Ei tietoa!

    Ja ei, minusta erityisen kusipäisiä ihmisiä ei pidä mitenkään ottaa erityisvarjelukseen ja suojelukseen ja kohdella jotenkin “ystävällisesti”. Tavanomaiset rutiinit saavat riittää. Itse pitää vaihtaa suuntaa, jos jotain muuta haluaa.

    Sitä saa mitä tilaa.. Harvinaisen hyvä, joskin pahasti kulunut lause. Vanhassa vara parempi, parempi sika säkissä ja mitä noita nyt onkaan…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  68. Ano Nyymi kirjoitti 25.9.2008 kello 21:01

    “Klo 9.56 kommentoineelta Anonyymilta mainio lapsus:

    “Kurko muuten kertoi varsin äsken pitävänsä pistoolia aseensa hansikaslokerossa kaiken varalta.”

    Virkkeessä mainituista aseista pistooli on edelleen se, jonka hallusapito-oikeudelle ei ole kuultu oikein perusteita. Hansikaslokeroisella saa toki kamalaa tuhoa aikaan, mutta sille on laajemmin hyötykäyttöäkin.”

    On mainiota, että arvon avaimenreiäntarkastaja on ollut saapuvilla, paneutunut tekstiini ja raportoi nyt siitä preussilaisen virkamiehen pikkutarkkuudella.

    Korjaan kirjoitusvirheen saman tien, jotta voit rauhoittua löytösi aiheuttamasta mielenkuohusta.

    Tarkoitukseni oli kirjoittaa seuraavasti. “Kurko muuten kertoi varsin äsken pitävänsä pistoolia autonsa hansikaslokerossa kaiken varalta.”

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  69. Loppukaneetti kirjoitti 25.9.2008 kello 21:06

    Oli miten oli tuon kiusaamisen kanssa, yhteiskunassa on nyt selvästi ryhmä, jonka psykiatriset palvelut eivät ole kunnossa ja terve yhteisöllisyys hukassa. Lisäksi porukka harrastaa alakulttuuria, joka ilmeisen helposti saa tuhoisia seurauksia, syyttömien murhia. Ehkä murhaväline pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Puhun tietysti insuliinista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  70. az kirjoitti 25.9.2008 kello 21:15

    Elina

    “Az olettaa..”

    Oletan, että Elina olettaa. Olen katsonut mm. Stakesin tilastoja koulukiusaamisesta, sekä lukenut paljon kiusatuiksi joutuneiden omakohtaisia kokemuksia. En sanonut näkemystäni varmaksi, vaan se perustuu osin myös omiin kouluaikaisiin kokemuksiini ja kuvaan joka on syntynyt kokonaisuuden pohjalta. Vaikka em. tytöt eivät olisi profiloitavissa yleisimmin kiusatuksi ryhmäksi, he ovat kuitenkin yksi ryhmä jossa kiusatuksi joutuminen korostuu.

    “Silloin kun ei asiasta mitään tiedä, kannattaa olla hiljaa. Ihan hyvä neuvo muuten jo lapsille. Ehkäisee mahdollisesti joukkomurhia.

    Sekä kotimaisten että kansainvälisten tutkimusten mukaan tyypillinen koulukiusattu on poika, vain yksi viidestä on tyttö. Googlaamalla löytyy.”

    Stakesin 8. ja 9. -luokkalaisille tekemien laajojen kyselyjen perusteella ainakin Suomessa yläkoulussa kiusatuista n. 40% on tyttöjä. Ala-asteella olen lukenut lukujen olevan lähelle 50% ja 50%. Ellet anna lähdeviitteitä Stakesin tulokset haastaviin lähteisiin, niin oletan sinun ainakin Suomen kohdalla keksineen luvut lonkalta.
    Ongelmaista on lisäksi se, että usein tyttöihin kohdistuva kiusaaminen on vaikeammin profiloitavissa kiusaamiseksi, koska se on paljon “hienovaraisempaa”. Ryhmän ulkopuolelle sulkemista, selän takana juoruilua, jatkuvaa piikittelevää huomauttelua, toisen näkemysten jatkuvaa mitätöintiä ym.
    Työpaikkakiusaamista tutkittaessa naisvaltaiset alat ovat usein olleet esillä.

    “En tiedä mistä tempaiset halveksunnan tähän?”

    Viesteistäsi? Tavastasi kuvata kiusatuiksi joutuneita yleisellä tavalla epämiellyttäviksi henkilöiksi, jotka itse suurelta osin aiheuttavat kiusatuksi joutumisensa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  71. ?? kirjoitti 25.9.2008 kello 21:25

    Ano Nyymi, älä ahistu. Niin kuin sanoin, lapsus oli mainio – näissä keskusteluissahan on huudeltu, että jos aseet kielletään, pitää puukot, autot ja voiveitsetkin kieltää. Itse olen aseiden rajoittamisen kannalla, ja pidän niitä eri asiana kuin autoja ja työkaluja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  72. slummisti kirjoitti 25.9.2008 kello 22:23

    Elina:”Vihdoinkin yhteinen teema. Tätä olen yrittänyt sanoa moneen otteeseen. Ei tietoa!”

    Olisiko näiden ampumisjuttujen taustalla kiusatuksi tulemisen sijasta ihan jotakin muuta? Eiväthän tällaista näytä tekevän “päähänpotkitut lastenkotikakarat”. Heistä osa sortuu rikosten teille, mutta tällainen shouaaminen siitä touhusta puuttuu, se on pikemminkin ammatti, jota tehdään, kun muuta ei osata. Auviselta ja Saarelta ei puuttunut mitään, menestyneitä opiskelijoita molemmat – vai puuttuiko sittenkin se ihan perusasia, huomion saaminen?
    Oma teesini on että “vihayhteiskunta”, jossa elämme, vaikuttaa nuoriin suuresti. Suomalainen välinpitämättömyys, ankara yksilöön kohdistuva kritiikki ja kovat vaatimukset, ehdollinen kiitos ja palkitseminen. Koululaiset saavat kiitosta vain silloin, kun he menestyvät kansainvälisesti. Kilpailukyky menee kaiken edelle. Siihen investoidaan paljon enemmän kuin sosiaalialaan. Suomalaiset viranomaiset ovat rähmällään teollisuuden ja sen lobbarien edessä, päätökset tehdään nojaten yksinomaan talouden “faktoihin” ja vain raha on hyväksyttävä “fakta”. Hallitus panostaa suomalaisen “brändin” markkinoimiseen – no, sitä uudenlaista brändiä on nyt sitten saatu oikein olan takaa.
    Televisio tursuaa idolseja, big brothereita ja muuta saastaa, joiden ainoa juoni on se, että elämä on skabaamista ja toisten ulos äänestämistä eri tilanteista. Ilkeily on OK ja kovan jätkän merkki. Lapset katsovat näitä ohjelmia, lopun aikaa sitten vietetään internet-istunnoissa, epätodellisessa haavemaailmassa. Väkivaltaiset sarjat ovat yleisin ohjelmamuoto telkkarissa. Niissä sarjoissahan näitä esikuviksi valittuja sankareita pitkissä viitoissaan näkee, jotka listivät “kusipäitä” ase molemmissa käsissään ja räiskivät kaikkea, mikä liikkuu. Mitä vielä puuttuu?
    On tässä ainakin joitakin hyviä syitä siihen, miksi väkivaltafantasioiden toteuttamisen kynnys on oleellisesti laskenut. Ollessani kauan sitten lukioluokilla muistan vallan mainiosti, että siellä oli murrosikään jämähteinä hemmoja, jotka uhosivat “vihaa”, ihailivat Hitleriä ja halusivat “panna toimeksi”. Luullakseni he halusivat tehdä vaikutuksen tyttöihin “yksilöllisellä, älyllisellä” ajattelullaan. Aika surkea yritys. Tuskin he oikeasti silloin edes ajattelivat ruveta toteuttamaan mitään “unelmiaan” ihan konkreettisesti. Nyt sitä tapahtuu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  73. kiusattu kirjoitti 25.9.2008 kello 23:42

    Ensinnäkin kiitokset Osmolle perustellusta ja maltillisesta kirjoituksesta samalla kun monet poliitikot hakevat helppoja irtopisteitä näennäisistä ratkaisuista. Samoin nimimerkille AZ.

    Elinan herättämästä keskustelusta joitakin huomioita.

    1.
    Jos Elinan ei ollut tarkoitus halveksia kiusattuja ja syyttää heitä itseään kiusatuksi joutumisestaan, hänen olisi kannattanut tuoda jo alunperin tai edes sen jälkeen esille erottavansa tietyn teorian kiusatuksi joutumisen perusteista ja itse kiusaamisen hyväksyttävä tai tuomittavana epätoivottuna ilmiönä.

    Kun näin ei ole hänen tekstistään jää päällimmäiseksi mielikuvaksi kiusaamisen vähättely ja perusteltuna pitäminen.

    2.
    Ihminen on biologiskulttuurinen olento, eikä se, että eläinlajina olemme myös nokkimisjärjestystä hakeva laji tee siitä kulttuurisena ilmiönä millään lailla hyväksyttävää tai suositeltavaa. Kulttuuriolentona ja mm. uskonnollisena olentona ihminen pyrkii useinmiten toimimaan juuri päinvastoin eli lähimmäisensä huomioiden ja keskinäisen nokittamisen sijaan yhteistoimintaan ja auttamiseen pyrkien.

    Näkemys, jossa ihminen nähdään ainoastaan geeniperustaisena eläimenä on pelottavan nihilistinen ja julma. Tekisin itse monen muun lailla mielummin tietoisen arvovalinnan toisenlaiseen humaanimpaan ihmiskuvaan painottamiseen ja sellaiseen ihmisyyteen pyrkimiseen käytännön tasolla arkielämässä.

    3.
    Käsitys, että kiusattu on kiusattu oman epämiellyttävyyden ja kusipäisyytensä tähden ja siksi perustellusti syrjitty on erittäin ongelmallinen, koska kiusaajat leimaavat kiusatun näin siitä riippumatta millainen kiusattu todellisuudessa on. Tässä saattaa toki olla poikkeuksia. Kiusaaminen johtaa yleensä kiusatun minäkuvan vääristymiseen, jossa myös kiusattu itse alkaa nähdä itsensä tällaisena puhumattakaan siitä sosiaalisesta yhteisöstä, jossa kiusaaminen tapahtuu.

    4.
    “Sitä saa mitä tilaa.” Tosiaan. Jos suhtautuu lähtökohtaisesti omasta porukastaan poikkeaviin ja tai oman mieltymyksen vastaisiin kanssaihmisiin perustellusti porukan ulkopuolisina ja syrjittävinä, niin luultavasti saa myös sieltä omalle kohdalleen juuri samanlaista kohtelua. Tällainen perusasenne toisia ihmisiä kohtaan luultavasti ylläpitää itseään, jossa tavallaan maalaa itsensä nurkkaan. Avoimella ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee ihmisten kohtaamisessa huomattavasti pidemmälle ja todennäköisemmin tutustuu todelliseen ihmiseen ensivaikutelman tai muiden antaman vaikutelman takana.

    5.
    Se oikeuttaako jonkun ihmisen aito epämiellyttävyys ja tai kusipäisyys hänen kiusaamisensa ja syrjimisensä on arvovalinta, vaikka peliteoreetikot sanovat tähän varmasti mieluusti oman sanansa. Onneksi riittävän moni ihmisistä ei pidä tällaista asennetta perusteltuna, mikä on mahdollistanut inhimillisemmät yhteiskunnat ja humaanimmat olot myös niille, jotka eivät näin ajattele. Minusta Elinan kirjoituksista paistaa valitettavasti läpi Hammurabin lain kaltainen ajattelu ja onneksi kulttuurimme ei ole enää sillä tasolla.

    Jos näin ei olisi ja jos Auvisen ja tai Saaren teon taustalla olisi ollut vahvasti kiusaamisen kostaminen, niin silloinhan heidän tekonsa olisivat ymmärrettävyyden lisäksi myös hyväksyttäviä, eikä meistä kai kukaan haluaisi elää ja lapsiaan kasvattaa sellaisella yhteiskunnassa….

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  74. Markku af Heurlin kirjoitti 25.9.2008 kello 23:53

    JUMALTEN TUHO?

    Niebelungen laulu kertoo katkerasta vihasta ja mahtavan ritarisuvun tuhosta. Kaiken takana oli kestiystävyyden lain rikkominen ja sen vaatima kosto.

    Tältä pohjalta Wagner kirjoitti tetralogiansa Niebelungen sormus. Se voidaan tulkita kuvitukseksi vanhoista germaanisista balladeista ja jumaltaruista. Mutta se voidaan myös tulkita kuvaukseksi ihmisen sielunmaisemasta.

    Miksi Wagner halusi kaiken päättyvän suureen tuhoon? Ja miksi ajatus muiden viemisestä mukaan omaan tuhoonsa on niin kiehtova. Misantropiaa on meissä jokaisessa. ( Pakinoitsija Olli suorastaan hekumoi sillä, mutta hyvin hauskalla tavalla.) Mutta yleensä ihmistä pidättää jokin.

    Kuvittelin, että aseenkatolupaan tarvitaan aatteellisen ampumayhdistyksen (siis metsästysseura, ampumaseura, reserviläisyhdistys) jäsenyys ja suositus (Tai sitten erittäin vakava todellinen tarve. Tiedontajan päätoimittaja hankki 70-luvulla aseenkantoluvan, kun äärioikeistolaiset olivat yrittäneet lehdessä tuhopolttoa). Ei vain sen takia, että nämä tavallaan vastaavat jäsenistään vaan myös sen takia, että tällöin ihminen on jonkin yhteisön jäsen ja kokee yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin. Tämä nostaa kynnystä kääntää ae toista vastaan.

    Suomalainen paradoksi. Suomessa henkirikosten lukumäärä väkilukua kohti on Länsi-Euroopan suurimpia ja Suomessa on nuppia kohti likimäärin yhtä paljon aseita kuin USA:ssa. Silti ampuma-aseilla tehdään vain murto-osa henkirikoksista ja useimmissa tapauksissa kyse on ollut alamaailman keskinäisistä välienselvittelystä.

    Sikäli kuin minä tiedän. Tietoni voivat olla vanhentuneita.

    Laiton ase: sellainen kuulemma on helppo hankkia. Mutta tämäkin vaatii kontakteja, tiettyä luottamusta toiseen ihmiseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  75. Ano Nyymi kirjoitti 26.9.2008 kello 0:12

    “Ano Nyymi, älä ahistu. Niin kuin sanoin, lapsus oli mainio – näissä keskusteluissahan on huudeltu, että jos aseet kielletään, pitää puukot, autot ja voiveitsetkin kieltää. Itse olen aseiden rajoittamisen kannalla, ja pidän niitä eri asiana kuin autoja ja työkaluja.”

    Ahistumpas vaikka kiusallani.

    Ahistaa myös sellainen yksityiskohta, että Holmlund yhtenä saattaa päästä karkuun vastuutaan kunhan vain antaa periksi lain kiristämisvaatimuksille ja syöttää jonkun vähäisen komisarion susille alkupaloiksi.

    Halloota: Pitäisikö katsoa eka, onko edes nykylakia sovellettu ohjeiden mukaan ja ovatko ohjeet selkeät, ja toka, riittäisikö mahdollisesti se, että sovellusohjeita tarkennetaan ja soveltamista valvotaan.

    Näin ei tarvitsisi väsätä uutta lakia, vaan pelkästään noudattaa tätä nykyistä, jota Holmlund näyttää vieläpä puolustelevan.

    Eihän näille kahdelle ampujalle olisi nykyisenkään lain valossa tullut asetta antaa ja soveltamisessa on voinut tapahtua laiminlyöntejä tai ohjeet ovat olleet kehnot. Miksi siis uusi laki, mitäh?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  76. Leila kirjoitti 26.9.2008 kello 7:10

    Eilisessä A-talkissa sisäministeri Holmlund oli aivan hukassa. YHtään konkreettista muutosajatusta hänellä ei ollut, paitsi että aselaki “avataan”. Tauotta hän suolsi sitä poliittista jargonia katsomisesta, tutkimisesta, asiantuntijoiden kuulemisesta, jota kukaan ei tässä tilanteessa tahdo kuulla. Toimittaja yritti tivata tarkempia vastauksia, mutta niitä ei tullut. Eikä toimittaja hoksannut kysyä, keitä ovat ne asiantuntijat, joita ministeri aikoo kuulla.

    Viisaita puhuivat poliisi ja rehtori. Erittäin konkreettista ja tärkeää puhetta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  77. Ciclista kirjoitti 26.9.2008 kello 8:03

    Kannattaa muistaa, että ase on kehitetty ja tarkoitettu tappamista varten. Mitä enemmän niitä on , ja mitä helpommin niitä saa sitä enemmän niitä myös käytetään. Vaikkapa itsemurhatarkoitukseen. Ja samalla saattaa lähteä myös muita pois, kun on oikein paha olo ja haluaa kostaa.
    Ei ole kovin monimutkainen asia…

    Koittakaan suomalaiset saada kiinteämpi perhe itsellenne. Ei kaikkea kasvatusta ja valvontaa voi antaa viranomaisille. Se on mahdottomuus, eikä sellainen edes toimisikaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  78. Riitta kirjoitti 26.9.2008 kello 9:21

    “Syyllistämistä ei tarvita, ellei syyllistämiseksi lueta sitä, että opettajalla on (tai pitäisi olla) valta ja auktoriteetti, jolla voi puuttua kiusaamiseen.”

    Näinpä. Hyvin harvoin koulukiusaamisesta ja koulun järjestyshäiriöistä keskusteltaessa tuodaan esiin sitä, että opettajia (niin kuin ihan minkä tahansa alan työntekijöitä) on moneen junaan. On tosi kovia ammattilaisia, tavallisia riviopettajia ja sitten niitä, joiden paikka olisi ihan jossain muualla kuin koulussa oppilaiden edessä.

    Itse ymmärsin hakeutua ihan muunlaisiin töihin, vaikka nuo pitkät lomat kieltämättä houkuttivatkin 😉

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  79. Arawn kirjoitti 26.9.2008 kello 10:28

    Kiusattu: “Ihminen on biologiskulttuurinen olento, eikä se, että eläinlajina olemme myös nokkimisjärjestystä hakeva laji tee siitä kulttuurisena ilmiönä millään lailla hyväksyttävää tai suositeltavaa. Kulttuuriolentona ja mm. uskonnollisena olentona ihminen pyrkii useinmiten toimimaan juuri päinvastoin eli lähimmäisensä huomioiden ja keskinäisen nokittamisen sijaan yhteistoimintaan ja auttamiseen pyrkien.”

    Olen tästä samaa mieltä. Silti tässä on mutta. Lapsi ei useinkaan vielä ole kovinkaan uskonnollinen tai kulttuurinen olento, ainakaan itsenäisesti vaan pikemminkin kasvatusympäristönsä heijasteena. Lapsi vasta opettelee empaattiseksi, yhteistoiminnalliseksi ja uskonnolliseksi olennoksi. Ja siksi lasten maailma on enemmän “eläimellinen” kuin aikuisten maailma – ja siksi aikuisten pitäisi valvoa tilanteita, joissa suuret joukot lapsia viettävät paljon aikaa keskenään.

    Lapsilta näkee oikeasti todella julmaa käytöstä muita lapsia kohtaan eivätkä nämä lapset useinkaan millään tavalla ilmaise ymmärtävänsä, että kyseinen käytös on julmaa. Tämä tuntuu näkyvän nimenomaan joukkotilanteissa.

    Kyse ei siis ole varsinkaan siitä, että pieni lapsi olisi tietoisesti julma tai ilkeä. Hän ei vain osaa nähdä asioita muiden kannalta eikä aluksi ymmärrä, että muihin sattuu. Oman pikkuveljeni kanssa oli joskus tilanne, jossa otin hänet puhutteluun, kun hän oli joskus pienenä, vähän vaille kouluikäisenä tai juuri kouluun menneenä, tehnyt pahasti. Selitin hänelle, että sille toiselle tuli oikeasti pahamieli – ihan kuin hänelle tulee paha mieli, jos joku sanoisi hänelle vastaavia, mitä hän oli sanonut. Pikkuveljeni oli aika vilpittömästi yllättynyt. Sen huomasi, ettei hän ollut tullut ajatelleeksikaan koko asiaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  80. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 10:35

    Az

    Opetusministeriön teettämässä selvityksessä tältä vuodelta kiusaamista kokeneista on 35 prosenttia tyttöjä eli tyttöjen osuus on noussut vuodesta 2000, jolloin se oli suunnilleen tämä mainitsemani viidennes. Vieläkään tämä ei kuitenkaan riitä stereotypiaan kiustatusta, joka on hiljainen ja koulussa hyvin menestyvä tyttö. Näinhän sinä siis väitit.

    Kyselytutkimuksessa saattaa olla vinoumaa sukupuolittain siten, että tytöt raportoivat herkemmin kiusaamisesta kuin pojat. Pojilla on usein jonkinlainen miehinen kynnys olla valittamatta “pienistä”. Toisaalta tyttöjen kiusaaminen on harvoin päällekäymistä tai suoraa haukkumista, vaan ns. sakin hivutusta, kuten totesitkin.

    Minusta on niin itsestään selvää, ettei kukaan aktiivista kiusaamista sinänsä puolusta, etten ole tajunnut sitä korostaa. Tietenkään en hyväksy nimittelyä, haukkumista tai toisen tavaroiden tuhoamista.

    Tarkoitan siis, että syrjiminen ja kiusaaminen ilmiönä on paljon monimuotoisempi kuin pahat kiusaajat versus hyvät kiusatut. Ja vastustan kiivaasti ajatusta, että kiusaajat olisivat jotenkin vastuussa esim. Kauhajoen tapauksesta. Mikäli nyt edes kiusaajia on olemassa.

    Ja kyllä! Minusta jokainen on lapsuuden jälkeen vastuussa siitä onko kusipää ja epämiellyttävä ihminen. Tämä vastuu manifestoituu ihmissuhdevaikeuksina. Olisi varsin omituista, jos jokaisella olisi jokin mystinen oikeus ystäviin ja kavereihin. Kyllä ne ansaitaan. Lapsen epämiellyttävistä piirteistä ovat vanhemmat vastuussa ja kovin syrjitty lapsi on syytä käyttää psykologilla.

    Kuinka moni muuten täällä hurskastelevista, on kutsunut kotiinsa kylään (olettaen että asia on etukäteen tiedossa) kerskailevan paskiaisen, joka ei anna toisille suun vuoroa ja latistaa tunnelman jo sisään astuessaan. Ehkä tämä henkilö on sukulaissuhteiden vuoksi ollut “pakko” kutsua, mutta luokkatovereilla tällaista pakkoa ei ole.

    Mitään Hammurabien lakeja tähän ei tarvita. Jokaisella on tismalleen sellaiset ihmissuhteet kuin hän ansaitsee. Lapsuuden jälkeen jokainen voi itse aktiivisesti vaikuttaa siihen mitä on. Jos on yksinäinen, niin ensimmäisen kysymyksen pitää olla: mikä minussa on vialla, ei mikä muissa on vialla.

    Mikä ihmeen velvollisuus muilla olisi viihdyttää vittumaista niljaketta ja pitää häntä tasaveroisina oikeiden ystäviensä kanssa? Ei yhtään mikään! Mutta jos te haluatte sellaisen velvollisuuden itsellenne ottaa, niin siitä vain. Asia ei minulle kuulu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  81. lurkki kirjoitti 26.9.2008 kello 10:36

    ‘Ja mikä olisi enemmän kaltoin kohtelua kuin välttely, jopa haukkuminenkin on parempaa.’ (Elina)
    Kaada itsellesi vaan. Jos siis puhutaan oikeasta väkivaltaisesta kiusaamisesta, josta Elinalla ei taida olla mitään kokemusta, ainakaan saavana osapuolena.
    ‘Eli kiusaaja ei välttämättä ole paha, vaan ymmärtämätön.’ (Elina)
    Mutta ne kiusatut ovat kaikki verrattavissa Jammu Siltavuoreen? Kiva. Ja sinä sitten väität, ettet halveksi kiusattuja ja vähättele kiusaamista.
    ‘Silloin kun ei asiasta mitään tiedä, kannattaa olla hiljaa.’ (Elina)
    Ehdottomasti. Suosittelen sinullekin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  82. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 10:58

    Kerronpa erään aidon tapausesimerkin.

    Poikani luokalla oli ala-asteella poika nimeltä Sakari (nimi muutettu). Sakarin äiti toi vielä neljännelläkin luokalla Sakarin joka päivä kouluun ja koulupäivän päättyessä odotteli koulun ovella poikaansa koulusta. Koulumatka oli 1,5 kilometriä. Sakari oli suhteellisen pienikokoinen, mutta muuten ulkoisesti täysin tavallisen oloinen poika.

    Välitunneilla oli syksyn mittaan ilmennyt hankaluuksia, jota kiusaamiseksi hyvin äkkiä kutsuttiin. Sakari halusi aina mukaan jalkapalloon, jota luokan muut pojat harrastivat lähes joka välitunti. Kun Sakari pääsi mukaan, meni yleensä noin minuutti kun hän itki jotain asiaa.

    Sääntöjä oli rikottu, joku oli potkaissut sääreen tai hän ei ollut saanut tarpeeksi syöttöjä, joku vastapuolen röyhkimys oli saanut pallon häneltä pois jne. Ihan sama mitä muut tekivät, aina jotain oli vialla. Sakari heittäytyi vääryyden tunnossa aina keskelle kenttää mahalleen ja ulvoi.

    Muut kundit olivat tästä oikeutetusti aika harmissaan ja ärräpäät lentelivät ja Sakarin kieltäydyttyä joka kerta poistumasta kentältä, pojat toteuttivat sen väkivalloin. Tämän jälkeen kaava oli aina sama.. opettaja tuli ja lässytti kuinka “kaikkien tulee saada olla pelissä mukana”.

    Tämä Sakarin suosiminen johti sitten siihen, että loppujen lopuksi saatiinkin aikaiseksi aito kiusaamistilanne. Muut pojat ottivat Sakarin silmätikukseen. Takkeja repeili, kirjoja tuhoutui ja tunnilla kuului naurunpyrskähdyksiä, joka kerta kun Sakari avasi suunsa. Sakari alkoi hermostuksissaan änkyttää. S:n sukunimestä tuli yleinen haukkumanimi jokaiselle nynnerölle.

    Minä uskon, että jos Sakari olisi joutunut vain kohtaamaan sen tosiseikan, että hänelle on samat säännöt kuin muille jalkapallossa tai sitten pelistä pois, niin tilanne ei olisi kärjistynyt kuvatun laiseksi.

    Eli tämä aikuisten puuttuminen ei välttämättä toimi toivotusti. Uuden tutkimuksen mukaan kiusaaminen onkin kouluissa lisääntynyt, vaikka erilaisten kiusaamista vastustavien projektien määrä on varmaan kymmenkertaistunut 2000-luvulla.

    Lasten pitää mahdollisimman pitkälle itse hakea hierarkiansa. He tekevät sen usein aivan terveellä tavalla. Minusta esim. oli aivan oikein kantaa Sakari kentältä vaikka väkisin, kun pilasi toisten pelin. Mitään opettajaa siihen ei olisi tarvittu kukkahatussaan opastamaan muita poikia.

    Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin täällä nettipalstoilla tuppaavat näyttämään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  83. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 11:24

    lurkki,

    Minä uskon, että ihmisen psyykelle tuhoisinta on jäädä täysin huomiotta. Muut kulkevat ohi ja olet kuin ilmaa. Kotona hakattukin kasvaa ihmiseksi, mutta katsekontaktia vaille jäänyt laitoslapsi ei. Esimerkkejä on alikehittyneiden maiden lastenkodeista. Lapsi ei ala puhua, vaan vajoaa sisäiseen maailmaansa. Tämä ei nyt sitten tarkoita hakkaamisen vähättelyä.

    Olet oikeassa, etten ole ollut kiusattu koskaan enkä aktiivinen kiusaajakaan. Koulumaailmaa olen seurannut kuitenkin hyvin paljon muutenkin kuin vain lasteni kautta. Kiusaamisesta olen tehnyt aikoinaan pienen tutkielman.

    Missähän kohden sanon, että kiusatut ovat verrattavissa Jammu Siltavuoreen? On minusta vähintäänkin arveluttavaa ruveta vääristelemään toisen sanomisia tuolla tavoin. Joku penäsi kaikkien ihmisten kunnioittamista ominaisuuksiin katsomatta, niin siihen sanoin, että minä kunnioitan vain kunnioittamisen arvoisia ihmisiä, en esim. Jammu-setää. Noin kovia syytöksiä ladellessaan kannattaisi katso ensin, mitän toinen on kirjoittanut ja mihin vastannut.

    Kiusaaminen on niin paljon yleisempää kuin kiusatuksi tuleminen, että se on ikään kuin normaalimpaa. Lähes kaikki lapset kiusaavat jossain vaiheessa ainakin passiivisesti hyväksyen tilanteen. Siksi kirjoitin, että kiusaajat ovat usein ymmärtämättömiä, eivät tajua kuinka pahalta toisesta voi tuntua, vaan pitävät kiusaamista viihteenä. Kiusaajat usein kuvaavatkin kiusaamistilannetta hauskanpitona.

    Jos ajatellaan, että kaikki kiusaajat ovat pahoja, niin sitten suurin osa lapsista ja nuorista on pahoja.

    Olen aika sitkeä vastaamaan kaikille, jotka kirjoittavat minulle. Mutta enää en vastaa niille, jotka täysin tahallisesti vääristelevät ja laittavat minun kommenteikseni sellaista mitä en ole sanonut. Pidän sitä nettikiusaamisena enkä reagoi siihen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  84. Riitta kirjoitti 26.9.2008 kello 11:47

    “Eli tämä aikuisten puuttuminen ei välttämättä toimi toivotusti.”

    Esimerkilläsi osoitit juurikin mitä edellä kirjoitin: kaikki opettajat eivät ole kovinkaan ammattitaitoisia, kun yrittävät hoitaa kiusaamisasioita, eivät välttämättä edes erota normaalia nahistelua tai oikeutettua suuttumusta, kun toinen vain sotkee. Kyllä välitunnilla pitääkin kaikki ottaa mukaan, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että yhden saisi antaa pilata muiden peli. Lässyttämisen sijaan opettajan olisikin pitänyt tehdä jokin rakentava ehdotus siitä, miten Sakari saadaan peliin ilman, että hän pilaa muiden peliä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  85. Sinivihreä kirjoitti 26.9.2008 kello 12:39

    Elinan mainitsema “Sakarin” tapaus herätti muutaman kysymyksen.

    Tiivistettynä osapuolet nähdäkseni olivat: reippaat urheilevat pojat, hemmoteltu ja mitälie Sakari, sekä typerä opettaja.

    Lähdekritiikki. Tarina oli kaikkineen hyvä, mutta ainakin minun nähdäkseni asioiden käsittelytapa oli varsin yksipuolinen. Mihin lähteeseen “aito tapausesimerkki” perustuu. Onko kyseessä esim. Sakarin kiusaamisesta syytetyn asemaan joutunut koululainen, jonka ymmärrettävä motiivi on luonnollisesti kertoilla tuon suuntaisia kiusaamista rationalisoivia seikkoja.

    Kyseenalaistit, ja samalla selkeästi syyllistit, myös opettajan toiminnan. Mahdollista, joskin varsin epäuskottavaa. Opettajat ovat aikuisia ihmisiä, jolla on huomattavasti keskimääräistä tallaaja tarkempi silmä kaiken karvaiselle vedätykselle, jota lapset harrastavat.

    Asiat eivät tosiaan ole kovin yksinkertaisia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  86. Tiedemies kirjoitti 26.9.2008 kello 13:08

    Elina: Kuvitteellinen “sakari” ei ole mikään oikea argumentti. Kirjoituksesi ovat olleet monesti kovin aggressiivisia ja suorastaan vihamielisiä, mutta tämä alkaa mennä jo yli asteikosta.

    Käytin taannoin epäasiallista ilmaisua, kun kritisoin mielestäni ylimielistä sävyä kirjoituksissasi. Se sama ylimielinen sävy on taas näissä kirjoituksissa. Erona on, että silloin puhuttiin terveydenhuollosta.

    Nyt puhutaan asiasta, joka koskettaa isoa osaa lapsista ja nuorista ja joka jättää osaan lapsista jäljet koko eliniäksi. Puhutaan asiasta, joka voi särkeä ihmisen – usein pienen, avuttoman ihmisen – psyyken niin pahasti, että tämä ihminen vain tahtoo kuolla. Olet antanut ymmärtää (en tiedä oletko suoraan sanonut) että sinulla on itselläsi lapsia. Ilmeisesti heitä ei ole kiusattu.

    Kukaan vanhempi, joka on edes jollakin tavalla nähnyt – saati sitten itse kokenut – kiusaamista, ei voi puhua kiusaamisesta tuolla tavalla, jos omaa normaalin empatiakyvyn ja omantunnon.

    Kiusattu ei ole kuvaamasi kaltainen “sakari”, ja silloinkin kun hän käyttäytyy tuon suuntaisesti, taustalla on syvä hätä. Hätä siitä, ettei kukaan pidä juuri minusta, että olen tässä maailmassa yksin, että tämä maailma on paha paikka, jossa minulle on varattu vain pahaa oloa. Ja toistuvia yrityksiä osoittaa itselleen, että ei se ole niin, että kyllä minäkin voisin ehkä olla jotain, ehkä minustakin voitaisiin pitää. Sellainen lapsi tarttuu pienimpäänkin mahdollisuuteen, että joku vain hyväksyisi, joku vain pitäisi juuri minua hyvänä ja arvokkaana ihmisenä.

    Joskus se onnistuu. Joskus yritykset palkitaan, ja joku hyväksyy, edes jotenkin. Täytyy vain toivoa, että se ei ole yhteisö, jossa hyväksymisen määrä mitataan siinä, kuinka monta muuta ihmistä saa hengiltä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  87. Arawn kirjoitti 26.9.2008 kello 13:47

    Tiedemies: “Kukaan vanhempi, joka on edes jollakin tavalla nähnyt – saati sitten itse kokenut – kiusaamista, ei voi puhua kiusaamisesta tuolla tavalla, jos omaa normaalin empatiakyvyn ja omantunnon.”

    Olisin kiinnostunut tietämään, tarkoitatko vain Elinan äänensävyä ja tyyliä vai myös itse tekstien sisältöä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  88. Jatkokaneetti kirjoitti 26.9.2008 kello 14:28

    Kun olen lukenut monia sellaisia arvioita (HBL, Iltasanomat, Ville Niinistö TS:ssä, kommentteja keskusteluissa jne), joissa tämä ampumisjuttu nyt todistaa, että suomalaisessa kulttuurissa tai koululaisissa on jotain pahasti vialla, olen kehittänyt seuraavan teorian:

    Ihmiset, jotka normaalisti kykenevät erottamaan yksittäistapaukset säännönmukaisuuksista, menettävät kykynsä, kun alkavata analysoida jotain erityisen mieltä kuohuttavaa yksittäistapausta.

    Eriyisen selvästi se näkyy kun vertaa keskusteluun “murhaajasairaanhoitajista”. Niitähän on ollut viime vuosina useita, enemmän kuin kouluammuskelijoita. Siitä huolimatta kellekään ei luultavasti tulisi mieleen väittää Suomen sairaanhoitajien voivan pahoin ja olevan kriisissä tai suomalaisen naisen olevan taipuvainen murhiin, siis noiden yksittäistapausten perusteella. Kukaan ei ole tietääkseni vaatimassa sairaanhoitajien nettiyhteyksien rajoittamista, suorituspaineiden vähentämistä tai mitä kuka kulloinkin nyt on keksimässä nuorison varalle.

    Miksi näin on? En äkkiä keksi muuta selitystä kuin sen, että sairaanhoitajien tekemät murhat eivät ikään kuin läjähdä päin naama kirkuvina otsikoina ja tuntikausia kestävinä makasiinohjelmina. Murhaajasairaanhoitajia voi siten pohdiskella ilman moraalista paniikkia, jolloin päätelmät ovat tietysti asiallisempia. Toimenpiteilläkin on silloin mahdollisuus suuntautua oikealla voimalla oikeisiin kohteisiin.

    Kun taas juuri nyt moraalisessa paniikissa puhutaan kaikenmaailman läpi päihin kaikenmaailman asiaan kuulumattomista seikoista, kuten vaikkapa suomalaisen nuoren miehen pahoinvoinnista ja suomalaiseen kulttuuriin kuuluvasta poikkeuksellisesa väkivallasta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  89. Artturi Björk kirjoitti 26.9.2008 kello 14:48

    Arawn: Hatun nosto sinulle. En oo ikinä kuullut keneltäkään yhtä kriittistä ja tasapainoista itsensä arvioimista.

    Elinan vastustajille: Useimmat teistä väittää, että kiusatuksi joutuu satunnaisen tapahtuman seurauksena. Mihin tämä väite perustuu?

    Minusta Elinan väite siitä, että jokaisella on oikeus valita seuransa on hyvin perusteltu. Jos lasta syrjitään, niin ei ongelma poistu pakottamalla lapset ottamaan syrjitty mukaan leikkeihin vaan puuttumalla siihen syyhyn miksi lasta syrjitään. Kuten monet ovatkin jo maininneet niin kiusaamisen kohteen ja aikuisten perspektiivistä kiusaaminen näyttää usein uskomattoman julmalta. Lapsille ei ole vielä kehittynyt taitoa asettua toisen asemaan, eikä ne useimmiten ymmärrä miten pahalta kiusaaminen tuntuu.

    Siinä “aikuisten”maailmassa missä minä elän joukosta pois sulkemista tapahtuu myös. Ystävyys ja kunnioitus täytyy ansaita. Ne eivät ole mitään perusoikeuksia. Tällä tavalla voidaan sosiaalisesti kontrolloida kanssaihmisten käyttäytymistä ja osoittaa mikä hyväksytään ja mikä ei.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  90. lurkki kirjoitti 26.9.2008 kello 14:59

    @Elina
    Sinä itse luet toisten kirjoituksia kontekstivapaasti ja vähän sinne päin, joten mistä sinä oikein valitat? Joku tässä kiusaamiskeskustelussa puhuu toisten “kohtelemisesta kunnioittaen” (minun tulkintani hänen kommentistaan: perusteeton toisille vittuilu ja väkivalta eivät kuulu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja tämä olisi lasten hyvä oppia jo ennen kuin ovat rikosvastuuikärajan pahemmalla puolella), ja sinä ilmoitat, että eipäs, koska Jammu Siltavuorta ei tarvitse kunnioittaa. Kunnioittaminen on eri asia kuin kohdella kunnioittaen, eikä kukaan ole tässä vaatinut Jammulle kunnioitusta, vain kaikille lapsille siedettäviä oloja.
    Minä en edelleenkään ymmärrä logiikkaasi huomiosta: pääosa ihmisistä saa kohdella minua kuin ilmaa, koska tunne (tai sen puute) on molemminpuolinen, ja läheiset ihmiset ovat erikseen. Paskasakki sen sijaan on minulle edelleen, aikuisenakin, kaikkea muuta kuin myönteinen huomion lähde. Mitä vähemmän huomiota niiltä, sen parempi. Voin kyllä antaa vinkkejä, mistä niitä löytää, jos itse haluat huomiota sen lajista riippumatta.
    ‘sitten suurin osa lapsista ja nuorista on pahoja’ (Elina)
    Duh. Suurin osa ihmisistä on potentiaalisesti hyvin pahoja. Ihan järjestelykysymys.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  91. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 15:54

    Sinivihreä,

    Tämä olikin tarina eikä tarkoituskaan ollut olla äärimmäisen tasapuolinen. Sakari on todellinen henkilö ja poikani luokkatoveri ja tarina siinä mielessä tosi.

    Olin aikoinaan koulun johtokunnan vanhempien edustajana ratkomassa tapausta. Eihän totuus koskaan ole niin mustavalkoinen. Sakari ja Sakarin vanhemmat kertoisivat erilaisen kertomuksen. Enempää koordinaatteja en halua antaa, koska on mahdollisuus, että joku tunnistaa tapauksen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  92. Kiusattu kirjoitti 26.9.2008 kello 16:01

    Arawn kirjoitti lasten vasta opettelevan kulttuuriolennoiksi. Aivan. Juuri siitä syystä lapsia tulisi opettaa kohtelemaan tovereitaan inhimillisesti ja kiusaamatta ja ottamaan huomioon myös kanssaihmisiään ja opettaa heitä asettumaan myös toisten asemaan.

    Minä en tunnista Elinan nokkimisjärjestyksen hakemista omasta lapsuudestani kuin ainoastaan juuri näiden kiusaajien taholla (ja liikuntatunneilta), jotka sitä aktiivisesti hakivat tuhoten siinä sivussa itse rakentamansa ja täysin tarpeettoman järjestyksen häntäpäässä olevien nuorten ihmistenalun itsetunnon rikottuja hampaita jne unohtamatta. Omassa kaveripiirissä näin ei ollut missään vaiheessa, vaan teimme päätökset mm. siitä mitä leikimme aina yhdessä toimivien itserakennettujen sääntöjen puitteissa. Kaikki saivat sanoa mielipiteensä. Näin oli myös oman lapseni kohdalla. En voi pitää Elinan käsitystä lasten luonnollisesta nokkimisesta sen enempää annettuna kuin toivottavanakaan.

    Riitta, Sinivihreä ja Tiedemies kritisoivat perustellusti “Sakari”-tarinaa, mitä ei muutenkaan voi yleistää kaiken kiusaamisen esimerkiksi. En tunnista siitä itseäni enkä ketään tuntemistani lukuisista kiusatuista ystävistäni.

    Joista nuorin alle kolmekymppinen istuu parhaillaan mielisairaalassa, koska ei ole aiemmin onnistunut saamaan ammattiapua koulussa rikotulle minäkuvalleen. Hänen tapauksensa oli tyypillinen sikäli, että ongelmaan auttoi vasta koulun vaihto kun äidin lukuisat yritykset opettajien ja kunnan yms. taholle eivät olleet tuottaneet minkäänlaista tulosta ja viranomaisten asenteet olivat olleet samanlaisia kuin Elinalla täällä forumilla.

    Mitä tulee ns. inhokkien ja vittupäiden kotiinkutsumiseen niin kerron kaksi esimerkkiä. Läheisin ystäväni jo kymmenen vuoden takaa on tunnettu pelottavaksi ja erittäin hyökkääväksi yliälykkääksi ihmiseksi, jonka seurassa oli muiden mielestä epämiellyttävää tämän vuoksi. Ylitin omat ennakkoluuloni periaatteitteni tähden ja vähitellen ystävystyessämme ymmärsin, että hänet oli hakattu niin paskaksi kotona ja koulussa, että hänellä oli edelleen päällä pitkällisestä terapiasta huolimatta vahva defenssi, jolla hän oli säilynyt ylipäätään hengissä ankarasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Luotettavassa seurassa tämä ihminen on kokonaan toisenlainen. Toinen tapaus on vanhempansa jo lapsena menettänyt orpo ja myös ankarasti kiusattu ja työelämästä syrjäytynyt änkyttäjä, jolla myös kädet tärisevät holtittomasti tuntemattomien ihmisten seurassa. Ystävystyttyäni tähän “hylkiöön” opin tuntemaan hänet verbaalisesti erittäin lahjakkaana ja älykkäänä huumoriveikkona, jonka kiusaamisesta periytyvät oireet häviävät kokonaan turvallisessa seurassa. Kiusaajat tekivät tästä ihmisestä pysyvästi työttömän syrjäytyneen ihmisen.

    Elinan mielestä nämä ihmiset ovat ilmeisesti ansainneet aikuisiän ongelmansa, koska on yksinäisen oma vika ei muiden, jos on vielä aikuisena yksinäinen. Tämä Elinan väite on todella paksua puppua.

    Minusta tällaisia ihmisiä ei pitäisi noin vain ohittaa ja tuomita epäkelpoiksi sosiaalisten ympyröiden ulkopuolisiksi epähenkilöiksi.

    En tarkoita tällä sitä, että kaikki epämiellyttävät henkilöt olisivat pohjimmiltaan erilaisia, koska joukkoon mahtuu myös narsismia sairastavia yms. henkilöitä.

    Kiusaamiseen tulisi saada koulussa nollatoleranssi.

    Mitä tulee Auviseen ja Jaareen, niin pidän kiusaamisen osalta luotettavampana tietolähteenä kavereita ja Saaren osalta mm. netissä esiintulleita armeijan aikaisia kiusaajia kuin mm. rehtoreita, jotka katsovat papereistaan, että ei tätä ihmistä ole kiusattu. Rehtoreiden mukaanhan Suomessa ei esiinny kiusaamista. Näin lapsenikin rehtori selitti vuodesta toiseen joka vanhempainillassa, että meidän koulussa ei kiusata. Piste. Samaan aikaan kuitenkin luokanopettajat pitivät jopa kiusaamishätäkokouksia ilmeisesti rehtorilta salaa koulun mainetta varjellakseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  93. Sampo Smolander kirjoitti 26.9.2008 kello 16:10

    Elina kirjoitti:
    “Lasten pitää mahdollisimman pitkälle itse hakea hierarkiansa. He tekevät sen usein aivan terveellä tavalla.”

    Jaa-a. Vantaalla on sitten koulutytöt hakeneet hierarkiaa oikein erityisen terveellä tavalla:

    “Teinitytöt pakottivat ryöstöuhrinsa alastonkuviin Vantaalla”
    http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/1135239766502

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  94. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 16:18

    Tiedemies,

    Otat ehkä blogikeskustelut liian vakavasti, koska näemmä vieläkin muistelet parin kuukauden takaisia puheenvuoroja ja muutenkin kiihdytät itsesi moiseen pateettiseen raivoon.

    Koska itse viittasit taannoiseen terveydenhoito-keskusteluun, niin vastaan siihen. Jätin tarkoituksella “ylimielisesti huutavan täti-ihmisen” huomiotta, koska se oli mielestäni niin ala-arvoinen ad hominem koskien ikääni ja sukupuoltani, että sellaista ei mielestäni edes kannattanut kommentoida. Osmohan poistikin sen myöhemmin.

    Nyt minusta on sitten toimestasi luonneanalyysikin: empatiakyvytön ja vailla omaatuntoa.

    Aika rankkoja väitteitä ihmiseltä, joka ei minua ei tunne, ei koskaan ole nähnytkään, ei kuullut eikä tiedä lähipiiristäni mitään. Mutta ehkä tämän toisten yläpuolelle asettuvan nimimerkin takaa voi tosiaan sanoa mitä tahansa. Nimittelithän tässä hiljattain myös Travelleria vastenmieliseksi. Eli jatkat samaa rataa… Minä en tohtisi nimitellä täällä keskustelevia ihmisiä ja tehdä heistä mitään kovin syvälle luotaavia päätelmiä mielipiteiden perusteella.

    Minulla on usein valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä ja käsityksiä. Ja jos alun perin tietää että ne ärsyttävät, niin mikä estää käyttää näppärää hiiren toimintoa, jolla ne saa ohitettua kätevästi. Eli miksi luet kirjoituksiani?

    Ja jottei unohtuisi, Osmo päättää mitä täällä julkaistaan. Minä en mielestäni ole asemassa, jossa vaatisin muilta kirjoittajilta minua miellyttävää tyyliä. Sinä siis katsot olevasi?

    Näitä voi toivoa kaikilta:

    -Keskustelu on asiallista, kun ei käydä kenenkään persoonaan kiinni. Mielipiteitä ja käsityksiä saa kritisoida niin rankasti kuin vain ikinä osaa.

    -Kun siteeraa toista ja väittää toisen sanoneen jotain, on hyvä lukea kohta vaikkapa ihan kolmeen kertaan, ennen kuin tekee hätiköityjä johtopäätksiä.

    Eli näillä mennään. Osmo huolehtii kyllä blogistaan. Sinun, Tiedemies ei sitä tarvitse tehdä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  95. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 16:41

    Smolander,

    Onko niin vaikea lukea? Sanoin, että lapset hakevat yhteisöllisyyden ja toimintamallinsa USEIN sen terveellä tavalla ja ihan itse.

    Linkittämässäsi tapauksessa ei ole näin käynyt.

    Olen sitä mieltä, että lasten välisissä leikeissä aikuisen ovat liikaa niskan takana. Asiat ratkeavat lapsiyhteisössä yllättävän usein ihan itsestään.

    Totta kai joskus tarvitaan aikuisten puuttumista. Mutta uusin opetusministeriön tutkimus osoittaa (linkitän jos joku ei osaa googlata), että jatkuva kiusaamisesta meuhkaaminen käytännössä vain pahentaa asiaa. Kiusaaminen on lasten ja nuorten oman raportoinnin mukaan lisääntynyt, vaikka joka koulu on NIMENOMAAN kiinnittänyt huomiota kiusaamiseen.

    Tietysti tämä voi johtua ilmoitusherkkyyden kasvamisesta, mene ja tiedä taas kerran.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  96. Traveller kirjoitti 26.9.2008 kello 16:43

    Minun mielestäni Elina nosti esiin tärkeän pointin eli sen etteivät kaikki kiusaamistapaukset ole samanlaisia joten niihin ei ole eikä voi olla mitään patenttiratkaisua. Kun lauma suojatyöläisiä ja hysteerisiä itse pullossakasvaneita äitejä, tai “lapsettomia äitejä” joita ennen vanhoiksi piioiksi nimitettiin, alkaa pohtimaan asioita saadaan tulosena aina joukko toimenpide-ehdotuksia joilla ei ole sitten juurikaan mahdollisuuksia toimia. Vaikkapa tällaisia:

    Lässyttämisen sijaan opettajan olisikin pitänyt tehdä jokin rakentava ehdotus siitä, miten Sakari saadaan peliin ilman, että hän pilaa muiden peliä.

    ööö, just näin tietty mutta eikö silloin:

    Lässyttämisen sijaan keskuspankin johtajan olisikin pitänyt tehdä jokin rakentava ehdotus siitä, miten keinottelivat pankkiirit saadaan kuriin ilman, että ne pilaavat veronmaksajien elämää.

    tai

    Lässyttämisen sijaan poliitikkojen olisikin pitänyt tehdä jokin rakentava ehdotus siitä, miten heidän kansalaisensa muka saavat elannon ilman, että juuri kukaan enää tekee työtä.

    tai

    Lässyttämisen sijaan kehitysmaiden poliitikkojen olisikin pitänyt tehdä jokin rakentava ehdotus siitä, miten heidän kansalaisensa saavat paremman elannon ilman, että he pilaavat muiden elämää.

    Ensiksi mainitun ehdotuksen tekemiseen tarvitaan todellisesta elämästä tietämätön lapseton naisihminen mutta mitä vaaditaankaan noihin muihin 😀

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  97. Sylvesteri kirjoitti 26.9.2008 kello 16:44

    Elina kyllä tuntuu olevan aika pahasti hakoteilla. Muistan omilta kouluajoiltani, että yksi pahiten kiusattu ja höykyytetty hemmo oli pienikokoinen ja säikky lestadiolainen. Siinä kaverissa kyllä kulminoitui kaikki mitä tarvitaan. Lestadiolaisesta taustasta johtuva lapsellisuus/omituisuus, pieni koko ettei ole mitään jakoja ja pelokas luonne, ettei uskalla tehdä mitään.

    Mitä tulee lasten nokkimisjärjestykseen, niin jos minulla on joskus lapsia ja joku “luonnollisesti” hakee sitä painamalla minun muksun alas, niin ihan yhtä luonnollisesti minä käyn hoitamassa ongelman pois päiväjärjestyksestä sillä kaikkein luonnollisimmalla tavalla, eli isomman oikeudella. Jos se tarkoittaa esimerkiksi kiusaajan rampauttamista ja 5v kakkua minulle, niin sitten tarkoittaa. Lapseni elämä menee kaiken muun edelle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  98. Kari kirjoitti 26.9.2008 kello 16:53

    “Nyt minusta on sitten toimestasi luonneanalyysikin: empatiakyvytön ja vailla omaatuntoa.”

    ja:

    “Näitä voi toivoa kaikilta:
    -Keskustelu on asiallista, kun ei käydä kenenkään persoonaan kiinni.”

    Olisikohan aiheellista ottaa vähän jäitä hattuun, vaikka sinänsä vaikeista asioista keskustellaankin?

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  99. lurkki kirjoitti 26.9.2008 kello 16:53

    ‘Minusta Elinan väite siitä, että jokaisella on oikeus valita seuransa on hyvin perusteltu.’ (Artturi Björk)
    Mutta kun sitä oikeutta ei kuitenkaan ole: koulussa on pakko olla, vaikka siellä olisi millaista porukkaa. Siksi siellä on oltava jonkinlaiset säännöt. Tai ainakin pitäisi olla mahdollisuus pistää lapsensa tällaiseen kouluun, ja toiset voisivat sitten pistää omansa sellaiseen ‘Kärpästen Herra’-versioon. Luotiliivit mukaan.
    Se, että kaikki saavat toki valita kenen kavereita ovat ja kenen kanssa hengaavat, on asia, jota en oikein osaa mieltää kiusaamiseksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  100. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 16:57

    Sylvesteri,

    Jos on kerran isomman oikeus, niin hyväksynet sitten sen kun höykyttämäsi lapsen kehonrakentaja-nyrkkeilijäisä tulee vastaavasti “opettamaan” sinua.

    Kasvatusperiaatteillasi tulet tekemään vain karhunpalveluksen mahdollisille tuleville lapsillesi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  101. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 17:01

    Sylvesteri ei nyt ole seurannut keskustelua:

    “Elina kyllä tuntuu olevan aika pahasti hakoteilla. Muistan omilta kouluajoiltani, että yksi pahiten kiusattu ja höykyytetty hemmo oli pienikokoinen ja säikky lestadiolainen.”

    No, tätähän nyt tässä olen yrittänyt tolkuttaa. Kiusaaminen on vuorovaikutusta, jossa kiusatun ominaisuuksilla on osansa, vaikka kaikki eivät sitä tosiasiaa tunnu hyväksyvän.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  102. Kiusattu kirjoitti 26.9.2008 kello 17:22

    Elina kirjoitti:

    “Aika rankkoja väitteitä ihmiseltä, joka ei minua ei tunne, ei koskaan ole nähnytkään, ei kuullut eikä tiedä lähipiiristäni mitään. … Minä en tohtisi nimitellä täällä keskustelevia ihmisiä ja tehdä heistä mitään kovin syvälle luotaavia päätelmiä mielipiteiden perusteella.”

    Mutta sinulla on tekstiesi perusteella elämänfilosofia, joilla teet todella tuomitsevia päätelmiä kiusatuista sen perusteella, että heitä kiusataan ja ylipäätään toisista ihmisistä, jotka saattavat käyttäytyä päällisin puolin sinun mielestäsi epämiellyttävästi.

    Sinulla on mahdollisuus vastata nimimerkin Tiedemies (Jolla on mm. linkki kotisivuilleen) väitteisiin täällä forumilla, mutta kirjoituksistasi päätellen sinä et anna tätä samaa mahdollisuutta epämiellyttäväksi kokemillesi kanssaihmisille. Huomautan, että tällaisella forumilla ainoa mahdollisuus päätellä jotakin jostakin ihmisestä ovat hänen tekstinsä, eikä niitä voi lukea ainoastaan kuin piru Raamattua vaan myös niiden sävy ja sanoma huomioiden. Lakitekstistäkin pitää huomioida lain henki.

    Oma tarkoitukseni ei ole hyökätä millään tavalla sinua ja persoonaasi vastaan, vaan sitä periaatteellista ajatteluatapaa vastaan, mikä kiusaamisteksteistäsi on luettavissa. Uskoisin niin Tiedemiehen kuin muidenkin kiusaamiskeskusteluun osallistuvien ja kirjoituksiasi kritisoivien ajattelevan näin.

    Olen Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä, että edustamasi kiusaamiskäsitys on ylimielinen ja epäempaattinen kiusattuja kohtaan. Tämä on eri asia kuin sinä ihmisenä tämän käsityksen takana!

    Ja oikeastaan juuri tämän eron tekemisen puuttuminen teksteistäsi on se ydin mikä minua ja mahdollisesti muitakin huolestuttaa sekä kavahduttaa, koska juuri tuon eron tekemisen puuttuminen tai kyvyttömyys siihen mahdollistaa kiusaamisen varsinkin aikuisten maailmassa. (Lasten ihmismäisyys on vielä keskeneräinen.)

    Kyseessä on varmasti osittain myös ohipuhuminen ja erilainen tapa sekä lukea että tuottaa tekstiä ynnä erilainen asenne forumikeskusteluun. Sinulla Elina saattaa olla forumeilla tarkoituksella asioita kärjistävä tyyli ja jos näin on niin silloin voimakkaat vastareaktiot ovat perin luonnollisia, koska pelkkään tekstiin pohjautuvasta kommunikoinnista puuttuu se kommunikoinnin tärkein elementti eli muu asioita pehmentävä ja selittävä viestintä.

    Huomioiden pelkästään Hesarin forumeilla massiivisena esiintullut kiusattujen kokemus kertoo ongelman laajuudesta ja uskon vakaasti kunnallisvaaliehdokkaan, joka tarttuu tosissaan tähän teemaan saavan runsaasti ääniä ex-kiusatuilta ja kiusattavien lasten vanhemmilta !!!

    Jotka ovat pettyneet koululaitoksen haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen tämän laajan ongelman korjaamisessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  103. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 17:38

    Artturin tavoin minunkin piti muistaa Arawnia, jonka kirjoitus oli selvästi rehellinen ja aito, siten myös koskettava.

    Täällä nähdyt monet nyyhkimiset ja hurskastelut sen sijaan eivät kosketa minua pätkän vertaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  104. TM kirjoitti 26.9.2008 kello 18:23

    Lapset kiusaavat toisiaan siksi, että keksivät jostakin jonkin “hyvän” kiusattavan piirteen. Tai siksi, että joku lapsi osaa olla todella ärsyttävä. Tai ihan vain aikansa kuluksi.

    Olennaista on se, mitä asialle oikeasti voi tehdä. Ainoa toimiva ratkaisu, olen tästä varma, on tarpeeksi pienet luokkakoot.

    Jos ala-asteella, kun lapset kasvavat ja opettelevat elämää, luokkakoko olisi korkeintaan 12 henkeä, ongelma olisi varmaan pitkälle ratkaistu. Tuon kokoisessa ryhmässä opettaja voisi todella huomata jokaisen lapsen ja lapset voitaisiin opettaa toimimaan ryhmässä, hyväksymään se, että kaikki ovat omanlaisiaan persoonia ja kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Jokaista ei tarvitse rakastaa, mutta hyviä käytöstapoja voi ja täytyy noudattaa.

    Kunnallsiveroprosentin saisi minun puolestani korottaa pilviin, jotta luokkakoot saataisiin todella pieniksi. Pitkän päälle uskon tuon ratkaisun tulevan jopa taloudellisesti kannattavaksi yhteiskunnan kannalta. Miksi yksikään puolue ei tosissaan esitä radikaalia luokkakokojen pienentämistä? Siirtyisin Vihreiden äänestäjästä minkä tahansa huuhaa-ryhmän äänestäjäksi, jos joku lähtisi tosissaan ajamaan asiaa. Mikä muu voisi olla tärkeämpää?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  105. Tarkkailija kirjoitti 26.9.2008 kello 18:25

    Tiedemies voisi ihan katsoa peiliin ylimielisyydestä puhuessaan. Harvoin noin ylimielistä tekstiä näkee missään.

    Ehkä sinulla on henkilökohtaiset syysi vihata Elinaa, mutta blogin kannalta minusta Elina on lähes ainoa joka sanoo pelkäämättä oman mielipiteensä ja jopa perustelee sen helvetin hyvin.

    Lisää sellaista! Tiedemies voi minusta painua sinne syvälle..

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  106. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 18:46

    Kiusatulle, jokaa sanoo:

    “Sinulla on mahdollisuus vastata nimimerkin Tiedemies (Jolla on mm. linkki kotisivuilleen) väitteisiin täällä forumilla, mutta kirjoituksistasi päätellen sinä et anna tätä samaa mahdollisuutta epämiellyttäväksi kokemillesi kanssaihmisille.”

    Yhteystietoni saa kyllä luvallani Osmolta. Muistaakseni Tiedemiehelläkään ei kotisivuillaan ole omaa nimeään, mutta tätä en nyt väitä varmaksi tiedoksi.

    Eli jos joku jostain käsittämättömästä syystä haluaa minuun henkilökohtaisen kontaktin, niin se tapahtuu blogi-isännän kautta. Lupaan kyllä vastata kaikkiin yhteydenottoihin.

    “Oma tarkoitukseni ei ole hyökätä millään tavalla sinua ja persoonaasi vastaan, vaan sitä periaatteellista ajatteluatapaa vastaan,”

    Minusta olet ollut täysin asiallinen keskustelija, kuten useimmat. Ei ollut sinulle ollenkaan tarkoitettu kommenttini.

    “Olen Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä, että edustamasi kiusaamiskäsitys on ylimielinen ja epäempaattinen kiusattuja kohtaan. ”

    Hyväksyn täysin tämän mielipiteen. Minulla on vain eri käsitys ilmiöstä ja mahdollisesti eri arvotkin. Itse pidän teitä todellisuudesta vieraantuneina ja tietyllä tavalla moralisteina.

    Tiedemiehen kyynel silmäkulmassa kirjoitetut voihkinnat “pienistä viattomista palleroista” eivät tosiaan kuulu minun maailmankuvaani. Lapsi on itsenäinen toimija jo hyvin varhain. Vanhemmat näyttävät tietty suunnan.

    “Sinulla Elina saattaa olla forumeilla tarkoituksella asioita kärjistävä tyyli ja jos näin on niin silloin voimakkaat vastareaktiot ovat perin luonnollisia”

    Näin on, ja hyväksyn asiassa pysyvät voimakkaatkin reaktiot. Luonneanalyyysit ja muut arvailut voi kuitenkin jättää ihan oman pään sisäänsä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  107. tcrown kirjoitti 26.9.2008 kello 18:50

    Kun tyyliäni on jo aiemmin moitittu henkilöön käyväksi niin yritän olla poikkeuksellisen varovainen näin herkässä aiheessa.

    “Kiusaaminen on vuorovaikutusta, jossa kiusatun ominaisuuksilla on osansa, vaikka kaikki eivät sitä tosiasiaa tunnu hyväksyvän.”

    Tämä on ainakin minulle täysin selvää.

    “Sitäkään ei sanota ääneen, että kiusatuksi joutuvat ovat epämiellyttäviä tapauksia ikätovereiden näkökulmasta jo alun perin. Kukapa reilua ja kivaa kaveria kiusaisi?”

    Ja tämän perusteella minulle on aivan yhtä selvää, että sinulla ei ole pienintäkään hajua mitä nuo ominaisuudet ovat jotka kiusausta tosielämässä aiheuttavat.

    Lainaamasi viitteet olivat fiksun oloisia, mutta jotenkin sinun teksteistäsi tulee vahvasti mieleen rasisti, joka yrittää keskustella somalien rikostilastoista asiallisesti, mutta lipsauttelee todellisia mielipiteitään vahingossa vähän väliä.

    Kyllä, kiusattu aiheuttaa kiusaamisen omilla ominaisuuksillaan (ymmärtääkseni yleensä tietty “herkkyys” kiusaamiselle, ei kukaan jaksa pitkään kiusata jos kiusaamisella ei ole mitään näkyvää vaikutusta. Ne halvat vaatteet tai silmälasit ovat vain tekosyitä, millä päästään kiusaamaan.), aivan samalla tavalla kuin raiskauksen uhri aiheuttaa raiskauksen omilla ominaisuuksillaan tai teoillaan (pahimmassa tapauksessa vain olemalla nainen väärässä paikassa väärään aikaan, juomalla itsensä puolustuskyvyttömään humalaan tai pitämällä “liian” lyhyttä hametta). Korostetaan, että en hyväksy raiskaamista enkä kiusaamista.

    Eli toivon, että Elina nouset johdonmukaisuuden nimissä seuraavassa raiskauskeskustelussa yhtä voimallisesti syyllistämään uhria.

    Voit tietysti pitäytyä kannassasi, että kiusatut ovat “epämiellyttäviä tapauksia”, mutta älä ihmettele, jos tuollainen väite provosoi henkilökohtaisuuksiin. Useimmat meistä tavallisista kuolevaisista kun tuntevat kiusattuja ihmisiä jotka ovat kaikin puolin mukavia ihmisiä, mutta eivät henkisesti riittävän vahvoja estääkseen kiusaamisen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  108. Juanito kirjoitti 26.9.2008 kello 19:08

    Kiusattu lapsi voi olla minkälainen vaan, eikä vastaa ainoastaan täällä esitettyä mallia. Monesti kiusattu lapsi on ylimielinen toisia kohtaan ja jopa opettajia kohtaan, eikä vaan pieni, ujo ja kiltti.

    Kiusaaminen tyttöjen kesken tuntuu olevan raadollisempaa ja “hienovaraisempaa”. Siinä missä pojat selvittelevät asiat kovaäänisesti tai jopa nyrkeillä, tyttöjen välinen kiusaaminen ei taida olla niin helppo havaita eikä siten puuttua, ja joskus (yleisesti) julmempaa. Vaikea uskoa että kiusattu lapsi vastaa selkeään malliin.

    Lapset ovat hyvin pitkälle jo hyvin nuoreena vanhempien “asenne” kuva. Jotkut lapset ei tiedä tai halua tietää heidän aiheuttavan pahaa mieltä tai kärsimystä muille, toiset sen sijaan huomaavat sen hyvin helposti, mutta kuitenkin aiheuttavat pahaa tietoisesti. Uskoisin että nämä erot johtuu varhaisesta kasvatuksesta ja kasvu ympäristöstä, eli vanhempien roolista ja sen laadusta.

    Mitenhän psykologiassa kutsuttiin niitä ihmisiä jotka olevat (luulevat olla) älykkäämpiä kuin muut, parempia ihmisiä kuin muut, parempia ajajia, opettajia, parempia vanhempia. Sehän heijastuu lapseissa myös, ja niitä on paljon, sekä kiusattujen että kiusaajien joukossa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  109. az kirjoitti 26.9.2008 kello 19:15

    Epäilys herää ovatko Elinan omat “reippaat” muksut olleet joskus epäiltynä koulukiusaamisesta, ja voisiko tämä osaltaan selittää vinoutuneita mielipiteitä?

    Muutenhan tiedemies jo sanoikin yllä asian tiimoilta kaiken oleellisen.

    Elinan meuhkaaminen ja siihen tulleet reagoinnit ikävästi hukuttivat keskustelun aselainsäädännön uudistamisesta.

    Mutta yritetään:

    Aselain tiukentamisen vastustajille kysymyksiä:

    -Miksi vastustaisitte aseen omistamisen ikärajan nostamista 25-vuoteen, poikkeuksena kilpa-ammunnassa menestyneet?

    -Eikö tilastollinen argumenttinne laittomista aseista, aselainsäädännöstä jne. ja USA:n ja Britannian esimerkeistä pohjaa jengiväkivaltaan, joka Suomessa, onneksi, on vielä suhteessa vähäinen ilmiö? Kuinka hintelät ja 170-senttiset Saari tai Auvinen olisivat toteuttaneet tekonsa vastaavalla uhrimäärällä jos käsiaseet olisivat olleet yksikantaan kiellettyjä? Laittoman aseen hankkimiseksi heidän olisi pitänyt olla sosiaalisesti verkostoituneita, mitä he eivät siinä mielessä olleet.

    -Miksi vastustaisitte esillä ollutta ajatusta “mentorin” määräämisestä, ja tämän mentorin antamista suosituksista uudelle ampumaharrastajalle? ts. Esimerkiksi ensimmäiset 2 vuotta ase olisi mentorin hallussa, ja hänen olisi kiellettyä sitä luovuttaa säilytettäväksi. ts. Saari ja Auvinen olisivat lähipiiristään joutuneet hakemaan suosituksen “harrastukselleen” ja joutuneet siten ympäristönsä valvonnan alaisiksi.

    -Kuinka itse järjestäisitte ampumaharrastuksenne, jos kaikki muut paitsi metsästysaseet ja ilmapistoolit velvoitetaan yhteissäilytettäviksi standardit täyttävillä ampumaradoilla?
    Ainakin ratojen määrä romahtaa, matkat ampumaradoille pitenevät, mitä muuta?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  110. Jani kirjoitti 26.9.2008 kello 19:25

    Jätetään nyt vielä yhden ammunnan harrastajan kommentti:

    Se on kyllä totta että nämä halpis .22 pistoolit yms. launtai-illan erikoiset voitaisiin kieltää, oikeastaan niiden kanssa oppii korkeintaan “räiskimään”… (pari olen sellaista omistanut ja turhiksi todennut). Kukaan murhamies ei käytä laadukasta tarkkuuspistoolia, ihan jo hinnankin vuoksi.

    Loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen että lyhyet aseet voitaisiin kieltää, poikkeuksena tod. tarkkuusaseet. Pistooliammunta alkaa aina ilma-aseista ja ehkä jatkuu ruutiaseilla jos esim. ampumaseuran johtaja suosittelee, huom. kontrolli koko “uran” ajan.

    Ja sitten itse asiaan, julkisuudessa tietyt piirit huutavat kovaan ääneen PYSSYT POIS!, no ihan ok asiaa ajavat tietysti, mutta onko kukaan miettinyt miten nämä laitteet on ihmisille päätyneet? Suojeluskunta pudotti postiluukusta? Auton oston kylkiäisinä niinkuin ameriikoissa? Ehkäpä lupamenettelyllä ja ihan RAHALLA?

    Ja ytimeen, jos nämä laitteet kriminalisoidaan niin “pyssyt valtiolle” kommentti on jäänyt hieman puolitiehen…

    1. Valtio pakkolustaa mutkat käypään hintaan (halpa tai kallis), silti korvaus.

    2. Kiinteä korvaus (?)

    3. Romumetalli korvaus (saattaa innostaa ihmisiä kokeilemaan kuin pieniin osiin aseen saa, tai kuin paljon ruutia se kestää).

    4. Ei korvausta, vie mutkasi laitokselle tomaattisatteessa kun olet kerran rikollinen.

    Vaihtoehdot 3 & 4 saattavat innostaa asekätkemisiin…
    Aseita voi esim. pantata eli ne ovat rahan arvoista tavaraa…

    Ja ehdotus: Käsiaseet valtiolle joka lupaa maksaa jonkinlaisen korvauksen, aseet pakataan “jokerilaatikoihin” josta EU:n ulkopuoliset asekauppiaat voivat käydä huutokauppaa… Kaikki voittavat tai häviävät, mutta aseita ei näy enää suomessa…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  111. Elina kirjoitti 26.9.2008 kello 20:47

    Tämän tyyppiset az-kommentit pakottavat ihmettelemään, miksi en oikeastaan yhtä hyvin ole suomi24 -sivustolla:

    “Epäilys herää ovatko Elinan omat “reippaat” muksut olleet joskus epäiltynä koulukiusaamisesta, ja voisiko tämä osaltaan selittää vinoutuneita mielipiteitä?”

    Minulla on kolme lasta, joista yksi on jo aikuinen. Kyllä on ihan kaikenlaista tullut nähtyä. Miten se, että oma lapseni olisi ollut epäiltynä koulukiusaamisesta tekisi minut epäpätevämmäksi arvioimaan asioita? Minusta asia on päinvastoin.

    Miksi laitat muuten “reippaat” lainausmerkkeihin. Epäiletkö lasteni reippautta. Haluatko tulla sunnuntaina kylään itse katsomaan. Kutsun sinut tässä.

    En voi sietää tuollaisia henkilökohtaisia vihjailuja varsinkaan siinä tapauksessa, että sinulla ei taatusti ole pokkaa olla minuun yhteydessä. Pidän säälittävänä tuollaista. En minäkään lähde arvuuttelemaan sinun (mahdollisista) lapsistasi mitään. Miksi sinä niin teet?

    Omat lapseni eivät ole kiusaajia eivätkä kiusattuja ja kuten sanottu yhteystietoni saa Osmolta, jos todella haluaa vetää asiat näin henkilökohtaiselle tasolle.

    Minulle riittää asioista keskusteleminen, mutta joillekin ei ilmeisesti riitä. Minua ei kiinnosta azin tai Tiedemiehen tai kenenkään muunkaan henkilökohtaiset taustat.

    Minua kiinnostavat arvot, asenteet ja mielipiteet ja jopa tässä järjestyksessä. Ja se miten asioihin voi vaikuttaa, kiinnostaa minua erityisesti. Onko mahdotonta pitäytyä tässä. Bloginkin kannalta on epäsuotuisaa koko ajan keskittyä minun persoonaani ja perheeseeni. Se ei liene Soininvaaran blogin tarkoitus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  112. Arawn kirjoitti 26.9.2008 kello 21:11

    Kiusattu: “Arawn kirjoitti lasten vasta opettelevan kulttuuriolennoiksi. Aivan. Juuri siitä syystä lapsia tulisi opettaa kohtelemaan tovereitaan inhimillisesti ja kiusaamatta ja ottamaan huomioon myös kanssaihmisiään ja opettaa heitä asettumaan myös toisten asemaan.”

    Tietenkin. Tästä olemme aivan samaa mieltä. Kaikissa kodeissa tätä ei kuitenkaan tehdä, mikä osaltaan vaikuttanee siihen, että ainakin osa näiden kotien lapsista sitten kiusaa koulussa. Tämän vuoksi opettajilla pitäisi olla keinot ja välineet puuttua koulukiusaamiseen koulussa, sillä eipä ketään kiusattua lohduta tosiaan se, että nuo taidot pitäisi oppia jo kotona…

    “Minä en tunnista Elinan nokkimisjärjestyksen hakemista omasta lapsuudestani ”

    Minä tunnistan. Mielestäni kertoo jotain minusta se, etten ollut erityisen suosittu edes kaverieni keskuudessa koskaan. Minun lapsuudessani tytöillä oli bestikset – minulla ei ollut koskaan. Ja muistan myös sen pienen nokkimisen, joka tapahtui, jos koolla oli kahta suurempi joukko. Esimerkiksi, kun minä ja kaksi muuta kaveriani leikimme barbeilla, minä ja kaveri Y pakotimme joka kerta kaverin X leikkimään keskimmäistä sisarusta. Ja roolit menivät niin, että nuorin sisarus (jota leikin minä) oli kiltti ja kiva, keskimmäinen (joka oli aina kaveri X) kiusasi nuorinta ja vanhin (jota leikki Y) torui keskimmäistä. Luulen näin jälkikäteen, ettei kaverimme X olisi aina halunnut olla keskimmäinen sisar, mutta me emme jättäneet hänelle vaihtoehtoja.

    En tosin pidä yllä kuvattua toivottavana tilanteena. Mutta aika vaikeaa siihen olisi ollut aikuisten puuttua.

    “Elinan mielestä nämä ihmiset ovat ilmeisesti ansainneet aikuisiän ongelmansa, koska on yksinäisen oma vika ei muiden, jos on vielä aikuisena yksinäinen. Tämä Elinan väite on todella paksua puppua.”

    Itse en sanoisi, että ovat ansainneet. Mutta ajattelen kyllä, että on ainakin jossain määrin yksinäisen oma vika, jos hän on aikuisena yksinäinen. Sinä olet toki nähnyt vaivaa ja tutustunut ihmisiin, jotka alun alkaen ovat vaikuttaneet epämiellyttäviltä, mutta mielestäni ihmisiä ei voida velvoittaa toimimaan näin. Yksinäinen ihminen ei voi vain istua ja odottaa, että joku näkisi hänen mahdollisen epämiellyttävyytensä läpi (tietenkään kaikki yksinäiset eivät edes vaikuta epämiellyttäviltä). Kyllä hänelläkin on minusta jonkinlainen velvollisuus toimia, mikäli haluaa vapautua yksinäisyydestään.

    Jos minä olisin jäänyt perseelleni istumaan ja odottamaan, että joku tulee ja vapauttaa minut yksinäisyydestäni, olisin varmaan vieläkin ypöyksin. Sinun kaltaisiasi ihmisiä vaikuttaisi olevan hyvin vähän.

    Aikuisella ihmisellä on mahdollisuudet ja kyky muuttaa itseään. On totta, että se ei ole helppoa. On totta, että toisille se on vaikeampaa kuin toisille. Mutta useimmille se on mahdotonta. Tiedän, että tuntuu epäreilulta se vaatimus, että MINUN pitäisi muuttua kelvatakseni muille, mutta toisaalta, mikä oikeus minulla olisi odottaa ja edellyttää, että kelpaisin heille juuri tällaisena, jos oletetaan, että minulla on piirteitä, joita yleisesti pidetään jollain tapaa ihmisissä epätoivottavina ja hankalina?

    Minulla on niitä piirteitä. Minun on yhä vaikea ystävystyä. Mutta en koe, että se olisi muiden asia yrittää tutustua minuun, jotta _minä vapautuin yksinäisyydestäni_. Se on minun asiani tehdä se.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  113. lurkki kirjoitti 26.9.2008 kello 21:48

    @Sylvesteri
    Delegoi se varsinainen suoritus jollekin tarkkikselle sopivaa korvausta vastaan, niin kenelläkään luonnollisen hierarkian kannattajalla ei ole asiaan nokan koputtamista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  114. Janne S kirjoitti 27.9.2008 kello 0:08

    Aiemman kirjoittajan tavoin minuakin kiinnostaisi tietää, voiko Elinan mielestä tätä “luonnollisen hierarkian hakemisen” ajattelumallia soveltaa myös esimerkiksi silloin, kun nainen raiskataan kadulla. Tilanteessahan ei usein ole mitään oleellista eroa tämän kuvitteellisen “Sakarin” tapaukseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  115. janne kirjoitti 27.9.2008 kello 1:23

    “# Catilina Says:
    24. syyskuuta 2008 kello 21.04

    http://www.spreekillers.org/

    Tässä taulukossa pitäisi vallitsevan tanttakraattisen viisauden mukaan olla yliedustettuina sellaiset maat, joissa hyvin pukeutuvan miehen asuun kuuluu tulivoimainen ase. Kuitenkaan näin ei näytä olevan. Miksi?”

    Kuinka luotettava on tälläinen taho pitäessään em. tilastoa? Saammeko kaikkien maiden tilastoja tietoomme?

    janne

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  116. Sylvesteri kirjoitti 27.9.2008 kello 9:38

    Elina
    “Jos on kerran isomman oikeus, niin hyväksynet sitten sen kun höykyttämäsi lapsen kehonrakentaja-nyrkkeilijäisä tulee vastaavasti “opettamaan” sinua.”

    Et nyt taida ymmärtää, (virtuaalisten) lasteni mielenterveydellä leikkiminen on äärimmäisen vaarallista jokaiselle siihen sekaantuneelle. Mikäli kyseinen bodari-nekkailija seisoisi tielläni, hälle tulisi lähtö.

    “No, tätähän nyt tässä olen yrittänyt tolkuttaa. Kiusaaminen on vuorovaikutusta, jossa kiusatun ominaisuuksilla on osansa, vaikka kaikki eivät sitä tosiasiaa tunnu hyväksyvän.”

    Sinun jutuistasi saa lähinnä sellaisen kuvan, että kiusatut ovat ärsyttäviä henkilöitä, jotka kuuluvat hierarkian alimmalle tasolle ja ansaitsevat tulla kiusatuiksi.

    “Miten se, että oma lapseni olisi ollut epäiltynä koulukiusaamisesta tekisi minut epäpätevämmäksi arvioimaan asioita?”

    Jahas, “Ei minun Jani-Petteri koskaan tee tällaista”? Jotenkin tuo Sakarin tarina vaikutti Jani-Petterin kokoonkeittämältä, jonka äityliini uskoo sellaisenaan.

    Itse en kyllä muista kouluajoilta _yhtään_ sellaista tapausta, että jotakuta oltaisiin syyttömänä epäilty kiusaamisesta. Kiusaamisen piti olla aika selkeätä ennenkuin siihen puututtiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  117. Osmo Soininvaara kirjoitti 27.9.2008 kello 9:41

    Tämä keskustelu koulukiusaamisesta on lievästi sivussa otsikon aiheesta, enkä toivoisi sen enää jatkuvan.Mutta jatkan kuitenkin itse.

    Minusta Elina on oikeassa siinä, ettei kaikilla voi olla yhtä paljon kavereita eivätkä kaikki ole kavereita keskenään. Luokka ja työpaikka ovat yhteisöjä, jonne joudutaan valikoimatta, eikä kaikkien kemiat sovi yhteen. Kymmenen prosenttia lapsista on ilman ystävää, mutta tästä ei voi syyttää niitä 90 prosenttia.

    Sen sijaan aktiivinen kiusaaminen, joka yleensä kohdistuu heikompaan ja hintelämpään tai vähän toisenlaiseen, on väärin ja sen vääryys pitää voida opettaa ekaluokkalaisellekin. Koulutovereilla ei ole mitään oikeutta muuten vain huvikseen antaa toiselle koulumatkalla turpiin, varastaa rahaa ja kännyköitä. Eikä jatkuva ivaaminen, nauruskelu tai muu sellainen myöskään käy laatuun. On jotain vikaa sekä koti- että koulukasvatuksessa, jos tämä ei ole itsestään selvää.

    Hankalampia ovat tietysti nämä sakarit, joiden oma poikkeava käyttäytyminen tuottaa suurta haittaa ja harmia muille. Pitäisi kuitenkin riittää, että potkupallopeliin ei pääse, jos ei pelaa samoilla säännöillä kuin muut. Mikä menee sen ylitse, on väärin.

    Lapset ovat luonnostaan julmia, niin kuin he ovat luonnostaan lukutaidottomia. Silti heitä opetetaan lukemaan.

    Koulukiusatuksi ei joudu sattumalta,mutta ei myöskään väkivallan uhriksi. Tunsin aikanaan nuoren miehen, joka oli saanut useita kertoja turpiinsa kadulla tekemättä itse mitään. Jokin hänen olemuksessaan vain oli sellaista, että uhria aggressiolleen etsivät päätyi herkästi häneen. Ei kai se kuitenkaan tee väkivaltaa hyväksytyksi?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  118. Elina kirjoitti 27.9.2008 kello 10:19

    En enää aikoinutkaan osallistua ketjuun, mutta laitan yhden kommentin vielä, koska minulta tivataan kantaa mm. raiskauksiin.

    Kertaluontoinen väkivallan uhriksi joutuminen voi olla sattumanvaraista tai sitten ei. Kiusaaminen ilmiönä on aivan erilainen. Kiusaamisella tarkoitin tässä jatkuvia hankauksia luokassa tai miksei myös työyhteisössä. Kyllä kuka tahansa voi yhden kerran joutua satunnaisesti naureskelun kohteeksi, mutta tästähän ei nyt ole kyse.

    On selvää, että jos nainen jatkuvasti joutuu Helsingin yössä raiskatuksi valitessaan väärää seuraa, hän vaikuttaa vahvasti tilanteeseensa. Sen sijaan ns. puskaraiskauksen uhriksi voi joutua usein täysin sattumanvaraisesti. Olihan Turussa hiljattain yritetty raiskata puistossa 80-vuotias nainen. Tuskin hän vietteli raiskaajan minihameessa.

    Sama koskee pahoinpitelyjä. Minusta tämä on niin itsestään selvää, että ihmettelen tällaisen tivaamista minulta. Yrittäkää itsekin ajatella.

    Kuten Osmon esimerkissä, jotkut ovat herkempiä saamaan turpiinsa. Itse esimerkiksi olen niin neutraalin näköinen, etten koskaan ole kohdannut kadulla yhtään mitään erityistä. Joskus aikoinaan kuului vihellyksiä, mutta se on ollutta ja mennyttä. Eli olen toista ääripäätä.

    Muuten ketjussa hämmästyttää se vahva tunnepitoisuus, jolla asioita käsitellään. Minulle empatia ei ole nyyhkimistä ja voihikimista, vaan tunteiden ja sitä kautta ikävienkin ilmiöiden ymmärtämistä.

    Kiitos kaikille asiallisille keskustelijoille etenkin Arawnille rehellisyydestä ja Osmolle hyvästä loppukommentista!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  119. tcrown kirjoitti 27.9.2008 kello 11:13

    “Kertaluontoinen väkivallan uhriksi joutuminen voi olla sattumanvaraista tai sitten ei. Kiusaaminen ilmiönä on aivan erilainen”

    Jos poika on pienikokoinen ja herkkä reagoimaan kiusaamiseen (pillahtaa vaikka itkuun helposti), niin miten nuo kiusaamisen syyt tarkkaan ottaen eivät tämän pojan kannalta ole sattumanvaraisia? Päättikö poika ennen syntymäänsä jotenkin syntyä tuollaiseksi?

    Tietysti voidaan ajatella että tämä poika pitäisi laittaa johonkin terapiaan vahvistamaan itsetuntoa, mutta kyllä tuossa vaiheessa yhteiskunta antaisi aika sairaita signaaleja. Hoidon tarvitsijat tuossa tapauksessa ovat kiusaajat eikä kiusattu.

    “Kiusaamisella tarkoitin tässä jatkuvia hankauksia luokassa tai miksei myös työyhteisössä. ”

    Jatkuvasti annat rivien välissä ymmärtää, että tuo Sakarin tapaus olisi tyypillinen kiusaustapaus. Jos noin kuvittelet, niin toinen meistä on todella irrallaan lasten todellisesta maailmasta. En löisi paljon vetoa sen puolesta että se olisin minä.

    “Olihan Turussa hiljattain yritetty raiskata puistossa 80-vuotias nainen. Tuskin hän vietteli raiskaajan minihameessa.”

    Eiköhän tuolla elämänkokemuksella pitäisi jo ymmärtää, että naisen ei kannata liikkua yksin puistossa. Täysin oma vika siis.

    “Muuten ketjussa hämmästyttää se vahva tunnepitoisuus, jolla asioita käsitellään.”

    Kun keskustellaan asioista, jotka ovat tuhonneet ihmisten elämiä (henkisiä ja fyysisiä), ja joiden tuhoutumisia ihmiset ovat joutuneet todistamaan enemmän tai vähemmän läheltä, niin ihmettelet, että ihmiset suhtautuvat tunnepitoisesti, kun joku tulee kertomaan, että oikeastaan se tyyppi oli vastenmielinen tapaus ja ansaitsikin kaiken tuon?

    “Minulle empatia ei ole nyyhkimistä ja voihikimista, vaan tunteiden ja sitä kautta ikävienkin ilmiöiden ymmärtämistä.”

    Ilmeisesti ainakin tuossa tunteiden ja ikävien ilmiöiden ymmärtämiskohdassa sinulla taitaa olla aika iso aukko.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  120. Sampo Smolander kirjoitti 27.9.2008 kello 11:52

    Osmo kirjoitti että koulukiusaamiskeskustelu on mennyt sivuun aiheesta. Toisaalta pienaseista puhuminen liittyi kouluammuskeluun. Ilmassa on kahdenlaisia mielipiteitä: (A) toisten mielestä jotkut “vaan tulevat hulluiksi” ja alkavat ammuskelemaan, (B) toisten mielestä jatkuva kiusaaminen on oletettavasti olennainen selitysmalli, miksi ammuskelijalla lopulta naksahti. Ja tästä keskustelu ajautui koulukiusaamiseen.

    Teoriasta B, liittyen Amerikassassa tapahtuneisiin työpaikka-ammuskeluihin, on amerikkalainen lehtimies
    Mark Ames kirjoittanut v. 2005 kirjan Going Postal.

    http://www.amazon.com/dp/1932360824/

    Siinä hän käy läpi Amerikassa 80- ja 90-luvuilla tapahtuneita työpaikka-ammuskeluja, ja tarjoaa selitykseksi että raivohulluuskohtaukseen, ammuskeluun ja itsemurhaan johti vuosia kestänyt alistaminen ja simputus työyhteisössä. Että henkilöt eivät suinkaan naksahtaneet täysin selittämättä.

    Lisäksi hän vertaa noita raivohulluuskohtauksia 1800-luvun orjakapinoihin. Hänen mukaansa 1800-luvun alkupuolen Amerikassa orjakapinat olivat sen aikaisille ihmisille täysin käsittämättömiä ilmiöitä, eikä niille keksitty muuta selitystä kuin että orjat olivat “pahoja” tai “tulleet hulluiksi”.

    Selitysmalli B on tietysti vain teoria, joka selvästikin joidenkin ihmisten mielestä vaikuttaa heti uskottavalta, ja toisten mielestä ei. Lisää selvyyttä saisi vain, jos asiaa pystyisi jotenkin tutkimaan.

    Silti hiukan huvittaa ajatus 1800-luvun alkupuolen amerikkalaisista poliitikoista kauhistelemassa orjakapina-ilmiötä ja miettimässä miten tiukemmin kontrolloida etteivät orjat vain saisi käsiinsä aseita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  121. az kirjoitti 27.9.2008 kello 13:05

    Elinalle vielä keskustelukulttuurista:

    “Muuten ketjussa hämmästyttää se vahva tunnepitoisuus, jolla asioita käsitellään. Minulle empatia ei ole nyyhkimistä ja voihikimista, vaan tunteiden ja sitä kautta ikävienkin ilmiöiden ymmärtämistä.”

    Jos todella uskot, että ihminen voi kytkeä on/off tunnepitoisuuden ajattelustaan, tai jakaa empatiaansa rationaalisesta puntaroiden kuka ja miten empatiaa ansaitsee, niin siitä vaan haastamaan neuropsykologian vallitsevia käsityksiä siitä, miten ihminen ajatuksiaan ja näkemyksiään muodostaa. Silloinkaan kun ihminen itse uskoo täysin rationaalisesti asioita puntaroivansa, asia harvoin on siten, ja tämä on todistettu kuvaamalla mitkä osat aivoissa aktivoituvat erilaisissa tilanteissa.

    Sinä muuten aloitit ketjussa keskustelun kiusaamisesta toteamalla ilman lieventäviä ilmaisuja, että:

    “Sitäkään ei sanota ääneen, että kiusatuksi joutuvat ovat epämiellyttäviä tapauksia ikätovereiden näkökulmasta jo alun perin. Kukapa reilua ja kivaa kaveria kiusaisi?”

    Onko tuo rationaalinen kommentti? Vai tunnepitoista (tarkoituksellista?) provosointia? Jos olisit edes sanonut, että jotkut kiusatuista (pieni vähemmistö heistä) täyttävät tuon kriteerin (ja sekin on usein ristiriitaista), niin olisimme voineet käydä tätä perään kuuluttamaasi analyyttista keskustelua, mutta tapasi ilmaista näkemyksiäsi oli kaikkea muuta kuin pohdittu ja ylipäänsä tahallisen provosoiva, mikä ilmentää aikamoista tahdittomuutta, kun ottaa huomioon kuinka paljon ensinnäkin Kauhajoen tapahtumat, ja yleisemmin koulukiusaaminen saattavat joitakin ihmisiä tunnetasolla koskettaa. Jos ei ymmärrä näitä keskustelun lainalaisuuksia, niin on vaikea odottaa rationaalista keskustelua. Jos ihmiset de facto provosoituvat, niin on turha väittää ettei provosoi.

    Entä mitä sanoa siihen, että johdat jo seuraavassa virkkeessä “Jammu Siltavuoren” siitä ajatuksesta, ettei kaikista ikätovereista tarvitse pitää -> kun ei tarvitse pitää Siltavuorestaan?
    Onko tuo rationaalista keskustelua vai äärimmäisen provosoiva ja vastenmielinen ilkeämielisyys?

    Ihmisen ajattelulle, tahtoi ihminen sitä tai ei, on hyvin keskeistä tunneassosiaatio. Jos et itse tätä luontaisesti havannoi ja ymmärrä, ja haluat sen jotenkin tiedostaa rationaalisella tasolla, niin kehotan tutustumaan nykyaikaiseen neuropsykologian tutkimukseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  122. Riitta kirjoitti 27.9.2008 kello 13:44

    Eivätkös fiksut poikaporukat ole aina tehneet noista “Sakareista” vaikkapa erotuomareita, jolloin nämä voivat olla mukana häiritsemättä muita. Siinä sitten saatetaan tarvita aikuista (opettajaa), jotta homma saadaan hoidettua hienovaraisesti. Itse liikunnallisesti yleislahjattomana tiedän, ettei ole kiva pilata toisten peliä, ei liioin jäädä kokonaan ulkopuolelle.

    Tämä on siitä hyvä esimerkki, että pojilla joukkuepelit on tärkeä yhdessäolon muoto ja jos niissä ei pärjää, voi eristyä. Siitä päästään takaisin Kauhajoelle…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  123. anonyymi kirjoitti 27.9.2008 kello 14:15

    Orjakapinasta ja alistamisesta tuli mieleen eräs kuulemani vastustava kommentti kansalaispalkalle.

    Kansalaispalkkaa ei voi hyväksyä koska se veisi mahdollisuuden pakottaa laiskat nuoret miehet työhön tai koulutukseen.

    Onko kulttuurimme sisään rakennettu ajatus nuoren miehen huonoudesta, joka vaatii kontrollia. Tuo yhteiskunnan kontrolli ajaa alistumattomat sitten kapinoimaan koko yhteiskuntaa vastaan. Enemmän tai vähemmän vakivaltaisesti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  124. Elina kirjoitti 27.9.2008 kello 15:43

    Kunnioitan Osmon toivetta jättää aihe. Se EI tarkoita, etteikö minulla olisi vastauksia kysymyksiinne.

    Ketju on typerryttävän pitkä. Moniin kysymyksiinne kyllä löytyy vastaukset aikasemmista kommenteistani. Ken viitsii kahlata, niin voi sen tehdä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  125. Burgerman kirjoitti 12.11.2008 kello 21:09

    Catilinalle pisteet kokemuksen tuomasta oivalluksesta. Todella sääli huomata matemaattisen lahjakkuuden vaikuttavan kokonaisuuksien hahmottamista sekä laajakatseisuutta ja asioiden ymmärtämistä vaativaan ongelmanratkaisuun negatiivisesti. Kyse ei suinkaan ole siitä, kuka väittelyn voittaa, vaan pikemminkin siitä, oletko tulkinnut lukemaasi oikein – ei siis 011001…bittisarjana vaan tunteina, mielenliikkeinä ja tekoina. Siis oletko omasta mielestäsi ymmärtänyt elämän moninaisuuden vai et. Muutaman tuhannen kilometrin polkemisen jälkeen ja varmasti aikanakin paikkoja on varmasti kivistänyt – no onneksi syykin on ollut selvä.

    Tosi mustavalkoinen juttu kaiken kaikkiaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  126. Ambien cr. kirjoitti 23.6.2010 kello 21:22

Jätä vastaus