Olin ajatellut äänestää Vihreitä näissä kunnallisvaaleissa, mutta en voi hyväksyä Vihreiden aikeita keskittää kunnallista päätöksentekoa entisestään. Pidän subsidiariteettiperiaatetta sen verran tärkeänä, ja päättäjien on tunnettava paikalliset olot. Siksi valitsen toisen puolueen.

Parasta olisi metropolihallinto kuten monissa yli miljoonan asukkaan kaupungeissa, toiseksi parasta fuusioida koko pääkaupunkiseutu yhteen kuntaan (ja ehkä lähikuntiakin) ja vasta kolmanneksi paras ratkaisu on tämä Vantaa-liitos. Realististesti ottaen tämä vaan on se mahdollinen vaihtoehto.

Täysin hajautetussa hallinnossa on äärimmäisen vaikea saada päätettyä yhtään msitään järkevästi, aj toisaalta kunnat alkavat kilpailla epäterveillä tavoilla (vrt. Espoon kermankuorintayritykset ja etenkin Sipoo).

Vapaaehtoinen yhteistyö rapauttaa demokratian ja valta luisuu yhteistyötä pyörittäville viranomaisille, kuten Osmo ja Minerva yllä kuvaavat.

Siksi vaihtoehtoina ovat ylikunnallinen demokraattinen elin, jolla on suuri osa kuntien keskeisestä vallasta (kaavoitus ja liikenne), tai yhdistellä kuntia.

Valtuustot voivat tietysti tavata ja puhuakin keskenään. Tällaisia seremonioita YTV-kuntien kesken järjestetään jo nyt. Niissä ei voi äänestää, vaan jokaisen valtuuston on hyväksyttävä sama päätös erikseen täsmälleen saman sisältöisenä. On siinä valtuutetulla valtaa! Sellaista kokousta, jossa Helsingin ja Vantaan valtuustot muodostaisivat yhteisen kokouksen (85 helsinkiläistä ja 67 vantaalaista) jä voisivat äänestää, ei kunnallislaki tunne. Ja onhan siinä helsinkiläisen valtuutetun takana silloin myös yli kaksi kertaa enemmän äänestäjiä, mikä tekisi äänestämisestä vähän kummallisen.

Tässä päätöksenteossa ei kuitenkaan ole ongelman ydin.

1) Vantaalla ei ole varaa toteuttaa kaavoja, Helsingillä olisi. Jokainen uusi asukas maksaa kunnalle noin 10 000 euroa koulu- terveyskeskus-, päiväkoti ym. investointeina. Vantaalla on pantu kasvun rajaksi noin 1,5 prosenttia vuodessa, mikä on kunnalle suuri kasvunopeus, mutta Vantaan tapauksessa ihan liian vähän, koska rakentamiseen soveltuvaa maata kyllä olisi. Siksi Vantaan puoli Nurmijärven ja Vantaan rajasta on rakentamatonta, vaikka se sijaitsisi paljon paremmin.

2) Helsinki ja Vantaa kilpailevat yrityksistä ja veronmaksajista. Helsinki kaavoittaa nyt pientaloja aluille, jotka soveltuisivat paremmin kerrostaloille ja kilpailee Vantaan kanssa esimerkiksi SOK:n pääkonttorista.

“…kumpi on pahempi: Päätöksenteon karkaaminen piirun verran kauemmaksi vai sen luovuttaminen kasvottomille ylikunnallisille yhteistyöorganisaatioille?”

Helsingissä päätöksenteko on jo nyt liian kaukana tavallisista kuntalaisista. Valtuutetut eivät tälläkään hetkellä tunne kaupunginosien erityisongelmia ja -piirteitä (tiedän sen kokemuksesta). Siksi pidän päätöksenteon karkaamista vielä selvästi kauemmaksi pahempana asiana.

Kasvottomien yhteistyöelinten vaihtoehtona voisi kenties olla se, että Vantaan ja Helsingin valtuustot kokoontuisivat yhteiskokouksiin käsittelemään yhteistyötä vaativia asioita, esimerkiksi kaavoitusta ja asuntopolitiikkaa. Kaipa sellainen olisi teknisesti mahdollista, jos sitä vain halutaan.

Minusta kaupunki tarvitsisi myös puistoalueita urbaanin cityn lisäksi. Joten ehdotan Helsingin, Vantaan ja Itäisen puistoalueen (Sipoo) yhdistämistä yhdeksi kaupungiksi.

Pääkaupunkiseudulla voisi toki hallintoa järjestää myös erillisellä metropolivaltuustolla, joka valittaisiin suorilla vaaleilla. Puolueista vain Vihreät ovat tätä kannattaneet, muut puolueet eivät halua uusia vaaleja. ja ilman vaaleja vallan siirtäminen on ongelmallista.

Kärjistän hieman, mutta kumpi on pahempi: Päätöksenteon karkaaminen piirun verran kauemmaksi vai sen luovuttaminen kasvottomille ylikunnallisille yhteistyöorganisaatioille?

“Helsingin ja Vantaan osalta kyse on maankäytöstä, asuntopolitiikasta ja kaavoituksesta.”

Eikö siinä tapauksessa olisi järkevää sopia yhteistyöstä näissä asioissa ja olla keskittämättä päätöksentekoa sellaisissa asioissa, joista siitä on vain haittaa?

Luulenpa, että sinulla ja muilla politiikoilla on hieman erilainen näkökulma kunnalliseen päätöksentekoon kuin tavallisilla kansalaisilla. Poliitikoilla kanavat päätöksentekoon ovat auki, tavallisten kansalaisten kohdalla näin ei ole. Siksi poliitikot eivät oikein ymmärrä politiikasta vieraantumisen problematiikkaa. Ja puhun politiikasta vieraantumisesta tässä yhteydessä tietysti siksi, että katson kunnallisen päätöksenteon keskittämisen suurempiin yksiköihin johtavan päätöksenteon karkaamiseen yhä kauemmaksi tavallisista kuntalaisista.