Kyllä. Tästä seuraa se, että kaupunki saa suurimman mahdollisimman summan rahaa. Jos ohituskaistan käyttöoikeus on tärkein tuloerojen muoto, niin silloin tasoittamista kannattaa tehdä hinnoittelemalla muuten. Jos taas tuloeroja voi tasoittaa tehokkaammin jossain muualla, niin kannattaa ottaa kaistarahat pois ja käyttää ne siihen muuhun.

Asianlaita olisi toinen, jos ennalta määräämätön määrä oikeuksia myytäisiin kiinteään hintaan. Tällöin olisi kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempaa hinnoitella koko tie, eli puhuisimmekin Kehä I:n tietullista/-tulleista. Tämäntyyppisessä mallissa alkaisi olla jo huomattavan paljon enemmän järkiperää.

Käsittääkseni Soininvaara on esittänyt ratkaisua, jossa oikeus nopeampaan liikkumiseen jätettäisiin “markkinoille”, eli ne jotka eniten maksavat saavat myös liikkua. Tämähän on ruuhkamaksujen ja tietullien idea. Toinen osmon viljelemä ajatus (esim. näiden bussikaistojen suhteen) on se, että joukkoliikennettä tulisi suosia, koska sen avulla väylien välityskyvystä on saatavissa paljon enemmän irti kuin pelkästään henkilöautoihin pohjautuvalla liikenteellä.

En minä näe näissä tavotteissa sinänsä mitään sosiaalista epäarvoisuutta.

“Joukkoliikennettä on ehdottomasti syytä parantaa. Järjettömät liikenneratkaisut eivät kuitenkaan edistä mitään tavoiteltavaa päämäärää. Joukkoliikenteen osuuden kasvattamiseksi on syytä jakaa porkkanoita, eikä suinkaan edellä mainittuja kapuloita. Tällaisia houkuttimia ovat lippujen hinnan laskeminen esimerkiksi tukitoimilla tai vaikkapa joukkoliikenteen viihtyvyyden lisääminen.”

Joukkoliikenteen subventoinnilla on sinänsä perusteensa. Subventoimalla joukkoliikenteen käyttäjämääriä saadaan kasvatettua, mikä johtaa yhteiskuntataloudellisesti parempaan tilanteeseen. Minä en tosin pidä ideaa lähtökohtaisesti hyvänä ajatuksena, koska ongelma on meillä pikemminkin se, että liikennettä on liikaa, jolloin ei tunnu oikealta ratkaisulta alkaa subventoimaan sitä, kun oikeasti liikenteen määrää pitäisi pyrkiä vähentämään.

Kari

Joukkoliikennettä on ehdottomasti syytä parantaa. Järjettömät liikenneratkaisut eivät kuitenkaan edistä mitään tavoiteltavaa päämäärää. Joukkoliikenteen osuuden kasvattamiseksi on syytä jakaa porkkanoita, eikä suinkaan edellä mainittuja kapuloita. Tällaisia houkuttimia ovat lippujen hinnan laskeminen esimerkiksi tukitoimilla tai vaikkapa joukkoliikenteen viihtyvyyden lisääminen. Kehittämisestä on viime vuosina käyty paljon keskustelua ja käyttökelpoisia ideoita on jo esitetty moneen otteeseen. Nyt näitä ideoita on syytä laittaa käytäntöön eikä vain esittää uusia villejä ajatuksia.

“Autoilijat” eivät ole yhteiskuntaryhmä vaan sekalainen joukko ihmisiä, jotka sattuvat käyttämään tiettyä kulkuvälinettä kuka mistäkin syystä. Miksei liikenneongelmia voisi ratkoa siten, että joidenkin kohdalla auton käyttöön johtava syy poistuisi esim. uuden joukkoliikenneyhteyden myötä? Tällöinhän jäisi enemmän tilaa niille, jotka autoa oikeasti tarvitsevat. Miksi pitäisi ajatella, että autoilu on joku pyhä perusoikeus, jonka helpottamiseen yhteiskunnan on ammennettava rahaa jostain pohjattomasta kassasta?

Toiseksi, bussikaistat ovat aina tien oikeassa laidassa, siellä pysäkitkin ovat. Hitaampaa liikennettä esiintyy teillä aina. Tähän mennessä maailma ei ole tuntenut sellaista tietä, jolla olisi lain mukaan mahdoton ohittaa maksutta. Jos henkilöautokaista olisi jatkuvasti tukossa, eikö sujuvasti ja kovaa vauhtia soljuva bussiliikenne ohittaisi autoja koko ajan oikealta. Mistä lähtien tällainen ohittaminen on ylipäänsä ollut sallittua? Oikean kaistan pyhittäminen linja-autoille käytännössä tukkisi koko pääkaupunkiseudun tiejärjestelmän. Onko ylipäätään perusteltua yrittää, edes jalon ja tavoiteltavan päämäärän edistämiseksi, lyödä kapuloita satojen tuhansien ihmisten vanteiden väliin – ruuhkauttaa tieliikennettä tahallaan?

Kolmantena kysyn: minkälaisia vaikutuksia hankkeella olisi pääkaupunkiseudulle ja alueelta pois virtaavaan raskaaseen liikenteeseen ja tavaratoimituksiin? Kehä I:llä kulkiessani olen usein havainnut niinkin kauhistuttavan ja valtavan suuren ihmeen kuin tuhansia kiloja painavan rekka-auton.

Järjestelmä aiheuttaisi aivan valtavia kustannuksia koko pääkaupunkiseudun liikenteelle ja kaikille sen käyttäjille. Jokaiseen bussiinkinhan olisi asennettava tämä “elektroninen vempain”. Vai tunnistaisiko järjestelmä autoja busseiksi niiden korkeuden perusteella? Lämpökamerallako katsottaisiin ajoneuvon sisälle ja laskettaisiin lämpimien kehojen yhteissummia? Entäpä tyhjemmän bussin kohdalle sattuessa? Vai tuntisiko järjestelmä mahdollisesti jokaisen liikenteessä olevan linja-auton rekisteritunnuksen?

Hanke lisäisi valtavasti eriarvoisuutta. Määrittelisivätkö liikenneinsinöörit esimerkiksi kansanedustajien työn sellaiseksi työksi joka vaatii erioikeutetun nopeaa liikkumistapaa. Entäs kirurgit? Heillähän voi tulla keskellä päivää kutsu kiireiseen operaatioon – tai rapukutsuille Espoon Westendiin. Työsuhdeautolla liikkujatko kuittaisivat erivapautensa laskun työnantajallaan? Eivätkö kovassa kiireessä olevat henkilöt voisi asentaa ihonsakin alle vempaimia, joiden avulla voisi kiilata joutilaammat esim. kaupanjonossa tai hammaslääkäriaikaa varatessa.

Mihin järjestelmästä kerätyt varat voitaisiin legitiimisti sijoittaa? Kaistojen kavennukseen muillakin teillä? Bussinpenkkien pehmusteiden hankkimiseen? Tolkuttoman kalliin “vempainjärjestelmän” rahoittamiseen?

Koko Soininvaaran ajatus on ehdotomasti villeimpiä ja suoraan sanottuna järjettömimpiä ideoita, joita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on uudelle vuosituhannelle tullessa esitetty. Se antaa hyvää kuvaa siitä, kuinka epätoivoisella vyöhykkeellä ilmastokeskustelussa aletaan jopa päivänpolitiikassa näinä päivinä liikehtiä. Ilmastonmuutoksesta tuntuisi ja näyttäisi pikkuhiljaa kehittyvän tärkeämpi kysymys kuin vaikkapa yhteiskuntaryhmien välisestä tasa-arvosta.

Autojen valvontaan tarkoitettujen “osmottimien” yksikköhinta ei ole enää mikään kynnyskysymys jos tällaisia järjestelmiä halutaan ottaa käyttöön. Niiden seurantajärjestelmien sen sijaan on.

Suurin kynnys kuitenkin on poliittinen tahto toteuttaa muutoksia. Poliittinen tahto tulee kuitenkin lisääntymään sitten, kun pääkaupunkiseudulle saadaan oikeita ruuhkia.

Hitaasti etenevillä ja taajaan pysähtelevillä jokeri I:llä ja 2:lla katetaan varmasti aluekohtaiset jakeluliikennetarpeet mutta uskoisin että tilausta olisi myös pikavuoroyhteydelle jolla pääsisi rantaradalta muutamalla stopilla itäkeskukseen metron jakeluyhteyden päähän tai toisinpäin..

Ei tuolla kehällä kukaan jonota silkasta jonottamisen riemusta tai siksi että periaatteen nimissä yksityisautoillaan vaan siksi että pääkaupunkiseudulla siirryttäessä poikittaissuunnassa paikasta a paikkaan b on oma auto kaikkine ruuhkineenkin senverran YTV:n “palveluita” nopeampi väline ettei lähinnä vironniemen syöttöliikenteeksi rakennettua joukkoliikennettä ole mieltä käyttää.

Vanhanenhan ajaa kepun ohella maanomistajien asiaa täysin vastuuttomasti ja vailla mielenkiintoa himmeliensä vaikutuksista.

Tämä sama Himmeli-Matti, jos muistat, oli Vihdin Ideaparkin puolella ja ilmeisesti siinä KMS-poikien hillopurkki auttoi. Tietenkään tapahtumien samanaikaisuus ja se, että rahaa tuli Matille ja Matin avulla Merikukalle ja että Matti sitten vähän kirjoitteli Ideaparkin puolesta, ei osoita yhtään mitään, eihän.

Ja tämä sama mies ja tämän sama KMS-puolue pitäisi päästää kaupunkisuunnitteluun käsiksi? Ehei, älä hullu ole, olethan jo kuullut mitä on taas suustaan loikannut.

Vielä kerran: kepulla ei ole mitään aitoa kiinnostusta pääkaupunkiseutua kohtaan. No, on sen verran, että jotain täältä pitäisi päästä nyppimään maakuntiin: Lääkelaitos, Mavi, Poliisin tietohallinto, Ase- ja arpajaisyksikkö, ihan sama mitä ja millä hintaa. Senhän maksavat ne muut kuin aidot maaseudun keskustalaiset, jotka eivät maksa mistään mitään jo nytkään.

Milläs maksavat: maatalous tuottaa 0,5% BKT:sta (netto, Maailmanpankin luku), mutta vie 3% työvoimasta ja tukineen luokkaa 7% valtion menoarviosta. Viljelijän tuloista puolet on tukia. Kyllä se nyt riittää heille, että saavat väestökeskuksista puolen leipäänsä kotiinkannettuna. Syökööt sitä siellä ja me omaamme täällä ja pysytään niin erillään kuin voidaan. Ostetaan se lähiruoka vaikka Virosta, jos alkavat ruoasta kiukuttelemaan: Viroon 90 km, Seinäjoelle 350 km.

Suunnitelkoot he vaan sitä lannoitusta ja tilusjakoa. Jätetään kaupunkisuunnittelu kaupunkilaisille.