Valtioneuvoston kanslian julkaisu 8/2004 ”Alueellistamisohjelman periaatteet ja linjaukset”:

”Sijoittamispäätöksen on turvattava valtion tehtävien tuloksellinen hoitaminen.” (VNK 8/2004 s. 12)

”Alueellistamisohjelman yleisiä tavoitteita ovat mm.
-pätevän henkilöstön saaminen valtion palvelukseen
-valtion toimintoja tukevan vuorovaikutteinen toimintaympäristö.” (VNK 8/2004 s.16)

”Toimintoja ja yksiköitä alueellistettaessa edellytetään toimintatapojen rationalisointia siten, että tuottavuus nousee.” (VNK 8/2004 s.18)

”Alueellistamisessa voidaan päätyä myös kokonaisen viraston, laitoksen tai muun organisaation sijoittamiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun siihen on toiminnalliset edellytykset olemassa. ”(VNK 8/2004 s.16)

”Sijoittamispäätösten tulee turvata toiminnan tuloksellista hoitamista;
-sijoittamisella edistetään toiminnan vaikuttavuutta
-sijoittamisella helpotetaan työvoiman saantia valtion tehtäviin
-sijoittamisella edistetään palvelujen asiakasläheisyyttä ja joustavuutta sekä alueyksiköiden yhteistyötä.” (VNK 8/2004 s.29)

”Keskushallinnon toimintojen alueellistaminen tulee toteuttaa tehokkuus ja taloudellisuus huomioon ottaen.” (VNK 8/2004 s.31)

”Alueellistamisen on oltava hyödyllistä alueellistettavan toiminnon kannalta.” (VNK 8/2004 s.32)

”Alueellistamisessa tulee ottaa huomioon taloudellinen kokonaisrationaalisuus. Alueellistettavan toiminnon tai yksikön kannalta toiminta ei saa huonontua siirtymävaiheen jälkeen.” (VNK 8/2004 s.36)

”Jotta organisaation tarvitsema osaaminen voidaan turvata, suunnitellaan osaamisen siirtäminen ja muut osaamisen turvaamisen keinot. ”(VNK 8/2004 s.39)

Joku voi tähän sanoa, että alueellistamisesta tehdän ensin selvitys siitä, täyttyvätkö edellytykset. Lisäksi hurskastellaan, että henkilöstö saa olla mukana valmistelussa. Todellisuudessa selvitysmiesten raporteille monasti viitataan kintaalla eli aluepolitiikalla. Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskuksen esikunta sijoitettiin Kuopioon, joka kuitenkin oli huonoin viidestä tutkitusta vaihtoehdosta. Sotilaslääketieteen keskus sijoitettiin Lahteen, vaikka se oli selvitysmiehen työn mukaan huonoin kolmesta vaihtoehdosta. Selvitysmies sai maaseutuviraston parhaaksi sijainniksi Lahden, mutta virasto onkin nyt Seinäjoella. Merentutkimuslaitoksen alueellistamislaki on Eduskunnassa. Siinä ei ole ymmärretty asiantuntijalausuntoja.

Entä henkilöstön kuuleminen ja osaamisen säilyttäminen. Poliisin tietohallintokeskuksen mukana meni Rovaniemelle viisi 55:stä. Maaseutuviraston mukana Seinäjoelle meni muutama. Lääkevalvonnan siirrossa Kuopioon tai Ouluun mukaan mennee max. 5-10% asiantuntijoista.

Alueellistamisohjelman periaatteet ovat kuolleita kirjaimia!

Mielenkiintoinen keskustelu alueellistamisesta käytiin, kun lakimuutos koskien tätä viitehintaa oli Eduskunnan lähetekeskustelussa 9.9.08:

“TIISTAINA 9. SYYSKUUTA 2008 kello 14.06
Hallituksen esitys laeiksi sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 100/2008 vp
Keskustelu

Sirpa Asko-Seljavaara /kok: Arvoisa puhemies! Lääkkeethän ovat tärkeä ja kasvava osa terveydenhoitoa, ja lääkkeiden kokonaistaloudellista merkitystä taas ei kukaan ole koskaan pystynyt mittaamaan. Emme oikeastaan tiedä, kuinka paljon elinvuosia lääkkeet ovat tuoneet, kuinka paljon terveyttä ne ovat saaneet aikaan tai lievittäneet kärsimystä. Tiedämme kuitenkin, että esimerkiksi astman lääkehoito on huomattavasti vähentänyt sairaalahoitopäiviä ja tehnyt astmaatikot oireettomiksi ja työkykyisiksi. Syöpälääkkeet tuovat terveitä elinvuosia, mutta ovat kalliita ja tulevat vuosi vuodelta yhä kalliimmiksi. Tähän meidän täytyy varautua. Lääkkeiden sairausvakuutuskorvaukset olivat viime vuonna yli miljardi euroa eli 1 miljardi 142 miljoonaa euroa. Kasvu oli viime vuosina ensin maltillista, mutta tänä vuonna, kuten ministeri mainitsi, rajumpaa.
Viitehintajärjestelmä, joka tulee astumaan voimaan ensi vuoden alusta, jos eduskunta sen hyväksyy, tuleekin hyvään tarpeeseen. Hallituksen esityksen mukaisesti suomalainen viitehintajärjestelmä tulee perustumaan geneeriseen jaotteluun eikä terapeuttiseen, mikä on myöskin hyvä asia, sillä tällä tavalla tämä järjestelmä poikkeaa oikeastaan aika vähän siitä lääkevaihdosta, joka meillä jo on voimassa ja joka tuli vuonna 2003, kun Maija Perho oli sosiaali- ja terveysministerinä.
Lääkelain muutoksen perusteella Lääkelaitoksen tehtävänä on laatia luettelo keskenään vaihtokelpoisista lääkkeistä, ja tämän jälkeen Hila, hintalautakunta, määrää hinnan. Lääkelaitoksen rooli viitehintajärjestelmän onnistumisessa on siis erittäin oleellinen. Tämän vuoksi en mitenkään voi ymmärtää, että Lääkelaitos siirrettäisiin Ouluun tai Kuopioon. Siellä on vain 200 ihmistä töissä ja he eivät ole valmiit siirtymään. Miten polkaistaan yhtäkkiä uusi Lääkelaitos pystyyn, kun Lääkelaitos täällä on kansainvälisesti erittäin tunnettu organisaatio? Lääkelaitos on niin arvokas kokonaisuus ja kansainvälisesti tunnettu valvontaviranomainen, että sen toimintaa ei mitenkään pidä häiritä. Tämän vuoksi en ymmärrä siirtoa.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä: Arvoisa puhemies! Vastaisin ensin ed. Akaan-Penttilälle Lääkelaitosta koskevaan kysymykseen, jos puhemies sallii, kun se tässä nyt tuli esille ja se on hyvin akuutti. Vastaan niin, että Lääkelaitoshan ei siirry yhtään mihinkään, ei yhtään mihinkään, vaan on tulossa uusi lääkealan keskus, johon keskitetään osaaminen hyvin monesta eri paikasta. Siihen keskitetään lääkealan osaaminen Stakesista, Kansanterveyslaitoksesta, Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohdosta, ja tämän lautakunnan, Hilan, asema vielä selvitetään tämän syksyn aikana. Sen ohessa, kun nyt organisaatiomuutos tapahtuu ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Tuotevalvontakeskus yhdistyvät, tulee uusi valvontavirasto, korkeatasoinen valvontavirasto. Siihen on luontevaa nyt siirtää sellaisia asioita, jotka sinne sopivat. Tämä uusi keskus alueellistetaan ja siitä tehdään alueellistamisselvitys, ja hallituksen linjausten mukaisesti Itä- ja Pohjois-Suomi ovat tämän selvityksen kohteena. Nyt on valittu Oulu ja Kuopio, molemmissa kaupungeissa on paljon tätä alan osaamista, ja tästä tehdään aivan asiantunteva ministeriön ulkopuolisin voimin tehtävä alueellistamisselvitys. Elikkä Lääkelaitos ei siirry mihinkään, vaan perustetaan kokonaan uusi laitos. Minä sanon tämän näin, ettei tule sitten jatkuvasti tätä väärää tietoa.”

Lääkelaitoksen virkamiesten työrauha on luottamusmiesten mukaan tiessään, kun “oma” ministeri nöyryyttää työhön vakavasti suhtautuvia asiantuntijoita rienaustason argumenteilla.

Pieni murhe tämä on metsäteollisuuden työpaikkojen menettämiseen verrattuna, mutta tämä hulluus on sentään estettävissä!

Hyssälä puki näppärästi keisarin uusiin vaatteisiin korostaessaan, että nyt ei olla alueellistamassa Lääkelaitosta vaan uusi lääkealan keskus! Tämähän ei poista sitä tosiseikkaa, että lääkelaitoksen toiminnot suurelta osin kuuluvat tuohon uuteen keskukseen. Tiesittekö muuten että lääkelaitoksen alueellistamista on jo STM:n toimesta selvitetty kaksi kertaa tällä vuosituhannella. Ja molemmilla kerroilla lopputulemana oli, että alueellistaminen ei ole tarkoituksenmukaista.

Alueellistamiskeskustelun jalkoihin onkin paljolti jäänyt muu organisaatiouudistus joka aiheeseen liittyy. Koko lääkealan valvontakoneiston organisaatiouudistus on ihan järkevää, mutta nyt on vaarana että tämä alueellistamispaini vie kaikki suunnittelun voimavarat ja huomion. STMn suunnitelman mukaan osa lääkelaitoksen toimista hajautetaan. Mm Lääketeollisuus ry kehotti ministeriötä pian uutisoinnin jälkeen harkitsemaan uudelleen lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden valvonnan sijoittamista eri laitoksiin, sillä käytännössä niiden kehitys kulkee samaan suuntaan ja on aikaisempaa lähempänä toisiaan.

Alueellistamisen toteutuessa (ja ehkä jo osin ennen sitä!) lääkelaitoksen henkilöstö todennäköisesti siis vaihtuisi lähes kokonaan. Kuopiolaisista lääketieteen ja farmasian osaajista tulee varmasti hyviä asiantuntijoita lääkelaitoksen käyttöön muutamassa vuodessa, mutta muutoksen aikana asiantuntijatoiminnot ajautuvat vääjäämättä alas ja suomalaisten lääketurva eittämättä heikkenee. Välivaiheen löystynyt valvonta voi myös houkutella lääkemarkkinoille kehnomman moraalin – ja tuotteiden – omaavia lääkevalmistajia.

Entäs sitten ne sidosryhmät? Lienee jo itsestään selvää, että eurooppalainen yhteistyö on keskeisessä asemassa lääkevalvonnassa ja lääkelupatoiminnassa. Voidaanhan näitä kontakteja hoitaa Kuopiostakin käsin muttei ainakaan ympäristöystävällisemmin. Eikä halvemmalla. Asiantuntijoiden vaihtuessa suomalaisten varsin näkyvä asema eurooppalaisessa lääkevalvonnassa tietysti myös menetettäisiin. Mutta onhan lääkelaitoksella on muitakin sidosryhmiä, mm elintarviketurvallisuutta valvova Evira, joka sijaitsee Viikissä. Lääkelaitoksen eläinlääkärit arvioivat eläinlääkejäämien enimmäisarvojen rajoja tuotantoeläimissä, ja siten takaavat että esim. antibioottia sisältävää lihaa ei pääse kuluttajille. Voisin myös kuvitella, etteivät suomalaiset lääketehtaatkaan suorastaan innostu alueellistamisajatuksesta – lääkevalvonnan toimintojen väliaikainen alasajo ei varmaankaan edistäisi niiden menestystä.

Huolestusta minussa herätti Hyssälän toteamus siitä, että tässä ei ole kyse rahasta. Toivottavasti kuitenkin loppujen lopuksi järjestä.