Hoidon maksajalla on merkitystä

Suomes­sa on se onnelli­nen tilanne, että hoidon taso on korkein julk­i­sis­sa sairaalois­sa. Jos leikkauk­ses­sa tulee kom­p­likaa­tioi­ta, poti­las siir­retään yksi­tyis­sairaalas­ta julkiseen sairaalaan tehostet­tua hoitoa varten, ei koskaan toisin päin. Tämä kan­nat­taa aina muis­taa, kun ver­rataan julk­ista ja yksi­ty­istä hoitoa. Moni todel­la kuvit­telee hoidon yksi­tyis­sairaalas­sa ole­van parempaa.

Yksi­ty­is­vas­taan­otol­la ei joudu jonot­ta­maan niin kuin joutuu (joskus) ter­veyskeskuk­sis­sa ja lonkkaleikkauk­seen pääsee nopeam­min, jos mak­saa sen itse. Tosin hoito­takuu on vähen­tänyt tämän seikan merkitystä.

Jonot­ta­mi­nen EI  vähen­nä kus­tan­nuk­sia muuten kuin kar­si­mal­la malt­ta­mat­tomat pois. Jonot ovat yleen­sä osoi­tus asioiden huonos­ta organisoinnista.

Se, mik­si vaku­u­tus­ra­hoit­teinen yksi­tyis­sairaaloi­hin perus­tu­va ter­vey­den­hoito tulee kalli­im­mak­si, johtuu siitä, että siinä tehdään toimen­piteitä enem­män. Tästä tar­joaa hyvän esimerkiksin las­ten korvien putkittaminen.

Joskus putkien asen­t­a­mi­nen on vält­tämätön­tä, joskus täysin turhaa. Väli­in mah­tuu lev­eä har­maa vyöhyke, jos­sa asia on tulkin­nan­varainen. Las­ten korvia putkite­taan julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa verora­hoin mak­set­tuna, lap­si­vaku­u­tuk­sen turvin ja kokon­aan itse maksaen.

En tiedä, paljonko noi­ta kokon­aan itse mak­savia on, mut­ta vaku­utet­tu­jen las­ten kesku­udessa putkitet­tu­ja korvia on noin kymme­nen ker­taa enem­män kuin julk­ista ter­vey­den­huoltoa käyt­tävbiden kesku­udessa. Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa toimen­pide tehdään, kun siihen on paina­vat perus­teet,  vaku­u­tus­ra­hoit­teises­sa siis paljon herkem­min. Tehdäänkoö niitä siis julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa liian vähän vai vaku­u­tus­ra­hoit­teieses­sa liian paljon. (Vaku­u­tusy­htiöi­den mielestä ilmeis­es­ti liian paljon, kos­ka kor­vat usein rajataan vaku­u­tuk­sen ulkopuolelle)

Jos ajat­telemme vaku­u­tus­mjuo­toista keskilu­okkaa, väitän, että oikea määrä tehdään itse mak­saen. Toimen­pide on kallis, mut­ta ei niin kallis, etteikö taval­lisil­la koti­talouk­sil­la olisi siihen varaa. Tämä siis rajaa tarkastelun uylkop­uolelle 20 % vähä­varaisia ja jonkin ver­ran niitä nor­maal­i­t­u­loisia, joiden raha-asi­at ovat aina sekaisin. Per­he, jol­la on varaa 40 tuuman taulutele­vi­sioon, pystyy mak­samaan myös tuon oper­aa­tion itse. 

Jos mietimme kah­ta sään­töä, joko että korvien putk­i­tuk­set ja vas­taa­vat har­maan vyöhyk­keen kohtu­uhin­taiset toimet tehdään itse mak­saen tai yhtei­sistä rahoista, molem­mat tule­vat keski­t­u­loisille per­heille yhtä kalli­ik­si. Joko sen mak­saa veroina tai sen mak­saa toimenopi­de­mak­suna. Yhtä paljon joutuu taulutele­vi­sion koos­ta tinkimään.

Itse mak­samises­sa on se hyvä puoli, että sil­loin toimen­pidet­tä ei tehdä turhaan, mut­ta sen saa myös aina tehdyk­si, jos niin halu­aa. Verora­hoit­teises­sa voi jäädä aiheet­tomasti ilman toimen­pidet­tä ja vaku­u­tus­ra­hoit­teises­sa toimen­piteitä tehdään joskus turhan kevein perustein, jol­loin keskilu­okkaiset per­heet joutu­vat tyy­tymään entistä pienem­pään taulutelevisioon. 

Kun toimen­piteeseen on selkeät ja kiis­tat­tomat perus­teet, sen saa siis myös julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa veron­mak­sajien rahoittamana.

Joitakin vuosia sit­ten iltapäiväle­hdis­össä oli kohu­jut­tu HYKSin syöpähoidoista, jos­sa poti­las oli lähetet­ty koti­in toiv­ot­tomana tapauk­se­na. Hänen kohdal­laan oli siir­ryt­ty oire­i­ta lievit­tävään hoitoon. Kun paha HYKS oli poti­laan hylän­nyt, hyvä yksi­tyis­sairaala tar­josi vielä kallista hoitoa korkeaa mak­sua  vas­taan. Sitä iltapäiväle­hdis­tö ei ker­tonut, että hoito oli turhaa, kuten HYK­Sis­sä oli arvioitukin, vei poti­laan kaik­ki rahat ja heiken­si viimeis­ten elinkuukausien elämänlaatua.

Val­taosa ihmi­sistä on sitä mieltä, että HYKS teki väärin, kun vei poti­laal­ta toivon, eikä upot­tanut kym­meniä tuhan­sia euro­ja veron­mak­sajien rahaa hoitoon, jon­ka tiesi turhak­si. Samat ihmiset valit­ta­vat, että verot ovat liian korkei­ta. Hoidon pri­or­isoin­ti ei ole help­poa. Joku voisi tietysti kysyä myös yksi­tyis­sairaalan moraalin perään.

53 vastausta artikkeliin “Hoidon maksajalla on merkitystä”

  1. Yksi erit­täin nopeasti kas­va­va turhien tai suo­ras­taan vahin­gol­lis­ten oper­aa­tioiden luok­ka on sektiot. 

    Raskaana ole­vat naiset vaa­ti­vat enenevässä määrin sek­tioi­ta, joil­la ei ole mitään lääketi­eteel­listä perustet­ta. Hin­ta on moninker­tainen ja riskit äidille moninkertaiset. 

    Myös jälk­i­hoitoa tarvi­taan enem­män, haa­va tule­htuu usein ja seu­raa­vat hedelmöit­tymiset ovat vaikeampia raskaudet riskialttiimpia. 

    Type­r­il­lä keskustelu­pal­stoil­la käy­dään ihan tosis­saan aja­tusten­vai­h­toa “syn­ny­tys­ta­van” valin­nas­ta ikään kuin sek­tio olisi jokin syn­ny­tystapa. Vau­va syn­tyy sek­ti­ol­la, mut­ta ei äiti syn­nytä, vaan lap­si vain vede­tään ulos auki viil­letys­tä vatsasta. 

    Sek­tio, jon­ka vaatii muista kuin lääkärin totea­mas­ta tarpeesta tulisi olla itse mak­set­ta­va. Sek­tioi­ta tehdään Suomes­sa vuosit­tain jo 15 000, joten pikku­ju­tus­ta ei ole kyse.

  2. Ymmärtääk­seni Sin­ga­pores­sa on sys­tee­mi, jos­sa jokainen työssäkävi­jä mak­saa palka­s­taan pakol­lista mak­sua eril­liselle henkilöko­htaiselle tilille. Jos tulee tarvet­ta hoidolle, niin rahat ote­taan ensisi­jais­es­ti tuol­ta tililtä. Jos rahaa on jäl­jel­lä, niin muis­taak­seni sitä sai ottaa ulos eläkeiässä jol­lain taval­la. Jos sat­tuu pahempi onnet­to­muus tai sairaus ja rahat tilil­lä eivät riitä, val­tio mak­saa loput. 

    Muis­taak­seni Sin­ga­pores­sa käytetään vähiten rahaa per capi­ta ter­vey­den­hoitoon kehit­tyneis­sä maissa.

  3. “Kun toimen­piteeseen on selkeät ja kiis­tat­tomat perus­teet, sen saa siis myös julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa veron­mak­sajien rahoittamana.”

    Minus­ta tämä on sen ter­vey­den­huol­lon rahoi­tus ja muiden ongelmien ydin. Ter­vey­den­huolto on hyvin laa­ja käsite, ja väitän että se on jatkos­sa sitä enem­män kun krooniset vai­vat yleistyvät.

    On käsit­tääk­seni joitain taute­ja (reuma?) jos­sa läm­min ilmas­to aut­taa tau­ti­in. Pitäisikö ter­vey­den­huoltoku­luina hyvit­tää talvi Espan­jas­sa? Useim­mat var­maan sanois­i­vat että ei, mut­ta mitä jos se tulee halvem­mak­si kuin sairaalahoidot?

    Ylipään­sä eril­laiset asum­isjär­jeste­lyt, ruokavaliot, jne. ovat yhä selkeäm­min osa hoito­su­un­nitel­maa. Toisaal­ta meil­lä lähde­tään siitä, että ihmiset pääsään­töis­es­ti mak­saa itse ruokansa ja asumisensa.

    Tästä seu­raa melkoinen joukko mieli­v­al­taisuuk­sia. Jos mum­mo tarvit­see kotona pär­jätäk­sen apu­lait­tei­ta, julk­i­sista rahoista kor­vataan näitä vähän miten sat­tuu, mut­ta jos mum­mo ei pär­jää koton­aan apu­lait­tei­den puut­teista johtuen niin hänen hoiton­sa ter­veyskeskuk­ses­sa kate­taan lop­pu­jen lopuk­si 100% verovaroin.

    Rahoituk­sen suh­teen hyvä nyrkkisään­tö on että se mak­saa joka päät­tää. Jos on kyse hoidoista jot­ka on “selkeitä ja kiis­tat­to­mia” lop­pu­pelis­sä lääkärin määrämiä hoito­ja, niin mak­se­taan sit­ten suo­raan verovaroista. Jos taas ei, niin olisi parem­pi että poti­las mak­saa itse. Sub­ven­toidaan vaik­ka sit­ten könt­tä­sum­mal­la sitä mum­mua, mut­ta jätetään päätös siitä mitä viime kädessä rahal­la tehdään hänelle.

  4. Ode:
    Se, mik­si vaku­u­tus­ra­hoit­teinen yksi­tyis­sairaaloi­hin perus­tu­va ter­vey­den­hoito tulee kalli­im­mak­si, johtuu siitä, että siinä tehdään toimen­piteitä enemmän.

    Lundqvist

    Minus­ta myös sil­lä on hin­taan merk­i­tys­tä, että julki­nen hoito ei kerää voit­to­ja eli se ei ole bisnes. Osakey­htiön pitää tuot­taa omis­ta­jilleen rahaa, kun­ta ei toi­mi näin.

  5. tuo Sin­ga­poren malli kuul­lostaa kyl­lä aika isol­ta paran­nuk­selta ver­rat­tuna tähän mei­dän meininkiin.
    Vaku­u­tuk­sien rahoit­ta­mas­sa ter­vey­den­huol­los­sa on tosis­saan se ongel­ma, että oper­aa­tioi­ta tehdään liikaa, mut­ta markki­nat var­maan kor­jaa tämän ajan kanssa. Jos on kysyn­tää vaku­u­tuk­selle, joka mak­saa vain tarpeel­liset oper­aa­tiot, niin var­maan vaku­u­tusy­htiöt alka­vat tar­joa­maan täl­laisia. Nykyään nämä ter­vey­den­huol­lon kohtuukäyt­täjät ovat var­maan julkisen ter­vey­den­huol­lon asi­akkai­ta, vaik­ka heil­lä olisikin varaa mak­saa ter­vey­den­huolton­sa itse.

  6. Bjork, Yhdys­val­lois­sa on nyt reilu 30 vuot­ta odotet­tu että markki­nat kor­jaa itse itsen­sä. Vaku­u­tus­po­h­jainen ter­vey­den­hoito ei jaa mielip­iteitä niinkään oikeis­to-vasem­mis­to, vaan toivea­jat­telu-todel­lisu­us akselilla.

    Eräs GM:n johta­ja tote­si sen parhait­en, kun häneltä kysyt­ti­in Saabin liit­tyen mitä hän mieltä Ruotsin korkeista veroista. Vas­tasi että ruot­salaiset verot ovat huo­mat­tavasti pienem­pi meno­erä kuin amerikkalaiset vakuutukset.

  7. Sin­ga­poren mallis­sa on paljon hyvää, siinä on vaan sel­l­ainen iso ongel­ma, että siinä siir­retään rahaa muutenkin hyväo­saisille. Ihmisen elin­tavoil­la ja valin­noil­la on toki vaiku­tus­ta ter­vey­teen, mut­ta per­imä ja kasvuym­päristö lienevät kuitenkin olennaisempia.

    Ihmiset jot­ka sairas­ta­vat paljon, ovat ymmär­ret­tävistä myös keskimäärin pien­i­t­u­loisem­pia. Ja suu­rit­u­loisem­min on toisaal­ta yleen­sä parem­mat mah­dol­lisu­udet huole­htia ter­vy­destään. Kai tämän voisi ottaa huomioon, eli esim. ast­maatikko saa enem­män rahaa tililleen, mut­ta han­kalal­ta tämä tun­tuu käytän­nössä määritellä.

  8. Aggres­si­ivisen hoidon jatkamis­es­ta toiv­ot­tomas­sa tilanteessa
    olen Oden kanssa täs­mälleen samaa mieltä. Kaik­ki eivät näy tietävän, että kuolleisu­us on lop­ul­ta sata prosenttia.
    Sanaval­in­ta “lähetet­ty koti­in toiv­ot­tomana tapauk­se­na” kuvas­taa kuitenkin valitet­tavasti mon­en lääkärin yhä vielä yksivi­ivaista ammat­ti-iden­ti­teet­tiä: kun et enää ole paran­net­tavis­sa, niin ulos ja hyvästi! On tärkeää, että poti­las­ta ei kiusa­ta turhilla ja kär­simys­tä tuot­tavil­la hoidoil­la, mut­ta on myös tärkeää, että hänelle jär­jestetään saat­to­hoito, jos­sa sekä henkisel­lä tuel­la että kivun­lievi­tyk­sel­lä ym. oireen­mukaisel­la hoidol­la on sijansa. Helsingis­sähän Ter­hokoti on kuu­luisa alan edel­läkävi­jä, mut­ta sinne eivät kaik­ki mah­du. Saat­to­hoidon pitäisi kuu­lua jokaisen sairaalan käytän­töi­hin. Hin­taakin sille tullee huo­mat­tavasti vähem­män kuin noille epä­toivoisille mak­soi mitä mak­soi ‑paran­tamisyri­tyk­sille.

  9. Eli­na: Suomes­sa kukaan ei saa sek­tio­ta vain pyytämäl­lä, ei ainakaan julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa. Sen sijaan lääkärien asen­teet ovat muut­tuneet: jos syn­ny­tys alkaa pitkit­tyä, men­nään herkem­min sek­tioon ja tästä hyvästä kaikkein vaar­al­lisimpi­en hätäsek­tioiden sijaan tehdään jonkin ver­ran enem­män suun­nit­telemat­to­mia sektioita.

    Kun olin yli 20 tun­nin jäl­keen vas­ta 5 sent­tiä auki, eikä hom­ma ollut oksi­tosi­inin antamis­es­ta huoli­mat­ta muu­ta­maan tun­ti­in eden­nyt, olin itse vielä valmis jatka­maan, mut­ta onnek­si kätilö näki tilanteen parem­min ja haki lääkärin paikalle tekemään päätök­sen sektiosta.

  10. Tuol­lainen “pakkosäästö” tai mitä nimeä siitä halu­aisikin käyt­tää voisi olla hyväkin idea. Samal­la siihen kan­nat­taisi ehkä sitoa työ- tai yrit­täjäeläke kos­ka se menisi siinä samal­la vaival­la ja hallinnos­sa vois­taisi­in ehkä hyö­dyn­tää nyky­istä koneis­toa kor­vaa­mal­la, eikä uut­ta suo­jatyökeskus­ta B‑luokan poli­itikoille rakentamalla.

    Porkkana­puolelle niille säästäjille voisi voisi ideoi­da jotain hie­man parem­pia palvelu­ja esim. rajoitet­tua mah­dol­lisu­ut­ta käyt­tää yksi­ty­isiä palvelu­ja tai nopeam­paa pääsyä ei niin kiireel­liseen leikkauk­seen van­han eriko­is­mak­su­lu­okan tapaan.

    Tärkein hyö­ty tästä olisi mielestäni kuitenkin se että pien­i­t­u­loisetkin kansalaiset voisi­vat ylpeänä nähdä että he ITSE kus­tan­ta­vat omat ter­vey­den­hoito- ja eläke­menon­sa eikä raho­ja ammen­neta mis­tään poli­itikko­jen hallinnoimas­ta leeninsedän tai­ka-arkus­ta kuten nykyään suurin osa kansalai­sista luulee. 

    Tämän­hetki­nen tilanne ruokkii ‚mielestäni epädemokraat­tista tilan­net­ta jos­sa ‘uusi raikas’ tai van­hat ‘lööpeistä tutut tuk­ka hyvin kaik­ki hyvin’ poli­itikot voivat luva­ta kaikille kaikkea ihanaa vaikkei siihen ole mitään taloudel­lisia edel­ly­tyk­siä kos­ka kansa äänestää kuitenkin niitä joil­la on suurim­mat main­ok­set ja nehän löy­tyvät aina SAK ja ‘kehit­tyvien maakun­tien’ suosikeil­ta. Tätä point­tia ei mielestäni kan­na­ta väheksyä.

  11. Mikä se lääketi­eteelli­nen syy Eli­nan mielestä sek­tioon olisi? Jokin fys­i­ologi­nen syykö?
    Mik­si naiset sit­ten halu­a­vat sek­tion, jos siitä on niin paljon hait­taa? Eikö se ole syy sektioon?
    Kuka päät­tää sek­tion suorit­tamis­es­ta? Se synnyttäjäkö?

  12. Ciclista:

    “Mikä se lääketi­eteelli­nen syy Eli­nan mielestä sek­tioon olisi?”

    Jopas on kysymys! Luuletko, että sek­tioi­ta eli iso­ja leikkauk­sia huvikseen tehdään. Onhan niil­lä yleen­sä lääketi­eteelli­nen syy. Tässähän näitä ja nämä eivät ole mitenkään min­un “mielip­iteitäni”.

    Suurin osa sek­tioista tehdään hätäsek­tioina, kun syn­ny­tys ei etene, vau­va on pieni kesko­nen tai esim. istuk­ka irtoaa tai vau­van sydänäänet heikkenevät. On tietysti paljon muitakin syitä. Kyn­nys hätäsek­tioon on madal­tanut huo­mat­tavasti ja moni asiantun­ti­ja on sitä mieltä, että niitä tehdään paljolti turhaan etenkin näis­sä pitkit­tyneis­sä synnytyksissä. 

    Suun­nitel­lut sek­tiot liit­tyvät useim­miten naisen lan­tion rak­en­teeseen, monikko­raskauk­si­in tai lapsen väärään tar­jon­taan. Ensisyn­nyt­täjän korkea ikäkin voi olla yksin syynä sek­tioon. Suun­nitel­tu­ja sek­tioi­ta tehdään myös paljon syr­jäseuduil­la, jois­sa ei ole lähel­lä päivystystä… 

    Näistäkin sek­tioista toden­näköis­es­ti suurin osa on “turhia”. Esim. peräti­las­sa ole­va vau­va ei saisi olla ruti­ini­no­mais­es­ti sek­tion syy.

    Keis­arin­leikkauk­sen riskit ovat tiedos­sa, mut­ta naiset halu­a­vat niitä alatiesyn­ny­tyk­seen liit­tämien­sä voimakkaiden kiel­teis­ten mieliku­vien takia. Pelätään kipua ja alapään löystymistä. Syn­ny­tyspelon takia tehtävät sek­tiot ovat lisään­tyneet myös huimasti ihan viimeisen vuosikymme­nen aikana.

  13. Vaimol­leni on tehty (hätä)sektio, kun ensim­mäi­nen lapsemme syn­tyi. Lääkäri ei ollut ollenkaan sym­pa­at­ti­nen ajatuk­selle suun­nitel­lus­ta sek­tios­ta, vaik­ka lap­si oli lähtöko­htais­es­ti huonos­sa asen­nos­sa. Eli­nan jut­tu kuu­lostaa minus­ta aika vihamieliseltä, taval­liseen tapaan, suo­ras­taan loukkaaval­ta. Mut­ta se on ilmeis­es­ti tarkoi­tuskin, joten en provosoidu sen enempää.

    Molem­mille lap­sille on meil­lä joudut­tu kor­vat putkit­ta­maan. Putk­i­tus on nopea oper­aa­tio nykyään, päiväkirur­gise­na toimen­piteenä 45 min­u­ut­tia sisään-ulos nuorim­maisel­la. Sik­si Osmonkin asenne putk­i­tuk­seen näyt­tää min­un näkökul­mas­tani aika vihamieliseltä. 

    Neljän­nen perät­täisen antibioot­tiku­urin jäl­keen lapsen maha on aivan hirvit­tävän sekaisin. En tiedä oliko tois­tuvil­la kuureil­la jotain tekemistä asian kanssa, en ole näh­nyt tutkimuk­sia, mut­ta niiden jäl­keen puhke­si aika laa­ja kir­jo eri­laisia aller­gioi­ta. Jos jotain, niin putk­i­tuk­seen pääsy kesti liian kauan ja siihen ei ryhdyt­ty riit­tävän herkästi. 

    Molem­mil­la pojil­la infek­tiok­ierre katke­si kuin seinään putk­i­tuk­sen jälkeen.

  14. tpyy­lu­o­ma: Minus­ta tuo Sin­ga­poren sys­tee­mi ei suosi rikkai­ta. Ter­vey­den­huoltomeno­jen ylit­täessä säätöthän lop­pu mak­set­ti­in val­tion pus­sista. Eli paljon sairas­ta­va saa yhteiskunnal­ta enem­män tuke kuin vähän sairas­ta­va. Suomen jär­jestelmä vaan tukee köy­hiä enem­män kuin Singaporelainen.

  15. Riit­ta,

    Yhtä hyvin voisi sanoa, ettei abort­tia saa pyytämäl­lä. Käytän­nössä sen kuitenkin saa. 

    Ketään ei voi­da pakot­taa syn­nyt­tämään alateitse. Jos äiti vaatii, että hänet leikataan, hänet leikataan. Yksinker­tais­in­ta on vedo­ta syn­ny­tyspelkoon, joka sub­jek­ti­ivi­suuten­sa vuok­si on mah­do­ton­ta ulkop­uolelta mitätöidä.

  16. Meil­läkin on korvia putkitet­tu. On mie­lenki­in­toista, että tämä esimerk­ki herät­tää aina tun­tei­ta niin,ettei itse asi­aa sen alta löy­de­tä. Väit­teeni oli, että julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa toimen­pidet­tä sovel­letaan liian vähän, vaku­u­tus­muo­toises­sa liian paljon. Jos ihmiset oli­si­vat kaik­ki keskilu­okkaa, paras­ta olisi, että jokainen mak­saisi toimen­piteen itse. Se ei tulisi sen kalli­im­mak­si, että jokainen mak­saa sen itse veroina. 

    Tämä ei tietenkään toi­mi niiden 20 pros­entin osalta, jot­ka ovat liian vähä­varaisia rahoit­ta­maan leikkaus­ta itse.

    Sit­ten vähän aiheen toiselle puolelle. Tilas­toti­eteil­i­jän intu­itioni sanoo, että kor­vat­ule­hduskier­teet johtu­vat antibiooteista, joista on paljon muu­takin hait­taa. Haitak­si las­ket­takoon myös se, että antibioot­tien liikakäyt­tö vie niiden tehon, kun bak­teerikan­ta valikoituu vas­tus­tuskykyisek­si. Kier­teen aiheut­taa se, että kun infek­tio tal­tute­taan antibiootil­la, ei syn­ny vastustuskykyä.

    Home­a­paat­tisel­la hoidol­la on saavutet­tu kor­vat­ule­hduk­sis­sa hyviä tulok­sia. Min­ulle, joka en oikein osaa uskoa home­a­p­a­t­ian tehoon, tämä ker­too, että hoita­mat­ta paras. Paitsi,että kuu­lo on pienel­lä osal­la poti­laista vaarassa.

    Korvien putk­i­tus on joka tapauk­ses­sa paljon parem­pi vai­h­toe­hto kuin tois­tu­vat antibioottikuurit.

  17. Okei, ymmär­rän tämän. Lap­si­in liit­tyvis­sä esimerkeis­sä on sel­l­ainen ris­ki, että muuten fik­sut ihmiset voivat niistä pahas­tua. (En väitä ole­van muuten fik­su, mut­ta huo­maan selvästi, että las­ten suh­teen olen välil­lä vähän liian herkkä.)

    Muuten­han tilanne on juuri niinkuin kir­joi­tat: Vaku­u­tus johtaa liial­liseen hoita­miseen. Itse mak­sami­nen voi tietysti johtaa liian vähään hoita­miseen varsinkin, jos ei ole varaa. Meil­lä itseasi­as­sa hoidet­ti­in asia julkisel­la puolel­la, pyysimme ter­veyskeskuk­ses­ta lähet­teen kor­valääkärille neljän­nen kor­vat­ule­hduk­sen kohdal­la (poi­ka oli sil­loin alle vuo­den). Julkisel­la puolel­la on se ongel­ma, että lähetet­tä täy­tyy itse pyytää, sitä ei ter­veyskeskuk­ses­sa tarjota.

  18. “Ihmiset jot­ka sairas­ta­vat paljon, ovat ymmär­ret­tävistä myös keskimäärin pien­i­t­u­loisem­pia. Ja suu­rit­u­loisem­min on toisaal­ta yleen­sä parem­mat mah­dol­lisu­udet huole­htia ter­vy­destään. Kai tämän voisi ottaa huomioon, eli esim. ast­maatikko saa enem­män rahaa tililleen, mut­ta han­kalal­ta tämä tun­tuu käytän­nössä määritellä.”

    Jos tuo pakolli­nen säästö­sum­ma on vaik­ka kiin­teä pros­ent­ti palka­s­ta, niin vähä­tu­loisille ei tuonne paljoa ker­ry ennen kuin val­tio (eli “rikkaat”) alka­vat mak­saa vähä­tu­loisen hoidon. Rikkaat sairaat joutu­vat mak­samaan hoi­dostaan enem­män itse.

    Ja mitä siihen tulee, että ter­veille jää enem­män rahaa sairaisi­in ver­rat­tuna, niin tuo­han ei poikkea nykyis­es­tä tilanteesta mitenkään. 

    Ja ei tuos­sa mallis­sa ast­maatikko tai kukaan muukaan saa rahaa tililleen, vaan on pakotet­tu sinne itse säästämään. Vai olisitko tähänkin lisäämässä joitain tarve­hark­in­taisia kom­po­nent­te­ja, jos­sa val­tio tuon säästämisen lisäk­si tekee tal­letuk­sia ihmis­ten terveystileille?

  19. Heh,

    Jos putk­i­tuk­set herät­tävät tun­tei­ta, niin syn­ny­tyk­set nyt varsinkin. Läh­es jokainen­han on ollut kuole­man­vaaras­sa ja kauhuk­er­to­muk­set kiertävät suus­ta suuhun kuin miesten int­ti­tar­i­nat ikään. Yleen­sä niin viileän tieteelli­nen Tiedemie­skin älähti. 

    Tot­ta kai sek­tio on joskus vält­tämätön, kuten ilmeis­es­ti Tiedemiehen vai­mon tapauk­ses­sa. Toin esi­in siis sen, että suun­nitel­tu­i­hin sek­tioi­hin ja hätäsek­tioi­hin päädytään huo­mat­tavasti lievem­min indikaa­tioin kuin ennen ja jopa puh­taasti psyykki­sistä syistä. 

    Kyl­lä lääkäri var­masti toi­mi ihan oikein, kun ei lähdet­ty leikkelemään var­muu­den vuok­si, vaan kat­sot­ti­in josko huonom­mas­sakin tar­jon­nas­sa ole­va vau­va tulisi luon­nol­lista kaut­ta ulos. Usem­miten näin käy. 

    Keis­arin­leikkauk­seen liit­tyy paljon sel­l­aisia riske­jä, joista ei niin paljon puhuta. Esim. seu­raavien raskauk­sien keske­menom­ah­dol­lisu­us moniker­tais­tuu. On todel­lakin ymmäret­tävää, että sek­tio­ta väl­tel­lään lop­pu­un asti. 

    Kaik­ki meni kuitenkin hyvin siitä kuvas­ta päätellen, jos­sa Tiedemies poseer­aa söpön palleron kanssa kotisivullaan 🙂

  20. En usko, että yhtään sek­tio­ta tehtään ilman pätevää syytä. Se tosin voi olla jokin muukin kuin Eli­nan mainit­se­ma. Enkä usko, että kyse on kivus­ta tai alapään löystymis­es­tä. Aika erikoinen lääkäri on kyseessä jos sel­l­aisen perus­teel­la sek­tion määrää. Poti­las toki voi asi­aa pyytää, mut­ta ratkaisu ei ole hänen. Psyykki­nen syykin voi olla tietyis­sä tapauk­sis­sä hyvinkin pätevä syy.

  21. Kor­vat­ule­hduk­set nyt tietysti lop­pu­vat aikanaan joka tapauk­ses­sa putkitet­ti­in tai ei. 

    Meil­lä kuo­pus sairasti puolen vuo­den sisään alle yksivuo­ti­aana viisi kor­vat­ule­hdus­ta ja söi siis viisi antibioot­tiku­uria. Olimme parin kuukau­den pituises­sa jonos­sa putk­i­tuk­seen ja kap­pas… jono­tuk­sen aikana tule­hduk­set lop­pui­v­at kuin seinään. 

    Mikäli olisimme men­neet putk­i­tuk­seen yksi­tyiselle lääkäri­ase­malle ja saa­neet oper­aa­tion tietysti heti, niin minäkin olisin nyt eturiv­in jäse­nenä putkit­tamisen ylistyskuorossa tajua­mat­ta, että ne oli­si­vat lop­puneet putk­i­tuk­ses­ta huolimatta. 

    Ja nyt en tarkoi­ta, että kaik­ki putk­i­tuk­set ovat turhia enkä tunne mitään vihamielisyyt­tä ketään kohtaan.… (Tiedemies huom.)

  22. Eli­nal­la näyt­tää ole­van sel­l­ainen van­hakan­tainen asenne, että sek­tioon pitäisi men­nä vain sit­ten, kun lap­si on tode­tusti hen­gen­vaaras­sa. Sil­lä asen­teel­la on moni lap­si vam­mau­tunut syn­ny­tyk­seen. Nykyään lääkärit tun­tu­vat onnek­si ajat­tel­e­van toisin: sek­tioon men­nään siinä vai­heessa, kun alatiesyn­ny­tyk­set riskit alka­vat olla (esimerkik­si pitkit­tyneen syn­ny­tyk­sen vuok­si) sek­tion riske­jä isom­mat. Suun­nit­telemat­toman sek­tion riskit ovat kum­minkin hätäsek­tion riske­jä pienem­mät. Toden­näköisyys­lasken­taa­han tämä pohjim­mil­taan on. Panoksi­na äidin ja lapsen terveys.

  23. Uskon kyl­lä, että yksi­tyisel­lä las­ten korvia putkite­taan herkem­min. Pojal­la oli ensim­mäisenä päiväkoti­tal­ve­na mon­ta kor­vat­ule­hdus­ta ja niitä neu­vo­jia riit­ti (työkavere­i­ta, mui­ta kavere­i­ta ja net­ti­tut­tu­ja), jot­ka ehdot­ti­vat korvien putkit­tamista. Yksi­ty­is­lääkärit eivät kum­minkaan pitäneet sitä tarpeel­lise­na emmekä itsekään, kos­ka liimako­r­vas­ta ei ollut tietoakaan ja putkit­tamises­sakin on omat riskinsä.
    Uskoisin, että jos olisimme kovaan ääneen putk­i­tus­ta toivoneet, pojan kor­vat olisi “turhaan”
    putkitettu.

  24. Hätäsek­tioon ei kyl­lä päädytä “var­muu­den vuok­si” ikinä. Hätäsek­tioon men­nään sekun­tipelil­lä ja juosten, siinä ei ehdi kysel­lä, eikä selitellä.

  25. Soin­in­vaara: “Home­a­paat­tisel­la hoidol­la on saavutet­tu kor­vat­ule­hduk­sis­sa hyviä tulok­sia. Min­ulle, joka en oikein osaa uskoa home­a­p­a­t­ian tehoon, tämä ker­too, että hoita­mat­ta paras. Paitsi,että kuu­lo on pienel­lä osal­la poti­laista vaarassa.”

    Min­un kor­viani hoidet­ti­in vod­kalla. Äiti­ni ei ollut siihen aikaan vielä kotoutunut suo­ma­laiseen tapaan hoitaa lap­sia vaan hoiti min­ua samal­la taval­la kuin hän­tä oli hoidet­tu Ukrainas­sa. Kor­vat­ule­hduk­sen sattues­sa otet­ti­in vanu­tup­po, kier­ret­ti­in se ihan ohuek­si, kastet­ti­in viinaan ja työn­net­ti­in kor­vaan. Sit­ten vielä lisää van­ua tuo­hon ulkoko­r­vaan, jot­ta vanu­tup­po pysy­isi kor­vas­sa. Ja aina se aut­toi, koskaan en ole eläessäni syönyt antibioot­te­ja korvatulehdukseen.

    Pikku­vel­jeni (meil­lä on ikäeroa 10 vuot­ta) äiti sit­ten hoiti jo suo­ma­laiseen tapaan ja kun kor­va olisi pipi, haet­ti­in lääkäriltä antibiootit ja kor­vati­pat vai mitä lie. Niin pahak­si tilanne ei kuitenkaan men­nyt, että olisi putkia laitet­tu (en edes ennen tätä keskustelua tien­nyt, että korvi­in mitään putkia voidaan lait­taa tule­hdusten estämiseksi! :). 

    Miet­inpä tässä vain, että tarvit­seeko sitä tosi­aan aina niitä antibioot­te­ja. En väitä, ettenkö itsekin olisi niitä syönyt, esimerkik­si angi­inaa min­ul­la on lääkit­ty antibiooteil­la, mut­ta ilmeis­es­ti niitä kuitenkin määräil­lään hiukan liikaa. Osa vaivoista, joi­hin ne määrätään, olisi hoidet­tavis­sa muutenkin. 

    Ehkä pitäisi perus­taa uusi hoit­o­muo­to, vodkahoito! 😉

  26. Moni tosi­aan tun­tee sekoit­ta­van suun­nit­telemat­toman sek­tion ja hätäsek­tion. Uskon (lääkärin kanssa käy­ty­jen keskustelu­jen perus­teel­la), että mei­dän tapauk­ses­samme oltaisi­in men­ty hätäsek­tioon joitakin tun­te­ja myöhem­min, jos ei oltaisi men­ty syn­ny­tyk­sen jo pahasti pitkit­tyessä lapsen kannal­ta tur­val­lisem­paan suun­nit­telemat­tomaan sektioon.

  27. Meil­lä suo­ma­laisil­la ei sitä vod­kaa löy­dy lääkekaapista. Kaik­ki kun joudaan mitä löy­tyy, että on edes het­ken hyvä olla.

  28. Ciclista ei usko: 

    “En usko, että yhtään sek­tio­ta tehtään ilman pätevää syytä.”

    Mik­si sit­ten syn­ny­tys­ten äiti- ja lap­sikuolleisu­us on pysynyt tismall­een samoissa luke­mis­sa 20 vuot­ta? Tänä ajan­jak­sona kuitenkin sek­tiot ovat kolminker­tais­tuneet. Ovatko tosi­aan naiset degen­eroituneet tässä ajas­sa siten, että alatiesyn­ny­tyk­set eivät onnistu… ?

    Selitäpä nyt niin, että tyh­mem­pikin (Eli­na) ymmärtää. 

    Riitalle, joka pitää käsi­tys­täni vanhakantaisena: 

    Itse asi­as­sa mod­erni käsi­tys on nimeno­maan, että sek­tioiden määrä on riistäy­tymässä käsis­sä. Monis­sa edel­läkävi­jä­sairaalois­sa niitä pyritäänkin akti­ivis­es­ti vähen­tämään. Aiheesta löy­ty googlaa­mal­la paljonkin. 

    Jois­sain alue­sairaalois­sa sek­toiden osu­us on noin 10 pros­ent­tia, toi­sis­sa liki neljännes. Olem­meko me naiset tosi­aan niin eri­laisia maakun­nit­tain? Eiköähän syy ole jos­sain muualla?

  29. hihi­hi­hih. luin ekana tuon ciclista postauk­sen ilman tuo­ta sanaa suo­ma­laisil­la… “Meil­lä ei sitä vod­kaa löy­dy lääkekaapista. Kaik­ki kun joudaan mitä löy­tyy, että on edes het­ken hyvä olla.”

  30. Korostan nyt vielä, etten minä tääl­lä ole ketään yksit­täistä sek­tio-äitiä syyl­listämässä, vaan puhu­mas­sa aivan yleisel­lä tasol­la tästä ilmiöstä. 

    Kuten Tiedemie­skin tote­si aihe on herkkä ja ihmiset hel­posti siinä kohden koke­vat keskustelun henkilöko­htaisek­si hyökkäyk­sek­si. Kuten Tm sanoi, hätäsek­tioon todel­lakin men­nään sitä vauh­tia, ettei siinä jäädä pohdiskele­maan asian eri puolia… 

    Kri­ti­ikki­ni on tarkoi­tus osua suun­nitel­tu­i­hin sek­tioi­hin ja mah­dol­lis­es­ti osaan syn­ny­tys­ten kesken tapah­tu­vi­in sek­tiopäätök­si­in, jot­ka eivät siis ole hätäsektioita. 

    Ja siis vain osaan näistä. Aivan var­masti on tilantei­ta, jois­sa jo etukä­teen on vält­tämätön­tä pää­tyä sektioon.

  31. Sek­tioiden yleistymi­nen voi selit­tyä Fly­nn-efek­til­lä ja parem­mal­la ruokavali­ol­la yms. Älykkyy­den noustes­sa pään koko kas­vaa. Parem­pi ruokavalio saa lapset kas­va­maan isommiksi. 

    Luin jutun jokin aika sit­ten, en valitet­tavasti muista enää mis­tä, että ihmisen pään kas­vamisen esteenä on ollut Homo Sapi­ensin kehit­tymisen jäl­keen se, ettei syn­ny­tyskanavas­ta mah­du isom­pi pää. Ihmisen älykkyys olisi kas­vanut nopeam­minkin, mut­ta lan­tio ei voin­ut lev­en­tyä ilman, että liikku­mi­nen han­kaloi­tu­isi. Sik­si lap­sikuolleisu­us on ihmisil­lä luon­nonolois­sa melko suuri: lapset syn­tyvät taval­laan keskosi­na. Lasken­nal­lis­es­ti ihmisen kan­toa­jan pitäisi olla kaksinkertainen. 

    Sek­tioiden yleistymi­nen voi olla seu­raus­ta siitä, että pään koko on taas läht­enyt kasvuun.

  32. Eli­na:
    Ota­pa selvää asi­as­ta. Vai luuletko tosi­aan, että sel­l­aiseen oper­aa­tioon päädytään mainit­semis­tasi syistä.
    Sel­l­aiseen tulee aina olla selkeä peruste.

    Art­turi Björk:
    Hienoa, että olet niin lah­jakas huumorin osalta… Meil­lä ei valitet­tavasti vod­kaa löy­dy sen vuok­si, että emme juo ollenkaan alko­ho­lia. Se lati­nalainen moraali…

  33. Osmol­ta kysy­isin seu­raavaa. Eikö olisi mah­dol­lista luo­da tietyin kri­teere­in viral­lista tietokan­taa, jos­ta tark­istet­taisi­in, onko turhaa hoitoa tajrot­tu? Poti­las­ra­por­tit lähetet­täisi­in vaik­ka kun­nan toimis­tolle ja tietokan­nan avul­la tark­istet­taisi­in, onko turhaa hoitoa tajottu.

  34. Kir­joitin aiheesta eilen junas­sa, joten parem­man tekemisen puut­teessa tek­sti vähän venähti. Jaan nyt kuitenkin, jos jotaku­ta vaik­ka sat­tuisi kiin­nos­ta­maan: (tek­stiä on vielä lisääkin, tässä ensim­mäi­nen osa)
    —————————-
    Tämä ter­vey­den­huol­lon har­maa vyöhyke muo­dostaa aika ison osan ter­vey­den­huol­lon koko sek­torista. Rahoi­tusjär­jestelmien pohtimises­sa ter­vey­den­huol­lon voisikin jakaa kolmeen osaan: perusterveydenhuoltoon/ennalta ehkäi­sevään toim­intaan, katas­tro­faal­is­ten tapah­tu­mien hoitoon sekä elämän viimeis­ten vuosien hoitoon. 

    Peruster­vey­den­huol­los­sa aika iso osa toimin­nas­ta menee tälle har­maalle vyöhyk­keelle, jos­sa eri­laiset hoito­vai­h­toe­hdot voivat olla toimivia. Mur­tu­mat kip­sa­taan, mut­ta kor­vat­ule­hduskier­teeseen voidaankin jo tar­jo­ta antibioot­te­ja, putkia, home­opaat­tisia lääkkeitä tai vaikka­pa vod­kaa. Näis­sä ketjuis­sa on esitet­ty, että ter­vey­den­huol­los­sa asiantun­ti­jan päätös­val­ta on hyvä asia, kos­ka päätök­set pitää tehdä ain­oas­taan lääketi­eteel­lisin perustein. Närästyk­seen tai siitepölyal­ler­giaan lääketiede ei kuitenkaan tar­joa yksiselit­teisiä ratkaisu­ja, vaan ihmis­ten mielip­i­teet vaikuttavat. 

    Verora­hoit­teisen jär­jestelmän ongel­mana on näi­den sub­jek­ti­ivis­ten puolien huomioimat­to­muus. Eri­tyis­es­ti näin on eri­lais­ten riskipref­er­enssien osalta, kun osa sairastelus­ta johtuu elämän­ta­pavalin­noista. Suomes­sakin on jo puhut­tu läskiveros­ta tämän kon­trol­loimisek­si jo ole­mas­sa ole­vien syn­tivero­jen päälle. Vaik­ka säädet­täisi­in riit­tävän ter­veel­liset elämän­ta­vat lail­la, eroista ei kuitenkaan päästä eroon ja aina tue­taan korkeam­man riskin elämäntapoja. 

    Vaku­u­tus­ra­hoit­teises­sa peruster­vey­den­huol­los­sa on tosi­aan näis­sä viesteis­sä maini­tut ongel­mat. Yhdys­val­lat ei silti täl­läkään ker­taa ole kovin hyvä esimerk­ki vapaista markki­noista ja niiden ongelmista, sil­lä vaku­u­tus­markki­nat eivät ole kovin vapaat. Päin­vas­toin, amerikkalainen vaku­u­tussään­te­ly kieltää nimeno­maan sairaus­vaku­u­tuk­sen kat­tavu­udel­la kil­pailun. Kaik­ista huonoin vai­h­toe­hto ter­vey­den­huol­lon mak­samisek­si onkin pakolli­nen vaku­u­tusjär­jestelmä, jos­sa palvelun­tar­joa­jan ja ehkä käyt­täjänkin intres­si on tehdä mah­dol­lisim­man paljon toimen­piteitä, eikä mak­sa­jal­la ole enää tähän san­ot­tavaa. En nyt ole googlen ääressä, mut­ta mutu-tun­tu­mal­la suo­ma­lainen työter­veysjär­jestelmä tun­tuu toimi­van näin; ainakin kovasti halu­a­vat aina myy­dä kaikkea.

    Paras­ta olisikin tosi­aan hoitaa peruster­vey­den­huolto itse mak­saen. Alim­man tulokv­in­ti­ilin ter­vey­den­huol­lon takaamisek­si tulisi ava­ta ter­vey­den­huol­lon kil­pailua. Suomes­sa väl­itön uud­is­tus olisi sairaan­hoita­jien reseptinkir­joi­tu­soikeus, pidem­mäl­lä tähtäimel­lä koko resep­ti­jär­jestelmästä pitäisi luop­ua. Rahal­lakin pien­i­t­u­loisia voi tietysti halutes­saan tukea, mut­ta edes ter­vey­den­huol­los­sa ei kan­na­ta heit­tää hin­tamekanis­min tuot­ta­maa infor­maa­tio­ta hukkaan.

  35. Yksi­tyi­nen ter­vey­den­hoito on siis kalli­im­paa, kos­ka toimen­piteitä tehdään enem­män, ja näistä osa on turhia? Min­un on hie­man vaikea uskoa tätä ensim­mäisek­si syyk­si. Mikä onkaan julkisen ja yksi­tyisen hoitoalan palkkaero? Mitä yksi­tyi­nen lääkäri­ase­ma mak­saa vuokraa toimitiloistaan? 

    Miten olisi, jos julkisen hoidon jonot­ta­mi­nen ker­toisi pait­si huonos­ta jonot­tamisen organ­isoin­nista, myös muuten tehot­tomas­ta ja kalli­ik­si käyvästä organ­isoin­nista? Yksi­tyiselle ei kukaan tulisi, jos jono­tu­sai­ka olisi puoli vuot­ta. Yksi­tyisen on siis pakko organ­isoi­da työn­sä niin, että lääkärille pääsee heti. julkiselle puolelle tätä pakkoa ei ole saatu aikaan edes lain­säädän­nöl­lä. Mik­si ei ole. Syynä on joko se, että jono­tut­ta­mi­nen olisi todel­la halvem­pi tapa hoitaa ihmisiä, tai se sit­ten se, että hoito­by­rokraatit ovat eri­no­maisen tietoisia siitä että asi­akas ei voi äänestää jaloil­laan. Ei siis tarvitse tar­jo­ta paras­ta. Siinähän voisi uudelleenor­gan­isoin­nis­sa ja pyra­midia madal­taes­sa men­nä vaik­ka byrokraatil­ta itseltään paik­ka alta…

    Julkisel­la on kieltämät­tä pahissa tapauk­sis­sa paras hoito, mut­ta entäs lievis­sä? Tiedän eräänkin tapauk­sen, jos­sa ast­maat­tista ja moni­al­ler­gista las­ta oli julkisel­la hoidet­taes­sa, koko ensim­mäiset kolme elin­vuot­ta, joka ikisel­lä ker­ral­la eri lääkäri. Ain­oal­lakaan ker­ral­la lääkäri ei myöskään osan­nut puhua suomea, eikä keskusteluy­hteyt­tä löy­tynyt. Vih­doin kol­men vuo­den jäl­keen van­hem­mat vai­h­ti­vat yksi­tyiselle ja kuin­ka ollakkaan, kokon­ais­di­a­knoosi syn­tyi ja parhaat lääk­keet löy­tyivät. Säästyi mon­ta euroa kun lääkäril­lä ramp­paami­nen loppui.

  36. Voihan tuon niinkin päin lukea, että sek­tioiden yleistymis­es­tä huoli­mat­ta, ovat kuolleisu­us­lu­vut pysyneet parikym­men­tä vuot­ta samoissa kan­timis­sa. Kysymys on kum­minkin muus­takin kuin hengis­säsäi­lymis­es­tä: hätäsek­tion jäl­keen vau­va usein kiikute­taan las­ten teholle, mut­ta suun­nit­telemat­tomankin sek­tion jäl­keen vau­vaa voi imet­tää heti, kun äidin maha on kur­sit­tu kokoon. On se silti hyvä, että sek­tioiden määrän kasvua selvitetään. Jos riskitkin jätetään huomiotta, niin sek­tio on niin ikävä koke­mus, että kyl­lä mah­dol­lisim­man mon­en pitää saa­da syn­nyt­tää alakautta.

    Mut­ta jos palataan siihen, mis­tä koko sek­tiokeskustelu lähti liik­keelle: ehdo­tuk­seen, että turhat sek­tiot mak­saisi syn­nyt­täjä, niin ei se minus­ta kum­minkaan toi­mi. Tok­i­han sitä tapah­tuu, että tule­va äiti tai isä alkaa pain­os­taa lääkäriä ja vaa­tia sek­tio­ta (yksi tut­tu isä ker­toi, kuin­ka oli “joutunut” vaa­ti­maan sek­tio­ta, kun syn­ny­tys ei edis­tynyt, mut­ta kun veistä terotet­ti­in, niin lap­si kerk­isikin sil­lä välin syn­tyä alateitse ihan ongelmit­ta), mut­ta kai sen lop­ullisen päätök­sen kuitenkin tekee lääkäri. Siinä on paha olla syn­nyt­täjänä, jos syn­ny­tyk­sen pitkit­tyessä uskaltau­tuu edes kuiskaa­maan sanan sek­tio, niin siitä saa laskun peräänsä.

  37. Ciclis­tan keho­tus minulle: 

    “Ota­pa selvää asiasta”

    Mis­tähän asi­as­ta…? Kaik­ki mitä olen tähän ketju­un kir­joit­tanut, on kyl­lä tark­istet­tavis­sa. Eli sek­tiot ovat moninker­tais­tuneet ja aika hölmö täy­tyy olla, jos luulee, että lääketi­eteelli­nen tarve olisi samas­sa tahdis­sa lisääntynyt. 

    Kult­tuurimuu­tos siis!

  38. Lääketi­eteelli­nen tarve sek­tioille ei lie­nee lisään­tynyt, mut­ta arvioin­tikri­teer­it voivat olla. Jos sek­tioon liit­tyvät riskit ovat vähen­tyneet, niin sek­tioiden määrän pitäisikin olla lisään­tynyt, kos­ka sek­tio pitää tehdä, jos sen riskit (resurssit ja kus­tan­nuk­set huomioiden) alit­ta­vat alatiesyn­ny­tyk­sen riskit.

    En tunne kaikkia kri­teere­itä, joil­la tarvet­ta arvioidaan, mut­ta syn­ny­tyk­sis­sä ruti­ini­no­mais­es­ti seu­rataan lapsen syket­tä ja sydänääniä. Hapen­pu­ut­teeseen liit­tyvät riskit ovat merkit­tävät. Pienikin hapen­puute voi aiheut­taa aivo­vau­ri­oi­ta, jot­ka näkyvät sit­ten vas­ta myöhem­min lap­su­udessa kehi­tysvi­ivästyminä ja vas­taav­ina. Jos näitä riske­jä on ryhdyt­ty otta­maan sys­temaat­tisem­min huomioon esimerkik­si sek­tiokri­teere­itä määritet­täes­sa, sek­tioiden määrän pitäisi olla lisääntynyt.

  39. Pienet hapen­pu­ut­teet ovat siis vähen­neet syn­ny­tyk­sis­sä, jos sek­tioi­ta tehdään niiden vält­tämisek­si enem­män? Eikö se näin mene loogisesti? 

    Sil­loin­han eri­las­ten kehi­tysvi­ivästymi­nen ja ‑häir­iöi­den olisi pitänyt samas­sa tahdis­sa vähen­tyä. Näin ei kuitenkaan ole vaan pikem­minkin päinvastoin. 

    Sek­ti­o­lapset ovat syn­tymän­sä jäl­keen vel­tom­pia, oppi­vat huonom­min imemään rin­taa ja liikku­vat alkume­treil­lä huonom­min — eli ne ensim­mäiset tem­put: kierähdys, ryömimi­nen. Tästä on kat­ta­va suo­ma­lais­tutkimus, jos­sa on otet­tu huomioon keskosten osu­us ja muutkin sek­tioi­hin liit­tyvät eritysipiirteet. 

    Syn­ny­tyskana­van läpi punkem­i­nen on vau­valle aikamoinen oma suori­tus, ehkä siitä nämä erot.

  40. Tämä aihe on tietysti ihan lop­u­ton suo, kos­ka kyseessä on mon­imutkainen vyy­hti toinen toisi­in­sa vaikut­tavia asioita. 

    Miten esim. sek­tioäidin vält­tämät­tömät vah­vat viikko­ja käyt­tämät kip­ulääk­keet vaikut­ta­vat vastasyntyneeseen? 

    Moni sek­tioäi­ti kokee vähin­täänkin ali­ta­juis­es­ti ole­vansa epäon­nis­tu­ja ja se yhdis­tet­tynä fyy­siseen huonoon oloti­laan ei ole vau­van ja äidin vuorovaiku­tuk­sen kannal­ta hyvä alku. (Huo­mau­tan, että moni ei ole kaik­ki, ettei joku pillastu)

    Kehi­tyshäir­iöitä diag­nosoidaan huo­mat­tavasti herkem­min (ehkä) kuin ennen, joten niiden yleistymis­es­tä on varsin vaikea lop­pu­jen lopuk­si sanoa mitään. Asiantun­ti­jat nyt väit­tävät, että esim. eri­laiset puheen viivästymät, dys­fa­sia ja dyslek­sia ja käytöshäir­iöt oli­si­vat ihan tosi­asial­lis­es­ti lisääntyneet. 

    Mene ja tiedä…

  41. Eli­na, ei muu­ta kuin luku­ja pöytään sit­ten. Min­un parhaan tietoni (joka on aika epä­var­maa) mukaan nimeno­maan hapen­pu­ut­teen aiheut­ta­mat kehi­tys­vam­mat oli­si­vat merkit­tävästi vähen­tyneet kun taas eri­laiset kro­mo­somivirheet lisään­tyneet, mikä olisi lin­jas­sa sen kanssa, että syn­nyt­täjien kes­ki-ikä on kas­vanut ja syn­ny­tys­ten valvon­ta ja kom­p­likaa­tioiden paran­tunut. Kuten san­ot­tu, voin olla väärässä.

    Tarvi­taan kuitenkin muu­ta kuin yhden trollinim­imerkin “se nyt vaan on niin” vakut­taa­maan minut.

  42. Nyt pitäisi tarken­taa kyl­lä aihe, jot­ta voisin niitä luku­ja heit­tää pöytään. 

    Kehi­tys­vam­ma on ihan eri asia kuin kehi­tysvi­ivästymä, jos­ta vähän ylem­pänä kirjoitit. 

    Kehi­tys­vam­mat voivat olla hyvinkin vakio pitkältä ajal­ta jo sen takia, että vam­maiset usein nykyään abor­toidaan. Tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei ollut ennen kuin ultra­ääniku­vauk­set ja lap­sivesi­tutkimuk­set tuli­vat jokaisen raskaana ole­van ulot­tuville. Toisaal­ta alko­holin ja huumei­den aiheut­ta­mat vau­ri­ot sik­iöille ovat var­masti kas­va­neet ja kasvussa. 

    Eli kohdus­sa vam­maisia on ehkä enem­män, kadul­la vähemmän.

  43. No luku­ja pöytään sit­ten, eikä mitään “se nyt var­masti on niin kun minä sanon näin”. Eli­nal­la on tyhjää puhet­ta ja puusku­tus­ta viestiketjus­ta toiseen. Voit olla oike­as­sa, en kiistä sitä, mut­ta en usko ennen kuin näen kovaa dataa. 

    Tämä ei ole mielipi­dea­sia. Joko ne sek­tiot ovat turhia tai sit­ten eivät. Pelkkä ylim­ieli­nen huutelu ei min­ua vakuuta.

  44. Muu­ta­ma dile­tant­ti-kom­ment­ti asi­as­ta (poh­jana yleinen rivikansalaiski­in­nos­tus, 5v. USA:ssa ja tääl­lä kan­tapään kaut­ta koet­tu kiin­nos­tuk­sen lisäys aiheeseen sekä per­heestä puo­let alalla)

    * Sek­tioista (ja ter­veysjär­jestelmien insen­ti­ivien hankaluudesta)
    Mul­la ei välit­tömästi käsil­lä tarkko­ja luku­ja, mut­ta saa­nen kaivet­tua ao. esimerkin tiedot/tarkennettua sen, jos jotain kiinnostaa.

    - Anek­doot­ti­nen huomio Mek­sikos­ta: Osaval­tios­sa X (*) on kehit­tynyt sel­l­ainen erikoinen tilanne, että siel­lä luokkaa 90 % syn­ny­tyk­sistä tapah­tuu keisarinleikkauksina.
    Syy on kuulem­ma yksinker­tainen: jär­jestelmässä sairaala saa tietyn sum­man Y jokaises­ta keis­arin­leikkaukesta. Ja tämä sum­ma on ilmeis­es­ti liian suuri suh­teessa muiden oper­aa­tioiden / perus­ra­hoituk­sen summiin.

    Nyt joku tietysti sanoo, että “ne mek­siko­laiset lääkärit ..”, mut­ta olen antanut ker­toa itsel­leni, että tämä perustelu ei kan­na — vas­taavia esimerkke­jä löy­tyy ilmeis­es­ti kosolti ja jok­seenkin kaik­ista maista. Point­ti siinä, että ihmiset reagoi­vat sys­teemin rak­en­teisi­in ja insen­ti­ivei­hin. Hyvässä ja pahas­sa. Ja joskus toisin kuin oli tarkoitettu.

    * Vaku­u­tus­po­h­jais­es­ta terveydenhuollosta

    - USA:ssa asumani vuodet ovat todis­ta­neet itsel­leni kirkkaasti, että vaku­u­tus­po­h­jaisen ter­vey­den­huol­lon yksi keskeinen ongel­ma on juurikin suoritet­tu­jen toimen­pitei­den käsistä karkaamises­sa (pääasi­as­sa) sik­si, että mak­sa­ja ei ole sama kuin asi­akas (tai että mak­sa­jal­la ei ole juuri mitään linkkiä hoitopäätök­seen). Omat koke­muk­set alla.

    - Toinen keskeinen ongel­ma vaku­u­tus­pe­rusteises­sa jär­jestelmässä on, että myös hallintokus­tan­nuk­set karkaa­vat hel­posti käsistä (mikä kyl­lä liit­tyy edelliseen).
    Esim. amerikkalainen (vaku­u­tus­pe­rusteinen) vs. kanadalainen (julk­isra­hoit­teinen): hallintoku­lut luokkaa 31% vs. 16% ver­tailukelpoi­sista kokonaiskustannuksista
    [via Wikipedia, via http://www.google.com/search?q=health+care+administrative+costs+america%5D

    - Ongelmia ei vähen­nä se, jos reg­u­laa­tio ei sal­li “markki­noiden” kil­pail­la tar­jot­ta­van hoidon “tasos­ta” (cov­er­age), kuten Arho Toikkala tote­si. On surullista, että amerikkalaisille köy­hille (tai alem­malle keskilu­okalle — tai muille ketkä halu­aisi­vat päästä halvem­mal­la) ei saa tar­jo­ta yksinker­taista, esim. “vain” suo­ma­laisen 70-luku­laisen hoidon tason peruster­vey­den­huoltoa ja sairaan­hoitoa takaavaa vaku­u­tus­ta. Nyt vaku­u­tuk­set­tomat täyt­tävät ensi­a­puhuoneet, kos­ka se on (jok­seenkin) ain­oa paik­ka, jos­sa heitä hoide­taan (kyl­lä, tääl­läkin on lääkäri­eti­ik­ka). Vai­h­toe­htois­es­ti he mak­sa­vat itse hoi­dostaan omil­la vähillä rahoil­laan niis­sä muu­tamis­sa paikois­sa, jot­ka vaku­ut­ta­mat­to­mia hoita­vat. .. Ei kovin tehokasta.
    .. Tässä on paikallan kuitenkin lisätä, että vika ei _välttämättä_ ole (pelkästään) ahnei­den vaku­u­tusy­htiöi­den / ym. paho­jen ihmis­ten: Valkoisen talon virkamieshallinnos­sa työsken­televä asioi­ta keskiver­toamerikkalaista merkit­tävsäti parem­min Ymmärtävä ystäväni perusteli em. ter­vey­den­huol­lon tasol­la kil­pailun kieltämisen totea­mal­la (turhau­tuneena, mut­ta näin-se-vaan-menee-sävyyn), että kansalaiset nousi­si­vat kap­inaan, jos lain­säätäjät sal­li­si­vat kansalaisille tar­jot­ta­van vähem­män kat­ta­van eli huonom­man vaku­u­tuk­sen kuin heil­lä itsel­lään on. Sitä saa mitä tilaa..

    - Tilan­net­ta ei myöskään helpota siir­tymät kohti juris­tiy­hteiskun­taa ja jär­jet­tömiä vas­tu­uriske­jä. USA on tässä asi­as­sa syväl­lä mudas­sa (kuten kaik­ki tietävät). Hyvä (sic!) esimerk­ki vas­tu­uriskien jär­jet­tömyy­destä on mm. se, että vaku­u­tusy­htiöt suosit­tel­e­vat etteivät autoil­i­jat pysähdy aut­ta­maan kohtaamilleen onnet­to­muu­s­paikoille, sil­lä lak­isyyt­teen ris­ki on liian suuri. (Hätänu­meroon kehote­taan tietysti soittamaan.)

    Pari henk.koht koke­mus­ta (amerikkalais­es­ta) terveysvakuutuksesta:

    Olen huo­man­nut per­sko­htais­es­ti tilanteen tekevän “varkaak­si”, siis ter­veysvaku­u­tuse­tu­jen houku­tuk­sen kiihot­ta­van maun.
    .. Kun ker­ran vaku­u­tuk­seni kat­taa es. akupunk­tion vaik­ka pari ker­taa viikos­sa (omavas­tuu $15/kerta, vaku­u­tuk­sen osu­us luokkaa $80 .. käyn ehkä keskimäärin joka toinen vko) — ja kun tämä puo­len­toista tun­nin hieron­nan ja neu­lomisen yhdis­telmä on selvästi aut­tanut (sinän­sä ei-aku­ut­ti­in) selän jäykkyy­teen, antaa val­tavasti ener­giaa ja rauhoit­taa mieltä arjen hul­lu­u­den keskel­lä, niin mik­si ihmeessä en sitä etu­ut­ta käyttäisi?
    Sama pätee mon­een muuhun. Ja saman huo­maa lääkärei­den näkökul­mas­ta. Medikalisaa­tio ete­nee sys­teemin sal­lies­sa pienin aske­lin, mut­ta var­masti. Esimerk­ki gas­troskopi­as­ta: tähys­tet­tävät nukute­taan. Kaik­ki. “Kos­ka amerikkalaiset ovat nössöjä”, sanos lääkäri. Aneste­sia ei ole ihan hal­paa mis­sään. Tääl­lä eri­tyis­es­ti. Nyt puhut­ti­in kuitenkin vain muu­ta­mas­ta sadas­ta dollarista.

    Only-in-Ameeri­ka ‑sar­jas­ta, esimerk­ki yksi­tyisen hoidon vaiku­tuk­ses­ta mak­su­jen nousu­un: Olin tip­pua tuo­lil­ta käy­dessäni ensim­mäistä ker­taa tääl­lä ham­mashoi­dos­sa. Nor­maalin tarkas­tuk­sen yhtey­dessä ham­maslääkäri löysi puolen kym­men­tä reikää ja tar­josi kol­men vai neljän hie­man enem­män paikatun ham­paan kru­unut­tamista: $3000+, kiitos (kru­unu­jen osu­us luokkaa $2000). Äimistys muut­tui nau­ruk­si, kun ehdo­tus jatkui perustelul­la, että “tästähän ei jää kuin $300 itse mak­set­tavak­si — menetät $2700:n edun, jos jätät oper­aa­tion tekemät­tä!” En minäkään tyhjään suos­tu vaku­u­tus­ra­ho­jani käytet­tävän ja kieltäy­dyin kau­ni­isti, eri­tyis­es­ti kun epäi­lyt­ti ne löy­de­tyt “reiät”.
    .. Ja hyvä niin, sil­lä visi­it­ti suo­ma­laiselle ham­maslääkäril­leni ker­toi, että “rei’istä” kak­si oli ham­ma­s­paikko­jen välisiä rajo­ja ja kolme oli vuosia sit­ten todet­tu­ja reiän alku­ja, jot­ka oli­vat (vuosia sit­ten) lakan­neet kasvamasta.

    Että sil­lä lail­la. Busi­ness is business.

  45. Tässä nyt vielä tarken­nus, jot­ta ei tulisi väärinkäsityksiä

    En siis puu­tu mitenkään hätäsek­tioi­hin, vaan suun­nitel­tu­i­hin leikkauk­si­in ja ehkä osaan syn­ny­tyk­sen aikai­sista sek­tiopäätök­sistä. Uskon, että jokaiki­nen hätäsek­tio on tarpeelli­nen. Käytin aluk­si sanaa huoli­mat­tomasti väärin, kun tarkoitin syn­ny­tyk­sen kesken tapah­tu­via mui­ta sek­tiopäätök­siä. Kor­jasin tämän kyl­lä jo ketjussa. 

    Tot­ta kai sek­tioiden “turhu­us” on jos­sain määrin näke­mysa­sia. Kai ymmär­rät, etten minä/eikä kukaan voi esit­tää mitään luku­ja, joista turhu­us ilmenisi. Voin esit­tää vain luku­ja sek­tioiden määrän nousus­ta ja kehi­tys­vam­mo­jen, ym kom­p­likaa­tioiden määrästä. Eli käsitin, että niistä nyt on kyse turhu­ut­ta pohtiessa. 

    Stakesin mukaan (esim. Vau­va-lehti 4/2007):

    Syn­ny­tyspelosta johtu­vien keis­ar­ileikkausten määrä on nous­sut jyrkästi viime vuosi­na. Stakesin mukaan keis­ar­ileikkaus tehdään Suomes­sa jo joka viiden­nelle ensisyn­nyt­täjälle (noin 10 pros­ent­tia 80-luvun alus­sa). Esim. Hol­lan­nis­sa osu­us on täl­läkin het­kel­lä alle 10 pros­ent­tia. Kom­likaa­tioris­ki on keis­arin­leikkauk­ses­sa nelink­er­tainen (Veli-Pekka Ulan­der, nais­ten­klinikan synnytyslääkäri)

    Tietysti jos ajat­telee niin, että olemme pelokkaampi kansakun­ta, niin sit­ten nämä eivät ole turhia sektioita. 

    Kehi­tys­vam­mais­ten määrä on pysynyt kutakuinkin samana vuosikym­menten ajan ja on myös Hol­lan­nis­sa suun­nilleen sama. (puhelu Kehitysvammaliittoon) 

    Esim. Down-lap­sia on kohdus­sa entistä enem­män syn­ny­tysiän nousus­ta johtuen, mut­ta heitä abor­toidaan paljon enem­män kehit­tynei­den seu­lon­tamenetelmien ansiosta. 

    Kehi­tysvi­ivästymät ja ‑häir­iöt lap­su­udessa ovat niin har­maa­ta aluet­ta, että niihin ei tai­da oikein löy­dy asiantun­ti­jaa otta­maan kan­taa syn­ny­tys­ta­van näkökul­mas­ta. Sek­tio­vau­vat yleen­sä kehit­tyvät hie­man heikom­min aluk­si, mut­ta käsit­tääk­seni ero tasoit­tuu noin vuo­den iässä. Tästä en nyt vai­vat­ta heti löytänyt lähdet­tä. Se saat­taa tul­la myöhemmin. 

    Jos tosi­aan tun­tuu, että kir­joi­tan tääl­lä puu­ta heinää, niin otan tosi­aan mielel­läni eksak­tia palautet­ta siitä, kos­ka pyrin ehdot­tomasti siihen, että mitä esitän tiet­ona, sitä se myös on. Mielip­i­teet ovat sit­ten eri asia.

  46. Asia on aivan selvä ja ammat­tipi­ireis­sä paljonkin esillä. 

    Sek­tiot ovat moninker­tais­tuneet, mut­ta syn­ny­tyk­sis­sä vam­mau­tunei­den las­ten määrä on ennal­laan. Mik­si tääl­lä vään­netään kät­tä yleis­es­ti tiedos­sa olev­as­ta asi­as­ta ja tivataan lähdet­tä, kun yhdel­lä puhe­lin­soitol­la tämä selviää vaikka­pa lääketieteenlaitokselta?

    Sek­tioiden kom­p­likaa­tiot ovat sek­tiloiden myötä lisään­tyneet. mitä enem­män sek­tio­ta, sitä enem­män kom­p­likaa­tioi­ta. Joka kym­men­nen­nessä sek­tios­sa esi­in­tyy eri vaikeusasteisia komplikaatioita. 

    Mik­si sit­ten sek­tioi­ta tehdään enem­män, on vaikea asia käsitel­lä. Lääkärit menevät niihin helpom­min ja naiset itse pyytävät ja vaa­ti­vat niitä helpom­min. Asia on paljolti psykologinen. 

    Tämä asia ei min­ulle kuu­lu, mut­ta en voi olla puut­tumat­ta tuo­hon tädit­te­lyyn Tiedemieheltä. Penäät vaku­ut­tavu­ut­ta, mut­ta kaikkein vähiten vaku­ut­ta­va on se, joka sor­tuu alatyyli­in, jos­sa toisen pysyvät omi­naisu­udet ovat kohteena.

  47. Poistin sen tädit­te­lyn, sil­lä se oli asial­lis­es­ti kir­joit­taval­ta Tiedemieheltä vähän tahdit­tomasti kir­joitet­tu. Annoin sen ensin olla, kos­ka jokainen vas­tatkoon tyylistään, eikä Eli­nakaan mui­ta ihan silkki­han­sikkain kohtele.

  48. Pahoit­te­len epäasial­lista kielenkäyttöäni.

    Keskustelu käy vain hel­posti turhaut­tavak­si, kun a) syyl­lis­tetään sum­mit­tais­es­ti ja b) suh­taudu­taan ylim­ielis­es­ti. Minus­ta oli alu­nalka­en selvää, että sek­tiot ovat lisään­tyneet. Minus­ta tun­tui, että Eli­na aika tuomit­se­vaan ja hol­hoavaan sävyyn puhui äideistä, joille on tehty sek­tio, siitä “täti” nim­i­tys. Se oli epäasial­lista, myön­nän sen.

  49. Sat­u­in­pa tähän blogi­in, kun etsin tietoa korvien putkit­tamis­es­ta. Enkä voi olla kom­men­toimat­ta, kos­ka omat lapseni ovat ter­vey­den­huol­lol­lis­es­ti ääritapauksia.

    Peri­aat­teessa olemme juuri se keskilu­okkainen, kohtu­ullisen hyvä­tu­loinen per­he, jol­la olisi varaa mak­saa ter­vey­den­huol­lon kulut itse. Meil­lä on oikein esimerkilli­nen ydin­per­he, johon kuu­luu isä, juuri het­kek­si hoito­va­paalle jäänyt äiti ja 2,5v poi­ka sekä vajaan vuo­den ikäi­nen tyt­tö. Täy­del­lisessä yhteiskun­nas­sa mak­saisimme kiltisti veromme, mut­ta yhteistä hyvää ajatellen mak­saisimme lastemme ter­vey­den­huol­lon omas­ta pussistamme.

    Todel­lisu­us on kuitenkin se, että keskilu­okkaise­na per­heenä mak­samme ihan mojo­vat keskilu­okkaiset verot ja mei­dän pitäisi olla oikeutet­tu­ja yhteiskun­nan palvelui­hin siinä mis­sä muidenkin. Tässä kohtaa tulee kuitenkin se iso MUTTA. Julki­nen ter­vey­den­huolto on täysin kyken­emätön reagoimaan lastemme ter­veyso­gelmi­in. Yritimme esikoisemme kanssa lähteä selvit­tämään aller­gia-asioi­ta julkisel­la puolel­la, mut­ta kun pojan ongel­mat osoit­tau­tu­i­v­at odotet­tua suurem­mik­si, tuli seinä vas­taan. Kun lapsemme sat­tuikin kuu­lumaan siihen pros­en­tu­aalis­es­ti häviävän pie­neen moni­al­lergikko­jen ryh­mään, joka reagoi ain­oas­taan suo­lioirein ja hen­gi­tystieoirein, ei julki­nen ter­vey­den­huolto tun­nus­tanut näi­den oirei­den ole­mas­saoloa ja saimme avun vas­ta yksi­tyisen ter­vey­den­huol­lon kaut­ta. Jotain asi­as­ta ker­too se, että kun infek­tiok­ier­teen lomas­sa tarvit­ta­vat altistuk­set saati­in viimein tehtyä, on poikamme vam­maistuel­la. Oireet ovat täysin kiis­tat­tomat ja selkeät. 

    Tässä kohtaa kyseenalais­tan tämän lauseen: “Kun toimen­piteeseen on selkeät ja kiis­tat­tomat perus­teet, sen saa siis myös julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa veron­mak­sajien rahoittamana.”

    Julkiselle ter­vey­den­huol­lolle ei riit­tänyt perus­teek­si se, että poikamme ei maitoa juo­tu­aan enää saanut hen­gite­tyk­si. Saimme lukuisia “se nyt on vaan joku infek­tio” ‑vas­tauk­sia keskus­las­ten­neu­volas­ta, jos­ta kieltäy­dyt­ti­in anta­mas­ta lähetet­tä tarkem­pi­in tutkimuk­si­in. “Meil­lä on ihan tarpeek­si jonoa muutenkin.” Viimeisim­män keskus­las­ten­neu­volas­sakäyn­nin jäl­keen veimme pojan suo­raan yksi­tyiselle lääkäri­ase­malle, jos­sa poi­ka lennätet­ti­in välit­tömästi spi­iraan, kun hen­gi­tysääniä ei enää kuulunut. 

    Onnek­si olimme se hyvä­tu­loinen per­he, joka ei ollut vielä ehtinyt sanoa huikean kallista lap­si­vaku­u­tus­ta irti, sil­lä muuten olisi kyl­lä jos­sain kohtaa tul­lut iso itku. Vaik­ka olemme todel­la tarkko­ja raha-asioidemme suh­teen, tun­tu­isi tuo pojan lääkäriku­lui­hin menevä 3000e vuodessa jo kum­masti mei­dänkin asun­tove­lal­lisen per­heen pus­sis­sa. Ja tuo sum­ma kuluisi, vaikkei olisi vakuutusta.

    Hoidon pri­or­isoin­ti ei ole help­poa ja me pien­ten las­ten van­hem­mat var­masti sor­rumme joskus ylilyön­tei­hin. Mut­ta samal­la julki­nen ter­vey­den­huolto syyl­listyy välil­lä todel­la törkeisi­in laimin­lyön­tei­hin ääri­ta­pausten kohdal­la. Jos yksi tuhannes­ta laps­es­ta saa vakavia hen­gi­tystieoire­i­ta ruuas­ta, niin on hyvä muis­taa, että se yksi tuhannes­ta on ole­mas­sa. Ja sil­lä yhdel­lä tuhannes­ta pitäisi olla oikeus hyvään julkiseen ter­vey­den­huoltoon taus­taan kat­so­mat­ta. Siitähän hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­sa on kyse. Säästöku­urien riivaa­ma julki­nen ter­vey­den­huolto ei ole enää käyt­täjäys­tävälli­nen ja palvelu on välil­lä erit­täin epäys­täväl­listä ja välil­lä jopa asi­a­ton­ta. Hoito­taku­un lisäk­si pitäisi hil­jalleen antaa asi­akkaille myös palve­lu­takuu, sen ver­ran lentää lokaa niskaan vaik­ka asial­lis­es­ti yrit­tää hom­mia hoitaa. Tilanne helpot­taa yleen­sä sairaala­hoitoon päästyä, mut­ta kär­ry­polku sinne asti on kyl­lä luvat­toman kivi­nen. Kiireel­lis­ten tapausten tun­nist­a­mi­nen on toki var­masti haas­tavaa, mut­ta tässä kohtaa huutelisin kyl­lä sen asiantun­te­muk­sen perään.

    Oma­l­ta kohdal­tamme voin tode­ta vain, että onnek­si on vaku­u­tus… Turha var­maan lisätä, että tyt­täremme kohdal­la emme enää läht­e­neet hakkaa­maan päätämme seinään, vaan suun­nis­timme suo­raan yksi­tyiselle puolelle.

  50. Mielestäni kaikille syn­ny­tyspelosta kär­siville naisille pitäisi taa­ta sub­jeti­ivi­nen oikeus sektioon.

    Nykyi­nen hol­hoa­va ja ylim­ieli­nen “koulu­tus” voitaisi­in lopettaa.

  51. Jos kansalainen Osmo Soin­in­vaara tarvit­see palvelua julkises­ta ter­vey­den­huol­losta hän sen myös toden­näköis­es­ti saa. Nopeasti ja laadukkaana. Ja var­maan vielä kym­meniä vuosia eteen­päin. Ja jos ei jostain syys­tä heti saisi osaisi kyl­lä var­maan val­is­tuneena kansalaise­na vaa­tia itselleen kuu­lu­vat oikeudet.

    Sen sijaan kansalainen Eetu Tavis rajataan hel­posti ulkop­uolelle. Valitet­ta­van usein ter­veyskeskus ei vaivaudu ohjaa­maan erikois­lääkärille tai ei viit­si tehdä riit­täviä tutkimuk­sia. Ja jos kansalainen on tyh­män luot­tavainen asiantun­ti­joi­hin voi asian­mukainen hoito jäädä saamatta.

    Pri­or­isoin­ti onkin sit­ten mie­lenki­in­toista. Olen seu­ran­nut miten 56 vuo­ti­aan epilep­sian takia eläk­keel­lä ole­van kohdal­la sairaalalääkäri pyytää lähiomaiselta lupaa jät­tää elvyt­tämät­tä, jo sat­tuisi sel­l­ainen tilanne tule­maan, kun nuorehkon lääkärin arvion mukaan hänen elämän­sä ei enää ollut riit­tävän laadukas­ta. Tästä tehdään aina pieni merk­in­tä DNR (lyhen­nys sanoista Don Not Resus­ci­tate — älä elvytä) poti­laan paperei­hin koko hoito­henkilökun­nalle tiedok­si. Tai kun lääkäri möläyt­telee tun­temal­leni 70 vuo­ti­aalle syöpähoito­ja saavalle poti­laalle: “johan te olette elänyt ihan riit­tävästi”. Mainit­takoon että 3–4 kk tuon het­ken jäl­keen syöpä diag­nos­ti­soiti­in toisen lääkärin toimes­ta selätetyksi.

    Amerikan­ju­u­ta­lainen väitel­lyt tohtori-vävy­poikani on muo­toil­lut aika mie­lenki­in­tois­es­ti juu­ta­lais-filosofisen näke­myk­sen oma­lle kohdalleen: hänen henken­sä eteen on sairastapauk­ses­sa tehtävä kaik­ki mah­dolli­nen. Sil­lä jos noi­ta rajo­ja ale­taan aset­ta­maan niin kun ker­ran on alet­tu aset­ta­maan rajo­ja niin rajan siirtämi­nen asteit­tain on enää vain pikku jut­tu ja ollaan hyvin nopeasti tilanteessa joka muis­tut­taa 30-luvun Saksaa. 

    Avain­sanat tuos­sa ovat tietenkin mitä tarkoite­taan ilmaisul­la “kaik­ki mah­dolli­nen”. Siinähän se on. Vävy­poikani tarkoit­taa “kaik­ki lääketi­eteel­lis­es­ti mah­dolli­nen” mut­ta mei­dän julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa­han tuol­lainen tarkoit­taa “kaik­ki taloudel­lis­es­ti mah­dolli­nen” ja sit­ten tuo­ta taloudel­lisu­us­ra­jaa rukataan tietenkin “säästö­jen” var­jol­la koko ajan alaspäin.

    Käyt­töön on putkah­tanutkin eikä mie­lenki­in­toisia eufemis­me­ja: rahaa säästää “huonoa” hoitoa nimitetään perushoidok­si. Uusi perus­tus­lakim­mekin tur­vaa käsit­tääk­seni sel­l­aisen hoidon kaikille. 

    Ja sit­ten on erik­seen ns tehostet­tu hoito. Sen piiri­in pää­sevät sit­ten työikäiset ja “hyödyl­liset” kansalaiset. Hyödyl­lisyy­den kri­teeri voi sit­ten olla myös yhteiskun­nalli­nen ase­ma. Ja tehostet­tua hoitoa saa usein myös jos todel­la osaa sitä itse vaa­tia tai vakavasti sairaan omainen osaa sitä riit­tävän pon­nekkaasti vaa­tia. Näis­sä tapauk­sis­sa on usein kyse ter­vey­den­hoito­henkilökun­nan varovaisu­ud­es­ta — kun esimerkik­si eutana­sia ei ole vielä viral­lis­es­ti sal­lit­tua eivät oikein uskalla olla anta­mat­ta hoitoa jälkiseu­rausten pelosta jos vaa­timuk­sia esit­tää riit­tävän­pon­te­va omainen.

    Hoito­takuu-käytän­töhän voi tar­jo­ta tämän kaltai­sis­sakin tapauk­sia lääkärin päätök­siä helpot­tavia reunae­hto­ja mitä tapauk­sia ei tarvit­sekaan hoitaa.

    Näke­myk­seni on aika kyyni­nen mut­ta se perus­tuu tosi­ta­paushavain­toi­hin joi­hin olen tör­män­nyt lähi- ja tuttavapiirissäni. 

    Lisäk­si olen tehnyt yllät­tävän havain­non, että esimerkik­si eutanasi­aa tun­tu­vat eniten kan­nat­ta­van niukko­jen bud­jet­tien­sa kanssa kamp­pail­e­vat ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laiset. Juu­ta­laisen vävy­poikani mukaan eutana­sia-myön­teisyys on protes­tant­tis­ten maid­en ilmiö. Vah­vasti katoli­sis­sa mais­sa kan­na­tus on todel­la vähäistä (tai muuten vain hävet­tävänä pysyy piilossa).

    Kir­joituk­sen otsikko oli “Hoidon mak­sa­jal­la on merk­i­tys­tä”. Tässä tapauk­ses­sa siinä ilmeis­es­ti oli pien­tä kak­simielisyyt­tä. Kas kun julk­ispuolen hoito­jen mak­sa­jak­si voidaan tulki­ta yhteiskun­ta mut­ta jos men­nään oikein alku­ju­urille niin kyl­lä se mak­sa­ja on aina viime kädessä veronmaksaja-kansalainen.

Vastaa käyttäjälle Ciclista Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.