(Kolumni on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 28/2008)
Paavo Lipponen varoitti kolumnissaan aluepolitiikkaan saatava uusi linja (SK 24/2008), että Suomi on jakautumassa Helsingin, Turun ja Tampereen rajaamaan kasvukolmioon ja muuttotappiosta kärsivään Suomeen. Jako näkyy myös arvoissa, ajattelutavoissa ja arjen käyttäytymisessä. Jopa ruokakauppojen tuotevalikoima on erilaistumassa. Yhtenäiskulttuurin Suomi alkaa jakautua kuin Italia pohjoiseen ja etelään.
Tämän rinnalla muuttovoittoalueilla on meneillään toisenlainen jako varsinaiseen kaupunkiväestöön ja kehyskuntien omakotiasujiin, pendelöijiin. Näiden kahden ryhmän arvomaailmat näyttävät myös erkaantuvan toisistaan. Urbaaneja arvoja kannattavat arvostavat lyhyitä etäisyyksiä ja hyviä lähipalveluja. Pendelöijät arvostavat oman kodin neliöitä enemmän kuin lyhyitä etäisyyksiä. Moni sanoo etsivänsä omaa rauhaa kaukana maailman pahuudesta. Tässä elämänmuodossa eristäydytään paljolti omaan lintukotoon ydinperheen piiriin.
Keskustelu kaupunkiseutujen kehityksestä on saamassa tulehtuneita piirteitä. Kahden tieteellisen teorian välillä voidaan käydä älyllistä väittelyä, mutta ei kahden arvomaailman välillä. Helsinkiläisten poliitikkojen on helpompi keskustella keskenään yli puoluerajojen kuin oman puolueen espoolaisten kanssa. Vihtiläisten ja nurmijärveläisten kanssa ei ole kunnolla edes yritetty.
Hyvässä yhteiskunnassa kunnioitetaan itse kunkin oikeutta elää niin kuin parhaaksi näkee, kunhan ei samalla loukkaa toisen oikeutta elää tavallaan eikä sysää valintojensa kustannuksia toisten maksettaviksi eikä pyri vapaamatkustajana välttämään sosiaalista vastuuta huono-osaisimmista. Ongelmia on sekä valintojen kustannuksista että sosiaalisen vastuun jakautumisessa.
Kaupunkilaisia jurppii pendelöijien aiheuttama liikenne. Ainakin vielä 1990-luvulla Töölössä oli kohtalaisen iso äänestäjäjoukko, joka äänesti eduskuntavaaleissa kokoomusta, koska eivät pitäneet veroista, ja kunnallisvaaleissa vihreitä, koska eivät pitäneet autoista. Liikenteen haitat eivät rajoitu pakokaasuihin, vaan kyse on myös autojen viemästä tilasta, metelistä ja ruuhkista. Tietullien kannatus on kaupunkilaisten keskuudessa suuri.
On katsottu oikeaksi tukea vanhaa maaseutua ottamalla osa pitkien etäisyyksien aiheuttamista menoista kaikkien maksettavaksi. Sähkö ja erilaiset kaapeliyhteydet pitää toimittaa syrjäiseen mökkiin samalla hinnalla kuin taajaman kerrostaloon. Kunta on velvollinen järjestämään koulukuljetukset syrjässä asuville ja jos näitä on paljon, valtio tulee apuun valtionosuuksilla. Tämä on oikein vanhan maaseudun osalta, mutta uusien pendelöijien kohdalla se rikkoo periaatetta, että jokainen vastaa valintojensa seurauksista. Uuden haja-asutuksen aiheuttamia kustannuksia ei pitäisi sysätä muiden maksettavaksi myöskään valtionosuuksien kautta.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on paljolti kuntien varassa. Jokainen osallistuu menoihin tulojensa suhteessa ja saa palveluja tarpeidensa suhteessa. Tulojen tasaus tapahtuu paljolti kuntien sisällä. Tähän ei oikein sovi se, että rikkaat asettuvat omiin kuntiinsa tasaamaan tuloja keskenään ja köyhät omiinsa. Pelisäännöt suosivat vapaamatkustajuutta. Joko kunnan tulee muodostua koko työssäkäyntialueesta, tulot on tasattava työssäkäyntialueen kuntien kesken tai valtionosuusjärjestelmän on toimittava vahvasti kuntien sosiaalista eriytymistä vastaan. Asialla alkaa olla kiire — erityisesti Turun seudulla.
Ilmastopolitiikka suosii tiivistä kaupunkirakennetta, joka tuottaa vähemmän tarvetta auton käyttöön ja tekee mahdolliseksi kaukolämmön. Niin kauan kuin viimeiset megawattitunnit sähköä tuotetaan laudevoimaloissa, kilowattitunti sähköä vie viisi kertaa enemmän primaarienergiaa kuin kilowattitunti kaukolämpöä, eikä tätä tosiasiaa pääse pakoon varaamalla omaan käyttöönsä vesivoimalla tuotettua sähköä, vaikka pääministeri tällaista aneiden ostamista omantunnon rauhoittamiseksi suosittikin. Kaikki sähkön lisäkäyttö lisää ja säästö vähentää verkon huonoimman voimalan käyttöä, joka melkein aina on lauhdevoimala. Uusien omakotitalojen ekotase tulee paranemaan huomattavasti, jos jatkossa rakennetaan vain matalaenergiataloja. Jäljelle jää kuitenkin liikenteen energiankulutus, josta suunnittelemattomassa yhdyskuntarakenteessa on vaikea päästä eroon.
Uusia pientaloalueita syntyy grynderivetoisesti muutaman kymmenen talon lämpäreinä. Maanomistusolot määräävät niiden sijainnin ja koon. Maanomistusoloista riippumaton alueiden suunnittelu takaisi paikalliset palvelut ja edes auttavasti toimivan julkisen liikenteen. Nyt pientaloasumisen ekologista taakkaa turhaan kasvatetaan turhaan. Tarvittaisiin laajoja puutarhakaupunkialueita, jotka ovat riittävän suuria ylläpitämään myös kaupallisia palveluja ja kouluja.
Huono suunnittelu vie privatisoituneen elämänmuodon äärimmilleen. Uusille omakotialueille ei ole suunniteltu toreja ja tiet on tarkoitettu vain alueelta pois pääsemiseen. Vanhat rintamamiestaloalueet suunniteltiin ruutukaavaan viihtyisine katuineen ja toreineen. Niissä pystyttiin yhdistämään pientalojen ja kaupunkiasumisen edut. Näistä vanhanaikaisesti suunnitelluista alueista ollaan valmiit maksamaan paljon enemmän. Mitä näiden eristettyjen lintukotojen asukkaat aikovat tehdä sitten, kun lapset ovat kasvaneet murrosikään, eikä heidän maailmansa enää rajoitu pihapiiriin?
Kaavoittajat ovat tarjonneet kompromissiksi tiivistä ja matalaa. Kauklahden asuntomessutalot ovat käyneet kaupaksi niin huonosti, että rakennusliikkeet ovat halukkaita hylkäämään koko konseptin. Alue on toivottoman syrjäinen. Tinkimällä väljyydestä pitäisi saa tilalle paremmat palvelut ja lyhyemmät matkat. Tiivis ja matala kuuluu kaupunkirakenteen yhteyteen lähelle palveluja. Ei siinä muuten mitään järkeä ole.
Kaupunkirakenteen kysymykset eivät ole juuri lainkaan politisoituneet, koska ne jakavat kaikki puolueet. Asuntoministeri Vapaavuori on ollut näkyvä eheän kaupunkirakenteen kannattaja samalla kun noilla kehyskuntien ”republikaanivyöhykkeillä” äänestetään lähinnä Kokoomusta ja Keskustaa. Helsingin vihreät ovat Vapaavuoren linjoilla, mutta kehyskuntien vihreissä ajatellaan eritavalla.
Kun kysymystä ei ole politisoitu, sitä ei pystytä oikein käsittelemään vaan päätöksiin ajelehditaan. Poliitikkojen on vaikea olla julkisesti erimieltä puoluetovereidensa kanssa. Kaupunkipolitiikan kysymystenasettelun kannalta puoluejako on vanhentunut.
Kyllä tiivis-ja-matala-konseptille jää turhan vähän elintilaa jos se ei muka Kauklahdessa toimi. Junarata ihan vierassä, matka-aika Helsinkiin rapiat kaksikymmentä minsaa.
Osmon logiikkaa:
“Uusille omakotialueille ei ole suunniteltu toreja ja tiet on tarkoitettu vain alueelta pois pääsemiseen.”
Heh, ehkä ne on suunniteltu myös alueelle pääsemiseen…
Ja kuka jotain toreja kaipaa, sinne kerääntyvät vain kaiken maailman juopot notkumaan. Se nyt on vähän eri asia jokin Kauppatori, jonka kupeessa itse asut..
“Mitä näiden eristettyjen lintukotojen asukkaat aikovat tehdä sitten, kun lapset ovat kasvaneet murrosikään, eikä heidän maailmansa enää rajoitu pihapiiriin?”
Lapsen elämä ei tietysti rajoitu pihapiiriin paljon tätä ennenkään, mutta muuttavat sitten vaikka pois. 15-vuotiaillahan näissä paikoissa on järjestään mopo, sitä ennen vanhemmat tietysti paljon toimivat autonkuljettajina. Omapahan on valintansa, minä en ryhtyisi.
Elikkä jälleen kerran kukaan ei saa olla onnellinen muulla kuin Oden haluamalla tavalla. Katkera ja minusta suorastaan vihaa uhkuva njäh njäh njäh paistaa läpi aivan selvänä. Kaikkien on asuttava suurkaungissa päät punaisina tiedostaen maailman epäoikeudenmukaisuutta. Kaikkien on iloittava korkeaakin korkeammista veroista pyhistä pyhimmän tasa-arvon ja kosmisen oikeudenmukaisuuden tavoittelemiseksi.
“Kosta det vad kosta vill”, som Mona Sahlin sade. Och det kostar.
Todella mukavaa, että kaupunkilaista elämäntapaa puolustetaan nykyään enemmän ‑jopa eräissä päivälehdissä. Nykyinen kaavoitus on onnistunut yhdistämään huonot puolet kaupungista ja landesta. Jokainen keskieurooppaa nähnyt ymmärtää, kuinka surkeasti Suomen kaupungit ovat rakennettu. Itse ainakin pidän mm. maaseudun rauhasta, metsistä, lehmistä ja liikkumisen vapaudesta ja siksi haluan nimenomaan asua kaupungissa. Toivottavasti asiaan saadaan parannus pian, sillä esim. Elinan vihjaama asuinymäristö on todella ahdistava useimmille lapsille, nuorille ja aikuisille.
“Hyvässä yhteiskunnassa kunnioitetaan itse kunkin oikeutta elää niin kuin parhaaksi näkee, kunhan ei samalla loukkaa toisen oikeutta elää tavallaan eikä sysää valintojensa kustannuksia toisten maksettaviksi eikä pyri vapaamatkustajana välttämään sosiaalista vastuuta huono-osaisimmista. Ongelmia on sekä valintojen kustannuksista että sosiaalisen vastuun jakautumisessa.”
Minusta on ristiriitaista sanoa, että kukin saa elää tavallaan, kunhan kantaa kustannukset ja sanoa samalla, että jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon niiden puolesta, jotka eivät itse voi / halua kantaa omia kustannuksiaan.
Osmo:
“Hyvässä yhteiskunnassa kunnioitetaan itse kunkin oikeutta elää niin kuin parhaaksi näkee, kunhan ei samalla loukkaa toisen oikeutta elää tavallaan eikä sysää valintojensa kustannuksia toisten maksettaviksi eikä pyri vapaamatkustajana välttämään sosiaalista vastuuta huono-osaisimmista.”
Osmo hyvä, olen tästä perusajatuksesta kanssasi kerrassaan samaa mieltä. On mahtavaa, että pidät tätä aihetta esillä ja osaat sitä havainnollistaa konkreettisin esimerkein niin että maallikkokin tajuaa.
Usein kuitenkin tätä aihepiiriä käsittelevissä teksteissäsi on joko suoraa tai rivien väliin kätkettyä arvostelua ja ylenkatsetta toisten ihmisten arvovalintoja kohtaan:
“Tässä elämänmuodossa eristäydytään paljolti omaan lintukotoon ydinperheen piiriin.”
Tällaiset arvolatautuneet kommentit ovat turhia ja aiheuttavat ihmisissä syystäkin närkästystä. Niiden seurauksena keskustelu suuntautuu omien arvovalintojen puolusteluun ja takaisinnokitteluun sen sijaan, että syntyisi rakentavaa keskustelua itse asiasta, eli kustannusten oikeudenmukaisesta jakautumisesta.
Villen kanssa vähän samaa mieltä arvolatautuneista kommenteista. Osmon lintukotoheitto jatkuu muuten heti seuraavassa kappaleessa (valituksella?) että “Keskustelu kaupunkiseutujen kehityksestä on saamassa tulehtuneita piirteitä. Kahden tieteellisen teorian välillä voidaan käydä älyllistä väittelyä, mutta ei kahden arvomaailman välillä”. Et taida olla lääkitsemässä tulehdusta kuntoon?
Arvolatautuneet kommentit ovat ovat erittäin hyödyllisiä, koska niistä näkee, mikä sitä toimintaa sitten lopulta todella ohjaa. Osmoa & De Gröda selvästi ohjaa ylenkatse, moraalinen itseihailu ja viha niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät edelleenkin pitämästä hänen kosmisesta visiostaan oikeudemukaisuudesta ja tasa-arvosta luonnon perusjärjestykseen kuuluvina fundamentaaleina, joiden puutteet ilmentävät korjaamista vaativaa vikaa tai virhettä maailman rakenteessa. Tämähän on puhdasta teologiaa. Ode paasaa synnistä ja kiljuvasta jalopeurasta kuin lahkosaarnaaja. Lahkot vaan yleensä toimivat omilla rahoillaan, mutta Osmo haluaa valtionuskonnon asemaan, jokahänellä toki jo on.
“Tarvittaisiin laajoja puutarhakaupunkialueita, jotka ovat riittävän suuria ylläpitämään myös kaupallisia palveluja ja kouluja.” Mutta kun tällaista ei voi tehdä.
Puutarhakaupunkialueella on keskus, jossa ne palvelut sijaitsevat. Keskuksen luontainen asiointialue on kävelymatka, eli noin 600 metriä. Mikä tarkoittaa noin neliökilometriä maata, eli tiiviillä pientaloilla tuollaiset 5000 asukasta. Tuollaisella asukaspohjalle ei tuoteta mitään ruokakauppaa tai kahvilaa kummallisempia palveluja.
Toki voi laskea optimistisesti kävelymatkatkaksi kilometrin. Tällöin palvelualue on reilu kolme neliökilometriä, eli 15 000 asukasta. Mikä sekään ei riitä pitämään mitään muuta kuin ehkä pari markettia hengissä. Ja käytännössä, se kaksi kolmasosaa väestöstä joka asuu 600 — 1000 metrin päässä keskuksesta ryhtyy autoilemaan.
Eräissä kirjoituksissa esiintyneet parin kilometrin säteet puutarhakaupungille ovat absurdeja, tuolla logiikalla Pakila on osa Oulunkylän puutarhakaupunkia.
Mitä vikaa on rehellisessä nukkumalähiössä? Juna-asema tai ratikkapysäkki, n. 5000 asukasta, ruokakauppa, koulut, tarhat. Toimii oikein hyvin, niin kauan kuin joku hyvää tarkoittavaa kaupunkisuunnittelija ei erehdy kaavoittamaan toimistotyöpaikkoja sinne asemalle.
Kaupunkimaiset toiminnot, eli toimistot, ravintolat, teatterit, erikoisliikkeet, lääkärikeskukset, jne. kuuluvat kaupungin keskustaan. Näiden hajauttaminen on ongelma, ei niinkään asutuksen. Ja yksi perussyy on se, että keskusta ei kasva kun sieltä loppuu tila. Helsingin yhdyskuntarakenteen ongelmat ovat Pasilassa, Kalliossa, Lauttasaaressa ja Töölössä, eivät niinkään Nurmijärvellä, Rekolassa, Landbossa tai Kauklahdessa.
Toinen ongelma on Vantaan ja Espoon aluekeskuspuuhastelu. Toki keskustoja voi olla useampi Pääkaupunkiseudulla usaempi, mutta ei kovin monta. Vantaan, jolle on ensinnäkin sössitty kaksi keinotekoista keskusta, hanke rakentaa vielä yksi keskus lisää hehtaarikaavalla lentokenttän ympärille on minusta täysin käsittämätön. Samoin Espoon kyvyttömyys tehdä jotain valintoja Espoon keskuksen, Leppävaaran, Tapiolan ja Matinkylän välillä.
Autoilin perheeni kanssa lappiin ja takaisin. Yli puolet Suomen pinta-alasta on todellakin erämaata, jota täplittävät harvat kylät. Niissä eletään edelleen 90-luvun alkua, väki on vain vanhentunut. En aivan heti lähtisi sovittamaan syrjäisiin reservaatteihin samaa sapluunaa mitä etelä-Helsinkiin.
Kasvukeskusten arvomaailma-jako näyttää syntyvän pitkälti lasten mukana. Lapsettomat asuvat keskustan kaksioissa tai kolmioissa. Lasten mukana haetaan sitten neliöitä ja pihamaata syrjemmältä. Toivottavasti arvomaailmakinastelu ei laita vastakkain lapsiperheitä ja keskustojen lapsettomia.
Kirjoituksessa ärsyttää jyrkän kategorinen tapa jakaa ihmiset kahteen luokkaan. Epäselväksi ei jää kumpi luokka on parempi ja kumpaan Osmo The Urban itse kuuluu.
On siis henkisesti vireät ja vihreät kaupunki-ihmiset, joilla on laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Lyhyet etäisyydet mahdollistavat näiden sosiaaisten ja korkeasti koulutettujen päivittäisen seuraelämän erilaisissa kulttuuririennoissa, trendikkäissä ruokaravintoloissa ja uusimmilla klubeilla.
Nurmijärvellä puolestaan lukkojen ja murtohälyttimien takana nyhjöttävät television ääressä ei-urbaanit lintukodossaan. Sieltä he poistuvat vain töihin ja ruokaostoksille sitä yhtä poisvievää väylää pitkin henkilöautolla.
Että näin Osmo maailmankuvassa.
Itse epäilen, että ne eristäytyneimmät ihmiset kyllä asuvat kerrostaloissa. Kaupunki on muutakin kuin Katajanokka ja Kruununhaka. Se on Kallion vanhukset ja Vallilan romanit, se on Jakomäen maalari-Arskat ja Myllypuron opiskelijapariskunta.
Eikä ole olemassa mitään tuollaista arvomaailmojen kahtiajakoa. Lähes kaikki arvostavat lyhyitä etäisyyksiä ja lähipalveuita. Lähes kaikki arvostavat myös runsaita asuinneliöitä ja omaa rauhaa. Asuinpaikka on monen tekijän summa ja erilaisten arvostusten kompromissi. Ei se ole joko sitä tai tätä.
Catilina:
“…jotka kieltäytyvät edelleenkin pitämästä hänen kosmisesta visiostaan oikeudemukaisuudesta ja tasa-arvosta luonnon perusjärjestykseen kuuluvina fundamentaaleina…”
Olisivatko epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo sinusta siis parempia perusperiaatteita yhteiskunnalliselle päätöksenteolle?
Catilina,
Totta puhut arvolatautuneista kommenteista. Mutta jos yritetään yhdessä analysoida ja pohtia jotain juttua, niistä kannattaa hetkeksi pidättäytyä.
Mikähän puolueporukka meillä ei olisi ylenkatseinen ja itseään ihaileva? Kepulaiset ehkä. Viha? Överiksi menee. Lahkosaarnaajia olen pari nähnyt ja kyllä Osmo saa vielä petrata jotta siihen yltää.
Eikös pendelöinti viittaa muuten junalla töihin tulemiseen? Onko vihreä nauhakaupunkiajatus menneen talven lumia?
Catilina mielestäni tarkoitti, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus eivät ole olevaisesta riippumattomia absoluutteja.
Siten ne kuitenkin usein mielletään. Maailmaan ne voidaan kuitenkin liittää vain ihmisen luoman uskonnon tai jonkin muun arvojärjestelmän kautta. Ei luonto tunne oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa.
Se, ovatko oikeudenmukaisuus ja tasa-arvopyrkimykset relevantteja kriteerejä päätöksentekoon, on yhteiskunnallinen sopimusasia, ei mitään sen ylevämpää.
Voisi myöntää, että ei ole mitään luontoon sisääntakennettua punavihreää perusprinsiippiä, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon termodynamiikkaa, jonka equatropiamaksimia kohten kaikki vääjäämättä valuisi, ellei…
“Likvidoikaa kulakit!”
On kohtuullisen helppo arvioida sitä, pitääkö Osmon näkemys paikkansa siitä, että Suomi olisi jakautumassa kaupunki-Suomeksi ja maaseutu-Suomeksi. Se, että Paavo Lipponen (töölöläinen) kirjoittaa asiasta jotain, ei valitettavasti lisää väitteen uskottavuutta, kuten Osmo itsekin toteaa sanoen, että kaupunkien sisällä poliitikkojen näkemykset ovat lähempänä toisiaan kuin eri kuntien välillä. Arviointi kannattaa aloittaa tarkkailemalla muita länsimaita, joiden elintaso on meitä korkeampi. Niissä mitään selkeää jakolinjaa ei ole, pois lukien suurkaupunkien (mitä Helsinki edes ympäristökuntineen ei ole) omintakeinen monikulttuurinen asutus, joka ei arvojensa ja tapojensa puolesta muistuta edes kyseisen suurkaupungin arvoja ja tapoja kylmän sodan ajoilta.
Arvioin olevani tekemisissä työni puolesta noin tuhannen ihmisen kanssa vuodessa, kaikki koulutettuja, työssä käyviä ihmisiä. Ystäviä arvioin olevan noin sata ja sukulaisia vain parikymmentä. Tiedän eläväni saippuarasiassa, koska olen näin etuoikeutetussa asemassa. Todellista kurjuutta ja hätää näen vain epäsuorasti sairaaloissa ja poliisiasemilla. Kukaan läheisistäni ei ole sairastanut vakavasti, menettänyt mielenterveyttään tai omaisuuttaan. Siitä huolimatta tai siitä johtuen, uskallan väittää, että oma arvomaailmani on tavallisen suomalaisen työssäkäyvän arvomaailmaa puhtaimmillaan. Siitä riippumatta, vertaanko itseäni Hesan keskustassa asuvaan pankkiiriin tai siilinjärveläiseen viljelijään. Meillä voi olla eri näkemyksiä verotuksesta, julkisesta terveydenhuollosta tai uskonnosta, mutta me uskomme työntekoon, ahkeruuteen ja rehellisyyteen hyveinä.
Suurkaupunkien monikulttuurisessa ympäristössä, jota suomalainen vihervasemmistolainen poliittinen eliitti ihailee, on erinäisiä piirteitä, jotka eivät kaltaisiani ihastuta. Kyseessä ei ole muukalaiskammo vaan ero kansallisessa identiteetissä. Minä en ymmärrä, mitä hienoa on kulttuurikeskus Caisan naisille pitämissä burkha-kursseissa, islamilaisten omissa uimahallivuoroissa, venäläisten valtaamissa kylpylöissä tai virolaisten pimeissä rakennusprojekteissa. Kyllä, tiedän että on suomalaisiakin, jotka kääntyvät islamiin, kauhistuvat bikineistä leikkipuistossa ja tekevät kuutamokeikkaa, enkä arvosta heidän tekemisiään. Kaltaisiani ihmisiä vilpittömästi surettaa afrikan sotien uhrit ja balkanin kansojen kärsimykset, mutta emme näe ratkaisuna sitä, että paiskimme töitä vuorotta lähettäen palkkamme sinne tai että kutsumme heidät kaikki tänne.
Neuvostoliitto julisti Suomelle kolmesti sodan 25 vuodessa, ja karjalaisten asuttaminen tynkä-Suomeen ei ollut helppoa, vaikka kyseessä oli kuitenkin oma heimo, omaa kansaa. Miksi ihmiset kuvittelevat, että aivan toisenlaisesta kulttuurista tulevien asuttaminen nyt onnistuisi paremmin? Olivatko vanhempamme ja isovanhempamme tyhmempiä kuin me? Onko nykyihmisellä jotain sellaista tietoa, jota aiemmilla sukupolvilla ei ollut? Jos on, niin mitä?
Osmon ja muiden vihervasemmistolaisten kantava teema on siis kaupunkimainen asuttaminen. Se ei sinänsä ole suomalaista kansallisidentiteettiä vastaan, mutta siihen kytketään vieraiden kulttuurien kritiikitön ihailu (paitsi anglo-saksistisen) ja sitä perustellaan epämääräisillä syytöksillä suomalaisen elämäntavan haitallisuudella ympäristölle. Vaikka en vastusta kasvihuonekaasujen leikkauksia sinänsä, niillä ei pitäisi perustella omia arvovalintoja, kuten Osmo tekee.
Mieleeni palaavat ajat, jolloin neuvostotiedemiehet kaavailivat valaisevansa siperialaisia kaupunkeja avaruuteen sijoitettavilla peileillä ja kääntävänsä Siperian jokien virtaussuunnat. Neuvostoinsinööri osasi laskea kaiken niin tarkasti, että järjestelmää pystyttiin jopa johtamaan viiden vuoden suunnitelmilla! Nyt sama sosialistinen ideologia nojaa kasvihuonekaasuihin; hallintoalamaiset vaan asumaan pieniin ja kylmiin betonikoppeihin junaratojen varteen. Siellä niitä on helppo hallita, vahtia ja kouluttaa oikeille asioille suosiollisiksi.
Osana projektia itsenäistä kansallisidentiteettiä arvostavien määrää tulee pienentää. Koska suomalaiset eivät kokoonnu marraskuiden pimeinä iltoina lähiöidensä toreille, on paikalle saatava satojatuhansia paremmista kulttuureista tulevia oppaita neuvomaan, kuinka herkutellaan syöttövasikoilla ja tuntitolkulla turistaan tuttujen kanssa avonaisten keittiön ikkunoiden edessä helmikuisena iltana valkosipulin värjätessä ilman vihreäksi.
Oletan, että Osmon arvomaailma on pysynyt suunnilleen samanlaisena pitkään, ja kasvihuonekaasupäästöt ovat vain yksi perustelu muiden joukossa. Valitettavasti siltä teorialta murenee pohja lujaa vauhtia ja sitä myöten vihervasemmistolaiset joutuvat keksimään uudet perusteet kaupunkipolitiikalleen. Kuten alussa totesin, asiaa kannattaa tarkastella esimerkkien valossa. Lontoo, Chicago, Los Angeles ja Geneve kelpaavat minulle. Kaikissa kaupungeissa asuu merkittävä osa kyseisen maan maahanmuuttajista. Kaikissa kaupungeissa vielä 70-luvulla tarjottiin muuta maata parempia sosiaalisia palveluita. Kaikissa niissä kustannukset maksava keskiluokka on muuttanut ympäristökuntiin. Kaikki ne kaupungit nyt koostuvat varakkaasta ydinkeskustasta, sen ympärille kohonneista työväen betonilähiöistä ja niitä ympäröivistä keskiluokan vehreistä pientaloista. Jo Suomea asutettaessa väestö siirtyi rannikolta sisämaahan kruunua pakoon. Ei ihminen edelleenkään halua ehdoin tahdoin osallistua toisten kustannuksien jakamiseen, jos ei itse siitä mitään hyödy.
Miksi tuo on niin vaikea myöntää, Osmo? Ymmärryksestä se ei varmasti ole kiinni.
Oden kirjoituksissa en ole havainnut erästä suurta yhteiskunnallista epäkohtaa eli mökkeilyä. Kesäasuntoja on totta kai maalaisillakin, mutta liikennerumban aiheuttavat etupäässä kaupunkilaiset.
Minun mielestäni pitäisi säätää mökkivero. Mökkielämä pilaa rannat, aiheuttaa liikennepäästöjä ja ruuhkia ja kakkosasunto tuhlaa energiaa. Siis vaikka kaupunkilaiset asuisivat kaukukolämmön ym suhteen ekologisesti, älytön määrä heistä kuittaa saavutetut ekologisuuden pois mökkielämällään.
Kannattaa ihan kysyä seuraavilta vastaantulevilta vihreiltä, että ovatko tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus luonnon absoluutteja tai prinsiippejä. En usko että löytyy montaa jotka vastaavat myöntävästi.
Tää on erinomainen kirjoitus.
Yks pointti, joka hieman selventäis asioita tavallisille kansalaisille olis seuraava: Jos veljekset A ja B päättävät ostaa identtiset talot, toinen ison kaupungin keskustasta, toinen maaseudun rauhasta. Niin Veli A maksaa kaupungin keskustassa olevasta talosta 450,000€ kun veli B maksaa maaseudulla olevasta talostaan 150,000€.
Tässä sopii sitten kysyä, että miksi halvalla talonsa saanutta pitäisi vielä tukea kaikin keinoin joihin mielikuvitus riittää.
Tämän hetken “tila-auto-omakotitalo-taulutv” ‑onnelassa ei ole menestyksen mahdollisuuksia Soininvaaran ajatuksille. Ensin selitellään parhain päin tekniset seikat. Kun ne osoitetaan vääriksi, aletaan vedota johonkin moraaliin, ja kun moraalikaan ei kestä, niin luovutetaan tyyliin: no, mehän voimme ihmisinä tehdä mitä lystää, koska olemme osa luontoa — hyvässä ja pahassa. “Niin ja tärkeimpiin asioihin. Olen muuten kaksinkertainen maisteri, ja sitten olen yrityksemme tuotepäällikkö ja ajattelin kertoa teille talosta, talomme sisustuksesta, kesäasunnostamme, kesäasuntomme sisustuksesta, lomastamme Aasiassa, lapsistamme, menestyneistä ystävistämme, harrastuksistamme…”. Kyllä tää on ihanaa.
tpyyluoma:
“Mikä tarkoittaa noin neliökilometriä maata, eli tiiviillä pientaloilla tuollaiset 5000 asukasta. Tuollaisella asukaspohjalle ei tuoteta mitään ruokakauppaa tai kahvilaa kummallisempia palveluja.”
Asun taajamassa/kylässä, jossa asukkaita vähän alle 2000. Eikä erityisen tiiviisti rakennettu. Talot pitkin mettiä.
Ruokakauppoja löytyy 3, ravintola, baari, apteekki, 3 parturikampaamoa, huoltoasema, koulu, terveysasema, kirjasto, rautatieasema, uimaranta, pururata, kirkko jne..
Kaikki nämä 300–800 metrin kävelymatkan päässä. Noin puolet asukkaista asuu yli kilometrin päässä “keskustasta”.
Ei tätä kyllä miksikään puutarhakaupungiksi voi sanoa, mutta pienemmälläkin väkimäärällä palvelut kannattavat.
Nämä kummallisemmat palvelut kyllä riittävät, muita kun tarvitsee harvemmin.
Artturi Björk:
“Minusta on ristiriitaista sanoa, että kukin saa elää tavallaan, kunhan kantaa kustannukset ja sanoa samalla, että jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon niiden puolesta, jotka eivät itse voi / halua kantaa omia kustannuksiaan.”
Yhdistät kovin kevyesti kauttaviivalla kaksi täysin eri asiaa. En voi millään pitää tietoiseen valintaan pohjautuvan (kalliin) elämäntavan subventoimista rinnasteisena sille, että kaikista heikoimmassa asemassa oleville turvataan elämän perusedellytykset yhteisestä pussista. Yhtäläisyysmerkkien vetäminen viittaa lähinnä kauppakamari-jugendin maailmankuvaan, jossa köyhyys tai muu huono-osaisuus on aina kunkin oma vika.
Värälä: Ne ei ole kaksi täysin eri asiaa vaan kolikon kaksi puolta. On täysin utopistista väittää, että kannustimet eivät vaikuttaisi ihmisten käyttäytymiseen. Tämä ei tarkoita, että köyhyys ja huono-osaisuus on aina jonkun oma vika, vaan että suurimmassa osassa omat päätökset vaikuttavat elämäntilanteeseen. En yritä syyllistää ketään. Jokainen saa mielestäni tehdä valintojaan miten haluaa. Yhteiskunnan pitäisi mielestäni vain olla pakottamatta ketään kustannusten jakamiseen. Vapaaehtoista jakamista sen sijaan kannatan täydestä sydämestäni.
Puutuin Osmon kirjoituksessa kohtaan joka on ristiriitainen: millä perusteella joidenkin ryhmien kustannukset kannetaan yhteisesti (esim. opiskelijat, työttömät, sairaat, vanhukset, vammautuneet, eläkeläiset, lapsen saaneet, eronneet, maalle syntyneet ja sinnä jääneet) ja joidenkin ryhmien kustannuksia ei (maalle muuttavat).
Periaate, että jokainen maksaa omasta toiminnastaan aiheutuvat kustannukset on kannatettava. Toisten ihmisten pakottaminen kustannusten jakamiseen on mielestäni väärin, koska on arvovalinta ja täysin subjektiivista mitä kustannuksia jaetaan.
Sähkö ja erilaiset kaapeliyhteydet pitää toimittaa syrjäiseen mökkiin samalla hinnalla kuin taajaman kerrostaloon.
Sähkö pitää toimittaa myös Helsinkiin samalla hinnalla kuin vaikkapa Loviisaan vai tuotetaanko Helsingissä myös sähkö niin kuin ne vasikanpaistit, halal-lihat, spay-maalit couscousit, biodynaamiset porkkanat, nepalilaisen keittiön edulliset mutteivat kuitenkaan verovapaat aarteet ja muut hyödykkeet. Oletan että nämä tuotetaan Helsingissä koska Osmo on monesti meille osoittanut että tiet ovat hyödyttömiä kaupunkilaiselle. Sitä Osmo taas ei ole meille kertonut että polttoaine ja ajoneuvoverojen sun muiden ‘käyttö’maksujen tuotto on moninkertainen tienpitoon verrattuna..
Kunta on velvollinen järjestämään koulukuljetukset syrjässä asuville ja jos näitä on paljon, valtio tulee apuun valtionosuuksilla.
En tiedä kuinka paljon tämä on valtion budjetista. Tuskin paljoa mutta kyllähän ne voitaisiin poistaakin etenkin kun toimisimme kuten alla Osmo esittää:
Tämä on oikein vanhan maaseudun osalta, mutta uusien pendelöijien kohdalla se rikkoo periaatetta, että jokainen vastaa valintojensa seurauksista.
Ööö, minun mielestäni me nimenomaan emme toimi näin nyt. Yhteiskunnassa on olemassa joukko kustannuksia jotka on pakko hoitaa kuten poliisi ja palokunnat. Sitten on kustannuksia joita voidaan hoitaa julkisin varoin jos niin on päätetty koska niistä on kaikille maksajille hyötyä joko suoraan tai epäsuoraan. Näitä ovat tietenkin koulutus ja terveydenhoito yms.
Sitten on suuri joukko kuluja jotka ovat niitä valintojen seurauksia mitä suurimmassa määrin. Osmo ja muut politiikot sekä heidän äänestäjänsä ovat valinneet minun puolestani että minun rahojani voidaan käyttää mm. Afrikan väestöräjähdyksen ja läpimätien diktatuurien ylläpitoon (900 M), läpikorruptoituneen EU:n kannatukseen (600 M), holtittoman elämäntavan ja päihteiden käytön aiheuttamiin kustannuksiin (XX XXX M), valtaisaan pöhöhallintoon (X XXX M) jne jne..
Minä en tarvitse yllämainittuja palveluja enkä ole ollut aiheuttamassa niiden “tarvetta”.
Suomen kokonaisveroaste lienee nyt jo maailman 5. korkein. Alkaisi tosiaan olla hyvä jos kaikki alkaisivat vähän vastata myös taloudellisesti niistä omista valinnoistaan, vai mitä?
Osmo on tässä vähän oikonut minunkin mielestäni, mutta pääpiirteittäin on kuitenkin oikeassa, pitkien matkojen esikaupunkiasuminen on rankasti subventoitua. Toisaalta taitaa olla niin, että nämä tyypit keskimäärin kyllä maksavat valintojensa kustannukset ainakin valtion/kuntien pussiin, eli eivät noin fiskaalisessa mielessä maksata valintojaan muilla.
Sensijaan he kylläkin maksattavat muita kustannuksia, kuten vaikkapa ruuhkauttavat teitä Helsingissä ja muissa kaupungeissa. Tähänhän on keinot kyllä olemassa, mutta niistä päättäminen on vähän vaikeaa, koska rakennuttajilla ei ole kannustimia toimia kokonaisedullisesti ja toisaalta ihmiset ihan aikuisten oikeasti haluavat asua omakotitaloissa. Minäkin asun, enkä kadu tai häpeä yhtään, vaikka ainakin jossain määrin vihreänä itseäni pidänkin.
Timo K, kuulostaa hyvältä kylältä. Nuo mainitsemasi peruspalvelut työllistävät maks. 100 ihmistä. Kummallisemmat palvelut ovat ne loput 900 2000 asukkaan työpaikkaa.
Tiedemies, voisin vielä uskoa, että ceteris paribus suurin osa suomalaisista haluaa asua omakotitalossa, mutta en oikeasti usko että suomalainen ensin päättää että asuu omakotitalossa, ja vasta sitten miettii missä se sijaitsee, mitä se maksaa hankkia, mitkä ovat juoksevat kulut asumisesta, mikä on vaikutus muihin juokseviin kuluihin (liikkuminen), paikkakunnan vaikutus tuloihin (työpaikka), jne. nyt ja tulevaisuudessa. Asunnon valinta on monen asian summa.
Markus:
“…pitämissä burkha-kursseissa, islamilaisten omissa uimahallivuoroissa..”
“…siihen kytketään vieraiden kulttuurien kritiikitön ihailu…”
Traveller:
“…halal-lihat, spay-maalit couscousit, biodynaamiset porkkanat, nepalilaisen keittiön edulliset mutteivat kuitenkaan verovapaat aarteet…”
“…Afrikan väestöräjähdyksen ja läpimätien diktatuurien ylläpitoon…”
Oletteko te nyt ihan varmoja, että kommentoitte oikeaa artikkelia? Osmon kirjoitus käsitteli aluepolitiikkaa ja kaupunkialueiden kehittämistä. Ei siinä ollut sanaakaan burkhista, halal-lihoista, monikulttuurisuudesta tai kehitysavusta. Tai ehkä minun paksut punavihreät silmälasini aiheuttivat harhanäkyjä, who knows.
Kysehän on alunperinkin ollut siitä, että toiset käyttävät sinun rahojasi. Tuoloveron osuus yhteiskunnan tuloista on ymmärtääkseni lähes mitätön, sama raha kiertäisi joka tapauksessa valtion kassaan varsin nopeast. Joillekin nyt vaan sovi, että kaikki eivät tienaa yhtäpaljon.
Villelle: Kyllä, kommentoin aivan oikeaa artikkelia. Sitä oli kommentoitu osuvasti jo(pa) ennen minun kommenttejani, joten tarrasin lähinnä tähän minua jälleen ärsyttäneeseen, väitettyyn kustannusten jakautumiseen. Siitä tuli nämä EU maksut ja kehitysavut..
Luin artikkelin kuitenkin sen verran huonosti että muistelin Osmon maininneen artikkelissaan jälleen kerran tiet ja sen työvoimapullan tavoin huutavan vääryyden että Osmo ja Osmon kannattajat joutuvat niitä rahoittamaan. Tällä kertaa hän ei ollut näköjään niitä maininnut, joten siltä osin kommentointi meni ohi. Mieleeni tulleet tuotteet johtuivat Osmon aiemmista mielipiteista, omista havainnoistani sekä vaikkapa tästä Osmon lausahduksesta: Jopa ruokakauppojen tuotevalikoima on erilaistumassa.
Osmo oli tässä melko sekavassa artikkelissaan myös tätä mieltä: Ongelmia on sekä valintojen kustannuksista että sosiaalisen vastuun jakautumisessa.
Tähän vastaisin Osmon sanoin: Aivan, koskapa Pelisäännöt suosivat vapaamatkustajuutta.
Sitten tämä: tulot on tasattava työssäkäyntialueen kuntien kesken tai valtionosuusjärjestelmän on toimittava vahvasti kuntien sosiaalista eriytymistä vastaan.
Mistä ihmeestä tälläinen väitetty sosiaalinen eriytyminen tänä päivänä johtuu? Kaupunkien väestökin on nuorempaa ja keskimäärin paljon älykkäämpääkin, joten ettei vain koko väite olisi pelkkää fuulaa? Ainahan juopot ovat liikepaikoille pyrkineet, ettei tässäkään ole mitään uutta. Eikö juoppojen hyysäykseen laitettujen rahojen leikkaus olisi parempi lääke tähän kuin kokoomus- ja sos.dem poliitikkojen virheiden paikkailu?
Tästä sen sijaan olen samaa mieltä: Uusia pientaloalueita syntyy grynderivetoisesti muutaman kymmenen talon lämpäreinä. Maanomistusolot määräävät niiden sijainnin ja koon. Maanomistusoloista riippumaton alueiden suunnittelu takaisi paikalliset palvelut ja edes auttavasti toimivan julkisen liikenteen.
Poliitikkojen pitäisi varmaan sitten tehdä jotain. Toistaiseksi kun niillä muutaman kymmen talon lämpäreillä ja niiden väärin ajattelevilla asukkailla on itse aika vähän mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan asiaan.
Keskustelusta paistaa taas selkeästä läpi pari suomalaiskansallista tosiseikkaan. Kateus, ja siihen liittyä haluttomuus maksaa mistään palvelusta.
Ei mikään ihme, että maamme on taantunut elinolosuhteiltaan viimeisen 15 vuoden aikana. Parasta taitaisi kaikille olisi edelleen elää metsässä luontaistaloudessa ja pitää puhtaana oma reviiri.
Osmon kirjoituksen voisi kärjistää seuraavasti:
Ainut oikea tapa on asua kaupungissa tiivisti. Maaseudulla asuu vain vanhapoikamaajussit, jotka tuottavat luomuruokaa kaupunkiin ja pitävät kaupunkilaisten iloksi mökkireitit kauniina ja hoidettuina. Nämä maanviljelijät ovat omavaraisia, eivätkä tarvitse kauppapalveluita. Pärjäätköön modeemin varassa.
Mitä sitä ruokaa Suomessa tuottamaan. Brasiliassa riittää sademetsiä pellonraivaukseen…
Odella alkaa olla zyskowiczmaisia piirteitä, joissa elinpiiri rajoittuu Kehä I:n sisäpuolelle
Traveller:
“Minä en tarvitse yllämainittuja palveluja enkä ole ollut aiheuttamassa niiden “tarvetta”. ”
Traveller, kyse ei ole aina pelkästään sinun tarpeistasi, vaan suomalaisten enemmistön tekemistä/tukemista poliittisista päätöksistä. Esimerkiksi suomalaisten enemmistö kannatti kansanäänestyksessä “läpikorruptoituneeseen EU:hun” liittymistä. Eikö olisi jo korkea aika hyväksyä tämä tosiasia? Emme voi luoda systeemiä, jossa EU:n kannattajat vastaavat päätöstensä kustannuksista ja saavat myös kaikki EU-jäsenyydestä koituvat suorat ja välilliset hyödyt.
Sinulla on muitakin vaihtoehtoja, Suomessa ei ole pakko asua. Maailmassa on paljon maita, joissa on huomattavasti matalampi veroaste. Valinta on sinun.
Ville,
syy miksi nostin nämä burkhat esiin on se, että Osmon kirjoituksessa viitattiin siihen, että kehyskuntien verotulot pitää saada Turun (tai Hesan) käyttöön. Tämä on kunnallisen demokratian kannalta väärin, ja kunnallinen demokratia vaikuttaa päivittäisiin palveluihimme paljon voimakkaammin kuin valtiollinen. Siedän vielä sen, että turkulaiset ja hesalaiset haaskaavat rahojaan typeriin monikulttuuri-projekteihinsa, mutta en sitä, että minua vaaditaan osallistumaan niiden kuluihin.
Syy miksi nostin maahanmuuttajat (määrittelen heidät tässä yhteydessä ei-länsimaisen kulttuurin sisäistäneet) keskustelun aiheeksi on se, että he aiheuttavat paljon ongelmia ja kuluja. Niin aiheuttavat suomalaisetkin, kuten totesin, mutta eivät samassa laajuudessa. Maahanmuuttajat asuvat kaikissa maissa lähes ainoastaan suurissa kaupungeissa, myös Suomessa. Kun nyt muistetaan, että maahanmuuttajien valtaosa käyttää sosiaalitukia, äänestää vihreitä tai sosdemuja, lienee selvää, että minulla on suora henkilökohtainen intressiristiriita Osmon kanssa.
Toinen syy maahanmuuttajiin viittaamisessa on se, että Osmo kirjoituksessaan viittasi siihen, että kehyskuntalaiset tuovat jotain kustannuksia kaupunkilaisille. Kuten Tiedemies totesi, tuo on täyttä roskaa. Kehyskunnissa asuu työssä käyvä porukka, joka pyörittää tämän maan taloutta. Toisin kuin sinä Ville kuvittelet, se ei ole vielä demokratiaa, että enemmistö päättää asioista. Demokratiaa on vasta se, että enemmistö ei sysää kuluja vähemmistön niskaan. Kuten tiedät, Suomessa vähemmistö ihmisistä on enää töissä. Sinun näkemyksesi mukaan työssä käymätön sakki saisi siis vapaasti nostaa veroja kulujensa peittämiseksi demokratian nimissä. Sitten kylmästi todeta, että muuttakaa pois jos ei kiinnosta asua täällä (kalskahtaa 30-luvun sosialismille). Demokratia on vastuullista yhteisten asioiden päättämistä. Siksi aikoinaan päätöksiä tekivätkin vain ne, jotka veroja maksoivat. Siinä oli omat ongelmansa, miksi äänioikeus laajennettiin myös veroja maksavien vaimoille. Nyt äänioikeutettuja on enemmän kuin veronmaksajia, mikä on sekin tuonut uudet ongelmansa.
Kolmas syy maahanmuuttajien esiinnostamisessa on se, että en halua Osmon tai Paula Kokkosen päättävän, saavatko vaimoni tai tyttäreni olla bikineissä uimarannalla. Joko hesalaiset ovat niin ahdasmielisiä etteivät hyväksy bikineitä tai sitten heidän johtajansa ovat, mutta kummassakaan tapauksessa en halua asua ja maksaa veroja Helsinkiin, jos vaihtoehtoja on. Ja onneksi niitä on.
Lopuksi, Osmon halu tiiviiseen kaupunkirakentamiseen kumpuaa vanhoista sosialistisista utopioista, joissa kansalaisia haluttiin kontrolloida ja alistaa — kaupunkilainen on nimittäin aina riippuvaisempi poliittisista päättäjistä kuin maalainen. Ylivoimaisesti suurin ongelma tässä Osmon esityksessä on se, että hän perustelee visiotaan kasvihuonekaasupäästöillä. Kuten aiemmin totesin, kasvihuonekaasuteoria murenee tällä hetkellä lujaa vauhtia. Kaikki päästökaupat, kaupunkirakentamiset ja muut yhteiskunnalliset asiat, joita Osmo perustelee, liittyvät kasvihuonepäästöihin. Ja koska niiden merkitys ja vaikutus ilmastoon on uusien tutkimusten myötä kyseenalaisempaa kuin kertaakaan 20 vuoteen, Osmon tavoitteet voivat olla täysin metsässä (oiva sanavalinta). Jos kasvihuonekaasujen vaikutus todetaan lähitulevaisuudessa merkityksettömäksi ilmaston lämpenemisen kannalta, millä Osmo sitten perustelee urbaaneja unelmiaan?
Ja asia kääntäen; jos lähitulevaisuudessa saamme selkeää näyttöä siitä, että ihmisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat tuhoamassa maapallon elinkelvottomaksi, minä muutan välittömästi kaupunkiin ja alan kulkea junilla. Siihen asti: muu Suomi tulee toimeen ilman Helsinkiä, Helsinki ei ilman muuta Suomea. Sitä kannattaisi Osmonkin pohtia ennen kuin alkaa sättiä meitä eläteiksi.
Ville: Minusta on huono argumentti pyytää jotain Suomen kansalaista muuttamaan ulkomaille, jos ei pidä kotimaansa kehityksestä. Suomen pitäisi olla hyvä paikka elää kaikille suomalaisille. Toisaalta tästä voi ehkä johtaa ajatuksen, että on väärin pyytää maalla-asuvaa muuttamaan kaupunkiin, jos ei halua maksaa valintansa kustannuksia. Minusta näissä kahdessa pyynnössä on kuitenkin niin suuri aste-ero, että olen valmis vaatimaan maalaisia luopumaan subventioistaan ja silti valmis sallimaan kansalaisten pyrkimyksen muuttaa yhteiskuntaamme, vaikka se olisikin enemmistön tahdon mukainen.
Artturi, ei se ollut mikään argumentti, vaan ihan vilpitön ehdotus, koska Traveller kuulosti niin tuskaiselta. Asun itsekin alhaisen veroasteen maassa, en tosin verotuksellisista syistä. Mukavaahan se on, kun on sellaisessa elämäntilanteessa, että niitä yhteiskunnan palveluita ei tarvitse. Silloin kun asuin Suomessa, se oli minulle erittäin hyvä paikka elää, vaikka olinkin palkkatöissä ja asuin kaupungissa, jossa asui maahanmuuttajia.
Toki kansalaisten tuleekin pyrkiä muuttaa yhteiskuntaa, mutta pitää myös joskus hyväksyä se, että demokratiassa enemmistö ei aina ole samaa mieltä kuin mitä itse on. Jos se se enemmistö on aina eri mieltä kuin mitä itse on, niin silloin on oikeasti syytä alkaa harkita vaihtoehtoja.
Markus:
“Ja koska niiden merkitys ja vaikutus ilmastoon on uusien tutkimusten myötä kyseenalaisempaa kuin kertaakaan 20 vuoteen”
Tällaisiin väitteisiin olisi hyvä antaa referenssi. Ainakaan Naturea ja Sciencea lueskellessani en ole moisiin argumentteihin törmännyt. En tosin ole ilmastotutkija, joten en varmaankaan ole asiasta yhtä hyvin perillä kuin sinä.
“jos lähitulevaisuudessa saamme selkeää näyttöä siitä, että ihmisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat tuhoamassa maapallon elinkelvottomaksi, minä muutan välittömästi kaupunkiin ja alan kulkea junilla.”
Tiedät itsekin, Markus, että tällainen “lupaus” on pelkkä tyhjä silmänkääntötemppu. Ei kukaan voi tietenkään antaa mitään “selkeää näyttöä” siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
Ihminen on kyllä aika hakoteillä, jos hänen on omaa maailmankuvaansa perustellakseen Markuksen tavoin väitettävä, ettei kasvihuonekaasuilla ole vaikutusta ilmastoon. Siinä on se vika, että tuon väitteen mukana kaatuu kaikki mitä sillä perustellaan.
Villelle: Vaikka suomalaisten enemmistö äänestääkin minun mielestäni vääriä henkilöitä valtaan ja äänesti väärin tässä EU asiassa, niin tämä ei tarkoita nykyisessä poliittisessa järjestelmässä sitä että minun tarvitsisi asia hyväksyä saati sitä kannattaa. Poliitikot toki pyrkivät aktiivisesti järjestelmään jossa kansalta ei enää kysyttäisi mitään niin EU kuin kansallisellakin tasolla. Tästä käy esimerkkinä jatkuvasti laajeneva sensuuri ja esim. se ettei kansanäänestystä EU perustuslaista katsottu tarpeelliseksi järjestää lainkaan Irlantia lukuunottamatta.
Kyllä, jopa minullakin on muita vaihtoehtoja. Tietenkin minun mahdollisuuteni lähteä halvan verotuksen maahan ovat paljon huonommat kuin niiden lukemattomien suomalaiseen poliittiseen eliittiin ja muuten vain älymystöön kuuluvien henkilöiden jotka ovat hankkineet kansain_välisiä kokemuksia esim. isin kustantamalla kielikurssilla, jonkun “kansalais“järjestön tai julkisen sektorin pierunpidätysviraston “projektissa” tai peräti Amerikan Harwardin rahatpoispölkk.. eh. siis Harvinaisen Kyvykkäille Poliitikoille suunnatulla Erikois Koullutuksessa (Spesiall Edygeissön for the Zentrum politisian). Minähän olen vain tehnyt sellaisessa halvan verotuksen maassa työtä pari vuotta, ja siihen nyt pystyy kuka tahansa juntti.
Uskon kuitenkin talouden romahtavan täällä melko pian koska jo nyt suurin osa ihmisistä elää jollain avustuksella ja työtätekevien määrä vähenee. Tämän jälkeen jouduttaneen väkisinkin miettimään perusasioita uudelta pohjalta. Toivon hartaasti myös että silloin nykyiset lööppijohtajat vaihtuvat silloin arvoiltaan toisenlaisiksi tai ainakin paremmin talouden reaaliteetteja ymmärtäviksi. Nyt näyttäisi myös siltä että EU vastustus lisääntyy paitsi Suomessa niin myös muualla, mikä onkin ymmärrettävää koska pullaa riitä kuitenkaan jaettavaksi kuin perin harvoille. Kun Nokian pääkonttori lähtee lähivuosina Suomesta alkaa sen EU:n hyöty olemaan kutakuinkin pyöreä 0, muttta rahat sinne kyllä kelpaavat. Kansa ei tykkää…
“Uskon kuitenkin talouden romahtavan täällä melko pian koska jo nyt suurin osa ihmisistä elää jollain avustuksella ja työtätekevien määrä vähenee.”
Traveller, ymmärrän kyllä syvän huolesi liittyen Suomen ikäjakaumaan ja työtätekevien määrän vähenemiseen, se on varmasti täysin aiheellinen. Olen tosiaan ollut muilla mailla muutaman vuoden, joten olen vähän pihalla Suomen nykytilasta.
Kirjoittamiesi synkkien tulevaisuudenkuvien huolestuttamana googlailin jotain kansainvälisiä vertailuja ja niiden valossa tilanne ei ihan vielä näytä olevan romahduksen partaalla. Esimerkiksi World Economic Forumin (WEF) tekemän vertailun mukaan Suomi oli seitsemänneksi kilpailukykyisin maa maailmassa vuonna 2007 (http://www.weforum.org/en/initiatives/gcp/Global%20Competitiveness%20Report/index.htm).
Paremminkin voisi tietysti mennä. Kärkisijoilla on sekä matalan että korkean verotuksen maita, joten mitään suoraa korrelaatiota taloudellisella kilpailukyvyllä ja verotuksella ei ainakaan tämän perusteella näyttäisi olevan. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sinulla olisi oikeus verotuksen alentamista ym. vaatia, kaikin mokomin!
Sorry, siis kuudenneksi…
Tiedemies:
Osmo on tässä vähän oikonut minunkin mielestäni, mutta pääpiirteittäin on kuitenkin oikeassa, pitkien matkojen esikaupunkiasuminen on rankasti subventoitua. Toisaalta taitaa olla niin, että nämä tyypit keskimäärin kyllä maksavat valintojensa kustannukset ainakin valtion/kuntien pussiin, eli eivät noin fiskaalisessa mielessä maksata valintojaan muilla.
Tiedemiestä ei yleensä saa kiinni loogisesta virheestä, mutta tässä on vähän aineksia sellaiseen. On totta, että suurituloiset ja terveet rahoittavat hyvinvointivaltiossa pienituloisia ja köyhiä ja silloin kehyskuntien ihmiset rahoittavat (ehkä) keskimäärin keskuskaupunkien asukkaita, mutta tästä ei voi vetää johtopäätöstä, että jokainen maksaisi valintojensa kustannukset ja että kannustimet ovat kunnossa.
Pirkkalalaiset ovat rikkaampia kun tamperelaiset, mutta jos vertaamme kahta samalla tulotasolla olevaa Tampereella ja Pirkkalassa, Pirkkalassa asuva osallistuu yhteisiin menoihin vähemmän (en puhu veroprosentista, vaan mitä sillä saa ja maksaako itse oman logistikkakulunsa). Siksi Pirkkalaan muuttoon liittyy vapaamatkustajakannustin, joka ei ole terve.
Toki jos verrataan keskuskunnan (vaikka sitten Tampere tai Helsinki) asukasta ja kehyskunnan (Pirkkala/Espoo) asukasta samassa tuloluokassa, niin voi olla, että nettomaksu on kehyskuntalaisella vähäisempi. En kiistä tätä yhtään.
Kehyskunnassa asuva maksaa autoilustaan ja logistiikasta kuitenkin keskimäärin enemmän. Jos vika on logistiikan kustannusten jakautumisessa, niin puuttua pitää siihen, eli ne työkalut ovat polttoainevero ja ruuhkamaksut.
Jos vika on siinä, että kehyskunnissa ei ole maahanmuuttajia, puliukkoja jne, ja muuton taustalla on yleinen nimbyily, niin tässä on vapaamatkustajuutta kyllä.
Tiedän jo standardivastauksen “tietyiltä” kirjoittajilta: Ihmiset eivät halua neulanvaihtopisteitä lasten leikkikentän naapuriin, eivät halua pultsareita takapihoilleen nukkumaan, eivätkä että heidän lapsensa pakotetaan pukeutumaan burkhaan (ainakin täällä tuntuu olevan kirjoittajia, jotka uskovat, että heti kun Helsingissä siirrytään Kulosaaren itäpuolelle, niin astuu voimaan Sharia-laki). Tämä argumentti on perustelu sille, miten yksilöt tekevät päätöksiään asuinpaikkansa suhteen. Käsittääkseni tässä on kyse siitä, miten tämä päätäntävalta voitaisiin säilyttää niin, että ko. nimbyily ei enää olisi yksilön kannalta rationaalista.
Se on jännä sokea piste tässä asiassa, joka itsellänikin oli hetken, ennen kuin ajattelin asiaa tarkemmin. Nykyinen järjestelmähän on kovinkin “sosialistinen” ja päätökset on tehty kaikkea muuta kuin vapaiden markkinaolosuhteiden vallitessa. Yksittäiset asuntokaupat tietenkin tehdään vapaasti jne, mutta kokonaisuudessa on aika paljon poliittista päätöksentekoa ja vielä tehotonta sellaista. Se, että poliittinen osa tästä muutetaan toisenlaiseksi niin, että puitteet joissa ihmiset edelleen yhtä vapaasti tekevät päätöksensä mutta niin, että yksilön etu on paremmin linjassa tehokkuusperiaatten kanssa, ei ole sen enempää (jos kohta ei välttämättä paljoakaan sen vähempääkään) “sosialistinen” kuin nykyjärjestelmä.
Niillä, jotka korostavat “vapautta” on ihmeellinen käsitys, jonka mukaan subventiot ja valtion rakentama infra kyllä kuuluvat heille, mutta auta armias jos jotain yritetään tasapainottaa, niin heti ollaan puuttumassa vapauteen. Sama pätee toki siellä toisellakin puolella, eli jos jotain subventiota yritetään purkaa, niin kauhea parkuminenhan siitä syntyy, vaikka järjestelmä vääristäisi kuinka pahasti. Usein näiden perässä parkuvat myös yhdet ja samat ihmiset.
Eli, siis, olen Osmon kanssa samaa mieltä siitä, että vapaamatkustaminen on ongelma, mutten usko, että se on sitä puhtaasti fiskaalisessa mielessä, ainakaan kovin paljon. Se on sitä enemmänkin siinä mielessä, että nämä hmm… ei-toivottavat ilmiöt ulkoistetaan keskuskuntiin.
Haluan väärinkäsitysten välttämiseksi huomauttaa, että minä vastustan myös subventioita ja valtion rakentamaa infraa.
Esimerkiksi World Economic Forumin (WEF) tekemän vertailun mukaan Suomi oli seitsemänneksi kilpailukykyisin maa maailmassa vuonna 2007 (http://www.weforum.org/en/initiatives/gcp/Global%20Competitiveness%20Report/index.htm).
Tuollaiset “tutkimuslaitokset” ovat vähän kuin karkkiautomaatteja. Tilaajat antavat rahaa ja kyseisten laitosten Aiv Opieruahot sitten kuulijaa miellyttävän “tutkimus“tuloksen. On täysin naurettava ajatus että yksikäään läntinen valtio sijoittuisi missään todellisessa kilpailukykytutkimuksessa kärkeen, korkeintaan joku yksittäinen yritys saattaa pärjätä hyvin mutta valtiot eivät varmasti sitä tee.
Suomen suhteellisen hyvä sijoitus omassa euvostoliittolaisessa kurasarjassaan johtuu lähinnä Venäjä öljy- ja kaasudollareista joista on valunut siivu tännekin. Lohkeaako tämä siivu myös tulevaisuudessa onkin sitten 1000 pyb kysymys. Siihen jatkuuko se tuskin myöskään löytyy apuja keskustapoliitikkojen ja stallarien tekemästä verovaroin rahoitetusta idän“tutkimuksesta”, he kun ovat sitä Suomen tiedemaailman eliittiä, näköjään..