[1] http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Ranskalaiset+luopuvat+v%C3%A4hitellen+lyhennetyst%C3%A4+ty%C3%B6viikosta/1135233253698

Suosittele: 0

Mutta se neuvotteluratkaisu menee niin, että jos kahdella (tai useammalla, se yleistyy) osapuolella on resurssia (rahaa) jaettavana niin, että joko siitä hyötyy itse tai sitten kaikki (so. yksityinen hyödyke ja julkinen hyödyke), niin halu vapaamatkustaa ja pelko muiden vapaamatkustamisesta tuottavat neuvotteluratkaisun, jossa kummankin kokonaishyöty on alhaisempi kuin se olisi, jos joku ulkopuolinen tietäisi hyödyt ja sanelisi ratkaisun. Tällaista ulkopuolista tahoa ei ole olemassa oikeasti; valtio ei niitä hyötyjä tunne, mutta teoria kertoo, että periaatteellinen ongelma tehokkuuden suhteen on olemassa.

Suosittele: 0

Minusta jokaisella “peliin” osallistuvalla on oikeus tavoitella omaa hyötyään tai siis sitä, että muut eivät hyödy pelaajan kustannuksella, eli pyrkiä siihen Nash-tasapainoon. Jokaisella on myös oikeus olla tavoittelematta tätä tasapainoa ja luopua omasta hyödystään muiden hyväksi. Jos systeemi ei toimi tämän vuoksi tehokkaasti se on sama kun joku rikkoisi tai sotkisi asioita joihin hänellä on omistusoikeus. Tätäkin voidaan toki pitää moraalittomana. Minusta kuitenkin on moraalittomampaa estää jotain tavoittelemasta tätä tasapainoa, kuin sallia jonkun vähentää hyvinvoinnin summaa sitä tavoitellessaan.

Noista esimerkeistä vielä sen verran, että tuossa SUV-jutussa asiaa vois lähestyä kahdelta kantilta. Tuossahan jaetaan liikenneturvallisuutta uudelleen siten, että sen summa ei muutu, mutta se jakaantuu tehokkaammin, eli niille jotka ovat valmiita siitä maksamaan. Toisaalta jos tiet olisivat yksityisiä, niin tien omistajalla olisi mahdollisuus sallia tai kieltää ajoveuvojen liikkuminen tiellä, jolloin tien omistajan etu olisi maksimoida tien hyöty, eli asettaa liikenneturvallisuus “oikeaan” arvoonsa.

Summa summarum olen kanssasi samaa mieltä melkein kaikesta mitä kirjoitit edelliseen viestiisi. Jokainen tapaus pitää käsitellä erikseen, eikä vaan kategorisesti vapauttaa markkinoita. Kuitenkin niitä pitäisi vapauttaa huomattavasti enemmän kuin mitä nyt tehdään ja usein tilanteessa, jossa markkinoiden vapautus ei toimi syy on jossain muussa valtion harjoittamassa säätelyssä.

Suosittele: 0

Yksityiset hyödyt ja niiden kautta neuvotteleminen eivät johda tehokkaaseen lopputulokseen. Olen sanonut tämän ennenkin, tehokkuudesta tinkiminen on moraalitonta ihan siinä normaalissa mielessä, että se on efektiivisesti samaa kuin paikkojen rikkominen ja sotkeminen. Liberaariopissa ongelmana on se, ettei tätä ymmärretä, vaan jankataan aina siitä, kuinka neuvottelemalla ja sopimalla päästään parempaan tulokseen. Mutta kun ei päästä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että valtio tietäisi jonkun asian paremmin. Nämä kaksi asiaa sotketaan yleensä. Valtio virkamiehineen ei voi tietää mitä muut haluavat. Ihmiset paljastavat sen, mitä he haluavat eri tavoin. Yksi näistä tavoista on demokratiassa äänestäminen, mutta se on huono tapa, koska yksi ääni annetaan kerran parissa vuodessa ja sen vaikutus on mitätön. Paljon parempi tapa ovat markkinat, mutta markkinoiden ongelma on se, että ne ovat alttiita juuri edellämainituille neuvotteluongelmille.

Markkinoillakin kuitenkin syntyy erilaisia palveluita, joilla näitä ongelmia ratkaistaan. Valtiota tarvitaan aika harvoin hoitamaan asioita, jos toimijoilla on tarpeeksi voimakkaita keinoja ja intressejä ja tarpeeksi informaatiota. Esimerkiksi yritykset käyttävät paljonkin resursseja tällaisten ongelmien ratkaisemiseen, koska niiden tehtävänä on tehdä rahaa ja kilpailluilla markkinoilla ne tekevät parhaiten rahaa olemalla tehokkaita. Aina ei kilpailua kuitenkaan ole, koska markkinoille ei uusi toimija pääse. Syy voi olla (ja usein on!) valtion, mutta ei aina. Esimerkiksi sähkömarkkinoiden toimimattomuus on alkujaan pitkälti julkisen vallan sääntelyn tulosta. Sellaisessa tilanteessa rysäyttämällä vapauttaminen melkein aina pahentaa tilannetta.

Yksityiset toimijat kohtaavat tavan takaa vangin dilemmoja, joissa ongelmaa ei edes voi ratkaista neuvottelemalla, koska osapuolia on niin paljon. Esimerkiksi kaupunkimaasturien yleistyminen on osaksi seurausta siitä, että ne koetaan turvallisemmiksi. Ne toki ovat turvallisempia, jos sellaisella törmää pikkuautoon, mutta kahden SUV:n törmäyksessä tilanne on sama kuin kahden pikkuauton. Ja ulosajoissa ne ovat olleet jopa turvattomampia. Jos pikkuautoja on paljon, SUV:n hankkiminen lisää turvallisuutta sille, joka sen hankkii, mutta samalla heikentää muiden turvallisuutta. Kun muut reagoivat, lopulta kaikki hankkivat ison auton ja lopputuloksena kaikkien turvallisuus on heikentynyt. (Tämä esimerkki on Heathin kirjasta) Ketään ei saada mukaan SUV:iden kieltosopimukseen, koska kaikki tietävät, että joku kuitenkin jättäytyy ulkopuolelle.

Sama tilanne on vaikka hiilidioksidipäästöissä. On mahdollista, että päästörajoituksista ei ole mitään hyötyä, joten aina löytyy joku, joka ei aio rajoituksiin lähteä. Tämän vuoksi sitten yksi kerrallaan kaikki kieltäytyvät rajoituksista ja lopputuloksena on, ettei kukaan rajoita mitään.

Suosittele: 0

Juuri kun olin luokitellut Artturin toivottomaksi tapaukseksi …

Mutta kuten kirjoitin aiemmin, ihmisten keskimääräisen onnellisuuden kannalta pitäisi palata tiukempaan keskusjohtoisuuteen. Vapaalla ihminen on onnellisempi, mutta vapaana vapaus vähenee (aforism tm.), kuten on käynyt Jenkkilässä, jossa 23 prosentilla ei ole yhtäkään vapaata päivää vuodessa. Juuri tässä kohdassa olisin itse valmis tinkimään vapauden ihanteesta (joka muuten olkoon johtotähtenämme).

Nimimerkki: Anne Applebaumin Gulag lomalukemisena.

Suosittele: 0

Niitä vangin dilemmoja sun muita ei ole niin paljon. Toisaalta myös joihinkin dilemmoihin valtio voi olla itseasiassa aiheuttaja, kun se puuttuu vapaaseen sopimusoikeuteen. Dilemmaahan ei ole, jos vangit pääsevät sopimaan keskenään…

Mutta siis joo… kaikkea kohtuudella.

Suosittele: 0

Suosittele: 0

Tämä libertaarisävytteinen “sosiosolipsismi”, siis oppi, jonka mukaan kukaan ei voi tietää mitään hyödyistä tai haitoista joita muut kokevat, on toki sympaattinen, muttei kovin hedelmällinen eikä valitettavasti yhtäpitävä tosiasioiden kanssa. Esimerkiksi tilastoista saadaan näkyviin ulkoisvaikutuksia, joita yksilöt itse eivät edes huomaa, koska eivät osaa katsoa oikeaan paikkaan. Näissä vapausopeissa suhtaudutaan tällaisiin asioihin kuten ne hoituisivat itsestään, mutta kun eivät hoidu.

Toisaalta, ihan liian usein vasemmisto tarjoaa heti ratkaisuksi valtiokontrollia, kieltoja ja ties mitä. Lisäksi usein tarjotaan ilmeisen moraalisin perustein verotettavaksi sellaisia asioita, joita ei voi verottaa, koska veropohja katoaa välittömästi. Yksi tällainen ovat kansainväliset pääoman liikkeet ja toinen monien inhokki valuuttakauppa (ns. tobinin vero).

Suosittele: 0

Suosittele: 0

Suosittele: 0