(Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 22/2008)
Perusturva on jäänyt selvästi jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Tätäkin pahempaa on kuitenkin köyhien näköalattomuus, sillä monella ei ole mitään tietä ulos köyhyydestä.
Helsinkiläinen yksinasuva pitkäaikaistyötön – kutsukaamme häntä Maijaksi – saa yhteiskunnalta asumiskulunsa kokonaan ja sen päälle 400 euroa puhtaana käteen. Elämä 13 eurolla päivässä ei ole herkkua. Ikävintä on, ettei Maija voi juuri parantaa tilannettaan menemällä töihin, koska hänelle on puutteellisen koulutuksen ja muiden syiden vuoksi tarjolla vain pienipalkkaista työtä.
Mennessään töihin 1300 euron kuukausipalkalla Maija menettäisi tulonsiirrot ja joutuisi maksamaan itse asumiskulunsa . Entiseen verrattuna palkasta jää käteen noin euro tunnilta. Päiväbudjetin nousu 13 eurosta 18 euroon on prosentteina paljon, mutta siitä on maksettava työmatkat, työhön soveltuvat vaatteet ja työpaikkaruokailu. Kovin valoisia näkymiä työpaikka ei siis Maijalle tarjoa varsinkaan, kun vähän arvostettu työ ei itsessään tuota tyydytystä. Jatka lukemista “Työnteon pitäisi kannattaa köyhällekin”