Työnteon pitäisi kannattaa köyhällekin

6.6.2008 · Aihe: _ 

(Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 22/2008)

Perusturva on jäänyt selvästi jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Tätäkin pahempaa on kuitenkin köyhien näköalattomuus, sillä monella ei ole mitään tietä ulos köyhyydestä.

Helsinkiläinen yksinasuva pitkäaikaistyötön – kutsukaamme häntä Maijaksi – saa yhteiskunnalta asumiskulunsa kokonaan ja sen päälle 400 euroa puhtaana käteen. Elämä 13 eurolla päivässä ei ole herkkua. Ikävintä on, ettei Maija voi juuri parantaa tilannettaan menemällä töihin, koska hänelle on puutteellisen koulutuksen ja muiden syiden vuoksi tarjolla vain pienipalkkaista työtä.

Mennessään töihin 1300 euron kuukausipalkalla Maija menettäisi tulonsiirrot ja joutuisi maksamaan itse asumiskulunsa . Entiseen verrattuna palkasta jää käteen noin euro tunnilta. Päiväbudjetin nousu 13 eurosta 18  euroon on prosentteina paljon, mutta siitä on maksettava työmatkat, työhön soveltuvat vaatteet ja työpaikkaruokailu. Kovin valoisia näkymiä työpaikka ei siis Maijalle tarjoa varsinkaan, kun vähän arvostettu työ ei itsessään tuota tyydytystä.

Eräs yksinhuoltajaäiti kirjoitti minulle, että hänelle työhön meno on tätäkin kannattamattomampaa. Perusturvan varassa  elävä voi saada sosiaalitoimistosta harkinnanvaraista toimeentulotukea lasten harrastuksiin, koulukirjoihin, polkupyörään ym.. Tämä ilo loppuu töihin mennessä samoin kuin lasten ilmaiset kesäleirit. Palkan pitää olla varsin korkea, jotta pääsisi edes omilleen. 

Helpoin tapa estää lasta kiipeämästä katolle on poistaa tikkaista alin askelma.  Maijan tilanne on vähän samanlainen. Hänellä ei ole mahdollisuutta kivuta ylöspäin, koska ratkaiseva puola puuttuu. Hän voi huonosti työttömänä, eristyy kanssaihmisistään, mutta ei pysty auttamaan itseään.

Hyvinvointivaltiotamme pystytä palauttamaan oikeudenmukaiseksi ja tehokkaaksi ellei pienipalkkaisten ihmisten asemaa paranneta. Siitä riippuu melkein kaikki.

Periaatteessa Maijan on otettava vastaan mikä hyvänsä työ. Ei siis pitäisi olla merkitystä sillä, onko töihin meno kannattavaa. Jos työ ei maita, tuet putoavat. Yhdestä kieltäytymisestä Maija menettää 2,60 euroa päivässä ja toistuvasta kieltäytymisestä 5,20 euroa päivässä.

Tämä on vain teoriaa. Kukaan ei palkkaa vastentahtoista työntekijää. Viiden vuoden työttömyyden jälkeen, Maija on menettänyt intonsa tehdä töitä, semminkin kun siitä ei näytä seuraavan lainkaan kohennusta taloudelliseen tilanteeseen. Kunnon työpanosta voi odottaa vain siltä, joka on itse halunnut töihin ja haluaa työnsä säilyttää. Helsingissä on parikymmentä tuhatta työtöntä samanaikaisesti kun on pulaa bussikuskeista ja siivoojista. En suostu uskomaan, ettei yhdestäkään työttömästä olisi näihin ammatteihin.

 

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta toimi hyvin vielä 1980-luvun lopulla. Maassa oli aluepoliittista työttömyyttä, mutta kasvukeskuksissa vallitsi lähes täystyöllisyys. Helsingin pitkäaikaistyöttömät laskettiin sadoissa. Samalla kuitenkin perusturvan varassa elävien tulotaso oli lähempänä yleistä tulotasoa kuin nyt. Hyvinvointivaltio edisti yhteiskunnallista tasa-arvoa taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Nyt haaskaamme voimavaroja rakenteelliseen työttömyyteen samalla kun köyhät ovat syrjäytymässä yleisen elämänmuodon ulkopuolelle.

 

Perusturvan varaan jääneiden – pelkän kansaneläkkeen varassa sinnittelevän vammaisen tai työmarkkinatuelle pudonneen työttömän – ansiotaso on jäänyt vuodesta 1990 jälkeen keskimääräisestä tulotasosta noin 30 prosenttia. Absoluuttisesti heidän tulotasonsa ei ole laskenut. Tulot riittävät samoihin hyödykkeisiin kuin 20 vuotta sittenkin, jos niitä kaupoista vielä saa.

Suhteellisella köyhyydellä on merkitystä. Jonkin määritelmän mukaan köyhä on se, jolla ei ole varaa osallistua vallitsevaan elämänmuotoon. Köyhyydessä vaarallisinta on eristyminen omaan alakulttuuriin. Perusturvan jääminen jälkeen yleisestä tulotasosta hävittää yhteiskunnallista luottamusta ja synnyttää rikollisuutta. Suomessa kunnioitetaan yhteisiä pelisääntöjä paremmin kuin muualla, mutta kovalle koetukselle kunnioitus joutuu, jos kokee yhteiskunnan pelisäännöt omalta kohdaltaan epäreiluiksi.

Köyhyys pyrkii periytymään, jos köyhät eristetään lapsineen muiden elämänmuodosta. Näin on käynyt monessa pidempään eriarvoisuuteen totutelleessa maassa ja näin on käymässä meilläkin. Tämä ei ole kallista vain sosiaalisesti; se on hyvin kallista myös julkiselle taloudelle. Köyhyyteen kasvatettu ei maksa juuri veroja.

Perusturvaa on hankala nostaa nykyisestä, ellei pienipalkkaisen asemaa paranneta vähintään yhtä paljon. Maijan tuntipalkkaa ei voi eurosta ainakaan alentaa.

 

Kaikki hyvinvointivaltiot kamppailevat saman ongelman edessä: miten estää huono-osaisen työvoiman syrjäytyminen työmarkkinoilta samalla kun ylläpidetään kattavaa sosiaaliturvaa. Monet maat ovat päätyneet alentamaan matalapalkkaisesta työstä perittäviä veroja tai tukemaan pienipalkkaista työtä. Keinot tähän löytyvät, jos tavoite hyväksytään.

Mieleen tulee tietysti, että Maijalle pitäisi maksaa parempaa palkkaa. Tässä on se vika, että se hinnoittelee jotkut kokonaan pois työmarkkinoilta. Kyse ei yleensä ole työnantajan saituudesta vaan siitä, paljonko me asiakkaat suostumme maksamaan palvelusta.

Voidaan luoda välityömarkkinat ja järjestää vajaakuntoisille suojatyöpaikkoja. Järjestelmä sopii pysyvästi vajaakuntoisille, mutta ei niille, joiden työkyky on lähellä normaalia tai on sellaiseksi palautettavissa. Välityömarkkinoilta ei johda luiskaa ulos. On myös vältettävä järjestelyjä, joissa vajaakuntoiset pannaan puuhastelemaan keskenään. Jopa kehitysvammaiset ovat menestyneet hyvin muiden joukossa normaaleilla työpaikoilla.

Voidaan laskea pienten ansiotulojen verotusta. Hallituksella on aikeita laskea tuloveroja parilla miljardilla eurolla.  Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander on ehdottanut, että veronalennus toteutettaisiin alentamalla kaikkien palkansaajien verotusta vuositasolla 800 eurolla sen sijaan, että laskettaisiin suurituloisia suosien prosentuaalisesti. Maijan kohdalla tämä nostaisi euron nettoansiota liki 50 prosentilla. Samaan suuntaan johtaisi Kauppakamarin alkukeväästä julkaisema esitys lineaarisesta veromallista. Sen radikaalein vaihtoehto poistaisi kaikki verot alle 10 000 euron vuosituloilta. Tämä merkitsisi kaikille tuloille – myös pääomatuloille – 42 prosentin veroa alarajan ylittävältä osalta.

Ennen 1990-luvun lamaa Maija olisi saanut työssä ollessaankin jonkin verran asumistukea, mutta laman aikana se säästettiin häneltä pois. Asumistuen jakaminen pienipalkkaisille lisäisi työnteon kannattavuutta.

Veronalennukset ja asumistuen korotukset valuisivat osittain ohi kohteen; esimerkiksi kesätöitä tekeville opiskelijoille ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa nostaville. Täsmällisimmin kohteeseensa osuisi kuukausipalkkapohjainen, pienituloisille räätälöity palkkatuki, jollaisia on monissa maissa. Näitä on yleisiä, kaikille pienituloisille kohdistettuja ja entisille pitkäaikaistyöttömille kohdistettuja.

Pienipalkkaisten aseman parantaminen olisi järkevää, koska se mitä ilmeisimmin maksaisi itsensä takaisin parantamalla työllisyyttä. Vaikka ei maksaisi, se olisi ehdottoman oikeudenmukaista. Miksi emme soisi vähän suurempaa siivua kansantalouden kakusta niille, jotka raatavat raskaassa ja vähän tyydytystä tuottavassa työssä?

Uudistaminen on vaikeaa, koska kaikki väestöryhmät kyttäävät toisiaan, ettei vain kukaan menesty liikaa suhteessa muihin. Jos pienipalkkaisen siivoojan ja laitosapulaisen nettoansioita parannetaan, onko se pois keskituloiselta akavalaiselta? Ei ole, vaikka se ei maksaisi itseään kokonaan takaisin parantuneena työllisyytenä. Keskituloiset saisivat korvauksen lisääntyvänä palveluntarjontana ja halvempina palveluina.  Jos kansantalous saadaan toimimaan paremmin, kaikki voivat hyötyä.

On sitä paitsi hauskempaa asua maassa, jossa elää tyytyväisiä ihmisiä joilla on jäljellä toivo paremmasta.

Kommentit

21 Vastausta artikkeliin “Työnteon pitäisi kannattaa köyhällekin”

  1. Traveler kirjoitti 6.6.2008 kello 13:26

    Hieno kirjoitus noin periaattelisena pohdintana.. Mutta eikö hallituksemme ole kuitenkin ponnistellut kokonaan toisenlaisen tulevaisuuden puolesta? On puhuttu jopa satojen tuhansien ihmisten vuotuisesta tarpeesta.. Eikö tämä tavoite ole hieman ristiriidssa tekstisi kanssa?

    Koska kuitenkin elämme markkinataloudessa niin eikö huutava työvoimapulla merkitse silloin väistämättä sitä että työvoiman niukkuudesta johtuen palkat nousevat? Jos ne eivät nouse niin kysyntä työvoimalle ei ehkä olekaan niin huutavaa.. vai mitä?

    Jos puhutaan palveluista joita ei kannata tuottaa koska kukaan ei halua maksaa niistä käypää hintaa, niin eikö silloin tällaiset palvelut ole melko turhia?

    Jos sosiaalietuuksien nauttijan ei kannata lopettaa ko. etuisuuksien nauttimista vaikkka töitäkin on tarjolla niin mistä tämä kertoo; liian korkeasta sosiaaliturvan tasosta vai mistä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Tonni käteen kirjoitti 6.6.2008 kello 14:58

    Osa-aikaisesta kokoaikaiseksi, määräaikaisesta pysyväksi, näinhän se monesti menee. Jos ensimmäinen askel työttömästä osa-aikaiseksi määräaikaiseksi aiheuttaa liikaa rahallista tappiota, monella ei ole siihen motivaatiota tai varaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. spottu kirjoitti 6.6.2008 kello 15:52

    “On puhuttu jopa satojen tuhansien ihmisten vuotuisesta tarpeesta..”

    No ei nyt ehkä ihan vuotuisesta tarpeesta. Mutu-käsitykseni on että työvoimapulalla uhkaaminen on ensisijaisesti työnantajapuolen retoriikkaa, todellisuudessa muuttohaluista ja edullista ulkomaista työvoimaa on yllin kyllin tarjolla kuten nyt viime vuosina on nähty.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Heikki Kallio kirjoitti 6.6.2008 kello 18:56

    Hyvä. Mutta tästä, ja monesta muusta samasta aiheesta kirjoitetusta artikkelista puuttuu yksi erityisen tärkeä laajempi näkökulma: Ostovoima.

    Ostovoima on se todellisen kansan/maailman vaurauden salaisuus. Ja jos ratkaisuksi kaavaillaan esimerkiksi perustuloa, niin se jos mikä nostaisi ostovoimaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. jouni lundqvist kirjoitti 6.6.2008 kello 20:03

    Mikä on se rahamäärä, joka ihmiselle on hyvä jäädä käteen, kun asunto siihen kuuluvine sähköineen ja vesineen on maksettu. Lisäksi ruokaan 300 euroa per kuukausi ja vaatehuoltoon about 50 euroa per kuukausi.

    Tällä ajattelulla ajan takaa sitä, että kun perushuolto on kunnossa, niin mitä sen jälkeen vielä. Minusta on äärimmäisen vaikea keksiä summaa, jolla perussuomalainen tulee toimeen.

    Tiedän ihmisiä, jotka elävät peruspäivärahalla ja tyytyvät siihen ja ihmisiä, joille ei riitä 3000 euroa nettona kuussa. Minusta ajatus peruspäivärahasta (perustulo) on hyvä. Keille se riittää niin ok, joille ei riitä, menköön töihin.

    Kysymys administerille, mikä sinun mielestäsi olisi sopiva summa perustuloksi per kuukausi. Yritä putsata siitä jotenkin pois asumiskustannukset esim Helsinki vastaan maaseutu.

    JL

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. kertavierailu kirjoitti 6.6.2008 kello 20:59

    Asiaa Osmo, tavallaan.

    Pohjustukseksi sen verran että olen pitkäaikaistyötön. Ja yli 30v. Jolla on käynyt hieman arpaonnea. Niillä euroilla voin säilyttää nykyisen elintasoni. Tosin vain toistaiseksi.

    Valtiolta saaduista avustuksista käsiin jää suunnilleen n. 15€/pvä. Sisältää katon. Joten tuo kaikki on pelkkään ylimääräiseen. Kuten sähköön yms. Sen verran olen mukavuudenhaluinen että pikkuasioista, kuten nettiyhteys ei tulisi edes mieleen luopua. Se että olen tupakoiva ja hieman viinaan menevä ei ainakaan korista päivittäisiä aterioitani. No riisi ja makaroni ovat suht halpoja. Pikku kikkailulla ja valikoiduilla lisukkeilla näistäkin perusaineksista saa ihan kelpo aterian.

    Onneksi on myös suhteita. Pääsin joku aika sitten ravintolaan tiskaajaksi. Tosin vain kahdeksi päiväksi viikossa.
    Mutta sitäkin paremmin palkattuun aikaan eli pe ja la-illoiksi.
    Kortille meni ja käsittääkseni sain myös asiaankuuluvat iltalisät ja prosentit. Olin tyytyväinen kun sain pienehköllä vaivalla (10 tunnin työllä + 2 tuntia matkoihin) lisättyä varallisuuttani. Tosin pe olisi ollut “palkallinen vapaa”, joten siitä ei sitten jäänytkään paljoa käteen. Eikä yllätyksekseni myöskään lauantaista, jonka ansiosta koko seuraava maanantain työttömyyskorvaus oli kuitattu.

    Loppupeleissä jäin muutaman euron voitolle. Arvatkaa menenkö uudelleen pätkätöihin? Työvoimatoimistossa, kysyttäessä millaista työtä haet. Vastasin tylysti että en minkäänlaista.

    Osmo: “Uudistaminen on vaikeaa, koska kaikki väestöryhmät kyttäävät toisiaan, ettei vain kukaan menesty liikaa suhteessa muihin.”

    Mitäs tämä nyt on? KAIKKI?

    Voi olla outoa että hieman alemmalla portaalla oleva, jonka oman edun mukaan kuuluisi huutaa lisää, lisää, LISÄÄ!. Tai ei ainakaan saisi vastustaa leikkauksia. On tällaisesta ajattelumallista täysin pihalla. Miksi minun elintasoani pitäisi ylläpitää keinotekoisesti? En koe ansainneeni sitä. Miksi en mene töihin? Miksi menisin. Minulla on katto ja ruokaa ja jopa nettiyhteys.

    Ja kun meikäläiselle tätä luppoaikaa on. Niin olen ollut huomaavinani että asian tiimoilta käydään keskustelua lähinnä vain vaalien alla. Miksiköhän?. Ei ehdotuksia, samaa jorinaa vuodesta toiseen.

    Minulla on ehdotus, jolla pakottaisin itseni töihin!

    Leikatkaa sosiaaliturvaa. Vaikka kuinka olen asiaa pyöritellyt, niin se on ainoa järkevä ulospääsy. Haluaako joku tehdä poliittisen itsemurhan? Kuka ottaa vastuun? Käsiä pystyyn!
    Jostain veteraanipoliitikkosta voisi olla tähän. Muita kiinnosta oma elintaso aivan liikaa.

    Ei tässä ole mitään järkeä että kaveri, joka siivoa talomme rapun tienaa juurikin sen 1€/tunti, jos kaikki etuudet poistettaisiin. Ehkä hän on tyhmä? Tai tukityöllistetty tai jollain kikalla enemmän tienaava. Miten vain, se ei varmasti ole työnantajalta pois.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. ns kirjoitti 7.6.2008 kello 8:40

    Soininvaara puhuu asiaa. Perusongelmana on se, että poliitikot eivät joudu vastaamaan kysymykseen turvaverkon tarkoituksesta: almu vai vakuutus? Almu pitää yllä elintoimintoja, vakuutus mahdollistaa vaikeimmista ajoista selviämisen, kunnes asiat paranevat. Yhteiskunnan eliitti on kautta historian pitänyt omaa asemaansa luonnonlakina, mikä meillä näyttäytyy sosiaaliturvan muutoksena almujärjestelmäksi, vaikka juuri nyt globaalitaloudessa järjestelmä tulisi nähdä puskurina riskeille, joihin yksilö ei pysty millään tavoin vaikuttamaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Sylvesteri kirjoitti 7.6.2008 kello 9:36

    ns:
    “Almu pitää yllä elintoimintoja, vakuutus mahdollistaa vaikeimmista ajoista selviämisen, kunnes asiat paranevat.”

    Mitä höpäjät? Meillähän on tuollainen järjestelmä eli toimeentulotuki on almu ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha tuollainen kuvailemasi vakuutus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. anna kirjoitti 7.6.2008 kello 13:46

    “Tiedän ihmisiä, jotka elävät peruspäivärahalla ja tyytyvät siihen ja ihmisiä, joille ei riitä 3000 euroa nettona kuussa. Minusta ajatus peruspäivärahasta (perustulo) on hyvä. Keille se riittää niin ok, joille ei riitä, menköön töihin.

    Olen ihan samaa mieltä Jounin kanssa. Raha ja sen tarvitseminen on kovin suhteellinen käsite. Joten tarveharkinta, joka on tavallaan periaatteena useimmissa nykyisissä tuissa, on turha ja kaikenlaiseen keplotteluun johtava periaate.

    Itse elin herroiksi peruspäivärahalla aikoinani – olihan se paljon enemmän kuin aikaisemmin saamani opintotuki. Monta lomareissuakin tuli tehtyä tuolloin, joten kyllä se lopuksi on itsestä kiinni mihin ne rahansa käyttää, ja mitä todella “tarvitsee”. Perustulo olisi ainoa todella oikeudenmukainen tuki.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. ns kirjoitti 7.6.2008 kello 20:32

    Toivottovasti ansiosidonnaista ei kukaan ymmärrä perusturvana.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Anna Laitinen kirjoitti 8.6.2008 kello 13:07

    Kyllä pienipalkkaisenkin työn ottaminen kannattaa. Etenkin kun rahat ovat tiukassa, muutamat satasetkin ovat iso raha! Ja mitä tulee mainitsemaasi pakollisiin työvaatteisiin ja työpaikkaruokailuun, niin todellisuus ei oikein väitteessä kohtaa. Pienipalkkaisissa töissä ei yleensä edustusvaatteita tarvita, vaan työvaatteet tulevat työantajalta (esim siivous-, kahvila-, pikaruokalatyöt) tai omia vaatteitaan saa käyttää. Ja kirpputorilta voi aina etsiä kukkarolle sopivia asusteita. Mikään työnantaja ei tietääkseni voi pakottaa syömään niitä yli 8 euron hintaisia työpaikkalounaita, vaan työntekijä voi huoletta natustaa omia edullisia eväitä taukohuoneessa. Työmatkatkin voi kulkea pyörällä, riippuu tietysti matkan pituudesta.

    Jotkut työnantajat tarjoavat työntekijöilleen jopa etujakin, esim alennusta tuotteiden hinnoista, liikuntaseteleitä jne. Ja ennenkaikkea hankittu työkokemus auttaa uuden, parempipalkkaisen työpaikan saannissa. Siksi ei ole syytä näköalattomuuteen tai passivoitua.

    Mutta näin yleisestihän palkat ovat huonot ja verotus liian kireää… muillakin tulotasoilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Ciclista kirjoitti 8.6.2008 kello 20:44

    Aika huvittavalta kuulostaa, että jonkun mielestä pitäisi Suomessa käydä sellaisessa työssä mihin ei edes itsellä ole oikein varaa… Eiköhän se juttu menisi kuitenkin niin, että jos on 8 h 5 päivää viikossa töissä, sillä nyt tulisi ainakin itsensä elättää. Muuten on systeemi viritetty pahasti pieleen…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Artturi Björk kirjoitti 8.6.2008 kello 22:31

    Ciclista: Tarkoitus on varmaankin, että jokainen tekisi töitä kykyjensä mukaan. Jos kyvyt eivät riitä itsensä elättämiseen, niin loput tulisi ympäröiviltä ihmisiltä. Ongelma on tällä hetkellä se, että on suuri osa ihmisiä, jotka eivät tee työtä kykyjensä mukaan, koska ympäristö elättää heidät aivan yhtä hyvin ilmankin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Timo kirjoitti 9.6.2008 kello 12:37

    Nuoren polven edustajana en tunne historiaa tarpeeksi hyvin, mutta muistaakseni Kekkkosen aikana työttömillä yritettiin teettää ns. “työllisyystöitä” joskin kokeilu kaatui sosiaalisiin ongelmiin ja muihin perusjuttuihin.

    Kaikissa ideoissa on kuitenkin omat hyvät puolensa. Työttömät ovat yhteiskunnann kannalta valtava voimavara joka käyttöön otettuna edistäisi tätä yhteiskuntaa valtavasti.

    Miksei valtio/kunnat voisi järjestää täysin vapaaehtoisia työttömien työyhteisöjä joissa panostettaisiin erityisesti työhyvinvointiin, töissä viihtymiseen, työyhteisön rakentamiseen, jne. Nämä työyhteisöt tekisivät vaihtelevia keikkoja ympäri kaupunkia: tällä viikolla siivotaan puisto, ensiviikolla autetaan pihan teossa, jne… Työtön pysyisi työttömänä ja saisi täysin samat tuet + hiukan extraa, ja bonuksena työyhteisön, oppisi uusia asioita, työtodistuksen, jne.

    Kyse olisi siis olemassa olevan työttömyystoiminnan kehittyneemmästä versiosta jonka sisältö ja toimintatapa ei perustu harrasteluun vaan aitoon tahtoon tarjota tekemistä, oppia ja hieman lisäbonusta (voi olla muutakin kuin rahaa) työttömälle yleishyödyllisissä töissä toimimisesta ilman että menettää perustukia.

    Myös yhteiskunta hyötyisi, sillä näin vältettäisiin syrjäytymistä ja muita työttömyyden lieveilmiöitä ja kaupungilla olisi käytössään iso kapasiteetti käsipareja auttelemaan milloin mitäkin apua tarvitsevaa organisaatiota / tapahtumaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Iivu kirjoitti 9.6.2008 kello 14:02

    Ikävä tosiasia on myös se, että moni matalapalkkainen työ on niin kauheaa, että siihen suostuminen on verrattavissa itsemurhaan. Lisäksi matalapalkkaisissa töissä liikkuu niin pimeää sakkia, että niiden työkavereiksi joutuminenkin on jo henkisesti raskasta. Tällaiset matalapalkkaista työtä teettävät firmat ovat surmanloukku, ja jos niiden työntekijät saavat 200 € kuussa enemmän kuin ilman töitä, niin vain idiootti suostuu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Lilja kirjoitti 9.6.2008 kello 17:03

    Asiallista pohdintaa, mutta minua kertakaikkiaan harmittaa tämä köyhien voivottelu.

    Elämä 13 eurolla päivässä ei ole herkkua? Suuri osa maailman ihmisistä elää alle dollarilla per päivä. Itse olen opiskelija ja laskujen jälkeen opintolisästä ja asumistuesta jää käteen 5e/päivä. Hyvin tulen toimeen. Onnellisuus on loppupeleissä asennekysymys.

    “Jonkin määritelmän mukaan köyhä on se, jolla ei ole varaa osallistua vallitsevaan elämänmuotoon.”

    Vallitseva elämänmuoto länsimaissa tuhoaa luonnon ja saa ihmiset uskomaan, että hyvä tulotaso takaa onnellisen elämän. Kyllä se aito hyvinvointi lähtee ihmisestä itsestään, eikä ympärille haalitusta krääsästä. Voi kun ihmiset vaan ymmärtäisivät sen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Ciclista kirjoitti 9.6.2008 kello 23:34

    Sillä 13€ päivässä ei kauheasti krääsää hankita. Elääkin kun pitää.
    Mutta mitä mieltä muuten seuraavasta:

    Ulkomaalainen kokenut psykologi muuttaa Suomeen lapsen vuoksi. Opiskelee lisää äitiyslomalla Suomessa yliopistossa, että saa laillisuuden harjoittaa Suomessa psykologin ammattia. Lisäksi opiskelee samalla suomen kielen täydellisen taidon ( niin täydellinen kun se nyt ulkomaalaisella voi olla). 2 vuoden työttömyyden jälkeen tarjotaan harjoittelijan palkkaa 8€ päivässä…
    Mitä itse tekisitte hänen sijassaan?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. anna kirjoitti 11.6.2008 kello 8:48

    Ymmärrän Liljan pointin täysin: Suomessa voivotellaan kun ei ole varaa “vallitsevaan elämänmuotoon” (plasma-TV, auto, pihvit lautaselle ja baari-ilta kerran viikossa?)ja puoli maailmaa kituuttaa saadakseen edes ruokaa. “Köyhyyden” alarajaa tavallaan nostetaan jatkuvasti, ja mikään ei kohta enää riitä.

    “Sillä 13€ päivässä ei kauheasti krääsää hankita.” (Ciclista)
    -Ei niin, mutta kuinka paljon sillä saa oikeasti elintärkeitä juttuja? Kaurapuuro ei hirveästi maksa… Minua on aina hieman tökkinyt tällainen ajattelu: “Elääkin kun pitää”
    Ihan kuin elämässä olisi jokin kuukausimaksu, jonka pitää kuluttaa, jotta pysyy hengissä! Mitä me oikeasti tarvitsemme hengissä pysyäksemme? Onnellisuuden pitäisi kai tulla jostakin muuta kuin krääsän ja einesten ostamisesta…

    Toisaalta,ymmärrän ja tiedän, että rahaa saa nykyään menemään hirmuisia summia aika yksinkertaisiinkin asioihin. Eikä ole kivaa jos ei pysty “vallitsevaan elämänmuotoon”.

    Ciclistan mainitsemassa tilanteessa kyllä minuakin ketuttaisi, vaikka 8 euron tuntipalkallakin elelee kyllä varsin mainioisti kokopäivätyötä tehden.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Ciclista kirjoitti 12.6.2008 kello 10:35

    Siis 8 € päivässä. No tyttö elää nykyisin lapsensa kanssa niin, että isä lähettää heille rahaa tänne käyhään pohjolaan…

    Huomaan, että eipä taas todelliset arkipäivän ongelmat ketään päättäjiä kiinnosta. Kiinnostaa vain suuremmat asiat, joissa voi “päteä”…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. anna kirjoitti 12.6.2008 kello 15:29

    Hups, ai 8 euroa päivässä! Sorry. No siinä on kai ainakin se hyvä puoli, että tuon “palkan” lisäksi saa myös jotakin tukia… Ja kyllä täällä moni saa tehdä lähes ilmaisia töitä valmistumisensakin jälkeen “harjoittelijana” tms. Minullakin lopulta parin kk:n harjoittelu edesauttoi oikean työpaikan löytymisessä. Tietysti eri asia, jos tuo harjoittelu kestää pitkäänkin…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Helena kirjoitti 16.6.2008 kello 18:05

    Pistää ajattelemaan… suomalaisen keskiansio 1.800e/kk. Huh, kun tavallinen siivooja nainen joka juoksee rappusia ylös-alas 8h päivässä, ei pääse lähellekään näitä ansioita. Palkkaa jää käteen 750e/kk kun verot vähennetään. Siitä asumiseen 300e/kk. Jäljelle jää n. 440e, jolla maksat ruoan, sähkön, tv-luvan, vaatteet, bussilipun, liiton jäsenmaksut ym. Saa siinä pieni ihminen ajatella syönkö tänään vai vasta huomenna, vai haukkaanko ovelta aamukastetta. Ei tarvi kuvitella matkustavansa edes naapurikuntaan lomailemaan. Ei ihme jos osa suomalaisista voi huonosti tässä nk. hyvinvointivaltiossa. Asumistukea enkä muitakaan avustuksia saa. Ja meitä on paljon. Pitäiskös jo vihdoinkin tehdä jotain meidän työtätekivien kunnon kansalaistenkin hyväksi. Työtä vieroksuvia ym. hyysätään kyllä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus