Suhteelliset hinnat ja absoluuttinen köyhyys

24.5.2008 · Aihe: _ 

Aloitan uudella artikkelilla, koska edellinen ketju venähti kovin pitkäksi.

Kysymys suhteellisesta köyhyydestä liittyy siihen, millä indeksillä perusturvaa pitäisi korottaa, hintaindeksillä, palkkaindeksillä tai jollain niiden välimuodolla. Jos sitä korjataan palkkaindeksillä (ansiotasoindeksi) perusturvan varassa elävien elintaso seuraa yleistä elintason nousua. Jos sitä korjataan kuluttajahintaindeksillä, heidän tulojensa ostovoima pysyy periaatteessa ennallaan, mutta he eivät saa mitään korvausta yleisestä elintason noususta. Vuodesta 1990 perusturva on jäänyt jälkeen noin 30 % elintasosta, mutta on periaatteessa säilyttänyt ostovoimansa.

Toimeentulotuki takaa jokaisella tulotason, joka ylittää keskimääräisen tulotason 1950-luvulla. Ovatko nykyiset toimeentulotuen saajat siis taloudellisesti parempiosaisia kuin oli kansa 1950-luvulla. Eivät ole kahdesta syystä:

1) Kateusargumentti: kun muut ympärillä ovat vaurastuneet, sama elintaso ei enää tunnu yhtä hyvältä

2) Välttämättömyysargumentti: viisikymmenluvulla ei tarvinnut autoa, koska juuri kellään ei sitä ollut. Kauppaan pääsi kävellen ja busseja meni kaikkialle.

Kateusargumentin ja välttämättömyysargumentin välimaastoon sijoittuu se, että 50-luvulla lapsen saattoi lähettää kouluun kotikutuisissa ryysyissä, koska muillakin oli sellaiset, mutta nyt lapsi leimautuisi niistä pahasti.

Yritin tarjota tähän kolmatta argumenttia, joka on seurausta hintasuhteiden rajusta muutoksesta. Vaikka hintaindeksillä mitattuna tulosi ovat pysyneet reaalisesti yhtä suurina, et saa niillä samoja asioita kuin ennen, koska rihkaman hinta on laskenut kovasti ja taas noiden niukkojen hyödykkeiden hinta noussut suhteessa. Asunto kalliossa on tästä parempi esimerkki kuin asunto Ullanlinnassa. Niukkojen hyödykkeiden ohella ovat kallistuneet työvaltaiset palvelut. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi käynti kampaajalla.

On makuasia, palautuuko tämä kolmas argumentti kysymykseen hintaindeksissä käytetystä kulutuskorista: siis siihen, poistuisiko ongelma, jos köyhiä varten olisi oma kulutuskorinsa. Väitän, että ei palaudu, mutta sen osoittaminen onkin vähän hankalampaa.

Tähän näytteeksi eräiden hintojen reaalimuutos vuodesta 1975 vuoteen 2005, kun hinnat on korjattu elinkustannusindeksillä. Tässä ”100” tarkoittaa, että hinnannousu on seurannut keskimääräistä elinkustannusindeksin muutosta. Jos hinta on alle sata, köyhä voi ostaa niitä enemmän kuin ennen ja jos hinta on yli sata, vähemmän, jos hänen tulotasonsa on seurannut kuluttajahintaindeksiä, kuten perusturva seuraa.

 

Makaroni kg    29

Kermajäätelö 1 l     30

Hienosokeri kg    33

Vehnäjauho, kg    40

Kahvipaketti kg    43

Maitosuklaa, kg    53

Koskenkorvapullo 55

Kananmunat    56

Pakastesei kg    57

Meijerivoi    58

Sähkö, kwh 62

Appelsiinilimonadi 1l    77

Omena, kg    78

Kevytmaito    90

Lottorivi    95

Ruokaperuna kg    108

Edamjuusto    111

III-olut, 330 ml pullo    118

Taksimatka 5 km Hki    130

Bensa 96 okt – 95E    150

Elokuvalippu    176

Sekahiivaleipä, kg    185

Tupakka-aski    201

Reikäleipä, kg    201

TV-lupa, väritelevisio    206

Kevyt polttoöljy, l    214

Junalippu    215

Hotellihuone    258

Aspirin 20 kpl    309

Tukan leikkuu, miehet    391

Sairaalamaksu, vrk    445

Poliklinikkamaksu    605

Kommentit

20 Vastausta artikkeliin “Suhteelliset hinnat ja absoluuttinen köyhyys”

  1. Arho Toikka kirjoitti 24.5.2008 kello 12:05

    Heh, epäilen, että postauksessa on virhe, mutta jos ei ole, niin aika pistävää ironiaa.. (Tällä hetkellä ainoa köyhän hyödyke näyttäisi olevan makaroni.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Arawn kirjoitti 24.5.2008 kello 13:20

    Tuotatuota. Nykyään vaatteiden ompeleminen itse tulee kalliimmaksi kuin kirpputorivaatteiden ostaminen. Veikkaan, että jälkimmäinen leimaisi lasta selkeästi enemmän.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. spottu kirjoitti 24.5.2008 kello 13:32

    “Jos sitä korjataan kuluttajahintaindeksillä, heidän tulojensa ostovoima pysyy periaatteessa ennallaan, mutta he eivät saa mitään korvausta yleisestä elintason noususta.”

    Entä sitten ? Osa niukkuudesta on aina tavalla tai toisella itse kunkin ulottumattomissa, ja kansalaisen työmarkkina-arvo tai varallisuus ovat vain tapoja muiden joukossa jolla tätä niukkuutta säädellään. En minäkään hae korvausta siitä ettei ole varaa asua Kaivopuistossa tai vaikkapa empire-keskustassa kun tilat on varattu epätasa-arvoisen meritokraattisesti yliopiston ja valtionhallinnon funktioille. Kateus on meihin sisäänrakennettu ominaisuus, mutta kyky/kyvyttömyys käsitellä kateutta on pikemminkin lastenkasvatuskysymys kuin ilmiö joka kelpaa sosiaalipoliittisten tulonsiirtojen perusteeksi.

    Suomen huoltosuhde edellyttää nykyisillä tottumuksilla voimakasta väestönlisäystä, alkuvuoden tilastojen mukaan väestö lisääntyy vauhdilla 60 hlöä/päivä eli pienehkön kerrostalon verran. Varmasti samalla syntyy niukkuutta ja suhteellista köyhyyttä, mutta vastaavasti yhteiskunta pyörii kuten ennenkin ja vähätuloinenkin toivottavasti saa toimivia verovaroin rahoitettuja palveluita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. jrn kirjoitti 24.5.2008 kello 16:21

    Helevetin kiinalaiset kun tyrkyttävät meille makaroonia ja kananmunia, köyhällä ei ole enää varaa hotellihuoneiseen tämän kehityksen seurauksena. Vaadin vähintään 100% korotusta rihkamaruuan hintaan!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Elina kirjoitti 24.5.2008 kello 17:27

    Arawn arvailee:

    “Veikkaan, että jälkimmäinen [kirpputorivaatteet] leimaisi lasta selkeästi enemmän”

    Heh, en tiedä missä Perähikiän kirpputoreilla käyt, mutta minä olen viimeksi myynyt kirpparilla lähes käyttämättömiä tai täysin käyttämättömiä lasten Catepillarin kenkiä, Burberryn paitoja ja hameita, Clairea ja Kenzoa, Jenkeistä tuotuja Leviksen vauvojen kokoa olevia farkkuja ja farkkutakkeja, joita ei edes Suomesta saa.

    Enpä usko, että näiden kuteiden uusiokäyttäjä leimautuu muulla tavoin kuin hienostelijaksi ehkä. Minua on jopa hävettänyt joskus omia lapsiani vaatettaa moisilla turhanpäiväisillä ylellisyystuotteilla, mutta kun lahjaksi on saatu, niin eihän sitä ihan kaapin perukoillekaan viitsi jättää pölyttymään.

    Ne kotikutoiset mummon neulomat slipoverit voivat pikemminkin nykyään syrjäyttää kaveriporukoista. Itse olen kyllä vankasti sitä mieltä, että vaatteet eivät ole ratkaisevassa osassa ihmissuhteissa, vaan kyky ottaa toiset huomioon.

    Kritisoisin kovasti myös Osmon ainaista stereotyyppistä kateus-teemaakin. Ehkä sen teenkin myöhemmin…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Elina kirjoitti 24.5.2008 kello 17:52

    Minun mielestäni tuo indeksoitu luettelo näyttää ihan positiiviselta.

    Eikö ole hyvä asia, että välttämättömyyshyödykkeet ovat suhteessa halventuneet? Kukapa eläisi ilman jokapäiväistä makaroniannostaan tai lottoriviään?

    Sen sijaan ne onnekkaat, joilla on tukkaa päässä voivat ottaa sakset kauniiseen käteen tai vaikkapa ojentaa ne lähipiirin luotettavan ihmisen mahdollisesti yhtä kauniiseen käteen…

    Mikä muuten on reikäleipä, joka on kallistunut enemmän kuin sekahiivaleipä.. Tarkoitetaanko ruisleipää yleensä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Kari kirjoitti 24.5.2008 kello 18:18

    Kateusargumentin hyväksyn, mutta muita en. Autosta voidaan tehdä välttämätön, mikäli suositaan sellaista yhteiskuntarakennetta. Näin ei kuitenkaan ole mikään pakko tehdä. Yhteiskunta voidaan rakentaa niin, että autoa ei tarvita. Tästä hyötyisivät kaikki tuloryhmät.

    Mitä tulee Kallion kämppiin, ei niiden hintojen nousu ole osoitus tuloerojen kasvusta tai niiden ongelmista, vaan kaupungin kasvamisesta. Ylioppilaskunnat saivat aikanaan kaupungin laitamilta suuria maa-alueita, joilla ei ollut mitään arvoa, nykyään nämä tontit muodostavat suuren osan Helsingin keskustasta. Maan arvon muuttuminen tällä tavoin _ei_ kuitenkaan tee hyödykkeestä rajallista tai heikennä (suhteellisesti) pienituloisten asemaa, mikäli asuntoja on tarjolla alueilta, joilta on hyvät palvelut tai kohtuuhintaiset (joukko-) liikenneyhteydet palveluiden luokse.

    Asunto jossain nykyisessä lähiössä saattaa olla palveluiden ja saavutettavuuden kannalta parempi kuin kämppä Kalliossa 70-luvulla. En tiedä onko näin, mutta ei ole mitään periaatteellista estettä järjestää asiat niin, että näin olisi (palvelutarjonnan lisääntymisen ja liikkumismahdollisuuksien paranemisen voidaan kai katsoa hyödyttävän kaikkia).

    Hintarakenteen muuttuminen toki saattaa heikentää köyhien asemaa, vaikka heidän ostovoimansa pysyisikin samana jonkin indeksin mukaan (indeksin määrittelyn ongelmistahan täällä on puhuttu enemmänkin). Mutta köyhien asema saattaa myös parantua hintarakenteen muuttuessa. Millä perusteella rakenne olisi köyhien kannalta muuttunut nimen omaan huonompaan suuntaan?

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Sylvesteri kirjoitti 24.5.2008 kello 19:27

    Mites perustoimeentulo on kehittynyt sitten vuoden 1975? Paljonko silloin “työn kulta-ajalla” sai köyhimmistä köyhin?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Traveler kirjoitti 24.5.2008 kello 20:35

    Mielenkiintoinen lista sinänsä. Tuosta tulikin mieleeni että tavallisesta tehdastyöstä maksettiin 80 – luvun loppupuolella noin 50 – 60 mk / h eli 10 e / h palkkaa. Paljonkohan lienee pakkaajan tai jonkun koneen (ei paperikone) käyttäjän liksa olla tänä päivänä. Varmaan paljon enemmän..

    Suomen huoltosuhde edellyttää nykyisillä tottumuksilla voimakasta väestönlisäystä,

    Ei, asia ei ole näin vaikka hallitus tarmokkaasti tämän asian eteen toimiikin, vaan se näin oikeassa elämässä:

    Suomen huoltosuhde edellyTTÄISI nykyisillä tottumuksilla voimakasta OIKEASSA TYÖSSÄKÄYVÄN TYÖVOIMAnlisäystä,

    Tällä hetkellä yksi työssäkäyvä henkilö elättänee noin 1,2 ei työssäkäyvää henkilöä. Vähän myöhemmin suhde on huonompi, enemmän myöhemmin enemmän huonompi.. Rahat loppuvat tällä menolla kesken ja itse asiassa tämä prosessi muistuttaa suuresti öljyn loppumista. Eihän ne toki kaikilta lopu mutta useimmilta kuitenkin. Sittenhän voidaankin kysyä kenen joukoissa seisot Vai mitä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Sylvesteri kirjoitti 24.5.2008 kello 21:07

    “tavallisesta tehdastyöstä maksettiin 80 – luvun loppupuolella noin 50 – 60 mk / h ”

    Terästehtaalla maksettiin vuonna 2000 40-55mk/h päivävuorossa arkipäivälle. Iltalisä taisi olla pari markkaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Traveler kirjoitti 24.5.2008 kello 21:58

    Terästehtaalla maksettiin vuonna 2000 40-55mk/h päivävuorossa arkipäivälle. Iltalisä taisi olla pari markkaa.

    En ihmettele tuota, nykyisin ei erityistä ammattitaitoa vaativasta tehdastyöstä saa noin 8,50 – 11 e / h. Kylläpä työläisen palkkakehitys päätä huimaa ja mahottoman rikkaita ollaan. On se hyvä että meillä piisaa rikasta tyhjännaurajaa ja maailmanparantajaa, herroissa meinaan..

    Sen verran täsmennän tuota 50 – 60 mk / h 80- luvulla että siis urakkatyöstä sai sen verran. Oma KTAni oli vuonna – 87 sellaista 58 – 63 markkaa tunnissa joka ei ollut hullummin alle 20 v. kaverille. Silloin oli vielä jonkin verran “yleisliittolaista” teollisuuttakin jäljellä ja siellähän palkat pyöri 40 molemmin puolin. Tosin sitä työntekoakin lähinnä teeskenneltiin, aivan NL tapaan..

    Luontaisetuja niissä SOK/OTK/HOK/jne oli kuitenkin merkittävässä määrin, esimerkiksi laiskemmille tovereille edullisia vuokra-asuntoja ja ahkerammat työtekijät saattoivat esimerkiksi saada melkein luvan kanssa varastaa 🙂 huomattavan osan omakotitalonsa rakennustarpeista työpaikan keskusvarastosta, ja tietty vielä rakentaa sitä palkallisella työajalla.. Ja olihan meillä silloin vielä tekstiiliteollisuuttakin, jonka palkkatasoa en tiedä, mutta arvattavasti se oli todella huono.

    Ai niin, 80 – luvun lopussa maksoi uusi iso omakotitalo noin 500 000, ihan niinkuin nykyäänkin. Vai mitä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Arawn kirjoitti 24.5.2008 kello 22:19

    Elina: “Heh, en tiedä missä Perähikiän kirpputoreilla käyt, mutta minä olen viimeksi myynyt kirpparilla lähes käyttämättömiä tai täysin käyttämättömiä lasten Catepillarin kenkiä, Burberryn paitoja ja hameita, Clairea ja Kenzoa, Jenkeistä tuotuja Leviksen vauvojen kokoa olevia farkkuja ja farkkutakkeja, joita ei edes Suomesta saa.”

    Tapasi mennä henkilökohtaisuuksiin olisi hurmaava, jollei se olisi nähty jo kymmeniä kertoja. Tietysti, kun sinä myyt merkkivaatteita kirpputoreilla, sen täytyy tarkoittaa, että niin tekevät kaikki muutkin. Eihän kukaan toki myy siellä parilla lantilla merkittömiä vaatteita, jotka kirpputoreillakin ovat yleensä selkeästi halvempia kuin merkkituotteet. Eihän toki.

    En tiedä, mitä hintoja sinä pidät, mutta usein merkkivaatteiden myyjät kyllä tietävät myyvänsä merkkivaatteita. Ovat ne halvempia kuin vastaavat uudet, mutta jos köyhä vanhempi saisi kirpputorimerkkivaatteenkin hinnalla monta ei-merkkivaatetta kirpparilta, hän todennäköisesti kallistuu jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen.

    Lisäksi, en osaa sanoa, kuinka merkkitietoisia suomalaiset teinit ovat. Kuvittelisin, että olennaisempaa on omistaa tietynlainen vaatekappale tiettynä kautena – joskus on muodissa pilottitakki, joskus pussihousut jne. Sillä, ovatko ne Kenzon vai Seppälän, ei ehkä ole niin suurta väliä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. jrn kirjoitti 24.5.2008 kello 22:46

    “Ai niin, 80 – luvun lopussa maksoi uusi iso omakotitalo noin 500 000, ihan niinkuin nykyäänkin. Vai mitä?”

    Terveisiä vaan tulontasaajille, jotka ottavat tästä ensin 22% alv, sitten ~20% eläkemaksuja ja/tai lopuista 20-40% liikevoittoveroa ja tuloveroa jonka jälkeen menee taas 22% alv… Olisihan se kiva, jos OK-talon saisi puolet halvemmalla mutta meillä on tämä hyvinvointivaltio jonka ansiosta keskituloisella ei ole sellaiseen asiaa. Toisaalta, eikö tärkeää ollut se että kaikilla on tasapuolisen kurjaa kun osan menestys aiheuttaa kateutta ja ongelmia?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. BRG kirjoitti 24.5.2008 kello 23:58

    “Veikkaan, että jälkimmäinen [kirpputorivaatteet] leimaisi lasta selkeästi enemmän”

    No leimataanpa sitten:

    http://kotisivu.lumonetti.fi/yliha67/myydaan/lastentarvikkeet

    Tavarat sijaitsevat Tampereen Nekalassa, yhteydenotot ylihaha@suomi24.fi. Saa tinkiä, pääasia että menisivät tarpeeseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Annukka Karonen kirjoitti 25.5.2008 kello 6:32

    ”Autosta voidaan tehdä välttämätön, mikäli suositaan sellaista yhteiskuntarakennetta. Näin ei kuitenkaan ole mikään pakko tehdä. Yhteiskunta voidaan rakentaa niin, että autoa ei tarvita. Tästä hyötyisivät kaikki tuloryhmät.”
    Tällä hetkellä kuitenkin auto voi paikoin olla välttämätön. Yhteiskuntarakenteen tuleva muutos ei auta niitä, jotka ovat köyhiä tässä ja nyt. Ja huomasit varmaan, että myös taksimatka, junalippu jne. olivat reippaasti kallistuneet.
    Tuon listan suhteellisesti halventuneet elintarvikkeet olivat sellaisia, joita itse ostan äärimmäisen harvoin, koska minulla on varaa terveellisempään, monipuolisempaan ja eettisempään kuluttamiseen. Jos haluaa ostaa luomumaitoa tai –kananmunia, saa lyödä tiskiin lähes tuplahinnan.
    Voimme tietysti ajatella niin, että köyhän pitää elää nöyrästi ja ostaa jätticolapullon tuoremehun sijasta ja höystää pastansa sikanaudalla ja leipaista vehnäpullat tarjouskahvin höysteeksi.. Juustohan onkin ekologisesti arveluttavaa.
    Terveys ja mielenterveys pysyvät kunnossa, kun hölkkää kirppareilla shoppailemassa ja yhteisöllisyys kukoistaa, kun naapuri napsii hiuksesi lyhyemmiksi.
    Jos kuitenkin on jo sairas ja kenties sen vuoksi köyhä, joutuu pakosta käyttämään terveyspalveluja, jotka ovatkin kallistuneet reippaasti.
    Jos itse elää vaatimattomasti ilman läppäria, laajakaistaa, televisiota ja elokuvia, on ehkä kanttia vaatia sitä muiltakin. Jos mahdollisuudet ovat sillä tasolla, että vastakkain on laitettava välttämättömien lääkkeiden ostaminen tai vuokran maksaminen, valinnat ovat ahdistavia.
    Köyhiä ja pienituloisia on monenlaisia, mutta se ei poista sitä, että meillä on joukko ihmisiä, joilla on merkittävästi pienemmät mahdollisuudet kuin väestöllä keskimäärin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Sylvesteri kirjoitti 25.5.2008 kello 15:28

    “Jos mahdollisuudet ovat sillä tasolla, että vastakkain on laitettava välttämättömien lääkkeiden ostaminen tai vuokran maksaminen, valinnat ovat ahdistavia.”

    Onko tämä tilanne kovinkin yleinen muualla kuin vasemmistolaisten retoriikassa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Annukka Karonen kirjoitti 25.5.2008 kello 16:12

    “Onko tämä tilanne kovinkin yleinen muualla kuin vasemmistolaisten retoriikassa?”
    Selkokielellä siis:
    Minulla, kuten suurella osalla suomalaisia, on mahdollisuus halutessaan köyhäillä turvallisesti. Kampaajasta tai jostakin muusta “tavanomaisesta mukavuudesta” luopuminen ei ole pakko, vaan oma valintani, jota ei sanele rahanpuute. Harva meistä voi valita mitä vain, mutta selkeästi enemmän kuin pienituloisin 10% väestöstä. Yli 8% on pitkittyneesti pienituloisia.
    http://www.tilastokeskus.fi/til/tjkt/2006/tjkt_2006_2007-12-21_fi.pdf
    Omakotitalo pääkaupunkiseudulla on jo hyvin monelle mahdoton valinta, mutta sen puuttumista ei yleensä pidetä köyhyytenä.
    Jos lasken omat menoni ja yritän valita, mistä luopuisin mikäli tuloni olisivat 700 euroa kuukaudessa, elämästäni lähtisi paljon; varmaankin esim. tämä läppäri ja laajakaista, jotka mahdollistavat vastaamisen Sylvesterin kysymykseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Oskari Huusko kirjoitti 25.5.2008 kello 23:29

    “1) Kateusargumentti: kun muut ympärillä ovat vaurastuneet, sama elintaso ei enää tunnu yhtä hyvältä”

    “Tunneargumentti” tai “psykologinen argumentti” olisivat ehkä osuvampia nimityksiä tälle argumentille. Se sisältäisi silloin myös riittämättömyyden, osattomuuden, häpeän, ja kaikki muutkin mahdolliset psykolgiset ilmiöt, jotka argumentissa ovat “tuntumisen” taustalla. Ainakin minun tulkintani mukaan…

    Tuo kateus sanan käyttö on tässä muutenkin vähän epäilyttävää. Varsinkin, kun “kateutta” käytetään aika villisti erilaisten enemmän tai vähemmän tosien väitteiden perusteena…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Jari Suominen kirjoitti 26.5.2008 kello 0:37

    Voi kun saisikin 700 euroa kuukaudessa.Totuus on hieman karumpi, oi Olympoksen suuret valtiaat ja oligarkkien juoksupojat.
    Jos nyt ensiksi puuttuisi tuohon kateus-argumenttiin.Työmarkkinatuki on 24,51 e päivässä, maksetaan viideltä arkipäivältä viikossa.Se tekee kuukaudessa (20 päivän jakso).se tekee yhteensä 490,20 euroa.Laskennallisesti siihen täytyy lisätä vähän koska kuukaudessa on yli 20 arkipäivää.Käytän kuitenkin esimerkkinä näitä lukuja jotta minun on helpompi pitää faktat kasassa.Muuten joku kuitenkin tarttuu epäolennaisuuksiin.
    Tästä ruhtinaallisesta summasta menee tuloveroa.Koska tulonhankkimisvähennystä ei ole, on vero hyvin korkea.Ennakonpidätys on 98,03 e.Käteen maksetaan siis 392,17 euroa.Tämä on aika lähellä toimeentulotuen määrää.Yllättävää.Kun maksaa vuokran ja ostaa ruokaa ei rahaa jää vaatteisiin-lääkkeistä puhumattakaan.On haettava toimeentulotukea.
    Kun haet toimeentulotukea lakkaa perustuslain antama suoja.Omaisuutesi syynätään viimeistä rättiä myöten.
    Sitten menet työelämävalmennukseen, tehtyäsi ensin kolmekymmentä vuotta veronalaista työtä ja saatuasi postista potkut sairastelun vuoksi.Valoa tunnelin päässä?Mitä vielä…
    Saat kahdeksan euroa verotonta ylläpitokorvausta jokaiselta työelämävalmennuspäivältä.Kysyt sosiaalikeskuksesta lasketaanko se tuloiksi toimeentulotukea laskettaessa ja saat myöntävän vastauksen.Siksipä et turhaan haekaan toimeentulotukea.Sitten alat ihmetellä miten verotonta kulukorvausta voidaan rinnastaa tuloihin ja soitat uudelleen sossuun.Nyt sama täti yllättäen sanookin että kulukorvausta ei lasketa tuloiksi, joten täytät hakemuksen ja jäät odottamaan-usein viikkotolkulla-että siaisit sinulle kuuluvan lakisääteisen toimeentulon.
    Pejlastusarmeijan leipäjonossa tapaat parikymppisen kolmen lapsen äidin joka vaimealla äänellä kertoo huolistaanHän suree sitä että pienimmän takki on hajonnut eikä tiedä mistä saisi uuden.
    Makaronia ja tonnikalaa.
    Työelämävalmennuksessa on se hyvä puoli, että runsas keittoannos maksaa vain 2 euroa, muu ruoka 3.Ylläpitokorvaus riittää lisäksi edestakaiseen bussimatkaan.
    Niille , jotka käyttävät kateutta voin kertoa etten sellaista tunne.Teillä ei ole mitään mistä olisin kateellinen.Vapauttani on rajoitettu-en saa matkustaa kuten kansalaiset yleensä.Uhkana on karenssi eli toimeentulon loppuminen.
    Kuten Osmon listasta näkyy on sairastaminen kallistunut paljon.Myöskin ns. yleine elintason nousu on aiheuttanut sen, ettei köyhää ymmärretä.Eräs nuori juuri kertoi juopoista jotka Sedu Koskisen terassilta huutelevat:menkää töihin!
    Toivon, että joku joskus tutkii sen, miten olette rahoittaneet Harrikkanne.Minä sen tiedän kyllä.
    Mitä tulee mainittuihin merkkivaatteisiin voin kertoa , etten ole koskaan kuullutkaan moisista merkeistä eikä minua edes kiinnosta.Epäilen, että vaatteet on teetetty orjatyövoimalla.Epäilen myös, että talonne on rakennettu käyttäen hyväksi ihmiskaupan uhreja jotka tekevät töitä neljän euron tuntipalkalla.
    Kuten Osmo viisaasti totesi, oli viisikymmenluvun maailma aivan erilainen kuin tämä nykyinen.Vasemmistolla oli voimaa.SKDL voitti vaalit 1958 ja eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö.Tuo enemmistö pani tuulemaan.Se rakensi lyhyessä ajassa koko Suomen hyvinvoinnin.Kaikki tärkeimmät sosiaaliturvalait tulivat 1960-luvun alussa.Vasemmisto pakotti kapitalistit maksamaan veroja-nyt he eivät niitä maksa.
    Vielä haluan sanoa jotain tuosta ruuan ja lämmitysöljyn hintojen vertailusta.Lainkaan ei oteta huomioon sitä, että ennen verovaroilla sai palveluja.Nyt kaikki maksaa.Terveys-ja sosiaalipalvelumaksut sidottiin juuri indeksiin jotta ne nousisivat.Sitäkään ei moni huomaa että veronkevennykset otetaan takaisin palvelumaksuina.Voisit tutkia tätäkin Osmo-sinulla kai on aikaa?
    Kateellinen en ole-ei muovista voi olla kateellinen.Vannon kuitenkin taistelevani koko voimallanio kaataakseni tämän äärimmäisyyteen menevän kapitalismin, joka fundamentaalisuudessaan on verrattavissa mihin tahansa ääriliikkeeseen.Niistä minun piti väitöskirjanikin tehdä-paha vain ettei ruuan hankkimiselta ole oikein jaksanut.
    Olen ylpeä Vasemmistoliitosta ja sen edeltäjistä jotka pakottivat kapitalismin pehmeäksi.yritän itse tehdä samoin politiikallani.
    Uusi aika on alkamassa.Ei teidän tarvitse pelätä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Elina kirjoitti 26.5.2008 kello 8:15

    Kateus ei tosiaan ole vain sitä, että pitää toisen ihmisen asiaintilaa tavoiteltavana. Kateuteen liittyy määritelmällisesti pahansuopuus. Toive siitä, että kateuden kohde menettäisi ne asiat, jotka herättävät kateutta.

    Osmon tapa käyttää kateus-käsitettä rutiininomaisesti köyhistä puhuttaessa on minusta todella loukkaava ja halventava vähävaraisia ihmisiä kohtaan. Ikään kuin he olisivat moraaliltaan automaattisesti huonompia, kateellisia ja katkeroituneita.

    En kiellä ilmiön olemassaoloa, mutta Osmon yleistys on aivan liian pitkälle menevä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus