Pistin Hesarin nettisivuille oheisen kommentin siellä käytävään keskusteluun. Panen saman tekstin tännekin.
Olen pahoillani, jos kirja-arvostelustani jäi sellainen kuva, ettei Kleinin kirjassa ole mitään hyvää. Hän on parhaimmillaan kuvaamaan sitä, miten eriarvoisuus maailmassa kärjistyy, siis maiden sisällä, maiden välillähän tuloerot pienenevät. Tältä kannalta kirja kannattaa lukea. Sen kuvaajana, mitä tapahtuu, Klein on journailistina hyvä.
Mutta sitten tuollaan siihen miksi.
Mutta kirjan nimenä on sokkidoktriini kuvaten sitä, että kirjassa esitettäisiin jokin teoria siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja miksi. Tämä teoria on suurelta osalta silkkaa potaskaa, sisältää aivan kummallisia väitteitä ja jopa vainoharhaisuutta. Otin arvosteluun yhden kohdan, jossa Klein väittää USA:n päättäneen Saksan jakamisesta Itä- ja Länsi-Saksaan saadakseen edes Länsi-Saksan pelastetuksi kapitalismille. Tämä ei ollut pahin, mutta helpoin osoittaa vääräksi, koska moni suomalainen sentään muistaa historiankirjoituksesta, että oli siellä puna-armeijakin. Samanlaisia outoja väitteitä sisältyy myös viimeaikojen valuuttakriisien käsittelyyn, mutta niiden esittäminen suurelle yleisölle on hankalampaa. Tällaiset virheet veivät ainakin minun uskoni siihen, että muutkaan väitteet pitäisivät paikkaansa. Kirjassa sinänsä esitettiin mielenkintoisia tietoja tapahtumien syy- ja seuraussuhteista, mutta kaikki pitäisi tarkastaa ennen kuin uskoo.
Argentiinan peronismin ihailu sattui minulla kovasti silmään, koska juuri Peronin populistihallinto varsin yleistyneen käsityksen mukaan tuhosi vauraan Argentiinan ja teki siitä kehitysmaan.
Pahimmillaan Klein on kuitenkin siinä, kun hän yrittää — tosin aika vähän sivuja tähän uhraten — selittää, mitä pitäisi tehdä.
Hänen mielestään esimerkiksi keskuspankkien tulisi olla hallitusten ohjattavissa, jotta sosiaaliohjelmat voitaisiin rahoittaa rahaa painamalla. Setelirahoitus on varkautta, joka kohdistuu vaarallisesti tavalliseen köyhään kansaan mutta johtaa myös talouden rakenteiden tuhoutumiseen. Hän kannattaa aina ja kaikkialla hintasäännöstelyä, mikä on vähän kuin parantaisi krapulaa alkoholilla. Jotenkin tuntuisi paremmalta käyttää kehitysmaiden valtioiden rahaa vaikkapa koulutuksen järjestämiseen, kun bensiinin hinnan subventointiin.
Klein sotkee täysin monetaristisen talousteorian ja kehitysmaiden epäoikeudenmukaiset yhteiskunnalliset olot. Sillä, että köyhiltä voidaan varastaa maat, ei ole mitään tekemistä monetarismin kanssa.
Klein ei Etelä-Amerikan ongelmien syinä mainitse kertaakaan väestönkasvua, joka juuri tekee monetarismista kelvottoman. Kun ihmistä arvotetaan hänen marginaalisen tuottavuutensa perusteella, aika huonosti köy köyhien, joiden pärjäämisen säätelemättömässä kapitalismissa paisuva työttömien vara-armeija tekee täysin mahdottomaksi.
Klein kyllä mainitsee pohjoismaiset hyvinvointivaltiot tavoitteekseen, mutta ne keinot, joita hän suosittelee, vievät kauas pois siitä.
En oo lukenut sitä hesarin keskustelua, mutta GO OSMO!
Vaikka bloggaajalla varmaan on syynsä nostaa juuri väestönkasvu esiin, täytyy kuitenkin ihmetellä, miksi juuri Etelä-Amerikka olisi malthusilaisessa ansassa, jossa siis väestö kasvaa nopeammin kuin tuottavuus. Ja vaikka olisikin, tärkeää olisi sitten keksiä syyt, miksi modernisaatio ei (muka) ole kyseistä mannerta saavuttanut.
Vähintään yhtä oikein olisi varmaan arvella, kuin Che aikoinaan, että suurin syy takapajuisuuteen on itsekäs — tai omaa pitkän tähtäimen etuaan ymmärtämätön — suurmaanomistajaluokka tai muu liian rikas eliitti.
Tuollaisesta analyysistä taas ei ole pitkä matka sellaiseen ajatukseen, että uusliberalistinen politiikka on vain yksi tapa, jolla nuo eliitit tarrautuvat valtaansa ja rikkauksiinsa. Ja ihan uskottavasti noin voi väittääkin. Eivät kai rikkaat lähes kaikki ja vuosikymmenestä toiseen äänestä tai muuten toimi omaa etuaan vastaan.
Noin ajatellen Klein, Chomsky ja muut eivät ole niin hakoteillä kuin äkkiä kuvittelisi.
Oli tilaisuus viettää muutama päivä mökillä viime viikolla. Lukemisena oli matkassa juuri tuo Kleinin kirja. Kovin oli hämmentävää lukemista. Huikeita spekulatiivisia yhteyksiä kovin kovin kaukaisten asioiden välille rakenneltiin sivu sivun jälkeen.
Itse asiassa jäin odottamaan, että Hesari ennen pitkää julkaisee Heikki Patomäen arvion ko. kirjasta. Siinä todettaisiin Kleinin “osoittaneen” juuri noiden em. yhteyksien ja salaliittojen olemassaolon ja paikkansapitävyyden. Yllätys ja ilo oli suuri, kun arvio tulikin Odelta, ja hyvä arvio tulikin (näin tietysti siksi, että se vastaa pitkälle omaa näkemystäni!). Pinnat siis Hesarille komentaattorin valinnasta, mutta ennen kaikkea tietysti Soininvaaralle, joka jälleen kerran näyttää ajattelevansa omilla aivoillaan. Se on näinä sopulien kukoistuksen aikoina valitettavan harvinainen luonnonvara. Hyvä Osmo S.!
Kun näitä kommentteja tulee kovin harvoin esitetyksi, kiitettäköön samalla muista tämän palstan anneista ja ennen kaikkea fillariblogeista. Upeata!
Tomi: Moni kyllä ajattelee kans niin, että niistä rikkaista elitistisistä kapitalisteista päästään just eroon vapaan kaupan avulla ja että protektionismi vaan pönkittää niiden asemaa siellä. Tietty pääsee niistä eroon kans sosialismilla… (siinä menee samalla vaan turhaan taloudellista tehokkuutta ja ihmisten vapauksia roskiin…)
Ei tainnut Kleinia huolettaa myöskään Afrikan väestöräjähdys.. Tai islamilaisen maailman.. Tällä ei tietenkään ole myöskään mitään osuutta hiilidioksipäästöihin tai muihin keskeisiin autuaaksi tekeviin uskonkappaleisiin.
Miksi kutsut globalisaatiokriittisiä aktivisteja globalisaation vastaisiksi aktivisteiksi?
Kirja-arvostelusi arvostelua blogissani: http://raivoriina.blogs.fi
“Miksi kutsut globalisaatiokriittisiä aktivisteja globalisaation vastaisiksi aktivisteiksi?”
Eikö se ole vasemmistojargonissa täsmälleen sama asia?
Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että olen osallistunut useampaan “globalisaatiokriittisen liikeen” ‑tapahtumaan. Pidän itseäni globalisaation puolustajana, kyse on siitä, millaisista globaaleista prosesseista on kyse.
Minä haluan ylikansallista hallintoa ja rajojen kaatamista ihmisiltä. Etenkin viimeinen on yleensä kova pala kovillekin vapaan markkinatalouden puolustajille.
“Moni kyllä ajattelee kans niin, että niistä rikkaista elitistisistä kapitalisteista päästään just eroon vapaan kaupan avulla ja että protektionismi vaan pönkittää niiden asemaa siellä.”
Tämä on kiinnostava kysymys. Olen ymmärtänyt, että suuret Etelän kansalaisliikkeet (esim. Via Campesina) pitävät maataloustuotteiden vapaa kauppaa pahana asiana juuri siksi, että se entisestään pönkittäisi rikkaan maanomistajaluokan asemaa.
Tilanne on siis se, että maaomistus on äärimmäisen keskittynyttä monessa kehitysmaassa. Jos tällaisessa tilanteessa tämän maan tuotto kasvaa vapaa kaupan kautta vielä lisää, maareformin aikaansaamisesta tulee näissä maissa täysin mahdotonta. Eliitin edut vain ovat niin suuret etteivät ne anna maareformin koskaan tapahtua.
En tiedä, olenko samaa mieltä väitteen kanssa, mutta tällainen puoli on hyvä huomioida. Länsimaiden vientituet sen sijaan olisi syytä heivata välittömästi ja yksipuolisesti.
“Minä haluan ylikansallista hallintoa ja rajojen kaatamista ihmisiltä. Etenkin viimeinen on yleensä kova pala kovillekin vapaan markkinatalouden puolustajille.”
Ylikansallinen hallinto on aika vaikeaksi osoittautunut pala järjestää: YK on keskustelukerho joka katsoo vierestä vaikka mitä tapahtuisi eikä kilpailijoita oikeastaan ole.
Ihmisten vapaa liikkuvuus taas sopii heti, kun suostut pudottamaan sosiaaliturvan nollaan ettei tarvitse elättää entisen rajan ylitse hyökyvän sekapuljan aaltoa. Tervetuloa vaan minun puolestani, mutta ei täällä mitään ilmaisia lounaita tarjoilla.
No kummasti se EU hommia vääntää eikä niitä kansainvälisiä sopimuksia nyt ihan vähän ole.
Soininvaara nyt taas tulkitsee tuon kirjassa esillä olleen Saksan jakokysymyksenkin vähän miten sattuu. Kleinhan tarkoitti sitä, ettei Länsi-Saksassa ollut kanttia toteuttaa raakaa radikaalikapitalismia, koska pelättiin sosialismin tuntuvan liian hyvältä vaihtoehdolta siihen verrattuna. Siksi mentiin pehmeästi kansankotiperiaatteella ‑jonkin aikaa.
Jari Huhtala tarkoittanee tätä kohtaa:
”Sosialismi vetosi niin moniin saksalaisiin, että Yhdysvallat päätti jakaa Saksan kahtia ennemminkin kuin ottaa riskin, että se menetettäisiin kokonaan romahdukselle tai vasemmistolle”
En minä ole tulkinnut tätä mitenkään. Se on suora sitaatti Kleinilta.
No, tuohan on yksi niistä asioista, joka voidaan Kleinilta itseltään tarkistaa, kun hän kesäkuussa tulee vierailulle Suomeen. Sovitaan sitten, että minä tulkitsen kohdan näin, ellei alkuperäistekstissä ole tarkempaa kuvausta.
Kyse on nimittäin nyt siitä, ettei Soininvaara näe metsää puilta. Kleinin kirjan tarkoitus nimenomaan on kuvata sitä suunnatonta kärsimystä, jota läntinen riistokapitalismi maailmassa aiheuttaa.
Pääsanoma on kristallinkirkas.
Minulle ei ollut hetkeäkään epäselvää kirjaa lukiessani se, ettei Klein ole taloustieteilijä vaan journalisti. Luulisi tämän olleen Soininvaarallekin selvää.
Aina on hankalaa se, jos joutuu loputtomiin selittelemään omaa kirja-arvosteluaan, kuten Soinivaara.
Mitä tarkistamista tuossa on? Se on suora sitaatti enkä ole tulkinnut sitä mitenkään. En myöskään ole joutunut kirja-arvostelua selittelemään vaan olen vastannut sitä koskeviin kysymyksiin.
Klein on hyvä kuvaamaan mainittuja vääryyksiä, mutta pidän edelleen kiinni siitä, että kirjassa esitetyt teoriat ovat aivan outoja. Minusta se on sanottava julki, koska jos en sitä sanoisi, hyväksyisin nyt esimerkiksi tuon teorian siitä,miksi Saksa jaettiin ja kuka siitä päätti.
“Minulle ei ollut hetkeäkään epäselvää kirjaa lukiessani se, ettei Klein ole taloustieteilijä vaan journalisti. Luulisi tämän olleen Soininvaarallekin selvää.”
Jos lehtiin kirjoitettaisiin vain kaikki se, jota osa ihmisistä ennakolta tietää, painettaisiin lähinnä tyhjiä sivuja.
Hyvässä kirja-arvostelussa olennaista on välittää kuva kirjasta. Se Pihtiputaan mummokin katsos pitää muistaa.
Tässä Osmo onnistui.
“Kyse on nimittäin nyt siitä, ettei Soininvaara näe metsää puilta. Kleinin kirjan tarkoitus nimenomaan on kuvata sitä suunnatonta kärsimystä, jota läntinen riistokapitalismi maailmassa aiheuttaa. Pääsanoma on kristallinkirkas.”
Pääsanoma on kirjassa kristallinkirkas. Olen aivan samaa mieltä. Kerrotaan valikoiden mitä tapahtui, luodaan salaliittoteoria miksi tapahtui ja suositetaan toimimattomia keinoja.
Soininvaaran mainitsema kolmas tie on tarpeellinen löytää. Sen sijaan tämän kirjan sisältö ei siinä työssä paljon edes auta.
Tulkinta Saksan jaosta perustuu viiteluettelon mukaan professori Eisenbergin kirjaan Drawing the Line, jossa hän esittää päätöksen Saksan jakamisesta olleen amerikkalaisten eikä Stalinin.
Nyt minä sitten odotan Soininvaaran Eisenberg-kritiikkiä asiasta.
Edelleen olen sitä mieltä, että Soininvaaran Klein-tyrmäys perustuu kokonaisuuden kannalta epäolenaisuuksiin.
Soinivaaran kanta heijastanee laajemmin Vihreiden uutta roolia Vanhasen oikeistohallituksessa, jonka aikana mm. vanhojen metsien suojeluohjelma on oleellisesti heikentynyt vapaaehtoisen piperryksen tasolle, jonka aikana vesilait revitään auki tekoaltaiden tieltä, jonka aikana ydinvoimateollisuutta entisestään vahvistetaan ja jonka aikana ympäristöministeriön hallintoa puretaan. Uusliberalismia?
Huhtalan kritiikki tuntui mielenkiintoiselta siihen asti, kun hän pääsi yhdistämään Soininvaaran Klein ‑arvion Vihreiden “kaikkien periaatteiden myymiseen” Vanhasen hallituksessa.
Voi ehdottaa täydennykseksi, että “RANSKALAISTA ydinvoimateollisuutta vahvistetaan” — tulisi sekin, että raha virtaa ulos Suomesta Vihreiden syyksi.
Olisivatko nyt harmillisen vajaasti saavutetut ympäristötavoitteet toteutuneet, jos Vihreiden sijaan hallitukseen olisi otettu vaikka Perussuomalaiset?
Vajaasti toteutuneet ympäristötavoitteet? Ai että onko jotain toteutunutkin, ympäristön kannalta myönteisesti? Vanhojen metsien suojeluohjelma on käytännössä romutettu, mikä on suuri rikos, sillä lajisukupuutto tulee kiihtymään kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Hallintoa karsitaan kovalla kädellä, tarkoitus on tehdä valtionhallinnosta jonkilainen minitason etätoimisto ja ulkoistaa toimia yksityisyrityksille. Suoraan uusliberalismin oppikirjasta. Suuret hallituspuolueet haikailevat tekoaltaita ja saadaanpa nähdä sekin päivä, jolloin vesilait puretaan altaiden tieltä ja vihreät jatkavat silti hallituksessa. Ydinvoimahan on jo OK vihreille. Sauli Niinistö totesi hallitusneuvotteluissa, että vihreät tuovat hallitukseen “ripauksen vihreyttä”, se vihreys on kyllä hometta, ei muuta. Vihreiden oikeistolaistuminen on selvästi nähtävästi täydellisenä passiivisena toimettomuutena hallituksessa ja vaikkapa Vihreän Langan artikkeleissa. Vihreä Lanka mataa jo pohjamudassa. Demarijohtajien tapaan voidaan tosiaankin kysyä, mihin vihreitä tarvitaan, kun esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuutossakaan vihreät eivät näy mitenkään. No, onhan Vihreiden saldolla Vuosaaren tarpeeton satama, joka on tuhonnut alueen luontoarvot ja jatkuvasti kallistuvat joukkoliikenteen lippujen hinnat.
Jari Huhta:
Tulkinta Saksan jaosta perustuu viiteluettelon mukaan professori Eisenbergin kirjaan Drawing the Line, jossa hän esittää päätöksen Saksan jakamisesta olleen amerikkalaisten eikä Stalinin.
Nyt minä sitten odotan Soininvaaran Eisenberg-kritiikkiä asiasta.
Koska en ole historiantutkija, en ryhdy väittelemään asiasta. Minulle riittää, että Jari Huhta nyt myöntää Kleinin näin väittäneen, kun hän ensin sen kielsi.
En sen sijaan ymmärrä, miten vihreät voisivat olla vasrtuussa viidennestä ydinvoimalasta, jonka takia he jättivät Lipposen hallituksen.
G‑liikkeen edustajat kutsuivat itseään globalisaation vastustajiksi 90-luvun lopulla. Varsinkin mustan blokin sympparit Seattleasta Genovaan vastustivat globalisaatiota, ja heistä kehittyneet nykyiset anarkoprimitivistit (tosin hyvin pieni ryhmä) vastustavat sitä yhä. Samoin vastustavat linkolalaiset/Sierra Clubilaiset syväekologit. Nykypäivän anarko-ekologit muuten vastustavat vasemmistoakin.
Globalisaation vastustaminen pehmennettiin kriittisyydeksi, kun järjestäytyneemmät toimijat kuten Attac ottivat puhevallan. Heidän agendansa oli hiukan erilainen, ehkä vanhoillisemman vasemmistolainen. Koko liikehdintä rakoili anarkistisemman ja vasemmistolaisemman siiven välillä, ja tietysti kiistat fokusoituivat väkivallan käyttöön.
Syyskuun 2001 jälkeen halut “näyttää muskeleita” vähenivät, ja esimerkiksi radikaaleimmat ekologiset ryhmät kuten ELF asetettiin USA:ssa terroristiryhmien kategoriaan. Radikaalien ryhmien toimintakyky vähentyi huomattavasti, eikä uutta Seattlea ole näköpiirissä.
Euroopassa Attacin kaltaiset “kriittiset” ryhmät lähentyivät huomattavasti vasemmistopuolueita, ja ministeritason ihmisten oli hyväksyttävää olla messissä. Vallankumouksellisuudesta ei siis enää ollut mitään puhetta. Samaan aikaan maailman sosiaalifoorumeissa kehitysmaiden kansalaisliikkeet halusivat taas uutta käsitteellistämistä: haluttiin puhua globaalista oikeidenmukaisuuden liikkeestä.
Jari Huhdalle:
Onko oikeistohallituksessa muka jotakin pahasti vialla, vaikka kansa sellaista on tahtonut? Pitäisikö alkaa harkitsemaan kansan vaihtoa, se kun on uskaltautunut äänestämään eduskuntaan porvarillisen enemmistön ja pahus vieköön parlamentarismin idean mukaan hallituskin on muodostettu tältä pohjalta! Nykyään ei enää ole edes niitä “yleisiä syitä”, joilla kokoomus pidettiin oppositiossa vaaleista viis.
“Oikeistolainen joka ei pelkää sanoa olevansa oikeistolainen”
Jos Klein väittää, että saksalaiset olisivat halunneet yleisesti Neuvostoliiton satelliittivaltioksi, minun täytyy korjata hiukan mielipidettäni hänestä: kyseessähän on selvästi faktoista välittämätön propagandisti aitoon neukkutyyliin. Mitenkähän vääntyisi Kleinin tulkinta talvisodasta? Tuhokapitalistit setä-Stalin-paran kimpussa? Entäs rakennettiinko Berliinin muuri todella estämään lännen ihmiskauppaa?
Jos Kleinin bigger picture taas on, että kylmän sodan aloittajia oli kaksi ja että läntinen osapuoli toimi häikäilemättömän “neuvostovastaisesti”, se on tietysti totta.
Jotenkin ainakin noissa Jari Huhdan viimeisissä kommenteissa tulee hyvin esiin se, miksi tämä kirja-arvostelu lienee aiheuttanut näin paljon keskustelua. Huhta ym. Kleinia fanittavat ilmeisesti näkevät asian ideologisena. Heille ei tule mieleenkään, että yksittäistä kirjaa arvosteltaisiin kirjana, sen kirjallisten ansioiden ja informaatioarvon perusteella, vaan arvostelijan tehtävä on muodostaa mielipiteensä sen mukaan sopiiko kirja hänen ideologiaansa. Jos Kleinia kritisoi, se voi johtua vain siitä, että on paha oikeistolainen. Kaikki, jotka eivät ole sataprosenttisesti ja täysin kritiikittä “globalisaatiokriittisten” puolella ovat heitä vastaan