Rakennetaan vain asemien ympärille

22.2.2008 · Aihe: _ 

Kolumni Suomen Kuvalehdessä 7/2008

Helsingin seudulla olisi täysin mahdollista päättää, että rakentaminen on sallittua vain asemien ympäristössä. Rakennusmaa ei loppuisi, radat pystyttäisiin rahoittamaan. Ongelmaksi muodostuisi vain ne maanomistajat, joiden mailla rakentaminen kiellettäisiin.

Yhdyskuntarakenne hajoaa nopeammin kuin koskaan, vaikka jokseenkin kaikki puhuvat ehyen kaupunkirakenteen puolesta Ongelma on polttavin Helsingin seudulla, mutta koskee myös muita kasvavia kaupunkeja. Nyt käsittelen kuitenkin vain Helsingin seutua, jossa raideliikenteellä on merkittävä rooli.

Tehdäänpä ajatuskoe. Entä jos kiellettäisiin Helsingin seudulla rakentaminen kilometriä kauempana asemasta tai ratikkapysäkistä, kuten on tehty monissa Saksan kaupungeissa.

Riittäisikö rakennusmaa?

Asemien ympäristössä on paljon mahdollisuuksia rakentaa lisää. Esimerkiksi Mankin seisake Espoon ja Kirkkonummen rajalla on lähes käyttämätön. Aika pian rakennusmaa kuitenkin loppuisi, ellei raiteita rakennettaisi lisää.

 

Helsingin seudulla on sovittu rakennettavaksi 13 000 asuntoa vuodessa. Tämä tarkoittaa vähän yli miljoonaa kerrosneliömetriä. Rakennusmaaksi pitäisi muuttaa kolme neliökilometriä maata vuodessa. Tällainen 0,3:n aluetehokkuus sallii vielä melko pientalovoittoista rakentamista.

 

Teoriassa kilometrin etäisyydelle asemasta on juuri noin kolme neliökilometriä. Teoriassa, mutta vain teoriassa riittäisi ottaa käyttöön yksi asema vuosittain. Emme ole rakentamassa koskemattomalle preerialle. Maasto ja olemassa oleva yhdyskuntarakenne rajoittavat rakentamista. Maata on varattava lisäksi työpaikoille, kaupoille ja kouluille ja muulle sellaiselle. Joutunemme tyytymään siihen, että asemaa kohden uusia asuntoja voidaan rakentaa 4000 – 5000 Koska osa tuosta 13 000 asunnosta voitaisiin toteuttaa täydennysrakentamisena, uutta rataa pitäisi rakentaa noin kahden aseman ja neljän kilometrin vuositahdilla.

 

Tyypillinen yhden aseman lähiö voisi olla Espooseen suunniteltu noin 20 000 asukkaan Histan pientaloalue, jonka tulevan asujaimiston liikkuminen olisi nykyisten suunnitelmien mukaan lähinnä pelkän henkilöautoliikenteen varassa. Jos toimenpidepalettiin otetaan mukaan pikaratikka, voidaan yksi raskaan liikenteen asema korvata kolmella pikaratikan pysäkillä.

 

Rakennusmaa ei siis loppuisi, vaikka rakentaminen asemien ulottumattomiin kiellettäisiin kokonaan. Uudisrakentamista ei voitaisi jakaa vuosittain tasaisesti seudun kuntien kesken vaan kunnat joutuisivat jonkin verran vuorottelemaan rakentamisessa.

 

Loppuisivatko rahat?

 

Vantaalle suunniteltu 18 kilometrin kehärata maksaa noin 420 miljoona euroa. Tämän mukaan neljä kilometriä rataa asemineen maksaisi noin sata miljoonaa euroa. Luku on vähän yläkanttiin, koska lentokentän alitus nostaa kehäradan hintaa. Pelataan varman päälle ja lähdetään tuosta sadasta miljoonasta eurosta vuodessa.

 

Sata miljoonaa euroa on paljon, jos sitä vertaa kirjaston budjettiin tai niihin mitättömiin summiin, joiden kanssa budjettiraameihin sidotut ministerit askaroivat, mutta vähän, jos sitä vertaa asuntorakentamisen kustannuksiin.

 

Helsingin seudulle suunniteltu asuinrakentaminen maksaa pari miljardia euroa vuodessa.  Lisäksi tulevat maanomistajille maksettavat satojen miljoonien eurojen tontinhinnat. Asuntotuotannon kustannuksiin verrattuna sata miljoonaa on alle viisi prosenttia kokonaissummasta. Luulisi aseman läheisyyden nostavan asuntojen arvoa tätä enemmän.

 

Pääkaupunkiseudun kunnallispoliitikot eivät tästä ilahdu, mutta minusta valtion rahaa ei tarvita kaupunkiseudun sisäistä liikennettä palveleviin ratoihin. Rahat tulee periä rakennusoikeudesta. Sata euroa neliöltä ei ole rakennusoikeudesta pääkaupunkiseudulla paljon mitään. Espoo peri Suurpellon alueelta maanomistajilta rakennusoikeudesta 240 euroa neliöltä, vaikka alue on syrjässä raideliikenteestä. Maanomistajien halukkuutta maksaa varmaankin lisäisi, jos pidettäisiin kiinni siitä, ettei ilman rataa ei saisi rakentaa lainkaan.

 

Tekisikö tällainen ratojen rakentamisvelvoite asumisesta kalliimpaa? Nostaako Espoon kaupungin Suurpellon maaomistajilta perimä 240 euroa neliöltä asuntojen hintaa Suurpellossa? Rakennusliike myy asunnot eniten tarjoaville eikä ostajien maksuhalukkuuteen vaikuta mitään se, paljonko miten voitto jaetaan rakennusliikkeen, kaupungin ja maanomistajien kesken. Samasta syystä asumisesta ei tulisi kalliimpaa, vaikka maanomistajat pantaisiin maksamaan raiteet. Jos tämä vaatimus hidastaisi rakentamista, se nostaisi kyllä asuntojen hintoja ja vuokria koko seudulla.

 

Ei sitä paitsi kannata tuijottaa pelkästään raiteiden rakentamisen kustannuksiin. Jos ei rakenneta raiteita, pitää rakentaa teitä ja parkkipaikkoja. Histan suunnitelmat ja muu rakentaminen sillä suunnalla merkitsevät toteutuessaan Turunväylän tukkeutumista.  Moottoritien rakentaminen kahdeksankaistaiseksi ei ole halpaa, eikä se edes riittäisi. Tukkoon menevät myös kehätiet ja Huopalahdentie Turunväylän Helsingin päässä.

Olisiko tämä oikeidenmukaista?

Vaikka vaatimus panna maanomistajat maksamaan radat voisi ensin kuohuttaa mieliä, maksamaan joutuvat olisivat tarinan onnekkaita, koska saisivat mailleen kaiken seudun rakennusoikeuden. Huonommin kävisi niiden, joiden maat eivät satu olemaan minkään ratahankkeen varrella. He ovat aikanaan perineet viljavan pellon ja huomaavat omistavansa taas pelkän pellon.

 

Tähän on kaksi ratkaisua. Joko maan arvo tasataan maanomistajien kesken tai asiasta ei välitetä.

Torontossa on kaupungin ympärille muodostettu vihreä vyö, joka on käytännössä rakennuskiellossa. On päätetty, ettei urbaani asutus saa levitä sinne vaan alue varataan maa- ja metsätaloudelle. Uudenmaan maakuntahallituksen opintomatkalla kysyin virkemiehiltä, onko tämä korvattu jotenkin maanomistajille. Ei kuulemma ole. Ei ole koskaan luvattukaan, että sinne saisi rakentaa. Ei lottovoitosta haaveilleellekaan korvata pettymystä.  

Nykykäytäntö on itse asiassa täysin epäoikeudenmukainen tehdessään toisista upporikkaita ja jättäessään toiset nuolemaan näppejään.

 

Onko vääryys, jos peltomaan arvo ensin satakertaistuu ja palaa sitten ennalleen? Ei sen kannalta, joka on omistanut koko tämän ajan, mutta kyllä sen onnettoman kannalta, joka on sen satakertaisella hinnalla ostanut.

 

Tonttimaan yhteenlaskettu arvo ei alene, jos rakennusoikeus keskitetään alueellisesti. Pikemminkin maan yhteenlaskettu arvo nousee.  Siksi ei pitäisi olla ylivoimaista löytää tähän oikeudenmukaista ratkaisua, jos tahtoa on. Kaikissa kunnissa tätä tahtoa ei ole. Miksi se Histan vähän omituisen muotoinen suunnittelualuekin noudattaa niin tarkasti maanomistusrajoja?

Kaiken rakentamisen keskittäminen asemien läheisyyteen olisi siis pääkau­punki­seu­dul­la mahdollista, se olisi rahoitettavissa ja siihen olisi löydettävissä ratkaisu, joka olisi ainakin yhtä oikeudenmukainen kuin on nykyinen arpajaisia muistuttava kaavoituskäytäntö.

Nyt on hyvä laskea edes toinen jalka maahan. Varmaan on toimintoja, joiden ei tarvitse sijaita asemien lähellä. Mahtuu kaupunkiin toki jonkin verran kahden auton strategiaan perustuvaa erillisasumistakin, kunhan sitä ei ole liikaa. Autoilevat taloudetkin hyötyvät raiteista, koska pääsevät sujuvasti eteenpäin, kun suuri osa matkustavaisista käyttää junaa. Siksi olisi oikeudenmukaista periä kaikesta asuinrakentamisesta maksua liikenneinfrastruktuurin rahoittamiseen.

Kommentit

3 Vastausta artikkeliin “Rakennetaan vain asemien ympärille”

  1. turkkalo kirjoitti 22.2.2008 kello 18:06

    “Entä jos kiellettäisiin Helsingin seudulla rakentaminen kilometriä kauempana asemasta tai ratikkapysäkistä”

    Toivottavasti jotkut kunnat tekevät näin siinäkin tapauksessa, että kaikki naapurit eivät lähde mukaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Traveler kirjoitti 24.2.2008 kello 10:39

    Tuo maksamaan pakottaminen kuulostaa aina niin pahalta. Ei ketään pidä pakottaa mihinkään, paitsi tietysti noudattamaan lakeja. Itse ehdotan, kuten olen jo aiemminkin ehdottanut, että maanomistajille annettaisiin rutkasti rahaa eikä suinkaan otettaisi sitä pois! Sopiva hinta raakamaasta Helsingin kokoisessa tuppukylässä olisi 1-5 € / m2. Kyllä sitä kelpaisi sitten mersulla pöristellä kun parikin hehtaaria asemanympärystää menisi maanlunastumenettelyn kautta kaupungille. Juuri keksimäni maanlunastus – termi kuulostaa paljon paremmalta kuin PAKKOlunastus. Sana siis kierrätykseen ja töihin!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Ville M kirjoitti 28.8.2008 kello 0:40

    Helsingissa tama ei tarkoita kovin paljon mitaan, ainakaan kantakaupungissa, paitsi jos aletaa paljon tiivistamaan, tai siis rakentamaan korkeampaa, eli annetaan reilusti enemman rakennusoikeutta radan varressa.
    Esim Espoossa tama toki periaatteessa auttaisi, ongelma on siina, etta Espoon poliitiikan rahoittaa taman hetkiset espoon maanomistajat, joille suurimmalle osalle tama ratkaisu toisi pahasti takkiin. USAssa tallaisia rakennus saantoja ei tehda(ja siksi kaikki on pientaloissa hajallaan), koska paikallis hallinnolla on huomattavasti enemman valtaa maan kaytossa, juuri niinkuin Suomessakin, toisin kuin monissa muissa joissa keskitetty osavaltion valta(Toronto) on maankaytossa merkittava.
    Toisin sanoen, ennustan, ettei tallaisia lakeja tule suomessa voimaan jollei demokratia muutu vallan toisen nakoiseksi kuin se on nyt.
    (anteeksi, skandien puutetta….)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus