Suosittele: 0

Suosittele: 0

“Ai niin.
Unohdin.
Nykyihminen ei osaa luopua mistään, eikä voi olla hankkimatta mitään mitä hänelle tarjotaan.

VOI MEITÄ !”

Sinivihreä:

Yllä oleva perustuu mielestäni varsin vajavaiseen ihmiskuvaan. Itse kuulun ilmeisesti harvinaiseen ihmisryhmään, koska tunnen lukuisan joukon varakkaita ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä eläneet vaatimatonta elämää ilman materian perässä juoksemista.

Kyllä ihminen osaa luopua. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä luonnollisemmaksi erilaisista asioista luopuminen muuttuu. Luopuminen voi olla vapaaehtoista, tai sitten pakon sanelemaa, kuten terveydestä luopuminen sairastumisen yhteydessä. Esimerkiksi luopuminen jälkeläisten hyväksi on tyypillistä likipitäen jokaiselle ihmiselle.

Optimismista ei silti kannata luopua.

Suosittele: 0

En malta olla jatkamatta rautalangan vääntöä liittyen Sinivihreän perhe-ajatuksiin.

Tottakai minkä tahansa eliön lisääntyminen on ekologisesti mielekästä. Luonto nyt vaan toimii näin elämän kiertokulkuun perustuvassa systeemissä. Syntymä, kuolema uuden elämän tieltä, you know.

Mutta.

Siihen saamaan ekologisuuteen valitettavasti kuuluu ns. tasapainotila. Jos tietyn eliölajin populaatioa kasvaa liian suureksi suhteessa omaan ekologiseen paikalliseen lokeroonsa, niin luonto hakeutuu takaisin tasapainoisempaan tilaan ja yleensä tämä tarkoittaa lokeronsa ylittäneen lajin jäsenmäärän romahdusta siedettävälle tasolle tasapainoisempaan asetelmaan.

Näin on käynyt lukuisia kertoja paikallisille ihmispopulaatioille, johon liittyen ihminen poikkeaa muista lajeista, koska ihminen osaa kuluttaa kulttuurinsa ansiosta myös yli välttämättömien tarpeidensa poiketen tässä melkein kaikista muista lajeista.

(En ryhdy luettelemaan lukuisia korkeakultturiesimerkkejä vähemmän kehittyneistä kulttureista puhumattakaan. Kirjallisuutta löytyy runsaastisitä etsivälle. Toteanpa vain, että mikä tekisi meistä nykyihmisistä sen kummempia.)

Meidän juuri nyt ja varsinkin tulevien vielä syntymättömien sukupolvien kannalta tilanne sattuu olemaan erityisen uhkaava, koska kiitos jatkuvaan kasvuun perustuvan globaalin talousjärjestelmämme ihminen on ylittänyt lokeronsa todella pahasti jo viime vuosisadalla. Käytännössä me jo käymme kilpajuoksua yhä vähenevien resurssien ja alati kasvavan ja yhä enemmän per yksilö kuluttavan populaatiomme välillä.

Koska elämme rajallisella taivaankappaleella, jolla on rajallinen määrä uusiutumattomia resursseja ja uusiutuvat uusiutuvat tietyllä rajallisella nopeudella, niin rajattomaan kasvuun perustuva kulttuurimme tulee törmäämään itse kieltämiinsä rajoihin ennemmin tai myöhemmin.

Tästä perustotuudesta on vaikea rimpuilla pois, vaikka mm. ns. teknouskovat niin pyrkivätkin epätoivoisesti tekemään.

Todennäköisesti ennemmin sivutuotteena aiheuttamiensa ongelmien tähden, kuten ilmaston lämpeneminen, otsonikato, biosfäärin myrkyttyminen, irtiryöstäytynyt nanoteknologia, maailmanlaajuinen ABC-sota jne. Näitä riittää yli oman tarpeen.

Minusta mikä tahansa lääke tähän ongelmaan, joka perustuu ihmispopulaation ja kulutuksen kasvuun ainoastaan nopeuttaa rajojen kohtaamista. Sinivihreä ei ajattele asiaa loppuun saakkaa.

Ei tosin ajattele kovinkaan moni, koska loppupäätelmä on perin epämukava ja johtaa koko kulttuurimme kyseenalaistamiseen.

—

Sinivihreä:
“Vai voiko joku väittää, että lasten liikkuminen ulkona asianmukaisissa varusteissa olisi jotenkin paha juttu”

Niinpä niin. Viittaan ylläolevaan.

On se vaan kumma, että lajimme tuli toimeen kymmeniä tuhansia vuosia ilman lastenrattaita omassa lokerossaan, mutta nykyihminen ei tule toimeen ilman järkyttävän massiivista tavaroiden paljoutta ja niiden tuottamiseen rakennettua vielä massivisempaa infrastuktuuria.

Ai niin.
Unohdin.
Nykyihminen ei osaa luopua mistään, eikä voi olla hankkimatta mitään mitä hänelle tarjotaan.

VOI MEITÄ !

- Juho Järvelin -

Suosittele: 0

“Nyt tietysti pitäisi määritellä perustarpeet, jotta tämä lause aukenisi. Ovatko esim. urheilu- ja muut harrastusvälineet välttämättömiä? Välttämätöntä ei liene kuin sään mukainen vaatetus ja ravinto, jos oikein nihilistejä ollaan.”

Sinivihreä:

En nyt lukisi aivan perustarpeiksi, mutta kyllä mainitsemiesi tuotteiden käyttö taitaisi olla hyödyksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Vai voiko joku väittää, että lasten liikkuminen ulkona asianmukaisissa varusteissa olisi jotenkin paha juttu

Juho Järvelin:

“Hetkinen. Eihän tässä ole mitään logiikkaa tai jos onkin niin se on jotain ekologisuudelle tyystin vierasta.”

Sinivihreä:

Ihailin logiikkaa itsekin. Pieni kehäpäätelmän poikanen piristää aina kummasti

No, minä taas näen niin että eliön, olipa kyseessä vaikka laakamato tai ihminen, lisääntyminen ei voi koskaan olla ekologisuudelle (mitä sanahirviö tarkkaan ottaen sisältäneekään) tyystin vierasta.

Ja sitten kun se jälkeläinen on aivan ekologian oppikirjojen mukaan tulla tupsahtanut, perhe on varsin ekotehokas yhteisö käytettävissä olevien resurssien hyödyntämiseen.

Suosittele: 0

CCCn sivuilta:
HKL:N Suoraveloitusasiakas hyötyy yhteistyöstä liittyessään City Car Clubiin.
Liittyminen, joka normaalisti maksaa 69 euroa, on suoraveloitusasiakkaille ilmainen. Samoin yrityksen kuukausimaksusta saa lähes 80 prosentin alennuksen:
normaalisti kuukausimaksu City Car Clubin jäsenille on 9,90 euroa, mutta suoraveloitusasiakas maksaa jäsenyydestään vain 2 euroa kuukaudessa.

Suosittele: 0

Sinivihreä:
” Resurssien käyttö on usein tehokkaampaa, kun käyttäjiä on useampia kuin yksi. Tehokkuutta on lapsiperheissä löydyttäväkin enemmän, koska perheen tulot eivät kasva sillä perusteella, että lapsia tulee lisää.”

Hetkinen. Eihän tässä ole mitään logiikkaa tai jos onkin niin se on jotain ekologisuudelle tyystin vierasta. Siis väität että mitä usemapia lapsia perheessä tehdään niin sitä ekologisemmaksi kukin kulutushyödyke käy, koska käyttäjien määrä kasvaa varrattuna yhden hengen talouksiin. Ymmärrätkö sä itsekään mitä väität. Tolla perusteella maailma pelastuisi sitä varmemmin mitä useampi yksinäinen perustaisi perheen ja mitä usemmassa perheessä ylipäätään tehtäisiin mahdollisemman paljon lapsia tehokkuuden kasvattamiseksi. HALOO!!!

Sä nimittäin unohdat laskelmassasi tyystin, että jokainen uusi ihmisyksilö tälle pallolle synnyttyään lisää myös omalta osaltaan kokonaiskulutusta oman ylläpitonsa verran, joka on vieläpä huikean korkea täällä länsimaissa. Korvautuuko se kaikki sillä, että konsolipeliaika jaetaan kotona usemman henkilön kesken.

HALOO!!!

- Juho Järvelin -

Suosittele: 0

Tyypillinen yksineläjä on vähävarainen eläkeläinen, opiskelija, työtön tai pienituloinen palkansaaja. Etenkin pääkaupunkiseudulla vuokra lohkaisee sellaisen siivun jo ihan keskimääräisistä ansioista, että loppuosa menee kyllä ihan vain normielämiseen.

Uraihmisillä on yleensä perhe. Toimeentulotuen saajistakin suurin osa on yksineläjiä.

Sinivihreä sanoo:

“Toisaalta lapsiperheen hankinnat ovat useinkin varsin arkisia ja perustarpeista lähteviä.”

Nyt tietysti pitäisi määritellä perustarpeet, jotta tämä lause aukenisi. Ovatko esim. urheilu- ja muut harrastusvälineet välttämättömiä? Välttämätöntä ei liene kuin sään mukainen vaatetus ja ravinto, jos oikein nihilistejä ollaan.

Esikoisellamme oli tuliterät vaunut, hyppykiikku, sateenvarjorattaat, rintareppu, selkärinkka, superhyperturvallinen markkinoiden kallein autoistuin, pinnasänky, hoitopöytä jne.. jne..

Kolmosen kohdalla bongasin naapurin vanhat vaunut pyöräkellarista, vauva nukkui vieressä, hoidettiin sylissä ja roikotettiin käsivarrella tai liinassa. Tajusin että kaikki tavarapaljous oli täysin turhaa… Taloudellinen tilanne oli parempikin kuin esikoisen kanssa, joten köyhäily johtui vain valaistuksesta, että juurikaan mitään ei vauva tarvitse.

(Tää taisi mennä taas vähän kauas asukaspysäköinnitä vai oliks tää joku metroketju )

Suosittele: 0

“Lapsiperheessä on aina jokin hankinta tähtäimessä.”

Sinivihreä:

Tuohan pitää tietenkin paikkansa. Toisaalta lapsiperheen hankinnat ovat useinkin varsin arkisia ja perustarpeista lähteviä. Lapsettomat puolestaan hakevat kenties useammin sisältöä elämäänsä kulutuksen kautta.

Ehkäpä kannattaa muistaa se, että lapsetkin ovat ihmisiä. Yksineläjä tarvitsee omaan käyttöönsä kokonaisen keittiön, kun taas vaikkapa nelihenkisen perheen jäsen selviää neljänneksellä. Tietokonetta yksineläjän taloudessa käyttää yksi henkilö, perheessä useampi. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, mutta lopputulosta se ei muuta miksikään. Resurssien käyttö on usein tehokkaampaa, kun käyttäjiä on useampia kuin yksi. Tehokkuutta on lapsiperheissä löydyttäväkin enemmän, koska perheen tulot eivät kasva sillä perusteella, että lapsia tulee lisää. Usein käy täysin päinvastoin ja perheen tulot pienenevät dramaattisesti.

Edellistä ei pidä kokea hyökkäykseksi yksineläjiä tai lapsettomia pareja vastaan, vaan se on puolustuspuheenvuoro sille, että ei se ihmisten lisääntyminen nyt ole kaiken pahan alku ja juuri. Inhimillisen elämän jatkumisen kannalta se lienee jopa varsin oleellista.

Suosittele: 0

Kerrassaan sekava maksusysteemi kaikin puolin.

Suosittele: 0