Ihmisyhteisöjen heterogeenisuus ja työnjako

Seu­raa­va tek­sti on täysin speku­lati­ivista. Irrot­te­len vähän uuden vuo­den kun­ni­ak­si pohti­mal­la asioi­ta, jot­ka ovat kokon­aan osaamiseni ulkopuolella.

Kaikissa yhteiskun­nis­sa val­lit­see jonk­i­nasteinen työn­jako. Tätä työn­jakoa vahvis­taa taipumusten opit­tu tai perin­nölli­nen eri­laisu­us. Olisiko niin, että tiet­ty kyky­jen ja taipumusten eri­laisu­us tekee yhteisöstä menestyvämmän?

Myös muu­ra­hais­pe­sis­sä on pitkälle kehit­tynyt työnjako.

Kun eri tehtävis­sä tarvi­taan eri­laisia kykyjä ja taipumuk­sia, yhteisö on vahvem­pi, jos se on myös geneet­tis­es­ti eri­lainen. Pythago­ran ner­oudelle oli käyt­töä anti­ikin Kreikas­sa, mut­ta huonos­ti olisi maan käynyt, jos kaik­ki oli­si­vat olleet hänen kaltaisiaan.

Työn­jako oli pitkään (ja on itse asi­as­sa vieläkin) vah­vasti perin­nölli­nen. Kun puoliso yleen­sä valit­ti­in samas­ta väestöryh­mästä, myös geneet­ti­nen het­ero­geenisu­us yhteisössä säi­lyi, vaik­ka geneet­tistä vuorovaiku­tus­ta eri yhteiskun­talu­okkien välil­lä olikin. Intia, jos­sa työn­jako oli viral­lis­tet­tu kasti­jaok­si, eri kastei­hin kuu­lu­vat ovat eriy­tyneet jonkin ver­ran toi­sis­taan myös geneettisesti.

Toimin­nanor­gan­isoimises­sa ja esimerkik­si sota­joukon johtamises­sa tarvi­taan kog­ni­ti­ivisia kykyjä, mut­ta per­in­tei­sis­sä maat­alousy­hteiskun­nan ammateis­sa selvisi vähem­mäl­läkin henkisel­lä lah­jakku­udel­la. Enem­män tarvit­ti­in mui­ta ominaisuuksia.

Biol­o­gis­es­ti asian voi esit­tää niin, että ei ole ole­mas­sa val­in­ta­painet­ta, joka veisi evoluu­tio­ta kohti yhden­laista ihmistä, vaan dar­win­is­tisen kil­pailun olois­sa mon­en­laiset ihmistyyp­it men­esty­i­sivät, eri ”ihmistyyp­it” olo­suhtei­den määrääminä suh­teel­lisi­na osuuksina.

Yhteiskun­nal­lis­es­ta työn­jaos­ta ei ole pitkä mat­ka luokka­jakoon. Kog­ni­ti­ivisia kykyjä tarvit­se­ma pomo-luok­ka on aina ollut kyvykäs määräämään pelisään­nöt sel­l­aisik­si, että jos jotain ylimääräistä vau­raut­ta syn­tyi, se kuu­lui tuolle joukolle. Neu­vos­toli­itossa yritet­ti­in pro­le­tari­aatin dik­tatu­urin nimis­sä toisen­laista nokkimisjärjestystä.

  Sosialidemokraat­ti­nen tasa-arvo­pro­jek­ti on läht­enyt siitä, että vaik­ka työn­jako on ja pysyy, työn­jaon eri osa­puo­let ovat keskenään tasa-arvoisia, tai ainakin tasa-arvoisem­pia kuin puh­taan markki­na­t­alouden oloissa.

Viime vuosikym­meninä yhteiskun­nan työn­jako on mullis­tunut. Kog­ni­ti­ivisia kykyjä edel­lyt­täviä ammat­te­ja on tul­lut lisää, jol­loin kog­ni­ti­ivis­es­ti lah­jakkaista on ollut ylikysyn­tää. Töitä, jois­sa vähem­män lah­jakkaatkin pär­jäi­sivät, on vas­taavasti vähem­män. Ennen rius­ka työmies pär­jäsi voimil­laan, mut­ta nykyaikaises­sa työelämässä on vähän käyt­töä muskeleille. Sik­si tämän joukon luok­ka-ase­ma on heiken­tynyt ja aika paljon väkeä on syr­jäy­tynyt kokon­aan työelämän ulkopuolelle.

Dar­win­isti­nen kil­pailu johtaisi täl­laises­sa muu­tok­ses­sa siihen, että eri ihmistyyp­pi­en suh­teelli­nen osu­us pop­u­laa­tios­sa muut­tuisi. Me emme kuitenkaan enää elä dar­win­is­ti­sis­sa olois­sa, vaik­ka häviölle jäänei­den yhteiskun­talu­okkien kesku­udessa kuolleisu­us onkin selvästi suurem­paa. Pääasi­as­sa muu­tos näkyy sosi­aal­isi­na ongelmi­na ja rak­en­teel­lise­na työttömyytenä.

Taloudelli­nen lib­er­al­is­mi ohjaa tulot ihmis­ten mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den mukaan. Nyky­olois­sa kyvykkyys­markki­noiden ollessa pahasti epä­tas­apain­os­sa, tämä voi johtaa hyvin vääristyneeseen tulon­jakoon ja on johtanutkin.

On poli­it­tis­es­ti epäko­r­rek­tia puhua eri­lais­ten yhteiskun­taryh­mien eri­lai­sista (geneet­ti­sistä tai sosi­aalis­es­ti perin­nöl­li­sistä) omi­naisuuk­sista. Toisaal­ta näi­den ero­jen kieltämi­nen vie moraalisen poh­jan sosi­aal­ista tasa-arvoa edis­tävältä poli­ti­ikalta. Jos kaik­ki ovat yhtä hyviä, kaik­il­ta voi vaa­tia yhtä paljon. Pelkkä mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvo riittää.

Tai ehkäpä suh­tau­tu­mi­nen tähän asi­aan pal­jas­taa oikeis­to­laisen ja vasem­mis­to­laisen ajat­telun eri­laisu­u­den. Oikeis­to­laisen ajat­telun mukaan se, että ihmiset syn­tyvät omi­naisuuk­sil­taan eri­laisi­na oikeut­taa yhteiskun­nal­liset erot ”luon­nol­lisi­na”. Vasem­mis­to­laisen – ja kris­til­lisen – ajat­telun mukaan se taas on peruste huono-osaisia suo­jel­e­valle politiikalle.

Ero­jen kieltämi­nen on arvo­maail­mas­ta riip­pumat­ta peruste oikeis­to­laiselle politiikalle.

23 vastausta artikkeliin “Ihmisyhteisöjen heterogeenisuus ja työnjako”

  1. Geneet­tis­es­ti suurin ero Int­ian kasti­jär­jestelmässä löy­tyy pääkastien eli var­nain (‘värien’) väliltä, ei niinkään ammat­tiryh­mien kesku­ud­es­ta. Kasti­jär­jestelmän toi­vat Indusjok­i­laak­soon arjalaiset kan­sain­vael­luk­sen­sa yhtey­dessä, ja varmisti­vat sen avul­la itselleen val­lan. Vaik­ka arjalaiset sekoit­tui­v­atkin paikallisväestöön ja kasti­laitos on kokenut kri­ise­jä (mm. hun­nien tulo) ja muu­tok­sia, voi nykypäivänäkin havai­ta korkeam­paan kasti­in kuu­lu­vien intialais­ten jaka­van vaalean, huo­mat­ta­van “euroop­palaisen” ulkonäön, kun alem­mat kastit ja kastit­tomat muo­dos­tu­vat puolestaan tum­mas­ta väestönosasta.

    Kolmes­sa viimeisessä kap­paleessa osut ns. asian ytimeen, luku­un otta­mat­ta viimeistä lauset­ta, joka on joko perätön tai jon­ka merk­i­tys­tä en aivan ymmärtänyt. Itse kallis­tun oikeis­to­lais­es­ti ajat­tele­vien puolelle: jokaiselle ansion­sa mukaan, mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvo riit­tää. Kuitenkin mielestäni “sosi­aalisen periy­tymisen” merk­i­tys­tä olisi hyvä vähen­tää, johon on Suomes­sa pystyt­tykin. Näin saadaan lah­jakku­us ja geneet­ti­nen poten­ti­aali parem­min käyt­töön. Nyky-yhteiskun­nas­samme ei köy­hyy­den sosi­aal­ista periy­tymistä voi mielestäni enää pitää tasa-arvo ‑ongel­mana, niin kauan kuin koulu­tus on ilmaista.

  2. Vaik­ka meil­lä kaikil­la olisi yhtä hyvät geneet­tiset ja sosi­aaliset eväät elämään, niin ajau­tu­isimme silti eri­laisi­in elämän­ti­lanteisi­in ja tarvit­sisimme turvaverkkoja.

    Keski­a­jal­la ihmiset etsivät epäon­nis­tu­misille ja onnet­to­muuk­sille seli­tyk­siä noidista, peikoista jne. Seli­tyk­sek­si ei kel­van­nut, että joskus käy hyvä tuuri ja joskus ei, tai että tavoit­teet oli­vat pielessä, tai että kun­nol­lista seli­tys­tä ei ole.

    Nyt selitämme yhteiskun­nal­lista eri­ar­voisu­ut­ta gee­nien, äo-pis­tei­den, cv-merk­in­tö­jen ja sosi­aal­is­ten kon­tak­tien kaut­ta. Jos ajat­te­lu­ta­pamme leimaa jonkun pesunkestäväk­si luuserik­si, siitä tuskin on hänelle hait­taa kos­ka luuser­i­han saa aina jostain leivänmuruja?

  3. Mielestäni on aja­tusvirhe sanoa, jos kaik­ki yhteiskun­talu­okat olete­taan geneet­tis­es­ti saman­laisik­si, ei (loogis­es­ti) tarvi­ta vasem­mis­to­laista poli­ti­ikkaa, sil­lä mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvo riittää.

    Näin olisi, mikäli jokainen lap­si syn­ty­isi yhtä rikkaana, mikä ei tietenkään ole tot­ta. (ja rikkaana tarkoit­taa tässä yhtey­dessä pait­si pääo­maa, myös kult­tuurista ja osin sosi­aal­is­takin pääo­maa, jot­ka kuitenkin ovat ihan eri asia kuin kunkin yhteiskun­talu­okan per­imät taipumukset).

    Niin­pä vaik­ka olet­taisi yhteiskun­talu­okkien ole­van geneet­tis­es­ti saman­laisia, voi loogis­es­ti vaa­tia myös vasem­mis­to­laista poli­ti­ikkaa — ja nimeno­maan lähtöti­lanteen epä­tasa-arvoisu­u­den kor­jaamisen nimissä.

    Otta­mat­ta tähän nyt sit­ten sel­l­aista kan­taa, että miten pitäisi tehdä tahi ei.

  4. Osmo:

    “Me emme kuitenkaan enää elä dar­win­is­ti­sis­sa olois­sa, vaik­ka häviölle jäänei­den yhteiskun­talu­okkien kesku­udessa kuolleisu­us onkin selvästi suurempaa.”

    Sinivihreä:

    Min­ul­la ei ole kyl­lä lainkaan noin vah­vaa käsi­tys­tä ihmisen kaikkivoipaisu­ud­es­ta. Mielip­i­teeni on, että ihmi­nen ei ole pystynyt irrot­tau­tu­maan dar­win­is­ti­sista lainalaisuuk­sista. Jos siltä näyt­tää, se perus­tuu tarkastelun yksipuolisu­u­teen ja tarkastelu­jän­teen lyhyyteen.

    Kaikkien niiden rohkaisuk­si, jot­ka koke­vat ole­vansa älyl­lis­es­ti heikom­pio­saisia, todet­takoon että röyhkeys on monas­ti älyä tärkeämpi omi­naisu­us ennustet­taes­sa yksilön tai yhteisön men­estys­tä. Tästä euroop­palainen kult­tuuri käy mielestäni val­lan hyvästä esimerk­istä. Toki röyhkeys on hyvä osa­ta peit­tää niin, että sitä ei ulkop­uo­li­nen kykene havait­se­maan. Röyhkey­den peit­tämiseen tarvi­taan toki jonkin ver­ran älykkyyttä.

  5. Osmo: Kiitos, että kir­joi­tat aiheesta jos­sa et omien sano­je­si mukaan ole asiantun­ti­ja! Pelkkä asioiden pohtimi­nen ja logi­ik­ka näyt­tää riit­tävän pitkälle.

    Olen Johan­nek­sen kanssa samaa mieltä. Mielestäni kuitenkin Soin­in­vaaran viimeinen lause on ihan ok. Jos ihmiset nähdään ratio­naal­isi­na toim­i­joina, jot­ka pun­nit­se­vat toim­intansa riskit oikein ja heil­lä on yhtäläiset mah­dol­lisu­udet hal­li­ta näitä riske­jä ei yhteiskun­nan velvol­lisu­us ole tur­va­ta suurien riskien otta­jien epäon­nis­tu­misia aivan samoin, kuin se ei ota onnis­tu­misen hyö­tyäkään pois riskin ottajalta.

    Veikko: eikös Osmo Soin­in­vaara nimen omaan pain­ot­tanut sitä, että ei ole väliä johtu­vatko erot geeneistä vai ympäristön vaiku­tuk­ses­ta? Kaik­ki eivät tietenkään markki­na­t­aloudessa syn­ny yhtä rikkaina. Kysymys onkin suh­teelli­nen: syn­tyvätkö kaik­ki suo­ma­laiset riit­tävän rikkaina, että heil­lä on mah­dol­lista kehit­tyä elämässä ja tavoitel­la onnea. Mielestäni Suomes­sa nämä erot lähtöko­hdis­sa ovat jopa niin pienet, että yksilön vas­tu­u­ta omas­ta elämästään tulisi lisätä.

  6. Dar­win­is­mista puhut­taes­sa täy­tyy nyt var­maan erot­taa sosi­aal­i­dar­win­is­mi ja biologi­nen dar­win­is­mi toi­sis­taan. Sosi­aal­i­dar­win­is­mia ei var­maan esi­in­ny yhtä paljon, mut­ta sek­suaali­val­in­ta pitää huolen siitä, että val­in­ta­painet­ta on. Mei­dän arvois­tamme ker­too paljon se, pidäm­mekö paineen kohden­tu­mista hyvänä vai huonona, mitään luon­non­ti­eteel­listä merk­i­tys­tähän sil­lä ei ole. Jos joku on huolis­saan lajin säi­lymis­es­tä, kan­nat­taa muis­taa, että olemme aika kaukana mah­dol­lisuuk­sista tuot­taa riikinkukon pyrstön kaltai­sista sek­suaali­valin­nan “anom­ali­aa”.

    Osmon johtopäätök­set ovat oikei­ta, mut­ta taval­laan turhia. Oikeis­to­laiselle poli­ti­ikalle oikeu­tus voidaan hakea joko siitä ettei ero­ja ole tai siitä että niitä on. Kyse on siis arvo­maail­mas­ta, ei tosi­a­sioista. Päämäärät eivät ole riip­pu­vaisia täl­lai­sista tosi­a­sioista. Toki niidenkin on syytä olla realistisia.

    Tosi­a­sioi­ta tarvi­taan sen­si­jaan siihen, minkälaiset keinot pure­vat. Jos tarkoituk­se­na on edis­tää tasa-arvoa, niin se onnis­tuu parhait­en tutki­mal­la, miten asi­at todel­lisu­udessa menevät, ei kuvit­tele­mal­la, että asi­at ovat jo valmi­ik­si niin kuin niiden halu­aisi olevan.

    Tosi­a­sioiden val­os­sa ihmi­nen on hyvin geneer­i­nen ja absolu­ut­tiset erot pieniä (tilas­tol­lis­es­ti ottaen; out­lier­it ovat harv­inaisia). Sen­si­jaan kun teknolo­gia on kehit­tynyt otta­maan kaiken irti ihmis­ten kyvykkyy­destä, se saa aikaan huimia ero­ja rajatuot­tavu­udessa. Esimerkik­si ohjel­moin­ti­työssä tuot­tavu­us erot voivat olla saman koulu­tuk­sen saanei­den välil­lä dekadiluokkaa. 

    Kun toim­i­taan ympäristössä, jos­sa lah­jakkaimpi­enkin yksilöi­den kap­a­siteet­ti riit­tää juuri ja juuri jonkin tehtävän tekemiseen, on selvää, että suurin osa on “hyödyt­tömiä”. Olemme yhteiskun­tana kovaa vauh­tia läh­estymässä tätä pis­tet­tä. Sen jäl­keen seu­raa­va etap­pi on se, jos­sa kaik­ki ihmiset ovat suurim­mas­sa osas­sa tuotan­toa täysin hyödyt­tömiä. Ain­oas­taan palve­lut voivat sil­loin työl­listää ylipäätään ketään.

    Tämä kuu­lostaa kovin utopis­tiselta, mut­ta mielestäni on vas­tu­u­ton­ta olla varautu­mat­ta tilanteeseen. Muuten siir­tymäkaudel­la pieni joukko haalii itselleen kaiken pääo­man ja ihmiskun­nan enem­mistö palvelee tätä joukkoa sit­ten siihen asti kun aurinko sammuu.

  7. “Tai ehkäpä suh­tau­tu­mi­nen tähän asi­aan pal­jas­taa oikeis­to­laisen ja vasem­mis­to­laisen ajat­telun eri­laisu­u­den. Oikeis­to­laisen ajat­telun mukaan se, että ihmiset syn­tyvät omi­naisuuk­sil­taan eri­laisi­na oikeut­taa yhteiskun­nal­liset erot ”luon­nol­lisi­na”. Vasem­mis­to­laisen – ja kris­til­lisen – ajat­telun mukaan se taas on peruste huono-osaisia suo­jel­e­valle politiikalle.”

    Muis­tutet­takoon muuten, että kiis­tel­ty Tatu Van­hanen on pitänyt ihmisyk­silöi­den syn­nyn­näisiä ero­ja perus­teena hyv­in­voin­ti­val­tion rak­en­tamiselle ja vaal­imiselle. Tähän joku voi toki huo­maut­taa hänen poli­it­tis­es­ti ole­van agraarisosialisti…

  8. Tiedemies on oike­as­sa siinä, että oikeis­to­laista poli­ti­ikkaa voi perustel­la joko sil­lä, että kaik­ki ovat saman­laisia tai sil­lä, että he ovat eri­laisia. Vasem­mis­to­laista poli­ti­ikkaa on huo­mat­tavasti helpom­pi perustel­la sillä,että ihmiset ovat kyvy­iltään eri­laisia, jol­loin kaik­il­ta ei voi vaa­tia yhtä paljon.

    Veikko ymmärtää mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvon eri taval­la kuin minä. Jos toiset syn­tyvät rikkaisi­in ja toiset köy­hi­in per­heisi­in, mah­dol­lisu­udet eivät ole yhtä hyviä, eivät myöskään, jos tois­t­en koti­taus­ta on henkises­ti heikom­pi kuin tois­t­en. Mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvo tarkoit­taa, että yhteiskun­ta pyrkii tasaa­maan nämä erot ja sen jäl­keen jokainen on oman onnen­sa seppä. 

    Mik­si kir­joi­tan täl­lai­sista vähän arkalu­on­toi­sista aiheista, joista moni kat­soo viisaam­mak­si vai­eta. Voisi olla järkevää vai­eta ja ohit­taa kiusalli­nen kysymys sil­lä, että kieltää koko ongel­man ole­mas­saolon. Eräs merkit­tävä asiantun­ti­ja ker­toi eduskun­nan sosi­aali- ja terveysvaliokunnalle,että henkiset kyvyt eivät periy­dy geneet­tis­es­ti, joten mihinkään ikävi­in geen­i­tutkimuk­sen tuomi­in yllä­tyk­si­in ei tarvitse varautua.

    Minus­ta on hyvä ottaa huomioon sel­l­ainenkin mahdollisuus,että geen­i­tutkimus pal­jas­taa kymme­nessä vuodessa merkit­täviä kytken­töjä geneet­tisen per­imän ja henkisten omi­naisuuk­sien välil­lä. Tämä nos­taa esille eräitä eet­tisiä kysymyk­siä, joi­ta kan­nat­taisi pohtia etukä­teen. Nyt työhönot­ta­ja saa tehdä hak­i­joille eri­laisia teste­jä, myös älykkyys­teste­jä. Saako pyytää näiltä myös hius­ta geen­itestiä varten?

  9. Tiedemies: “Oikeis­to­laiselle poli­ti­ikalle oikeu­tus voidaan hakea joko siitä ettei ero­ja ole tai siitä että niitä on.” Minus­ta se onko ero­ja vai ei on lop­pu­jen lopuk­si empi­iri­nen kysymys johon on yksilön kohdal­la mah­do­ton­ta antaa var­maa vas­taus­ta a pri­ori. Markki­nat tuot­ta­vat infor­maa­tio­ta sitä mihin kukin sovel­tuu, mut­ta ei tästä seu­raa (loogis­es­ti) että epäon­nis­tuneet tai epäon­niset pitäisi jät­tää oman onnen­sa nojaan.

    En ole varsi­nais­es­ti ohjel­moi­ja, vaikkakin alal­la, mut­ta väitän että yksilön tuot­tavu­us on nykyisen­laises­sa tietotekni­ikka­te­ol­lisu­udessa etupäässä seu­raus­ta oike­as­sa paikas­sa olemis­es­ta. Yksit­täi­nen ohjel­moi­ja saat­taa ratkaista ongel­man nopeam­min kuin sadan koodarin tii­mi, kos­ka hei­dän aikansa kuluu keskinäiseen kom­mu­nikoin­ti­in ja kel­lään ei ole riit­tävä kokon­ais­näke­mys­tä ja ‑vas­tu­u­ta. Oikea asiantun­ti­ja oikeaan aikaan oike­as­sa paikas­sa säästää hel­posti vart­ti­tun­nis­sa kuukau­den työn.

    Mil­lä taval­la tuot­tavu­us ylipään­sä on yksilön omi­naisu­us? Se että sosi­aa­li­nen älykkyys, tms. tekee yksilöstä tuot­ta­van ryh­mässä ei mielestäni ole vas­taus kysymykseen.

    Tiedemiehen huoles­ta tulee mieleen Scott Adam­sin heit­to, että jon­ain päivänä kaik­ki työ maail­mas­sa on ulkois­tet­tu yhdelle ihmiselle ja maail­man­talous rom­ah­taa kun hän sairastuu.

  10. Art­turi Björk
    “Jos ihmiset nähdään ratio­naal­isi­na toim­i­joina, jot­ka pun­nit­se­vat toim­intansa riskit oikein ja heil­lä on yhtäläiset mah­dol­lisu­udet hal­li­ta näitä riske­jä ei yhteiskun­nan velvol­lisu­us ole tur­va­ta suurien riskien otta­jien epäon­nis­tu­misia aivan samoin, kuin se ei ota onnis­tu­misen hyö­tyäkään pois riskin ottajalta.”

    Kyl­lä yhteiskun­ta ottaa kohtu­ullisen korkeat verot, jos esimerkik­si kasvuyri­tys men­estyy. Korkeasti koulutet­tu, joka luop­uu vak­i­tuis­es­ta palkkatyöstä ja läh­tee rak­en­ta­maan kasvuyri­tys­tä ottaa melkoisen suuren henkilöko­htaisen riskin. Mon­ta vuot­ta saat­taa joutua raata­maan ympärivuorokautis­es­ti ilman palkkaa tai nimel­lisel­lä pal­ka­lla. Inno­vaa­tio-sanaa hoetaan, mut­ta ei ymmär­retä, että kasvuyri­tyk­sen rak­en­t­a­mi­nen vaatii vuosikausien vään­nön. Insti­tu­tion­aaliset rahoit­ta­jat ovat jäykkiä ja katso­vat han­kkei­ta suh­teel­lisen lyhyel­lä aikaper­spek­ti­ivil­lä. Kasvuyrit­täjien puolisot saat­ta­vat olla melko kovil­la, kun fir­ma vie kaiken ajan eikä rahaakaan tule. 

    Riski­ra­ha on Suomes­sa liian kallista, jot­ta uusia kasvu-yri­tyk­siä perustet­taisi­in riit­tävästi. Raha on bulkkia ja keksin­nöt timant­te­ja, mut­ta nyky­i­sis­sä olois­sa rahoit­ta­jat anta­vat niin vähän rahaa uusien kasvuyri­tys­ten osuuk­sista, että yri­tyk­sen kas­vaes­sa kan­sain­väliseen kokolu­okkaan omis­ta­ja saat­taa jäädä aika nahkoille omistusprosenteissa.
    Ei ihme että moni val­it­see tur­val­lisem­man vai­h­toe­hdon ja Suomen vien­nin jalostusaste suh­teessa tuon­nin jalostusas­teeseen kokoa­jan laskee. 

    Insti­tuu­tion­aal­isil­la sijot­ta­jil­la on raskas hallinto­by­rokra­tia ja tämän aiheut­ta­mat kus­tan­nuk­set ovat syynä kasvuyri­tys­ten osuuk­sista mak­set­tavi­in matali­in hintoihin. 

    Pitäisi olla enem­män men­tor­e­i­ta, varakkai­ta yksi­ty­ishenkilöitä, jot­ka omil­la rahoil­laan ja hie­man Tihonov-tyylisel­lä tiukalla val­men­nuk­sel­la aut­taisi­vat nuo­ria inno­vaat­tor­e­i­ta rak­en­ta­maan maail­man­lu­okkan kasvuyrityksiä. 

    Nyky­taloudessa on oikeal­la poh­jak­oulu­tuk­sel­la, spar­rauk­sel­la, nokkelu­udel­la, onnel­la mah­dol­lista saa­da koko elämän ajak­si tarvit­ta­vat tulot 10 vuo­den tiukalla vään­nöl­lä. Toki tuo on USA:ssa ja Englan­nis­sakin vaikeaa ja meil­lä vielä vaikeampaa. 

    Suomen yri­tys­met­sä kuitenkin tarvit­see lisää bio­di­ver­si­teet­tiä ja nopeakasvuisia lajikkei­ta sekä (korkeasti) koulutet­tu­jen tulota­son paran­tamisek­si että parem­pi­laa­tuisen verosadon kor­jaamisek­si. Kun saadaan huip­pu­jen tulot lähem­mäk­si maail­man­lu­okkaa ja lisää huip­pu­ja sekä keskiver­toaka­teemisen tulot lähem­mäk­si euroop­palaista tasoa, niin ainakaan köy­hyys­ra­jan ala­puolel­la sin­nit­televiltä ei ole enää vält­tämätön­tä kerätä vero­ja yri­tys­tukien mak­samisek­si alue­poli­it­tisil­la perusteilla.

  11. Jos elät­telee käsi­tys­tä siir­tymis­es­tä asiantun­ti­joiden hal­lit­se­maan yhteiskun­taan tai työhön kan­nat­taa lukea The Wis­dom of Crowds.
    http://www.amazon.com/Wisdom-Crowds-Collective-Economies-Societies/dp/0385503865

    Ainakin tilas­toti­eteil­i­jöille ilmiö lie­nee tut­tu: ryh­mä on peri­aat­teessa aina viisaampi kuin kukaan ryh­män yksit­täi­nen jäsen kun­han ryh­män jäse­nil­lä on hiukankin puh­das­ta arvaus­ta parem­pi näke­mys. Tietysti vaa­di­taan myös organ­isoi­tu­mista tiedon tuot­tamisek­si, esim. vaa­likam­pan­ja ja äänestys. Tämä on muuten eri­no­mainen demokra­t­ian puo­lus­tus myös kaiken­maail­man pla­tonei­ta vastaan.

    Var­masti ryh­män voima ei ole pelkästään sen “viisaudessa”, eri­tyis­es­ti jos viisaudel­la tarkoite­taan älykkyys­tutkimuk­sen mit­taa­maa “nokkelu­ut­ta”. Miten tyl­sää olisikaan jos vaikka­pa ei olisi ystäviä tai kaik­ki ystävät kuu­luisi­vat Men­saan? Evoluu­tio on tietysti tuonut mukanaan sel­l­aista het­ero­geenisyyt­tä, joka aut­taa ryh­mää selviy­tymään mut­ta sil­loin älykkyyt­tä tärkeäm­pää on var­masti ollut suurim­man osan his­to­ri­aa vaikka­pa hyvä muisti tai kau­nis lauluääni. 

    En ole vaku­ut­tunut, että edes nykyai­ka on tuonut tul­lessaan pelkästään nokke­lien ihmis­ten “ylikysyn­tää”. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin ystäväl­lis­ten ihmis­ten pula palvelu­am­mateis­sa tai vaikka­pa lah­jakkaiden eloku­van­tek­i­jöi­den pula Suomessa.

    Ehkä joku osaa ker­toa, mik­si sit­ten niin paljon ener­giaa käytetään tuon yhden omi­naisu­u­den eli älykkyy­den tutkimiseen ja siitä kiis­telemiseen. Mik­si ei samas­sa määrin tutki­ta vaikka­pa kauneu­den tai ystäväl­lisyy­den periy­tymistä ja sen vaiku­tus­ta kansakun­nan vau­rauteen tai peräti ihmis­ten onnel­lisu­u­teen? Veikkaan, että monas­ti ne ovat älykkyyt­tä tärkeämpiä tuos­sa mielessä.

    Voisiko­han Van­hanen seu­raavak­si tutkia vaik­ka juuri kauneu­den vaiku­tus­ta BKT:hen ja sitä miten suo­ma­lai­sista saataisi­in nätimpiä?

  12. Suomes­sa ennen har­vat puhui­v­at roduista tai niistä voiti­in puhua vapaasti mut­ta se ollut mitenkään pin­nas­sa poli­it­tis­es­ti. Uskon että kas­va­van maa­han­muu­ton takia mei­dän alkaa pitää keskustel­la “roduista” ja samal­la kas­va­van het­ero­geenisyy­den vaiku­tuk­ses­ta yhteiskun­ta malli­imme. Mielestäni olemme luo­mas­sa ensim­mäistä todel­lista alalu­okkaa Suomeen ja samal­la Suo­ma­lainen homogeeni­nen yhteiskun­ta joka mah­dol­listi hyv­in­voin­ti­val­tion on loppumassa.

    Mil­ton Fried­man sanoi: You can have the Wel­fare State or open bor­ders but not both. Open bor­ders with a huge increase in gov­ern­ment enti­tle­ments like those pro­posed by John Edwards can­not be rec­on­ciled. If noth­ing else, tax fraud will increase as the mid­dle class tries to pro­tect its assets from the the enti­tle­ment fueled low­ered classes.

  13. Mil­ton ei var­maan ollut koskaan kuul­lut Ruot­sista — hän taisikin olla enem­män Pinochetin miehiä. Nykyisel­lä maa­han­muut­to­tahdil­la Suomen het­ero­geenisyys saavut­taa Ruotsin tason kym­me­nien vuosien päästä, ja siis sil­loinkaan ei hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan tarvitse olla sen pahem­mas­sa kri­i­sis­sä kuin se nyt on Ruot­sis­sa, maas­sa joka lie­nee edelleen maail­man “hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta­maisin”.

    Eikä muis­sakaan het­ero­geeni­sis­sä mais­sa kuten vaikka­pa Kanadas­sa tai Ran­skas­sa ole hyv­in­voin­ti­rak­en­tei­ta puret­tu. Syy on kai se, että nuo hyv­in­voin­ti­rak­en­teet eivät vält­tämät­tä ole ongel­ma vaan päin vas­toin ratkaisu, jol­la maa­han­muut­ta­jat inte­groidaan. Fried­manin kaltaiset lib­er­taar­it eivät sitä kuitenkaan kuu­naan myön­täisi. Ihan vakavasti en heitä osaa ottaa, kos­ka juuri tuo ide­ologi­nen yksisilmäisyys tup­paa hämärtämään näkökykyä.

  14. “Riski­ra­ha on Suomes­sa liian kallista, jot­ta uusia kasvu-yri­tyk­siä perustet­taisi­in riit­tävästi.” Jotain perustelu­ja, kiitos. Oma käsi­tyk­seni, olkoonkin että anek­doot­tipo­h­jal­ta, on että riski­ra­han tar­jon­ta on nyky­isin kysyn­tää suurempi.

  15. 1. “Mielestäni olemme luo­mas­sa ensim­mäistä todel­lista alalu­okkaa Suomeen ja samal­la Suo­ma­lainen homogeeni­nen yhteiskun­ta joka mah­dol­listi hyv­in­voin­ti­val­tion on loppumassa.”

    Toisaal­ta voidaan kysyä, olisiko Suo­mi kuitenkaan pär­jän­nyt glob­al­isaa­tiok­il­vas­sa nykyisenkaltaise­na hyv­in­vo­jn­ti­val­tiona. Ole­tus nimit­täin voisi olla, että elinkei­noelämän kil­pailukyvyn takaamisek­si mata­lan koulu­tuk­sen hant­ti­hom­mat on kyet­tävä tuot­ta­maan nyky­istä huo­mat­tavasti halvem­mal­la jot­ta Suo­mi pär­jäisi kil­pailus­sa mm. Aasian ja it-Euroopan nou­se­via talouk­sia kanssa, jois­sa bulkkidu­u­ni tuote­taan vain mur­to-osal­la siitä hin­nas­ta mitä Suomes­sa ja jot­ka tänä päivänä kykenevät jo tar­joa­maan läh­es vas­ta­van osaamis­po­ten­ti­aalin korkeaa koulu­tus­ta vaa­tiville aloille. Ainakin koulu­tuk­sel­lista eroa kuro­taan kiin­ni vuosi vuodelta kiihtyväl­lä tahdilla.
    Mas­soit­tainen maa­han­muut­to kehi­tys­maista olisi ratkaisu tuot­taa Suomeenkin vas­taa­van­lainen hal­patyövoimare­servi kuin on nou­se­vis­sa talouk­sis­sa. Reservi ei tosin tulisi elinkei­noelämän käyt­töön kuin vas­ta sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän rom­ah­duk­sen myötä, mut­ta tämän toteu­tu­mi­nen­han on mas­samaa­han­muu­ton tapauk­ses­sa vain ajan kysymys. Lisäk­si kalli­in ja raskaan sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän rom­ah­dus mah­dol­lis­taa vero­pro­gres­sion jyrkän laskemisen mikä osaltaan nos­taisi Suomen kilpailukyä.
    Heitän tämän vain veikkauk­se­na, kos­ka mis­tään en ole lukenut mitään viral­lisia seli­tyk­sia oikeis­ton hin­gulle haalia mit­tavia määriä kehi­tys­maalaisia Suomeen. Mut­ta kos­ka talouselämä on ainakin per­in­teis­es­ti pyrkinyt toim­i­maan jonkin jär­jel­lisen logi­ikan mukaises­ti, niin epäilen että ekon­o­mistit jos­sain ovat vain lasku­toim­i­tuk­sis­saan pää­tyneet lop­putule­maan ettei hyv­in­voin­ti­jär­jestelmästä luop­umiselle ja luokkay­hteiskun­taan siir­tymiselle vain yksinker­tais­es­ti ole kelvol­lisia vaihtoehtoja.

  16. Suo­ma­lainen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta lie­nee juuri nyt parem­mas­sa kun­nos­sa kuin ehkä koskaan aikaisem­min. Ainakin rahaa on nyt pistää enem­män hyv­in­voin­ti­rak­en­teisi­in kuin koskaan aiem­min. En myöskään näe näköpi­iris­sä mitään eri­ty­istä syytä, mik­si tämä Suomek­si kut­sut­tu, maail­man tehokkaimpi­in kuu­lu­va talouskone olisi juuri nyt menos­sa rik­ki. Oikeis­to­lais­tenkaan tuskin kan­nat­taa haaveil­la luop­umista jär­jestelmästä, jos­sa fir­mat useina vuosi­na ovat tehneet parem­paa voit­toa kuin mis­sään muual­la. No joo, toisen sukupol­ven syr­jäy­tyneet ja huolto­suh­teen huonone­m­i­nen ovat oikei­ta ongelmia.mutta tuskin nekään sel­l­aista katas­trofia aiheut­ta­vat kuin ainaiset pahanil­man­lin­nut maalailevat.

  17. Ruot­si malli­maa ? taju­atko kuin­ka moni maa­han­muut­ta­ja on hyv­in­voin­tipalvelu­jen varas­sa, ja kuin­ka Ruotsin rikol­lisu­us on nous­sut korkeam­malle kuin Suomes­sa ja jne. http://www.sci.fi/~draxl/Suhteellinen_rikollisuus_Ruotsissa_ja_Suomessa_Suomi=1_v2.png

    Ihmi­sis­sä on ero­ja mut­ta sen toteami­nen ei pelkästään riitä sil­lä ero­jen seu­rauk­set ulot­tuvat kaikkialle ihmisen toim­intaan. Ihmiset joutu­vat siis muut­ta­maan koko yhteiskun­nalisen ajat­telun­sa peri­aat­teet tul­lessaan tietoisek­si eroista, tietenkin voidaan kieltää ne mut­ta sil­loin sin­un pitää alkaa uskon­nol­lisek­si fanaatikoksi.

  18. Ton­ni käteen: Kom­men­toin Osmon blo­gin aja­tus­ta Johan­nek­selle. En väitä, että suo­ma­lainen yhteiskun­ta toimisi oikeis­to­lais­es­ti, mis­sä mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvoisu­us koet­taisi­in riit­täväk­si vaan joukkoon on sekoitet­tu aimo annos riskin otta­jien suo­jelua oma­l­ta itseltään. (Niin men­estyk­sis­sä kuin epäon­nis­tu­mi­sis­sakin.) Selitin vaan aja­tus­ta ratio­naalis­es­ta toim­i­jas­ta, jol­la on kyky arvioi­da riske­jään ja suo­jau­tua niiltä perustelu­na poli­ti­ikalle, jos­sa yksilöl­lä on suuret vapaudet.

    Mainit­semis­tasi bis­ne­senkeleistä: Pääo­man on erit­täin liikku­vaa. Voisiko ajatel­la, että bis­ne­senke­lien puute Suomes­sa johtuu kysyn­nän puutteesta?

    Olen kanssasi siitä samaa mieltä, että suuri osa tämän kysyn­nän alhaisu­ud­es­ta johtuu korkeas­ta vero­tuk­ses­ta. Tässä tulee esille taas julkisen sek­torin ongel­mat, jois­sa yksi toimen­pide johtaa ongelmi­in joi­ta sit­ten yritetään kor­ja­ta taas julk­ista sek­to­ria kas­vat­ta­mal­la. (Mak­samal­la jotain vero­tukia yms. bis­ne­senkeleille.) Parem­pi vas­taus olisi pois­taa alku­peräisen ongel­man aiheut­ta­ja eli alen­taa vero­tus­ta ja samal­la pienen­tää julk­ista sektoria.

  19. Tomi: Lib­er­tari­aanien ajat­telu perus­tuu yleen­sä ajatuk­seen, että yksilöi­den toim­intaa ohjaa taloudel­liset kan­nus­timet. Tämä on Fried­maninkin ajatuk­sen ain­oa “ide­ologi­nen” olet­ta­mus. Ide­ologi­nen on lain­aus­merkeis­sä sik­si, että uskon taloudel­lisi­in vaikut­timi­in maa­han­muu­tossa niin voimakkaasti, että en pidä sitä ide­olo­giana vaan tote­na. Useis­sa muis­sa kysymyk­sis­sä taloudel­liset kan­nus­timet eivät ole aivan niin olen­naisia kuin lib­er­tari­aan­it olet­ta­vat, mut­ta yleen­sä kuitenkin huo­mat­tavasti olen­naisem­pia kuin suuri osa halu­aisi uskoa.

    Ruotsin tilanne on täysin eri­lainen kuin Yhdys­val­lois­sa. Fried­man käsit­telee tilan­net­ta, jos­sa val­tion ulkop­uolel­la on väestöä jon­ka sosi­aal­i­tur­van taso alit­taa (tun­tu­vasti) val­tion sosi­aal­i­tur­van tason. 

    Maa­han­muut­ta­jien inte­groin­tion­gel­ma on seu­raus­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­ta, kos­ka hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­sa intres­si maa­han­muut­ta­jien inte­groimis­es­ta on yhteiskun­nal­la. Vapaas­sa yhteiskun­nas­sa intres­si on maa­han­muut­ta­jil­la itsel­lään. Ruot­si on onnis­tunut inte­groimaan keskusjo­htois­es­ti hyvin, kun taas mon­et yhteiskun­nat, esim. Ran­s­ka on onnis­tunut huo­mat­tavasti huonom­min. Ruotsin esimerkin perus­teel­la ei voi­da väit­tää, että keskusjo­htoinen inte­groin­ti olisi jotenkin toimi­vam­paa kuin markkinaehtoinen.
    Vas­takkainen esimerk­ki on esim. 1900-luvun alun Yhdys­val­to­jen kykyä “inte­groi­da” val­ta­va määrä maa­han­muut­ta­jia yhteiskuntaansa.

    Maa­han­muut­ta­jil­la tarkoi­tan vapaas­ta tah­dostaan koti­paikkaansa vai­h­tanei­ta, en pakolaisia.

  20. Tomi: Vaik­ka suo­ma­lainen jär­jestelmä onkin nyt yksi maail­man parhaista se ei ole syy laka­ta kehit­tämästä sitä.

  21. tpyy­lu­o­ma
    “Jotain perustelu­ja, kiitos. Oma käsi­tyk­seni, olkoonkin että anek­doot­tipo­h­jal­ta, on että riski­ra­han tar­jon­ta on nyky­isin kysyn­tää suurempi.”

    Pikavip­pi­enkin tar­jon­takin on tuos­sa mielessä kysyn­tää suurem­paa. Insti­tu­tion­aal­is­ten riski­ra­hoit­ta­jien aika­jänne on kasvuyri­tys­ten leipomiseen liian lyhyt. 3 — 5 vuot­ta ei riitä mihinkään. Jos noin lyhyestä aika­jän­teestä antaa kovat pros­en­tit on men­tävä jo suo­ma­laisit­tain korkeal­la euro­ta­sol­la, jot­ta hom­ma voi toimia. Jos antaa aikaises­sa vai­heessa kovat pros­en­tit fir­mas­taan pois, oikeisi­in vään­töi­hin ei riitä enää pelimerkkejä. 

    Siis tuo­ta insti­tu­tion­aal­isia sijoit­ta­jia edeltävään vaiheeseen
    tarvi­taan lisää pelure­i­ta. Esimerkik­si Tekesin uud­es­ta kasvuyri­tyso­hjel­mas­ta oli tänään Hesaris­sa ja Sarasvuol­ta tuli tänään uusi man­i­festi. Nuo ovat sel­l­aista hyvää jot­ka ovat tähän asti puut­tuneet. Hyvä, että esim. Tekes ja Sarasvuo otta­vat ilmati­laa. Ei tarvitse jät­tää asioi­ta ulko­maisen tuen varaan. Sitä on hyvä ottaa niin paljon kuin on tar­jol­la järkevil­lä ehdoil­la, mut­ta lennon­jo­hto on hyvä pitää koti­mai­sis­sa käsissä.

  22. Art­turi Björk
    “Mainit­semis­tasi bis­ne­senkeleistä: Pääo­man on erit­täin liikku­vaa. Voisiko ajatel­la, että bis­ne­senke­lien puute Suomes­sa johtuu kysyn­nän puutteesta?”

    Suo­ma­lainen unel­ma on syväl­lisem­pi kuin että saa­da mah­dol­lisim­man paljon rahaa, tavaraa ja statusta. 

    Suo­ma­lainen unel­ma on saa­da riit­tävästi rahaa, tavaraa ja sta­tus­ta ja tehdä maail­malle mah­dol­lisim­man paljon hyvää. Voi olla, että tuos­sa kult­tuu­rit joskus tör­määvät ulko­mais­ten sijoit­ta­jien kanssa?

  23. Vaikeaa on nous­ta pär­jääväk­si yhteiskun­nan jäsenek­si, jos asuinalueel­la asuu melkein pelkästään syr­jäy­tyneitä tai vähä­varaisia per­heitä. Vaatii ihan jär­jet­tömästi tah­don­voimaa opiskel­la pale­on­tologik­si, jos äiti on nisti ja isä asun­no­ton alko­holisti. On niin vaikeaa kiin­nos­tua yhtään mis­tään, jos ketään ympäril­lä ei kiin­nos­ta; jos pikkupo­jan samas­tu­misko­hde on muka­va tyyp­pi, joka nyt elää pöl­limäl­lä auto­ja; jos van­hem­mat ovat eläneet ihan ookoo ‑elämää sos­sun rahoil­la parikym­men­tä vuot­ta. Uuti­nen: van­hempi­en ja ympäristön sosioekonomi­nen ase­ma vaikut­taa vääjäämät­tä nuori­in. Tai kuten Steen1 sanoo: “Pir­i­huo­ra kas­vat­taa pirihuoran.”

Vastaa käyttäjälle Johannes Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.