Julkaistu Suomen Kuvalehdessä nro 50/2007
EU:n innokkuus bioenergian lisäämisessä voi nostaa ilmastopolitiikan hintaa. Päästökauppa riittäisi yksin ohjauskeinoksi.
Päästökauppa on EU:n keinovalikoimassa parasta. Se panee kaikki toimet samalle viivalle ja antaa markkinoiden valita parhaat. Se on kustannustehokasta.
Ei päästökaupassakaan kaikki ole kunnossa. Se koskea vain osaa päästöistä. Päästöoikeuksien melko mielivaltainen ilmainen alkujako vähentää politiikan hyväksyttävyyttä, koska se tuottaa kummallisia tulonjakovaikutuksia. Jopa hiilivoimaloiden omistajat hyötyvät. Helsinkiläinen veronmaksaja kiittää valtiovaltaa energialaitoksensa voitoista, vaikka vähän ihmetteleekin.
Suomen raskas teollisuus arvostelee päästökauppaa oikeutetusti hiilivuodon vaarasta – siitä, että energiavaltaista tuotantoa siirtyy Euroopasta jonnekin, jossa samaa taakkaa ei ole. Tähän ei ole muuta vastausta kuin muuttaa päästökauppa maailmanlaajuiseksi. Teollisuuden esittämä malli, jossa kullakin tuotannonalalla edullisin tuotanto pääsisi ilmaiseksi ja vain tätä huonommat maksaisivat, ei toimi ollenkaan, eikä se ole tarkoitettukaan toimivaksi. Kuluttajaa ei patistettaisi lainkaan siirtymään energiavaltaisista tuotteista vähemmän energiavaltaisiin. On kai parempi suosia puuta kuin parhaallakaan teknologialla tuotettua betonia.
Jos uskoisin olevani alallani energiatehokkain, en haluaisi ilmaisia päästöoikeuksia kenellekään. Tehoton kilpailijanihan saisi niitä aiemman käytön perusteella enemmän kuin minä. Jos kaikki olisivat ilman tasoitusta samalla viivalla, minä voittaisin!
Puutteistaan huolimatta päästökauppa vie asioita oikeaan suuntaan tehokkaasti. Mutta siitä on tehtävä maailmanlaajuinen ja sellainen siitä varmaankin tulee USA:n presidentinvaalien jälkeen.
EU:n yritykset edistää uusiutuvan energian käyttöä kuulostavat hienoilta. Liikenteen polttoaineista pitää vuoteen 2010 mennessä olla 5,75 biopohjaisia ja vuonna 2020 jo 10 prosenttia. Vuonna 2020 EU:n on määrä nostaa uusiutuvan energian osuus kaikesta energiankäytöstä 20 prosenttiin. Suomen osalta sitovaksi tavoitteeksi on tulossa lähes 40 prosenttia.
Mitä se muille kuuluu, paljonko Suomessa käytetään uusiutuvaa energiaa? Eikö riitä, että käytämme fossiilista energiaa vähän? Miksi sen lisäksi pitää käyttää paljon uusiutuvaa? Vaatimus biomassan jalostamisesta liikenteen polttoaineiksi on erityisen hölmö, koska sähkön ja lämmöntuotannossa sama määrä biomassaa korvaisi enemmän fossiilisia polttoaineita.
Miten tuo liikenteen biopolttoainevelvoite onnistuttiin Suomelle neuvottelemaan? Tapasin kesäkuussa 2006 Riiassa asiaa valmisteelleen EU:n virkamiehen, jolta kysyin biopolttoainepolitiikan järkevyydestä. Hän sanoi, ettei tavoite ole tarkoitettu koskemaan Suomea, koska Suomi käyttää paljon biomassaa voimalaitoksissa.
Jotkut tuntuvat ajattelevan, että biomassaa kannattaa käyttää autojen polttoaineena, koska siihen voi näin saada suuremman verotuen. Ei pitäisi saada. Jos tavoitteena on maksimoida ilmastolle koituva hyöty, verotuen pitäisi olla kaikissa kohteissa yhtä suuri suhteessa vältettyihin päästöihin.
Samainen komission virkamies sanoi myös, ettei biopolttoaineiden tarkoituksena ole suojella ilmastoa vaan tehdä autoilu mahdolliseksi senkin jälkeen, kun öljy loppuu.
Tästä ei tule mitään. Maailmassa käytetään öljyä määrä, joka on kuusinkertainen ruuan sisältämään energiamäärään verrattuna. Vaikka maataloutta ei ole säädetty maksimoimaan ruuan energiasisältöä, jotain se kertoo suuruussuhteista. Yhdysvallat aikovat syöttää autojen tankkeihin alkoholiksi muutettuna maissia niin paljon, että sillä ruokkisi 200 miljoonaa ihmistä. Näin korvataan kahdeksan prosenttia amerikkalaisten käyttämästä bensasta. Tankillinen bioetanolia vie vuoden ruuan yhdeltä ihmiseltä.
Kyse taitaakin olla valmistautumisesta maataloustukien karsintaan WTO-neuvotteluissa. Luulisi viljan hinnan kaksinkertaistumisen vähentävän maataloustuen tarvetta myös Euroopassa.
Vinoon ohjaa sekin, että EU laskee bioenergian määrän bruttomääräisenä vähentämättä sen tuottamiseen kulunutta energiapanosta, joka pahimmillaan ylittää tuotetun bioenergian määrän.
EU on sitoutunut alentamaan hiilidioksidipäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Eikö tämä riittäisi? Miksi määritellä myös polku? Onko jalompaa vähentää päästöjä bioenergian tuotantoa lisäämällä kuin energian käyttöä vähentämällä?
Nämä keinoja koskevat lisämääräykset saattavat nostaa ilmastopolitiikan hintaa huomattavasti. Bioenergiatavoite voi myös viedä Euroopan paperiteollisuudelta raaka-aineen.
Tuntuisi yksinkertaisemmalta säädellä päästöjä päästökaupalla tai hiilidioksidiverolla ja antaa markkinoiden hoitaa optimointi. EU:n bioenergiapolitiikkaa on perusteltu sillä, että näin pakotetaan kehittämään teknologiaa. Väitän, että kunnon hinta päästöille ohjaisi paremmin myös teknologian kehitystä.
Jos päästökauppajärjestelmä toimii aukottomasti, tarvitaanko muita toimia lainkaan? Miten vaikuttaisi esimerkiksi määräys vaihtaa hehkulamput energiansäästölamppuihin? Oletetaan että toimenpide säästäisi hiilidioksidipäästöjä miljoonalla tonnilla. Silloin päästökauppaan tulisi väljyyttä ja päästöoikeuksien hinta laskisi niin, että päästöt lisääntyisivät muualla yhtä paljon.
Päästöt tietysti vähenisivät, jos samalla alennettaisiin päästökiintiöitä. Niin ne vähenisivät, jos vain alennettaisiin päästökiintiöitä ja annettaisiin markkinoiden löytää parhaat keinot; joko ne energiansäästölamput tai jotain vielä parempaa.
Jos päästökauppa toimii aukottomasti, muut toimet päästöjen vähentämiseksi ovat turhia pääsääntöisesti, mutta eivät aina.
Voi olla sosiaalisesti perusteltua siirtää sopeutumisen taakkaa paikasta toiseen, Jos rikkaat määrätään alentamaan uima-altaidensa lämpötilaa, joku enemmän tarvitseva voi käyttää tästä säästyneen energian.
Aina markkinat eivät toimi kunnolla. Energiansäästölamppujen suosiminen lainsäädännöllä voi hyvinkin alentaa ilmastopolitiikan kustannuksia, koska itsestään muutos tapahtuisi erilaisten kitkatekijöiden vuoksi liian hitaasti.
Valmiustilassa olevat laitteet kuluttavat paljon energiaa. Ne ovat energiankäytön optimoinniltaan alkeellisia verrattuna siihen, miten vähällä energialla kännykkä pärjää. Kuluttaja ei osaa vaatia kunnon tekniikkaa eivätkä markkinat sitä siksi tuota. Tarvitaan normeja. Olisi ollut hyvä, jos kuluttajille olisi saanut myydä vain sellaisia digibokseja, jotka sekä toimivat, että tulevat toimeen vähällä energialla. Rakennusnormeja tarvitaan suojaamaan ostajaa ikäviltä lämmityslaskuilta.
Sähkölaitteiden valmiustilojen sähkönkulutukseen olisi tietysti hyvä saada joku määräys, koska laitevalmistajat eivät tee asian hyväksi vapaaehtoisesti mitään ja asia olisi teknisesti helposti ratkaistavissa. Säästyisihän siinä siirtymäajan jälkeen hieman energiaa koko Eurooppaa ajatellen.
Hehkulamppujen kieltäminen onkin sitten jo hieman monimutkaisempi asia. Siis teknisessä mielessä ja säästöjä ajatellen, poliittista uraa toki voidaan tälläkin asialla tehdä. Olen itse asentanut hehkulamput mm. vaatekomeroihin, koska siellä käytettävä aika on hyvin lyhyt, mutta toisaalta lamppuja pitää sytyttää melko usein. Ns. energiansäästölamppu hajoaa tämäntyyppisessä käytössä paljon nopeammin, ja sen valmistuksessa kuluu paljon enemmän resursseja kuin hehkulampun, joten katsoin tehneeni suorastaan ekoteon.
Kolmas kommentointia vaativa asia kirjoituksessa oli tuo puurakentaminen.. Mitähän säästöjä ja ilmaston pelastumista sillä on saatavissa aikaan? Onko käyttöiältään ehkä 2–3 kertaa ja U — arvoltaan 30 — 40 % parempi “petoni“talo todellakin jotenkin huonompi? Vai sitoutuuko tuohon ns. PUU rakenteeseen: maali-kipsilevy-muovi-lasivilla-pystykoolaus rimakamasta-kipsilevy-ulkolaudoitus-maali jotenkin selittämättömästi niin paljon enemmän hiiltä, että maailma pelastuu? Olisin odottanut tämän tasoista kommenttia enemmänkin keskustapuolueen edustajalta.
Autojen pysähtyminen polttoainepulan johdosta ei tietenkään häiritsisi etujoukon tärkeitä liikkumistarpeita, koska lyhyttä matkaa voidaan aina tehdä taksillakin, joten esimerkiksi turpeen jalostusta dieseliksi ei kannata täällä edes harkita. Ei vaikka Ruotsissa niin tehtäisiinkin, niiden turvehan on tietyllä tavalla erilaista… vai mitä? Kävelkööt tavikset! sitten.
Olen Oden kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että on aivan järjetöntä määrä jokin prosenttiosuus biopolttoaineille.
Kirjoitin asiasta jokin aika sitten kommentin Langan lukijapalstallekin.
http://www.vihrealanka.fi/node/912
Sen sijaan tämä:
“Vinoon ohjaa sekin, että EU laskee bioenergian määrän bruttomääräisenä vähentämättä sen tuottamiseen kulunutta energiapanosta, joka ylittää tuotetun bioenergian määrän.”
Ei käsittääkseni pidä paikkaansa. Bioenergian energiatase on kaikissa tutkituissa tapauksissa positiivinen. Ei välttämättä paljoa, mutta positiivinen kuitenkin.
Väite on esitetty usein, mutta se on ainakin toistaiseksi perustunut väärinkäsityksiin. Jos aiheesta on uutta tietoa, niin se kannattaisi tuoda julki.
Osmo tekee pari kovan luokan ulostuloa tässä kirjoituksessa. Osmon mielestä sivistyneet ja valaistuneet amerikkalaiset häpeävät Bushin hallintoa, ja Hillaryn valinta muuttaisi USA:n politiikkaa niin, että USA osallistuisi päästökauppaan, koska “se lisäisi kustannustehokkuutta”, mikä vihreässä kielenkäytössä tarkoittaa maksumiehen roolin lankeamista.
Markku Ruotsila Helsingin Sanomissa kirjoittaa:
Suomalaiset tarkkailijat yli puolue- ja ideologisten rajojen ovat ihastuneet Hillary Clintoniin. Yksi toisensa jälkeen he vakuuttavat, kuinka varmaa on Hillary Clintonin nousu demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi ja kuinka tärkeää, toivottavaa ja koko maailmalle parhaaksi on hänen valintansa Yhdysvaltain presidentiksi. Clintonissa on niiden toivo, jotka haluavat Yhdysvaltain olevan Länsi-Eurooppa — liberaali sekulaarinen hyvinvointivaltio, joka pitää terrorismia pelkästään poliisitoimen ongelmana, päättää ulkopolitiikastaan YK:ssa, pitää ilmastonmuutosta aikamme suurimapana haasteena ja kieltäytyy turvautumasta aseeseen vierailla mailla.
Osmo kuuluu tähän pieneen vihreään eliittiin, jonka mielestä ilmastonmuutosta vastustavat menetelmät ovat paras keino yhteiskunnan hallintaan. Vaikka näin olisi, minusta olisi tärkeää, että eliitti kertoisi, kuinka suurella todennäköisyydellä kukin uskoo juuri ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasujen olevan merkittävin yksittäinen tekijä, kun arvioidaan havaittua lämpenemistä pohjoisen pallonpuoliskon tiheään asutuilla alueilla.
Jos halutaan CO2-päästöt alas, käsittääkseni ainoa vaihtoehto on korvata kivihiilen ja öljyn käyttö sähkön ja lämmön tuotannossa muilla keinoilla. Raskaalle teollisuudelle ainoa olemassa oleva vaihtoehto on ydinvoima.
Periaatteessa voidaan tietysti ajatella, että vaikkapa paperitehtaita pyöritettäisiin polttamalla puuta ja tuottamalla näin tarvittava sähkö ja lämpö (osittain näin tehdäänkin ns. integroiduissa tehtaissa). Ihmettelen kuitenkin, että jos tätä halutaan lisätä, niin riittäisikö puu enää Suomessa. Luultavasti tehtaiden kapasiteettia ja lukumäärää jouduttaisiin vähentämään nykyisestä. Muutenkin energiapuun käyttö luultavasti nostaisi puun hintaa ja heikentäisi paperitehtaiden kannattavuutta verrattuna maihin, joissa kuitupuuta ja hiileen perustuvaa energiaa on saatavilla.
Pointti on se, että me voimme jalosti kurjistaa itsemme ja sulkea tehtaamme, mutta jos markkinat tuotteille pysyvät, tuotanto vain siirtyisi maihin joissa energian tuotantoa ei rajoiteta. Veikkaan, että esim. monet kehitysmaat ilahtuisivat muutamasta paperitehtaasta. Samoin Venäjä.
Pekka,
Nähdäkseni Osmo tarkoittaa sitä että kun vertaillaan erilaisia tapoja vähentää päästöjä, biopolttoaineiden taseeseen tule laskea mukaan sen tuottamisen aiheuttamat päästöt; ei sitä, että biopolttoaineiden tuottaminen aiheuttaa enemmän päästöjä kuin niiden käytöllä säästetään.
Markus,
On absurdia väittää että kukaan haluaisi hallita yhteiskuntaa vastustamalla ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksen vastustaminen on yksi yhteiskunnallinen ongelma muiden joukossa.
Jannen.
Ode kirjoitti:
“bioenergian määrän bruttomääräisenä vähentämättä sen tuottamiseen kulunutta energiapanosta, joka ylittää tuotetun bioenergian määrän.”
En tiedä, mitä Ode halusi sanoa, mutta minusta hän melko yksiselitteisesti sanoi bioenergian energiataseen olevan negatiivinen.
“Vaikka näin olisi, minusta olisi tärkeää, että eliitti kertoisi, kuinka suurella todennäköisyydellä kukin uskoo juuri ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasujen olevan merkittävin yksittäinen tekijä, kun arvioidaan havaittua lämpenemistä pohjoisen pallonpuoliskon tiheään asutuilla alueilla.”
Ja kuinka suurella rahasummalla ja millä kertoimilla ovat valmiita osallistumaan vedonlyöntiin, että IPCC:n ilmastoennuste toteutuu seuraavaan valittuun ajankohtaan mennessä. saataisiin vähän konkretiaa. jos Osmo on valmis pistämään 10% nettotuloistaan 1.01 kertoimella, niin minäkin joka olen vielä epäilevällä kannalla olen valmis ajattelemaan, että mies on tosissaan, eikä vain lämpimikseen promoa teoriaa joka on ideologisesti miellyttävä.
Tuossa Pekka Raukon siteeraamassa virkkeessä oli editointivirhe, jonka olen nyt korjannut. Ei bioenergian tase tietenkään aina eikä edes yleensä ole negatiivinen, mutta voi sitä pahimmillaan olla.
Minusta on erikoista, että Paavon ja Jussin kaltaiset ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta tai muuten hankittua pätevyyttä ilmastotutkimukseen, odottavat, että rationaalisesti ajattelevat ihmiset uskoisivat heidän fundeerauksiaan, ja hylkäisivät ilmastotutkijoiden perustellut näkemykset.
Minusta IPCC:n oma arvio todennäköisyydestä (90%) on niin vankalla osaamisella annettu, että olisi täysin järjetöntä ryhtyä “stetson menetelmällä” kilpailemaan sen kanssa.
Mutta ihminen on kummallinen eläin. Yllättävän moni luottaa sairauden iskiessä puoskariin tai erilaisiin näennäishoitoihin, vaikka lääketiede voisi auttaa aivan oikeasti.
Kuinka suuri se todennäköisyys, että heikennämme vakavasti tulevien sukupolvien elinympäristöä, pitäisi olla että Jussi ja Paavo olisivat valmiit tekemään kaikkensa sen estämiseksi?
Pekka:
Ei prosenteista väliä, mutta uskottava pitää olla.
Yleensähän pitää hakea asioista puolueettomasti positiiviset ja negatiiviset puolet keskustelun pohjaksi. Sanos Pekka, mitkä nämä olisivat ilmastonmuutoksen kohdalla. Kolme asiaa molemmista ?
Oikein en ymmärtänyt mitä tarkoitit “asialla”.
Ilmastonmuutoksessa on positiivista:
1) On olemassa pieni (n.10%) todennäköisyys, että kyse on vääristä johtopäätöksistä.
2) Ilmiö on saanut monet silmät aukeamaan myös muiden ympäristöongelmien suhteen.
3) Ympäristöongelmia vähättelevistä ja niille naureskelevista vai hyvin harvat kehtaavat enää ottaa kantaa omalla nimellä.
Ilmastonmuutoksessa on negatiivista:
1) Se voi pahimmillaan merkitä oman, ja lukemattomien muiden, lajien häviämistä tältä pallolta.
2) Se merkitsee hyvin suurella todennäköisyydellä suunnatonta määrää inhimillistä kärsimystä.
3) Se osoittaa lajimme mahtipontisen tieteellisen lajinimen surkeaksi erehdykseksi.
Jussi osuu tuossa yllä mielestäni oikeaan — joskin hieman arkaan paikkaan. Kun puhutaan ilmastonmuutoksen torjunnasta, ollaan menossa vähän väärille raiteille, kun ollaan ajamassa esimerkiksi kaukolämmön käytön lisäämistä. Tosiasia on, että Suomessa melkein 100% (Helsingissä 100%) kaukolämmöstä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla.
Totta on, että esimerkiksi suoran sähkölämmityksen osalta käytetään säätövoimaa, joka tällä hetkellä tuotetaan suureksi osaksi kivihiilellä. Kuitenkin sitä voitaisiin tuottaa myös vesivoimalla, ja mahdollisesti muillakin sähköntuotantotavoilla. Valitettavasti vaan ohjausta kivihiilen käytöstä luopumiseen tai sähkön huipputehojen rajoittamiseen ei ole ollut. Pelkään, että yksi syy siihen on se sama miksi USA:ssakaan ei ole haluttu sitoutua päästövähennyksiin: äänestäjille tällaisten rajoitusten kertominen syö pahasti kannatusta vaaleissa, ja siten vähäistenkin vaikutusmahdollisuuksien häviämistä.
Ja Pekka tuossa yllä osuu myös oikeaan: useasti ilmastonmuutoksen osalta vedotaan siihen, että ei ole voitu aukottomasti osoittaa sen aiheutuvan ihmisen toiminnasta.
Kuitenkin kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että on olemassa äärellinen ja nollasta merkittävästi poikkeava todennäköisyys sille, että ilmastonmuutos aiheutuu juuri ihmisen toiminnasta. Koska näin on, niin miksi asiaan ei kannattaisi nyt, kun se vielä on mahdollista, puuttua. Se kun on vielä kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Muistaakseni joku aika sitten tehty brittitutkimus arvioi ilmastonmuutoksen torjumisen olevan mahdollista tinkimällä hieman talouskasvusta — siis siten, että talous voi jatkaa kasvuaan.
Suuri osa ihmisistä kuitenkin arkipäivän elämässään varautuu asioihin, jotka todennäköisesti eivät heille tapahdu, esimerkiksi ottamalla koti‑, henki- tai autovarkausvakuutuksen.
Repan vakuutusesimerkki on todella huono rinnastus. Kyse ei ole taloudellisesta vahingosta, jolle lasketaan toteutumisen riskiä.
Aamun Helsingin Sanomissa Martti Tiuri kirjoittaa Vieraskynäpalstalla, että poliittisten päättäjien näkemykset ovat vaarallisen kaukana energia-alan toimijoiden näkemyksestä. Vaikka Tiurilla on rasitteensa ydinvoiman puolestapuhujana, häntä kannattaa kuunnella. Tiurin mukaan poliitikkojen, nimenomaan eurooppalaisten, unelmana on pikainen ja suhteellisen ongelmaton energialähteiden laajamittainen vaihto hiilestä uusiutuviin.
Tällaista asioiden suoraviivaistamista ja yksinkertaistamista kutsutaan populismiksi. Mielestäni nykyinen kaupunkeihin pesiytynyt vihreys on populismia puhtaimmillaan. Ihmisiä pelotellaan katastrofilla ja jopa suoranaisella mailmanlopulla. Suurimpana ongelmana pidetään väestöräjähdystä, ja sille tarjotaan jopa linkolalaisia oppeja. Suorat väkivaltaiset menetelmät hyväksytään ainakin kabinetin verhojen takana osaksi päämäärien saavuttamista. Osmolla on sosiaalipoliittinen visio, jota en arvostele. Eräät Osmon näkemykset kuitenkin viittaavat siihen, että Osmon teot ja opetukset eivät kulje samaa rataa. Sitäkin voisi kutsua populismiksi, koska kyse ei varmaan ole tahallisesta petoksesta vaan tietämättömyydestä. Australian hallitus irtisanoutui välittömästi yksipuolisesta päästöjen alentamisesta, minkä Osmo olisi aivan hyvin voinut artikkelissaan mainita.
Itse aiheutettu energian hinnan nousu on suorastaan traaginen osoitus poliitikkojen irtautumisesta suomalaisen elämän arkipäivästä. Tropiikista tuodaan biopolttoainetta, vaikka sademetsien hakkuiden mahdollista vaikutusta pohjoisella pallonpuoliskolla tiheään asuttujen seutujen Maanpinnan lämpenemiseksi ollaan vasta nyt alettu ymmärtää kunnolla.
Vaikka on tullut jo aikapäivää sitten ilmeiseksi, että hiilidioksidi ei yksin ole vastuussa havaitusta lämpenemisestä, kaikki voimavarat on ladattu toiveisiin hiilidioksidin vähentämisestä energiantuotannossa. Jotenkin koko tuo lähtökohta, että “kun ei ole enää pelkoa että kritiikki vaarantaisi itse päämäärän” on silkkaa selittelyä vanhojen virheratkasujen peittelemiseksi.
Päästökauppa ei vähennä lainkaan hiilivoiman käyttöä, vaan on valtava tulonsiirto energiayhtiöiden osakkaille. Pääosa maailman sijoitusvarallisuudesta on amerikkalaista alkuperää, joten vain hiukan kärjistäen voisi sanoa, että eurooppalaiset kuluttajat vaurastuttavat amerikkalaisia eläkeläisiä. Tämäkö oli se alkuperäinen kritiikin kohteesi, Osmo?
Markus kirjoittaa:
“Aamun Helsingin Sanomissa Martti Tiuri kirjoittaa Vieraskynäpalstalla, että poliittisten päättäjien näkemykset ovat vaarallisen kaukana energia-alan toimijoiden näkemyksestä.”
Todellisuudessahan Tiuri kirjoitti että ” Ilmastonmuutoksen asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien näkemykset ovat vaarallisen kaukana energia-alan toimijoiden näkemyksestä.”
Toisin sanoen energia-alan toimijoiden näkemykset ovat pelottavan kaukana asiantuntijoiden näkemyksistä, mutta poliitikkojen näkemykset alkavat olla vähitellen linjassa tutkitun tiedon kanssa.
Minusta esitetty tulkinta vastaa hyvin asioiden nykytilaa ja energia-alan toimijoiden olisi syytä pikaisesti päivittää näkemyksensä vastaamaan todellisuutta.
Pekka Raukko sanoo “Minusta…energia-alan toimijoiden olisi syytä pikaisesti päivittää näkemyksensä vastaamaan todellisuutta”.
Kyse ei ole — eikä ollut Tiurin kirjoituksessa — siitä, uskovatko energia-alan asiantuntijat siihen, että ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat pohjoisen pallonpuoliskon tiiviisti asuttujen alueiden maanpinnan havaitun lämpenemisen syy. Jos ymmärsin oikein, Pekka Raukko vaatii, että energia-alan ammattilaisten pitäisi alkaa uskoa siihen?
Tiurin kirjoituksen ydin oli siinä, että energiateollisuus ei realistisesti pysty venymään vaadittuun muutosnopeuteen. Kirjoituksessa oli mainittu useita syitä siihen, aina alan koulutuksesta ja pääomavaltaisuudesta alkaen.
Pekka Raukko vaatii energia-alan ihmisten uskovan ilmastotutkijoita, ilmeisesti siksi, että ilmastotutkijoilla on laajempi kokemus ilmastoasioista. Vastaavalla tavalla Tiuri vaati, että poliitikkojen on uskottava energia-alan asiantuntijoita siinä, että vaadittu muutosnopeus ei ole realistinen.
“Pekka Raukko vaatii energia-alan ihmisten uskovan ilmastotutkijoita, ilmeisesti siksi, että ilmastotutkijoilla on laajempi kokemus ilmastoasioista. Vastaavalla tavalla Tiuri vaati, että poliitikkojen on uskottava energia-alan asiantuntijoita siinä, että vaadittu muutosnopeus ei ole realistinen.”
Kysymys on minun käsittääkseni täysin yhteismitattomista asioista.
Energia-alan toimijoiden “realismi” tarkoittaa haluttomuutta luopua lyhyen aikavälin taloudellisista voitoista.
Ilmastotutkijoiden “realismi” tarkoittaa maapallon pitämistä kelvollisena paikkana elää (myös) omalle lajillemme.
Olen ehkä yksinkertainen, mutta en voi nähdä näitä keskenään tasavertaisina vaihtoehtoina.
En usko, että olet yksinkertainen, mutta erittäin voimakkaasti yksinkertaistat asioita kommentissasi.
Markus kirjoitti: “Repan vakuutusesimerkki on todella huono rinnastus. Kyse ei ole taloudellisesta vahingosta, jolle lasketaan toteutumisen riskiä.”
Kyllä ilmastonmuutoksessa on suurelta osin kyse myös taloudellisesta vahingosta, vaikka hyötyjiäkin on. Vahingot voidaan kohtuullisella tarkkuudella myös ennustaa kun parametrinä on oletettu maapallon keskilämpötilan nousu.
Osa ennustetuista muutoksista on toki sellaisia (esimerkiksi tiettyjen eläinlajien katoaminen), että niille on vaikea määritellä hintaa, tosin osa ihmisistä on myös sellaisisten muutosten ehkäisemisestä valmiita maksamaan.
Repa, kerroppas sitten miten suurelta osin kyse on taloudellisesta vahingosta — onko se 10% vai 90%. Kysymykseni oli turha, tietenkään et osaa siihen vastata. Kirjoituksessasi on kovin kuluneita ilmaisuja, miksi minusta hiukan tuntuu, että olet opetellut ne pikemminkin ulkoa kuin pohtinut niiden merkitystä.
Jos minä sanoisin, että sateisin viikonpäivä on maanantai ja osoittaisin, että viimeisen sadan vuoden aikana sateisin ajankohta on siirtynyt minuutti minuutilta eteenpäin, joten kohta sateisin viikonpäivä on tiistai, niin kuinka uskottava tuollainen ennuste mielestäsi olisi? Erityisesti, kun sanoisin, että jääkairaukset tukevat havaintojani. Lisäksi olisi epäselvää, kuinka monen mittauspisteen aineisto olisi luotettavasti tallennettu myös vapaapäivinä ja viikonloppuisin. Mitatut sademäärät antaisin käyttöösi, mutta Excel-taulukkoa, jolla laskin ennusteeni, en antaisi käyttöösi. Tai voisin ehkä antaa, mutta en antaisi siihen syöttämiäni muuttujia ja vakioita. Tulevaisuuden ennustaminen ei ole tiedettä. Tiedettä on se, että havaintomateriaali ja sillä tehdyt laskelmat voidaan toistaa ja saada sama lopputulos. Nyt meillä on “ilmastotutkijoita”, joiden samasta aineistosta saamat lopputulokset heiluvat kuin sen kuuluisan hullun miehen mulkku.
Minä ymmärsin, että rinnastit päästökaupan ja vakuutukset. Saatoin ymmärtää väärin, mutta Osmo käsitteli kirjoituksessaan ensisijaisesti päästökauppaa (ainakin jos lukee kuinka monessa kappaleessa tuo sana mainitaan), joten luulin kommenttisi liittyvän nimenomaan päästökauppaan. Joten sanon uudestaan, mutta paremmin muotoiltuna: päästökaupan vertaaminen (koti- ym.) vakuutukseen on luokattoman huono rinnastus.