Alkaako tästä todellakin olla jo vuosi?

Poliisin ylimmältä johdolta tippuu kummallisia kommentteja.

Kun kihlakunnansyyttäjä sanoo, että häntä on uhkailtu poliisin toimesta toteaa KRP:n päällikkö vain, että hän ei pidä tapahtunutta mahdollisena.

Karhu ryhmän päällikkö perää apu-lehdessä syytesuojaa poliiseille seuraavasti: “Joskus tuntuu, että miehet, jotka tässä työssä koko ajan ottavat kantaakseen vammautumisensa tai kuolemansa riskin, joutuvat tosipaikassa vielä miettimään, johtaako heidän ratkaisunsa syytteisiin ja mahdollisiin vahingonkorvauksiin. Ei se ole oikein.”

Nyt on Helsingin poliisin lisäksi syytteessä Vantaan poliisi ja KRP. Erillisiä juttujako?

Ongelma ei ole pelkästään poliisin ongelma. Ongelma on koko yhteiskunnan.

Huumekysymyksessä poliisin on annettu määrittää mikä on rikos, millainen rangaistus tulee, mitkä on käytettävät toimet ja kuka on toimien kohde. Tästä seuraa luonnollisesti ongelma, kun sekä lainsäätäjä että toimeenpanija antaa valvovan elimen ottaa haltuun oman toimialansa.

Ikävä puoli tässä on se, että pääkaupunkiseudun poliisia on yleensä pidetty todella hyvänä ja ongelmat on yleensä määritelty maakuntien pienten piirien ongelmiksi.

“In the future, everyone will be anonymous for 15 minutes.”

Pitäisikö ymmärtää, että sitten niitä spekulaatioita vasta saa esittää, kun esitutkinta on valmistunut?

Jos Aarnion sanat eivät ole informatiivisia, koska ei ole faktoja verrattavaksi, sama pätee myös esitutkintapyyntöön ja KRP:n mahdollisiin tietoihin, koska ei ole faktoja, joihin verrata.

Emme siis voi perustellusti olettaa mitään ja tämä keskustelu on wittgensteinilaisittain turha.

“Tässä hiljaisuudessa ja sairauslomissa herää tietty epäilys, että huumepoliisi on päässyt liian isojen kenkien jäljille.”

Nimimerkki “Kutka” kirjoitti:

“Jos eliitti hääriikin nyt huumebisneksessä rakennustoiminnan sijaan – tai lisäksi.”, asiayhteydessä, jossa vihjasi Sulo Aittoniemen kuulustelumenetelmiin kohdistuneiden epäilyjen olleen tekaistuja.

Mitä muuta tämä on kuin vihjauksia siitä, että syytökset ovat tekaistuja? Jos tämä ei ollut tarkoitus, niin sitten ymmärsin väärin.

Tekaistu syytös on eri asia kuin paikkansapitämätön. Joku voi tehdä perättömän ilmiannon esimerkiksi väärinymmärryksen vuoksi. Ja kyllähän systeemissä voi olla ja todennäköisesti onkin virheitä.

Kuten jo moneen kertaan kirjoitin, se, mitä Aarnio sanoo, ei anna syytösten todenperäisyydestä mitään informaatiota, ellei sitä voida verrata joihinkin faktoihin. Näitä faktoja ei meillä tässä keskustelussa ole käytettävissä. On paljon mahdollista, että Aarnio on aidosti tietämätön ja kuullut vain huhuja – ainakin eilen hän televisiossa sanoi näin – ja on myös mahdollista, että hän tietää enemmän. Hän voi myös sumuttaa ja yrittää heittää epäilyksiä koko tutkinnan ylle, jos hän onkin syyllistynyt johonkin. Koska tätä ei voi mitenkään tietää, Aarnion lausunnot eivät ole kovin informatiivisia.

En myöskään kiistänyt sitä, etteivätkö tällaiset syytökset ja tämä tutkinta vaikeuttaisi huumepoliisin työtä. Näin asia selvästi on, ja siksi asia pitää nopeasti selvittää. Mutta edelleen, julkinen spekulaatio esitutkinnan tässä vaiheessa siitä, että onko taustalla jokin eliitti tai, viimeisimpänä, KRP:n valtapyrkimykset, on jokseenkin hedelmätöntä ja jopa epäasiallista.

Sen sijaan esitutkinnan aikana ihmiset ovat puoliksi toimintakyvyttömiä, koska eivät tiedä lopputulosta – vaikka tietäisivät itsensä syyttömiksi.

Pahin tilanne normaalin toiminnan kannalta on viranhaltijan pidättäminen virasta esitutkinnan ajaksi. Silloin organisaatio lamaantuu. Siksi esitutkintaa ei saa koskaan käynnistää alhaisilla motiiveilla. Ei, vaikka vedottaisiin siihen, että tutkinnassa selviää syyllisyys tai syyttömyys.

En ole nähnyt, että kukaan olisi täällä esittänyt väitettä, että syytteet olisivat täysin tuulesta temmattuja. Tiedemies on itse tarjonnut tätä väitettä muiden suuhun. Syytteet ovat joko täysin paikkansapitämättömiä, osin paikkansapitäviä tai täysin paikkansapitäviä. Meistä ei kukaan voi sitä tietää tässä vaiheessa.

Ja ihan vielä viimeisen kerran: komisario Aarnion ja hänen kollegojensa ulostulo asiassa on poliisin ja suomalaisen median historiassa poikkeuksellinen. Jos ainoa mahdollinen siitä vedettävä johtopäätös on, että Aarnio on “herkkä”, yhteiskunta on onnistunut kasvattamaan lapsensa hyvin. Systeemissä ei ole virheitä, eihän.

Epäillyt eivät tietenkään julkisesti mene sanomaan, että syytökset olisivat jotain muuta tekaistuja, koska se merkitsisi syytösten myöntämisen. Siksi epäiltyjen esittämät väitteet eivät ole informatiivisia kumpaankaan suuntaan. Heitä tulee pitää syyttöminä, kunnes toisin todistetaan, mutta sekin on eri asia kuin uskominen siihen, että kyseessä olisi salaliitto huumepoliisia vastaan.

Jos KRP:ssä ollaan oltu tietoisia tai kuultu huhuja jostain vilunkipelistä, niin siihen, tekeekö joku ilmiannon vai ei, voi vaikuttaa vaikka mikä

“Pidän vainoharhaisina selityksiä, joiden mukaan syytökset ovat täysin tuulesta temmattuja ja että niitä on lähdetty tuomaan julkisuuteen siksi, että a) halutaan peitellä sitä, että joku korkealla taholla olisi sekaantunut huumebisnekseen b) halutaan kammeta huumepoliisia sivuun osana poliisin sisäistä valtapeliä.”

Ei tuo ole muuta kuin olkinukke-argumentaatio. Tartutaan yksittäiseen asiaan, jota ei edes ole julkisanottu esitetyssä muodossa ja toistetaan sitä osoituksena koko päättelyketjun heikkoudesta.

Väite, että johtavat poliitikot ovat osa huumekauppaa ja pyrkivät vaikuttamaan huumepoliisin toimintaan on edellisen kirjoittajan oma. Hienoa, jos viitseliäisyyttä riittää oman itsensä kumoamiseen – voiko sitä kutsua skitsofreniseksi päättelyksi vainoharhaisuuden sijaan.

Tiedemies tekisi itselleen palveluksen, jos palaisi keskustelun alkuun ja muistutukseeni siitä, minkä tapahtumaketjun seurauksena Sulo Aittoniemi nousi eduskuntaan. Siinä kuviossa olivat mukana poliittiset ryhmät, pääomarikas toimiala, rikosketjua tutkiva poliisi ja oikeusviranomaiset.

On sympaattista ajatella, että jos pääomarikkaita toimialoja ovat vaikka rakennusteollisuus, pankkitoiminta, prostituutio ja huumekauppa, niin suomalaisen eliitin voi olettaa sekaantuneen vain kahteen ensin mainittuun, kaksi jälkimmäistä kun ovat moraalisesti kyseenalaisia.

Talousrikokseen ryhtyvillä olisi silloin kaksitasoinen moraali, joka sallii taloudellisen tuoton hankkimisen laittomilla keinoilla, mutta estää tiettyjen, ehkä taloudellisesti tuottavampien keinojen hyödyntämisen. Tällainen kunnon talousrikollinen on kuin yrittäjä, joka ei lähde mukaan kehittyvään toimialaan, vaan pitäytyy omassaan “moraalisyistä”. Tällainen toimintapa on yrityksessä kuin yrityksessä varmin keino saada oma liiketoiminta loppumaan.

Aarnion kommentit eivät uutu arvottomiksi siksi, että hän on epäilty. Ei, vaikka jokainen tietää, että syytetyllä ei ole velvollisuutta pysyä totuudessa. Aarnio voi lasketella velttoja syytöksiä oikeussalissa, mutta nyt hän tekee sen julkisuudessa. Tässä on ratkaiseva ero. Näin hän menettää virka-asemansa edellyttämän luottamuksen, jos käy ilmi, että hän on puhunut palturia. Sehän selviää lopulta puolueettomassa esitutkinnassa.

Tekstistä riittää ammennettavaa: “Ei ole mitään merkitystä sillä, mistä vaikuttimista tutkinta on käynnistetty, olettaen että tutkinta itse suoritetaan puolueettomasti.”

Edellisessä kappaleessa kirjoittaja osoittaa ymmärrystä sille, että tutkinnan käynnistämiseen voi olla luonnollisia motiiveja, kuten ihmisten oman uran edistämien tai kateus.

Kyseessä on oikeushallinnon sisäinen tutkinta. Oikeushallinnossa ei saisi olla tällaisia “alhaisia” motiiveja. Silti kirjoittajan jatkoväite perustuu oletukseen, että itse tutkinta suoritetaan puolueettomasti.

Tutkinnassa on mukana KRP, jota väitetään tutkintapyynnön lähtöpaikaksi. Siksi joudutaan hyväksymään melkoinen double standard: KRP voi käynnistää tutkinnan alhaisilla motiiveilla, mutta tutkintaa suorittaessaan se on täysin puolueeton!

“Tottakai epäilty on stressaantunut ja varsinkin jos kokee epäilyn aiheettomaksi, herkästi syyttää ajojahdista.” Pitäisikö jatkaa, että sitten epäilty luonnollisesti hankkiutuu televisiokameroiden eteen tekemään itsestään narrin yhdessä kollegojensa, komisarioiden ja kenttäpäälliköiden kanssa…

Minä menisin tv-uutisten sijaan jätkien kanssa saunaan, lausuisin muutaman aggressiivin ja odottaisin esitutkinnan tuloksia. Mutta ei, kun se Aarnio on niin herkkä, niin kuin huumetutkijat tunnetusti ovat…

Pidän vainoharhaisina selityksiä, joiden mukaan syytökset ovat täysin tuulesta temmattuja ja että niitä on lähdetty tuomaan julkisuuteen siksi, että a) halutaan peitellä sitä, että joku korkealla taholla olisi sekaantunut huumebisnekseen b) halutaan kammeta huumepoliisia sivuun osana poliisin sisäistä valtapeliä.

Siitä, että joku poliisin sisällä on närkästynyt esimerkiksi muotovirheestä, on aika pitkä matka johonkin poliisin sisäiseen salaliittoon. Tottakai eri yksiköiden kilpailumentaliteetti voi vaikuttaa siihen, kuinka herkästi lähdetään ilmiantamaan toisia poliiseja virkavirheistä. Ihmisistähän siinä on kyse. Olisi perin kummallista, jos asiaan liittyvillä ihmisillä ei olisi jotain henkilökohtaisia intressejä, oli kyse sitten oman uran edistäminen, kateus tms.

Tällaiset motivaatiot ovat kuitenkin yhdentekeviä. Ei ole mitään merkitystä sillä, mistä vaikuttimista tutkinta on käynnistetty, olettaen että tutkinta itse suoritetaan puolueettomasti. Tuskin KRP:ssäkään niin tyhmiä ollaan, että ilmiannon tehneet laitetaan tutkimaan tapausta.

Mutta edelleen: Aarnion kommetit ovat sikäli täysin arvottomia että hän on itse epäilty. Tottakai epäilty on stressaantunut ja varsinkin jos kokee epäilyn aiheettomaksi, herkästi syyttää ajojahdista.

Aloitetaan alusta. Entä jos täällä olisi väitetty, että kyseessä on poliisin sisäinen kamppailu, jossa KRP petaa parempia asetelmia tulevaan vallanjakoon tehtailemalla tutkinnan Helsingin huumeyksikköä vastaan?

Varmasti sekin olisi ollut vainoharhainen selitys. Eihän suomalainen poliisi tee X vrt. eihän suomalainen poliitikko
voi olla sekaantunut Y.

Linkki: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Ylikomisario+Aarnio+Ilmiantajat+ovat+poliiseja/1135232621437

Suomessa poliisi on perinteisesti antanut aika huimia lausuntoja ja vaatinut lisää oikeuksia. Se, että huumepoliisin toimintaan kohdistuu epäilyjä, voi hyvin olla itsessään näiden poliisien mielestä “ajojahtia”. Kun toimitaan aivan toimivaltuuksien rajalla – huumepoliisille paitsi puhelinkuuntelu, myös muunlainen ihmisten seuranta on arkipäivää – syntyy varmasti toisinaan houkutus mennä vähän pidemmälle. En tiedä, onko tässä menty, mutta se ei yllättäisi. Jos on menty (vaikka sitten vasikoiden juttujen katsomisessa sormien läpi) ja siitä on tullut “normaalia toimintaa”, niin sellaiseen puuttuminen nähdään helposti epäreiluna toiminnan vaikeuttamisena. Tällainen reaktio on erittäin inhimillinen.

Minusta epäiltyjen ja heitä lähelläolevien tahojen asiasta antamat lausunnot eivät ole kovin informatiivisia. Jos tutkinnassa on jotain tekaistua/hataraa ja epäselvää aineistoa, jonka pohjalta toimitaan, se voi tuntua ajojahdilta vaikka kukaan ei mitään kapuloita sinänsä yrittäisikään laittaa rattaisiin. En ihmettelisi yhtään, jos vaikka rikolliset itse olisivat antaneet villejä lausuntoja/ilmiantoja huumepoliiseista, jotka sitten osoittautuvat perättömiksi.

Sensijaan se, että poliisi olisi pääsemässä jonkun virkamies- tai poliittisen eliitin jäljille ja sitä sen vuoksi oltaisiin lähtemässä valtiosyyttäjän voimin “pistämään kuriin”, on hyvin epätodennäköinen. Se on samaa sarjaa niiden menneiden vuosien yleisönosastokirjoitusten ja “ilmiantojen” kanssa, joiden mukaan suunnilleen koko talous- ja poliittisen elämän eliitti vetää päivät pitkät kokaiinia nokkaan.