Artikkelin Ylikoulutusyhteiskunta kommentit

Kirjoittaja: Juha

Juha — Thu, 29 Nov 2007 21:22:19 +0000

Koulutus on Suomessa myös itseisarvo, joka oikeuttaa kovempaan palkkaan. Esimerkkinä nämä julkisen alan naisetvaltaiset, jotka käyttävät koulutuksen kestoa yhtenä argumenttina oikeuttaakseen palkan korotukset.

Tämä näyttäisi olevan nimenomaan julkisen puolen ilmiö.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Tonni käteen

Tonni käteen — Thu, 29 Nov 2007 19:46:11 +0000

Jari:
“Mitä tapahtuu, jos annetaan palkkaerojen kasvaa ja poistetaan minimipalkka hanttihommista? Näin parempipalkkaisilla on varaa palkata kouluttamattomia kaikkiin hanttihommiin.”

Ei Suomessa voi liittotasolla jo sovittuja nimellispalkkoja alentaa. Siitä seuraa yleislakkouhka tai yleislakko. Nimelliskorotusten prosentit on se asia joihin voi vaikuttaa. Niihin puree solidaarinen veropolitiikka. Nyt kannattaa ensin nostaa ansiotuloverotuksen alaraja köyhyysrajan tasolle ja katsoa mihin se riittää. Se sulattanee suurimman osan rakennetyöttömyydestä, ainakin, jos sillä samalla ostetaan hanttihommien / huonommin menestyvien alojen TES-palkankorotukset alas.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Sinivihreä

Sinivihreä — Thu, 29 Nov 2007 11:27:30 +0000

Timo Karonen:

“Mielenkiintoisesti, aina kun koulutuksesta puhutaan, syyttävä sormi osoittaa opettajiin.”

Sinivihreä:

Saman havainnon olen tehnyt. Itse olen ollut ensin yhdeksän vuotta peruskoulussa ja sen päälle kolme vuotta lukiota. Opettajia minulla on tuona aikana ollut useampia kymmeniä.

Näin vuosikymmeniä myöhemmin voi tarkastella saamaansa opetusta hieman kauempaa. Yksi asia minua ihmetyttää yli kaiken. Miten on mahdollista, että kaikki nuo kymmenet entiset opettajani ovat olleet mielestäni hyviä opettajia. Tilastollisesti sen kai pitäisi olla lähes mahdotonta.

En keksi muuta selitystä kun sen, että Suomessa on keskimäärin oikeasti hyvät opettajat. Toisaalta opettajat ovat valikoitu ja tehtäväänsä koulutettu ryhmä, toisin kun me vanhemmat.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Timo Karonen

Timo Karonen — Thu, 29 Nov 2007 10:57:49 +0000

Mielenkiintoisesti, aina kun koulutuksesta puhutaan, syyttävä sormi osoittaa opettajiin. Opettajien tehtävähän on tuottaa mahdollisimman paljon opittavaa. Oppilaiden ja heidän (alaikäisten osalta) vanhempiensa vastuulla on ottaa siitä opikseen. Painottaisin vanhempien osallistumisen merkitystä. Kouluopetuksesta hyötyminen ja sen mahdollinen täydentäminen harrastusten ja yhdessäolon kautta, lapsen taipumukset ja kyvyt tunnistaen, on vanhemmuuden ja kotikasvatuksen vastuulla.

Ja ennen kuin tulee enemmälti turpaan, niin minä sitten muuten olen yh-isä. Suhteuttakaa ja tuumatkaapa uudelleen.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Selvitysmies

Selvitysmies — Thu, 29 Nov 2007 10:01:46 +0000

Koulutusjärjestelmä vinoutui lisää viime peruskoulun opetussuunnitelman uudistuksessa.
Siinä lisättiin teoriaa ja tunteja otettiin ns. valinnaisista, yleensä käytännön aineista.
Uudistus tehtiin liiaksi naisvaltaisen OAJ:n ehdoilla.
Uudistus sopii kenties noin 80 % oppilaista. Osalta putoaa koulumotivaatio viimeistään yläasteelle tultaessa.
Olisi pitänyt tehdä juuri päinvastoin. Lisätä rohkeasti valinnaisia käytännön aineita, joilla olisi pidetty nuo 20%:kin koulumotivaation syrjässä kiinni.
Nyt joudutaan tekemään ”paikkoheittoja” lisäämällä erityisopetusta ja kymppiluokkia.

Puhutaan koulupudokkaista. Harmittaa miten paljon heitä päästetään syntymään, kun katsoo miten toivorikkaasti vanhemmat lähettävät lapsensa eppuluokalle.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Emma London

Emma London — Thu, 29 Nov 2007 08:51:15 +0000

Välillä tuntuu, että Suomessa työväki on jakautunut “meihin”, koulutettuun ja hyväosaiseen väestöön, joka haluaa myös hyvän palkan kovasta työstä. Sitten ovat “he”, vähän koulua käyneet tai koulutukset kesken jättäneet maamme pient työmuurahaiset, joilla ei käsityksemme mukaan riitä kapasiteettia tekemään mitään muutakaan, eikä heille tarvitse näin ollen nyt niin paljoa maksaakkaan.

Tästä seuraa ongelmia. Voidaanko olettaa, että nämä “suoran sauman ompelijat”; siivoojat, lähihoitajat, kassaneidit, liukuhihnatyöntekijät ym. ovat työssään siksi, että heidän potentiaalinsa ei riitä muuhun? Vai pitäisikö olettaa, että nämä ammatit ovat heille kutsumusammatteja?

Vai olisiko niin, että isolla osalla vain kävi näin. Elämä tuli väliin, koulut jäivät kesken, hanttihommista tuli pysyvä olotila. Näitä ihmisiä usein rassaa yhteiskunnan viesti siitä, että kaikkien pitäisi olla koulutettuja, menestyneitä ja urasuuntautuneita, “meitä”. Ja silti he päätyivät “heihin”, suoran sauman ompelijoiksi. Vaatii hyvää itsetuntoa miettiä arvot uusiksi ja todeta, että työssä käydään, että saadaan palkkaa, elämä hankitaan sitten muualta.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Tiedemies

Tiedemies — Thu, 29 Nov 2007 08:28:06 +0000

Nykyisellä ylikoulutuspolitiikalla on yksi kovin ikävä sivuvaikutus, jonka olen itse työssäni huomannut. Se on se, että suuri osa yliopistojen opiskelijoista ei kykene omaksumaan sellaista abstraktia ajattelumallia, joka tiedekorkeakouluissa olisi tarpeen. Heidän oikea paikkansa olisi jossakin muualla, mutta kun ne maisterin/DI:n paperit ovat niin arvokkaat.

Tämä ei olisi ongelma, jos se ei loisi yliopistojen suorituskykymittausten vuoksi paineita päästää läpi kursseista ihmisiä, jotka eivät suoraan sanoen osaa tai ymmärrä mitään.

Suomessa maisterin tai DI:n paperit antavat jo nykyisellään aika vähän informaatiota, tosin alasta riippuen. Siellä, missä on kova kilpailu opiskelupaikoista, on edes vähän toivoa, mutta (osin syyttä) auringonlaskun aloiksi leimatuilla aloilla käynnistyy prosessi, joka imee kaikki mehut: Kun sisäänpääsy helpottuu, lahjakkaimmat ja haasteista tykkäävät nuoret eivät hae alalle (koska sinne on helppo päästä) ja rima laskee edelleen. Näin kävi esimerkiksi tietotekniikka-aloille 2000-luvun taitteen jälkeen.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: AnneK

AnneK — Wed, 28 Nov 2007 21:13:42 +0000

Ongelmahan ei niinkään ole se että väestöä yli- tai ohikoulutetaan vaan se että kouluttamattomuudesta on tullut yksi merkittävimmistä yhteiskunnan osallisuudesta syrjäyttävistä tekijöistä. Peruskoulun jälkeinen koulutusjärjestelmä jättää aina ulkopuolelleen osan väestöstä. Kyseessä on kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus jota ei minkäänlaisilla säädöksillä tulla täysin pois kitkemään yhteiskunnasta. Sen vuoksi mielekkäämpää olisikin kysyä, mitä voimme tehdä sille että myös kouluttamattomilla kansalaisilla olisi mahdollisuus työllistyä tai työllistää itsensä.
On naurettavaa että yhteiskunnassa jossa jopa työttömille keksitään jos jonkinlaista kurssia ja ryhmäpiiriä sen pelossa ettei kansalainen vain saa ilmaisia euroja, vallitsee tilanne jossa työpaikan saaminen ilman diipadaapa-tutkintopapereita on lähes sula mahdottomuus.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Ciclista

Ciclista — Wed, 28 Nov 2007 18:29:43 +0000

Minun mielestä sivistyneessä yhteiskunnassa pitää pystyä elämään normaalia sen yhteiskunnan elämää, jos on palkkatyössä 8 h vuorokaudessa.
Siinä olisi minimipalkan alaraja.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: jari

jari — Wed, 28 Nov 2007 15:10:21 +0000

nimim. Tonni käteen kommenttiin:

Pienet palkkaerot (eli koulutetun työvoiman alihinnoittelu) aiheuttaa kouluttamattomien työttömyyttä mainituista syistä.

Mitä tapahtuu, jos annetaan palkkaerojen kasvaa ja poistetaan minimipalkka hanttihommista? Näin parempipalkkaisilla on varaa palkata kouluttamattomia kaikkiin hanttihommiin.

Työllisyys kohenee, mutta sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa.

Onko siis niin, että tulonsiirrot ja palkkaerojen pitäminen pieninä synnyttää työttömyyttä? Kumman suhteen on tärkeämpää optimoida?

Suuri syy on tietenkin nykyisessä kankeassa sosiaaliturvajärjestelmässä joka tehottomuudellaan luo kannustiloukkuja työllistymiseen. Kansalaispalkka tämänkin ratkaisisi monilta osin. Pienipalkkaisenkin lisäansion vastaanottaminen voisi olla kannattavaa.

Suosittele: 0