Ylikoulutusyhteiskunta

Olemme kovin ylpeitä siitä, että kansamme on erit­täin koulutet­tua. Tai ei siis koko kansa, mut­ta vuo­den 1960-luvul­la syn­tyneet. Tässä on yksi vika. Kun koulu­tus­ta vaa­di­taan joka paikas­sa, huonom­mal­la lukupääl­lä varustet­tu ei kel­paa mihinkään ja syrjäytyy.

Olisi paljon töitä, jot­ka eivät vaa­di mitään koulu­tus­ta. Samo­ja töitä tehti­in jo ennen luku­taidon yleistymistä. Gun­nar Adler-Kars­son huo­maut­ti joskus, että päästäk­seen ompele­maan vaatete­htaaseen suo­raa saumaa, pitää käy­dä läpi kah­den vuo­den ammat­tik­oulu, vaik­ka työn oppisi paris­sa päivässä. Auton ajami­nen on paljon vaikeam­paa, mut­ta ajoko­rtin suorit­taa muu­ta­mas­sa viikossa.

Suo­raa saumaa on vaikea päästä ompele­maan ilman tuo­ta ammat­tik­oulua. Mik­si? Kos­ka koulut­tam­a­ton on leimat­tu. Koulus­sa opit­tua ei töis­sä tarvitse, mut­ta lop­pututk­in­to ker­too muista hyveistä, pitkäjän­teisyy­destä ja kuri­nalaisu­ud­es­ta esimerkiksi.

Isoisäni oli pankin johta­ja. Hänelle oli työhön vaa­di­tut mais­terin paper­it, pääaineina klassi­nen kreik­ka ja lati­na. Mais­terin paper­it ker­toi­vat sivistys­suku­un kuulumisesta.

Diplo­mi-insinööreistä puo­let työsken­telee kymme­nen vuo­den kulut­tua valmis­tu­mis­es­taan tehtävis­sä, jois­sa insinöörin tiedoil­la ei ole käyt­töä.  

Laa­ja-alainen osaami­nen on hyvä asia nopeasti muut­tuvas­sa maail­mas­sa. Silti sitä, joka ei opin­nois­sa men­esty, ei saisi syr­jäyt­tää kaikesta, sil­lä ei sitä kouluis­sa opit­tua kaik­keen tarvitse.

34 vastausta artikkeliin “Ylikoulutusyhteiskunta”

  1. Entä jos koko nuoru­us meni maail­man ympäri matkus­tamises­sa, ja siinä samaan aikaan kaiken­lais­ten töi­den tekemäl­lä, eri mais­sa, eri ihmis­ten kanssa, run­saasti ain­ut­laa­tu­ista koke­mus­ta han­ki­mas­sa, kieliä oppimassa. 

    Mihin sem­mo­nen henkilö sopii, ja mitä työtä vas­taavasti hän voisi tehdä?. Onko korkeampi tai ylem­pi­ta­soinen koulu­tus ain­oa tai paras keino saa­da sivistystä?.

    Vastaa

  2. Elämme renes­sanssia. Kivet Helsin­gin kaduille tuo­daan Kiinas­ta, kos­ka se on välit­tömältä han­k­in­tahinnal­taan halvem­paa kuin hakkaut­taa ne asko­lalais­es­ta grani­itista. Nor­jas­sa kas­vatet­tu lohi kul­jete­taan syväjäisenä Aasi­aan per­at­tavak­si ennen pää­tymistään mar­ket­ti­in. Täl­lä kaikel­la on asi­ay­hteys blo­giavauk­seen, vaik­ka sitä on vaikeaa hahmottaa.

    Koulu­tuk­sen määrä ei mielestäni ole ongel­ma, laatu on. Tai oikeas­t­aan tasalaa­tu­isu­us on. Puhumme korkeak­oulu­tuk­ses­ta tai jopa ylik­oulu­tuk­ses­ta kun oikeas­t­aan puhum­mekin keskinkertaisuudesta. 

    Ongel­ma on syväl­lisem­pi kuin alku­un vaikut­taakaan ole­van. Jos olisin ital­ialainen, saat­taisin sanoa, että meiltä puut­tuu into­hi­moa. En ole. Silti ollaan lähel­lä totu­ut­ta puhut­taes­sa into­hi­mos­ta. Oppimis­es­ta­han koulu­tuk­ses­sa on kyse, ja opitun hyö­dyn­tämis­es­tä omas­sa elämässä. Yhteiskun­ta­jär­jestelmämme on sen laa­tu­inen, että on ihan järkevää tyy­tyä elämässään keskinker­taisu­u­teen. Tässä kohtaa voisin leikkisästi viita­ta vaik­ka Esa Saarisen tai Jari Sarasvuon luen­to­jen keskeiseen sisältöön, lois­tokku­u­teen ja sanakru­u­teen. Taval­laan sille olisi meis­sä ole­mas­sa tilaus, mut­ta jär­jestelmä jotenkin tukee tyy­tymistä. Sohvape­runoi­tu­mista. Ylik­oulu­tuk­ses­sa on peri­aat­teessa kyse samas­ta ilmiöstä kuin sohvape­runoi­tu­mises­sa on. Ylik­oulut­tumi­nen on hyvä syy tehdä työk­seen keskinkertaisuutta. 

    Kuu­lostaako kokoomuk­sen tupail­lal­ta? Ja kuitenkin tarkoi­tan sanoa vain, että hyvä kiven­hakkaa­ja Asko­las­ta on oman työn­sä sankari, lois­tokas koke­muk­ses­taan oppi­ja, jon­ka työtä suuresti kun­nioi­tan. Halu­aisin, että Helsin­gin kadut päällystet­täisi­in suo­ma­laisil­la kivil­lä. Ehkä joku Kiinas­ta tulee joskus opet­ta­maan meitä siinä kuin­ka suo­ma­lainen grani­it­ti hakataan Helsin­gin katu­un sopivaksi.

    Vastaa

  3. Sel­l­ainen yhteiskun­ta, jos­sa sitä mitä tekee voidak­seen mak­saa laskun­sa on pakko tehdä into­hi­moi­ses­ti pär­jätäk­seen hom­mas­sa ollenkaan, on yhteiskun­ta, jos­sa en itse ainakaan halu­aisi elää. Ihmisil­lä on monia into­hi­mo­jen kohtei­ta, joiden tavoit­telemisel­la ei ole minkään­laista markki­na-arvoa. Yhteiskun­ta, jos­sa into­hi­mot on pakko suun­na­ta yksi­no­maan rahan ansait­semiseen, on viallinen.

    Vastaa

  4. Siinäpä huo­maat mil­laises­sa yltäkyl­läisyy­dessä elämme! Me jopa syömme itsemme nyky­isin sairaik­si, vaik­ka voisimme täy­del­lis­es­ti vali­ta myös hyvää ja rav­it­se­vaa ruokaa.
    Olisiko kyse rappiosta..?

    Min­ulle yksinkertyainen lasku, luku- ja kir­joi­tus­taito on ollut tärkein koulus­sa oppi­mani asia, jos­ta on työelämässä ollut hyö­tyä. Muu on kokemusta.

    Vastaa

  5. Olen pääosin Osmon kanssa samaa mieltä. 

    Mielestäni etenkin korkea-asteen koulu­tuk­ses­sa ylik­oulu­tus­ta suurem­pi vai­va suo­ma­laises­sa työelämässä on se, että koulutet­tua työvoimaa ei osa­ta käyttää/johtaa siten, että koulu­tuk­seen tehdyt sat­sauk­set kan­taisi­vat hedelmää. Väit­täisin, että monil­la aloil­la on (työn)johtamisen puutet­ta, joka näkyy resurssien vajaakäyt­tönä ja tehottomuutena.

    Vastaa

  6. Tar­tut todel­liseen ongel­maan. Nähdäk­seni on myös niin, että joillekin aloille annetaan liian teo­reet­tis­lu­on­toista koulu­tus­ta, vaik­ka työelämän tarpeet oli­si­vat käytän­nöl­liset. Käytän­nön osaa­jat vähenevät tästäkin syystä.

    Vastaa

  7. Kuu­lostaa ehkä oudol­ta, mut­ta se, että tehdään halvim­man mukaan (se Kiina-esimerk­ki), on tasa-arvoista ja reilua. Jos suo­ma­laiset hakkaisi­vat kiven­sä itse ja kiinalaiset eivät saisi syödä nor­jalaista loh­ta, kaik­ki oli­si­vat köyhempiä.

    Mitä tulee koulu­tuk­seen, niin minus­ta koulu­tuk­sel­la ja sivistyk­sel­lä on myös itseis­ar­voa. Ottaen huomioon kuin­ka paljon teknolo­gia on mei­dän elämän­laat­u­amme paran­tanut, myös tekni­ikan korkeak­oulu­tus (eli ne “turhat” DI:t) pitäisi ymmärtää sivistävän koulu­tuk­sen saaneina. 

    Esimerkik­si se, että tietää, miten joku tärkeä kemi­ante­olli­nen pros­es­si toimii, on ihan yhtä paljon sivistys­tä kuin se, että osaa siteer­a­ta jotain Pla­tonin Val­tio­ta. Enem­mänkin, kos­ka edelli­nen on paljon enem­män läs­nä yhteiskun­nas­samme ja elämässämme. 

    Tätä ei tun­nuste­ta riit­tävästi. On jotenkin vinksah­tanut­ta, että “sivistyneenä” pide­tään ihmistä, joka tun­tee kir­jal­lisu­ut­ta tai musi­ikkia, mut­ta ei ihmistä, joka osaa ratkaista ominaisarvoyhtälöitä.

    Vastaa

  8. Pakko pan­na oikeistopipo päähään kun tähän kom­men­toin. Syytän nimit­täin sosial­is­mia, demare­i­ta, kolmikan­taa ja ay-liikettä.

    Esimerkik­si Yhdys­val­lois­sa ei tänä päivänäkään pidet­täisi mitenkään kum­mallise­na, että klas­sisen kreikan ja lati­nan mais­teri toimii pank­in­jo­hta­jana. Pikem­minkin per­in­teistä suo­ma­laista dip­pa-MBA-yhdis­telmää pide­tään liian kapea-alaise­na ylem­pi­in johtote­htävi­in. Silmämääräis­es­ti kan­sain­väli­sis­sä työ­paikkail­moituk­sis­sa koulu­tus­ta ei niin kovin pain­ote­ta, se on yksi asia muiden joukos­sa. Tässä on toki osit­tain kysymys luokkay­hteiskun­nas­ta, mut­ta taustal­la on myös eril­lainen näke­mys koulutuksesta.

    Eräs jenkkiprof­fa sum­masi että jos halu­aa oppia jotain niin menee yliopis­toon, jos töitä niin työvoimatoimistoon.
    Yliopis­to opet­taa ajat­tele­maan ja hake­maan tietoa, käytän­nön asi­at opi­taan töis­sä. Meil­lä ollaan peri­aat­teessa samaa mieltä juh­la­puheessa, töis­sä- ja elinikäi­nen oppimi­nen, jne. Oman koke­muk­seni mukaan tämä toteu­tuu vain tietotekni­ikan korkeak­oulu­opetuk­sess­sa. Hen­ki on että algo­rit­mi­nen ajat­telu ja muut perusasi­at opetel­laan, koko ajan muut­tuvaa tekni­ikkaa ei kan­na­ta pän­tätä. Lukee sit­ten doku­men­taa­tion kun tarvit­see, olen­naista että ymmär­taa mitä siinä sanotaan.

    Suomes­sa arvoste­taan koulu­tus­ta, joka on hyvä asia. Mut­ta ymmär­retään väärin mitä se tarkoit­taa, englan­nin erot­telu edu­ca­tion ja train­ing sotke­taan keskenään. Jälkim­mäi­nen on tehokkain­ta töis­sä, mut­ta sitä tehdään yhä enem­män oppilaitoksissa.

    Kun se koulu­tus on sosial­isoitu, niin toki meil­lä yri­ty­selämä vaatii “elinkei­noelämän tarpei­den huomioonot­tamista” koulu­tuk­ses­sa. Jos tässä palaa lukukausi aikaa parin viikon kurssi­in sijaan, niin se ei ole yri­ty­selämän ongel­ma kun he eivät sitä mak­sa. Ja opiskeluhan on ilmaista. Seu­raavak­si sit­ten itketään kohdan­to-ongel­maa, eli kun koulus­ta ei saa ihmistä joka osaisi valmi­ik­si kaik­ki mei­dän käyt­tämät järjestelmät.

    Demaripi­ireis­sä on ideoitu että keski­aste koulut­taisi enem­män myös työssäole­via. Diag­noosi on oikea, nopeam­min muut­tu­va työelämä edel­lyt­tää lisäk­oulus­ta. Tavoitekin on kan­natet­ta­va, työ­nan­ta­jas­ta riip­puma­ton ammit­ti­taidon kehit­tämi­nen on mitä parhain­ta muu­tostur­vaa. Toteuk­ses­sa on vaan se ongel­ma, että jos tämä koulu­tus mak­se­taan veron­mak­sajien eikä työ­nan­ta­jien piik­istä niin tässä on kaik­ki koulu­tuk­sen tuot­tavu­uskatas­trofin ainek­set. Mielum­min vaik­ka sub­ven­toidaan suo­raan yri­tys­ten koulu­tus­ta esim. verovähen­nyk­sil­lä, tai parem­min kolmikan­nas­sa voitaisi­in sopia koulutusvelvotteista.

    AY-liik­keel­lä olisi tässä muutenkin saumaa. Esim. oma­l­la tietotekni­ik­ka-allal­lani olisi tarvet­ta laite- ja ohjelmis­to­toimit­ta­jista riip­pumat­toma­lle koulu­tuk­selle, jota voisi jär­jestää vaik­ka AY-liike tai muu riip­puma­ton kol­mas taho, kun­han työ­nan­ta­ja myös suorit­taaa laadun­valvon­taa ja mak­saa sen. Ja mik­sei mak­saisi, henkilökun­ta saisi parem­paa koulu­tus­ta ja työ­nan­ta­ja ei olisi niin sidot­tu tiet­ty­i­hin teknolo­gioi­hin. Täl­laisel­la riip­pumat­toma­l­la tiedol­la voisi olla jopa vien­tipo­ten­ti­aalia, brit­ti-val­tio­varain­min­is­ter­iön osas­ton (OGC) tuo­tok­set (ITIL) lev­iävät kuin rut­to IT-maail­mas­sa, pitkälti nimeno­maan sen takia ko. mallit eivät ole kau­pal­lis­ten toim­i­joiden tuottamia.

    Vastaa

  9. Ihmiset jot­ka näyt­tävät eniten monipuolisu­ut­ta käyt­täy­tymises­sa ja ajat­telus­sa eivät tai­da olla korkeasti kolute­tut vaan korkeasti kokeneet. 

    Ihmiset ketkä tekevät yhteiskun­nal­lis­es­ti luo­vaa työtä eivät vältämät­tä ole itsenäisiä ajat­telijoi­ta, vaan koulu­tuk­sen kaut­ta alis­tamia ohjat­tuun ide­olo­giaan (Jeff Schmidt). 

    Tämä näyt­tää pitävän paik­ka nyky infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa. Kaik­ki ajat­tele­maan ja käyt­täy­tymään samal­la taval­la koulut­sen kautta.

    Vastaa

  10. Koulu­tuk­sel­la on välin­ear­voa eri työte­htävien kannal­ta, mut­ta myös yhteiskun­nan kannal­ta laa­jem­min (läheten itseisarvoa). 

    Kaipaisin kuitenkin ajatuk­sia tois­es­ta näkökul­mas­ta. Olem­meko tuot­ta­neet hal­laa työvoiman liikku­vu­udelle ja työ­markki­noille säätämäl­lä liian kapea-alaisia pätevyys­vaa­timuk­sia, joka on johtanut uuteen ammat­tikun­ta­laitok­seen jon­ka vangeik­si ihmiset jäävät? 

    Tämä ei koske vain ns. yksinker­taisia töitä, vaan suur­ta osaa julkises­ta sektorista. 

    Eikö esim. hätäkeskusten työn­tek­i­jäpu­la ollut vira­nomais­ten itsen­sä säätämä?

    Vastaa

  11. Osmon käsi­tys työelämästä on vuodelta kilpi ja kivi. 

    Eipä näitä suo­ran sauman työ­paikko­ja tai­da enää Suomes­sa olla. Ja vaik­ka oliskin, kuka niihin halu­aisi jäädä. Teol­lisu­ustyössä suosi­taan työnkier­toa ja työ­nan­ta­jan on kyet­tävä tar­joa­maan jatku­va ural­la eten­e­misen mah­dol­lisu­us nuorelle. 

    Täl­löin koulu­tus, joka antaa käytän­nön valmi­udet omak­sua uut­ta ja ammt­tiopin­to­jen puit­teis­sa mah­dol­lisim­man laa­ja-alaisen teo­reet­tisen poh­jan on vält­tämät­tömyys. Esim. siivoo­jan koulu­tuk­seen kuu­luu eri­lais­ten puhdis­tustekni­ikoiden, välinei­den ja lait­tei­den käytön ja pesuainei­den omi­naisuuk­sien lisäk­si asi­akas­palvelun perustei­ta, ergono­mi­aa, tur­val­lisu­usk­oulu­tus­ta jne. 

    Sivistysy­hteiskun­nan kestävyy­den kannal­ta on myös erit­täin merk­i­tyk­sel­listä, että kaik­ki oppi­vat ymmärtämään aikuisille suun­nat­tua oppikir­ja­maista tek­stiä ja osaa­vat ilmaista itseään kir­jal­lis­es­ti mm. opin­näyte­työn muo­dos­sa. Tutus­tu­mi­nen oman alan ammat­tikäsit­teistöön antaa per­spek­ti­iviä muiden alo­jen ymmärtämiseen. Koulu­tus myös antaa oma­nar­von­tun­toa, motivoi ja sitout­taa työhön. Viimek­si mainit­tu on ensisi­jaisen tärkeää. 

    Varsin elit­isti­nen asenne mielestäni Osmol­la suori­tus­ta­son työtä teke­viä ihmisiä kohtaan: “Siitä vaan sorvin ääreen ja puli­nat pois…”

    Vastaa

  12. Tiedemies: “Kuu­lostaa ehkä oudol­ta, mut­ta se, että tehdään halvim­man mukaan (se Kiina-esimerk­ki), on tasa-arvoista ja reilua.”

    Ei ole sinän­sä kovin ongel­mallista, että täl­laisia työ­paikko­ja siir­tyy rikkaista maista köy­hi­in. Ongel­ma on ensin­näkin siinä, että työ­paikat siir­tyvät niin nopeal­la tahdil­la yhdestä maas­ta toiseen ja edelleen kol­man­teen, tehden paikallistalouk­sista kohtu­ut­toman epä­vakai­ta. “Kiviä Kiinas­ta” ‑esimerkissä hätkähdyt­tää myös tämän rah­taamisen energiankulutus.

    Vastaa

  13. Ymmär­rän ja hyväksyn glob­al­isaa­tion tasa-arvois­ta­van merk­i­tyk­sen. Nykyi­nen siir­tymänopeus on kuitenkin niin rajua, että huip­pu­osaami­nen on aidosti vaaras­sa. Tänne korkeam­min koulutet­tuun yhteiskun­taan on muo­dos­tu­mas­sa moti­vaa­tio­va­je, mitä yritin into­hi­mon kaut­ta havain­nol­lis­taa. Luulen, että tätä Eli­nakin sivuaa kirjoittaessaan:

    “Sivistysy­hteiskun­nan kestävyy­den kannal­ta on myös erit­täin merk­i­tyk­sel­listä, että kaik­ki oppi­vat ymmärtämään aikuisille suun­nat­tua oppikir­ja­maista tek­stiä ja osaa­vat ilmaista itseään kir­jal­lis­es­ti mm. opin­näyte­työn muo­dos­sa. Tutus­tu­mi­nen oman alan ammat­tikäsit­teistöön antaa per­spek­ti­iviä muiden alo­jen ymmärtämiseen. Koulu­tus myös antaa oma­nar­von­tun­toa, motivoi ja sitout­taa työhön. Viimek­si mainit­tu on ensisi­jaisen tärkeää.”

    Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että kaikkien tulisi osa­ta ilmaista itseän kir­jal­lis­es­ti mm. opin­näyte­työn muo­dos­sa. Itseään voi ilmaista monin tavoin ja olen­naisem­paa on pystyä löytämään itses­tään sel­l­aiset omi­naisu­udet, joiden hedelmistä itse pystyy naut­ti­maan. Tästä seu­raa väitämät­tä keskiver­to­ta­soa kohot­tavaa eri­ty­isosaamista, ja sel­l­aista pieni yhteiskun­tamme ehdot­tomasti tarvit­see. Ja tässä kohdin on syytä eri­tyis­es­ti huo­ma­ta, että eri­ty­isosaamista voi olla kiven­hakkaamises­sakin. Olen iloinen hei­dän puolestaan, jot­ka osaa­vat naut­tia omas­sa työssään tekemisestään. 

    Mitä tulee kom­ment­ti­in into­hi­mon “pakos­ta” työelämässä, se on oksymoron.

    Vastaa

  14. Jotenkin tun­tuu siltä, että en osaa ilmaista itseäni.
    En mis­sään tapauk­ses­sa vas­tus­ta korkea­ta yleis­sivistys­tä enkä sitä, että jok­seenkin turhia ainei­ta opiskele­mal­la ihmi­nen oppii sys­temaat­tista ajat­telua, tiedon hakemista ja pitkäjän­teisyyt­tä. Har­va asia on edes sisäl­löltään tyystin turhaa. Minä ainakin olen ollut hyvin tyy­tyväi­nen kaik­keen, mitä min­ulle on opetet­tu; joitakin kirkko­his­to­ri­an osia ehkä lukuunottamatta. 

    Halusin sanoa, että on syr­jivää vaa­tia teo­reet­tisia ja yleis­sivistäviä opin­to­ja työhön pääsyn esteek­si aloille, joil­la työtä kyl­lä pystyy tekemään ilmankin, kos­ka näin kar­si­taan ihmisiä turhaan yhteiskun­nan ulkopuolelle

    Mieleeni tuli hake­mat­ta se, kun kysyin ker­ran eräältä eduskun­nan sivistys­valiokun­nan jäseneltä, onko oikein vaa­tia vähän huono­lah­jaista pohjoiskar­jalaista poikaa opiskele­maan ruot­sia peri­aat­teel­la, jos ei opi, ei saa perusk­oulun päästö­todis­tus­ta eikä voi hakea amik­seen. Eihän ruot­sia kuule Pohjois-Kar­jalssa edes tele­vi­sios­ta, kos­ka FST ei siel­lä näy. Tämä vas­taisi, että on tärkeätä ihmisen kehi­tyk­selle, että tämä voi lukea Ruotsin kir­jal­lisu­u­den klas­sikko­ja alkukielellä. 

    En tiedä, olenko juuri minä tämän tari­nan elitisti.

    Vastaa

  15. Osmo on näsävi­isas­tel­lut eduskunnassa.;

    “onko oikein vaa­tia vähän huono­lah­jaista pohjoiskar­jalaista poikaa opiskele­maan Ruotsia ”

    Tämä on todel­la asen­teel­lista! Pohjoiskar­jalainen poi­ka voi olla huono oppi­las mon­es­ta eri syys­tä, joi­hin lah­jat­to­muus ei vält­tämät­tä kuu­lu ollenkaan. Syr­jäseu­tu­jen poikien men­estymät­tömyy­delle ja ulkop­uolisu­udelle lie­nee ihan mui­ta rak­en­teel­lisia syitä kuin muu­ta maa­ta olen­nais­es­ti huonom­pi geenipo­h­ja. Jos ain­oat virik­keet elämässä ovat viritet­ty mopo ja Tuupo­vaaran Shellin pelikoneet, niin mitä voi odottaa…?

    En muutenkaan ymmärtänyt point­tia? Pitäisikö nämä nimeno­maan Pohjois-Kar­jalas­sa asu­vat (testein?) lah­jat­tomik­si tode­tut pojat vapaut­taa ruotsin kie­len opiskelus­ta vai toivooko Osmo ruotsin kie­len vapaae­htoisu­ut­ta noin ylipäänsä?

    Sum­ma sum­marum: Tuo sivistys­valiokun­nan jäse­nen tokaisu tun­tuu joka tapauk­ses­sa niin absur­dil­ta, että min­un on pakko pitää sitä huumori­heit­tona, joka nyt jostain syys­tä on men­nyt ohi. Tai sit­ten menetän uskoni ihmisjärkeen. 

    Vastaa

  16. En yrit­tänyt väit­tää, että pohjoiskar­jalaiset ovat lah­jat­to­mia vaan että jos on sekä lah­ja­tion, että pohjoiskar­jalainen, moti­vaa­tio ruotsin lukemiseen on eri­tyisen heikko.

    Vastaa

  17. Mik­sei itä-Suomen kouluille anneta mah­dol­lisu­ut­ta vali­ta koului­hin venäjän ope­tus­ta ruotsin sijaan?

    Kir­joitin ruotsin yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa ja suoritin yliopis­tossa virkamies­ruotsin. En muista että olisin koskaan lukenut ruotsinkielistä kir­jaa. Hufvud­stads­blade­tia olen joskus selail­lut ja ymmär­rän sitä aut­tavasti. Puhut­tua ruot­sia en käytän­nössä enää ymmär­rä, sanan sieltä täältä mut­ta puo­let menee ohi korvien.

    En ole koskaan tarvin­nut ruot­sia käytän­nössä. Sen­si­jaan olen usein har­mitel­lut etten osaa venäjää tai saksaa.

    Vastaa

  18. Jos täl­laisen poikkeuk­sel­lisen pitkäkestoisen nousukau­den aikana ei saa­da rak­en­tei­ta sel­l­aisik­si että huonom­mal­lakin lukupääl­lä / ongel­man­ratkaisukyvyl­lä varuste­tut pää­sevät osal­lis­tu­maan työelämään, ei näitä rak­en­tei­ta saa­da sel­l­aisik­si koskaan. Melkein 200 000 suo­ma­laista on edelleen työttömänä. 

    Työt organ­isoidaan kansan­talouden kannal­ta väärin, kos­ka (korkeasti) koulutet­tu työvoima on ali­hin­noitel­tua. Avus­ta­jista ja oste­tu­ista palveluista olisi hyö­tyä monille, mut­ta kos­ka (korkeasti) koulute­tun työn­tek­i­jän saa suur­in­pi­irtein samal­la hin­nal­la kuin avus­ta­jan tai oste­tut palve­lut, palkataan mielum­min lisää (korkeasti) koulutet­tu­ja. Sen lisäk­si että mah­dol­liset avus­ta­jat pysyvät työt­töminä (korkeasti) koulute­tutkin jäävät taidoil­taan keskinker­taisem­mik­si, kos­ka aika kuluu erikoisosaamisen hyö­dyn­tämisen ja kehit­tämisen sijas­ta paljolti rutiineihin.

    Peliä ei olla silti menetet­ty. Esimerkik­si Akavas­sa on ollut viimepäiv­inä ryhdis­täy-tymisen merkke­jä, joten eiköhän tämä vyy­hti lähde tästä purkau­tu­maan. Erikoisosaa­jien mak­sukyvyn kasvu tuonee tilaa uusille palveluin­no­vaa­tioille tulev­ina vuosi­na ja vuosikymmeninä.

    Vastaa

  20. Komp­paan tässä Osmoa. Mieleen tulee eräs koulu­tuk­sen mar­gin­aaliryh­mä, eli mukaute­tut ja muut tukiopetuk­sen puolel­la ole­vat oppi­laat, jois­sa on sekä niitä, joil­la on kog­ni­ti­ivisia oppimisen ongelmia että niitä, joil­la on sosio-ekonomisia ongelmia tai molem­pia. Ensin­näkin ryh­mä kas­vaa edelleen, (ks. tukiopetuk­seen siir­ret­ty­jen määrä) mikä tuskin ker­too pelkästään yksilöi­den kas­vav­ista ongelmista — ainakaan pelkästään, vaan tilan­net­ta voisi ehkä kat­soa myös sen kannal­ta, että tarpeek­si hyvän ja hyödyl­lisen opiske­li­jan ja oppi­jan määritelmä kiristyy. Sopi­mat­to­muus oppi­jan malli­in on sinän­sä paha ja han­kala asia. 

    Jos uskoo Osmon lähtöko­hdan, eli että vähem­mäl­läkin koulu­tuk­sel­la pär­jäi­sivät mon­et, niin aika han­kalta näyt­tää kokon­aisku­va. Varsinkin, kun samaan aikaan on han­kala sanoa, mitä tapah­tuu ja tapah­tu­isi yhteiskun­talu­okkien väliselle kuilulle, kun koulut­ta­mat­to­muus on todel­lakin leima. 

    Enpä osaa tähän mitään vas­taus­ta sanoa. Mietin joskus jonkin­laisen oppipoikak­oulu­tuk­sen mah­dol­lisu­ut­ta. Toisaal­ta taas yliopis­tossa opiskel­lessa tun­tuu, että sivistyk­sen han­kkimi­nen ei siel­läkään päässä ole itses­tään­selvyys, päin­vas­toin. Itse ajat­te­len sivistyk­sek­si sen, että kyke­nee omien eri­ty­isole­jen tun­te­muk­sen­sa lisäk­si tun­nista­maan itsen­sä ja oman alansa alo­jen kokon­aisu­udessa ja näkemään hie­man yhteiskun­nal­lisia palikoi­ta omaa palikkaansa pidem­mälle. Se on aika vaikeaa.

    Vastaa

  21. “(se Kiina-esimerk­ki), on tasa-arvoista ja reilua. Jos suo­ma­laiset hakkaisi­vat kiven­sä itse ja kiinalaiset eivät saisi syödä nor­jalaista loh­ta, kaik­ki oli­si­vat köyhempiä.”

    Eikö sisvistyneisyy­teen kuu­lu havai­ta ongel­mat ja ratkaista ne taval­la jos­sa ote­taan kaik­ki mah­dol­liset vaiku­tuk­set ajal­lais­es­ti ja spata­ti­aalis­es­ti huomioon. Tarkoi­tan esim. ympäristö ja sosiaalisetvaikutukset. 

    Tuol­la peri­aat­teel­la olemme kyl­lä rikkaampia tänään, mut­ta määrä­tyt ympäristöon­gel­mat ovat aku­ut­tisem­pia kuin koskaan aiem­min, ja eri­ar­voisu­us kas­vaa. Kiinas­sa voisi syödä ihan hyvin itse tuotet­tua kalaa ja suomes­sa hakkaa kiven­sä itse köy­htymät­tä. Ja molem­mis­sa elää parem­paa elämää jos päämäärä olisi se parem­pi elämä.

    Onko sivistyneisyys pelkästään se että pär­jää kan­sain­välisessä kil­pailus­sa. Tiedol­la ja infor­maa­ti­ol­la ratkaistan konkreet­tisia ongelmia kuten kemi­alli­nen pros­es­si tai omi­nais­ar­voy­htälöitä. Mut­ta mihin tarkoituk­seen ja päämäärään sitä tehdään on se sivistyneisyys. 

    Se että tehdän jotain parem­man palkan toivos­sa ei voi olla sivistynyt. Mitä tehdään parem­man maail­man puoles­ta on sivistynyt. Jos maail­mas­sa menee huonos­ti, menee myös huonos­ti tääl­lä, huoli­mat­ta siitä kuka hakkaa kivet tai mis­sä nor­jalaista loh­ta syödään.

    Vastaa

  22. “Mik­sei itä-Suomen kouluille anneta mah­dol­lisu­ut­ta vali­ta koului­hin venäjän ope­tus­ta ruotsin sijaan?”

    Järkipe­rustelua et tuo­hon kysymyk­seen tule saa­maan. Taustal­la on pitkään kestänyt ja yhä aggres­si­ivisem­mak­si käynyt yhden kieliv­ähem­mistön etupolitiikka. 

    Niin ja ymmär­rän kyl­lä kieliv­ähem­mistön ajat­te­lu­ta­paa. Olen viet­tänyt koko lap­suuten­sa kieliv­ähem­mistöön kuu­lu­vana suomen­su­o­ma­laise­na enem­mistöltään suomen­ruot­salaisel­la alueella.

    Vastaa

  25. nim­im. Ton­ni käteen kommenttiin:

    Pienet palkkaerot (eli koulute­tun työvoiman ali­hin­noit­telu) aiheut­taa koulut­ta­mat­tomien työt­tömyyt­tä maini­tu­ista syistä.

    Mitä tapah­tuu, jos annetaan palkkaero­jen kas­vaa ja pois­te­taan min­imi­palk­ka hant­ti­hom­mista? Näin parem­pi­palkkaisil­la on varaa palkata koulut­ta­mat­to­mia kaikki­in hanttihommiin. 

    Työl­lisyys kohe­nee, mut­ta sosi­aa­li­nen eri­ar­voisu­us kasvaa.

    Onko siis niin, että tulon­si­ir­rot ja palkkaero­jen pitämi­nen pien­inä syn­nyt­tää työt­tömyyt­tä? Kum­man suh­teen on tärkeäm­pää optimoida?

    Suuri syy on tietenkin nykyisessä kanke­as­sa sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmässä joka tehot­to­muudel­laan luo kan­nustiloukku­ja työl­listymiseen. Kansalais­palk­ka tämänkin ratkai­sisi monil­ta osin. Pieni­palkkaisenkin lisäan­sion vas­taan­ot­ta­mi­nen voisi olla kannattavaa.

    Vastaa

  26. Min­un mielestä sivistyneessä yhteiskun­nas­sa pitää pystyä elämään nor­maalia sen yhteiskun­nan elämää, jos on palkkatyössä 8 h vuorokaudessa.
    Siinä olisi min­imi­palkan alaraja.

    Vastaa

  27. Ongelma­han ei niinkään ole se että väestöä yli- tai ohik­oulute­taan vaan se että koulut­ta­mat­to­muud­es­ta on tul­lut yksi merkit­tävim­mistä yhteiskun­nan osal­lisu­ud­es­ta syr­jäyt­tävistä tek­i­jöistä. Perusk­oulun jälkeinen koulu­tusjär­jestelmä jät­tää aina ulkop­uolelleen osan väestöstä. Kyseessä on kysyn­nän ja tar­jon­nan kohtaa­mat­to­muus jota ei minkään­laisil­la säädök­sil­lä tul­la täysin pois kitkemään yhteiskun­nas­ta. Sen vuok­si mielekkääm­pää olisikin kysyä, mitä voimme tehdä sille että myös koulut­ta­mat­tomil­la kansalaisil­la olisi mah­dol­lisu­us työl­listyä tai työl­listää itsensä.
    On nau­ret­tavaa että yhteiskun­nas­sa jos­sa jopa työt­tömille kek­sitään jos jonkin­laista kurssia ja ryh­mäpi­ir­iä sen pelos­sa ettei kansalainen vain saa ilmaisia euro­ja, val­lit­see tilanne jos­sa työ­paikan saami­nen ilman diipadaa­pa-tutk­in­topa­pere­i­ta on läh­es sula mahdottomuus.

    Vastaa

  28. Nykyisel­lä ylik­oulu­tus­poli­ti­ikalla on yksi kovin ikävä sivu­vaiku­tus, jon­ka olen itse työssäni huo­man­nut. Se on se, että suuri osa yliopis­to­jen opiske­li­joista ei kykene omak­sumaan sel­l­aista abstrak­tia ajat­telumallia, joka tiedeko­rkeak­ouluis­sa olisi tarpeen. Hei­dän oikea paikkansa olisi jos­sakin muual­la, mut­ta kun ne maisterin/DI:n paper­it ovat niin arvokkaat.

    Tämä ei olisi ongel­ma, jos se ei loisi yliopis­to­jen suori­tuskykymit­tausten vuok­si painei­ta päästää läpi kurs­seista ihmisiä, jot­ka eivät suo­raan sanoen osaa tai ymmär­rä mitään. 

    Suomes­sa mais­terin tai DI:n paper­it anta­vat jo nykyisel­lään aika vähän infor­maa­tio­ta, tosin alas­ta riip­puen. Siel­lä, mis­sä on kova kil­pailu opiskelu­paikoista, on edes vähän toivoa, mut­ta (osin syyt­tä) auringonlaskun aloik­si leima­tu­il­la aloil­la käyn­nistyy pros­es­si, joka imee kaik­ki mehut: Kun sisään­pääsy helpot­tuu, lah­jakkaim­mat ja haasteista tykkäävät nuoret eivät hae alalle (kos­ka sinne on help­po päästä) ja rima las­kee edelleen. Näin kävi esimerkik­si tietotekni­ik­ka-aloille 2000-luvun tait­teen jälkeen.

    Vastaa

  29. Välil­lä tun­tuu, että Suomes­sa työvä­ki on jakau­tunut “mei­hin”, koulutet­tuun ja hyväo­saiseen väestöön, joka halu­aa myös hyvän palkan kovas­ta työstä. Sit­ten ovat “he”, vähän koulua käyneet tai koulu­tuk­set kesken jät­täneet maamme pient työ­muu­ra­haiset, joil­la ei käsi­tyk­semme mukaan riitä kap­a­siteet­tia tekemään mitään muu­takaan, eikä heille tarvitse näin ollen nyt niin paljoa maksaakkaan. 

    Tästä seu­raa ongelmia. Voidaanko olet­taa, että nämä “suo­ran sauman ompeli­jat”; siivoo­jat, lähi­hoita­jat, kas­sanei­d­it, liukuhi­h­natyön­tek­i­jät ym. ovat työssään sik­si, että hei­dän poten­ti­aalin­sa ei riitä muuhun? Vai pitäisikö olet­taa, että nämä ammatit ovat heille kutsumusammatteja? 

    Vai olisiko niin, että isol­la osal­la vain kävi näin. Elämä tuli väli­in, koulut jäivät kesken, hant­ti­hom­mista tuli pysyvä oloti­la. Näitä ihmisiä usein ras­saa yhteiskun­nan viesti siitä, että kaikkien pitäisi olla koulutet­tu­ja, men­estyneitä ja ura­su­un­tau­tunei­ta, “meitä”. Ja silti he pää­tyivät “hei­hin”, suo­ran sauman ompeli­joik­si. Vaatii hyvää itse­tun­toa miet­tiä arvot uusik­si ja tode­ta, että työssä käy­dään, että saadaan palkkaa, elämä han­ki­taan sit­ten muualta.

    Vastaa

  30. Koulu­tusjär­jestelmä vinou­tui lisää viime perusk­oulun ope­tus­su­un­nitel­man uudistuksessa.
    Siinä lisät­ti­in teo­ri­aa ja tun­te­ja otet­ti­in ns. valin­nai­sista, yleen­sä käytän­nön aineista.
    Uud­is­tus tehti­in liiak­si nais­val­taisen OAJ:n ehdoilla.
    Uud­is­tus sopii ken­ties noin 80 % oppi­laista. Osalta putoaa koulu­mo­ti­vaa­tio viimeistään yläas­teelle tultaessa.
    Olisi pitänyt tehdä juuri päin­vas­toin. Lisätä rohkeasti valin­naisia käytän­nön ainei­ta, joil­la olisi pidet­ty nuo 20%:kin koulu­mo­ti­vaa­tion syr­jässä kiinni.
    Nyt joudu­taan tekemään ”paikko­heit­to­ja” lisäämäl­lä eri­ty­isope­tus­ta ja kymppiluokkia.

    Puhutaan koulupu­dokkaista. Har­mit­taa miten paljon heitä päästetään syn­tymään, kun kat­soo miten toivorikkaasti van­hem­mat lähet­tävät lapsen­sa eppuluokalle.

    Vastaa

  31. Mie­lenki­in­tois­es­ti, aina kun koulu­tuk­ses­ta puhutaan, syyt­tävä sor­mi osoit­taa opet­ta­ji­in. Opet­ta­jien tehtävähän on tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon opit­tavaa. Oppi­laiden ja hei­dän (alaikäis­ten osalta) van­hempi­en­sa vas­tu­ul­la on ottaa siitä opik­seen. Pain­ot­taisin van­hempi­en osal­lis­tu­misen merk­i­tys­tä. Koulu­opetuk­ses­ta hyö­tymi­nen ja sen mah­dolli­nen täy­den­tämi­nen har­ras­tusten ja yhdessäolon kaut­ta, lapsen taipumuk­set ja kyvyt tun­nistaen, on van­hem­muu­den ja kotikas­vatuk­sen vastuulla. 

    Ja ennen kuin tulee enem­mälti tur­paan, niin minä sit­ten muuten olen yh-isä. Suh­teut­takaa ja tuumatkaa­pa uudelleen.

    Vastaa

  32. Timo Karo­nen:

    “Mie­lenki­in­tois­es­ti, aina kun koulu­tuk­ses­ta puhutaan, syyt­tävä sor­mi osoit­taa opettajiin.” 

    Sinivihreä:

    Saman havain­non olen tehnyt. Itse olen ollut ensin yhdek­sän vuot­ta perusk­oulus­sa ja sen päälle kolme vuot­ta lukio­ta. Opet­ta­jia min­ul­la on tuona aikana ollut use­ampia kymmeniä.

    Näin vuosikym­meniä myöhem­min voi tarkastel­la saa­maansa ope­tus­ta hie­man kauem­paa. Yksi asia min­ua ihme­tyt­tää yli kaiken. Miten on mah­dol­lista, että kaik­ki nuo kymmenet entiset opet­ta­jani ovat olleet mielestäni hyviä opet­ta­jia. Tilas­tol­lis­es­ti sen kai pitäisi olla läh­es mahdotonta.

    En kek­si muu­ta seli­tys­tä kun sen, että Suomes­sa on keskimäärin oikeasti hyvät opet­ta­jat. Toisaal­ta opet­ta­jat ovat valikoitu ja tehtävään­sä koulutet­tu ryh­mä, toisin kun me vanhemmat.

    Vastaa

  33. Jari:
    “Mitä tapah­tuu, jos annetaan palkkaero­jen kas­vaa ja pois­te­taan min­imi­palk­ka hant­ti­hom­mista? Näin parem­pi­palkkaisil­la on varaa palkata koulut­ta­mat­to­mia kaikki­in hanttihommiin.”

    Ei Suomes­sa voi liit­to­ta­sol­la jo sovit­tu­ja nimel­lispalkko­ja alen­taa. Siitä seu­raa yleis­lakkouh­ka tai yleis­lakko. Nimel­lisko­ro­tusten pros­en­tit on se asia joi­hin voi vaikut­taa. Niihin puree sol­i­daari­nen veropoli­ti­ik­ka. Nyt kan­nat­taa ensin nos­taa ansio­tulovero­tuk­sen alara­ja köy­hyys­ra­jan tasolle ja kat­soa mihin se riit­tää. Se sulat­ta­nee suurim­man osan raken­netyöt­tömyy­destä, ainakin, jos sil­lä samal­la oste­taan hant­ti­hom­mien / huonom­min men­estyvien alo­jen TES-palkanko­ro­tuk­set alas.

    Vastaa

  34. Koulu­tus on Suomes­sa myös itseis­ar­vo, joka oikeut­taa kovem­paan palkkaan. Esimerkkinä nämä julkisen alan naiset­val­taiset, jot­ka käyt­tävät koulu­tuk­sen kestoa yht­enä argu­ment­ti­na oikeut­taak­seen palkan korotukset.

    Tämä näyt­täisi ole­van nimeno­maan julkisen puolen ilmiö.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.