Asuntopula on ikuinen?

24.11.2007 · Aihe: Uncategorized 

Kolumni Suomen Kuvalehdessä 45/2007

Asuntopula on Helsingin haasteista keskeisin.  Se on ikävä itsessään, heikentää Helsingin kehitystä ja edesauttaa kaupunkirakenteen hajoamista.

Ei pidä unohtaa itsestäänselvyyksiä. Asuntopula johtuu siitä, että asuntoja on tarvetta vähemmän. Sitä ei torjuta kuin rakentamalla asuntoja tai vähentämällä tarvetta asua Helsingissä Muut temput vain siirtävät ongelmaa ryhmältä toiselle.

Muuttoa naapurikuntiin selitetään asumisen kalleudella Helsingissä. Yksilön kohdalla selitys pätee, mutta itse ilmiötä se ei selitä. Muuttajien jäljiltä ei jää tyhjiä asuntoja. Hinta valikoi lähtijät, mutta ei lisää heidän määräänsä. Jos Lahtiset eivät lähtisi, Virtasten pitäisi. Halvemmissa asunnoissa olisi varaa asua väljemmin, jolloin Helsinkiin mahtuisi päinvastoin entistä vähemmän asukkaita.

 
Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) vaatii kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, jotta perushoitaja ja poliisikin voisivat asua Helsingissä.

Miksi tulisi halvemmaksi tukea perushoitajan vuokraa 200 eurolla kuin maksaa hänelle 200 euroa enemmän palkkaa? Ovathan rakennusmiestenkin palkat Helsingissä muuta maata korkeammat.

Kohtuuhintaiset vuokra-asunnot eivät lievitä asuntopulaa, koska asuntoja ei tule lisää. Ne siirtävät taakkaa niille, joiden tulot vähänkin ylittävät tulorajat. Alueellisesti eriytyvät palkat sen sijaan siirtäisivät työpaikkoja muualle ja helpottaisivat siten asuntopulaa. Tämä olisi sekä helsinkiläisten että muun maan etu. On väärin perushoitajia ja poliiseja kohtaan, että heidän palkkansa ovat valtakunnallista tasoa samalla, kun monissa muissa ammateissa maksetaan roimaa Helsinki-lisää, mikä nostaa heidänkin elinkustannuksiaan.

Tämä on vain teoriaa. Tällaisen politiikkamuutoksen tekeminen vaatisi monta samanaikaista muutosta, mikä tuskin onnistuu. Tarvitsemme siis kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

 
Kohtuuhintaisuudella moni tarkoittaa valtion rahoittamaa asuntotuotantoa. Valtion raha ei kuitenkaan ole juuri halvempaa kuin markkinoilta saatava.

Oikeastaan vuokra-asunnot kannattaisi naamioida omistusasunnoiksi: kaupunki myisi asunnon vuokralaiselle, lainoittaisi kauppahinnan lainalla, jota ei tarvitse lyhentää lainkaan ja perisi vuokran sijasta korkoa ja yhtiövastiketta. Jos kaupungilla olisi oikeus ja velvollisuus ostaa asunto aikanaan takaisin alkuperäisellä hinnalla, tilanne ei poikkeaisi vuokra-asunnosta muuten kuin että valtio maksaisi korosta 29 prosenttia, mikä tekisi asumisesta pari euroa neliöltä kuussa halvempaa. Tämä ei ole ehdotus vaan tarkoitettu havainnollistamaan asuntopoliittisen tuen vääristyneisyyttä.

Aravavuokra-asunnoista tekee kohtuuhintaisia vuokrien säännöstely. Osaisi kai Helsinki säädellä vuokriaan ilman valtion epäedullista lainaa ja siihen liitettyjä kömpelöitä määräyksiä?

Helsinki saisi käyttöönsä monipuolisen asuntopoliittisen välineen perustamalla Helsingin aravan eli Haravan. Samassa talossa voisi olla vähävaraisuuden perustein jaettuja asuntoja, työsuhdeasuntoja ja omistusasuntoja. Harava voisi ostaa pieniä asuntoja vanhoista taloista sen sijaan, että rakentaisi niitä lisää kaupunkiin, jossa yksiöitä on liikaa. Asuntokantaa voisi uudistaa tarvetta vastaavaksi myymällä joitain asuntoja ja hankkimalla saadulla rahalla uusia toisaalta. On kömpelöä rakentaa erillisiä taloja pienituloisille niin, ettei niiden käyttöä voi muuttaa olosuhteiden muuttuessa.

 
Pidetään poliittisena itsemurhana esittää asuntolainojen korkovähennyksen poistamista, vaikka vähennys ei hyödytä asunnonostajaa lainkaan. Äänestäjää ei kuulemma saa asiaa ymmärtämään. En ole enää poliitikko, joten rohkenen yrittää.

Kun valtio maksaa 29 % koroistani, pystyn tarjoamaan tavoittelemastani asunnosta enemmän. Harmi kyllä, muutkin pystyvät. Korkotuki hyödyttää myyjää. Ostajia hyödyttäisi, jos tuettaisiin uusien asuntojen rakentamista, jolloin vanhojenkin hinta laskisi.

Vaikka taloustieteen alkeet ymmärrettäisiin, ei verotuesta olisi helppo luopua. Asunnostaan verotuen vuoksi ylihintaa maksaneet eivät hyväksy sen poistamista.

 Asumisen hinta pyrkii seulomaan rikkaat ja köyhät omille alueilleen. Slummien syntymistä kannattaa torjua, vaikka se vähän maksaakin.

Erik Allardt sanoi aikanaan, että asuinalueiden sosiaalinen erilaistuminen on hyväksi, kunhan ei synnytetä tietyn sosiaalisen tason alapuolelle jääviä slummeja. Mitään hyvää tuskin seuraisi siitä, että vihreiden Toukolan ja kokoomuslaisten Pakilan asukkaat pakotettaisiin toistensa naapureiksi. Samanhenkisten kanssa ollaan helpommin tekemisissä kuin erihenkisten. Miten torjua segregaatiota köyhät rikkaat -akselilla estämättä turhaan samanhenkisiä hakeutumasta yhteen?

Pitäisikö Helsingin hyväksyä lisää Eiranrannan kaltaisia rikkaiden ghettoja? Helsinki ei pysty pakottamaan rikkaita tavisten naapureiksi, koska naapurikunnat rakentavat joka tapauksessa kuntahammasrannikoitaan. Seuraisiko siitä edes mitään hyvää, jos Westendiin rakennettaisiin aravatalo, jossa köyhät eläisivät eristettyä elämää rikkaiden töllisteltävinä?

Helsingissä rakennettavaksi tulee arvokkaita ranta-alueita, joiden kohdalla hinta- ja vuokrasäännöstely toimisi heikosti. Espoon kiusaksi myisin parhaat tontit eniten tarjoaville. Tästä saatuja rahoja voi käyttää pienituloisten hyväksi paljon tehokkaammin kuin arpomalla asuntolottopalkintoja harvoille onnekkaille.

 
Kaikilla kasvuseuduilla ydinkaupungin kupeeseen on liimautunut vähintään yksi kermankuorijakunta, joka valikoi asukkaikseen hyviä veronmaksajia ja sysii huonot muualle. Se vie pohjan pois sosiaalisesti vastuulliselta asuntopolitiikalta. Myös Helsinki on kääntänyt ruuvia epäsosiaalisempaan suuntaan. En voi tätä tuomita. Pelisäännöt pakottavat tähän.

On valtion tehtävä viheltää tällainen ”rase to the bottom” -kilpailu poikki. Joko kunnat on liitettävä yhteen tai kermankuorinta on tehtävä valtionosuuslainsäädännöllä kannattamattomaksi.

Helsinki pystyy vastaamaan naapuriensa kilpailuun positiivisen keinoin. Sillä on valttinaan kantakaupunki, joka on maan halutuinta asuinaluetta. Kruununhaassa asunnot olivat 1960-luvulla halvempia kuin Tapiolassa, mutta eivät ole enää. Alue pantiin kuntoon kaukolämmön, liikenteen rajoittamisen ja katujen ehostamisen keinoin. Ehostetaan siis Punavuori, Töölö ja Kallio paraatikuntoon! Helsingin on tehtävä alueestaan niin houkutteleva, että sinne päästään ja naapurikuntiin joudutaan.

 
Vaikka ei uskoisi ilmastonmuutokseen, kannattaa varautua siihen, että ilmastopolitiikka muuttuu Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen. Suomelta tullaan vaatimaan rankkoja toimia, koska olemme asukasta kohden maailman pahimpia ilman pilaajia ja ilmastopoliittinen maineemme Valkovenäjän tasoa.

Ongelmanamme on kiinteistöjen lämmittäminen ja liikenne. Yhdyskuntarakenteen päästäminen hajoamaan on munaus, jota ei pitäisi jatkaa. Kaupunkiseuduille ei pitäisi rakentaa asuntoja, joissa ollaan riippuvaisia henkilöautoista ja joita ei ole liitetty kaukolämpöön.

Pitäisikö syyttävän sormen osoittaa Helsingin korkeita asuntojen hintoja Kirkkonummelle ja Nurmijärvelle paenneita, jotka ruuhkauttavat sisääntulotiet autoillaan? Ei, sillä jos he olisivat sinnitelleet ison lainan turvin Helsingissä, joidenkin toisten olisi pitänyt muuttaa.  Vika on kaavoittajissa ja lainsäätäjissä. Sähkölämmitys on kyllä oma vika.

Yhdyskuntasuunnittelijat tietävät mitä olisi tehtävä, mutta oikeusoppineet eivät löydä keinoja mitätöidä tyhmästi sijoittuva rakennusoikeus.

 Helsingin asuntopula ei helpotu koskaan, ellei muista Suomen kaupungeista saada elinkelpoisia. Oma suosikkini olisi pikkukaupunkien helminauha pääradan vartta pitkin Helsingistä Tampereelle, mutta siitä joskus toiste.

 

Kommentit

10 Vastausta artikkeliin “Asuntopula on ikuinen?”

  1. Olli kirjoitti 24.11.2007 kello 14:18

    Ode kirjoittaa:
    Sähkölämmitys on kyllä oma vika.

    Minäpä kerron omasta tilanteestani. Saimme asuntolainamme maksettua loppuun vuonna 2002. Siitä lähtien alkoi tulla rahaa ovista ja ikkunoista. Siitäpä miettimään vaihtoehtoja.

    1) Jatkaa kerrostaloasumista vuonna 1959 rakennetussa talossa, jossa ei ollut vielä putkiremonttia tehty. Asunnon remottikin olisi pitänyt tehdä.

    2) Ostaa uudempi asunto ja ottaa taas lisää velkaa.

    Vaihtoehto 2) voitti. Ostimme tuliterästä paritaloyhtiöstä itsellemme asunnon. Paritalon rakensi tunnettu rakennusyhtiö. Ihan tontin nurkalla ei ollut kaukolämpöä, ja sähkölämmityksen rakentaminen on tunnetusti ylivoimaisen halpaa. Nyt olemme siis sähkölämmittäjiä, vaikka emme välttämättä moista haluaisi.

    Meidän kukkaromme ei vaan kestänyt parempaa vaihtoehtoa. Rakennusyhtiö teki mitä sen kannattaa tehdä ja me ostimme mitä meidän kannattaa ostaa. Niin yksinkertaista se arkielämässä vaan on.

    No, mitä asialle voisi tehdä? En ole mikään viisaustieteiden maisteri, mutta joitakin ajatuksia:

    a) Kunnan pitäisi olla velvollisia tuottamaan kunnallistekniikan kokonaispaketti, johon kuuluisi aina myös kaukolämpö.

    – tonttien hinnat nousisivat entisestään, vaikka ovat jo nyt kohtuuttoman kalliita, vai nousisivatko?

    – onko kaukolämpö kaiken hyvän alku ja juuri?

    – onko sähkölämmitys hyvissä käsissä ja hyvin rakennetussa talossa kaiken pahan alku ja juuri?

    b) kaavoitetaan tiiviimmin.

    – maksukykyiset kansalaiset muuttavat yhä sankemmin joukoin maalle ja ajelevat autoillaan sieltä pilaamaan ilmaamme ja tilaamme.

    – syntyy slummeja.

    c) rajoitetaan viranomaistoimin asumisen hintaa ja tehdään halvempia ja energiaystavällisempiä ratkaisuja.

    – paha juttu alkaa kovin radikaalein toimin puuttumaan pitkälti markkinatalouden säännöin etevään prosessiin.

    – hitaana konstina toki verotus toimii hyvin ohjaavana menetelmänä.

    Kertokaa viisaat kuinka pääsen sähkölämmityksestäni eroon, vai olenko sittenkään niin kammottavan paha ihminen istuessani villasukat jalassa täällä viihtyisässä ja viileässä kodissani?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Osmo Soininvaara kirjoitti 24.11.2007 kello 15:28

    Jos kunta vaatii liittymään kaukolämpöön ja vielä laskuttaa liittymän kustannukset, se EI tee asumisesta kalliimpaa. Tämä vähän yllättävä tulos johtuu siitä, että tuo rasite kapitalisoituu maan arvoon ja alentaa sitä.

    Kuvitelkaamme, että tontti myydään huutokaupalla. (Vaikka ei myydä, lopputulos on silti sama). Tontin saa se, joka on valmis tarjoamaan siitä eniten. Oletetaan, että tuo huutokauppahinta olisi 60 000 euroa. Jos tonttiin liitetään rasitteena velvollisuus liittyä kaukolämpöön ja maksaa siitä 10 000 euroa, onko se, joka ennen oli valmis maksamaan tontista 60 000, nyt valmis maksamaan siitä yhteensä 70 000 euroa (siis 60 000 tontista ja 10 000 kaukolämmöstä)?

    Ei. Jos ihmiset käyttäytyvät rationaalisesti, tontin hinta laskee 50 00 euroon eli kokonaishinta pysyy ennallaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Traveler kirjoitti 24.11.2007 kello 15:41

    PK seudun asuntopula olisi poistettavissa helpohkosti kohtuullisessa ajassa kaavoittamalla runsaasti pientalotontteja alueen 0-käytöllä oleviin ja ainoastaan ansiotonta arvonnousua odottaviin pajupusikkoihin. Tonttien hinnat taas saataisiin helposti kohdalleen Suomen lain mukaisilla pakkolunastustoimilla, aivan kuten esimerkiksi siellä Kanadassakin usein tehdään, varmaan panit asian merkille siellä ekologisesti vartavasten lentäen käydessäsi. Ei kai pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muutamien ökyrikkaiden edut VOI olla tärkeämpi asialle Vihreille kuin ihmisten huutava asuntopula, jota ongelmana voi verrata ainoastaan huutavaan työvoimapulaan.

    Miksi sitten ehdotan pientaloja asuntopulan ratkaisuksi vaikka kaikki edistykselliset ihmiset haluavat asua kerrostaloissa? Syynä tähän ehdotukseen on tietenkin se että pientaloihin muuttavilta vapautuu niitä kerrostalohuoneistoja aivan kuten itsekin esitit! Miksei sitten suoraan kerrostaloja? Siksi kun niitä ei kertakaikkiaan rakenneta riittävästi ja syynä tähän on tietenkin se että rakennusliikkeet saavat enemmän voittoa rakentaessaan X määrän asuntoneliöitä vaikkapa 3000 e keskineliöhintaan kuin rakentaessaan 2X määrän 2000 e hintaan..

    Pienrakentajat taas painavat pitkää päivää oman mökkinsä valmistumisen eteen, järjestävät sille rahoituksen ja kantavat vielä itse kokonaisuudessaan kaikki riskit, joten eikö tämä olisi juuri se edullinen tapa selvitä PK seudun asuntopulasta? Tontin saamisen ehdoksi voitaisiin laittaa kaukolämpöverkkoon liittyminen tai vaikka ‘tuuli’sähkösopimus ja muita sen tyyppisiä maksuja joilla edelleen voitaisiin rahoittaa tämä:

    “Suomelta tullaan vaatimaan rankkoja toimia, koska olemme asukasta kohden maailman pahimpia ilman pilaajia ja ilmastopoliittinen maineemme Valkovenäjän tasoa.”

    Olenkin varma että koko hallituksemme työskentelee yksimielisesti löytääkseen tahon joka myy aneita ongelman anteeksi saamiseksi. Ja eiköhän se vain löydy, on hallituksemme toki niin pätevää väkeä täynnä.

    Erilaisilla pakkoliittymillä voitaisiin sitten puristaa omakotiasujilta lisää rahaa kaupunkien tyhjiin kirstuihin sitten kun se kolmas huutava eli huutava rahapula iskee. Toisaalta, taitaa iskeä se ‘kolmas huutava’ jo ennen kuin ripeinkään kaavoittaja saa edes karttoja pöydälle..

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. turkkalo kirjoitti 27.11.2007 kello 16:34

    “Kaikilla kasvuseuduilla ydinkaupungin kupeeseen on liimautunut vähintään yksi kermankuorijakunta, joka valikoi asukkaikseen hyviä veronmaksajia ja sysii huonot muualle. Se vie pohjan pois sosiaalisesti vastuulliselta asuntopolitiikalta. Myös Helsinki on kääntänyt ruuvia epäsosiaalisempaan suuntaan. En voi tätä tuomita. Pelisäännöt pakottavat tähän.”

    Varoituksen sana kunnallispoliitikoille.

    On paljon minun kaltaisiani pääkaupunkiseutulaisia, jotka eivät ole juurtuneet mihinkään yksittäiseen pääkaupunkiseudun kuntaan. Seuraava asuinpaikkani saattaa olla yhtä hyvin Vantaalla kuin Espoossa tai Helsingissä. En voi kuvitellakaan äänestäväni sellaista kyläpoliitikkoa, joka ajaa yhden kunnan etua naapureiden kustannuksella. Tällaisesta on minulle vuokra-asujana pelkkää haittaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Jussi kirjoitti 29.11.2007 kello 23:57

    Viikon vinkki kaikille:

    1- ostakaa auto
    2- ostakaa talo Riihimäeltä
    3- hankkikaa työpaikka kehätien varresta

    Vain tällä tavalla Pääkaupunkiseudulla asuval voi asua väljästi ja rahaa jää muuhunkin kuin asumisen kustantamiseen. Työmatkakaan ei välttämättä ole ajallisesti pitkä verrattuna poikkikaupungin julkisilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Kristian kirjoitti 1.12.2007 kello 21:37

    Minä taas ehdotan, että muuttaa sinne Riihimäelle, mutta aseman lähistölle. Näin voi käydä töissä junalla pääkaupunkiseudulla. Se moottoritiekin on ennen pitkää tukossa, tai viimeistään yhä tiukentuvat päästö- ja ruuhkamaksut ja öljyn niukkeneminen tekevät tuon kaukotyössäkäymisen mahdottomaksi. Riihimäellä sentään on juna vaihtoehtona, mutta esimerkiksi Porvoo tai Lohja ovat täysin kumipyörien varassa. Ja entäs, jos työpaikka on juuri poikkikaupungin, eli vielä sen Riihimäen moottoritiematkan jälkeen joutuu kärsimään näistä Kehä I:n ja Kehä III:n ruuhkista, joista kaupungin asukkaatkin? Taitaa tulla pitkä työmatka. Vaihtoehtona ei ole edes julkista liikennettä yhtälailla kuin Helsingin asukkailla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Lotta Roti kirjoitti 5.12.2007 kello 11:56

    Noinhan se menee niin kuin Jussi sanoo. Ja monet (mutuni mukaan useimmat) suomalaiset asuvat mieluummin omakotitalossa pikkukunnassa kuin meikäläisittäin metropolimaisemmassa Helsingissä.

    Näin ollen tästä on helppo olla Osmon kanssa samaa mieltä:
    “Asuntopula johtuu siitä, että asuntoja on tarvetta vähemmän. Sitä ei torjuta kuin rakentamalla asuntoja tai vähentämällä tarvetta asua Helsingissä ”

    Miten siis vähentäisimme tarvetta asua Helsingissä siten, että siellä asuisivat ja työskentelisivät vain ne, jotka oikeasti kyseisessä kaupungissa viihtyvät?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Osmo Soininvaara kirjoitti 5.12.2007 kello 12:12

    Ihmiset ovat jonkin verran vastuussa omista elämänvalinnoistaan. Joka haluaa asua maalla, voisi valita sellaisen ammatin, että se sopii maalla asumiseen. Yrityksiä ja työpaikkoja voi perustaa myös itse, eikä odottaa, että joku kantaa sen tarjottimella. Onko Inkoo tehnyt jotain sen eteen, että sinne voisi syntyä työpaikkoja?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Jussi kirjoitti 6.12.2007 kello 12:43

    Yrityksillä on vielä tiettyä Helsinki keskeisyyttä ajattelussa, eli halutaan pitää pääkonttori suht lähellä keskustaa. Kunhan firmat oppivat ajattelemaan, että konttori voi yhtä hyvin olla Vantaalla tai Järvenpäässä, niin Helsinginkin tukkoisuus vähenee. Etäämpänä Helsingistä vuokratkin ovat halvempia.

    Osin pääkaupunkiseudun ongelmat johtuvat siitä, että kaupunki on kasvanut aikoinaan reuna-alueille perustettujen teollisuusalueiden yli. Näin on käynyt esim. Pitäjänmäessä ja vaikka Kilossa. Nyt valtava määrä autoja purkautuu esim. Pitäjänmäestä Kehä I:lle arkipäivisin klo 16.

    Firmat siis: rohkeasti vaan etäämmäksi keskustasta !

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Pekka Tolvanen kirjoitti 23.12.2007 kello 11:59

    “Helsingin asuntopula ei helpotu koskaan, ellei muista Suomen kaupungeista saada elinkelpoisia. Oma suosikkini olisi pikkukaupunkien helminauha pääradan vartta pitkin Helsingistä Tampereelle, mutta siitä joskus toiste.”

    Blogien lukeminen on jäänyt loppuvuodesta vähemmälle, joten tämä lukijapalaute nyt tulee vähän myöhään, mutta muistathan kirjoittaa tästä vielä 🙂 Helsingin asuntopolitiikasta on aina jännä lukea, mutta ainakaan itse en ole juuri törmännyt kirjoitteluun, jossa ratkaisuiksi esitettäisiin muiden kuntien tai edes ulomman kantakaupungin “remppaamista” houkuttelevampaan kuntoon.

    Yhtä kaikki, kirjoittelua helminauha- tai muusta kuviosta olisikin hauska seurata, koska ainakin näin maallikon silmin tuollaisen onnistuessa voittaisivat pohjimmiltaan kaikki (?). Kannustan kirjoittamaan!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus