Terveyskeskukset tuohotaan valtion rahoilla!

Yksi pohjo­is­maisen hyv­in­voin­ti­val­tion perus­pe­ri­aat­teista on, että rikkaat ja köy­hät jonot­ta­vat samoi­hin palvelui­hin. Meil­lä ei käytän­nössä ole sairaaloi­ta rikkaille, ei eril­lisiä koulu­ja eikä Espoo­ta luku­un otta­mat­ta merkit­tävässä määrin omia päivähoitopaikko­ja. Peli­te­o­reet­ti­nen tosi­a­sia on, että palvelu, joka on suun­nat­tu vain köy­hille, muut­tuu huonok­si. (The ser­vices of the poor tend to be poor)

Peruster­vey­den­huol­los­sa, lääkäril­lä käyn­neis­sä, palve­lut ovat jakau­tuneet nopeasti. Syy ei ole pahan oikeis­ton vaan hyvää tarkoit­ta­van (?) vasem­mis­ton. Työter­veyshuolto on nopeasti jaka­mas­sa ter­veyspalve­lut kah­tia. Vasem­mis­tol­la on tässä paha dilem­ma. Toisaal­ta arvostel­laan yksi­ty­istä ter­vey­den­huoltoa, toisaal­ta kan­nate­taan hen­keen ja vereen sen tärkein­tä pilar­ia, työter­veyshuoltoa. Itsel­läni yksi­ty­isyrit­täjänä on suuri houku­tus solmia sopimus työter­vey­den­huol­losta yksi­tyisen lääkärikeskuk­sen kanssa, kun val­tio mak­saa kuluista 75 %. Puo­let Kelal­ta ja lopus­ta puo­let verovähen­nysoikeu­den kautta.

Ainakin yllä­mainit­tu teo­ria näyt­tää toimi­van: kun keskilu­ok­ka ei enää käytä ter­veyskeskuk­sia, niiden tasos­ta ei myöskään olla huolis­saan. Ter­veyskeskuk­set jäävät las­ten, työt­tömien ja köy­hien eläkeläis­ten hoitopaikoiksi.

Olen toisaal­la tässä blo­gis­sa käsitel­lyt syitä, mik­si yksi­tyi­nen työter­vey­den­huolto ja eri­tyis­es­ti työter­veyshuolto syr­jäyt­tää ter­veyskeskuk­set. (Poti­laan ajan arvo)

Tähän liit­tyy toinenkin ongel­ma kuin ter­veyskeskusten rap­pio. Ter­veystalousti­eteen varmimpia tulok­sia on, että malli, jos­sa piik­ki on auki eikä rahoit­ta­ja voi valvoa tarkoituk­sen­mukaisu­ut­ta lainkaan yhdis­tet­tynä voit­toa tavoit­tele­vi­in lääkärin­palvelui­hin, johtaa kus­tan­nusten karkaamiseen. Aika ripeästi työter­veyshuol­lon Kelakus­tan­nuk­set kasvavatkin.

Kun­tien ter­veyskeskusten tulisi tar­jo­ta myös työter­veyspalvelu­ja. Helsingis­sä niitä aje­taan alas, kos­ka henkilökun­ta ei riitä. Nuo palve­luthan tuo­vat rahal­liset mukanaan.

Vasem­mis­ton pitäisi hyväksyä se, että töis­sä ole­val­la ajan hin­ta on suurem­pi kuin muil­la. Työter­veyshuoltoa varten olisi olta­va oma, nopeasti kulke­va jononsa.

20 vastausta artikkeliin “Terveyskeskukset tuohotaan valtion rahoilla!”

  1. Mikä voisi men­nä vikaan jos ter­vey­den­hoito jär­jestet­täisi­in seu­raaval­la tavalla:

    Val­tio (ja kun­nat) antaisi­vat kansalaisille ns palvelusetelin, jol­la voisi­vat ostaa (oli­si­vat pakotet­tu­ja osta­maan) itselleen sairaus­vaku­u­tuk­sen. Vaku­u­tusy­htiöt tekevät sopimuk­sia sairaan­hoitopi­irien ja yksi­ty­is­ten lääkäri­talo­jen yms. kanssa ja näin kil­pailut­ta­vat ter­veyspalvelu­iden tuotan­non. Käytän­nössä kaik­ki vaku­u­tusy­htiöt tekevät sopimuk­sen kaikkien ter­veyspalvelui­ta tuot­tavien yksiköi­den kanssa, kos­ka sil­loin hei­dän palvelun­sa on kilpailukykyisin.

    Palvelusetelin arvo olisi aluk­si juuri sen ver­ran, paljonko julkiselta sek­to­ril­ta ja työ­nan­ta­jil­ta menee ter­vey­den­huol­lon kus­tan­ta­miseen jaet­tuna huol­let­tavien määräl­lä. Palvelusetelil­lä voisi mak­saa osan vaku­u­tuk­sen hin­nas­ta, tai vai­h­toe­htois­es­ti jos vaku­u­tus on halvem­pi kuin setelin arvo, saisi kansalainen ero­tuk­sen itselleen (veronpalautus/tulonsiirto). Yhteis­es­ti voitaisi­in määrätä min­imiehdot vakuutukselle.

    Nähdäk­seni tämä toim­inta­malli olisi kokon­aisuute­na paljon tehokkaampi kuin nykyi­nen julkiseen palvelun­tuotan­toon perus­tu­va malli, joten sairaus­vaku­u­tus tulisi keskimäärin ole­maan halvem­pi kuin palvelusetelin arvo.

    Ain­oa jut­tu on, miten estetään yhtiöitä vain nap­si­mas­ta rusi­noi­ta pul­las­ta. Eli miten tehdään myös jo sairaiden ihmis­ten vaku­u­tusten hoita­mis­es­ta houkuttelevaa.

    Olisiko pieni pakkokeino sal­lit­ta­va tässä tyyli­in: vaku­u­tusy­htiöl­lä saa olla vain yhden hin­tainen sairaus­vaku­u­tus, jon­ka mak­suk­si palveluseteli käy, ja kaik­ki sitä hake­vat tulee hyväksyä.

  2. Mitä yksi­ty­istä ter­vey­den­huoltoa se sem­moinen on, mis­sä val­tio mak­saa kuitenkin 75 % kustannuksista? 

    Teil­lä markki­na­t­alous­miehillä (joi­hin Osmo ilmeis­es­ti yksi­ty­isyrit­täjänä lukee itsen­sä) on jän­nä tapa ymmärtää asi­at niin, että viime kädessä aina men­nään val­tion kukkarolle.

  3. Mika Musta­lah­den esit­tämä malli pul­pah­taa aina sil­loin täl­löin julk­isu­u­teen. Asia on tes­tat­tu mon­een ker­taan niin käytän­nöl­lisel­lä kuin teo­reet­tisel­la tasol­lakin. Tulee hyvin kalliiksi.

    Ensim­mäi­nen ongel­ma on vaku­u­tusy­htilöi­den mah­dol­lisu­us valikoi­da poti­laansa. Jos se sal­li­taan, syn­nyn­näis­es­ti sairas ei saa minkään­laista vaku­u­tus­ta. Tätä näytelmää esitetään käytän­nössä Yhdysvalloissa. 

    Sik­si vaku­u­tuk­sen on olta­va pakolli­nen, kuten Sak­sas­sa niin, että vaku­u­tus on saman­hin­tainen kaikille. Kil­pailuhan tästä sit­ten tietysti katoaa.

    Toinen ongel­ma on vielä han­kalampi. Jos voima­ton vaku­u­tusy­htiö mak­saa tah­dot­tomana laskut ja ahne palve­lu­tuot­ta­ja saa itse päät­tää, mitä hoito­ja ja tutkimuk­sia poti­las voisi tarvi­ta, kus­tan­nuk­set karkaavat. 

    Suomes­sa vaku­u­tusy­htiöt toi­vat markki­noil­la ns. lap­si­vaku­u­tuk­sen, joka mak­soi alun­perin 150 mk/vuosi (25 euroa). Ne muis­ta­vat tämän koke­muk­sen pitkään. Hin­ta on sen jäl­keen 20-ker­tais­tet­tu, kos­ka kyl­lä maail­man ter­veimpi­en ihmisiten eli suo­ma­laisi­in las­ten ter­vey­den­huoltoon saa uppoa­maan määrät­tömästi rahaa kun oikein tun­kee. Meil­läkin täl­lainen vaku­u­tus oli. Kun yöl­lä vei kor­vat­ule­hduk­ses­ta kär­sivää las­ta lääkäri­ase­malle, lääkärin ensim­mäi­nen kysymys oli, onko teil­lä vaku­u­tus. Kun sanoi, että on, dol­lar­in kuva ilmestyi hänen silmi­in­sä ja hän lait­toi rastin läh­es jokaiseen lab­o­ra­to­riokaavak­keen ruu­tu­un. En tiedä, tuliko malar­i­akin pois suljetuksi. 

    Vaku­u­tus johtaa kalli­iseen yli­hoitoon, joka voi sinän­sä olla perustel­tuakin, pait­si suh­teessa hin­taansa. Esimerkik­si korvien putk­i­tus on näil­lä vaku­ute­tu­il­la lap­sil­la läh­es kymme­nen ker­taa yleisem­pää kuin muilla. 

    Jot­ta eivät tulisi suo­ras­taan ryöste­tyik­si, vaku­u­tusy­htiöt joutu­vat valvo­maan sairaaloi­ta. Tämä taas tuot­taa kalli­ita kus­tan­nuk­sia ja oikeudenkäyntejä. 

    Kuten yksi­tyisen mak­sa­ja sanoi, ei se mitään markki­na­t­alout­ta ole, että val­tio mak­saa 75 % kustannuksista.

  4. Osmo: “Ensim­mäi­nen ongel­ma on vaku­u­tusy­htilöi­den mah­dol­lisu­us valikoi­da potilaansa.”

    Tämä ongel­ma pois­tuu kom­ment­ti­ni viimeises­sa kappaleessa.

    Osmo: “Sik­si vaku­u­tuk­sen on olta­va pakolli­nen, kuten Sak­sas­sa niin, että vaku­u­tus on saman­hin­tainen kaikille. Kil­pailuhan tästä sit­ten tietysti katoaa.”

    Vaik­ka vaku­u­tus on pakolli­nen, se ei tarkoi­ta että se olisi saman­hin­tainen kaikille. Kun sanoin että vaku­u­tusy­htiöl­lä saisi olla vain yhden hin­tainen vaku­u­tus, johon palveluseteli kävisi mak­suna. En tarkoit­tanut, että tämä hin­ta olisi val­tion määrit­telemä. Hin­ta voisi olla yhdel­lä yhtiöl­lä esim 2030 euroa ja toisel­la 1950 euroa. Kil­pailu yhtiöi­den välil­lä säi­lyy. (luvut aivan hatusta)

    Osmo: “Jos voima­ton vaku­u­tusy­htiö mak­saa tah­dot­tomana laskut ja ahne palve­lu­tuot­ta­ja saa itse päät­tää, mitä hoito­ja ja tutkimuk­sia poti­las voisi tarvi­ta, kus­tan­nuk­set karkaavat.”

    Tämä ongel­ma on todel­li­nen, jos palvelun­tar­joa­jia on vähän, jol­loin ne saa­vat hel­posti aikaan kartellin. Jos vaku­u­tusy­htiö voi tuot­taa ter­veyspalve­lut use­am­mal­la eri palvelun­tar­joa­jal­la se voi purkaa sopimuk­sen sen palvelun­tar­joa­jan kanssa, joka ei kykene kus­tan­nuste­hokkaaseen toimintaan.

    Lap­si­vaku­u­tus­es­imerkissä kus­tan­nusten nousu­un vaikut­ti nähdäk­seni eniten se, ettei vaku­u­tusy­htiöl­lä ollut mah­dol­lisu­ut­ta kil­pailut­taa palvelun­tuotan­toa kunnolla.

  5. Jot­ta poti­laat saataisi­in itse valvo­maan kus­tan­nuk­sia, pitäisi (pakol­liset) vaku­u­tus­mak­sut tal­len­taa henkilöko­htaiselle tilille vähän kuin eläke­vaku­u­tuk­sen tapaan. Tilin sal­do kas­vaisi tai pienisi sen mukaan, paljonko ter­veyspalvelu­ja käyt­tää. Ter­veinä läpi elämän­sä säi­lyneet voisi­vat jät­tää tilille ker­tyneet rahat perin­nök­si lap­silleen tai kelle tahansa. Jär­jestelmä kan­nus­taisi lisäbonuk­se­na ter­veel­lisi­in elämän­tapoi­hin ja säästämiseen.

    Sin­ga­pores­sa käsit­tääk­seni on täl­lainen jär­jestelmä plus jonkin­lainen val­tion hätäti­lakas­sa kalli­ita sairaustapauk­sia varten ja säätiö varat­tomien ter­vey­den­huoltoa varten. Lisäk­si ihmiset otta­vat halutes­saan suo­ma­lais­ten tapaan yksi­ty­isiä vakuutuksia.

    Sin­ga­porea tuskin kan­nat­taa yleis­es­ti ottaa esiku­vak­si yhteiskun­nal­li­sis­sa kysymyk­sis­sä, mut­ta tässä tapauk­ses­sa ainakin kan­nus­timet näyt­täi­sivät ole­van kohdallaan.

  6. Mika Musta­lahti:
    Jos vaku­u­tusy­htiö voi tuot­taa ter­veyspalve­lut use­am­mal­la eri palvelun­tar­joa­jal­la se voi purkaa sopimuk­sen sen palvelun­tar­joa­jan kanssa, joka ei kykene kus­tan­nuste­hokkaaseen toimintaan.

    Mut­ta halu­aako se purkaa? Ter­veyspalve­lut ovat kai peri­aat­teessa eri­laisia kuin vaikka­pa auton kor­jaus­palve­lut. Ihmi­nen on usein valmis uhraa­man kaiken muun pelas­taak­seen itsen­sä tai lapsen­sa kuole­mal­ta tai vakaval­ta sairaudelta. Auton “pelas­tamisen” hin­nal­la sen sijaan on selvä, taloudel­lisen teo­ri­an mukainen raja-arvo.

    Jotenkin vaku­u­tusy­htiön siis täy­tyy ottaa huomioon se, että asi­akkaat jol­lain teo­reet­tisel­la tasol­la odot­ta­vat vaku­u­tusy­htiöltä tarpeen vaaties­sa uhraa­van kaik­ki varansa asi­akkaan hyväk­si (kaikkien mah­dol­lis­ten hoito­jen kokeilemisek­si tai viime kädessä vaikka­pa uuden lääk­keen kek­simiseen). Käytän­nön elämään tuo hei­jas­tuu käsit­tääk­seni jotenkin niin, että asi­akas ei val­itse kuin pakos­ta yhtiötä, joka main­os­taa ole­vansa hal­pa tai edes “kus­tan­nuste­hokas”, vaan yhtiön, jon­ka maine lupaa mah­dol­lisim­man kat­ta­van palvelun. Mikään yri­tys ei kai halua sel­l­aista mainet­ta, että se mak­saa vain “vält­tämät­tömim­män”, kun asi­akkail­la panok­se­na on oma tai lapsen ter­veys ja henki.

    Lääkärit taas mielel­lään hyö­dyn­tävät vaku­u­tusy­htiöi­den dilem­maa ja tutk­i­tut­ta­vat vähän kär­jistäen kor­va­sairaan lapsen vaik­ka malar­i­an var­al­ta kuten Soin­in­vaara kirjoitti.

  7. Noi­ta Sin­ga­poren ter­veystile­jä olen itsekin poht­in­ut ja esit­tänyt, että jotain sen kaltaista tehtäisi­in Suomes­sakin. Vikana tässä on jär­jestelmän epä­sol­i­daarisu­us. Nyt jokainen osal­lis­tuu ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­si­in oman mak­sukykyn­sä mukaan vero­tuk­ses­sa, mut­ta köy­hän ja rikkaan ump­isuolen­leikkaus mak­saa yhtä paljon. Kun meil­lä on muu­takin vero­tus­ta, tulo­jen tasaus voiti­aisi­in toki toteut­taa jos­sain muualla.

    Vaku­u­tus­muo­toista ter­vey­den­huoltoa ei ole saatu kus­tan­nuste­hokkaak­si mis­sään. Jos uskoo empi­irisi­in havain­toi­hin, pitäisi tämä jo uskoa.

  8. Tsuh­nan kom­ment­ti on erit­täin hyvä. Vaku­u­tusy­htiöl­lä on moti­ivi main­os­taa itseään tur­val­lisem­pana kuin muut yhtiöt. Mut­ta jos se oikeasti sal­lisi palvelun­tuot­ta­jien­sa kulut­taa resursse­ja epä­to­den­näköis­tenkin vai­h­toe­hto­jen tutkimiseen ilman hyvää syytä, niin tuskin se yhtiö kauaa olisi pystyssä. Ellei yhtiön tar­joa­ma vaku­u­tus ole vas­taavasti paljon kalli­impi kuin mitä kansalaisille jaet­taval­la palvelusetelil­lä voisi kus­tan­taa. Joten päätös hoitoon käytet­tävistä resurs­seista tehdään jo ennen sairastumista.

    Yhteiskun­ta voisi palvelusetelin arvoa korot­ta­mal­la vaikut­taa ihmis­ten val­in­toi­hin, jot­ta he ostaisi­vat kat­tavampia vakuutuksia.

  9. Osmo: “Vaku­u­tus­muo­toista ter­vey­den­huoltoa ei ole saatu kus­tan­nuste­hokkaak­si mis­sään. Jos uskoo empi­irisi­in havain­toi­hin, pitäisi tämä jo uskoa.”

    Eri­lais­ten ter­vey­den­huolto­jär­jestelmien kir­jo on laa­ja. Joskus nau­reske­lin yhdelle tutkimuk­selle, jos­sa oli ver­rat­tu eri mai­ta sen mukaan onko niis­sä käytössä vaku­u­tus­muo­toinen vai verovaroin kus­tan­net­tu ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä. Ver­tailus­sa ei oltu mitenkään huomioitu sitä että vaku­u­tus­muo­toiset jär­jestelmät (niinkuin verovaroin kus­tan­net­ta­vat jär­jestelmätkin) voivat poike­ta toi­sis­taan huo­mat­tavasti. Kaikissa on var­masti jotain hyvää ja jotain mitä voisi parantaa.

    Ter­vey­den­huolto on var­masti yksi tiukim­min säädel­ly­istä aloista maail­mal­la. Vaku­u­tus­pe­ri­aat­te taas tarvit­see hyvin vapaat markki­nat toimi­ak­seen kunnolla.

    Ja eikös Suomen nykyi­nenkin ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä ainakin jos­sain määrin toi­mi ensim­mäisessä kom­men­tis­sani ehdot­ta­mal­lani taval­la. Ain­os­taan sil­lä ero­tuk­sel­la, ettei palveluseteli koskaan tule kansalaiselle saak­ka, eikä vaku­u­tus­taan pääse itse val­it­se­maan, ja vaku­u­tusy­htiö ja ter­veyspalvelu­iden tuot­ta­ja kuu­lu­vat pääsään­töis­es­ti samaan konserniin.

  10. Sin­ga­poren mallis­sa omi­tu­ista on että nuo rahat jäävät jälkipolville. Ter­vey­den­huol­los­sa on kysymys nimeno­maan vaku­u­tuk­ses­ta, ja se vaku­u­tus käy kovin kalli­ik­si jos osaa rahoituk­ses­ta ei saa perit­tyä niiltä onnekkail­ta jot­ka eivät sitä juuri tarvin­neet. Vrt. palo­vaku­u­tustili. En jak­sa uskoa tuon ohjaus­vaiku­tuk­sen ole­van niin suuri, että tämä kannattaa.

    Peri­aat­teessa nor­maali palka­nsaa­ja voisi mak­saa ter­veys­menon­sa palka­s­taan siinä kuin muutkin menot, ongel­ma on vaan se että ne menot karkaa­vat huonol­la tuuril­la täysin yli mak­sukyvyn. Eli ter­vey­den­huoltoa pitää subventoida.

    Toisaal­ta taas jos ter­vey­den­huolto ei mak­sa mitään niin sitä hel­posti ylikäytetään. Ehkä pitäisi siis sub­ven­toi­da pro­gres­si­ivis­es­ti, eli sub­ven­tio­pros­ent­ti nousee mak­su­jen myötä. Tarkas­tusten tulisi tosin olla ilmaisia, kos­ka näis­sä uhka on että mak­sut las­kee niis­sä käyntiä.

    Mis­tä tuli mieleen, kun Ode on ker­ran tietääk­seni mukana valmis­tele­mas­sa sosi­aal­i­tur­vau­ud­is­tus­ta, niin yksi toivo­mus: stan­dar­d­oikaa tuet, mak­suka­tot, tms. johonkin aikayk­sikköön. Tör­mäsin täl­laiseen tapauk­seen (luvut ulko­muis­tista): van­hus vuode­hoi­dos­sa, eläke 700 euroa _kuussa_, sairaala­mak­sukat­to 700 euroa _vuodessa_, perit­ti­in 700 euroa sairaala­mak­su­ja ja tehti­in toimeen­tu­lo­tukipäätös… Vas­taavas­ta älyt­tömyy­destä löy­tynee muitakin esimerkkejä.

  11. Ehdotan kak­sikanava­mallia. Pide­tään yllä ter­veyskeskuk­sia ja sairaaloi­ta kuten tähänkin asti. Kelan sairaus­vaku­u­tus­mak­sua sairauk­sien hoidon ja lääkkei­den osalta nos­te­taan palka­nsaa­jil­ta ja työeläket­tä mak­sav­il­ta. Ker­tyneil­lä varoil­la voidaan korot­taa yksi­ty­is­lääkärei­den mak­su­ista tule­via kor­vauk­sia vaku­ute­tu­ille. Tähän sisäl­tyvät myös Kelan kor­vauk­set lääkkeistä. 

    Kela on sikäli sopi­va vaku­u­tusy­htiö, että sil­lä ei ole tarvet­ta saa­da vuosit­taista 10–20 % tuot­toa sijoite­tulle pääo­ma­lle kuten yksi­ty­isil­lä vakuutusyhtiöillä.

    Sairaus­vaku­u­tuk­sen nos­t­a­mi­nen sille kuu­lu­vaan ase­maan tuo ter­vey­den­huoltoon kor­vamerkit­tyä rahaa ja vähen­tää ter­veyskeskusten ja sairaaloiden paineita.

    Suomen tilan­nehan on se, että käytämme asukas­ta kohden noin 25 % vähem­män kuin mon­et ver­tailumaat Euroopas­sa. Eurois­sa tämä tekee noin 3 mil­jar­dia Euroa/vuosi lisära­hoituk­sen tarvetta.
    Nykyään ter­vey­den­huoltoon kuluu noin 11 mil­jar­dia euroa ( kun­tien, val­tion ja yksi­ty­is­ten rahat).

  12. Mikä tavoite se on, että ter­veyspalvelui­hin pitäisi kulua mah­dol­lisim­man paljon rahaa? Suo­ma­laiset ovat ter­vey­den­huoltoon­sa tyy­tyväisem­piä kuin nuo paljon törsäävät ja eri­tyis­es­ti erikois­sairaan­hoidon tulok­sel­lisu­us on niitä parempaa.

  13. Niukan resurssoin­nin ja julkisen ter­vey­den­huol­lon jono­jen väli­nen ilmeinen syy-yhteys taisi jäädä kom­men­toi­jal­ta mainit­se­mat­ta, vaik­ka se riv­ien välis­sä ter­veyskeskusten ja sairaaloiden paineis­sa olikin. Se onko niuk­ka resurssoin­ti hyvä vai huono asia onkin sit­ten eri kysymys.

  14. Se ei ole näin yksinkertaista.
    Sekä Bri­tan­ni­as­sa että Ruot­sis­sa ohjat­ti­in poli­it­tisel­la päätök­sel­lä lisää resursse­ja ter­vey­den­huoltoon. Rahat menivät, mut­ta mitään ei tapah­tunut. Ter­vey­den­huol­lon fik­su ohjaami­nen on erit­täin han­kala. Avoin­ta sairaus­vaku­u­tusko­r­vaus­ta pide­tään kaik­ista kus­tan­nuste­hot­tomim­pana, kos­ka mak­sa­ja (Kela) ei voi mitenkään kon­trol­loi­da hoidon aiheellisuutta.

  15. Ennen kuin tälle nykyiselle jär­jetelmälle voidaan tehdä oikeas­t­aan mitään, niin meil­lä pitää olla paljon enem­män palvelun­tuot­ta­jia. Jos palvelun­tuotan­toa ei pysty kil­pailut­ta­maan, mikään markki­nae­htoinen malli ei voi toimia.

    Eli, aluk­si vain rohkaistaan kun­tia anta­maan ter­veyskeskuk­sen­sa yksi­ty­is­ten yri­tys­ten hoidet­tavak­si. Täl­lä taval­la meille alkaa pikku hil­jaa muo­dos­tua aitoa kil­pailua ter­veyspalvelu­iden tuotantoon.

    Ja kuten jotkin kun­nat ovat jo toden­neet, ter­veyspalvelu­iden tuotan­non ulkois­t­a­mi­nen säästää myös kun­tien raho­ja. Syy mik­si ulkois­tamista ei tapah­du paljon enem­män on suurim­mak­si osak­si ideologinen.

  16. Jos ter­vy­den­huoltoon ei investoi­da riit­tävästi rahaa ja yritetään keinotekois­es­ti pitää palkat mata­lal­la, seu­raa häir­iötilo­ja kuten käyn­nis­sä ole­va sairan­hoita­jien työtaistelu.

  17. Tämä min­ul­la särähti:

    “Vaku­u­tus johtaa kalli­iseen yli­hoitoon, joka voi sinän­sä olla perustel­tuakin, pait­si suh­teessa hin­taansa. Esimerkik­si korvien putk­i­tus on näil­lä vaku­ute­tu­il­la lap­sil­la läh­es kymme­nen ker­taa yleisem­pää kuin muilla. ”

    Vaku­u­tus voi johtaa yli­hoitoon, mut­ta mitä jos ‑kun ker­ran köy­hien palve­lut huononevat‑, vaku­u­tuk­sen puut­tumi­nen johtaa ali­hoitoon? Mitä, jos nor­maali hyvä hoidon taso olisikin vaikka­pa se, että lap­sia putkitet­taisi­in viisi ker­taa yleisem­min kuin mitä julkisel­la tehdään? Mitä, jos tuo kymme­nen ker­taa vähäisem­pi putk­i­tus on alihoitoa? 

    Vaku­u­tusy­htiöt joutu­vat vah­ti­maan ahnei­ta palvelun­tuot­ta­jia, mut­ta niin pitäisi tehdä myös val­tion tahol­ta. Jos yksi­tyi­nen saa voit­toa sitä enem­män mitä toimen­piteitä suorite­taan, saa julki­nen “voit­toa” jokaises­ta toimen­piteestä, mitä se ei tee.

  18. Ääh.. tämä on todel­la vaikea aihe.

    Entisenä etuoikeutet­tuna — eli nomeklat­u­ran jonkin­laise­na jäse­nenä — voisi kom­men­toi­da nyky­istä jär­jestelmää jotenkin näin.

    Ennen kun muuan Ylä-Savos­ta kotoisin ole­va min­is­teri päät­ti lakkaut­taa etuoikeutetun ase­mani, saimme — minä ja per­heeni — varsin nopeasti ter­vey­den­huoltoon liit­tyviä palvelu­ja eräästä nimeltä tässä mainit­se­mat­tomas­ta sairaalasta.

    Kun tämä palvelu lakkautet­ti­in — siis meiltä etuoikeute­tu­il­ta — olen joutunut hoi­dat­ta­maan kes­ki-ikäisen miehen ter­vey­teen väk­isinkin tunkeu­tu­via vaivo­ja työt­ter­veyslääkärin lähet­teil­lä ns. siel­lä sun täällä.

    Saavu­tuk­set ovat olleet noin yleis­es­ti ottaen lähet­teen kohdan­neen paikan tasoa nou­dat­tavia. Siis sitä sun tätä.

    Mut­ta piru­jako tässä nurku­maan. Iso mies — munat ja kaikki…

    Kohtaami­nen suo­ma­laisen kun­nal­lisen ter­vey­den­huol­lon kanssa — mon­en ulko­mail­la viete­tyn vuo­den jäl­keen — ei ole kuitenkaan per­heeni kanssa sujunut täysin kivuitta.

    Hyvin usein kun­nal­lisen ter­veyskeskuk­sen vas­taan­ot­tovirkail­i­ja pal­jas­tuu näen­näistä koulu­tus­taan parem­min koul­lute­tuk­si. Näistä ihmistä on nimit­täin ajoit­tain tul­lut lääkäre­itä tuo­ta toin­taan hoitaessaan. 

    Ilman perkeleitä ja uhkauk­sia ei esimerkik­si tyt­täreni polvimur­tu­maa olisi saatu hoidet­tua tämän kuu­luisan ter­veyshuol­lon parati­isin piirissä.

    Toisaal­ta min­ul­la on yksi­tyiseltä puolelta hie­man saman­laisia koke­muk­sia kuin Odel­lakin. Jos asi­akas näyt­tää mak­sukykyiseltä, poti­laalle määrätään kaik­ki mah­dol­liset tutkimuk­set — malar­i­akokei­ta myöten — ja määrätään hoidok­si resep­till­i­nen asperiinia.

    Jotenkin kun­nalli­nen ylim­ielisyys ja tehot­to­muus sekä yksi­tyisen puolen yliko­r­rek­tius ja ylite­hokku­us pitäisi saa­da yhdistetyiksi.

    Olkoon lop­putu­los sit­ten kuin­ka evoluu­tion vas­tainen sit­ten tahansa.

  19. Siinäpä tuli lois­ta­va kuvaus edun uni­ver­saal­i­u­den vält­tämät­tömyy­destä hyv­in­voin­tipalveluis­sa. Kun toimit­ta­jana kir­joi­tan blogi­i­ni jutun ter­veyskeskuk­ses­ta, keskilu­okkaiset työssäkäyvät luk­i­jat kohaut­ta­vat olki­aan ja huo­maut­ta­vat, etteivät käytä. Me free­lancer­it, samoin pätkä­työläiset ja muut, jot­ka eivät pääse työter­veyspalvelu­jen piiri­in, joudumme sietämään surkeaa laat­ua ja pitkään kestäviä pois­sulke­via kokeilu­ja, ker­ta toisen­sa jäl­keen kiireet­tömään jonoon jou­tu­mista jatkoaikaa tilates­sanne sen sijaan että pää­sisimme tarvites­samme tarkem­pi­in tutkimuk­si­in. Siinäpä viivästyvät diag­noosit. Olen muu­ta­mankin oikeistopoli­itikon suus­ta kuul­lut, että sosioekonomisille ter­vey­seroille ei muka­mas voi mitään. EIhän niille mitään voi, jos ei viitsi.

  20. Tämä jut­tu on kyl­lä taivaa tosi. Yksi hyvä esimerk­ki on mei­dän sairauskas­san ham­mashoitosopimus, jos­sa kor­vataan hoitoku­lut määrään xxx € vuodessa.
    Kum­ma kyl­lä tietyt ham­maslääkärit yrit­tävät kek­siä jos mitä kor­jat­tavaa vikaa , että saa­vat ko. sum­man täy­teen. Ja jos mitään vikaa ei löy­dy, niin var­muu­den vuosi ote­taan rönt­gen ainakin.
    Itse pitää kieltäy­tyä tarpeet­tomas­ta hoidosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.