Kiitän Vanhasta

Olen hyvin tyy­tyväi­nen siitä, että päämin­is­teri Van­hanen vie Susan Kurosen kir­jan oikeu­teen. Medi­an on voita­va ker­toa poli­itikko­jen asioista, jos niil­lä on merk­i­tys­tä hänen työn­sä hoita­misen kanssa — esimerkik­si rakas­ta­jatar Venäjän suurlähetys­töstä voisi olla täl­lainen tieto. Sel­l­aisen yksi­ty­isas­ian osalta, jol­la ei tätä merk­i­tys­tä ole, päämin­is­ter­il­lä on sama yksi­ty­isyy­den suo­ja kuin kenel­lä hyvän­sä. Lain­säädän­tö on tältä osin selkeä ja kohdal­la. Sitä pitäisi vain nou­dat­taa. Aja­tus, että medi­an on saata­va ker­toa kaikesta, mihin kansalais­ten uteliaisu­us kohdis­tuu, tarkoit­taa sitä, että jokaisen poli­itikon pitäisi asen­taa maku­uhuoneeseen­sa net­tikam­era, kos­ka joku on siitä kyl­lä kiinnostunut.

Päämin­is­terin avio­ero ooli oikeutetusti julki­nen, kos­ka hän oli vaaleis­sa esi­in­tynyt voimakkaasti per­hear­vo­jen puo­lus­ta­jana ja tämän tee­man fal­skius oli oikein osoittaa.

Eri­tyisen pöhkö on kansane­dus­ta­ja Tuu­lik­ki Ukko­la, joka vaatii päämin­is­terin eroa asian joh­dos­ta. Eikö olisi sovelias­ta odot­taa oikeu­den ratkaisua ennen kuin tuomit­see ketään oikeu­teen vetoamis­es­ta? Jos oikeus on sitä mieltä, että päämin­is­teri on oike­as­sa, Ukkolan esit­tämä erovaa­timus osoit­tau­tuu vähin­täänkin kummalliseksi.

Ukko­lal­ta halu­aisin kysyä, että jos joku menisi asen­ta­maan eduskun­nan nais­ten saunaan salaa kam­er­an, olisiko hänel­lä oikeus sanan­va­pau­teen vedoten myy­dä suurel­la voitol­la ottami­aan kuvia?

23 vastausta artikkeliin “Kiitän Vanhasta”

  1. Hohhoi­jaa, tän yksi­ty­isyy­den­suo­jan luulis ole­van niin peruskau­raa, että voin vaan ihme­tel­lä, miten Etukeno hak­sahti julkaise­maan Ruususen kirjan. 😛

  2. On myös huo­mat­ta­va, että Ukko­la Iltale­hden haas­tat­telus­sa ilmoit­ti halu­a­vansa päämin­is­terik­si Paa­vo Väyry­sen. Mainit­semil­lasi Nairo­bi­in lähti­jöil­lä alkaa olla kiire.

  3. Jos vään­netään rauta­lan­gas­ta, ei var­maan voi olla argu­ment­te­jasi vas­taan. Kyseessä on kuitenkin kon­trol­lifri­ik­ki päämin­is­teri, jota ärsyt­tää jos joku kir­joit­taa hänen lem­mensekoiluis­taan muual­la kuin hänen omas­sa blo­gis­saan. Eikö se ole äänestäjienkin asia tietää, jos mies nap­sii EU:n puheen­jo­hta­ja-aikana tavis­naisia netistä, käyt­tää lop­pu­un ja uno­htaa. Vale­htelee vielä tapaamisen syyn aluksi.

    Olen lukenut syyte­tyn kir­jan ja väitän että ei kyl­lä kovin tuh­mista jutu­ista ollut kyse. Kir­ja­han ker­toi asi­as­ta nimeno­maan sen tavis­naisen kaut­ta ja päämin­is­terin “taval­lisen” elämän ker­rontaakin tarvit­ti­in, jot­ta tilanteesta olisi ylipäätän­sä voitu kertoa.

    Joku kir­joit­ti jol­lain toisel­la pal­sta­la hyvin, miten Mat­ti on vielä saanut kaik­ki äänet täl­lä menol­la. Heinälu­o­ma, joka on pitänyt tiukem­paa otet­ta per­heen­sä näyt­tämisessä, on jäänyt har­maak­si hapsek­si sivuun.

    Ukkolan vaa­timus on kieltämät­tä reipas, mut­ta osoit­taa että asi­as­ta sopii keskustel­la ja päämin­is­terin likainen puoli vih­doin pestävä.

  4. Asi­aa voi tarkastel­la olemat­ta juristi, kos­ka Van­hanen on nyt otta­mas­sa maku­tuo­marin roo­lia, ja siis pahaen­teis­es­ti aset­ta­mas­sa arvope­rusteisia rajo­ja sal­li­tu­ille puheenai­heille. Sik­sipä en ihmettele, että juuri Van­hanen pyyteli anteek­si maail­man mus­limeil­ta taan­noises­sa pilakuvajupakassa.

    Myös Soin­in­vaar­al­la on oikeus omana mielip­i­teenään ker­toa, että Tuu­lik­ki Ukko­la on pöhkö. Se myös osoit­taa huonoa makua ja jät­tää arvailu­jen varaan, mitä hei­dän välil­lään on aiem­min tapah­tunut, kun näin voimakkaan kan­nan­oton enti­nen min­is­teri kir­joit­taa blogi­in­sa. Siitä johtuen on mah­dol­lista, että se olisi omi­aan loukkaa­maan Ukkolan kunniaa.

    Van­hasen herkkähip­iäisyys on päämin­is­ter­ille liioitel­tua. Poli­i­it­tisen uran tuhou­tu­mi­nen, eli kunn­ian mene­tys, ei ole lähel­läkään, eikä kansalta ole jäänyt huo­maa­mat­ta, kumpi tässä on pellek­si itsen­sä tehnyt. Kansalaisil­la on oikeus toimia hyvän maun vas­tais­es­ti, eikä oikeut­ta voi vaa­tia maku­tuo­marik­si. Makua­sioista ei voi kiis­tel­lä, kuten san­o­taan. Hyvän maun vaa­timi­nen voi olla tavoite, ei edellytys.

    Jos minä kir­joit­taisin, että Soin­in­vaara on tekopy­hä luon­non­suo­jeli­ja, kos­ka hänen elämän­ta­pansa rasit­taa suun­nat­tomasti luon­toa, olisi se lähel­lä kun­ni­an­loukkaus­ta. Jos sen sijaan ker­toisin, että luon­non­suo­jeli­jana profi­il­i­aan terävoit­tänyt Soini­vaara käyt­tää ener­giaa enem­män kuin 98% maail­man ihmi­sistä, en loukkaisi Soin­in­vaaran kun­ni­aa, vaan ker­toisin oman mielipiteeni.

    Päämin­is­terin loukkaan­tu­misas­te on tärkeä tieto. Eniten kuitenkin pelkään sitä, että jos julka­isun täy­tyy täyt­tää hyvän maun rajat, astumme askeleen taak­sepäin kohti rene­sanssia. Kaikil­la kansalaisil­la kuu­luu olla oikeus ker­toa mielip­i­teen­sä, myös maut­tomat. Kurosen kir­jan ymmärtämi­nen minään muu­na kuin pete­tyk­si itsen­sä tun­te­van naisen kos­tona on ihmisen psyyken vähät­te­lyä. Vaikut­taa, että päämin­is­ter­inämme on mies, joka ei usko tekevän­sä virheitä. Sem­moinen val­lan­pitäjä on pelottava.

    Kun päämin­is­terin mieltä ei saa pahoit­taa, on siir­ret­ty katse pois isoista ongelmista pieni­in ongelmi­in. Harhalu­u­lo siitä, että maail­ma olisi nyt valmis on suu­ru­u­den­hul­lu­u­den syn­nyt­tämää. Kun val­taosa maail­man ihmi­sistä painii iso­jen ongelmien kanssa kansan­murhien, luon­non saas­tu­misen ja vähäisen ravin­non paris­sa, Suomen päämin­is­terin kun­ni­ansa perään huu­t­a­mi­nen osak­seen saa­mas­ta huonos­ta kohtelus­ta on suu­ru­u­den­hul­lu­ut­ta. Kyse on siis hyvän maun tulkin­nas­ta — ei todel­lis­es­ta yksi­ty­isyy­den suo­jan tur­vaamis­es­ta, mitä salakam­era eduskun­nan nais­ten saunas­sa rikkoisi.

  5. Mikolle:
    Jos hyväksytään, että ihmis­ten yksi­tyiselämästä saa kir­joit­taa julkises­ti pal­jas­tuk­sia, se kos­kee myös Mikon yksi­tyiselämää. Ei löy­dy mitään lakipykälää, joka sanoisi, että päämin­is­terin yksi­tyiselämä on vähem­män suo­jel­tu kuin Mikon, ellei täl­lä ole merk­i­tys­tä hänen viran­hoiton­sa kanssa. Sel­l­aista yhteyt­tä Kuro­nen ei oole esit­tänyt, mut­ta ehkä hän oikeudessa esittää.

  6. Nykyisen tiedonväl­i­tyk­sen suurimpia ongelmia on se, että jol­lain lolal­la on paljon enem­män sanan­va­paut­ta kuin elämää todel­la tun­tevil­la kansalaisil­la, jot­ka eivät ole poli­ti­ikko­ja tai muuten julk­isu­u­den henkilöitä. Asioista ei keskustel­la, vaan tutk­i­taan mil­laisia perunoi­ta päät­täjät syövät. Jos täl­lainen tiedonväl­i­tys vähe­nee oikeu­denkäyn­nin ansios­ta, on se tämän nolon jutun hyvä seuraus.

    Mut­ta silti on jotenkin kohtu­u­ton­ta, että kansalainen Ruusunen joutuu tais­tele­maan päämin­is­terin juris­te­ja vas­taan. Kuitenkin hänen kir­jaansa on var­maan myy­ty vähem­män kuin yksit­täistä Iltale­hden numeroa, jos­sa on käsitel­ty samaa asi­aa. Isot medi­ay­htiöt voisi­vat käy­dä oikeut­ta tasaver­taisem­min. Toivoisi siis, että päämin­is­teri tek­isi tutk­in­tapyyn­nön myös iltapäiväle­hdis­tä, jot­ta oikeu­denkäyn­ti olisi tasapuolisempaa.

    Asia ei ole näin yksioikoinen. Itse kir­joitin 1950-luvun lap­su­u­den­muis­tel­mani, jos­sa tapah­tunei­ta asioi­ta käsit­telin lapsen silmin oikeil­la nimil­lä. Kir­jaa on annet­tu ilmaisek­si vähän yli sadalle tutulle. Tekeekö kir­ja­muo­to muis­telmista syn­tisen? Eikö ihmis­ten tekemiä tosi­a­sioi­ta saa käsitel­lä nyt? Jos ei saa, saako käsitel­lä 50 vuo­den kulut­tua? Onko siis suku­tutkimuskin kiel­let­tyä, kos­ka sieltä pal­jas­tuu myös ikäviä asioi­ta? Vai saako tutkia, mut­ta ei saa ker­toa kenellekään havainnoistaan.

    Itse en kir­joit­tanut kar­tanon­her­ran pitkästä vanki­lareis­sus­ta, kos­ka en sitä lap­su­udessani tien­nyt. Onko oikein, että lapset ja las­ten lapset saa­vat pitää rikol­lis­es­ti han­ki­tut varat ja heitä pitäisi vielä kun­nioit­taa sen takia, ettei näitä yksi­ty­ishenkilön tekemiä rikok­sia saa käsitel­lä julkises­ti edes vuosikym­menten jälkeen.

  7. Soin­in­vaara: on kuitenkin tehtävä ero päämin­is­teri Van­hasen ja kansalainen Van­hasen välille. Päämin­is­teri Van­hanen on insti­tuu­tio, kansalainen Van­hanen “nor­maali” kadun­tal­laa­ja. Jaot­telu on ‑myön­net­täköön- teo­reet­ti­nen, mut­ta tämähän eri­tyis­es­ti juris­te­ja kiinnostaa. 

    Päämin­is­terin mor­sian on Susan Kurosen kir­joit­ta­ma muis­tel­makir­ja, joka ker­too hänen ja päämin­is­teri Mat­ti Van­hasen yhdek­sän kuukaut­ta ja kymme­nen päivää kestäneestä seu­rustelusuh­teesta. (Lähde: Wikipedia). 

    Siis huo­matkaa, että puhutaan päämin­is­ter­istä, ei yksi­tyis­es­tä kansalais­es­ta Mat­ti Vanhasesta.

  8. Tuos­ta Timo Parkkosen väit­teestä juuri haetaan oikeu­den ratkaisua. Kuu­luuko yksi­ty­isas­ioiden — ja las­ten yksi­ty­isas­ioiden — julk­isu­us päämin­is­teriy­teen. Maas­sa pitäisi nou­dat­taa lakia eikä yksit­täis­ten henkilöi­den mielip­iteitä, oikeu­den päätös on hyvä hakea. En löy­dä lain­säädän­nöstä sel­l­aista pykälää, joka oikeut­taisi päämin­is­terin per­heen yksi­ty­isas­ioiden riepot­telu­un sil­loin, kunh asial­la ei ole merk­i­tys­tä viran­hoidolle. Lehdis­tö on käyt­tänyt perus­teena, että julkkisten yksi­ty­isas­i­at ovat lehdis­tön omaisu­ut­ta, kos­ka kansa on niistä kiin­nos­tunut — siis kos­ka niil­lä saa paljon rahaa. Tämä on perus­teena yhtä hyvä kuin taskun­varkaan perustelu: min­un oli pakko varas­taa se lom­pakko, kos­ka se näyt­ti niin pullealta.
    Oikeas­t­aan toivoisin, että tämä asia etenisi Korkein­paan oikeu­teen saak­ka, jot­ta saataisi­in alem­pia oikeusastei­ta sito­va ennakkopäätös.

    Pauli Vahter­an tietoa myös kor­jaisin myös: Susan Kuro­nen ei joudu päämin­is­terin juristien riepoteltavak­si, kos­ka päämin­is­teri on nos­tanut syyt­tävän sor­men­sa vain kus­tan­ta­jaa kohtaan. (Taisi muuten olle kyseisen kus­tan­ta­jan melkein ensim­mäi­nen kir­ja) Sen sijaan Kurosen kimp­pu­un käy yleinen syyt­täjä, mikä on hänen osaltaan vielä huonom­pi asia.

  9. Mielestäni Ruususen kir­jas­sa nimeno­maan on tietoa, joka vaikut­taa oikeutetusti ihmis­ten käsi­tyk­si­in päämin­is­terin viran­hoi­dos­ta. Ei sen tiedon tarvitse ollan niin graavia kuin rakas­ta­jatar Venäjän suurlähtystöstä. 

    Roikku­mi­nen netis­sä “hoitoa” etsimässä, naisen sumeilema­ton hyväk­sikäyt­tö ja sen jäl­keen tyly hylkäämi­nen on aivan rel­e­vant­tia tietoa maan johta­van ihmisen käyt­täy­tymis­mall­eista. Har­va nainen olisi kieltäy­tynyt tästä seireenin kut­sus­ta. En minä ainakaan…

    En ole Ruususen kir­jaa lukenut enkä aiokaan, mut­ta kaikesta olen käsit­tänyt, että nämä “yksi­tyiselämän” loukkauk­set ovat ark­isten tapah­tu­mien kuvailua ilman mitään loukkaavaa sävyä. Kamalimpia pal­jas­tuk­sia lie­nee, että Van­hasen lapset pela­si­vat tietokone­pele­jä… juu, kyl­lä tästä kan­nat­taa oikeusjut­tu nos­taa ja jokin tek­stivi­estin sanamuoto. 

    Van­hanen on toimin­ut roi­sisti, vale­hdel­lut, salail­lut ja käyt­tänyt toisen osa­puolen hyväuskoisu­ut­ta hyväk­seen. Siltikään hän ei kestä tätä kuin mies, vaan kitisee jos­sain käräjil­lä asi­as­ta, joka on jo kaikkien mielessä lop­pu­un käsitel­ty. Kär­si­jä oli Ruusunen, jon­ka käytös oli ehkä tyh­mää, mut­ta ei samal­la tavoin moraali­ton­ta kuin päämin­is­terin, jon­ka ase­mansa puoles­ta pitäisi osoit­taa taval­lista syväl­lisemää hark­in­taa asi­as­sa kuin asiassa. 

    Ketään ei pakote­ta päämin­is­terik­si. Ketään ei (kai) pakote­ta myöskään päämin­is­terin rakas­ta­jattarek­si. Edel­lä maini­t­ul­la on vain etu­jen ja oikeuk­sien vastapooli­na tiukem­pi vas­tuu ja kon­trol­li myös yksi­tyiselämän puolella. 

    Toivon, että käräjil­lä ollaan taviksen puolel­la. Val­taapitävil­lä puo­lus­ta­jia riit­tää muutenkin.

  10. Jatkan vielä yleisem­mäl­lä tasol­la aiheesta:

    Oikeu­sis­tuimet eivät mielestäni ole ole­mas­sa ihmis­ten tavanomais­ten tun­tei­den ja nar­sis­tis­ten loukkauk­sien tem­mellyskent­tänä. Sil­loin, kun ei mitään konkreet­tista vahinkoa pystytä toisen toimin­nas­ta osoit­ta­maan, on osoite tun­tei­den käsit­te­lyyn psykoter­apia. Meil­lä riit­tää ihan oikei­ta rikok­sia ilman, että keinotekois­es­ti tarvit­see poli­isin ja oikeuslaitosten työ­taakkaa lisätä. 

    Mitä Van­hanen henkilöko­htais­es­ti menet­ti tämän kohun seu­rauk­se­na. Tulos: Äänivyöry vaaleis­sa, naisia on riit­tänyt kaikesta päätellen hyvin Ruususenkin jäl­keen… Ero oli tapah­tunut jo aikasemmin. 

    Lapset ovat mah­dol­lis­es­ti kärsi­neet kyl­lä, mut­ta sen voisin yhdis­tää enem­mänkin lööp­pikir­joit­telu­un kuin tähän kir­jaan. Kaik­ki luokkakaver­it näkevät nämä lööpit, mut­ta var­masti suh­teel­lisen har­va tei­ni on vaivau­tunut tämän (kuu­lop­uhei­den mukaan) tyl­sän kir­jan lukemaan. 

    Van­hanen olisi sitä pait­si ihan itse voin­ut ajatel­la lap­si­aan toimies­saan net­ti­rakkaut­en­sa kanssa kaikkien tietämäl­lä taval­la. Onko tosi­aan ain­oas­taan Ruusunen vas­tu­us­sa kaikesta Van­has­ten las­ten ja Mer­ja Van­hasen mah­dol­li­sista asian tiimoil­ta syn­tyneistä ikävyyk­sistä? Minus­ta ei!

  11. Soin­in­vaara: “En löy­dä lain­säädän­nöstä sel­l­aista pykälää, joka oikeut­taisi päämin­is­terin per­heen yksi­ty­isas­ioiden riepot­telu­un sil­loin, kunh asial­la ei ole merk­i­tys­tä viranhoidolle.”

    Onnek­si tuol­laista pykälää ei ole!

    Päämin­is­terin insti­tu­tion­al­isoin­ti on jo vaikeampi kysymys. Muis­tan erään Esko Ahon päämin­is­teriy­saikaisen tele­vi­sioe­si­in­tymisen leg­en­daarises­sa keskustelu/elämysohjelma HPRssä, jos­sa Ranta­lainen kysyi aluk­si “sinutel­laanko vai teititelläänkö?”

    Ahon vas­taus oli suurin piirtein, että “olisi­han se luon­te­vam­paa sinutel­la, mut­ta kun olen tääl­lä kuitenkin päämin­is­ter­inä, niin tätä insti­tuu­tio­ta on tapana teititellä”.

    Toisaal­ta, onko meil­lä ker­rankin ihmisyyten­sä tunne-eläm­i­neen näyt­tävä päämin­is­teri? Eron­nut, akti­ivis­es­ti deit­tail­e­va päämin­is­teri on liian uut­ta meille suo­ma­laisille ja näköjään myös meikäläiselle medialle.

  12. Ihmis­ten yksi­ty­isas­ioiden julka­isu ja niil­lä repostelu on tietysti äärim­mäisen mau­ton­ta ja type­r­ää. Mielestäni kiin­nos­tus julk­isu­u­den henkilöi­den inti­imei­hin asioi­hin ker­tookin lähin­nä siitä kuin­ka köy­hää monien ihmis­ten oma elämä on.

    Tässä kyseisessä asi­as­sa on kuitenkin kyse jostain aivan muus­ta. Mat­ti Van­hanen on keskustapuolueen ja Suomen olois­sa ain­ut­laa­tuisen organ­isaa­tion huolel­la koulut­ta­ma, ellen sanoisi jopa tuot­teis­ta­ma, poli­it­ti­nen broi­leri joka ei todel­lakaan tee mitään sat­tumal­ta. Kaik­ki hänen liik­keen­sä; puheet, ole­muk­sen­sa ja jopa eleen­sä on val­jastet­tu tuot­ta­maan mah­dol­lisim­man uskot­ta­va vaikutel­ma keskus­tan poten­ti­aal­isille kan­nat­ta­jille, ja tässä hän on kiis­tat­ta onnis­tunut erit­täin hyvin. 

    Päämis­terikaut­en­sa aluk­si hän­tä syytet­ti­in mm. har­maud­es­ta mut­ta todel­li­nen ongel­ma olikin hänen henkilöko­htainen elämän­sä; ulkonäöltään upea pariskun­ta, kau­ni­it ja men­estyvät lapset, todel­la komea talo jne, ei tar­jon­nutkaan lainkaan samais­tu­misen mah­dol­lisuuk­sia PK seudulle muut­tanei­den “maalaisille”. Päin­vas­toin nämä vain lisä­sivät uusien city-kepu­lais­ten katkeru­ut­ta.. Avio­eron­neille, vuokrakak­sios­saan kärvis­televille ja “takaisin maalle” kaipaav­ille onnet­tomille ihmisille.. tai lievem­mässä tapauk­ses­sa sit­ten jät­timäisen asun­to­lainan kanssa painiville, nor­maalia avioelämää run­saine vas­tamäki­neen viet­täville pariskun­nille täysin ongel­mava­paa ja hienos­sa puu­tarhas­saan myhäilevä Mat­ti oli yksinker­tais­es­ti liikaa…

    Nau­ret­tavin­ta mitä olen tämän asian tiimoil­ta kuul­lut on se että Mat­ti menet­täisi ääniä iltapäiväle­hdis­tön ja “sen Susanin” kir­jan vuok­si. Tot­takai jokunen äärikon­ser­vati­ivi­nen keskus­tan peruskan­nat­ta­ja saat­taa äänestää kohun vuok­si jotain muu­ta kepun ehdokas­ta mut­ta tilalle tuli ja tulee hyvin paljon uusia kan­nat­ta­jia jot­ka takaa­vat keskus­ta men­estyk­sen myös kaupunkien lähiöis­sä tulevaisuudessa.

    Matista kepu on saanut kon­septin joka takaa vaalivoiton hyvinkin vielä paris­sa seu­raavis­sa eduskun­tavaaleis­sa jos jotain todel­la ikävää ei tapah­du. Sinän­sä talous­la­makaan ei Mat­tia ja kepua kaatane; eihän meil­lä ole edes mitään vai­h­toe­htoa ole­mas­sa. Jän­ni­tys Suomen poli­ti­ikas­sa sen kun kiihtyy; mitkä puolueet pää­sevätkään tule­vaisu­udessa kepun apupuolueik­si hal­li­tuk­seen, isän­tien etua ajamaan.. 😉

  13. No kyl­lä minä tuon eron yleisen syyt­täjän ja päämin­is­terin nos­ta­man kan­teen välil­lä tiesin ennen Soin­in­vaaran kor­jaus­takin, mut­ta täl­laises­sa net­timielip­i­teen vai­h­dos­sa menee liian vaikeak­si, jos kaiken pitää olla sat­apros­ent­tisen tarkasti ilmais­tua, eikä kansanomais­tamista sallita.

    Muu­ta­man ker­ran oikeudessa todis­ta­jana olleena en nyt ole ihan var­ma, onko kanne-erol­la käytän­nön merk­i­tys­tä päämin­is­terin kannal­ta. Minähän peräänku­u­lutin sitä, että mik­sei päämin­is­teri nos­tanut kan­net­ta myös SanomaW­soytä ja Alma­Me­di­aa vas­taan, kos­ka ne käsit­te­liv­ät asi­aa paljon suurem­mas­sa mit­takaavas­sa iltapäiväle­hdis­sään. Niil­lä olisikin varaa kat­soa oikeu­den päätös Korkein­ta Oikeut­ta myöten.

    Edelleen ihmette­len, mihin maa menee, jos päämin­is­terin uunipe­runoista ei saa kir­joit­taa. Jos ei nyt, niin eikö edes 50 vuo­den kulut­tua kun meistä niin moni on jo mul­lan alla tai tuhkat­tuna. Ei sen takia, että se olisi tärkeää, mut­ta aikalaisku­vauk­se­na nämä asi­at ovat ainakin mie­lenki­in­toisia. Kun menin van­haan kansak­oulu­u­ni kir­jani kanssa, oli­vat lapset todel­la ihmeis­sään esimerkik­si siitä ettei koulus­sa syö­ty lainkaan kuoripe­runoi­ta, kos­ka haarukoi­ta ja veit­siä ei ollut. Saan siis kir­joit­taa, että ei syö­ty kuoripe­runoi­ta, mut­ta en saa kir­joit­taa että luokka­toveri­ni Mat­ti ei syönyt kuoripe­runoi­ta. Tai ainakaan tänään en saa sel­l­aista kir­joit­taa nyt koulus­sa ole­vista Mateista. Voisi sanoa, että his­to­ri­ankir­joista ja muis­telmista tulisi aika tyl­siä, jos kansalaisen intimi­teet­tisuo­ja viedään täy­del­lisyy­teen asti. ´

    Toki kir­jal­lisu­us hakee sit­ten uudet tyylila­jit. Jos Susan Kuro­nen olisi kir­joit­tanut fik­tion päämin­is­terin mor­si­ames­ta ja min­is­teri olisi vaik­ka Pekka Nuori­nen, niin tuskin käräjille men­täisi­in. Sit­ten ollaankin siinä paljon par­ja­tus­sa sosial­is­min arkirealismissa.

    Asia pitäisi käsitel­lä KO:ssa, mut­ta jos vas­taa­jat häviävät, heil­lä tuskin on rahkei­ta (=rahaa) viedä asi­aa sinne asti. Tun­te­mani huip­pu­juris­tit ovat myön­täneet, että käräjäoikeuk­sien päätök­set ovat yhä enem­män arpa­peliä, eikä siel­lä oikeut­ta aina saa. On min­ul­la itsel­länikin koke­mus­ta tuos­ta arpa­pelistä todis­ta­jana. No, ehkä uusi oikeusmin­is­teri palaut­taa Suomen oikeusvaltiomaineen. 

    Ja korostan, minä en nyt tässä sym­pa­tiseer­aa ketään enkä ole lukenut Kurosen kir­jaa ja käsi­tyk­set iltapäiväle­htien jutu­ista olen muo­dostanut lööp­pi­en kaut­ta. Uunipe­runoiden sijas­ta olen kiin­nos­tunut itse kerä­ty­istä sienistä tehdy­istä ruoista. Olen kir­joit­tanut 26 kir­jaa ja ainakin yhden vielä taidan tehdä. Pohdin siis tätä kirjoittajana.

    Olen ollut lukuis­ten tv ajanko­htaiso­hjel­man taustal­la avus­ta­jana. Moni tärkeä asi­aa jää tänään sanomat­ta, kos­ka vilpis­telijät voivat liian rauhas­sa toteut­taa omia miel­tymyk­siään. Julk­isu­u­teen voidaan saat­taa vain asioi­ta, jot­ka on täy­del­lis­es­ti varmis­tet­tu eri­laisin lähtein. Silti näitä tv ohjelmia viedään oikeu­teen ja sil­loin tarkastel­laan yksit­täisiä sano­ja ja lau­sei­ta ja mitataan niiden toden­peräisyyt­tä. Vaik­ka kan­ta­jat häviävätkin täl­laiset jutut, oikeus toimii hyvänä pelot­teena ja toimii tehokkaana itsesen­su­u­ri­na. Pitkälle viedyt intimi­teet­tisuo­jat tuke­vat siis myös rikol­lisia ja moraalit­to­mia ihmisiä. Totu­udel­la on kaikissa kult­tuureis­sa aika ahtaat olta­vat. Ehkä se on yksi syy, mik­si media täyt­tyy yhä enem­män hömpästä.

  14. Eikö sil­läkin ole joku merk­i­tys, että Susan Kuro­nen kir­joit­taa omista koke­muk­sis­taan. Kyseessä ei siis ole toimit­ta­ja joka kir­joit­taa päämin­is­terin ja hänen nais­seu­ralaisen­sa edes­ot­ta­muk­sista, vaan nainen joka kir­joit­taa omas­ta elämästään, johon nyt sat­tuu liit­tymään pääministeri.

  15. Tääl­lä aika moni — eri­tyis­es­ti nim­imerk­ki Eli­na — kir­joit­taa ikään kuin Van­hanen olisi haas­tanut Kurosen oikeu­teen. Eihän sel­l­aista ole tapah­tunut. Van­hanen on tehnyt tutk­in­tapyyn­nön KUSTANTAJASTA, jota ei ole petet­ty, jol­la ei ole tun­tei­ta pelis­sä rahan­hi­moa luku­unot­ta­mat­ta. Kuron­sen ja van­hasen keskenäixsten asioiden käsit­te­lyyn tuomiois­tu­in on ehkä väärä paik­ka, mut­ta Van­hasen ja ahneen kus­tan­ta­jan välien selvit­te­lyyn aivan omi­aan. Tämä inti­imeil­lä tiedoil­la rahas­t­a­mi­nen on minus­ta asia, joka on syytä tuomiois­tu­imes­sa tutkia.

    En minäkään ole kir­jaa lukenut, joten en tiedä, mitä siinä ker­ro­taan, mut­ta ilmeis­es­ti ei pelk­istä kuoripe­runoista, , kos­ka syyt­täjä on keksinyt syyt­tää siitä myös Kurosta. Tästä ei ole järkeä speku­loi­da, kos­ka oikeus tulee aikanaan päät­tämään, onko Kuro­nen rikkonut lakia.

  16. Päämis­ter­il­lä on sama yksi­ty­isyy­den suo­ja kuin kel­lä hyvän­sä taval­lisel­la kansalaisel­la. Minus­ta ei ole. Nimit­täin täl­läiset sekoilut ker­too myös henkilöstä omi­naisuuk­sia, joi­ta äänestäjäl­lä on oikeus saa­da tietää„varsinkin kun on kyse tasaval­lan tärkeim­mästä insti­tuu­tios­ta, jos­ta henkilöä ei voi­da erottaa.

  17. On valitet­tavaa, kun korke­as­sa ase­mas­sa ole­vat ihmiset yhä edelleen ja tois­tu­vasti näkevät yri­tyk­set pelkkinä tuotan­non “koneis­toina”, inhimil­lisen toimin­nan ulkop­uolisi­na tek­i­jöinä. Yri­tys on väline rahoi­tus­riskien hallintaan, ja sel­l­aise­na varsin uusi keksin­tö. Yri­tys­tä johtaa kuitenkin aina ihmi­nen — per­soon­alli­nen mies tai nainen, isä tai äiti, jol­la on tun­teet, unelmia ja pelko­ja. He onnis­tu­vat tai epäon­nis­tu­vat, mut­ta yleen­sä he tekevät työtä koko sydämel­lään uskoen asiansa ole­van tärkeä ja yhteiskun­nalle merkit­tävä. Yhtiön rankaisem­i­nen on aina samaa kuin sen johta­jan rankaisem­i­nen, vaik­ka virheel­lisen päätök­sen on saat­tanut yhtiössä monikin ihmi­nen sitä ennen siu­na­ta mielekkäänä. Kus­tan­ta­jan näkem­i­nen ahnaana tai pahan­tah­toise­na osoit­taa huonoa ymmär­rystä yritystoiminnasta.

  18. Oikeusval­tios­sa asi­aa ei tarkastel­la sen mukaan,mitä mieltä Sepe on asi­as­ta vaan mitä mieltä laki on asiasta.

    Markuk­selle todettakoon,että syyt­teen sai kus­tan­ta­mon omistaja/pomo, ei yri­tys. Min­ul­lakin on yhden hen­gen yri­tys, mut­ta vas­taan uitse toimis­tani enkä yritä piiloutua osakey­htiön taakse. Rikok­sia voi tehdä myös yri­tyk­sen kautta. 

    Ennen kuin julis­tat­te tuo­moi­ta asi­as­sa, joka on menos­sa oikeu­den käsit­te­lyyn, kan­nat­taisi odot­taa oikeu­den päätöstä.

  19. Kyl­lä se pitää olla oma yksi­ty­isyy­den alueen­sa päämin­is­ter­il­läkin, ja lie­nee joskus tarpeen tätä rajaa selvitel­läkin. Mut­ta minus­ta mie­lenki­in­toisem­paa olisi selvit­tää, mitä oikeasti mie­lenki­in­toista, merkit­tävää ja oleel­lista ihmisiltä meni ohi niinä lop­ut­tom­i­na viikkoina kun tätäkin jut­tua alun­perin jauhet­ti­in kolmes­sa vuorossa kaikissa medioissa.

  20. Tari­na on siinä mielessä surulli­nen, että Kuro­nen olisi oikeastikin voin­ut pää­tyä Van­hasen puolisok­si, jos olisi ymmärtänyt olla lojaalimpi sul­haskan­di­daatilleen. Siinä mis­sä Van­hanen kiusaan­tui medi­a­julk­isu­ud­es­ta, Kuro­nen huumaan­tui siitä.

    Sen sijaan, että olisi tukenut sul­haskan­di­daat­ti­aan (EU:n puheen­jo­hta­ja­maan) päämin­is­terin roolis­sa ja helpot­tanut hänen kuor­maansa tämä ymmärtämät­tömyyt­tään lisäsi kuor­maa medi­alör­pöt­te­lyl­lään. Muis­tel­mat olisi aivan hyvin voin­ut kir­joit­taa jäl­keen­päin. Kos­ka Van­hanen ei saanut Kurosta tätä ymmärtämään, hän ei voin­ut jatkaa suhdetta. 

    Jos puoliso ei ole lojaali, tämä ei oikeasti rakas­ta. Ei olisi tarvin­nut olla niin älykäs, että olisi omae­htois­es­ti tak­tis­es­ti osan­nut olla lör­pöt­telemät­tä. Olisi riit­tänyt, että olisi huo­man­nut että se on toisen mielestä tärkeää. Rakkaus­suhdet­ta ei voi olla ilman rakkautta. 

    Jos ei ole rakkaus­suhdet­ta, olisi voin­ut edes olla ystävyys­suhde. Kun nähti­in, että liian eri­lais­ten medi­amiel­tymys­ten takia edel­ly­tyk­siä rakkaus­suh­teelle ei ole, olisi voitu ero­ta ystäv­inä ja lopet­taa lisäharmin tuot­ta­mi­nen toinen toisilleen.

    Kun tehdään avoimesti tahal­laan kiusaa on oikeus ja pakkokin puo­lus­tau­tua, vaik­ka olisi pääministeri. 

    Ote­taan tilanne, jos­sa tavis­mies olisi ollut kor­jaa­mas­sa nap­sakan kansanedustaja/ministerinaisen konei­ta. Molem­mat oli­si­vat sinkku­ja ja työn kuor­mit­tamia. Nainen olisi tar­jon­nut kal­jat ja näil­lä olisi alka­nut jut­tu luis­taa. Olisi tavat­tu uusi tapaami­nen ja jälleen uusi välil­lä esim. saunot­tu ja hom­ma olisi luiskah­tanut maku­uhuoneen puolellekin. 

    Vaikea kuvitel­la tilan­net­ta, että tavis­mies menisi oman pätemisen­tarpeen­sa takia ensitöik­seen medi­alle henkse­leitään paukut­ta­maan ja tule­vaisu­ut­ta kaavaile­maan, ennen kuin oli­si­vat yhdessä puhuneet mitä tehdään, san­o­taan ja mil­loin. Viel­lä vaikeampi on kuvitel­la että tuol­laisen henkse­lei­den paukut­telun jäl­keen tavis­miehel­lä olisi naisen kämpille mitään asi­aa. Vielä tuo­takin vaikeam­paa on kuvitel­la, että tavis­mies ei ymmärtäisi, että mik­si ei ja että joku siitä syys­tä näk­isi tari­nan tavis­miehen uhrina.

  21. Markus: Jos yhtiö ja sen johtajat/omistajat oli­si­vat rin­nasteisia, niin sil­loin johta­jien pitäisi olla aivan samal­la taval­la myös vas­tu­us­sa niistä kus­tan­nuk­sista joi­ta yhtiö aiheut­taa kuin yksi­ty­ishenkilöinäkin. Näin ei tietenkään ole, eikä pidä olla, kos­ka yhtiön tarkoi­tus on nimeno­maan riskien hallinta. Yhtiö­muodon amerikkalainen “ltd” tulee sanas­ta “lim­it­ed lia­bil­i­ty”, joka tarkoit­taa, ettei täysimääräistä vas­tu­u­ta ole. Kakkua ei voi samaan aikaan syödä ja säästää. 

    Ja mitä tulee itse asi­aan: Van­hanen käsit­tääk­seni teki tutk­in­tapyyn­nön. Tutk­in­tapyyn­tö ei, tietääk­seni, ole mikään kovin järeä lain­opilli­nen toimen­pide. Se, että asia meni syyt­täjälle ja että syyt­täjä nos­ti syyt­teen tarkoit­taa koko­lail­la sitä, että tutk­in­tapyyn­tö ei voin­ut mis­sään nimessä olla lain hen­gen vas­tainen. Tai jos oli, niin virheen on tehnyt syyt­täjä; jos tutk­in­tapyyn­tö olisi ollut aihee­ton, syyt­täjän ei olisi pitänyt nos­taa syytettä. 

    Eli, jos Ukkolan point­ti olisi ollut vali­di, olisi ensik­si pitänyt syyt­täjän jät­tää syyt­tämät­tä; voi olla, että olisi pitänyt, mut­ta jos näin on, niin sil­loin ensisi­jais­es­ti syyt­teen nos­tanut syyt­täjä on tehnyt virheen. Vas­ta kun tämä on osoitet­tu, voi mielestäni olla edes mah­dol­lista, että Van­hanen olisi tehnyt jotain asi­a­ton­ta tutk­in­tapyyn­nön esittäessään. 

    Kyl­lä kyn­nyk­sen pitää (oikeusval­tios­sa) oikeudessa nous­ta järjestyk­sessä tutk­in­tapyyn­tö, syyte­hark­in­ta, syyte, tuomio, ja joka välis­sä pitää olla peli­v­araa. Muuten sys­tee­mis­sä on jokin sisään­raken­net­tu vika. 

    Tilas­to­jen val­os­sa välis­sä syyte — tuomio on Suomes­sa jotain häikkää, kos­ka melkein kaik­ki syyt­teet johta­vat tuomioon. Jos mitään peli­v­araa ei ole, se tarkoit­taa, että syyt­täjä päät­tää, kuka tuomi­taan. Näin­hän se ei voi mennä.

  22. Mikko: “Eikö se ole äänestäjienkin asia tietää, jos mies nap­sii EU:n puheen­jo­hta­ja-aikana tavis­naisia netistä, käyt­tää lop­pu­un ja unohtaa.” 

    Ei ole. Mitä vikaa “tavis­nai­sis­sa” on ja onko sel­l­aisia? Eikö sitä kukin itse saa päät­tää mil­loin seu­rustelun­sa lopet­taa? Ja miten niin käyt­tää lop­pu­un? Onko nainen sinus­ta joku panoap­pa­raat­ti jon­ka osa on vain tar­jo­ta palvelu­ja? Hänel­lä ei siis ole mitään vaiku­tus­ta siihen miten suhde toimii, alka­ako suhde ylipäätään (nainen vaan nap­sais­taan vaik­ka netistä käyt­töön), eikä ole suh­teessa mil­lään tapaa ns. saa­vana osapuolena?

    Eli­na: “Roikku­mi­nen netis­sä “hoitoa” etsimässä, naisen sumeilema­ton hyväk­sikäyt­tö ja sen jäl­keen tyly hylkäämi­nen on aivan rel­e­vant­tia tietoa maan johta­van ihmisen käyttäytymismalleista.”

    Tässä vähän sama asenne johon viit­taan yllä. Ja mitä hyväk­sikäyt­töön tulee.. herä­tys — kyl­lä tuos­ta tapauk­ses­ta pyrit­ti­in puris­ta­maan kaik­ki hyö­ty irti Kurosen ja hänen “adju­tant­tien­sa” toimesta.

  23. En huo­man­nut että joku toinen käyt­ti Sepe nim­imerkkiä. Kyseessä siis kak­si eri kirjoittaa.

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.