Pyöräretken kommentointia

Avaan blogikeskustelun näil­lä koti­tivuil­lani pyöräretkestäni. Tähän voi kir­joit­taa kysymyk­siä kaikesta ret­keen liit­tyvästä. Yritän vas­tail­la, kun net­tiy­htey­den päähän pääsen.

9 vastausta artikkeliin “Pyöräretken kommentointia”

  1. Hieno tem­paus, varsi­naista ekomatkailua.

    Nokia E90 kom­mu­nikaat­tori oli tärkeä nav­igoin­ti- ja kom­mu­nikoin­tivä­line jol­la hoid­it yhtey­den­pidon kotiin.

    Kysymyk­siä :
    Miten lat­a­sit kom­mukkaa ? ( yöl­lä majapaikan töpselistä ? )

    Mil­lä käytän­nön teknisil­lä ratkaisuil­la blog­gaus olisi sujunut vielä kätevämmin ?

    - kitkat­toma­l­la napa­dy­namol­la tai
    aurinko­ken­not selässä ole­val­la takilla
    — kun­non telineel­lä lait­teelle, aina esil­lä, suo­jat­tu ja ladattuna
    — sanelukone-ominaisuus 

    PS. Olen itse vähän päälle 40:nen per­heenisä espoosta.

  2. Latasin kom­mukan hotellin töpselistä. Jos olisin nukkunut teltas­sa, tilanne olisi ollut han­kalampi, mut­ta vielä olisi jäänyt mah­dol­lisek­si pum­ma­ta sähköä kuppiloista.

    Toki läp­päri olisi ollut kätevämpi, mut­ta sel­l­ainen painaa. Olisi ollut hyvä, jos olisi päässyt sel­l­aisen tietokoneen äärel­lä, jos­sa on USB-liitin. Olisi voin­ut lähet­tää kuvat sähkö­pos­til­la. Nyt niiden lähet­tämi­nen tuli aika kalli­ik­si (noin 10 euroa/kpl) ja jouduin käyt­tämään Hesarin toimit­ta­jaa, joka kiin­nit­ti kuvat paikalleen. Sik­si niitä ei ollut viikon­lop­puisin. Vähän las­ten­taute­ja tuos­sa sil­loin vielä puo­li­valmi­is­sa kom­mukan pro­to­tyyp­piver­sios­sa oli. En päässyt netin kaut­ta sähkö­posti­i­ni, mikä siis johti, etten voin­ut käyt­tää wlan-yhteyt­tä kuvien lähet­tämiseen sil­loinkaan kun sel­l­ainen oli. Sähkö­postin synkro­noin­ti kyl­lä toi­mi, mut­ta siis vain puhe­lin­verkon kautta.

    En kuvitel­lut, että kom­mukan voisi lait­taa kiin­ni ohjaus­tankoon telineel­lä. Pelkäsin sen hajoa­van tärinästä, mut­ta ilmeis­es­ti se olisi sen kestänyt. Niin, kestäähän matkamit­tarikin. Sehän ei hajon­nut, vaik­ka kaaduin pahasti ja kom­muk­ka jäi siinä rytäkässä alim­maisek­si. Paljol­ta turhal­ta eksymiseltä olisin vält­tynyt, jos niin olisin tehnyt.

    Kom­mukas­sa on ymmärtääk­seni saneluko­neom­i­naisu­us, mut­ta en ole tot­tunut sel­l­aista käyttämään.

  3. Blo­gisi antoi min­ulle ja vaimol­leni vahvis­tus­ta ideaan lähteä ensim­mäistä ker­taa yhdessä pyörä­matkalle. Hyvin meni ja kivaa oli! 

    Ajoimme Tallinnas­ta alas Via Balti­caa aina Riikaan asti. Sieltä kään­ny­imme län­teen kohti Ventspilsiä. Ventspilsistä on jatkok­si kätevä laut­tay­hteys Saaren­maalle. Kures­saaren ja Muhun kaut­ta ajoimme Haap­salu­un ja sieltä taas takaisin Tallinnaan. Reit­ti on muuten oikein muka­va mut­ta tuo Via Balti­ca-osu­us on kyl­lä tyl­sä. Onnek­si meil­lä oli myötä­tu­uli niinä päiv­inä — hirvit­tää aja­tuskin ajaa vas­tatu­uleen noi­ta lop­pumat­to­mia suo­ria teitä.

    Kilo­me­tre­jä ker­tyi yhdek­sisen­sa­taa ja päiviä kului kak­si­toista. Lep­opäiviä pidimme oikeas­t­aan vain yhden Ventspilsis­sä ja sit­ten siir­tymis­päivä Tallinnas­ta takaisin Helsinki­in. Suku­laisia ja tut­tavia hirvit­ti aja­mamme päivä­matkat mut­ta itse pidimme niitä sopiv­ina. Kaikkein tärkein­tä on saa­da ajo­matkan aikana riit­tävästi ruokaa, jot­ta ener­giata­so ei pääse laske­maan alas. Se on joskus vaikeaa jos päivä­matkan var­relle ei osu yhtään kahvi­laa tai edes huolta­moa. Ostimme kotoa mukaan Lidlin mys­li­patukoi­ta, joista oli suuri apu.

    Oma­l­ta osaltani pää­tavoit­teena oli, että saisin vai­monikin innos­tu­maan pyörä­matkailus­ta. Tun­tu­isi siltä, että tavoite on saavutet­tu. Mietimme jo uusia reit­timah­dol­lisuuk­sia ensi kesäksi. 

    Pyöräi­lyter­veisin,

    Mat­ti

  4. hei, osmo, ei jäänyt Sulle mitään pysyviä arpia kesän kom­mel­luk­sista? lähin­nä pyöröretkestä

  5. Hyvä että näkyvän hah­mon tem­paus on saanut muitakin ihmisiä tutus­tu­maan polkupyörä­matkailun antoisaan maail­maan. Koti­maan pyörä­matkailuhan on jo suh­teel­lisen yleistä, mut­ta ulko­maille ei vielä kovin moni ole fil­lar­il­la uskaltau­tunut. Itse olen tois­taisek­si tehnyt kak­si retkeä Euroopan sisäl­lä, mut­ta tule­vaisu­udessa niitä tulee var­masti usei­ta lisää.

    Polkupyöräl­lä matkus­taes­sa kohde­maan ja sen kult­tuurin eri­ty­ispi­ir­teet pääsee koke­maan aivan eri taval­la kuin vaikka­pa autol­la maan läpi huris­taes­sa, puhu­mat­takaan junamatkailusta.

  6. Ajelin kesäl­lä 2006 reitin: Rovanie­mi-Kirkkonie­mi-Hur­tigruten laival­la Hammerfestiin-Alta-Kautokeino-Jyväskylä.

    Tänä kesänä on tarkoi­tus pyöräil­lä uud­estaan Pohjois-Nor­jas­sa naiskaveri mukana. 

    Linkissä lisää. Olen tehnyt näitä pyöräretk­iä vai­htelevin kokoon­pain­oin 16 kesän aikana ml. Venäjä ja Viro.

  7. Hei Osmo! Luin kir­jasi tänä kesänä, olen käytän­nössä lukenut sen lop­pu­un, enää jäl­jel­lä varustei­ta kuvaa­va lop­pu­luku. Mah­ta­va matkak­er­to­mus ja tosi kivaa kesälukemista! 🙂 

    Muu­ta­ma polt­ta­va kysymys min­ul­la olisi, toinen on reit­in­val­in­ta­jos­sit­telua ja toinen on terminologiakysymys:

    Kun sin­ul­la ker­ta oli ehtimisongel­ma, niin mik­si koukk­a­sit niinkin itään kuin Popradin kaut­ta? Krako­van seudul­ta Wieni­i­in­hän olisit voin­ut polkea suorem­minkin, esim. Żywiecin ja Čad­can kaut­ta Žili­naan ennen Váh-joen ala­juok­sua? Olisi­han siinäkin ollut vuoris­toa, jos­ta pidät. Tai sit­ten vielä län­nem­pää, esim. Biel­sko-Białan, Cieszynin, Zlínin ja Bře­clavin kaut­ta, jol­loin olisit kulkenut Tšekin ja Slo­va­kian kukku­laisen rajaseudun poik­ki. Täl­löin olisit päässyt kätevästi Tona­van pyörätielle Stock­er­aun tienoilla. 

    (Tässä siis lähin­nä kar­tas­ta kat­se­len seudun tiev­erkos­toa, en ole itse useimpia noi­ta teitä ajanut enkä ainakaan polkenut, enkä ole itse pyörä­matkailua har­ras­tanut vaan omat pyöräi­lyni rajoit­tuvat ihan kotiseudulle…)

    Mainit­sit, että val­tatie Krako­vas­ta Slo­va­ki­aan oli ikävän rekkainen (ilmeis­es­ti Rab­ka-Zdrójn kaut­ta Ružomberoki­in vievä tie?), ja sik­si et käyt­tänyt sitä, mut­ta olisi­han ollut muitakin teitä ihan län­nem­pänä? Ei se mitään, Váhin yläjuok­su on tosi kau­nista seu­tua, sitä olen kulkenut junal­la ja lomail­lutkin siel­lä, mut­ta oli­han tuo selvä kier­totie joka vaaran­si ehtimis­esi Nizzaan… 

    Jäikö sin­ulle Niz­zas­sa lainkaan lep­opäiviä ennen lentoa kotiin?

    Olin kir­jaa lukies­sani var­ma, että kos­ka ker­ta ajoit Popradi­in, ajat sen jäl­keen taku­ul­la Unkarin ja Sloven­ian kaut­ta, Alpit itäpuolelta kiertäen. Mut­ta toisin kävi, ajoit sit­tenkin län­tis­in­tä mah­dol­lista reittiä! 😮 

    Toinen kysymys, koskien Alpit-nimeä. Kir­jan lop­pu­vai­heessa toivoit voivasi ”ylit­tää Alpit eikä aja­maan Bren­ner­in solan kaut­ta”. Mut­ta onhan Inns­bruckin eteläpuolel­la sijait­se­va Bren­ner­in sola yhtä lail­la Alppe­ja kuin St. Moritzin seu­tukin! Alp­i­than ulot­tuvat idässä Slove­ni­aan asti. Tun­nen Alpit-nimen vain tässä laa­jas­sa merk­i­tyk­sessä, jota Wikipedi­akin käyt­tää. Onko siis ole­mas­sa jokin sup­peampi ”Alp­pi­en” määritelmä, joka sisältäisi vain esim. Sveitsin Alpit, mut­ta joka ei enää kut­su Inns­bruckin seudun vuo­ria Alpeiksi?

    Mukavaa kesän jatkoa ja kiitos main­ios­ta lukukokemuksesta! 🙂

    1. Jouduin vai­h­ta­maan reit­tiä Puo­las­sa sen vuok­si, että sun­nit­tele­mani tie oli remon­tis­sa. Piti ensin ajaa Varso­van kaut­ta ja lännempää.
      Halusin jaa Tona­van pyöräti­etä main­os­taak­seni sitä — oli­han min­ul­la hesarin blogilla suuri seu­raa­jamäärä, 400 000 käyntiä.
      Bren­ner­in solaa en halun­nut käyt­tää, kos­ka olin sen jo aiem­min ajanut.
      Myt­ta kyl­lä, Itä­val­lan alppe­jakin kut­su­taan Alpeik­si. Sveitsin alpit vain ovat komeampia.
      Syosit­telin niitä, jot­ka halu­si­vat tehdä saman matkan (heitä on ollut mon­ta) aja­maan Sloven­ian kaut­ta. Siinä on kyl­lä ongel­mana Pohjois-Italia, jon­ka tiet ovat aika autoisia, myös pikku­ti­et, kos­ka moot­tori­ti­et maksullisia.

Vastaa käyttäjälle Mika Mustalahti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.